Keskenjäänyt 24:n huoltoreissu 30. - 31.1.2010

Lauantaina aamuna suunnattiin kohti Esport Areenaa. Koska päästiin autokyydillä tuonne, piti Areenalla olla ysiltä eli kyyti lähti Puksun ABC:ltä klo 9.30. Juoksemaan tullut rakkaani eli Jussi tuli myös samassa autokyydissä, kun julkisilla olisi pitänyt lähteä vain puoli tuntia myöhemmin ja mennä kahdella kulkuneuvolla

Ysiltä aamulla oltiin sitten areenalla. Ensiksi laitettiin kisakanslia pystyyn ja olin vähänaikaa siellä juoksijoita vastaanottamassa. Eli merkitsin nimen listaan ja annoin juoksijoille kirjekuoren, missä oli numerolappu, chippi ja hakaneula sekä tietysti hienot kisapaidat. Kisaajilla oli hienot mustat, mutta talkoolaisilla hipeyttä herättäneet vaaleanpunaiset. M.H. saa tuosta kuulla ja pitkään, ei mitään Sakuran-punaisia enää seuraavaan kisaan vaan sitten vaikka vihreät tai ihan oikean punaiset paidat.

Siinä puoli yhdentoista aikaan siirryin sitten siirryin huoltosuoralle tuttuun huolto- ja keittiöpäällikön hommiin. Onneksi tavaroiden kantajia oli tarpeeksi, niin sain säästettyä selkääni.

Hommaa helpotti paljon myös se, että oli tänä vuonna toinen huoltopäällikkö, niin ei yksin tarvinnut vastata koko urakasta kuten viimevuonna joutui tekemään.. Nopeasti saatiin homma rullaamaan eli urkkajuomat sekoitettua sekä tarjottava kiinteä purtava esille. Tosin alussa ei ihan kaikkia tarjottavia pistetty esille, vaan tarjottavia lisättiin ja vaihdettiin kisan aikana. Nopeasti ja kivuttomasti meni myös tuo tehtävien jako ja kisan aikana myös tehtävien opastus. Itse oli sekä juoma- että ruokahuollossa ja tietysti keittiön puolella suurimmat urakat olivat kiinteät ruuat eli 2X pastaa kastikkeineen ja aamulla puuro.

Itse kilpailussa oli paljon dramatiikkaa tänä vuonna, pahimpana tietysti johtaneelle J.K:lle sattunut ikävä väsähtäminen ja siten kilpailun "keskeyttäminen". Aikaperusteisia kisoja ei varsinaisesti voi keskeyttää, sillä tulos tulee kun etenee vaikka metrin. Apeaksi tuo vakavalta näyttänyt tilanne veti.

Alkuillasta oli tunnelmaa latistanut minun osalta myös Jussin päätös jättää leikki kesen. Kun 8-9 tunnin jälkeen alkaa tulla tunne, että lepoa ei ole ollut tarpeeksi alla ja voimavarat ovat ihan minimissä. Ei siinä mitään järkeä ole jatkaa kisaa. Helpolla ei silti Jussia päästetty luovuttamaan ja neuvottelun jälkeen saatiin mies vielä muutama kierros kiertämään.

Tällä kertaa myös huoltopäällikkö sai kokea karusti, kun iskiasvaiva paheni ilman mitään ennakkovaroitusta ja vielä lepotauolla. Sen verran kova hermokipu iski, että nukkumisesta ei tullut mitään, ei vaikka otti särkylääkettä ja kokeili hierontaa. Parin tunnin jälkeen totesin tilanteen.

Pikainen palaveri toisen huoltopäällikön eli M.L:n ja yleisjohtaja A.A:n kanssa tilanteestani. Lupasin hoitaa velvollisuuteni eli olla mukana aamupuuron keittoon asti. Tosin noiden vaivojen ja vähäisen unen takia tuntui, että olen kohta enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Huomasin myös sen, että aloin varomaan tuota kipeää puolta ja tuollaiset virheasennot eivät kiputilanteessa tee hyvää vaan saattavat pahentaa asiaa.

Puuro saatiin keitetyksi ja tarjolle. Lehmälohjan ultralelegenda The numeroukko onneksi kyyditsi minut kotiin, niin ei tarvinnut kolmen ison kassin kanssa lähteä julkisilla/taksilla liikenteeseen.

Tuossa kilpailussa tapasin myös kaksi jossain määrin julkisuudesta tuttua henkilöä. Tämän vuoden suojelija eli Juha Mieto ei päässyt paikalle, mutta viimevuoden kilpailun suojelija eli ulkoministeri Alexander Stubb oli katsomassa kisaa. Muutaman sanan hänen kanssaan vaihdoin, kuten tein vuosi sitten.

Toinen henkilö, kenen kanssa vaihdon muutaman sanan oli Tuomo "toho" Lehtinen. Tuomo oli huoltamassa tässä kisassa parhaasta miesten suomalaissuorituksesta vastanneesta seurakaveriaan Jari Soikkelia. Olisi varmaan Katajalla kovia ultraajia, jos vaan Soikkeli saisi tuon ultravillityksen muihin "tartutettua" ;) Onnittelut vaan Jarille pronssista ja siitä, että pidit nyt krekut takanasi :) Kiitos Tuomolle juttuseutasta ja tsempeistä ja onnittelut myös huoltajalle onnistuneesta suorituksesta :)

Kotona olin aamulla klo 7.30 aikoihin eli 20-tuntia tuli Areenalla oltua ja koko reissussa 21 tuntia. Aluksi tuntui, että aika menee nopeasti, mutta aamulla kello tuntui matelevan. Aamulla yritin mennä heti nukkumaan, mutta ei siitä mitään tullut. Otin lisää särkylääkettä ja söin. Yllättäen olin sitten nukahtanut soffalle ja 3-4 tunnin päikkärit tuli otettua.

Kilpailun jälkeen kävin seuraamassa lopullisia tuloksia ja kovaa oli menty, varsinkin naisissa. Kilpailun yksi suurin ennakkosuosikki eli jaappanin Sumie Inagaki oli tehnyt hienon sisäratojen 24-vuorokauden ME:n ja voitti samalla koko kisan. Enduranden Outi Siimes teki samassa kisassa uuden sisäatojen SE:n ja ensimmäisenä suomalaisnaisena yli 210 km. Edellisetkin pari ennätystä oli Outin nimissä. Onnea myös Outille.

Muitakin kovia taisteluita nähtiin. Esimerkiksi Tompon Jarilla meni kilpailun ensimmäisellä puoliskolla pahasti jumiin. Silti mies sinnitteli loppuun asti ja pääsi lähelle 200 km:n viivaa. Ei ainakaan päästä jää Tompolla ultrakisat kiinni, se nähtiin jo edellisissä Spartatloneissa. Lisää taisteluista eli raportteja voi lukea mm. juoksufoorumin ultrat-osion viestiketjusta.

Onnittelut kaikille viikonloppuna Esportissa ultranneille, olette te hurjia! Radalta ennen aikojaan poistuneille tai muuten suorituksiinsa pettyneille tsemppiä ja sympatiaa. Ei muuta kuin palautumaan kisasta ja sitten kohti uusia haasteita.

Suuren suuri kiitos myös kaikille talkoissa olleille, ilman talkooporukkaa tuosta kisasta ei olisi tullut yhtään mitään:) Itse yritän parannella vaivat sellaiseen kuntoon, että pystyn olemaan paikalla koko kisan ajan. Saas nyt nähdä, miten esim. keväällä olevan Endurancen järjestämän Suomi-Juoksun kanssa käy.

Kohta iskee paniikki ja blogitauko!

Oli taas aikamoinen sähellyspäivä tänään ja tuntuu, että on koko päivän saanut juosta kuin sähköjänis.

Aamulla oli siis työterveyslekurilla käynti. Kun oli yöllä tullut lunta ja kunnolla, vähän tuo vr:n lähiliikenne mietitytti. Pääsin tänään ilman ylimääräisiä pysähdyksiä Pasilaan ja olin hyvissä ajoin paikalla. Ei tuokaan asia selvinnyt ilman lähetettä jatkotutkimuksiin. Toista junaa saikin sitten vähän odotella, kun oli vajaa kymmenen minsaa myöhässä. Tosin olisin myöhästynyt tuosta junasta, jos olis tullut aikataulun mukaan eli tuossa itseasiassa vähän voitin.

Töissä oli tänään puhelinvuoro ja tuli kummallisia tapauksia vastaan. Rupesi melkein kaipaamaan niitä helppoja "rutiinijuttuja", mutta toisaalta sai käyttää ammattitaitoaan hyväkseen asioiden selvittelyyn. Osa tapauksista oli tosin pakko jättä ensi viikkoon.

Muuten tuli selvittyä E24:n asioita ja yksi viimehetken toivomus piti ottaa huomioon. Töistä sitten suoraan kauppaan ja sitten alkoi arvoton pakkaaminen viikonlopun kisaa varten. Silti on sellainen tunne, että jotain unohtuu. Illalla piti soittaa huollon hankinnoista vastanneelle, että oliko siellä mukana erästä juttua. Ei ollut ja toivottavasti muistaa tuon lisäyksen. Onneksi huomenna on isot kaupat ja myös tukku auki, eikä lähimpiin kauppoihin ole matkaa kymmeniä kilometrejä.

Viikonloppu menee siis tuon III Endurancen 24-tunnin kisan (eli E24) talkoopuuhissa tuolla juoma- ja ruokahuollossa. Esportin Areenalla pitää olla jo aamulla ysiltä pistämässä kisatoimistoa jne. pystyyn. Todennäköisesti kovin montaa tuntia en tuon kisan aikana lepää. Voi siis olla, että en yksinkertaisesti zombiena jaksa tulla sunnuntaina blogiani päivittämään.

Kisan kulkua voi seurata Endurancen nettisivuilta, linkki löytyy ensimmäisenä linkkiluettelostani. Pysykää valveilla kostikatsoimoissa ja terveisiä saa lähettää, jos siltä tuntuu! Tietysti myös paikapäälle saa tulla kannustamaan ja katsomaan toivottavasti kovastasoista kisaa.

Viimeisimmäksi, mutta ei vähäisimmäksi, kun ei Soneran tukipyyntö palveluviestieston purkamiseksi mennyt läpi, en pysty siskoksia äänestämäään. Tätä kautta viekä kerran tsempit rupali S:lle ja koko bändille! Hyvä siskot ja vetäkä hyvin!!!

Ps. Myös blogini kommentoinnit ilmestyvät nyt viiveellä.

Myräkkää ja takkuista

Oli taas aamulla kunnon myräkkä eli kova tuuli joka pöllytti pakkaslunta ja reipas pakkanen. Ei tartte kovin suuri ennustaja olla, että liikenne niin maanteillä kuin kiskoilla on ihan tukossa. Kohtuullisesti Vr:n lähiliikenne silti tänään toimi, mitä nyt kymmenisen minsaa juna aamulla odotteli Käpylän ja Pasilan välillä.

