torstai 31. joulukuuta 2009

Voihan ruttaset!

Jyväskylästä kotiuduttu takaisin tänne Helsinkiin. Hiihtokilsatkin jäivät sitten siihen 1,6 kilsaan, kun käytiin toissailtana iskän kanssa katsomassa Jyp-Hifk peli. Hippoksella vai mikä se Synergia-areena se nyt onkaan oli tiivis tunnelma ja varsinkin seisomakatsomossa. Vauhdikas, tapahtuma- ja maalirikaspeli se oli. Yllättävän nopeasti sitä silmä taas tottui seuraamaan peliä livenä. Aikas hauskaa oli se, että ennen peliä muistelin seurakaverini Hatiksen kanssa, että pelaahan se Koskisen Kallekin taas Jypissä. Kummasti sitten Kalle teki tuossa ottelussa kauden kaksi ensimmäistä maaliaan :) Kivaahan se on aina suosikkijoukkueen voitto-ottelua käydä katsomasssa ;)

Eilen sitten pakattiin tavarat ja itsemme autoon. Takaisinpäin tuli muutama kassillinen enemmän tavaraa kuin mennessä. Käytiin menomatkalla tapaamassa veljäni Ylöjärven suunnalla ja samalla katsastettiin tilanne veljeni talonrakennustyömaalla. Veljeni nuoremmalla pojalla eli E:llä on vielä kirjaimet hukassa. Joulupukki oli jouluputti ja rukkaset on sitten ruttaset. Tuo ruttaset on sen verran hauska sana, että otin sen heti käytöön ;)

Tänään tuo kauppakeskus Sellon tapahtumat pisti taas miettimään elämän tärkeitä asioita ja tärkeysjärjestystä. Surullista, että tuollaisia pääsee tapahtumaan :(

Meinasi tärkein unohtua eli onnea ja menestystä vuodelle 2010!

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Tonttuilua Tikkakoskella

Joulunpyhät on onnellisesti ohi. Lahjoja tuli kivasti, mm. fakiirimatto, hihatin, koru, yksi kirja (Mankellin uusin), suklaata jne. Sain myös lahjaksi kolme DVD-leffaa. Vissiin ole kasvanut aikuiseksi, kun ne leffat oli 101 Dalmatialaista, Joulutarina ja uusin Harry-Potter leffa. Vois samat leffa olla kova sana minua 20-vuotta nuoremmillekin ;)

Junamatka Jyväskylään sujui tälläkertaa ongelmitta, mitä nyt Muurame-Jyväskylä väli tultiin hiljaa ja tuossa tuli yli kymmenen minsan viivästys. Junassa taas kuulutukset ei toimineet, sentäs asemilla toimi. Kuntoiluputkikin katkesi sitten jouluna eli aattona ja joulupäivänä pidin ihan lepoa. Tapanina kävin reilun kolmen kilsan lenkin eli ns. Jyväsjoen koulun lenkin. Koulu on lakkautettu yli viisi vuotta sitten, mutta rakennus on onneksi pystyssä. Tänään kävin kävelemässä saman lenkin ja eka hiihto lenkki pariin vuoteen. Oli liian pitävät sukset, joten en uskaltanut sitten laskea sitä Tikkakoken purkkarin (pururata) ensimmäistä suhteellisen vauhdikasta ja jyrkkää alamäkeä. Kun pelkää susien tökkäävän kesken laskun, on parempi olla laskematta ja satuttamatta itseään.

Muuten lomat on kuluneet leffoja katsellessa, Tuulen viemää lukiessa, sukulaisten kanssa seurustellessa, hyvin syödessä ja saunassakin on tullut käytyä joka päivä. Viimeistään keskiviikkona sitten takaisin Helsinkiin.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Putkiseikkailu, todella iloinen yllätys ja Jouluntoivotukset!

Tänään oli pieni ihminen sitten ensimmäistä kertaa elämässään magneetti-putkessa ja oli tuo aikamoinen seikkailu. Kohtuullisen huonosti nukutun yön jälkeen lisäjännitystä elämään toi VR. On se kumma, miten lumisade voi aina yllättää, varsinkin kun sitä lunta on satanut jo päivätolkulla ja asia ollut ennustettavissa. Onneksi ehdin hyvin junalla ja N-juna oli kohtuullisen väljä. Sain myös selkääni vedoten istumapaikan.

Seuraava seikkailu oli löytää tuo mangeettikuvauspaikka. On taas muutaman kerran tullut kirottua sitä, miten huonosti ne katukyltit on kiinnitetty, ainakin täällä Helsingissä. Kysyvä ei tieltä eksy ja hyvä oli olla kartta mukana, joten ehdin tuonne magneettikuvaukseen sovitussa ajassa. Tosin varmuudeksi soitin tuosta VR-tilanteesta heille, jos vaikka olisinkin myöhästynyt.

Ei muuta kuin musaa valitsemaan ja päällysvaatteet pois. Ei ihan ollut onnistunut musavalinta tuo rentouttava klassinen. Sen verran kovaa ääntä se vekotin piti, vaikka pyysinkin laittamaan lisää volyymiä. Seuraavalla kerralla sitten vaikka Sibeluista, Bachia tai Mozartia kehiin. Ne ryminärokit jätän väliin, silloin on vaikeempi olla paikalla (menee rytmi ns. jalkoihin) ;)

Sitten se jännittämäni putkeen meno. Onneksi piti jättää myös lasisilmät pois ja hoitaja neuvoi laittamaan silmät kiinni. Ei sitten päässyt mikän ahtaanpaikan kammo tulemaan. Muutenkin oli ihan mielenkiintoinen kokemus ja ääni muistutti välillä peskukoneen linkoista ja välillä mankelia. Yllättävän nopeasti se aika meni ja kuvat onnistuivat kerralla, vaikka selässä olikin tuntemuksia ja samoin hartiat eivät oikein päässeet rentoutumaan.

Ei muuta kuin vaatteet + korut takaisin päälle ja tuloksia odottamaan + tietysti lasku. Iltapäivällä kun oli se fysiatrin vastaanotto. Puolisen tuntia siinä kesti ja sitten pääsi pieni kahlaamaan takaisin Kampin keskustaan. Kävin ihan varmuudeksi kyselemässä matkahuollosta joulupäivän linja-autoaikatauluja Helsinki-Jyväskylä välille, jos/kun tuo junaliikenne tökkii yhtä pahasti kuin tänään. Nyt on siihenkin varauduttu ;)

Foorumissa kävin sitten kahviossa syömässä katkarapuleivän. Eikös sitten sinne kahvilaan asti sisälle tullut romanikerjäläinen kuppinsa kanssa. Kyllä pisti vihaksi, kun ei saa edes kahvilassa olla noilta riesoilta rauhassa. Sanoin tuosta kahvilan myyjälle ja kuulemma yleensä saavat lähtöpassit tuolta ja sukkelaan, mutta ei aina huomaa kaikkea. Valitettavasti sai taas muutaman rovon purkkiin, mutta onneksi suurin osa ei antanut mitään. En usko, että ammattikerjäläisten tilanne paranee kolikoita antamalla, kyllä ongelma pitäisi ratkaista muulla tavalla.

Kiertelin sitten muutamassa kaupassa ja ostin huomiselle valmiiksi Jussin äidille joulukukan. Muuten en ihme kumma ostanut mitään ja yllättävän väljää oli päivällä sekä Kampissa että foorumissa.

