keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Loppuloman kuulumisia

Nopeasti se menee eli nyt lähes neljä viikkoa kestänyt kesäloma. Oli varmaan reiluun kymmeneen vuoteen pisin yhtäjaksoinen kesäloma, mutta olisi sitä voinut hyvin jatkaa toisen mokoman. Toisaalta on se mukava lasku töihin, kun tällä viikolla ei ole kuin pari työpäivää.

Loppuloma vietettiin ihan kotosalla, koska Jussilla alkoi työt juhannuksen jälkeisellä viikolla. Pari päivää hän tosin oli saikulla, kun venäytti selkänsä. Kuntoiltua sain jonkin verran, mutta enemmänkin olisi voinut tehdä. On ainakin tullut käytyä satsissa salilla useammin kuin vuosi sitten tähän aikaan. Kuntoilut ovat olleet lähinnä fillarointia, kävelyä ja kuntosalilla hikoilua.

Toissa viikonloppuna avasin tämän vuoden huolto- ja talkoilun eli oli jo edellisessä tekstissä mainitsemassa Bodominjärven ultra intervallissa huoltajana. Tämä ultramuoto on kehitetty Norjassa ja nyt siis rantautui suomeen. Osallistujia oli lopulta alle 20, kun tuli pari viimehetken peruutusta. Oli kiva, rento ja pienimuotoinen tapahtuma. Kerrankin ehti kisan aikana talkoolaiset jutella juoksijoiden kanssa. Tuli nähtyä sekä vanhoja tuttuja ja myös tavattua uusia tuttaivia + muutama nimimerkki tuolta Juoksufoorumilta sai kasvot.

Aurinkoakin sain todella hyvin ja huolimatta 30-kertoimisesta aurinkorasvasta onnistuin polttamaan mm. kädet, kasvot ja niskat. Toinen huono juttu oli se, että ei tajuttu riittävn ajoissa katsoa, oliko mökissä kenties lämmitys päällä. Ei meinannut siinä kuumuudessa tulla nukkumisesta mitään ja vuorokauden aikana sain nukutuksi ehkä joku 45 minsaa... Onneksi lomalla oli aikaa nukkua univelat pois.

Viime viikolla käytiin myös leffassa eli uusin ja viimeisin Harry Potter. Yksi parhaista ellei paras Potter-filmatisointi. Välillä juoni on vähän liian laahaava ja välillä oli taas jätetty tärkeitä juonenkäänteitä pois, nyt oli kaikki oleellinen mukana ja sopivasti kokoajan tapahtumia.

Tässä alkuviikolla kanavasurffailessa huomasin, että maikkarin leffalta tuli yksi klassikkoelokuva eli Atlantin valli murtuu. Pakko oli tuo hieno elokuva katsoa, kun en muista sitä aikaisemmin nähneeni. Yllättävän hyvin on aikaa kestänyt ja todella näkemisen arvoinen leffa. Tuli lähdettyä kuntoilemaan vähän turhan myöhään, mutta oli hyvä syy sille.

Lomalla olen saanut myös luetuksi paljon kirjoja. Vaikka on tullut luetuksi toistakymmentä kirjaa, ei lukemattomien kirjojen määrä ole kirjahyllystä pahemmin pienentynyt, kiitos mm. työpaikan kesäkirjakeräyksen, alennusmyyntien ja antikvariaattisen kirjakauppojen. Taitaa olla yli 70 lukematonta kirjaa omassa kijahyllyssä, eikä se siitä tunnu paljon vähenevän.

Tänä kesänä en pahemmin ole mitän raskaita klassikoita lukenut. Klassikoiksi voi toisaalta mainita lukemani Rudyard Kiplingin Viidakkoseikkailu, Caroll Lewiain Liisan seikkailut ihmemaassa (Liisa ihmemaassa) tai Richard Adamsin Ruohometsän kansaa. Ruohometsän kansaa eli jänisten seikkailut on vielä vaiheessa. Ihan mielenkiintoista lukea näin aikuisiällä lasten ja nuorten klassikoita, saa ihan erilaisen elämyksen kuin nuorempana. Lisäksi tuohon genreen sopi hyvin pari Ilkka Remensen nuorten-kirjaa eli Draculan Ratsu ja Operatio Solaris. Hyvin on Remes osannut kirjoittaa nuorille tarkoitettuja seikkailuja ja kyllä niitäkin voi näin vanhenpana lukea.

Lisäksi tuli luetuksi muutama joidenkin mielestä höppäkirja eli työpaikan kirjakeräyksestä bongaamani Lauren Weisbergerin Haluan Harry Wistonin. Kirjailijan tunnetuin kirja on muotielämän sijoittunut Pahoilainen pukeutuu Pradaan. Samaa sarjaa on myös kirja-alesta ostamani Candance Bushellin Sinkkuelämää kirja. En ollut tuotakaan lukenut ja muistelin, että se olisi ollut kirjalistalla. Nämä kaksi kirjaa lähtivät lainaksi Jussin siskolle tulevalle Kreikan lomareissulle.

Uusi tuttavuus oli Gaile Parkin ja hänen ihanan elämänmyönteinen Kigalin kakkukauppa. Turhaan ei ole sanottu, että Mma Ramotswe-kirjojen fanit pitävät myös kakkumestarki Angelista. Ei kannata lukea tuota näkäisenä. Ihana kirja ja jatkoakin on jo suomennettu.

Dekkareista luin Ruth Rendellin vanhempaa tuotantoa eli Vain lasta pirunkuva pelottaa. Lisäksi aloitin viimeisinä työpäivinä Agatha Christien Helmeilevä kuolema. Rendelliä en kovin paljon ole aikaisemmin lukenut ja siksi tiesin etten tuota kirjaa ollut aikasemmin lukenut. Christien kirjojen osalta oli kiva tavata uusi ennenlukematon tuttavuus. Dekkarifaneille molemmat ovat takuuvarmaa valintaa.

Remeksen lisäksi luin jo alkulomalla Kari Hotakaisen Ihmisen osa. Ei minusta niin hersyvän hauska kuin esim. Juoksuhaudantie, mutta toisaalta parempi kuin Iisakin kirkko. Hyviä oivalluksia ihmisen elämästä ja elämäntarinan myymisen hinnasta.

Tuli sitä yksi vakavamman sarjan kirja lomalla luetuksi eli ranskalaisen Philippe Claudelin Harmaat sielut. Sodan aikana aikana tapahtuneet pikkututön ja suositun opettajattaren murhat pistävät pienen kylän sekaisin. Tuomion oikeellisuudesta voi olla montaa mieltä. Ei ole turhaan palkittu tämä kirja. Kirjailijan toinen suomennettu kirja eli Varjojen raportti odottaa lukuvuoroaan nyt syksymmällä.

Lisäys.. en näköjään muistanutkaan kaikkia lomalla lukemiani kirjoja, sen verran monta niitä oli. Pari lisäystä sopii hyvin tuohon Claudelin Harmaat sielut kirjan perään eli ensimmäinen on hienon ja palkitun kertojan Joyce Carol Oatesin tiheätunnelmainen Kosto, rakkaustarina. Toinen on norjalaisen Per Pettersonin Kirottu ajan katoava virta. Ei ole turhaa myös Pettersonin tuotantoa kiitelty ja palkittu.

Toinen tällähetkellä keskeneräinen kirja on myös työpaikan kirjakeräyksestä mukaan tarttunut Raija Orasen Etusivun enkeli. Taisi Oranen tarkoituksella kirjoittaa kuin puhdasta kaunokirjallisuutta. Nopealukuinen, mutta tähänmennessä suhteellisen ennatta-arvattavissa ollut kirja.