Töihin pääsin ajoissa ja oli kuulemma Kehätkin ollee tukossa. Aamupäivä meni työryhmän palaverissa ja iltapäivällä tuli taas eteen kaikenlaisia sotkutapauksia. Meinas jo mennä hermot, kun tuntui että jokaisesta tapauksesta piti pyytää kollegoilta apua tai kysellä asiakkailta. Pari tapausta selvisi puhelinsoitolla, mutta yksi piti jättää odottamaan ja yhdelle rustata kirje. Sellaista se välillä on.

Illalla kävin palautatmassa pinon kirjaston kirjoja ja lainasin uusia. Tällä viikolla oli puksun kirjaston 25-vuotis juhlat ja tarjolla oli kakkukaffeet. Otin palan kuivakakkua, yhden keksin ja mukillisen mehua. Herkkujen vähentämis-projekti on edennyt suunnitelman mukaan ja yllättävän kivuttomasti. Vaaka ei tosin ole tuota vielä noteerannut, mutta rahapussissa se on tuntunut.

Kävin myös samalla reissulla kaupassa ja ostin töihin pari pussillista kuivahedelmiä ja myös persikanpaloja mehussa siis sellaisessa muovipurkissa. Ei tartte mitään tölkinavaajaa viedä töihin. Samoin Paussi-välipalakekseistä mansikkajogurtti-keksit on hyväksi testattu. On noissa edelleen energiaa, mutta ovat kuitenkin terveellisempi vaihtoehto suklaalle ja muille herkuille.

Huomenna sitten vaiheeksi aamulla lekuriin. Tosin eilen pitkällä saikulla oleva kolleegani kertoi, että hän on rampannut lääkärillä muutaman viikon aikana varmaan jo tusinan kerran ja lisää on tulossa. Onhan se hyvä, että asiat tutkitaan ja saadaan toivottavasti kivut lievemmäksi.

Tyhjänpäiväistä

Tänään oli aamulla sen verran kova pakkanen ja muutenkin kiire koulutukseen, että jäi ne työmatkakävelyt normaalia lyhyemmäksi. Olisi ollut aamulla myös ryhmän palaveri, mutta en sinne sitten ehtinyt, enkä viitsinyt vikaksi pariksikymmeneksi minsaksi mennä.
Oli kuulemma taas aikamoista "hiekkalaatikkomeininkiä" palaverissa ja varsinkin sen jälkeen. Aikaisemmin ollaan sentäs ryhmä sisällä pystytty toimimaan suhteellisen hyvässä hengessä, mutta nyt alkaa sekin rakoilla. Toisaalta ei mikään ihme, kun työmäärä on mitä on.

Päivän koulutus oli sarjassamme tyhjänpäiväistä jorinaa. Koulutajalla oli sentäs hyvä tyyli ja saatiin nauraa. Mutta ei kovin hyvää kuvaa antanut, kun ei kouluttajakaan tiennyt kaikista asiosta. Tuo koulutus ennemmin sekoitti kuin selkeytti tilannetta, vaikka kouluttajan mukaan me ollaan nyt sen suhteen ammattilaisia.

Kivan rikkoinainen tämäkin viikko on, kun huomenna on palaveri ja perjantaina vaihteeksi työterveyslekurilla käynti + puhelinvuoro. Tuollaista hypäämistä se meidän ryhmässä jatkuvasti on. Kyllä se hieman ärsyttää, kun toiset ryhmät puhuvat vapaaviikoista asiaspalvelussa. Heillä kun ei se työ muutenkaan ole sellaista sillisalaattia kuin meillä ja silti onnistuvat kokoajan työntämään meille enemmän asiakaspalveluvuoroja.

Illalla kävin sitten ostoksilla ja ostin itselleni muuutaman kirjan, sellaiset kokkipihdit ja tulevaa viikonlopun E24-kisaa varten tarviketta. Soitin myös eräälle pitkällä saikulla olevalle ryhmäkaverille. Ei ollakkaan hänen kanssaan nähty tämän vuoden puolella.

Pakkasta piisaa

Sai taas aamulla topata vaatetta päälle ja kunnolla. Onnistuin sitten ylipukeutumaan eli kun kävelen osittan työmatkat oli sitten töissä hikipäässä. On tämä aikamoista rumbaa, kun pitää töissä vaihtaa parikertaa päivässä vaatteet.

Minunpuolestani pakkaset saisi helittää jo heti. Mun tuurilla helittää vasta viikonlopuksi. Nyt ei tosin olisi ollut jostain kumman syystä väliä, vaikka viikonloppuna olisi ollut kovemmat pakkaset. Kun menee tuo viikonloppu todennäköisesti aika tiiviisti Esport Areenalla Endurancen 24-tunnin juoksun huolto- ja keittiöpäällikön tehtävissä.

Jää siis euroviisut ja tutun rumpalin + muiden "siskosten" esitys katsomatta. Pitääkin purkaa soneralta se palvelutekstareiden esto, että pystyy muuuuutaman tekstarin lähettämään. Vielä kun saisi jostain tietoon, mitä numeroa pitää äänestää ja mihin numeroon viesit lähettää. Tsemppiä valmisteluun koko bändille ja vetäkää vähintään samalla enrgialla ja osaamisella kuin edellinen esitys!

Töissä oli sitten esimies unohtanut päivittää vuorolistaan saikulla olevan henkilön puhelinvuoron. Kun ei mitään akuuttia kiirusta työtehtävine suhteen ole ja mun vuoro oli paikattu viime viikolla, menin sitten pariksi tunniksi. Kiitettävästi se puhelin soi, mutta ei sentäs ruuhkaksi asti ollut porukkaa. Lisäksi ei ollut tänään minulla pahemmin yhtään kiukkusta tai inhottavaa henkilöä linjalla vaan sain kaikki asiallisesti hoidettua.

Eräs asiakas jäi mieleen, kun oli jostainsyystä pettynyt/närkästynyt/kyllästynyt hoitamaan tilannetta. Asiakas antoi luvan, että saan selittää tilanteen toiselle henkilölle. Puhelun loppupuolella tämä luvanantanut henkilö tuli itse sitten puhelimeen hoitamaan asian. Kun selitin hänelle tilanteen ja sain hoidetuksi erään toisen asian, kuulosti siltä, että pettymys/närkästys/kyllästyneisyys oli poissa ja hän kiitti minua neuvosta ja asian selvittämisestä. Tuosta jäi itselleni tosi hyvä olo, että pystyin muuttamaan hänen asennettaa edes hetkeksi.

Huominen päivä meneekin sitten koulutuksessa. Ollaan naurettu tuolle tilanteelle, kun ennen koulutustilaisuuksiin tulostettiin materiaalit talon puolesta. Nyt ne pitää jokaisen tulostaa itse jos vaan muistaa ja ehtii. Tänään tosin tulostin materiaalin huomiseen koulutukseen eräälle kolleegalleni. Säästyy siinä aikaa ja vaivaa, kun yksi ottaa ne tulosteet.

Mankellin uusin Wallander eli Rauhaton mies on taattua Mankell-laatua. Tänään tuli luettua jo ekat satasivua.

Huomenna, jos hyvin käy, pitäisi tuo nettiesto töissä purkautua. Tosin, kun olen koulutuksessa en edelleenkään pääse kovin hyvin kommentteja julkaisemaan. Kommentteja saa siis esittää, mutta ne tulevat viiveellä.

Liukastelua

Tänään oli lentsu helpottanut, joten ei muuta kuin takaisin duuniin. Kuulemma mun perjantainen asikaspalveluvuoro oli hoidettu porukalle, ei siis toisten ryhmien avustuksella kuten vähän olin pyytänyt. Kovilla oltiin viime viikolla, mutta siitä selvittiin enemmän tai vähemmän kunnossa.

Töissä oli ihan normaali päivä, toisin siivooja oli kiillottanut käytävät vaarallisen liukkaaksi. Sai siis sandaaleilla luistellessa/hiihtäessä olla todella varovainen, ettei vetäse lippoja. Pitääkin huomenna jättää salomonin coretex-kengät jalkaan, niissä kun on hyvin pitävä pohja. Selkä ja koipi ottivat tuosta kyllä itseensä.

Työterveydestä soitettiin sitten siitä perjantaisesta nielunviljelytuloksesta, eikä siis ollut angiinaa. Olisin sen kyllä itsekin huomannut, jos se vaiva olisi päälle tullut. Sain myös varatuksi ajan tälle viikolle omalle työterveyslekurille.

Kirjoista sain Böllin kirjan Enkeli oli vaiti luetuksi ja aloitin vaihteeksi lukemaan oman kirjaston kirjaa ja ainoaa männäjoulun lahjakirjaa eli uusinta Henning Mankellia.

Lisäys.. Töissä jatkuu edelleen "nettisensuuri" IE:n tietoturvauhan takia. Aikaisintaan keskiviikkona tuo saadaan puretuksi, joten en edelleenkään pääse päivällä tarkistamaan ja julkaisemaan kommentteja.

Vuoristorataa

Ollakko lentsussa vai ei, siinäpä pulma. Tänään taas aamulla olo oli normaali, mutta päivän aikana tilanne on vaihdellut aikas paljonkin. Tosin kuumetta en ole tänään vielä mitannut. Huomenna teen aamulla päätöksen sen suhteen, että menenkö kokeilemaan töissä jaksamista vai haenko lisää saikkua lekurilta.

Joka tapauksessa erään toisen vaivan taika pitää mennä käymään työterveyslekurilla. Eikä kyse ei ole mistään aikaisemmin olleesta koipi- ja selkävaivasta. Nyt näyttää sitten tulevan kerralla kaikki vaivat.

Tänään piti taas odottaa ulkoilua iltapäivälle ennen kuin pakkanen lauhtui siedettäviin lukemiin. Tosin juttelin lenkin aikana äiteen kanssa ja kuulemma oli eilen illalla Jyväskylässä ollut rapsakat 28 astetta pakkasta. Kylmä tuli jo pelkästä ajatuksesta.

Aamulla sitten katselin SM-hiihtoja ja yllätyksiä ihan mitalisijoilla nähtiin. Toivottavasti saataisiin lupaavista junioreista lisää huippuhiihtäjiä ja sama pätee valitettavasti myös muissa lajeissa. Vähän tuntuu siltä, että melkein lajissa kuin lajissa, se ihan kovin kansainvälisellä tasolla pärjäävä porukka on todella kapea ja jotain tarvitsisi tehdä asioiden muuttamiseksi.

Tarkennetaan sen veran, että en syytä urheilijoita tästä tilanteesta, vaan ennemmin systeemiä. Tällä nykyisellä näyttää siltä, että tämä nykyinen tie on nyt loppuun kuljettu. Jotain tästä nykytilanteesta se, että välivuosia pitävät urheilijat palaavat helposti kansalliseen ja myös osa ihan kansaiväliseen kärkeen, kuten vaikka Sandellin Annukka, Mannisen Hannu tai Ahosen Janne. Varmasti muitakin esimerkkejä löytyy.