Menin sitten Postitalon lääkärikeskukseen hyvissä ajoin ja onneksi oli se lähete tullut perille. Fysiatrilla oli edellinen potilas sisällä. Meinasi pitää lyhyen kahvitauon, mutta ottikin minut aikaisemmin vastaanotolle. En ollut itse uskaltanut katsoa tuloksia ja sanoin sen Fysiatrille. Katsottiin kuvat yhessä ja luettiin se lausunto. Alin välilevy on päässyt kuivumaan ja siinä on pieni repeämä, joka mahdollisesti painaa hermoa. Korjataan sen verran tekstiä, että ei ollut kyseessä välilevy vaan selkänikama ja kuulemma se kuivuminen tulee iän myöt. Mutta mitään rakenteellista ei kuvissa näkynyt, eikä myöskään leikkauksen tarvetta esim. halvausvaaran takia :)

Fysiatri totesi, että noilla oireilla tuo on todella hyvä ja ennakoitua parempi tulos. Tosin voihan tuolla takareidessä tai lonkassa olla joku oma ongelma, niitä kun ei nyt taidettu kuvata. Suositteli kelan selkäkuntoutus ryhmää ja sanoi, että voin esim. hiihtää oman tunnon mukaan. JEEEEEEEEEEEEEEES!!!! Täytyy sanoa, että kun pelkää pahinta, tällainen tulos on suuren suuri helpotus. Toivottavsti pääsen sitten kelien puolesta edes jonkun kilsan hiihtämään :)

Takaisin tullessa taas arvottiin junia, eli minsa ennen lähtöä kuulutettiin siirto toiseen junaan. Siinä sitten puhuin erään vanhemman herrasmiehen kanssa mm. tuosta junatilanteesta, kun on suurin osa vanhoista ja kestävät rungot + vetureista hävitetty ja myös aikoinaan käytössä olleet aurausjunat. Tosin tuossa vaiheessa ei enää ollut niin väliä, kunhan kotiin pääsi.

Kirjapuolella sain se Coetzeen Pietarin Mestarin luetuksi. Joululomalle otin sitten lukemiseksi varsinaisen rakkkausromaanien äidin ja isän sekä kunnon tiiliskiven eli Tuulen viemään. Tuosta sarjasta on ne myöhemmin julkaistut eli Scarlett ja Rhett tullut luetuksi aikaisemmin ja tietysti leffa-versio nähty joku kerta, mutta tuo kirja on jäänyt lukematta. Melkein tuhat sivua hyvää luettavaa siis tiedossa :)

Meinasi tärkein unohtua eli kaikille blolgini lukijoille haluan toivottaa oikein rauhallista ja rentoittavaa Joulua sekä liikunnan iloa, onnea ja menestystä vuodelle 2010! Kiitos myös kommenteista ja ennenkaikkea kannustuksista näinä vaikeina kuukausina, mitä blogia olen pitänyt. Jatketaan toistemme tsemppaamista ja kannustamista samaa malliin myös tulevaisuudessa ja kuten ystäväni Kaappimaratoonari totesi, ystävyys on lahja :)

tiistai 22. joulukuuta 2009

Muutos lähtee omasta halusta muuttua

Tänään oli sitten tapaaminen työterveyspsykologin kanssa. Ollut jo jonkin aikaa ollut se tunne, että haluaisi muuttaa omia regoimisiia tiettyihin tilanteisiin, mutta en oikein osannut mieltää että mitä ja miten. Oli mielenkiintoista käydä keskustelemassa asioista ammattilaisen kanssa ja varmasti huomasi, että olin miettinyt tiettyjä asioita ja toisaalta en ollut miettinyt tiettyjä. Sai uusia näkökulmia ja asioita mietittäväksi seuraavaan tapaamiseen, mutta liikaa en noita asiota aio pohtia ja pyöritellä.

Työterveyslekurikin soitti siitä lähete-asiasta huomeiselle sille fysiatrille. Lupasi vielä varmistaa asian pomoltaan ja soittaa takaisin jos/kun se ei onnistu. Kun ei kerran soitta ei ole kuulunut huomenna pieni menee sitten putkeen ja sen jälkeen tumiolle.. Taitaa jäädä yöunet taas vaihteeksi vähiin. Niin ne jäi viimeyönäkin, mutta onneksi saikulla voi ottaa hyvällä omallatunnolla parin-kolmen tunnin päikkäreitä, eikä silti ole koko ilta pilalla.

Kävin vielä köpöttelemässä lumisessa maisemassa reilun kolmen kilsan lenkin. Harmittaa vaan ja paljon, kun on hiihtokelit, mutta taitaa jäädä hiihdot väliin. En kyllä ymmärrä, miten esim. Kuitusen Virpi pystyy hiihtämään moisilla selkäkivuilla tuollaisia määriä. Minulle kun kävelyssäkin on ihan tarpeeksi.

Lupaan vielä huomenna päivittää blogiani, mutta sitten pienen ihmisen blogi jää joulutauolle. Aattona mennään siis Rakkaani vanhempien ja perheen luokse tänne Helsingin Laajasaloon. Joulupäivänä reissataan sitten minun vanhempieni luokse, toisin VR-varauksella, mun vanhepieni luokse tuonne Tikkakoski-Cityyn. Sovun säilymiseksi ja hermojen parhaaksi en edes yritä kirjoittaa äiteen läppärillä tänne, ainakaan mitään pitkää juttua. Se läppärin hiiri on mulle täysi mysteeri, siis miten se saa tekstit hukatuksi jne. Ei ole tehty mun sormille moista härpäkettä.

Jos joku on blogini lukija on jo nyt lähdössä netin ulottumattomiin, haluan toivottaa oikein hyvää ja rentouttavaa Joulua!

maanantai 21. joulukuuta 2009

Tehokasta asioidenhoitoa

Tänään oli herätyskello soimassa vähän ennen kasia, mutta ei sitä näköjään vapaalla osaa nukkua pidempään kuin aamukuuteen. Surffailin sittten netissä ja kirjoottelin seppolaan + lenkkariin. Heti kasilta soitin siinne magneettikuvauksiin ja sain ajan ylihuomiselle eli keskiviikolle, varasin myös alustavasti ajan keskiviikolle lähtetteen magneettikuviin kirjoittaneelle lekurille + huomiselle soittoajan työterveyslekurille, että saan lähetteen keskiviikon vastaanotolle.

Seppolan sätissä mulle jo kerottiin tuosta magneettikuvien ottamisesta. Vaikka hyvää tarkoittivat, tuntui se enemmän peloittelulta. Minä en halua tietää mitään, sillä saan kuiteskin paniikkikohtauksen ennen keskiviikkoa. Saan sen kehitettyä pienemmistäkin asioista ;)

Tämä flikka on vähän sellaanen nopeakäänteinen noissa asioissa, eli kun jotakin otan työn alle, se yleensä sitten pitää saada tehdyksi heti eikä viidestoistapäivä. On rakkaalla välillä kestämistä mun säätämisissä, höpinöissä ja vauhdissa -varsinkin ajatuksen juoksu on välillä sellaisella tasolla, että vaihdan sujuvasti aihetta kesken lauseen.. Yrittää nyt raukkaparka pysyä tuossa mukana, kun välillä itsekin tipun kärryltä ;)

Illemmalla kävin sitten viemässä kirjoja kirjastoon ja lainasin uusia tilalle. Operaatio Puksun-kirjaston pelastamiseksi siis jatkuu niin kauan kunnes asiasta tulee täysi varmuus. Iskias on ollut tänään parempi, tosin siitä painavan repun raahamisesta se otti vähän itseensä. Lisäksi uusi lääke eli arcoxia vaikuttaa tehokkaammalta ja hellävaraisempi pakille kun Burana 600.

Soitin myös myöhästyneet ninpparionnittelut pienelle kummipojalleni (5-v). Pahoittelin hajamielisyyttä johon hän totesi; "älä täti sure, ei kaikkien tarvitse muistaa". On se jotenkin lohdullista, kun noin pieni poika noin sanoo. Vissiin muitakin hajamieliä suvussa :O Muutekin tulee osuvia kommentteja tuolta suunnalta. Meidän huusholliin on jäänyt elämään pienemmän veljen eli E:n versio eräästä kirosanasta. Sopii hyvin urheilijoille välillä kirota tyyliin: "Voi pastan pasta", varsinkin jos/kun alkaa pastansyönti tökkimään ;) Saa ihan vapaasti ottaa käyttöön.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Lunta tulvillaan

Tänään saatiin sitten tänne pääkapunkiseudulle lunta ja kunnolla. Kiva oli illemmalla käydä kävelemässä hiljaisilla kaduilla kuin suurin osa ihmisistä oli tekemässä lahjaostoksia tai muuten olivat sisällä. Makea fiilis on käydä ulkona kunnon myräkkäkelillä, vaikka hermot siitä ei hirveesti tykäneetkään.