Täytyykin päivittää ne kirjalistat ja nostaa ne tälle sivulle, kun ovat pääseet tippumaan aika alas. Ne sitten seuraavassa tekstissä.

Lopuksi oikein hyvää kesänjatkoa kaikille ja hyvää lomaa kaikille lomalaisille. Toivottavasti saatte nauttia yhtä hyvistä ja vaihtelevistä keleistä kuin minä.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Kuulumisia

Edellisestä bogipäivityksestä on taas kulunut jonkin aikaa. Oli sen verran stressaava alkukesä lähinnä töissä, että ei ollut pahemmin halua ja intoa kirjoitella blogiin mitään valitusvirsiä. Töistä selvittiin kuitenkin ihan kunnialla, tosin en muista milloin viimeksi minulla olisi ollut yli 15 tuntia plussaa... Kesäloma tuli todella tarpeeseen.

Spirometria ja aikaisempi pef-seuranta merkitsivät sitä, että minulla saattaa olla astma. Nyt olen aloittanut kuukauden mittaisen seurannan siitä, miten hoitava lääke muuttaa tilannetta. Suppeassa allergiatestissä löydettiin koivuallergia ja se osittain selittää kevään väsynyttä oloa. Voi olla, että syksyllä otetaan lisää testejä. Lisäksi lonkkaan (bursiittiin) pistettiin kortisonipiikki.

Aikaisemmin ostamani Reebockin Easytone lenkkarit eivät toimineet minulla ollenkaan, sillä jokaisen lenkin jälkeen tuli hermokipuja. Onneksi sain ne vaihdettua uusiin eli Brooksin Glyserineihin. Kiitos Mikonkadun Interiin hienosta palvelusta :) Hieman on nuo vaivat estäneet liikkumista ja tietysti juhannus tuli sotkemaan, mutta nyt on otettu vahinko takaisin. Tällä viikolla olen käynyt mm. kävely- ja pyöräilylenkeillä sekä eilen parin viikon jälkeen satsissa salilla. Yllättävän hyvän treenin sain tehtyä muutaman viikon ja kesäkilojen jälkeen.

Alkukesästä tuli vietettyä myös perhejuhlat, kun serkkuni N meni naimisiin. Osui alkukesän helteelle nuo häät ja hääkirkkona Oulunkylän pieni puukirkko oli kuin sauna, samoin hääpaikka eli Hämeenkylässä sijainnut pieni hääpaikka. Onnittelut N:lle ja P:lle.

Eilen saatiin toinen iloinen uutinen, kun toisen serkkuni eli P:n kumppani M sai eilen pariskunnan esikoisen. Onnittelut koko perheelle :)

Loma alkoi siis juhannuksena. Vaikka oli peloiteltu VR:n lakolla ja myrskyllä, junamatka aatonaattona Jyväskylään sujui ilman suurempia ongelmia. Tosin Jämäsässä tehtiin pidempi pysähdys, kun edellinen IC-vuoro oli hyytynyt jarruvian takia ja kyseisen junavuoron matkustajat ohjattiin myöhemmin lähteneeseen pendoliinoon. Jyväskylässä oltiin noin 10 minsaa myöhässä. Taisi olla aika täysi junavuoro vielä Jyväskylästä eteenpäin ja olla myöhässä perillä, sillä kyseinen vuoro pysähtyi ic-vuoron peruuntumisen takia useammilla asemilla.

Juhannus oli perinteinen mökkijuhannus ja tälläkertaa oli pääpainona äidinpuoleisten minua ja veljäni nuorempien serkkujen tapaaminen. Juttua, ruokaa ja juomaa riitti enemmän kuin tarpeeseen. Kiva oli myös nähdä veljeni pojat + serkkuni lapsia -parhaimmillaan paikalla oli kuusi alle kouluikäistä lasta. Laskujeni mukaan samaan aikaan paikalla oli parhaimmillaan 21 ihmistä + i koira. Lisäksi M kävi juhannuksena vielä mahassa olleen ja siis eilen syntyneen vauvan + koiransa kanssa.

Tuli myös käytyä pitkästä aikaa uimassa tai siis järvessä pariin eri otteeseen. Oli muuten kylmää vettä. Serkkuni mies M sai uida kolmikon kanssa ihan tarpeeksi... Itselleni osui palapeli- ja piirrustuskoulut. Palapelejä olen kuulemma tehnyt ihan pikkutytöstä lähtien ja se vielä menettelee, mutta piirrustuksen suhteen tuolla oli paljon taitavampia ohjaajia paikalla. Nopeasti juhannus meni ja varsinkin kalaruokia tuli syödyksi todella paljon.

Pitää vielä maita yksi episodi, eli muiden vieraiden lähdettyä huussireissulla tämä käärmekammoinen näki pitkästä aikaa kyyn. Meinasi tulla samantien housuun. Äitini otti ko. käärmeen hengiltä.... Lisäksi näin todella pitkästä aikaa sisiliskon. En kyllä muista, milloin olen mökillä sisiloskoa nähnyt.

Juhannuksen jälkeen maanantaina lähdettin Jussi ja vanempieni kanssa enoni lainaamalla mökkiautolla (asuntoauto) kierrokselle Itä-Suomeen. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli yksi eilen eläkkeelle jääneen isäni ensimmäisistä työpaikoista eli Tuusniemen vanha meijeri. Kyseisessä tilassa toimii ainakin viehättävä kahvila ja lahjatarvamyymälä. Tutustumisen arvoinen paikka ja hyviä munkkeja tuolla oli.

Seuraavaksi pieni sightseen Kuopiossa. Opastusten kanssa oli sen verran ongelmia, että käytiin mm. Puijonlaaksossa kääntymässä ennenkuin löydettiin takaisin tielle. Sen jälkeen pysähdyttiin kauppaan Outokummussa ja käytiin samalla ruokailemassa paikallisessa pitseriassa. Itse valitsin paikallisen Outokupupitsan ja hyvää oli. Outokummussa tuli käytyä joskus aikoinaan, kun perhetuttuni asuivat aikoinaan siellä.

Ensimmäisen päivän päätöspaikka piti olla Koli. Kolilla käyntiin kääntymässä, mutta leirintapaikkaa ei löydetty (se oli suljettu). Vasta seuraavana päivänä selvisi syy eli edellisenä kesänä oli tuhopoltto tuhonnut leirintäalueen. Sen verran oli tietoa että lähin leirintäalue löytyy Juuasta (muistaakseni nimeltään Piittari). Oli aikamoista etsimistä löytää kyseinen alue, sillä opasteet vanhalla tiellä olivat aivan riittämättömät. Lisäksi kyseinen tie oli todella huonossa kunnossa. Meni usko ja käännyttiin takaisin. Käytiin paikalliselta ABC:lta kysymässä asiasta ja löydettiin suorempaa reittiä leirintäalueelle. Pieni ja rauhallinen paikka tuo oli. Sanitettittilat eivät nyt mitään luksusta olleet, mutta ajoivat asiansa.

Sen verran väsynyttä porukkaa oli, että pienen iltapalan ja iltapesun jäkeen mentiin nukkumaan. Minä ja Jussi yläkerran "kabiiniin" ja vanhempani nukkuivat alakerran "käännettävässä sängyssä". Seuraavana aamuna vessahätä herätti minut jo viideltä ja joutui koko konkkaronkka heräämään. Oli aikamoinen urkakka tälläiselta lyhyjtkalaiselta päästä kabiinista ensiksi alas ja vielä takaisin ylös. Onneksi ei ollut mitään kameraan ikuistamassa tilanteita, sillä olisi tullut aikamoisia hupivideoita...