Toisaalta eilinen Torron Oskun upea SM on niitä hienoja uutisia :) Hieno juttu Osku, onnittelut! Poutiaisen Tanjan voitokas lasku maailmancupissa jäi sitten tällä kertaa näkemättä. Onnittelut myös Tanjalle :) Mielenkiinnolla odotan tulevia olympiavalintoja ja tietysti itse kisoja. Veikkaan, että valinnosta saadaan taas jonkinlaista kohua, mutta toivottavasti ei tehdä Multalan Sarin tapaisia mokia.

Kirjoista sain siis Proulxin Ässä Hihassa luetuksi ja nyt olen saanut luetuksi melkein kokonaan Heinrich Böllin kirjan Enkeli oli vaiti. Mielenkiintoinen ja koskettava selviytymistarina sodanjälkeisessä raunioituneessa Saksassa.

Lepo paras lääke on!

Niihän siinä lastenlaulussakin sanotaan, että lepo on paras lääke ja tuota lääkettä on tullut nautittua eilen ja tänään. Tänään on ollu lentsun suhteen parempi päivän kuin eilen tai toissapäivänä.

Aamulla oli mittarissa sellaiset pakkaslukemat (yli 20 astetta), että päätin suosiolla odottaa pakkasen lauhtumista. Normaalisti mun keuhkot on kovilla tuossa parinkympin asteen pakkasella, joten lentsutoipilaana tiputin sen viiteentoista.

Katselin sitten SM-hiihtoja Keuruulta. Kovaa menivät kovassa kelissä ja saatiin naisten puolella yllättäviä mitalisteja, vaikka Riitta-Liisa olikin ylivoimainen. Miesten puolella ei Heikkis Matti ollutkaan iskussa, vaan Kattilakoski yllätti täysin. Jotenkin tuntuu, että Matin suurin heikkous on se tasainen suoritusvarmuus eli tulee pöjiä päiviä suuntaan ja toiseen ;) Toivottavasti Vancoverissa tulisi niitä parempia pöljä-päivä ;)

Iltapäivällä oli pakkanen hellittänyt alle viiteentoista eli kävin tekemässä kävelylenkin ihan kroppaa ja elimistöä kuunnellen ja tavoite oli vähihtään 30 minsaa ulkoilua. Tuo ylittyi kahdeksalla minsalla ja reittinä oli marraskuusta tuttu pätkä. Vaikka olinkin topannut hyvin vaatetta päälle, tuli loppumatkasta vähän vilu.

Iltaakohden alkoi olotila on mennyt vähän huononpaan suuntaa. Pitää siis taas ottaa troppia ennen nukkumaanmenoa ja kuulostella olotilaa huomennakin. Minunpuolestani saisi pakkaset lauhtua heti ainakin kymmenen astetta.

Lentsua pukkaa osa 2 eli saikkua

Aamulla oli tukkoinen olo, mutta olin silti menossa töihin. Aikeeksi se jäi, sillä lähijuna-asemalle kävellessäni oli tuntemuksia sekä kurkussa että keuhkoissa. Koska olin jo liikenteessä en palannut heti kotiin, vaan päätin soittaa työterveyteen. Pääsinkin sinne samantien siis terkkarin vastaanotolle. Pikanieluvilelyssä ei ollut angiinasta tietoakaan eli ihan tavallista lentsua tämä on.

Soitin myös esimiehelleni ja kysyin esimieheni sijaisen numeroa. Esimeiheni kun oli tämän päivän poissa. Koska kaikki kolme eli oma esimieheni, hänen sijaisensa ja terkkari olivat sitä mieltä, että menet tänään kotiin lepäämään ja potemaan tautia, oli helppo olla samaamieltä. Toivottavasti lepo tepsii ja tauti talttuisi viikonloppuna ja että en tartuta Jussia ennen ensi viikonlopun E24:ta.

Kävin tosin ennen kotiinmenoa Jussin kanssa kaupassa Käpylässä ostamassa ruokaostokset. Ei sitten tarvinnut mennä erikseen kauppaan. Muuten päivä meni lepäillessä, netissä surffaillessa, kovalevyltä tallennuksia katsoessa ja lukiessa.

Juotuakin on tulluksi sekä kuumaa että kylmää juomaa, mutta edelleen tipaton pitää, se tiedoksi Hapolle. Tänään päätin myös aloittaa operaatio painopudotuksen ja samalla muuttaa elämäntapoja vähitellen terveellisempään suuntaan. Ei mikän helppo pesti tuo ole, mutta vähitellen. Yritän myös olla ottamatta kauheaa morkkista, jos/kun repsahdan.

Lentsua pukkaa

Näköjään eilinen kirjoitus osui nappiin eli aamulla oli sitten flunssainen olo. Ei kuitenkaan ollut kuumetta, joten raahauduin koulutukseen Pasilaan. Oli kyllä tuskaista istua koko päivän koulutuksessa ja vielä kun iltapäivällä koivet ja selkäkin alkoivat muistuttaa olemassaolossaan. Onneksi olin ottanut kipulääkettä mukaan. Meinasin silti nuutua totaalisesti tuolla ja viimeinen koulutus meni vähän ohi.

Ruokkisella kävin parin duunikaverin Ratakivi-ravintolassa ja bongattiin tuolla julkkis. Ihalaisen Lauri oli siellä syömässä. Hyvää ruokaa, eikä tuo buffet-lounas pahanhintainen ollut. Ei vaan ollut kovin kova nälkä ja muutenkin koulutuspäivänä on hyvä syödä kevyemmin. Näytti myös Laurille tuo ruoka maittavan.

Koulutuksen jälkeen piti olla saliohjauksen uusinta, mutta peruutin sen jo heti aamulla. Kävin sentäs ottamassa uuden pt-paketin, kun oli pakettien tarjous voimassa vielä tämän kuukauden loppuun. Piti valitettavasti peruuttaa myös lauantaille varattu hierojan aika. Parempi toipua tästä letsusta kunnolla ja mennä terveenä hierotuttamaan ne lukot auki.

Tämä tilanne harmittaa, mutta ei voi mitään. Nyt täytyy yrittää parantua ja toivoa, että en tartuta tätä tautia Jussiin.

Pitkä työpäivä

Tänään oli sarjassamme pitkä työpäivä. Aamulla meni tarkoituksella vähän myöhemmin töihin, siis liukumien puiteissa, kun olin lupautunut olla neuvomassa meidän byroon asiakstilaisuudessa.

Päivä meni muutamaa sotkutapausta selvitellessä ja sain paria tapausta lukuuottamatta sen yhdän listauksen tehtyä. Lisäksi yllätyksekseni minulle oli laitettu puhelinvuoro, mutta ei ollut esimies muistanut siitä mainita. Meidän ryhmässä kun on tälläviikolla ollut paljon porukkaa saikulla. Onneksi hokasin sen ja laiton toiselle kolleegalle kysymyksen vuoronvaihdosta. Oli myös kolleegalle yllätys tuo vuoro.

En silti ehtinyt olla puheilvuorossa kuin reilun tunnin, kun menin tuonne infotilaisuuteen eli jaon materiaalipakettia ovella. Oli tarkoitus mennä itsekin sitä kuuntelemaan, mutta tupa oli niin täynnä, että ei tuosta tullut mitään. Juteltiin sitten kolleegoiden kanssa. Kaffetauolla neuvoin muutamia asiakkaita sekä päästin muutaman aikaisemmin lähteneen henkilön pois tuolta, ovet kun oli mennyt kiinni.

Tilaisuuden piti loppua seiskalta, mutta loppui todellisuudessa vartinyli. Oli aikas viileä pesti olla ulko-ovella päästämässä tilaisuudessa olleita ulos. Ensi kerralla hokaan ottaa toppatakin mukaan. En siis ole ollut tuollaisessa tilaisuudessa aikaisemmin. Ovensuupalauteen mukaan kaikki kehuivat ja kiittelivät tilaisuutta. Oli ihan mielenkiintoista olla mukana tuolla ja saan siis työaikaan hyvitystä vähän enemmän kuin olisin ollut seiskaan asti töissä.

Kotona olin sitten puoli ysin aikaan. Ei ehtinyt pahemmin muuta kuin vähän sufffata netissä, katsoa töllöä ja syödä.

Huomenna olen koko päivän koulutuksessa ja nyt muutenkin tietoturvan takia on töissä netinkäyttö rajattu vain tietyille sivuille. Huomennakin pääsen tarkistamaan kommentit vasta illalla.

Töitä ja asioiden hoitoa

Tänään aamulla piti ensiksi mennä lataamaan matkakortti, kun oli Puksun ärrä mennyt eilen illalla jo ysiltä kiinni. En sitten saanut lähdetyksi tuolle tarpeeksi aikaisin, joten latasin tuon pasilassa.

Töissä minun osaltani rauhallisempi päivä kuin eilinen hulinapäivä. Sain tehtyä eräästä listauksesta suurimman osana tapauksia. Kolme tapausta osottaa vielä lisäselvitystä ja paria en ehtinyt tehdä.

Lisäksi työterveyslekurilla oli tänään soittoaika. Nykyisin tuo tarkoitttaa sitä, että itse ei soiteta lääkärille vaan lääkäri soittaa asiakkaillen. Varasin tuon sen takia, kun oli pari asiaa muuttunut sen jälkeen kuin puhuttiin viimeviikon käynnillä. Hyvin sain asioihin selvennystä.

Iltapäivällä oli myös töissä ergonomian tarkastaminen. Sain taas uusia vinkkejä työtyolin säädöistä. Suurimmat ongelmat olivat kuitenkin liian korkealla oleva pöytä (pöytää pystyy vielä vähän madaltamaan) ja liian korkealla oleva näyttöruutu (ruutu on alimmalla tasolla, eikä pöytätasonasentaminenkaan riitä tarpeeksi). Siis pelkkä työpöydän asentaminen ei riitä vaan pitää saada moobleerattua tuo loossi uusiksi.

Kysyin myös sitä, että onko muita itse säädettäviä pöytiä kuin sähköpöydät. Kuulemma on yksi kampi-malli. Mukana olleet virastomestarit ja työsuojeluvaltuutettu lupasivat selvittää, missä on tuollainen pöytä vapaana ja voisin käydä sitä kokeilemassa. Olivat selvästi mielissään siitä, että esitin vaihtoehtoja.

Piti mennä tänään vesijuoksemaan, mutta ei oikein koipi ja selkä tykänneet eilisestä urakasta. Asiakspalvelussa kun ei niin hirveästi pääse liikkumaan ja muutenkin ergonomia on mitä on. Totesin illalla, että tuo oli viisas päätös.