Aamupäivällä katselin sitten urheilua töllöstä. Ihan ihme tuomio se Aikuin hylkäys oli, Petra on tehnyt paljon törkeempiä kiilauksia ilman varotuksia. Toivottavasti suomen vastaprotesti menee läpi. Virpi oli vähän pettymys, Riitta-Liisa ja Riikka yllättivät. Miesten hiihdossa suomalaislla oli huono päivä, tiedä sitten oliko kalustossa vika vai odotukset Davosin jälkeen liian korkealla. Onneksi olympialaisiin on vielä vähän aikaa.

Kovalevyltä sain katsottua yhden jakson aikoinaan kertynyttä Lifeä + yhdessä Jussin kanssa katsottiin yksi dokkari ja jatkettiin eilen aloitettua leffaa (Mainio vuosi).

Huomenna pitää sitten herätä vähän ennen kasia ja yrittää saada se magneettikuvaus tulevalle viikolle. Muistin vielä aamulla, että tänään on pienen kummipoikani nimpparit, mutta en muistanut päivän aikana enää soittaa. Onnea vaan B:lle :)

Lisäys.. Tänään tuli 50 päivää siitä kun tämä tauti diagnostisoitiin (1.11). Samalla päivällä lähti käyntiin lenkkivihossa marraskuntoiluputki eli yhtäjaksoisesti tai osittain liikuntaa joka päivä vähintään 30 minsaa. Vaivoista ja vastuksista huolimatta olen kuntoillut putkeen tuon 50 päivää. Tiedä onko se "pohjan akan" jääräpäisyyttä vai tyhmyyttä, mutta nuo pienet liikkumumishetket ovat kyllä parantaneet vaivaa enemmän kuin paikallaan oleminen ja tietysti myös nupille on ollut tärkeää päästä edes vähäksi aikaa ulos neljän seinän sisältä. Ei ne kilometrimäärät ja vauhdit päätähuimaa, mutta mitä väliä... Kuntoilut jatkuu toivottavasti yhtäjaksoisena jouluun asti ja sitten voi hyvällä omallatunnolla pitää jonkun lepopäivän, jos siltä tuntuu.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Hermojen ehdoilla

Tänään sain taas tuota "operaatio Jouluksi kovalevylle-tilaa" edistettyä eli kolme tunnin tallennusta, joista siis kaksi seuraamaani sarjaa (Despikset + Mentalisti) ja aloitettiin katsomaan Mainio vuosi-leffaa. Tänään ei tullut mitään kovalevylle, eli kummasti tuli tilaa tuonne.

Järkeiltiin aamulla tuota kauppareissua, että turha on lähteä tuonne Malmin Cittariin hermoja ja rahaa kuluttamaan, kun ei olla ensi viikolla kovin montaa päivää kotosalla. Käytiin siis Puksun Alepassa. Samalla reissulla ostin loton + casino-arvan. Lotto on vielä tarkistuttamatta, mutta Casinosta voitin huikean 7 euron voiton. Saa sitten käydä ostamassa uuden arvan ja jää pari egeä voittoa ;) Lotostakin tuli joltain kierrokselta vihdoinkin neljä oikein ja 11 egee.

Tuolla summalla ostin itselleni uuden föönin Clasulta, kun edellisetä yli kymmenen vuotta kestäneestä alkaa teho hiipua. Vien sen sitten porukoitten mökille varafööniksi. Minen tosin pahemmin kotona tuota föönäilyä harrasta, mutta esim. uimahallilla tuo on aika kiva olla mukana. Uimista tai vesijuoksua en tosin pahemmin harrasta, kun ei oikein atoopikon iho tahdo kestää tuota kloorivettä ja muutenkin menee nenä ihan tukkoon niillä reissuilla. Mökkirannassa "privapiitsillä" on paljon mukavampi pulikoida, mutta ei ole pahemmin parina edellisenä juhannuksena kelit suosineet + viimeksi oli rakkaan äitini juhlat juhannuksena.

Kauppareissun lisäksi piti tehdä jatkoksi vielä kävelylenkki, mutta ei hermosto nyt kestä pahemmin noita pieniäkään ylä- tai alamäkiä. Iskiaksen tai hermopuristuksen osalta on siis palattu samaan tilanteeseen kuin oltiin lokakuun lopussa Endunrancen Varalan syysleirin aikoihin tosin sillä erotuksella, että nyt tiedän mistä on kyse + olen menossa sinne magneettikuviin. Hermojen ehdoilla mennään vielä pitkään ja toivottavasti ei enää tulisi kovin montaa takapakkia. Välillä on huumori ollut koetuksella ja hymykin hukassa, mutta tänään oli tuon suhteen parempi päivä :) Nyt ei auta hötkyillä vaan odottaa tutkimukset ja tulokset ja toivoa parasta.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Tieto ei aina lisää tuskaa

Tänään aamulla menin työpaikkalekurille. Olin liikkeellä vr-varauksella, mutta hyvin toimi lähijunaliikenne tänään. Lääkäri sitten taas ihmetteli, kun tulin puhumaan useasta kuin yhdestä vaivasta, sain lähetteen selkä- ja korvaspesialistille, työterveypsykologille + mulla oli aikaisemmin työterveysfyssarin kanssa sovittu aika. Saikkua sain sitten vuoden loppuun asti. Lisäksi sain Burana 600:n tilalle toista särkylääkettä + uusittua relaksantti reseptin.

Kävin töissä kääntymässä eli vein sairalomatodistuksen ja samalla peruutin osan lomasta, kun osui saikku päälle. Lisäksi tein työaikakirjaukset + muut tilastot ajantasalle. Samalla reissulla sain tilaamani tupperin tuotteet, kun työkaverini järjesti tuon tilaisuuden. Itse en tosin Lontoonreissun takia päässyt varsinaiseen esittelyyn. Oli seutulipussa tunnin aika ehtiä takaisin ja hyvin siinä onnistuin. Tänään oli myös lippujentarkastajia liikenteessä, onneksi en mennyt pummilla :)

Tuolta matka jatkui takaisin keskustaan, kun sain tälle päivälle ajat sekä selkä- että korvaspesialistille. Kävin välillä syömässä + ostoksilla ja nähtiin Jussin kanssa kaupungilla. Hän otti mun tupperit kannettavaksi. Fysiarti oli puolisentuntia myöhässä, onneksi oli kirja mukana. Tosin hermot siitä odottamisesta ja istumisesta ei oikein tykänneet. Katsoi todella tarkkaan mun tilanteen ja väänteli välillä kroppaa aikas surutta. Huomasi saman kuin muut, että varon liikaa. Kuten arvelinkin mennään suoraan magneettikuviin. Harmi, kun en hokannut soittaa tuonne aikaisemmin. Täytyy maanantaina yrittää saada aika ensi viikolle, muuten menee tammikuulle.

Seuraavaksi ilmottauduin korvalekurille ja kävin välillä apoteekissa ostamassa respetilääkkeet + lentomatkalle tarvittavat korvatulpat. Korvalekurille ajoissaolemisesta oli hyötyä eli otti mut sitten etuajassa sisään. Kuunteli tilanteen ja katsoi korvat, kurkunpään, suun, poskiontelon, nenän. Mitään hälyyttävää ei löytynyt. Oikeassa korvassa oli vähän punoitusta, mutta suurin syy korvien lukkiintumiseen taitaa olla purennassa ja hampaiden nirskuttamisessa. Oli se helpotus, että tuohonkin löytyi syy, eikä tarvinnut turhaan syödä antibiootteja.