Aamulla käytiin suihkussa ja syötiin aamupala. Piti sitä seillä Kolin huipulla käydä. Vaikka osan matkasta meninkin hissillä, sai silti rappusia kavuta ihan kivasti. Edellisen kerran olen käynyt Kolilla joskus 1970-luvun loppupuolella alle kouluikäisenä eikä pahemmin ollut muistikuvaa siitä. Jussille tuo oli ensimmäinen visiitti Kolilla. Alaspäintultaessa hississä samaan aikaan taisi olla Kaisa Varis. Ei kysytty asiaa häneltä, mutta oli ihan hänen näköinen hiihtäjätär. Oli siellä Kolilla muitakin korkeanpaikan leirin viettäjiä.

Seuraava pysädyspaikka oli Kerimäki ja ihasteltiin sitä vanhaa puukirkkoa. Tuollakin olin käynyt joksus pienenä samoin kuin Heinäveden luostareissa. Kummastakaan ei ollut mitän muistikuvaa ja Hienävesi jäi tällä reissulla käymättä. Lisäksi pieni evästely. Sen jälkeen suunnattiin Savonlinnaan ja käytiin perhetutuilla kylässä. Isäni aikoinaan opiskeli Savonlinnassa konemestariksi ja asui eräässä perheessä. Siitä lähtien ollaan pidetty yhteyttä puolin ja toisin. Harmikseni heidän äitinsä kuoli muutama vuosi sitten, mutta hyvät muistot hänestä jäivät. Oli todella kiva käydä pitkästä aikaa tuolla kylässä ja jutella asioista. Sai Jussi myös kuulla perheen kartinajoista ja mm. Häkkisen + Salon junnuajoista ja Räikkösen ensimmäisistä kisoista.

Itse Olavinlinnassa ei ehditty käymään, vaikka ohitse mentiinkin. Se vähän harmitti, sillä olisi ollut kiva käydä myös siellä. Seuraavaksi otettiin suunnaksi Lappeenranta. Ennen seuraavan leirintäpaikan etsimistä käytiin ABC-Viipurinportissa ruuokailemassa. Jos en ihan väärin nähnyt, taisi myös huippusuunnistaja Anni-Maija Ficke olla tuolla ruokalemassa.

Ei mennyt seuraavakaan leirintäalueen etsiminen ihan suunnitellusti. Ensimmäinen vaihtoehto oli Tapalsaaressa sijaitseva Hotellialue Saimaanranta, jossa olin käynyt edellisen kerran hiihtolomalla vuonna 1986. Siitä reissusta oli jäänyt kivoja muistoja. Nyt nähtiin se, miten rapistunut paikka Saimaanranta oli. Saimaanrannasta lisätietoa täältä: http://www.saimaanranta.fi/

Ei ollut siellä enää camping-aluetta, vaikka aikoinaan oli. Lisäksi nettisivuilla väitetään, että respa on auki koko ajan. Ei muuten ollut ainakaan juhannuksen jälkeen, mutta siitä myöhemmin. Isäki tietojen mukaan läheisellä armeija-alueella oli leirintäkeskus Siniset aallot. En tiedä, olisiko pitänyt varata etukäteen, sillä puomi alueelle oli kiinni. Ei muuta kuin kääntää auto ja asuntoautohan on todella helppo käntää.

Yritettiin vielä kysyä majoitusta Saimaanrannasta, mutta se oli mennyt kiinni klo 21. Pitääkin laittaa tuonne palautetta, sillä nettisivujen mukaan pitäisi olla auki koko yön. Ymmärtäähän se, että turhauttavaa olla koko yö vastaanotossa, jos vierata ei käy. Silti pitäisi olla nettisivuilla ajantasaista tietoa.

Lähdettiin sitten taikaisin Lappeenrantaan ja eteenpäin. Meinattiin ensiksi, että josko tultaisiin jo tiistaina Helsinkiin asti. Jonkin matkaa Lappeenrannasta eteläänpäin huomasin, että porukka alkaa olla väsynyttä. Sattumalta Taavetissa (Luumäki) huomasin leirintäalueen kyltin, eikä ollut mitään kymmenen kilsan matkaa sinne. Mietittiin mitä tehdä ja sanoin, että kuski (isäni) saa tehdä päätöksen.

Mentiin tsekkaamaan leirintäalue. Piti vielä pieni kunniakierros tehdä, sillä yöllä vastaanotto oli läheisellä Teboililla. Hyvä ja toimiva systeemi, kun lähistöllä on toimiva ja koko yön aukioleva huoltsikka. Leirintäalue oli suurempi ja sanitetttitilat siistimmät. Lisäksi oli mm. keittolevyjä ja terassialu. Yöpymismaksu oli saman verran kuin edellisessä paikassa. Sen verran väsynyttä porukkaa oli, että mentiin nopeasti untenmaille. Itse en edes jaksanut ottaa mitään ilta tai ennemmin yöpalaa.

Aamulla taas kukonlaulun aikaan ensimmäinen herätys. Nyt meno kabiinista alas ja takaisin ylös sujui jo rutiinilla ilman ylimääräisiä säläyksiä. Sen verran väsynyttä sakkia oli, että liikkeelle päästiin tuntia myöhemmin kuin edellisenä päivänä. Lisäksi jostain syystä sulake paloi asuntoautosta, eikä vedenkeitin enää toiminut. Ei sitten muistettu/tajuttu keittää vettä kaasulla vaan hitaammalla keittoleidellä. Oli hieman pokassa pitämistä, kun toinen karavaanari sanoi kaasun loppuneen. Samaa sanottiin pokalla myös meidän seurueesta.

Seuraavaksi mentiin Kouvolan kautta Kotkaan. Piti mennä jotain maisemareittiä, mutta missattiin se. Taas tankkaamaan paikalliselle ABC:lle. Itse olisin halunnut nähdä Langinkosken kalastusmajan, mutta mentiin sitten Ruotsinpyhtäälle Strömforsin Ruukki-alueelle. Oli hieno kohde myös tuo ja pitihän sitä lomareissulla rahaakin tuhlata mm. ovikranssiin, unisukkiin ja tuliaisiin. Kerimäeltä ja Kolilta ostin muistoksi kortteja.

Kotona Helsingissä (ke 29.6) oltiin neljän aikaan iltapäivällä eli viikko tuli vietettyä reissussa. Olisi ollut kiva käydä monissa paikoissa, mutta vajaan kolmen päivän reissussa on pakko tehdä kompromisseja. Itselleni tärkimmät kohteet olivat Koli, Kerimäen kirkko ja Savonlinna. Outokumpu, Tuusniemi ja ruukkialue olivat kivoja bonuksia.

Seuraavaa reissua varten kannattaa kuitenkin katsoa tarkemmin leirintä-alueet ja ajamiset niille, ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä. Onneksi oltiin sen verran aikuisporukalla liikkeellä, että kohtuullisesti siedettiin nuo mutkat. Toisaalta ei kannata lomilla liikaakaan lähteä suunnittelemaan asioita toisaalta jonkinnäköinen runko ja suuntaa-antava aikatalutus auttaa kummasti asiaa.

Kotona tuli otettua tirsat. Tarkoitus oli käydä illalla kävelylenkillä, mutta se jäi alkutekijöihin kun maha päätti töisin. Ilta menikin sitten vessassa rampattua.