Töiden jälkeen suunnistin sitten Myyrmäen Kelan toimistoon hakemaan sitä selkäkuntotus lomaketta ja kysymään ohjeita. Oli todella ystävällinen miesvirkailija neuvomassa ja antoi minulle postituslomakkeen + kelan esitteen kuntoutuksesta. Pitää vielä nettisivuilla käydä katsomassa mm. paikkoja ja ajankohtia, sekä täyttää se lomake ihan ajankanssa.

Siina puhuessani toinen virkailija kävi siivoamassa sitä asiakaspalvelutilaa. Ihmettelin hetken aikaa, että missä toinen rukkanen tai kuten pieni veljenpikani E sanoo ruttanen on. Onneksi tajusin kysyä, että joko tämä toinen virkailija olisi siivonnut käsineeni ja niinhän siinä oli käynyt. Ei siis tarvinnut lähteä pakkaseen vain yhdellä käsineellä. Olisi tuossa ollut kauppoja vieressä, mutta ei tarvinnut turhaan ostaa uusia käsineitä. Kiitin virkailijoita hyvistä neuvoista ja muutenkin avuiliaisuudesta :) Ajatelin myös antaa kelan sivuilla vielä erikseen kiitosta hyvästä asiakaspalvelusta. Liian usein kun tulee annettua palautetta vain huonsti toimivista asioista.

Tuon jälkeen kävelin normaaliin tapaan Malminkartanolle, mutta eri reittiä kuin normaalisti. Osa oli minulle tuttuja paikkoja, mutta osaa en ollut aikaisemmin käyttänyt. Osa jalkäytävistä on edelleen ihan järkyttävässä kunnossa, mutta yhden pellon keskelle vedetty leveä kävelijöille oli sitten kävelemässä vaikka koiran tai sauvojen kanssa tai vaikka juoksijoille vedetty baana oli hyvässä kunnossa :) Hyvä juttu, että myös muille ulkoilijoille kuin hiihtäjille löytyy tuollaisia baanoja. Tosin tuo on sen verran kaukana kodista, että en viitsi sinne asti lähteä normaaleja kävelylenkkejä tekemään.

Sen verran tiedoksi, että töissä on tietoturvariskin takia keiltä, että nettäiä ei käyttää muuhin kuin työasioihin. Joten en siis pääse päivällä vahvistamaan kommentteja. Huomenna ja ylihuomenna on myös illalla menoa. Olkaa kärsivällisiä kommenttejen kanssa, ne ilmestyvät aikanaan.

Kiireinen päivä

Tänään oli sarjassamme todella kiireinen päivä. Töissä sai siis olla n. 40 minsan ruokkista ja yhtä 10 minsan kaffetaukoa lukuunottamatta koko päivän asiakaspalvelussa siis aamu ysistä iltapäivään neljään.

Normaalisti asiakkaita käy yhtenä päivänä meidän osaston asiakaspalvelussa 20-40 henkilöä, nyt yhtenä päivänä asiakkaita kävi 79. Samoi normaalisti meillä on mieheitetty vain yksi asiakaspalvelupaikka, nyt oli kaksi henkilöä koko ajan. Suuriman ongelman tuotti hitaat ohjelmat (siis tietokoneen tehoon nähden liian massiiviset ohjelmat). Samoin se, että eräs ohjemisto jumitti tallennuksen.

Yllättävän hyvin asiakkaat jatkoivat jonottaa, ns. luopuneita oli ihan kourallinen. Samoin hyvin ymmärsivät tilanteen, kun selitti esim. tuon tekniikan hidastelun. Näytti myös muille ryhmille olevan porukkaa tulossa, sillä tupa oli yllättävän täynnä.

Täytyy myöntää, että tuon jälkeen oli ihan sippi. Olisi tehnyt mieli mennä kotiin lepäämään, mutta töiden jälkeen suuntasin kuitenkin Esport Areenalle ja sovittuun Enduranden palaveriin tulevaa E24:n kisaa koskien. Yllättävän nopeasti saatiin asiat "nuijittua", sillä palaveri kesti vain 1,5 h. Olin varautunut siihen, että olen vasta kympin aikaan kotona, mutta olin jo vähän ysin jälkeen.

Tänään varmistui myös se, että saan helmikuun vikan viikon lomaviikoksi ja siis katsoa kisoja rauhassa :)

Sunnuntaipäivän viettoa

Sain viimeyön nukutuksi todella hyvin. Toimiva yhdistelmä unien suhteen tuo panacod ja lihasrelaksantti. Selässä ja jaloissa tuntui tuntemuksia. Joten piikkimatto ja jumppapallo ovat olleet kovassa käytössä.

Kovalevyltäkin sain taas katsotuksi pari ohjelmaa pois eli on omia tallennuksia katsottu tällä viikolla enemmän kuin kovalevylle on tullut. Lisäksi jatkoin yhden leffan (Tyttö ja helmikoru) katsomista. Ihan mielenkiintoista tarinaa tunnetun taulun taustasta ja joskus tuli tuo kirjakin (lainakirja) luetuksi. Sarjassamme kohtuullisia elokuvia.

Eilen tuli katsottua yksi parhaista leffoista, mitä koskaan ole nähnyt, eli Departed. Uskomattomia juonenkäänteitä alusta loppuun. Harmi, kun tämäntyylisiä isolla rahalla tehtyjä leffoja tehdään aivan liian vähän.

Tuon jumppapallolla istumisen ja juppaamisen sekä piikkimatolla makoilun lisäksi tein myös tunnin mittaisen kävelylenkin. Kadut ei nyt ihan pahinta pöperikköä olleet, mutta ei kyllä hirvesäti ollut hurraamistakaan. Tuo oli vähän liian pitkä reissu vaivoille. Mieli olisi tehnyt kävellä pidempäänkin, mutta on tuokin parempi perjantain tai eilisen lenkit.

Katsoin myös urheilua töllöstä. Hienoja yllätyksiä varsinkin Pujottelussa Leinosen Sannilta ja miesten sprinttihiihdossa Väänäsen Jesseltä :) Poutiaisen Tanjalla ei ollut paras mahdollinen päivä, mutta silti varmasti pisteet kotiin. Aikku ja Virpi olivat tasaisen varmoja, samoin Perälän Kirsi ja Mannisen Pirjo. Neljä hiihtäjää spiritin A-finaalissa, ei huono.

Huomenna, jos vaan vaivat suo, on töissä todennäköisesti kiireellinen päivä. Illalla vielä E24:n palaveri Areenalla. Voi siis olla, että päivitän blogia seuraavan kerran vasta tiistaina. En myöskään pääse huomenna kovin aikaisin lukemaan ja hyväksymään kommentteja, vaan nekin tulevat viiveellä.

Sinnittelyä

Tänään oli aamusta alkaen tuntemuksia sekä selässä että koivissa. Kävelylenkkikin jäi sitten vain kauppareissuun, kun oli Puksuun vihdoinkin avattu uusi K-market siis yhden K:n marketti. Aika pieni tuo on ja vaikutti vähän sekavalta ja sokkeloiselta. Luulin, että avaisviikonloppuna olisi ollut enemmänkin porukkaa liikkeellä.

Ei ihan kaikkia ostoksia saatu tuolta hankituksi, mutta tuli ainakin kilpailua Alepalle. Eikä tartte kaikkia Pirkka-tuotteita kantaa Malmin cittarista, kun ne saa lähempää.

Muuten päivä meni penkkiurheillessa, piikkimatolla makaessa ja vähän yritin myös jumppapallon avulla jumpata. Ei edes piikkimatto tuntunut tuovan helpotusta näihin vaivoihin. Nyt vaan täytyy sinnitellä ja toivoa, että viimeistään ensi viikon lauantaina hieroja saisi ne selän fasettilukot auki.

Hienoo "siskokset"!!

Näköjään siskokset saivat tsmeppi- ja kannustusviestejä sen verran paljon, että ei ainakaan lavalla ja telkkarissa näkynyt lainkaan jännitystä. Euroviisujen ensikertailaiset vetivät hyvin. Esitys oli ehdottomasti illan paras esitys, eikä biisiäkään tarvitse yhtään hävitä. Ammattimainen asenne ja mikä energia, hienoa :) Nauttikaa ja juhlikaa tämä ilta saavutusta ja sitten keikolle ja treeneihin.

Sai silti jännittää viimeiseen asti ja itse jo ajattelin, että Veetin fanit äänestävät herran jatkoon. Näin ei käynyt, vaan tyttöenergia jyräsi finaaliin. Tosin meidän huushollissa oli palvelunumero esto ja sama oli myös vanhemmillanikin. Pitää ennen euroviisujen Suomen finaalia muistaa poistaa tuo ja antaa äänten paukkua. Sitten saa jännittää jo ihan kunnolla.

Upea päätös ei niin hyvälle päivälle :)

Tiet kuin perunapeltoa ja siitä ei vaivat tykänneet

Aamulla herätessä oli hyvä fiilis ja kivutkin tuntuivat hellittäneen. Onneksi otin sentäs normaalisti aamulla kipulääkkeet. Työmatkalla sain huomata, että jalkakäytäviä ei ole pahemmin aurattu ja lauhtumisen vuoksi osa lumesta oli polkeentunut irtolumeksi ja oli kuin perunapellossa olisi tarponut. Sitten se tapahtui eli työmatkan kävelyosuuden pahimmassa ylämäessä alkoi ihan yllättäen sekä koivet että selkä juilimaan ja pahasti. Fiilikset laski samantien 100 % ja tilanne ärsytti täpöllä.

Töissä oli pakko tutustua uusiin ohjeisiin, että selviää ensi viikon asiakaspalveluvuoroista. Kävin myös asiakaspalvelussa kertaamassa yhtä ohjelmaa ja uutta juttua, kun tuon asian espertti ja kouluttaja oli tänään siellä. Onneksi on mukava henkilö ja suhtautui hyvin siihen, että halusin itse tulla sinne tekemään ja samalla oppimaan. Voi olla, että tartten kuiteskin maanantaina apua, sen verran isoja ne uudistukset on, sen näkee sitten.

Piti mennä tänään parin muun työkaverin kanssa pitämään tyhy-tunti kävelylenkin muodossa. Kävin ihan suosiolla sanomassa, että nyt on pakko jättää se väliin. Ihan viisas päätös, sillä ei meinannut edes istumisesta tulla mitään ja välillä kivut oli niin kovat, että nieleminenkin sattui :( Hieman teki kotimatkalla mieli tehdä ottaa alkomahoolia tähän ketutukseen ja kirosin mielessäni tyhmyyttäni moisista vedoista. Tipaton kuitenkin pitää vielä. Onneksi en sentäs mennyt roskaruoka- ja suklaalakkkoon, siitä ei olis tullut mitään.

Kotona otin sitten ihan iisisti ja otin päikkärit + muutenkin lepäsin. Kotimatkalla hain myös apteekista eilen saamani reseptit. Parista asista pitää vielä puhua työterveyslekurin kanssa, joten varasin hänelle soittoajan.