Jotenkin tämä tilanteen selkiintyminen vaikutti myös henkisellä puolla erittäin paljon. Tuntui kuin stressi ja raskas taakka olisi hetkeissä pyyhkäisty pois. Ei siis aina tieto lisää tuskaa vaan ennemmin poistaa turhaa epätietoisuutta ja selkeyttää tilannetta. Valoa tunnelin päässä on siis näkyvissä :)

Illalla kuuntelin mm. Matti Salmisen ja Polyteknikkojen kuoron joululevyä. On muuten hienoja sanoituksia esim. noissa joululauluissa, kannattaa joskus kuunnella niitä ajatuksella.

torstai 17. joulukuuta 2009

Vähiin käy ennenkuin loppuu

Tänään oli suurella todennäköisyydellä pienen ihmisen viimenen työpäivä tämän vuoden puolella. Veikkaan, että edes paatuneinkaan työterveyslekuri ei voi olla mun vaivoihin kirjoittamatta saikkua ja sitten pukkaa jo lomat päälle. Näillä näkymin loppiaisen jälkeen olisi pitäisi palata takaisin kokeilemaan, miltä tuntuu työnteko. Toivottavasti lekuri määräisi minut nyt tutkimuksiin, niin pääsisi selvyyttä tilanteen suhteen. Ei tämä jatkuva 600-buranan, panacodin ja lihasrekaksanttien syönti tee hyvää fysiikalle eikä psyykkeelle. Samoin pitäisi saada selvyyttä tuohon poskiontelo tilanteeseen.

Lisää tuskaa tilanteeseen toi se, kun työkaverini kertoi tyttönsä koulukiusaamisesta ja ihan järkyttävää se on nykypäivänä. Onneksi asiat saatiin nyt esille ja puututtiin. Tuo toisaalta nosti omat kouluajat esille. Kun on sen kiusaamispaskan joutunut itse kokemaan, aikana jolloin asioihin ei erittäin suurella todennäköisyydellä puututtu, vaan seliteltiin, että "pojat on poikia" eikä "haukku haavaa tee"-tyyliin. Kummasti sitä muuten puututtiin, jos sattui olemaan "ressukat" huonommista perheistä... Tosin heidän piti todistaa sitten oma porukkaan kuulumisensa kiusaamalla toisia( lue siis mm. minua). Sen siaan, jos olit vähän normaalista perheestä, etkä litsannut, asioille ei tehty mitään. On muuten aikamoisesta suonsilmästä nostettu tätä itsetuntoa ja tuo operaatio jatkuu varmasti koko loppuelämän. Puhukaa ja puuttukaa, jos joku joutuu kiusatuksi, ei kenenkään ole hyvä jäädä näissä asioissa yksin!

Tänän san taas kuulla, että eräs ihana kolleega poistuu eläkkeelle. Taas poistuu talosta valtava määrä tietotaitoa, josta toivottavasti saatiin edes osa siirrettyä eteenpäin. Onnea ja menestystä vaan hänelle ansaituille eläkepäiville!

Kirjoista sain Le Clélion Autiomaan luetuksi. Nyt siirytään Afrikasta ja Ranskasta seikkailemaan Coetzeen mukana pietariin eli kirjastosta lainattu Pietarin mestari on seuraavaksi lukuvuorossa.

Pakkasetkin hellittivät eli alle kymmentä astetta oli tänään. Tosin äitee soitti ja kertoi, ettei Jyväskylässä ole vielä hiihtokelit. Ei se minuu haittaa, kun en taida uskaltaa tämän vaivani kanssa edes hiihtää ainakaan Tikakkoski-cityn purkkarilla. Enkä myöskään taida uskaltaa tehdä tapaninpäivänä perinteistä Särkimäen kävelylenkkiä.

keskiviikko 16. joulukuuta 2009

Ei edelleenkään niin hyvä päivä

Tänään sentäs lähiliikenne pelasi kohtuullisesti. Tosin iskias ei tästä kylmästä ja koulutuksista istumisesta tykkää hyvää vaan äityi tänään todella pahaksi. Nyt on tullut takapakkia ja pahasti ja ollaan suunnilleen samassa tilanteesssa kun marraskuussa kun tauti silloin todettiin. Lisäksi korvissa on taas lukkoisuutta, joten taitaa myös poskiontelot olla tukossa. Vielä kun huomisen jaksaisi töissä kituuttaa, niin perjantaina pääsee sitten lekurille ja ehkä sitten loppuvuodeki saikulle + lomalle.

Tänään jäi siis koulutus kesken, enkä myöskään viitsinyt mennä infotilaisuuteen istumaan tuon vaivan takia. Kävin sentäs joulukaffeilla tai itseasiassa hain itselleni + muutamalle ryhmäläiselle joulutortun. Sain nyt sen yhden listauksen tehtyä ja samoin rästissä olleita töitä parempaan suuntaan. Huomenna pitäisi yrittää saada tehtyä rästejä mahdollisimman paljon.

Ei illalla pahemmin huvittanut hermoja enenpää kiusata, joten jätin suosiolla köpöttelylenkit väliin. Saatiin sentäs digiboksin kovalevyltä pari tallennusta katsottua.

Lisäys... Pitäsköhän pitää tästä kirjoittelusta taukoa, kun tuntuu olevan aikamosta ruikutusta melkein joka teksti. Ei vaan jaksa tässä tilanteessa olla se iloinen ja kannustava Santta.

tiistai 15. joulukuuta 2009

Ei niin hyvä päivä

Tänään oli niitä päiviä, että olisi ollut parree jäädä kotiin nukkumaan. Aamulla manasin taas vr:n lähiliikennettä. Opastaulut eivät näytä viivästyksiä kuin korkeintaan silloin kun juna on asemalla ja lisäksi kuulutkset tulevat viiveellä ja sen verran hiljaisella, ettei mitään kuule.

Töissä oli siis kokopäivän koulutusta ja tiivistä istumista.. Lisäksi kesken koulutuksen tuki palohälyytys, kun ilmastoremppamiehet eivät olleet muistaneet ottaa hälyjä pois päältä. Ei paljon naurattanut mennä sisävaatteilla pakkaseen palelemaan. On muuten viimeinen kerta, kun koulutukseen pakkasilla menen ilman, että on takki jne. jossain koulutustilan lähistöllä. Ei oikein iskias tykännyt tuosta kylmästä ja istumisesta, joten piti jättää vika esitys kuuntelematta.

Sain sentäs lasketettua uuden verokortin ensi vuodelle, kun se helmikuussa voimaantuleva ei kuitenkaan pidä paikkaansa ja sain kortin voimaan heti vuoden alusta. Lisäksi sain sovituksi hammaslääkärimaksun siirtämisen ensi vuodelle ilman mitään viivästysseuraamuksia ja olihan tänään tilipäivä -tosin suurin osa tilistä taas katosi jonnekkin.

maanantai 14. joulukuuta 2009

Riti rati ralla, tuli talvihalla

Jostain senkärangasta olevasta biisivarastosta tuli tuo kappale mieleen tänä aamuna, kun katsoin ulos ja mittariin. Ei nyt olis heti kerralla tarvinnut mennä yli kymmeneen pakkasasteeseen. Meinasin paleltua ulkona, kun en muistanut niitä viisiä välivillahousuja kaivaa kaapinpohjalta..

Töissä päivän asia oli tammikuun vuorolista. Ei ollut sitten pomo hokannut laittaa viestiä, että on tekemässä vuorolistaa, joten laittakaa koulutukset, lomat ja muut tiedossa olevat poissaolot ennenkuin hän tekee vuorolistan. Nyt meni turhaksi puliveivaamiseksi ja viestien lähettämiseksi tuon vuorolistan takia. Ehkäpä hän muistaa sitten seuraavalla kerralla.