Torstaina tulikin sitten katsottua kovalevyltä tallennuksia, fillarilenkki kauppaan Tammistoon ja vaatteiden purkamista matkalaukusta. Onneksi mitän ei unontunut/jäänyt matkalle, vaikka luulinkin lippikseni unohtuneen Outokummun pitsapaikkaan.

Eilen kävin salilla ja samalla reissulla tuli tehtyä toinen tämän kesän tavoite eli käytyä Temppeliaukion kirkossa. Samalla reissulla käytiin mm. syömässä foorumissa ja Suuren suomalaisen kirjakerhon (Suurikuu-kirjakauppa) muuttomyynnissä. Piti lähtettää vauvan saaneelle serkulleni paketti, mutta Jussi unohti ottaa ne lähetettävät jutut mukaan. Saatiin sentäs lähetetyksi Jussin veljelle Englantiin suosikki karkki- ja purkkapussit. Paketti vauvalle tuli myös lähetettyä eilen illalla Puksun asiamiespostista (R-kioski). Toivottavasti ovat mieluisia ja tarpeellisia.

Nyt voi sitten loppukesän ottaakin iisimmin, kun on tavoitteet eli Itä-Suomen kierros ja Temppeliaukion kirkko näyhty. No ei vaan, ainakin kolmeen juoksutapahtumaan olen menossa talkoisiin ja seuraava on jo viikon kuluttua järjestetävä Bodonjärven Ultraintervalli. Tsempit vaan kaikille viimeistelyihin.

Mielenkiintoista luettavaa on myös Ikäläisen Keijon projetki juosta Norgamista Hankoon eli yli 1.000 mailia noin kahdessakymmenessä vuorokaudessa. Isot tempit Keijolle juoksuun ja tietysti huoltojoukoille!!!

Kirjojakin on tullut luetuksi jonkin verran. Työpaikalla järjestettiin kesäkirja prjoketi toista kertaa eli voi viedä omia kirjoja ja/tai ottaa itselleen kirjoja. Itse vein toistakymmentä kirjaa ja yhtä lukuunottamatta kaikki menivät kiertoon. Sen yhden toinkin takaisin. Yhden kirjan sainkin jo luetuksi ja ajattelin viedä sen takaisin kiertoon. Samoin sain äidiltäni muutaman kirjan ko. keräykseen. Hyvä idea kirjojen kierrätykseen. Saa kokeilla myös muualla!!!

Muuten luetuista kirjoista enemmän seuraavassa kirjoituksessa.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Alkukesää

Tuli sitten kesäkuu ja helteet. Vaikka en ole mikään kovien pakkasten ystävä, en myöskään hirveästi tykkää helteistäkään. Lähinnä siis hikoilun takia + vielä kun kunto on mitä on. Kolmanneksi vielä koko asunto on ilta-auringon puolella eli kesällä nukkuminen on haastavaa.

Kivut onneksi hellittivät viikon aikana ja varsinkin keskiviikon fyssarin + perjantain hieronta tekivät hyvää. Kovin paljon en noita easytone-lenkkareita ole käyttänyt, mutta olen yrittänyt niitä vähitellen ajaa sisään tai siis ennemmin totuttaa kroppaa niihin. Tänään tein reilun 6 kilsan käpyttelylenkin niillä ja hyvin pelittävät. Hieman taas paikat kipuilivat, mutta ei niin pahasti kuin viikko sitten.

Eilen tuli avattua fillarointikausi eli käytiin Tammistossa kaupoissa (budgertsport + Citymarket). Tammistossa oli ennen hieno K-jättijako ja kyseinen kauppa oli tunnettu mm. upeasta vihannes ja hedelmäosastosta jne. Onneksi muutos Citymarkettiin ei ollut noita valikoimia hirveästi pienentänyt tai huonontanut. Sen lisäksi tein vielä toisen lyhyemmän fillarilenkin ja kilometerejä kertyi joku 18 km. Syke pysyi kohtuullisella tasolla, tosin ekalla lenkillä ei ollut mitaria mukana.

Mulla on tosiaan uusi sykemittari eli käytettynä ostettu polarin RS300. Vanha peruspolari alkoi sen verran temppuilemaan, että varsinkin salilla syke näytti ihan mitä sattui tai ei näyttänyt mitään. Vein sen vanhan mittarin huoltoon. Jos sen saa kohtuuhintaan korjattua, se lähtee sitten eteenpäin kiertoon. Jos ei, sitten täytyy miettiä.

Töissä asiat selvisivät minun osaltani tai no nyt on asiakkaan vaatimukset pomon pomolla tutkittavana eli voi olla koko talon pomolla tuo juttu. Kolleegan kanssa saatin asiat juteltua ja se on minulle tärkeintä. Muutama ei niin suoraan juttuun osallinen kolleega on tosin katsonut pitkään tai alta kulmien, mutta siinäpähän katsovat. Jotenkin on sellainen fiilis, että rapaa on roiskunut kahvipöydässä minun suuntaan...

Ei tämäkän viiko mennyt ilman ikäviä uutisia eli erään ystäväni yläasteikäinen tyttö pahoinpideltiin toisen tytön taholta. Pahoinpitelijä on yli 15-vuotias ja oli vielä uhannut tyttöä ja hänen perhettään, että peruisivat syytteen. Ei ystäväni (siis uhrin äiti) puheet olleet vaikuttaneet ollenkaan pahoinpitelijään eli piti ottaa apuun virkavalta. Toivottavasti tutkinnanjohtajan puhelu pahoinpitelijälle muutti tilanteen. Onneksi fyysisesti N selvisi vähillä. Jokainen voi arvata, että tuo ei pahoinpiteily ja vielä uhkailut päälle ei tee psyykkiselle puolelle kovin hyvää. Paljon jaksamista koko perheelle!

Näköjään tuo tapahtuma tuo itselleni vähemmän kivoja muistoja kouluajoilta esiin. Onneksi ei sentäs ollut mitään fyysistä pahoinpitelyä. Pakko noiden huonojen muistojen on joskus tulla pintaan, onneksi ne käy mielessä nykyään todella harvoin.

Kirjoista sain luetuksi divarista jokus ostamani John Reedin Meksiko Kapinassa nimisen teoksen. Ei minusta mikään mestariteos, vaikka kiinnostavaa lukea yli sadanvuoden takaisista kuohunnoista Pancho Villaan aikoihin. Kirjailija toimi Meksikon sodassa kirjeenvaihtajana ja ratsasti vallankumoustellisten mukana. Reed syntyi vuonna 1877 yhdysvallissa, littyi sosialisteihin, muutti neukkulaan ja kuoli Moskovassa vuonna 1920. Tämä kirja päätyi lukemisen jälkeen divaripinoon.

Toinen lukemani kirja on Richard Bachin hieno elämänmyöntenen ja omien rajojen etsimisestä kertova Lokki Joonatan. En ymmärrä, miksi luin tämän kirjan vasta nyt ja ehdottomasti paikka omassa kirjahyllyssä. Upea ja kaunis kirja, mikä oli myös kirjalistoilla ansaitusti huomioitu. Kirjalitojen päivitystä eli BBC 39/100 ja Keskisuomalainen 57/100.