Kohta pitää sitten siirtyä soffalle seuraamaan euroviisuja tai kuten sanoin hermotoipilaalle sopii hyvin neroviisut. Sain rumpalin roudarina ollutta veljenäni sen verran kiinni kaiken hulinan keskellä, että toivottavasti on tsempit rumpali S:lle + muulle bändille menneet perille. Unohdin sitten poistaa sen palvelunumeroeston, joten saas nähdä, miten pääsen äänestämään. Paljon tsemppiä ja hyvää esitystä "Siskoksille". Vetäkää hyvin!!!!

Häsellys-päivä

Tänä aamuna oli taas tuntemuksia eilisen hieronnan jälkeen sekä selässä että koivissa. Onneksi tajusin eilen illalla ottaa suosiolla panacodin, että pystyn nukkumaan.

Aamulla oli jo ennen kasia tapaaminen työterveysfyssarin kanssa. Ehdin tuonne ajoissa, vaikka meinasi tulla vähän kiire. Katsottiin tilanne ja fyssari pyysi ottamaan yhteyttä meidän työsuojeluvaltuutettuun, että tultaisiin töissä katsomaan työergonomiaa. Laitoinkin viestiä hänelle ja ensi viikon tiistaila tullaan tarkastamaan tilanne. Varmistin myös työsuojeluvaltuutetulta sen, että säädettävään sähköpöytään tarvitaan oman työterveyslääkärin lausunto, pelkkä fysiatrin lausunto ei riitä.

Seuraavaksi sitten lekurin juttusille. Oltiin samaa mieltä fysiatrin lausunnosta, eli haetaan minulle kelan järjestämään selkäkuntoutukseen paikka. Lääkäri teki b-lausunnon ja pitää vielä itse käydä kelassa tekemässä hakemus. Lisäksi sain uusittua reseptit ja lääkäri kirjoitti nyt reseptin miedommalle kipuläkkeelle eli panadon fortelle. Panacod kun on aikas tujua tavaraa. Lisäksi sain myös tulehduskipugeeliä eli orudista, se kun on vahvempaa kuin reseptivapaat votarenit ja zonit.

Pääsin töihin kymmeneksi ja eikun heti yhdenn työryhmän palaveriin tai no poistin eväät jääkaappiin ja hain muistiinpanot + tulostamani paperit paikalta sekä lämpimän hihattimen. On nimittäin nuo kokoutstilat tunnetusti kylmiä paikkoja. Olin laittanut muulle porukalle tiedoksi, että tulen myöhässä palaveriin. Saatiin hyvässä hengessä käytyä asiat läpi ja nyt muutkin sai paremmin sanotuksi, kuin eilisessä oman ryhmän palaverissa. Nyt taisi vihdoinkin eräälle henkille mennä jakeluun se, että meidän työnkuva jo ihan perusasiossa on todella laaja. Hän kun on tainnut katsoa asioita vain liian suppeasta näkökulmasta. No toivottavasti tuo vaikuttaa hänen suhtautumiseensa asioissa vai oiliko tuo pelkkää sanahelinää, se jää nähtäväksi.

Sen jälkeen syömään ja sitten oman pomoni kanssa juttelemaan tuosta mahdollisesti tulevasta kuntoutuksesta ja parista muusta työasiasta. Ei siinä ehtinyt hirveesti muita töitä tehdä, kun vikat 2 h 15 minsaa piti päivystää puhelimessa. Ihan meilenkiintoisia puheluita tuli tälläkertaa ja opin taas uutta. Kun ei ole kolmen viikon aikaina tulleita kaikkia ohjeita millään ehtinyt lukea ja tuli pari suurta uudistusta + ohjelmistoa käyttöön tuossa vuodenvaihteesssa. On muuten aikas kiva tilanne mennä maanantaina tuonne asiakaspalveluun. Onneksi eräs tukihenkilö tulee huomenna näyttämään mulle toisesta ohjelmasta pari juttua ja katsotaan yhdessä ohjeet.

Ilmottauduin tänään neuvojaksi ensi viikon info-tilaisuuteen. Saas nähdä, onko tuonne tulossa tuttuja. Saan sitten tuosta tunteja hyvityksenä ja vielä suurempana kuin normaaliaikana. Aikaisemmin en tuollaisessa tilaisuudessa olekkaan ollut, joten ihan mielenkiintoinen kokemus tuo on.

Illalla olin sitten sen verran puhki aikaisesta herätyksestä ja muutenkin, että piti ottaa puolentunnin päikkärit ennenkuin jaksoin ruveta kokkaamaan. Sapuskana hunajamarinoitua kanaa ja riisiä sekä tein itselleni pienen salaatin. Painokin näyttäisi vaan mukaan olevan laskusuunnassa.

Huomenna sitten pitkästä aikaa tyhy-tunnille. Yksi kävelyporukka kaipasi kolmatta henkilöä, joten lupasin sitten lähteä mukaan. Kiva on tuollatavalla katkaista työpäivä ja käydä välillä happihypyllä. Muutenkaan en tuolla työpaikan suunnalla ole hirveästi kävellyt kuin juna-asemilta duuniin ja yhden kerran hököttelin kotiin tuolta. Samoin fillarillakin on tullut poljettua muutaman kerran duuniin ja takaisin, mutta sekin aina samaa reittiä pitkin.

Kirjoista sain Paul Austerin Yksinäisyyden äärellä ja aloitin kirjastoista lainaamani Annie Proulxin kirjan Ässä hihassa. On muuten paras ja hauskin lukemani Proulxin kirja, ainakin alkuosa kirjasta. Ilmankos tuota kirjaa ei ole mistään divareista löytynytkään.

Kiireisempi päivä ja hierontaa

Tänään aamulla selkä taas muistutti olemastaolostaan. Ei siis eilisellä lenkillä tai illalla tuntunut laikaan, mutta aamulla jonkin verran vihoitteli.

Töissä oli aikamoinen sähinäpäivä eli aamupäivällä pitkäksi venynyt palaveri. Edellisestä palaverista oli kulunut yli kuukausi ja tämä flikka oli taas vaihteeksi äänessä -ehkä jopa liikaa. Pitää mustaa ottaa seuraavaan palaveeriin teippiä, että saa muutkin enemmän puheenvuoroja :O

Sen jäkeen piti paukuttaa osa rekkaroinneista ja sitten vielä asiakkaat alkoi aktivoitumaan kirjeiden suhteen. On se kumma, että niitä asioita ei voi hoitaa kuin vasta viimetingassa, vaikka aikaa on ollut reilusti. Tosin suurin osa näyttää jättävän asiat hoitamatta ja reagoivat ehkä vasta puolenvuoden kuluttua, jos silloinkaan. Sain sentäs työt tehtyä, mutta aikamoista häseltämistä se välillä oli.

Lähdin sentäs töistä aikataulun mukaan, mutta meinasi silti tulla kiiruus hierojalle. Vielä kun olivat muuttaneet paikkaa, eikä kukaan hokannut mainita siitä. Ehdin tuonne kuitenkin ajoissa. Vähän jännitti tuo mahdollinen nivel- ja jäsenkorjaus. Kuulemma ei ollut jäsenkorjaukseen tarvetta, kun ei näkynyt pahemmin virheasentoja. Sen siaan tuolla selkärangassa olin pari pahaa nivellukkoa, eikä niitä saatu tuolla käsittelyllä kokonaan auki. Muutama naksaus sieltä kuului eli jotain saatiin auki. On kuulemma niin tiukassa, että vaatii pidemmän lämmittelyn. Varasin sitten ensi viikolle seuraavan ajan ja sitten on käsittely jo kolmevarttia.

Ei muuten ole tuolla suomenurheiluhierojaopistolla pahat hinnat, käy sitten oppilashieronnassa tai ammatinharjoittajilla (eli opettajilla). Jos vaan ei ole paha matka Pasilaan, kannattaa käydä kokeilemassa.

Illalla katsoin kovalevyltä pois pari ohjelmaa. Tänään tehtiin sapuskaksi omia subway-tyylisiä täytettyjä patonkeja. Ihan hyvä lisä ruokavalikoimaan. Sen verran isoja nuo uunipatongit on, että sain samalla evästä myös huomiselle. Ruokavalioon on tullut muutoksia, eli vedenjuontia on lisätty ja samoin kasvisten ja hedemien syöntejä. Herkkujen suhteen pitäisi silti olla paljon tarkempi ja löytää joistain itsekuria tuon suhteen.

Huomenna on aamulla taas vaihteeksi reissu työterveyteen eli fyssarin ja lekurin vastaanotto ja sen jälkeen vielä yksi palaveeri. Iltapäivällä on vielä puhelivuoro. Eipähän tartte pahemmin miettiä, mitä huomenna tekee.

Pehmeä lasku töihin osa 2 ja selkätoipilaat sauvomassa.

Tänään oli aamulla toinen tapaaminen työterveyspsykologin kanssa. Muistin, että aika oli klo 9.00, mutta se olikin 9.45. No ei auttanut kuin odotella ja mikäs kiire mulla töihin oli ;) Hyvä ja mielenkiintoinen keskustelu saatiin käydyksi. Yritin varata seuraavaa aikaa, mutta oli vaan puhelinpalvelu varattu ja sitten ennen neljää unohdin asian.

Keskustekin työtilanteestani myös lähiesimieheni kanssa. Sanoin suoraan, että koska en ole täysin tykykyinen, ei minun työpanoksenikaan tällähetkellä voi olla sataprosenttia. Neuvottelin myös loma-ajoista ja eiköhän ne kaikki järjesty. Tosin voi olla, että viikko 12 on hiihtolomien takia hankala. Sanoin pomolle, että voin vaihtaa sen kyllä edelliselle viikolle.

En siis kovin montaa tuntia tänään ehtinyt töitä tehdä, mutta vähän kuitenkin. Huomenna on sitten aamulla palaveri ja sitten pääsee pitkästä aikaa rekemään rekkarointeja. Torstaina on sitten aamulla työterveydessä tapaamiset fyssarin ja lekurin kanssa, sekä toinen palaveri + iltapäivällä pari tuntia puhelimessa. Perjantaina taitaa olla seuraava täysi työpäivä, jollei tule jotain muutoksia.

Töiden jälkeen kotia ja nopeasti evästä nassuun. Sitten koittikin sovittu lennkki ystäväni kaappimaratoonarin kanssa. Otettiin avuksi kävelyyn sauvat. Reilu tunti ja kolmevarttia tuli aikaa minulle ja matkaan arviolta 9 kilsaa. Kaappimaratoonarille taisi tulla kilsa tai pari enemmän. Yllättävän hyvin sekä selkä että koipi tuon kesti. Kiitos vaan kaappimaratoonarille lenkki- ja juttuseurasta :)

Huomenna sitten uusi elämys eli aikoinaan duunissa hieronut tuttu heiroja tekee myös ns. nivel- ja jäsenkorjauksia. Saas nähdä, miten raatona tuon kokemuksen jälkeen on. Kyseisen herran penikoiden aukirepiminen on ehdottomasti tuskallisin hierontakokemus. Sen verran tuskallinen se oli, että piti vaan olla hiljaa, kun sattui niin perkeleesti. Tuon jälkeen oli molemmissa säärissä komeat mustelmat vielä pari viikkoa repimisen jälkeen.