Töiden jälkeen oli sitten pt-tapaaminen. Kävi niinkun ajattelinkin eli iskias on pahentunut eikä pystytty tekemään kovin pitkää treeniä. Nyt on tämän ekan sopparin kaikki vuorot on käytetty, mutta eiköhän me jatketa sopimusta. Saisi vähän varmuutta kuntoutukseen ja uskallusta tehdä liikkeitä, nyt kun arastelen turhaan.

Huomenna ja keskiviikkona on ihan tarpeeksi koittelemusta kokopäivän koulutuksissa, saas nähdä miten kireenä hermot on sen jälkeen..

Lisäys.. Sain tuon käviämäärälaskurin lisätyksi. Kiitos vaan Heermanin Mikaelille ja Takalan Miikalle neuvoista.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Lucian päivä

Aamulla taas heräsin pirteänä flikkana puoli seiskalta. Kuuntelin musiikkia ja katsoin kovalevyltä eilisen Selkkareiden toisen finaalijakson, taas kerran väärä voittaja...

Päivällä käytiin Jussin vanhempien luona vierailemassa Laajasalossa ja myös veli oli paikalla. Pieniä ei tälläkertaa nähty, mutta onneksi Jouluun ei ole pitkä aika. Takaisin päästiin autokyydillä.

Tänän saatiin katsottua kovalevyltä pois Syriana-leffa. Mielenkiintoinen aihe länsikultturin ja muslimeiden ristiriidoista ja kulttuurieroista + poliittisesta vallasta ja ennenkaikkea öljykenttien hallinnasta. Tuollaisia leffoja lisää.

Illalla laitoin sitten muutaman kynttilän palamaan torjumaan tätä pimeyttä. Tosin uloskin oli satanut vähän lunta, jees :) Lisäksi kävin kävelemässä lyhyen lenkin.

Saas nähdä, miten iskias kestää ensi viikon duunissa. Varsinkin kun tiistaina ja keskiviikkona on kokopäivän koulutustilaisuudet ja tiettävästi tiivistä ohjelmaa + istumista tiedossa.

lauantai 12. joulukuuta 2009

Kansalaisaktiivisuutta ja muuta asiointia.

Tänään heräsin taas vähän kuuden jälkeen aamulla. Torkuin sitten soffalla ja sain kovalevyltä katsottua yhden jakson Pakoa sekä kuuntelin musaa. Jussi lähti Esport Areenaan juoksemaan yhteislenkkiä parin Endurancelaisen kanssa. Pietu sai samalla neuvoja tulevalle E24:lle ja toivottavasti Von Mähönen pääsee kaksikon huoltajaksi, kun olen itse yleishuollossa.

Itse lähdin tuonne kirjastoon, kun oli Pukinmäen kirjaston sulkemista vastustava tilaisuus. Hyvin oli porukkaa paikalla, mutta enemmänkin olisi mahtunut ja samoin mediaväkeä odotettiin paikalle. Paikallaolleet valtuutetut lupasivat, että yhtään kirjastoa ei Helsingistä suljeta tai ainakaan kolmea kirjastoa samalta alueelta. Toivottavasti ovat sanojen mittaisia kavereita.

Sen jälkeen kävin apteekissa viemässä vanhaksi menneen reseptiyskänlääkkeen ja ostin maitohappobakteereja. Lisäksi palautin K-rautaan hävitettäväksi viimeyönä pudonneen led-jouluvalosysteemin, kun lasitus meni tuhannen säpäleiksi. Pakkauksessa oli ohje, että sähkölaitetta ei saa laittaa tavisroskiin.

Taisi lepopäivä töistä ja lääkityksen lisääminen tehdä hyvää iskiakselle, sillä tänään ei hermoja ole juilinut niiiin paljon kuin esim. eilen tai toissailtana.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Elämän koulua

Eilen sitten katkesi illalla kameliselkä tämän iskiaksen ja työstressin suhteen ja Rakas joutui sijaiskärsiäksi. Pieni kina puhdisti myös iltaa ja oli pakko myöntään itselleen, että nyt on asioiden pakko muuttua tai muuten käy huonosti. Tänään kävin esimieheni kanssa keskusetelemassa työtilanteesta. Saatiin hyvässä hengessä keskusteltua ja sovittua asioista + aikataulusta. Edelleen olen liian tunnollinen noissa työasioissa ja otan turhaan asioista stressiä. Olisi pitänyt hokata käydä tuo keskustelu jo alkuviikosta, ettei tilanne olisi päässyt noin pahaksi. Turha jossiltella ja nyt mennään näillä.

Aamupäivä meni koulutuksessa ja iltapäivällä sain tehtyä rästejä. Lisäksi yksi kolleega otti koiruuksensa mukaan töihin ja oli se söpö sekarotuinen otus :) Iskiaksen kanssa palataan kovempaan lääkitykseen. Toivottavasti ensi viikon lekurillakäynti pistää asioihin vähän vauhtia ja saisin lähetteen magneettikuviin. Saikkua en nyt kaipaa, mutta kyllä tuo istuminen ottaa koville.

Illalla huomasin, että nyt on psyyke paremmassa kuosissa ja tietynlainen uupumus poissa. Ehkä tästäkin episoidista otan jotakin toivottavasti jotain opikseni ja elämänmittainen koulu jatkuu.

Ai niin.. Tänä aamuna oli aika tehokas herätys tuo Jyväskylän Tourulan Neste-huoltoaseman tulipalo. Piti soittaa vanhemmille tilannetiedotus. Kuulemma Äiti ei enää aja siitä ohi töihin. Kaikenmaailman varkaita on liikkellä ja tulee heille vielä aikamoiset korvaukset. Onneksi taidettiin välttyä henkilövahingoilta.

Viikonloppuna täytyy sitten seurata Em-maastoja tuolta Irlannin maalta, kun kuulemma tulee telkkarista. Toivottavasti ei olisi kovin mutakeli siellä. Lisäksi täytyy käydä huomenna Puksun kirjastossa, kun on se sulkemista vastustava tilaisuus.

torstai 10. joulukuuta 2009

Huumori koetuksella ja Picasso-näyttely

Töissä oli tänään vähemmän sähläyspäivä ja valitettavasti puhelinkin pelasi normaalisti. On vaan aikamoista stressaavaa ja hajoittavaa, kun on kolmessa asiassa jäljessä tavotteista ja tällä viikolla ei ole yhtään kokonaista työpäivää paneutua asioihin. Huomennakin menee aamupäivä koulutuksessa. Voi olla, että nyt täytyy pyytää apua tähän tilanteeseen tai sitten vaan tehdä itselle selväksi, että teen ensiksi tietyt asiat loppuun ja sitten siirryn toisiin asioihin.

Lisäksi iskiaskin on äitymässä, joten täytyy nyt jättää jumpat ainakin tältä illalta väliin ja lisätä kipulääkkeiden ottamista, tylsää.

Töiden jälkeen oli siten Ateneumissa Picasso näyttely eli pääsin yhdistyksen kautta tuonne. Aluksi oli puolen tunnin yleisesittely auditoriossa ja sen jälkeen kierrettiin omaa tahtia näyttelyä. En hokannut mennä heti ykköskerrokseen vaan lähdin väärästä päästä. Kiersin kakkoskerroksen Picassopuolen ja kolmannen kerroksen peruskokoelman. Hienoja teoksia tuli nähdyksi, mutta en jaksanut enää kiertää sitä ykköskerrosta. Tuon jälkeen korttihamstraaja iski eli tuli Ateneumin kirjakaupasta ostettua muuuutama kortti. Osa itselle muistoksi ja osa meni sitten korttivarastoon tulevia tapahtumia varten.