Tuli myös menneellä viikolla otettua muutama kirja lisää, vaikka kuinka olen niitä karsinut. Tuo Lokki Joonatan oli yksi niistä ja toinen oli nyt aloittaman Muriel Barberyn Siilin eleganssi. Olen tätäkin kirjaa jo katsellut jonkin aikaa, mutta ostin vasta pokkarina ja vielä kun oli Akateemisessa alennusmyynnit. Sen verran alussa kirja on, että tarkempi analyysi tulee muöhemmin. Alku vaikuttaa lupaavalta.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Maailma kylässä ja muuta härdelliä

On tosiaan aikamoinen viikko takana. Töissä tilanne on se, että päällekkäin ainakin viisi yhtä tärkeää ja kiireellistä työtehtävää + pari lääkärissä käyntiä osui tälle viikolle. Tulevalle viikolle ei ole ihan samanlaista paikasta toiseen hyppäämistä edessä, mutta muuten työtehtävien osalta tilanne jatkuu samana.

Olen nyt yrittänyt vähän hallita tuota aikaa eli päättänyt jo aamulla/edellisenä päivänä ko. päivän työtehtävät. Ihan kohtuullisesti on tuo vielä pitänyt. Tuollaisen hyppyviikon ja tehtävien takia tahtoo vaan stressikerroin olla matalalla ja perjantaina iltapäivällä sattui töissä yksi todella ikävä episodi, jossa kärsijänä on ollut eniten eräs asiakas. Sen enenpää en tuosta itse tapahtumasta kerro. Jokainen voi tosin arvata, että tuota episodia puidaan vielä ainakin tulevalla viikolla. Myönnän, että myös omassa käytöksessä olisi voinut petrata ja kyllä tuo on vaikuttanut ainakin tämän viikonlopun fiiliksiin. Joskus tulee tehtyä ylilyöntejä ja yritän oppia taas tästä tapahtuneesta.

Eilen tuli vietettyä muutama tunti Maailma Kylässä tapahtumassa. Virheellisesti edellisessä tekstissä kirjotiin eli tarkoitus ei ollut varsinaisesti kummien hankkiminen vaan toiminnan esitteleminen. Jotenkin tuo Plan on onnistunut varastamaan huomion, vaikka suomessa toimivista järjestöistä SOS-Lapsikylällä on eniten lapsikummimaita maailmalla (yli 70 eri valtiota) ja lisäksi SOS-Lapsikylä on toiminut Suomessa jo 1960-luvulta, kun Plan tuli vasta muistaakseni vuonna 1999.

Suomessa ei ole lainsaadännöllisesti mahdollista ottaa tuota kautta kummilasta, vaan tuetaan SOS-lapiskylä työtä. Käytännössä siis tarjotaan SOS-lapsikyliin/nuorisokotiin/korttelikotiin huostaanotettujen lasten ja nuorten + heidän sijasvanhempiensa tukemista esim. trerapialla, harrastusmahdollisuuksilla jne.

Jos kiinnostaa joko vapaaehtoistoiminta, kummilapsitoiminta tai vaikka kertalahjoitus, kannatta käydä ko. järjeston sivuilla. Itse maksan kummimaksua SOS-lapsikylään Suomen toimintaan.

Yllättävän paljon ihmiset tulivat kyselemään/juttelemaan toiminnasta ja vuorossa mukanani ollut ko. järjestön edustaja sai vielä pitää enemmän priiffausta. Muutama vapaaiehtoinen saatiin, esitetteitä + lehtiä lähti mukaan ja vielä joku kolikko kilahti keräyslipakseen.

Paljon oli lauantaina ko. tapahtumassa porukkaa. Onnistui bongaamaan muutaman julkkisen eli Ben Zyskowiczisin ja Rahime vaimon näin poistuvan alueelta ja taas Satu Silvo + Reidar Palmgren tulivat teltan ohitse itse alueelle. Harmi, kun eivät jääneet meidän teltalle juttelemaan. Ainakin yksi kuva minusta otettiin, kääk.

Jalassa oli uudet viikolla ostamani Reebokin Easy tone-lenkkarit. Ei ehkä mikään viisas veto pistää uusia kenkiä jalkaa. Illalla ja varsinkin aamulla oli taas hermot kireällä eli ainakin jalkapohjassa ja siinä valeiskiaksessa tuntui ja kunnolla. Saas nähdä, jääkö nuo "perseenkiinteytyslenkkarit" hasardiostoiseksi. Jos jatkuvassa käytössä tulee vastaavia oireita, ei ne sitten ole mun kengät.

Tänään vaivoista huolimatta kävin salilla. Ei se mitään herkkua ollut, kun muiden vaivojen päälle tuli vielä hermokivut. Ei välttämätttä hermokipujen suhteen viisas veto, mutta pään puolesta tuo auttoi vähän purkamaan patoutmia.

Muuten ollut ns. lepoviikonloppu, kun on ollut ja on tulossa ohjelmaa. Eilen tuli avattua grillikausi eli tehtiin possunliha-vihannes-herkkusieni-nektariini vartaita ja lisäksi vielä grillattua maissia. Itse grilli ei tosiaan ole koolla pilattu, mutta aikaa se on nähnyt jo muutaman vuosikymmenen. Edelleen toimiva vehe, mitä sitä uutta ostamaan, eikä tähän kämpään viitsi edes isompaa hankkia.

Tänään seurattiin Monacon formula-kisaa. Oli kyllä todellinen hermoja raastava kisa kaikkine tapahtumineen. Onneksi suosikki kuski vuotti, vaikka välillä näytti pahalta. Toivottavasti Viipurin poika Petrov selviytyy seuraavaan kisaan ja samaa tietysti toivon aika-ajossa loukkaantuneelle Perezille.

Kirjoista sain Harper Leen upean mestariteoksen Kuin surmaisi satakielen luetuksi jo viime viikolla. Pysähdyttävän upea lukuelämys.Klassikkolinjan katkaisi yksi tämänhetken parhaimmista dekkareista eli Norjan mestarillinen Jo Nesbjön uusin suomennettu Panssarisydän. Ei turhaan ole tuotakaan kirjaa kehuttu jopa kaikkienaikojen parhaaksi dekkariksi. Kirjalistoista päivitystä eli BBC 39/100 ja Keskisuomalainen edelleen 56/100.

Sitten vielä yksi juttu eli oli se jääkiekon MM-kulta hieno asia. Torille en yksinkertaiseksi jaksanut lähteä, enkä muutenkaan pidä tuollaisesta väenpaljoudesta. Turha näin jälkikäteen on enää ottaa kantaa niihin tapahtumiin, mitä on ollut tapetilla sen enenpää kuin ylilyöntejä on tehty puolin ja toisin.

Löytyi myös viikonloppuna se minulle parhaiten sopiva laji eli juoksussa, ainakin maratoneille, puhutaan tankkauksesta. Eräs tuttu juoksufoorumilla lanseerasi myötätuntotankkauksen. Minä siis tankkailen myötätunnosta, kun en enää hölköttele -juoksemaan en edes oppinut.

torstai 26. toukokuuta 2011

Lyhyt päivitys

Sen verran on kiirettä pitänyt, että en ole ehtinyt tänne kirjoittamaan.

Tänään olin kuulontutkimuksessa ja kuulo on ihan hyvä. Hieman oikeassa korvassa korkeilla taajuuksilla tuli pudotusta, mutta kuitenkin rajoja hipoen mentiin läpi.

Astmassa on pef-seurannassa toka viikko menossa. Ei nuo tulokset ole liikahtaneet suuntaan tai toiseen otti avaavia tai ei. Spirometriaan tuli varatuksi aika ja se on kesäkuussa.

Sain eilen palautetta, että mun blogia ei pääse niin helposti kommentoimaan. Nyt vähän muutin asetuksia. Saa laittaa viestiä tulemaan, jos ei vieläkäään pääse kommentoimaan. En tiedä aiheuttaako ongemia tämä selain (tulikettu) vai joku muu juttu.