Paluu töihin

VR:n supistettu lähiliikenne jatkuu ainakin huomiseen. Silti ehdin töihin hyvin ja onnekseni jatkoyhteys oli viis minsaa myöhässä. Mielummin sitä venaa viisiminsaa kuin parikymmentä.

Töissä tuli sitten lähinnä luettua loman aikana saapuneet mailit ja kuulumisia kertoillessa. Sain minä myös töitäkin tehdyksi, mutta tuollaisen reilun kolmen viikon poissaolon jälkeen ns. kevyt lasku tekee hyvää. Kävin myös juttelemassa meidän yhdistyksen pj:n kanssa muutamasta asiasta. Toivottavasti huomenna ehdin palaaveerata lähiesimiehen kanssa mun työtilanteesta. Näytti myös muutama muu meidän ryhmästä olevan sairaslomalla. Ei mikään ihme, että tuollaisen taakan alla moni sairastuu.

Huomenna on sitten toinen tapaaminen työterveyspsykologin kanssa. Piti olla samalla reissulla myös tapaaminen fyssarin kanssa, mutta se siirtyi torstaille.

Kiva oli huomata, että muitakin tuttuja lukee tätä blogia ja jopa kommentoi kuin juoksupiireistä tuttuja. Tsemppiä vaan rumpali S:lle + muulle bändille ja terveiset koko perheelle!

Sain myös kuulla pienen serkuntytön sairaudesta eli virsatien tulehdus oli levinnyt munuaisiin + korkea kuume. Paranemisia pikku E:lle ja terveisiä sinne Raahen suuntaan.

Lomat lusittu

Menipäs tuo kolme viikkoa nopeasti. Ihan vähän käy kateeksi esim. Keniassa pari kuukautta leireilijöitä, mutta vain vähän ;) Ei ole näillä palkoilla + asuntolainoilla varaa pitää noin pitkä lomia, ellei sitten passiteta saikulle.

Viime yö meni taas huonommilla unilla. Alkaa vissiin tuo työhönpaluua stressaamaan tai sitten pitkästä aikaa ottamani relaksantti teki unesta ns. koiranunta. Aamullakin oli kummallinen olo, mutta sain silti itseni liikkeelle. Jussi meni edellä tuonne satsin Hertsikan keskukseen ja minä menin perässä. Kokeilin tänään crosstrainerilla polkemista ja puoli tuntia tuli tehdyksi. Ihan kohtuullisen hyvin koipi ja selkä tuon kesti. Lisäksi tein vähän vatsoja ja selälle fyssarin neuvomia liikkeitä sekä venyttelyt.

Piti tuolta Hertsikasta mennä kyläilemään Jussin vanhempien luokse Laajasaloon. Jussi sinne menikin, mutta mulle iski aikamoinen päänsärky tuon treenin jälkeen. Kun föönin hurinakin alkaa sattumaan korvissa, silloin on parree mennä kotiin lepäämään. Kotona viritin sitten piikkimaton selän alle ja katsoin hiihtoja.

Naisten kisan loppuratkaisut jäi näkemässä. Onneksi Puolan Justiina oli sen verran kova täti, että ei itkijä-Petra vienyt sentäs voittoa. Aikku taisteli hyvin, mutta soirtui eilen väärään suhkseen, Riitta-Liisa oli tasaisen varma, mutta suurin yllättäjä oli ehdottomasti Riikka. Varsinkin eilisen kisan loppu oli upeeta katsottavaa ja palkintokorokepaikka yllättävän lähellä.

Miehissä Heikkis Matti on aikas yksin. Onkohan Jauhojärvi taas onnistunut treenaamaan liian kovaa. Hyvä päätös silti jättää keirtue kesken ja saada palautusaikaa tuleviin kisoihin. Onneksi voitto meni Lukasille, eikä kyttääjä-Petterille. Oli norski kyllä sippi sen nousun jälkeen samoin Heikkisen poika.

Sain myös kovalevyltä katsottua joskus aikoinaan tulleen Hotelli Ruanda-leffan. Onneksi on vielä olemassa ihmisiä, jotka ovat itse valmiit kuolemaan pelastaakseen muiden hengen. Kyllä hävetti tuo ulkomaalaisten ajattelu tilanteesta. Ei mikään ihme, että esim. Jenkkien sotaretket tuolla lähi-idässä menevät miten menevät.

Toinen juttu mikä minua suuresti on taas viime aikoina ihmettänyt, on ihmisten suhtautuminen tuohon Suurin pudottaja-ohjelmaan. Kummasti taas syyllistetään ja ihmetellän ihmisiä, jotka ovat päästäneet itsensä moisiin painoihin. Veikkaan, että suurin osa ihmettelijöistä on heitä, joilla paino pysyy kurissa, syö mitä tahansa. Ei tuollaisella syyllistämisellä ja ihmettelyllä saada mitän rakentavaa aikaan. Ei siihen tarvita sen kummenpaa syytä kuin se, että välillä tulee vaikeita tilanteita, toiset ryyppää, toiset häviävät rahansa ja toiset syövät huonosti.

Ennemin pitäisi ihmetellä sitä, että miksi noin ylipainoiset ihmiset pistetään heti noin kovaan räkkiin. Jokainen voi mielessään kuvitella, miltä reilusti ylipainoisena tuntuu esim. reipas kävely ylämäkeen, juoksemisesta puhumattakaan. Tietysti tuon ohjelman tavoite on kannustaa toisia lahduttamaan ja muuttamaan elämäntavat pysyvästi. Joillekin kilpailijoista saattaa toisin raha olla tärkeämpi asia kuin pysyvät muutokset elintavoissa.

Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, joten tärkeämpää on päivittäiset valinnat ja niiden muuttaminen vähitellen. Samoin liikuntaakin olisi parempi lisätä vähitellen tai muuten on nopeasti telakalla, kuten minulle syksyllä kävi. Toivonsin, että tuo syyllistäminen ja ihmettely vähenisi ja tajuttaisiin siirtyä kannustamiseen. Itselläni tulee tuo operaatio painonhallinta olemaan koko elämäni kestävä projekti. Välillä mennyt paremmin ja välillä huonommin. Nyt kun on päässyt paremmin liikunnan makuun, voisi seuraavaksi ryhdistäytyä tuon syömisen suhteen.

Eksyksissä Pihlajamäessä ja veto tipattomuudesta

Oli aamulla jotain 20 astetta pakkasta, joten katselin suosiolla kovalevyltä ohjelmia, kuuntelin musaa ja luin. Vasta iltapäivällä tuli tehtyä kävelylenkki ja samalla reissulla kauppalenkki. Tuo Pihljajamäen suunta on mulle näköjään sen verran vierasta, että onnistuin pitästä aikaa eiksymään. Onneksi hokasin kysyä neuvoa, miten pääsee tutulle tielle. Onnistuin silti menemään ei-suorinta reittiä ja taisin myös mennä parin talon piha-alueen läpi ennenkuin pääsin tutulle reitille. Mikäs siinä sitten ja tuli samalla kulutettua joku kymmenen kaloria enemmän kuin peruslenkillä.

Luin tuolta Hapon blogista, että herra on karkki- ja limulakossa. Itse ei hermot anna myötä lähteä ainakaan karkkilakkoon tai no muut vielä menisi, mutta ei suklaan osalta. Kun taas en kahvia ryystä, jostain sitä kofeenia pitää saada. Olen ollut tipattomalla jo alkuvuoden, joten veto oli valmis. Eli olen tipattomalla maaliskuun alkukupäiviin (muistaakseni 3.3.) ja Happo on vastaavan ajan karkki- ja limulakossa.

Tietää sitten sitä, että jos seuraavassa suomen euroviisukarsinnoissa esiintyvä tuttu rumpali ja tietty koko bändi päsee jatkoo, ei sitä sitten millään kuohareilla juhlita. Pitääkin muistaa ensi viikolla katsoa tuo lähetys, sillä eilen onnistuin tuon missaamaan. Tsemppiä vaan rumpali S:lle, S:n roudarille ja tietty koko bändille!

Shoppailua kuntoutuksen, kuntoilun ja kirjojen merkissä

Tänään oli taas vaihteeksi erittäin kylmä päivä. Aamulla pakkasta oli jo jotain -16 astetta ja lisäksi viima päälle. Ohjelmassa oli siis tapaaminen ortopedi Matti Kyyrän kanssa tukipohjallisten merkeissä. Hän teki minulle edelliset tukipohjalliset nelisen vuotta sitten ja kerran olin käynyt niitä näyttämässä.

Pakkasesta huolimatta toteutin suunnitelmani eli kävelin rautatieasemalta tuonne Helsingin Urheilulääkäriasemalle ja vielä takaisin. Kun on tarpeeksi vaatetta päällä, ei pakkanen ja viima pääse niin pahasti puremaan. Välillä tuntui, että oli jo liikaa päällä, sen verran hiki tuki kävellessä.

Tukipohjallisiten osalta tultiin sellaiseen lopputulokseen, että tarvitsen uudet ja paremmin jalkojen virhesentoja korjaavat pohjalliset. On nuo edelliset pohjalliset hyvin toimineet ja niillä tuli aikoinaan yksi maraton ja kolme puolikasta + muutama lenkki hölköteltyä, ollut jalassa monilla huoltourakoissa, sekä muissa kuntoiluissa. Kun kerran eivät ihan puhkikuluneet ole, aion pitää vanhoja pohjallisia edelleen käytössä. Ei sitten tartte jatkuvasti vaihtaa pohjallisia kengistä toisiin. On ne uudet pohjalliset vähän oudon tuntuiset varsinkin jalkapohjassa. Ortopedi sanoi, että kannattaa totutella niitä muutama viikko. Jos tuntuu edelleen ihmeelliseltä, sitten ottaa yhteyttä. Toivottavasti uusien pohjallisen myötä aikaisemmin kipuilleet päkiätkin paranisivat.

Takaisin tullessa kävin yhdessä antikvariaattisessa kirjakaupassa ihan vaan katsomassa. Tuolta tarttui mukaan pari kirjaa ja lisäksi suuren suomalaisen kirjakerhon alesta vähän enemmän kirjoja. Stokkalta ostin uudet jummpatrikoot, kun vihdoin löytyi mulle sopivat ja vielä tarjouksessa, vesijuoksuvyön ja uimalastit, jotka voi laittaa silmälasien päälle. Oli ne vesijuoksutossut loppuneet ja kuulemma niitä ei edes kannata tässä tilanteessa ostaa. Tulee selälle ihan erilailla vääntöä ja voi olla turhan rajua selälle. Myyjä sanoi, että kuin on vuoden verran säännöllisesti juossut sen vyön kanssa, sitten voi ostaa tuollaiset. Oli taas kerran kiva todeta, että asiantuntevat myyjät osaavat kertoa nuo asiat, eivätkä tyrkytä tuollaisia tuotteita ensikertalaisille tai muuten vaivasta toipuville.