Lisäksi ruokkiksella kävin ostamassa pari pokkaria tai toisen sain ilmaiseksi, kun tuli pokkaripassi täyteen. Kirjat ovat Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani ja Vicky Myronin Kirjastokissa. Tuo Kirjastokissa meni eräälle työkaverilleni lainaksi. Sain häneltä takaisin lainaamani Mma Ramotswe kirjan. Itse sain kirjastoista lainaamista kirjoista Ian McEwanin kirjan Amsterdam luettua. Seuraavaksi lukuvuorossa viime vuoden kirjallisuuden nobelin voittaneen on J.M.G. Le Clézion Autiomaa.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Sähläyspäivä

Tänään oli töissä varsinainen sähläyspäivä. Ensimmäiseksi kuulin, että ei kaikilla meidän ryhmäläisillä toimi puhelimet. Mun piti sitten mennä puoliltapäivin pariksi tunniksi puhelimeen. Puhelin näytti ihan kiltisti, että olin sarjaan kirjautunut. Pomo sitten soitti mulle puolen tunnin jälkeen, että oletko muuten sarjassa. Olin minä, mutta joku bugi oli päässyt siihen päivitykseen. Ihmettelin jo, että kumman hiljainen se puhelin on. Miedän vaihteenhoitajalla kesti vähän aikaa, ennenkuin ehti resetoinnin tekemään. Vitsailin sitten, että voin jatkossakin olla puhelimessa silloin, kun ei puhelin toimi ;)

Muuten sitten purin tavarat parista muuttolaatikosta ja järjestin ne suunnilleen paikoilleen. Lossin seiniä en jaksanut kokonaan tapiseerata julisteilla, korteilla ja ohjeilla. Ei sitä ankeeta harmaata loossinseinää jaksa tuijottaa. Täytyy tehdä lopputapiseeraus sitten huomenna, jos vaan ehtii ja viitsii. Lisäksi neuvoin erään sovelluksen kanssa meidän yhtä lähitukihenkilöä, tosin en muistanut kaikkia koodeja itsekään.. Sain myös työrästejä tehdyksi..

Ilmastointiremppa oli yhtä onnistunut kuin aikaisempi eli jokaisen rempan jälkeen meidän maisemassa on kylmempää ja vetoisempaa kuin ennnen remppaa. Onneksi minun nykyiseen loosiin ei sentäs vielä alkanut pahemmin hujuttamaaa. Jos se sen tekee, haen lekurilta todistuksen, että pääsen mahdollisimman vähävetoiseen huoneeseen.

Illalla kävin vielä reilun kolmen kilsan mittaisen kävelylenkin. Hieman tuntui taas hermot ottaneen itseensä eilisestä treenistä ja tämäpäiväisestä töissä sähläyksestä. Juttelin myös serkkunikanssa. Oli kummitytön "muumipaketti" tullut perille, tosin isosikko oli ominut ne hepat. Nipparinnittelut vaan serkkutyttö A:lle ja hänen pienemmälle tytölle eli kummityttö A:lle sinne Oulun suuntaan ja terkkuja myös isälle ja isosikko M:lle + tietysti kaikille muille sukulaisille.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Koulutusta ja treenit alkaa nollista

Töissä meni sitten koko päivä koulutuksessa. On se tosi kivaa, kun kahden päivän koulutus puretaan meille päivässä. Ohjelma oli siis todella tiivis, mutta silti oli vähän ongelmia aikataulun kautta. Lisäksi kaikista asiantuntijoista ei vaan ole kouluttajiksi, ainakaan ison yleisön edessä. Ihan en loppuunasti voinut olla, kun alkoi yskityttämään ja hermotkin muistuttivat itsestään.

Tänään oli mun muuttolaatikot, tietokone ja puhelin muutettu takaisin omalle paikalle. Oli taas vaihteeksi ilmastointiremppa onnistunut eli edelleen puhaltaa liian kylmää ja mm. minun paikka oli kylmempi kuin ennen remppaa. Toivottavasti ei ala pahasti hujuttamaan se veto, muuten on taas paikanvaihto edessä. En vaan voi istua vetoisissa paikoissa. Yhden laatikollisen sain tavaroita puretuksi, mutta pari jäi huomiseen.

Tänään en pahemmin ehtinyt lähijunapysäkkien välejä kävellä, sillä oli viidenaikoihin treffit pt:n kanssa Satsin uusimmassa eli Tikkurilan keskuksessa. Vaikutti todella viihtyisältä ja hienolta paikalta.

Katsottiin tilanne eli lähdetään ihan nollatilanteesta. Pitää saada rankaan liikettä, ryhtiä parannettua ja muutenkin saada virheliikkeitä kuriin. Ei ole helppoa lähteä muuttamaan jo ihan perusjuttuja yli kolmekymppisenä. Mutta lupasi auttaa mua parhaani mukaan tässä kuntoutus-urakassa. Sovittiin seuraava tapaaminen ensi viikolle ja tehdään sitten seuraavat kahdeksan kertaa koskeva jatkosopimus.

On se hyvä kuitenkin käydä sellaisen kaverin ohjauksessa, joka jo tuntee mun liikuntahistoriaa ja luonnetta, vaikka kävisinkin samalla työterveyfyssarilla. Rahaahan tuonne menee, mutta tuskin töypaikkakaan kovin monta fysikaalista hoitoa tai lähetettä esim. omt-fyssarille korvaa.

Alkulämmittelynä siis 10 minsaa kuntopyörällä ja sitten salin puoella katsottiin mm. rangankeirto liikkeitä ja tein lopuksi työterveysfyssarin antamat liikkeet. Tälläviikolla olen saanut tuon jumpan tehtyä jokapäivänä, hyvä minä :) Palautetta Pt:ltä tuli siitä, että varon ehkä liikaakin. Ei sekään tee selälle ja takareidelle hyvää. Mutta parempi olla vähän varoivainen, kun ruveta tekemään liian kovaa treeniä. Vähän hermot ja lihakset ovat nyt illalla tuntuilleet, pitää taas ottaa buranan lisäksi panacodi, että pystyy nukkumaan.

Illalla sitten kokkasin meille sapuskaksi pastaa ja katsottiin kovalevyltä uusintana tuleva suosikkisarja eli taistelutoverit sekä vähän hauskempi komedia eli rillit huurussa. Nyt katsoin toisella korvalla tuota futista ja näyttää maaleja tulevan. Tässä pelissä olen kyllä Bajerin poikien puolella.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Töitä ja vieraita

Kuten eilen arvelinkin, en tänään ollut herätyskellon soidessa kuuden aikoihin yhtä pirteä kuin viikonloppuna. Aamupäivä meni sitten puhelinvuorossa ja ihan kiitettävästi se soi. Muut meidän ryhmästä pääsivät muuttamaan ilmastointirempan valmistuttua omaan maisemaan, minä sovin muuttopäivän huomiseksi. Huomenna kun on kokopäivän koulutusta, joten voivat ihan rauhassa muuttaa ne tavarat, koneen ja puhelimen huomenna. Iltapäivä meni sitten rästiin jääneitä rekkarointeja tehdessä.

Päivällä myös PT viestitteli tulevista treeneistä ja sovittiin seuraava tapaaminen huomenna. Samalla pääsen näkemään Satsin Tikkurilan salin. Varmaan menee suunnitelmat tuon aijotun ohjelman osalta ja myös viikko-ohjelman myötä uusiksi, mutta huomenna ollaan viisaampia

Töistä lähdin harvinaisen aikasin eli jo kolmelta, onneksi on liukuva työaika. Vein ensiksi kummityttöni nimpparilahjan postiin ja sitten kotiin järkkäämään. Viiden aikoihin Jussin sisko, hänen miehensä, vaavi ja iinu-koira tulivat kylään. Oli pieni poika kasvanut viimenäkemän ja tälläkertaa oli iloisella tuulella ja esitteli ylä-ääniään. Iinu-koira oli taas tutun innokas meikäläisen nähdessää, on jotenkin väsyneen ja masentuneen oloinen, kun ei ole enää perheen ainoa "vauva". Kiva oli nähdä ja jutella pitkästä aikaa livenä ja sain vihdoin ne Lontoon tuliaiset annettua.