Huomenna taas akupunktioon ja lauantaina maailma kylässä tapahtumassa on tarkoitus piipahtaa ja vielä tarkemmin SOS-lapsikylän kojussa ollaan mukana talkoilemassa. Vielä jos saisi jonkun kummin värvätyksi ;)

Seuraava teksti paremmalla ajalla.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Viisuja, järjestelyvimmaa ja muuta.

Joku lukija varmaan saattoi arvata, että edellinen teksti oli kirjotettu samaan aikaan viisujen kanssa. Yöllä ja vielä kipeänä kirjoitettu teksti sisältä varmaan miljooja kirjoitusvirhettä -ajatusvirheistä puhumattakaan. En jaksa nyt käydä tuota edellistä tekstiä läpi, joten ei kannata tarkertua liian moniin asioihin.

Aikamoista eurohumppaa oli liian moni biiseistä. Tälläkertaa oli paljon poikapoppareita ja yllättävän hyvin niillä miljoonakertaa kuulluilla biiseillä pärjäsi. Tuolle pistelaskusysteemille pitäisi tehdä jotain... Loppuun asti en tuota pistelaskua jaksanut katsoa. Paratiisi Oskarilta odotin vähän parempaa menestystä, ei tosiaan ollut huonommasta päästä se biisi. Onneksi sentäs media arvosti ja ainakin norjalaiset täyden pisteen edestä :)

Edellisestä tekstistä unohtui se, että olen saanut jonkun kummallisen järjestelyvimman. Vissiin kevätaurinko ja lähestyvä putkiremppa on hyvä motivaattori. Tavaroita on tullut järkättyä uusille paikoille, siivottua normaalia useammin ja ennenkaikkea olen yrittänyt karsia tavaramärää eli osa mennyt ihan roskikseen tai kierrätykseen ja osan olen antanut eteenpäin tutuille. Tuossa tavaroiden antamisessa on ollut mielessä se, että en ole väkisin kenellekkään mitään tyrkyttänyt. Ennemmin ollut meilessä se, mikä on kenellekin tarpeen ja/tai mistä kyseinen henkilö tykkää.

Yllättävän helppoa tuo karsiminen on ollut, kun olen malttanut pitää liiat tunteet pois. Tosin en nyt ole tarkoituksella antanut mitää sellaista, mistä en ole ollut valmis luopumaan ja osalla tavaroista saattaa olla jopa muutakin kuin tunnearvoa. Tykkän liikaa kauniista esineistä, joten ei minusta mitään minimalistia tekemälläkään saa. Lisäksi olen ollut pienestä pitäen enemmän sellainen keräilijäluonne eli tykkään kerätä esim. jotain tiettyä sarjaa oli sitten kyse kirjoista tai vaikka tuikkuastioista.

Järjestelyvimmassa päätin mm. viedä vihdoin vanhat jääkiekkolehdet keräykseen. Kun ei tuntunut kukaan huolivan niitä edes ilmaiseksi, päätin tehdä tilaa muulle. Tosin sentäs ne ihan ensimmäiset numerot jätin muistoksi, minulla kun on tuon lehden ihan ensimmäinen numero. Ehkä sillä vielä joskus on jotain arvoa. Samoin karsin ja järjestelin muita lehtiä ja lehtileikkeitä. Aku Ankkoja en sentäs pois heittänyt, vaikka oli parista lehdestä tuplanumero. Ennemmin laitan niitäkin eteenpäin.

Osan tavaroista (toim. huom. käytän tuota siis tässää tekstissä yleissanana varsinaisesta tavarasta, vaatteista ja kirjoista) hyväntekeväisyyteen. Kohteeksi on valikoitunut ainakin Hope-niminrn yhdistys. Sen verran pienikokoinen henkilö olen pituussunnassa, että eiköhän osa vaatekaapin kutistama vaate sinne kelpaa ja samoin muutama kirjahyllyssä oleva nuoriso-osaston kirja on sinne tarkoitus lahjoittaa. Pitäis vaan saada vielä pari kirjaa luetuksi ja vielä roudata tavarat paikanpäälle. Siinä onkin sitten kiva urakka julkisilla.

Muut vermeet vien varmaan pelastusarmeijalle. Sen dokkarin jälkeen on ollut uff:n toiminta hieman boikotissa, ehkä vien sinne ne, mitä muualle ei huolita. Aika näyttää, miten tässä projektissa käy.

Kirjojen karsimisen ja uudelleen järkkämisen myötä mm. lasiovelliseen senkkiin vapatui kirjahyllystä pari hyllyllistä tilaa muille tavaroille. Sai nyt valokuvia parille hyllylle ja astiakaapin perukoilta pääsi lisää astioita vitriinikaappiin.

Lisäksi olen tosiaan pessyt mm. makkarin ja olkkarin verhot, mutta ikkunoiden pesuun ei innostus ole vielä riittänyt. Ikkunoiden karmit tuli sentäs pyyhittyä. Ikkunoiden pesu kun on minusta vaatteiden korjausompelun lisäksi vihoviimeisintä hommaa. Toisaalta ei sitä viitsi tällä huonolla tasapainolla edes pestä ikkunoita, voi käydä huonosti ;) Tiedän, että on osittain tekosyy, mutta ei täysin.

Muutaman kerran tuon järjestelyvimman aikana ja/tai muuissa tilanteissa on ihan oikeasti alkanut huippaamaan ja kun muutenkin on jo ennestään huono tasapainoaisti. Ei oikein ole pahemmin uskaltanut pyöräälläkkän, kun jokun parin-kolmen kilsan kävelylenkin jälkeen on ihan tajupoissa. Tiedän että on mulla muutenkin ilman tauteja rapakunto, mutta nyt se kunto on rapistunut jonnekin rapavellitasolle. Ei ruikuteta enenpää vaikka mieli tekisi, täytyy vaan yrittää sinnitellä ja mennä päivän kunnon mukaan.

Jos nyt yrittäisi jatkossakin kiinnittää huomiota tuohon tavaramäärään ja laittaa tavaroita kiertoon useammin. Tosin projektin aikana tuli sittarrssa mariskooli-kampaja ja oli ihan pakko noita pari hankkia. Jossain vaiheessa olin niitä jokatapauksessa ajatellut pari ostaa, joten oli jotenkin järkevää ostaa niitä puoleen hintaan. Muuten yritän pitää keräilyvimmaa kurissa ennenkuin tuo putkiremppa on takana.

Kun teitäsi tarkemmin kuin "joskus syksyllä" tuon rempan ajankohdan, voisi alkaa etsimään väliaikasta asuntoa. Jos joku tietää Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaisen kämpän, mitä vuokrataan myös lyhyelle ajalle, saa ottaa yhteyttä. Mielellään tietysti hyvät joukkoliikenneyhteydet, kun ei ole autoa. Asunnon koolla ei ole väliä, kyllä sitä kolme-neljä kuukautta voi lusia pienessä asunnossa. Lemmikkielämmiä meillä ei ole, tupakkaa ei polteta ja alkoholin suhteen kulutus on enemmän kuin kohtuullista. Jo ihan vaikka kuukausi/parikin auttaisi kummasti tilannetta, ei tarvitsisi koko aikaa asua toisten nurkissa.