Oli Mäkelänrinteeltäkin tullut palautetta siitä tiistaisesta vesijuoksu-hässäkästä. Asialliseen palautteeseen sain asiallisen vastauksen ja tuon viestin mukaan aikovat ottaa valvojien kanssa asian esille ja kysyä, miksei tuohon tilanteeseen puututtu jämäkämmin. Voihan se olla, että heille se on jokapäivästä nähdä tuollaisia läheltäpiti-tilanteita.

Sain tuolla reissulla myös sen Tuulen viemän luetuksi. Aloitin sitten lukemaan yhden tänään ostamani kirjan eli Paul Austerin Yksinäisyyden äärellä. Austerin kirjoja en ennen ole lukenut, puolisolta eli Siri Huvstedilta olen lukenut sen esikoisteoksen (Kaikki mitä rakastin) ja lisäksi pari muuta suomennettua Sirin kirjaa odottaa lukuvuoroaan.

Toivottavasti nuo pakkaset nyt hellittävät vaikka kymmenellä asteella ja että vr:n lähiliikenne palautuisi normaaliksi maanantaina. Lomat on kohta lusittu ja paluu duuniin edessä. Tosin hirveesti ei ole ollut töihin ikävä, joten voisi jatkaa lomailua vaikka toiset kolme viikkoa ;) Tosin onneksi helmikuulle on suunnitelmissa seuraava lomaviikko ja sitten toinen mokoma maaliskuulle.

Palloilua kaupungilla, leffassa istumista ja pallojumppaa kotona

Tänään aamulla sain taas vähän eteenpäin kovalevyiltä ohjelmia. Tosin mitään en saanut kokonaan katsotuksi. Lisäksi tuo lomalukemisprojekti eli Tuulen viemää on sen verran hyvin edistynyt, että saatan saada sen luetuksi loppuun jo huomenna.

Aamulla yritin taas selvittä vr:n aikatauluja, mutta mentiin silti "katsotaan tyylillä" tuonne. Onneksi ei sentäs tarvinnut pariakymmentä minsaa venata junaa. Käytiin ensiksi hakemassa varatut leffaliput ja sitten mentiin ostoksille. Stadiumissa oli kenkiä alessa ja meidän perheen "kenkä-Imelda" eli Jussi osti sitten yhden Kayanot lisää sekä Vomerot. On sitten kehkäpulma tulevaa E24:n kisaa varten ratkennut. Itse ostin vaan yhdet sukat mahdollisia luistelu- ja lumessatarpomista varten sekä erän tarvikkeen (eipäs paljasteta mitään Seppolan kisaajille tarkemmin). Käytiin myös Cafe Piknickissä syömässä puoliksi Clubi-leipä

Elokuva oli siis Koivusalon ohjaama Täällä Pohjantähden alla. Sanoon kriitikot mitä tahansa, mutta tuo tarina on jo niin upea ja vaikuttava, että vain todella huono ohjaaja pystyy Linnan mestarieoksen pilaamaan. Sota on aina julmaa ja edelleen tuosta Suomen kansallis-, vapaus- tai sisällissodasta (millä nimellä sitä nyt kukin haluaa mainita) puhutaan aivan liian vähän. Leffan aikana tuli monta kertaa mieleen, että ollaan me aikamoisia pullamössäjä tai kuten Fg blogissaan joskus sanoi ultrapullamössöjä. Suosittelen tuota elokuvaa kaikille jo ihan historian takia. Toivottavasti ei enää ikinä olisi suomessa moista sotatilaa, että veljet ja siskot taistlisivat toisiaan vastaan.

Tämän leffaversion lisäksi olen pari- kolme kertaa nähnyt sen tv:ssä tulleen version sekä joskus 1990-luvulla käynyt katsomassa pyynikin kesäteatterissa sekä Akselin ja Elinan että Pohjantähden Alla-näytelmän. Kirjatrilogia on tullut luettua ensimmäisen kerran jo joskus ala-asteella. Seuraavaksi menen leffateatteriin katsomaan todennäköisesti lisää kotimaista eli Havukka-ahon ajattelijan.

Kotona sain sitten vihdoin tuon jumppapallon Jussin avustuksella täytetyksi. Tuli sitten töllöä katsellessa tehtyä samalla pallojumppaa. Koipi tosin hieman otti itseensä tuosta pitkästä leffassa istumisesta. Ulkona oli sellainen viima, ettei pahemmin tehnyt illalla lähteä minnekkään tarpomaan. Lumikengät voisi olla kova sana ;)

Huomenna sitten tukipohjallisia näyttämään. Ensi viikollekin on jo pari illtaa varattu, kun tiistaina (jos kelit sallii) mennään kaappimaratoonarin kanssa kävelylenkille ja keskiviikkona on sitten hieroja-aika eli siis tehdään jotain manipulaatiota ja/tai jäsenkorjausta tuonne selkärankaan ja takareisiin. Tarkemmin tuosta sitten ensi viikolla.

Loppiaisen viettoa

Ei menty pulkkamäkeen tänä loppaisena. Kroppassa oli aamulla eilisen melkein puolentoistatunnin vesijuoksun jälkeen aikas vinkeitä tuntemuksia. Ei se fakiirimattokaan näköjään pahimpia maitohappoja ja jumeja lihaksista poista ;)

Aamulla katsoin ohjelmia kovalevyltä ja kuuntelin musaa. Päivällä oli sitten treeni saliohjauksen vuoro ja ohjauksen teki tuttu PT. Aluksi viitisen minsaa kevyellä vastuksella ja aika tukossa oli koivet sen jälkeen vielä n. 40 minsaa salin puolella. Tehtiin lähinnä kroppaan kiertoliikkeitä ja muutama kyykkysarja. Lisäksi testasin pitkästä aikaa jalkaprässiä. Jos/kun se ei tunnu pahalta selässä ja kovissa, saan ottaa senkin mukaan ohjelmaan, tosin kevyillä painoilla. Loppuun tein issekseni vatsoja ja selälle fyssarin jumpan + venyttelin. Saunassakin tuli käytyä. Tälläkertaa kävin tuolla satsin ruoholahden salilla. Tuolla on vaan tuo kuntosalipuoli paljon parempi kuin Elielissä ja laitteet tuttuja.

Takaisintullessa kävin sitten Kampin supermarketissa ostoksilla ja nyt on E24:lle hankittu muutama rasia kettukarkkeja, kun moista tuli luvattua. Sain myös alustavan hankintalistan tehdyksi ja lähetetyksi eteenpäin. Nyt oli helpompi työ tuon suhteen, kun oli edellisen listan hankinnat ylhäällä. Pitää vaan tarkemmin seurata kisan aikana kulutustaa ja ennekaikkea varastoa kisan jälkeen. En sitä viimeksi hokannut yliväsyneenä tehdä. Varmaan on taas joku aikas zombie tuon reilun vuorokauden valvomisen jälkeen. Viimekerralla kolmen tunnin lepotauolla sain nukutuksi ehkä tunnin tai pari. Mutta itsepähän olen itseni moiseen tunkenut, joten ei voi valittaa.

Loppuilta meni sitten penkkiurheillessa eli hiihtoa ja mäkihyppyä katsellessa. Seurakaveri eli "Lehmälohjan Numeroukko" tiesi sitten mua paremmin mäkiviikon voittajan ja olen nyt velkaa kupillisen kahvia ;) Itse luotin tuossa Ahosen Janneen, eikä se kauaksi jäänyt. On se ihme kaveri. Hiihdon puolella en miesten kisaa nähnyt. Naisissa Riikka ja Riitta-Liisa hiihtivät hyvin, Pirjo kohtuullisesti ja toivottavasti Aikku ei antanut liikaa siimaa.

Huomenna pitää sitten ottaa kuntoilupuolella iisimmin. Tammihaasteen takia ei passaa lepopäivää pitää, mutta ei se 30 minsan köpöttelylenkki kovin paha rasti ole. Muuten ohjelmassa on leffapäivä eli mennään Jussin kanssa katsomaan Koivusalon uusin ohjaus eli Täällä Pohjantähden alla. Mielenkiintoista nähdä tästä mestariteoksesta uusi versio.

Kampaajalla, vettä polkemassa ja vaaratilanne

Tänään sain nukutuksi peräti puoli ysiiin. Tosin menin nukkumaan vasta tämän vuorokauden puolella. Meinasi tulla silti aamulla kiire ehtiä kampaajalle, onneksi se sijaitsee tuossa Puksun ostarilla ja olin hyvissä ajoin. Kiva oli tutun kampaajan kanssa vaihtaa kuulumisia ja hiuksistakin tuli taas sopivan helppohoitoisen mittaiset. En jaksa mitään pitkiä hiuksia kasvattaa, kun lyhyempänäkin on välillä aikamoinen takkutukka.

Samalla kävin ostamassa sitä Tehan suosittelemaa "hermovitamiinia" eli Neurobion forte B-vitskua. Jos tuon avulla pääsisi kipulääkityksestä osittain tai kokonaan eroon. Muuten päivä meni tallennuksia kovalevyltä katsellessa ja lukiessa.

Eilinen Vr:n tiedotus pisti vieläkin vihaksi, joten menin Mäkelänrinteelle suosiolla bussilla. Pääsi sitäpaitsi lähemmäsi hallia bussilla kuin junalla. Oli sovittu tutun seppolaisen + lenkkarilaisen eli Freen kanssa tapaaminen hallilla n. klo 17.45 aikoihin, mutta olin jo ennen viittä altaassa. Ekan kolmevarttia juoksentelin yksi ja lopun 41 minsaa siis kaverin kanssa. Kiitos Freelle seurasta, meni tuo loppupuolisko paljon nopeammin kaikenlaisista asioista jutellessa :)

Oli myös aikamoinen vaaratilanne vesijuoksualtaassa. Näin kuinka pari nuorta kundia pisti vesijuoksuvyön päälle ja ajattelin, että tuosta ei hyvää seuraa. Niinpä niin, toinen heistä hyppäsi vesijuoksualtaaseen ja lähelle minua. Olin selin heihin, joten en osaa sanoa, miten lähelle hän hyppäsi. Roiskeista päätellen matkaa oli tuskin 20 senttiä. Kehtasi vielä mokoma sanoa, että oli muka vahinko. Ei mennyt muuten läpi moinen selitys ja mun katse vaiensi pojat aika nopeesti, ei saatana moista käytöstä ja asennetta! Pahimmassa tapauksessa tuossa olisi voinut käydä todella pahasti. Sanoin sentäs valvojille, että vahtivat poikia, mutta en hokannut vaatia poikien poistamista vaaratilanteen takia. Toisin voi olla, että valvojat eivät tilannetta huomanneet. Vieläkin suututtaa moinen käytös ja välinpitämätön asenne toisia kohtaan.