Nyt pitäis vielä muistaa ja viitsiä tehdä ne fyssarin antamat jumppa- ja venyttelyliikkeet. Ihan jokapäivä en ole noita jaksanut, viitsinyt tai muistanut tehdä, mutta yritän edelleen tehdä tuosta hyvän tavan. Ei joku vartin kevyt jumppa- ja venyttelytuokio illan päätteeksi tee yhtään pahaa, päinvastoin. Sain myös tänään varatuksi seuraavan ajan työterveysfyssarille. Yritin myös varata ajan tukipohjallisten tarkastukseen ja mahdollisten uusien tekoon, mutta ei ollut ko. herralla vielä ensi vuodelle aikoja.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Lorvimista ja puuhastelua

Noihin kahteen sanaa tiivistyy aika hyvin tämän itsenäsyyspäivän aikataulu. Aamulla heräsin taas pirteänä aamukuudelta. Huomenna varmaan olen samaan aikaan ihan rättiväsynyt, mutta en näköjään viikonloppuna. Jussi käänsi vaan kylkeä, kun hiippailin olkkariin ja katsoin mm. kovalevyltä pari tallennusta.
Lorvailin sitten reilusti iltapäivän puolelle, ennenkuin sain itseni liikkeelle ja tein kuuden kilsan mittaisen kävelylenkin. Kiva oli kävellä hämärtyvässä illassa. Sen jälkeen piti sitten vähän leipoa, kun Jussin sisko miehensä ja ennenkaikkea pienen Beben kanssa tulevat kylään huomenna ja toivottavasti myös Iinu-koira on mukana.

Sain myös ne joulukortit kirjoitettua tänään ja paketoin viimeiset joululahjat. Tietty katsoin paraatia ja Linnan juhlaa. Tuntematon sotilas jäi tälläkertaa viimeiseen puoleen tuntiin ja samoin katsoin osittain sen Lindmanin Etulinjan edessä. Tuli vaan mieleen, että taitaa olla ainoa kirja, joka minulta on varatettu, tuo Linnan Tuntematon sotilas. En edes muistanut tuota tapahtumaa ennenkuin tuli asiasta äidin kanssa puhe. Toivottavasti kirja meni tarpeeseen ja löysi hyvän kodin. Minäkin sain siitä uuden tai oikeastaan vahemman version Jussin äidiltä. Tuota kirjaa ei kyllä voi ottaa millekkään matkalle mukaan, on se sen verran arvokkaan ja kuluneen näköinen kirja.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille blogini lukijoille!

Sotiemme veteraaneille niin rintamalla kuin kotijoukoissa suuri kiitos kaikesta siitä uhrauksesta, minkä annoitte tämän maan eteen.

lauantai 5. joulukuuta 2009

Kiirettä piisaa

Piti eilen tänne kirjoitella, mutta meni pakki illalla sekaisin ja menin ottamaan päikkäreitä. Jussi herätti minut sitten klo 23.00 aikoihin, joten päätin parhaimmaksi vaihtaa yöppärin päälle ja jatkaa unia.

Eilen kauppareissulla tuli mm. Seppolasta ja Lenkkarista tuttu ultraaja ja tänä syksynä reilusti kolme tuntia alittanut nimimerkki Free vastaan. Oli kiva vaihtaa muutama sana sitten Wihan-kilometrien.

Tänään nousin sitten aamulla kuuden jälkeen. On se kumma, kun ei viikonloppunakaan osaa tuon pidempään nukkua. Kuuntelin musaa ja katselin kovalevylle pois viikolla kertyneitä tallennuksia. Kumman väsynyt olo ollut tällä viikolla. Vissiin se kaamosmasennus iskenyt nyt joulukuun alussa...

Onnistuin lorvimaan iltapäivälle ennenkuin lähdin liikkeelle. Kävelin tuonne Malmin kauppakeskukseen tai ensiksi Poliisille, kun menee passi ensi vuonna vanhaksi. Ei kuulemma passiasioita käsitellä enää Malmilla, eikä hakemuksiakaan ole enää olemassa vaan ne kirjataan silloin kuin ne saapuvat. Lisäksi Malmin posti oli kiinni lauantaina, enkä enää muistanut cittarista takaisintullessa käydä Puksun asiamiespostissa eli ärrällä. Ensi viikolla kun on pienen kummityttöni A:n nimipäivät. Toivottavasti tuo paketti ehtii perille, jos/kun sen maanantaina postitan. Terveisiä vaan sinne Ouluun :)

Huomenna pitäis sitten kirjoittaa joulukortit, sitten onkin suurin osa Jouluvalmisteluista tehty. Jouluaattona kun ollaan Jussin vanhempien luona tuolla Laajasalossa siis Helsingissä ja Joulupäivänä lähdetään sitten mun vanhenpieni luokse Jyväskylään. Ei siis tartte tehdä mitään ruokia tai leivonnaisia, kun pääsee valmiisin pöytiin. Kaikki jotka tietää äitini sapuskat, tietää että herkkuja on monenenlaista. Eikä Jussin perheessä pahemmin kakkokseksi jäädä, on vaan vähän erilaisia herkkuja tuolla.

Lisäys... Olen muuttanut tuota kommentointikäytäntöä. Nyt pääsee kommentoimaan myös ei-bloggerin jäsenet, mutta kaikki kommentit näukyvät vasta hyväksynnän jälkeen. Mieluummin kommentit nimimerkillä.

torstai 3. joulukuuta 2009

Ei hotsittanut mennä salille

Tänään meni töissä aamupäivä sitten siinä työryhmän palaverissa. Tämä Flikka taas onnistui välillä rönsyilemään asioissa, joten piti muiden palauttaa mut ruotuun. Pitäsköhän seuraavaan palaveriin ottaa mukaan teippiä suun eteen laitettavaksi ;) Saatiin sitten kartoitus sovittua ja samoin seuraavat kaksi palaveria ensi vuoden puolella. Lisäksi sovittiin parin meidän ryhmäläisen kanssa välipalaveri parin viikon kuluttua.

Iltapäivällä tein taas rästejä ja sain eräässä tilastossa kurottua kiinni sitä, että olen jäljessä tavoitetta. Piti lähteä tänään vähän aikaisemmin salille, mutta aikeeksi jäi. Ilmastointirempan loppumisesta tuli infoa, eli päästään loppusiivouksen jälkeen muuttamaan takain koti-maisemaan :) Todennäköisesti maanantaina tai tiistaina on muuttopäivä. Mulle sopisi tiistai paremmin, kun silloin on kokopäivän koulutusta...

Töistälähtiessäni olin sen verran sippi, että en jaksanut mennä salille kuntopyörää polkemaan vaan suuntasin kotiin. Tein sitten illemmalla sen verran pitkän kävelylenkin että ainakin kuusi kilsaa tuli tänään liikuttua. Saa tuolla salilla taas aikaa viettää ja voisi mun PT ottaa myös joskus yhteyttä. Pari viestiä saa riittää ja nyt odotan hänen siirtoaan. Tosin taitaa ensi viikollakin olla kohta illat varattuja, kun maanantaina tulee vierata ja keskiviikkona menen Picasso näyttelyyn.

En myöskään malttanut olla laittamatta pientä summaa tuohon sepon tallin jolupata-keräykseen, tilipäivänä olisi tarkoitus laittaa vähän isompi summa.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Pitkästä aikaa kirjastossa

Tänään töissä oli aamupäivällä taas vaihteeksi koulutusta. Onneksi muistin viimeviikosta, että tuolla atk-koulutustilassa on kylmää ja vetoisaa ja otin suosiolla villahuivin + ranteenlämmittimet mukaan. Shaaalia en sentäs tarvinnut. Sen verran olen vetoisissa paikoissa istunut ja kärsinyt, että on tuo varavaatevarasto tarpeellinen töissä. Iltapäivä meni sitten paria sotkutapausta selvitellessä. Toinen tosin jäi vielä vaiheeseen, kun asiakas lupasi toimittaa lisäselvityksen.