Ei minulla ole mitään omia tai Jussin sukulaisia vastaan eli ei sinänsä tuo toisten nurkissa asuminen haittaa. Toisaalta sen verran pitkään olen ns. omassa taloudessa asunut ja tottunut tiettyihin rutiineihin, että tuosta voi tulla jossainvaiheessa ongelma. Minun tuntevat tietävät myös pinnani pituuden tai ennemmin lyhyyden. On se pinna vähän pidentynyt vuosien myötä ja malttia on tullut vähän lisää, mutta ei tarpeeksi. Kolme-neljä kuukautta on sen verran pitkä aika, että itseni tuntien tulee vielä sanomista. Tietysti, olisi tuossa hyvä tilaisuus testata ja kehittää omaa luonnetta.

Nyt sitten se aurinkokin katosi jonnekin, joten on hyvä päivä oleskella sisällä ja ottaa päikkärit, että jaksaa illalla katsoa lätkää. Go Leijonat Go!!!

lauantai 14. toukokuuta 2011

Elämän vuoristorataa

Otsikosta voi arvata, että taistelu tätä keleen tautia vastaan jatkuu. Nyt on muuten voitettu kanta, mutta edelleen yskä vaivaa ja lisäksi uutena vaivana on tullut korvat.

Viime viikolla sain korviin ensimmäisen anbioottikuurin ja lähetteen korvalääkäriin. Korvalääkärin mukaan ongelma on siitä, että nielusta päin tärykalvossa ei tapahdu mitään liikettä. Sain lähetteen kuulontutkimukseen. Ensimmäinen antibioottikuuri loppui sitten tiistaina ja eikös torstai iltana alkaneet korvat vaivata. Onneksi oli varattu muutenkin aika perjantai aamulle lääkäriin ja sain uuden kuurin päälle + samalla vielä akupuntion niska-hartia seudulle. Ärsyttää ja paljon, kun ei pysty pahemmin kuntoilemaan kun alkaa yskittämään, huippaamaan ja/tai iskee flunssa.

Töissä olen sentäs pystynyt olemaan ilman saikkua. Koulutukset on suurinpiirtein käyty läpi ja muutenkin on ollut kiiruusta töissä. Ihana oli seurata meidän ryhmän kesätyöntekijöiden intoa palaverissa ja siinä tuli kaikille hyvä olo. Lisäksi sain minun nykyiseltä pomolta kiitosta aloitteellisuudesta ja omasta kehittämissuunnasta. Vielä paremmalta tuntui ne kehut, kun entiseltä pomolta tuli lähinnä moitetta vastaavista asioista.

Viime viikonloppuna käytiin Jussin vanhempien luona ja vietiin perinteisenen äitenpäiväkukka. Muita ei ehditty nähkemään, kun oli kiirus katsomaan formuloita ja lätkää. Tiistaina käytiin sitten katsomassa, oliko Roihuvuoruoressa sijaitsevassa japanilaisessa puutarhassa kirsikat kukassa. Ei vielä ollut, mutta törmättiin Jussin siskonmieheen ja Pieneen L-poikaan samalla reissulla. L:llä oli Mumin ostama Oxford-huppari päällä. Pieni heräsi juuri unilta ja oli hieman äitiä ikävä.

Tänään sitten suunnattiin tuonne Tampereen seudulle veljeni ja hänen avoivaimonsa synttäreille. Vietiin samalla Lontoon reissun tuliaiset sekä vanhemmille että varsinkin veljenpojille. Yllättäen aamulla taas junaliikenne tökki, mutta ehdittiin sekä ostamaan liput että hyvin junaa. Eilen kun ei vielä viitsinyt junalippuja ostaa, kun ei tiennyt mihin suuntaan tämä minun tauti menee. Juna lähti jotain 10 minsaa myöhässä, mutta saatiin aikataulusta kiinni.

Sovitusti oli mun vanhemmat vastassa ja matka jatkui kohti juhlapaikkaa. Käytiin Elovainion kauppakeskuksessa purilaisella. Paikalla oli myös aamulehden esitelijä ja pienen juttelun jälkeen hän osottautui Juoksu & Hiihto lehdestä tutuksi Jari Hemmiläksi. Oli otettu, kun penkkiurheilijat tunnistivat hänet.

Ehdittiin hyvin juhapailalle. Paikalla oli myös veljeni avovaimon isovanhemmat eli siltä puolelta neljä sukupolvea. Kiva oli nähdä pitkästä aikaa varsinkin M & K, edellisesta tapaamisesta oli kulunut jo varmaan pari-kolme vuotta. Yllättäen varsinkin kummipoikani B tykkäsi Dino-aiheisista tuliaisista ja pikkuveli E taas enemmän autoista. Yksi B:n saama kirja sai tuomion, tämä on kuin koulukirja, kun oli mummo ostanut harjoituskirjan ;)

Veljelleni keksin tosi omaperäisen lahjan eli K-raudan lahjakortin. On siinä talon viimeistelyssä. Poikien äidille ostetiin kukka pihalle ja saatiin ihastella hienoja tuliaisia Sveitsistä. Terveisiä kaikille ja oli kiva nähdä & vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa!

Muuten illat on menneet penkkiurheillessa. Hieman olin skeptinen lätkäjoukkueen otteista, mutta mieleellään olen ollut väärässä. Pitkäaikanen suosikkini jo Jypin ajoilta eli Immosen Jarkko pelaa elämänsä turnausta ja Granlundin uskomottoman kypsät otteet ja varsikin tuon välieräpelin ilmaveivi oli uskomaton. Vielä kun Ruotsi kaatuu, voi elämä!

Idolsin voitto ratkesi. Kaksi suosikkia finaalista ja yksi jo alkukarsintojen suosikki eli Martti voitti minusta ansaitusti. Jotkut väittivät tuota tylsäksi tuotantoikaudeksi, mutta jos on jo valmiiksi hyvä laulaja & esiintyjä, ei sitä tarvise kovinkaan suuria nousuja kisan aikana tehdä.

Kirjojakin on tässä parin viikon aikana tullut muutama luetuksi. Noista edellisestä postauksesta mainituista tuli luetuksi se Roald Dahlin Jaakko ja Jättipersikka sekä Doris Lessingin upean järkyttävä Viides lapsi. Klassikkolinja seuraavissa eli luetuksi tuli myös lainakirja William Coldingin Kärpästen herra ja omasta kirjahyllystä Nikolai Gogolin Kuolleet sielut. Kun on klassikko-putkeen päästy, päätin jatkaa samaa putkea eli seuraavana vuorossa on Harper Leen Kuin surmaisi satakielen.

Noista mainitsemistani kirjalistista päivitystä eli BBC:n osalta 38/100 ja keskisuomalaisen osalta jo 56/100. Muutama muu noilla mainittu kirja on joko kirjahyllyssä odottamassa luokuvuoroa ja yksi on minulla lainassa.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Sairaslomaa, lääkäreissä käyntiä, häiden seuraamista, vapunviettoa, töitä ja lisää sairaslomaa

Niinhän siinä sitten kävi, eli iski kunnon flunssa tuliaisiksi Lontoosta. Keskiviikkona soitin jo esimiehelleni, että tuskin tulen tänään töihin ja taisi olla joku asiakaspalvelu vuoro. Lääkäri sitten katsoi tilanteen eli oli pientä lämpöä, korvissa jäykkyyttä ja muutenkin tulossa. Lääkäri kirjoitti Cirrus-merkkisen lääkkeen ja antoi loppuviikon saikkua. Apteekin ja kaupan kautta kotiin toipumaan. Loppupäivä meni lepäilleissä eli torkkuessa, töllöä katsellessa ja vähän netissä surffaillessa.