Takaisin tullessa bussi meni sitten ihan edestä, enkä viittinyt varttia värjötellä. Laskin, että ehdin nopeammin junalla kotiin, jos vaan junat eivät ole myöhässä. Ehdin hyvin junaan ja olin varmaan samoihin aikoihin kotona kuin olisin tullut sillä ensimmäisellä bussilla, mihin en ehtinyt.

Kehuja ja kroppaan liikettä

Tänään kävin aamusella asiolla eli palautin osan lainaamistani kirjoista Puksun kirjastoon ja samalla lainasin uusia. Sain kirjastontädiltä kehuja aktiivisuudestani. Jos kaikki lainaisivat yhtä paljon kuin minä, ei Pukinmäen kirjasto olisi millään lakkauttamislisuhka-listoilla. Kiva oli kuulla moista palautetta :) Kirjaston tuulikaapissa oli piste, mihin saa tuoda omia kirjojaan kiertoon. Itse en sinne ole vielä vienyt mitään, mutta tänään otin itselleni siitä kaksi klassikkoa eli Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat ja Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelijat. Konstan Pylkkerön mietteet ja muutakin Huovista on tullut luetuksi, mutta Ruunebergia en ole jostain syystä lukenut.

Sen jälkeen kävelin kauppaan ja sitten kotiin. Kotoa tullessa sain kuulla tuosta junaturmasta. VR:n tiedotus on taas jostain ja syvältä. Ei kuulemma ensiksi pitänyt vaikuttaa mitenkään liikenteeseen.. Ei ne näköjään opi millään mitään palautteista, eikä nettiinkään saada mitään tietoa.Itsekin odotin lähijunaa puolituntia, kun ei kuulutettu mitään.

Jäi tänään tapaaminen PT:n kanssa väliin, mutta pääsin sentäs salille. Tänään koipi+ selkä antoi tehdä kuntopyörällä jo 30 minsaa, eli edistystä edellisestä kerrasta 10 minsaa :) Lisäksi tein kevyesti salin puolella, lähinnä liikettä yläkroppaan. Keskivartalolle varovasti kertoja, vähän vatsoja + selälle fyssarin antamat jumppaliikkeet. Huomenna olisi tarkoitus mennä pitkästä aikaa vesijuoksemaan Mäkelänrinteelle ja täytyy varata hyvin aikaa tuohon matkaan ;) Saatiin onneksi loppiaiselle sovittua PT:n kanssa uusi tapaaminen.

Kiitos Roudarille, että otit blogisi taikasin käyttöön. Ei näiden juttujen tosiaan tartte juoksemista koskea, vaan höpistä voi muistakin aiheista. Välillä tauko esim. blogin kirjoittamisesta tekee hyvää itsekullekin. Tsemppiä vaan kuntoutukseen ja kirjoittele vaikka kuulumisiasi laatu-autostasi ;)

Ystävälleni Tehalle sen verran, että vielä on jäänyt se vitamiinivalmiste ostamatta. Tänään kävi asia mielessä, kun kävin kaupassa. Ei vaan ollut sen tuotteen nimi ylhäällä.

Penkkiurheilua loman kunniaksi!

Oli tänään aamulla sen verran paljon pakkasta, että en viitsinyt mennä aamulla ulos kävelemään ja itseäni turhaan palelluttamaan. Huomasin netistä, että pakkasen pitäisi lauhtua illaksi, joten senkin takia päätin odottaa illempaan asti. Jussi kävi juokesemassa testilenkin tänään Esport Areenalla ja oli siellä kuulemma ollut aika moni muukin E24:lle tulossa oleva tekemässä testilenkkiä tai muuten pakkasta paossa. Itse en viitsi lähteä mihinkään Areenoille kävelemään, eiköhän siitä saa taas kuunvaihteessa huolto- ja keittiöryhmänpäällikön ominaisuuksissa kyseisestä Areenasta ihan tarpeeksi.

Päivä meni sitten penkkiurheillessa. Tänään ei ihan ollut niin hyvä päivä suomalaisille kuin eilen, mutta ei onneksi myöskään mikään pahin mahdollinen päivä. Hyvää harjoitusta olympialaisia varten tämä on ;) Täytyykin muistaa tehdä loma-anomus heti, kun pääsee töihin. Kivaa, kun on lomaa viikon verran tammikuussa, toinen mokoma helmikuussa ja vielä kolmas maaliskuussa. Jos sitä sitten pari kuukautta jaksaisi tehdä duunia ilman lomailuja ;)

Mäkikisan jälkeen lähdin sitten kävelemään. Tänään sain tehtyä jo yli tunnin lenkin, kun kelikin lauhtui jo kuuteen asteesen. Ärsytti vaan kybällä, kun on molemmille puolille tuota Vantaanjokivartta vedetty latuja... Olisi edes toisen voinut pitää koko matkalta aurattuna baanana kävelijöille (ja myös juoksijoille) ja ne ladut toisella puolella tai joen jäällä.

Tuli sitten liityttyä muös kaupunkiosaseuraan eli Pukinmäkiseuraan. Jäsenmaksukin on päätähuomaavan kallis eli 5 euroo. Äiti jo viisasteli, että aionko hankkia viljelypalstan. Sen verran paljon olen tuota istuttamista, kitkemistä jne. saanut kotona tehdä (kiitos liian ison omakotitalon pihan)ja liian vähän on moisesta kulunut aikaa, että ajattelin jättää tuon vieläkin hyvällä omallatunnolla väliin. Saa viljellä ne, jolla on siihen enemmän intoa.

PS. jostain syystä tuo seurakaveri Roudarin blogin linkki ei toimi. Onko blogi lopetettu vai muuten tilapäisesti kadonnut bittiavaruuteen, siitä ei ole tietoa. Jos/kun ko. blgin kirjoittaja lukee tämän viestin, voisi tarkastaa tilanteen ja laittaa vaikka juoksufoorumilla asiasta viestiä tai muuten kommenttia.

Pakkasta piisaa

Sain kuin sainkin itseni myös tänään ulos kuntoilemaan ja reilu nelikilsainen tuli käveltyä. Ei auttanut edes kypärämyssy ja toppatakin huppu, kun viima tuntui poskissa. Ehkä huomenna pitää laittaa paksumpi takki päälle, kun kerran kiristyy nämä pakkaset. Saisi nuo pakkaset vähän hellittää esim. kymmenellä asteella. Vähän käy kateeksi etelässä majailevia. Fakiirimattokin otettiin eilen käyttöön, mutta tänään en sitten sillä malttanut makoilla.

Muuten päivä meni sitten penkkiurheillessa. Mikäs tässä on lomaillessa, kun tulee Tour de Skitä, Mäkiviikkoa, alppihiihtoa ja yhdistettyä tuutin täydellä. Hienoja esityisiä tänän näytii ja varsinkin Heikis Matin ennakkoluuloton hiihto oli hieno. Samoin Samin ja Villen hiihdot tyydyttävät. Naisissa Aikku oli vakuuttava ja Virpikin alkaa piristymään. Riitta-Liisa ja Pirjo täydentävät kovan nelikon. Mannisen Hannun paluu suoraan huipulle on kova juttu ja sama voidaan sanoa Ahosen Jannesta. Vaikka kuinka ovat marginaalilajeja, ei tuollaisiin suorituksiin kaikki entiset mestarit vuoden tauon jälkeen pysty.

Kirjaosastolta sen verran päivitystä, että Tuulen Viemää lähestyy puoltaväliä. On siis sopivasti mitoitetu luku-urakka tälle Joululomalle. Vielä jos loppulomalla saisi luetuksi jonkun kirjastosta lainatun kirjan. Pitäsi ensi viikolla käydä osa kirjaston kirjoista palauttaa ja osa pitää uusia.

Muutenkin vikalle lomaviikolle on kivasti ohjelmaa eli ajattelin käydä taas vaihteeksi salilla, menossa vesijuoksemaan ja leffaliputkin tuli varattua Koivusalon Täällä Pohjantähti-elokuvaan. Lisäksi on kampaajalla käynti ja perjantaina vielä on tapaaminen tukipohjallisten merkeissä.

Uusi vuosi ja uusia haasteita.

Tuolla lenkkivihon puolella lähti käyntiin sitten tammihaaste. Mielenkiintoinen kuntoilu- tai kuntoituskuukausi tiedossa. Pitääkin sitten keksiä joka kerta ainakin uusi kävelylenkki ja mieluusti kerätä lajeja myös noista eri-lajeista ja jos jonkun ystävänkin saisi mukaan vaikka kävelylenkille tai vaikka vesijuoksemaan. Tipaton tuskin tuottaa ongelmia, ellei sitten Euroviisujen suomen karsinnoissa eräässä yhtyeessä esiityvä tuttu pääse edustamaan Suomea. Jos niin tapahtuu, sitä voisi ehkä juhlistaa.

Nyt sitten siirryttiin saikulta vuosiloman puolelle sillä vasta 11.1 pitäsi palata töihin. Viimevuotiseen tapaan lomailen näin talvellakin kolme viikkoa, tosin silloin ne kaikki oli vuosilomaa. Nyt vain vajaa viikko lomaa ja pari saikkua.

Seuraava suuri haaste huoltajana tai oikeastaan huolto- ja keittiöpäällikkönä on tuo tammikuun lopussa oleva Endurancen 24-tunnin juoksu. Voi olla, että nyt pitää pitää aikaisempaa enemmän taukoja huoltopöydän takaa. Tosin se maltti voi olla sitten toinen asia ;) Eiköhän sitä ainakin yksi 3-4 tunnin lepotaukokoin tule jossain yön pimeimpinä ja yleenäsä dramaattisina tunteina tule otettua. Toivottavasti mahdollisimman moni tuohon hulluun koitokseen ilmottautunut ultraaja pysyy terveenä ja nähdään kovatasoinen kisa. Kaikista eniten toivon tietysti hyvää suoritusta rakkaalleni. Viime kausi kun meni Jussin osalta taas "parittoman vuoden kirouksen alla" eli pieleen ja pahasti.

Itse en mitään mullistavia uudenvuoden lupauksia tehnyt. Edellen lupaan olla tälläkin vuosikymmenellä olla polttamatta sitä elämäni ensimmäistä tupakkaa/sikaria. Kuntoilujen suhteen ainakin alkuvuosi mennään selän ja koipien ehdolla. Tuota syömispuolta voisi järkevöittää ja sitäkautta tuota painonhallintaa taas parempaan suuntaan. Piti tuo tehdä jo viimevuoden puolella, mutta näissä vaivoissa on ollut ihan tarpeeksi ja päätin antaa olla itselleni armollinen tuon suhteen. Sinänsä olen tyytyväinen, ettei tuota painoa päässyt kovin paljon kertymään marras-joulukuun aikana.