Ilokseni huomattiin, että meidän ryhmän ilmastointirempassa olleen maiseman "eristysmuovit" oli purettu tänään. Oli kyllä likaista ja pölyistä siellä, mutta piti käydä katsomassa omaa paikka. Toivottavasti päästäisiin muuttamaan sinne jo tällä viikolla. Lisäksi kuulin osastopäälliköltä, että olin valittu yhteen työryhmään, mihin ilmottauduinkin. Ensimmäinen tapaaminen on ehkä huomenna.


Huomasin, että Juoksufoorumille tai siis Sepon talliin on perustetu perinteinen joulupata-potti. Pitää tuohon muistaa osallistua. Tänään sain ostettua junaliput joulupäivälle tuonne Jyväskylään. Onneksi Jussi sai ne pari lomapäivää, niin päästään tuonne jouluna. Toivottavasti myös tämä iskias sen verran rauhottuisi ja tulisi lunta, että pääsisi edes jonkun kilsan hiihtämään.

Töistä lähtiessäni kävin sitten Pasilan ärrällä ostamassa sen Marskin merkin. Vuosi tai pari sitten ostin itselleni sen sotaveteraaniheijastimen, joten tuo jatkoi samaa sarjaa. Hieno idea pistää nuo löytyneet merkit myyntiin veteraanien hyväksi, eikä 20 euroa minusta ole paha hinta.

Päätin sitten tuon kirjaston sulkemista vastustavan vetoomuksen lisäksi lisätä kirjastossa käyntiä ja tänään kävin sitten Puksun kirjastossa. Tuolta löytyi vino pino kirjoja, jota olen vähän divareista metsästänyt. Ei mun tartte kaikkia kirjoja itse ostaa vaan nyt tuetaan vaihteeksi kirjastoa. Kuulemma lauantaina on kirjastossa joku tempaus puolenpäivän aikaan, pitää sitten tehdä uusi reissu. Aika outo idea on se, että kirjaston vuokrissa säästätään. Puksun kirjasto kuitenkin sijaitsee koulukeskuksessa ja varmasti esim. oppilaat käyttävät tuota kirjastoa. Toivottavasti alueen asukkaat aktivoituisivat tuon kirjaston suhteen.

Lisäys: siis Kirjaston tapahtuma on lauantaina 12.12 n klo 12.00. Mulla taitaa olla sisäinen kalenteri marraskuun saikkujen ja Lontoon reissun takia sekaisin. Enköhän ennen tuota päivää ehdi jonkun kirjastosta lainaamani kijan lukea.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Kymmenen vuotta pääkaupunkiseudulla

Tänään tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun aloitin työt täällä pääkaupunkiseudulla ja muutin tänne tuolta nykysestä Jyväskylästä. Tai no, taisin muuttaa osan tavaroista jo edellisenä viikonloppuna. Ensimmäisen viikon asuin tätini ja hänen perheensä luona Kirkkonummella. Kiitos vaan heille :)

Sitten pääsin muuttamaan vuokrakämpään Espoon perukoille eli Kivenlahteen. Ei tosiaa ensimmäinen kerta, kun asuin yksin. Se kämppä oli ollut jollain tutkijalla vuokralla ja oli kyllä todella siivoton. Sillä oltaisiin saatettu päästä tuohon Sillä siisti-ohjelmaan.

Olin siis kaverini kehotuksesta hakenut töihin tänne, kun Jyväskylän seudulla olisin saanut olla kesät töissä ja talvella muutaman kuukauden työttämänä. Ei okein napannut tuollainen järjestely. Ei minua hirveästi ollut pääkaupunkiseutu houkuttanut, mutta ajattelin käydä kokeilemassa, miltä täällä asuminen tuntuu. Työsopimuskin oli 6 kk:n määräaikaisuus ja kyllä siinä ajassa näkee, viihtyykö vai ei. Tuo sopeutuminen on itsestään kiinni ja näköjään tänne sitä on tullut juututtua ja seitsämän kuukauden jälkeen sain sitten vakituisen viran.

Työtehtävät ovat muuttuneet, samoin ohjelmistot ja menetelmät. Lisäski yksi kaksivaiheinen ja iso organisaatiomuutos on takana ja samoin työpaikan fyysinen muutto. Talon sisällä on sitten tullut vaihdettua paikkaa syystä tai toisesta ainakin toistakymmentä kertaa.

Paljon on tässä ajassa ehtinyt tapahtua niin työpaikalla kuin ihmissuhteissa. Ei sitten tullut minusta sitä vanhaapiikaa, kuten joskus vitsailin. Vaan löytyi Rakas minun elämään vähän sen jälkeen kun ostin tämän asunnon täältä Helsingin puolelta. Jussi asui Hoasin asunnoissa tuolla kehä 1:n toisella puolella, joten ei ollut pitkä matka treffeille :)

Sukulaisissa on tapahtunut muutoksia eli mummoni ja vanhin enoni ovat siirtyneet ajasta iäisuuteen. Toisaalta veljeni ja hänen avovaimonsa ovat saaneet pojat ja lisäksi serkkuni ovat saaneet tuossa ajassa ainakin neljä lasta tuossa, joista yksi on kummityttöni A. Terveisiä vaan sinne Pohjois-Pohjanmaalle.

Samoin vanhemmilla olleet koirat ja varsinaiset perheenjäsenet eli N ja V elävät muistoissa.

Olen myös kuulunut eränäisiin nettiyhteisöihin ja paljon on tullut viestejä kirjotettua tuonne netin uumeniin. Osa yhteisöistä on hajonnut ja foorumit kadonneet bittiavaruuteen, mutta aina on löytynyt uusia tilalle. Ystäviä ja kavereita on tullut ja osan kanssa pidetään yhteyttä, osa on syystä tai toisesta jääneet vähemmälle tai loppuneet kokonaan.

Yksi asia vielä täytyy nostaa esille, eli tämä minun lyhyt ja vähemmän kunniakas hölköttely-ura. Kolme puolikasta ja se yksi maraton tuli raahustettua läpi. Edelleen ihmettelen, miten näillä koivilla on jaksettu edetä yhtäjaksoiseti 42 kilsaa 195 metriä. Aikaa meni ja paljon, mutta en ollut viimeinen. Aikeet toisesta maratonista kaatuivat koipivaivaan ja taisi tämä iskias olla viimeisiä niittejä noille hölköttelyhaaveille, aika näyttää.

Sitten tähän päivään. Vähänkö teki hyvää, kun pääsin reilun kuukauden tauon jälkeen salille. Kuntopyörällä (sellaisella nojatuolimallilla) poljin kevyesti 12 minsaa ja sykkeetkin pysyi aisoissa. Lisäksi tein osan fyssarin antamista liikkeistä ja vähän venyttelin + kävin saunassa ja suihkussa. En viitsinyt ottaa omaa saunavuoroa, joten tuo oli kivaa vaihtelua. Lisäksi työmatkakävelyä tuli tänään ainakin 3.6 kilsaa. Jos vaikka huomenna tunnustelisi olotilaa ja sitten ylihuomenna uudestaan salille.

Ai niin.. Lenkkivihon marraskuntoiluputki on ollut todella kova menenestys. Hienoa ollut lukea viestejä, että tämä perustamani ryhmä on innostanut tosia liikkumaan ja oli se itselekin jonkinlainen motivaattori tämän vaikean marraskuun ajan. Samasta aiheesta laiton eräälle itseään kuntouttamassa olleelle henkilölle vedon. Hänen loppuraporttiaan odotan, mutta taisi selvitä kunnialla läpi. Tsemppiä vaan sinne suuntaa, jos/kun tätä blogia luet!