Torstaina oli jo ennen matkaa varattu aika parille muulle työterveyslääkärille. Tietysti kerroin sekä nykytilanteen että syyn, miksi olin tullut sinne. Sain hyviä ohjeita ja lähetteen röntgeniin tuon vihlovan lonkan ja takareiden takia. Olin jo kävellyt jonkin matkaa kohti Pasilan asemaa, kun huomasin, että taisi rannekello unohtua siihen röntgenin pukuhuone-tilaan. Hoitaja soitti myöhemmin minulle ja sanoi tuon asian. Sanoin, että tulen joko perjantaina tai sitten ensi viikolla hakemaan sen kellon.

Myös Jussi onnistui saamaan flunssan ja eikä vielä vähän ärtsymmän version kuin minä, sillä tauti nosti hänelle kunnon kuumeen. Jussikin kävi varmuudeksi työterveydessä, vaikka olikin viime viikon lomalla. Käytiin samalla reissulla Oulunkylän Mustapekka nimisessä K-supermarketissa tekemässä viikonlopun ruokaostokset ja tulevaa vappuviikonloppua varten.

Iltapäivä meni taas levätessä, joko digiboksin kovalevyltä tai suoraan töllöstä ohjelmia katsellessa ja vähän netissä notkuessa. Edelleen korvat lukkiintuivat, oli tukkoinen olo, vilutti ja välillä taas oli tosi hikinen oli ja pyörrytti. Ei tahtoneet mitkään lääkkeet auttaa.

Perjantaina vuorossa oli astma-hoitajalla käynti ja paikkana Alppikadun Diacor. Lähdin sen verran hyvissä ajoin liikkeelle, että päätin kävellä sinne. Ei mikään viisas idea noin puolikuntoisena kävellä moista matkaa, mutta ehdin ajoissa perille. Sain siis ohjeen ja mittarin PEF-seurantaa varten, tosin en ole vielä pystynyt sitä aloittamaan, kiitos tämä taudin ja varsinkin sitkeän yskän.

Huomasin, että tuo Alppikadun Diacor on lähellä linjoja ja Hakaniemen toria. Kävin vähän siellä fiilistelemässä ja kauppahallissa ostamassa mm. vihanneksia ja hedelmiä + kuninkaallisten häiden kunniaksi sitten käsintehtyä suklaata. Metrolla keskustaan , ostin loton ja kävin myös Elielin Satsissa maksamassa fysioterapeutin laskun . Tajusin samalla peruttaa tälle viikolle vartun ajan.

Muuten päivä meni sitten kuninkaallisia häitä seuratessa. Oli kiva katsoa häitä, kun oli vain muutama päivä sitten ollut samoissa tutuissa paikoissa. Toisaalta olisi kiva ollut olla paikanpäällä, mutta kipeänä ja varsinkin se väentungos olisi ollut kova paikka minulle. Ihanat häät olivat ja se pukuloisto taas kerran upeaa katsottavaa.

Vappuviikonloppu meni sitten toipuessa ja huilatessa. Yhden siiderin nautin vappuaatto iltana ja silloin muiden lääkkeiden ottamisesta oli kulunut useampi tunti. Ei ollut mikään hyvä idea, mutta tuli kokeiltua. Sunnuntaina olotila oli jo suhteellisen normaali, eikä ollut kuumetta tai lämpöä. Kun maanantaina oli samanlainen olotila, päätin mennä töihin. Tällä viikolla on paljon tärkeitä koulutuksia ja muutenkin vähän porukkaa tekemässä vuoroja.

Aamupäivällä oli heti puhelinvuoro. Onneksi se soi vain kohtuullisesti, mutta huomasin puhumisen rasittavan kurkkua. Iltapäivällä alkoi olotila heiketä ja koulutuksessa oli jo kestämistä. Illalla mittasin itseltäni lämmön ja oli taas menossa kuumeen puolelle. Onneksi olin tajunnut jo iltapäivällä varata seuraavalle aamulle lääkärin ajan.

Tiistai aamuna soitin pomolleni ja kerroin tilanteen. Sanoin, että asiakaspalveluun en pysty menemään, vaikka olisikin muuten töissä. Lupasin ilmoittaa tilanteen, kun saan lääkäriltä tietoa. Muistin myös samalla ottaa sen kellon. Lääkäri mittasi kuumeen, tutki korvat, kuunteli keuhkot & sydämen ja katsoi kurkkuun. Korvissa on edelleen tärykalvon kohdalla jäykkyyttä ja pientä lämpöä oli. Korvien suhteen tilanne on normaalin rajoissa, mutta jo vähän huolestuttava. En silti saanut lähetettä vielä mihinkään kuulotutkimuksiin . Muuten sain lähetteen verikokeisiin ja sitten katsottiin tilanne. Verikokeissa ilmeni, että oli arvot vähän koholla. Sain sitten antibioottikuurin ja pari päivää (eli eilisen ja tämän päivän) saikkua. Olisi kirjoittanut pidemmänkin, mutta yritän mennä huomenna ja perjantaina oleviin tärkeisiin koulutuksiin.

Taas vaihteeksi apteekin kautta kotiin lepäämään. Nyt muistin ja huomasin viedä ne lääkekaapista keräämäni vanhentuneet lääkkeet apteekkiin. Flunssan suhteen tilanne on edelleen aikalailla sama, eli ei ole antibiootitkaan hirveästi parantaneet tilannetta. Välillä on jo ihan kohtuullinen olotila, mutta jonkin pienen kävelylenkin aikana/jälkeen tai kotona häärätessä (esim. ruokaa laittaessa) tulee huono olo ja olotila huononee. Yskäkin on pahentunut, eikä edes kolmioyskänlääke ole sitä auttanut. Ennemmin tuo avaava Ventoline Discus-niminen lääke tuntui auttavan . Samoin Jussi on ollut tämän viikon sairaslomalla, ei sitä fyysistä työtä uskalla, eikä kannata tehdä puolikuntoisena.

Sairasloman aikana sain myös muutaman kirjan luetuksi eli ensinnäkin loppuun sen Adicen Puolikas keltaista aurinkoa. Lisäksi lukasin Eppu Nuotion dekkarisarjan kolmannen osan Kosto. Samoin Roald Dahlin joskus ostamani Jali ja Suklaatehdas kirjan. Tänään tuli sitten kovalevyltä katsottua se Tim Burtonin leffaversio. Nyt on kesken saman kirjailijan Jaakko ja Jättipersikka kirja ja lisäksi Doris Lessingin Viides lapsi. Samoin olen jo jonkin aikaa lukenut entisen uimarin ja triathlonistin sekä nykyisin ultrajuoksuun siirtyneen Tero Hyppölän omakustanteista omaelämänkertaa 226-henkinen kantti. En viitsi tuota kirjaa ottaa mukaan matkoille, etten vaan hukkaisi sitä. Kotona taas en niin hirveästi ole viimeaikoina ehtinyt tai jaksanut lukea.

Huomenna on uusi yritys töiden suhteen. Saas nähdä, miten käy. Seuraava blokikirjoitus tulee taas joskus.

Lontoon reissu osa 4. ti 26.4.2011 Paluumatka flunssaisena ja korvat lukossa.

En saanut tuotakaan yötä kovin hyvin nukuttua, kun lihakset kipulivat ja oli vilunut olo. Meillä oli kännyssä herätys vähän ennen hotellin herätystä. Piti olla aikaa hyvin selvitä ajoissa vastaanottoon, mutta eikös viimehetkellä iskenyt molemmille vessahätä. Muut jo soittivat, että taksi on tullut, joten kiireellä viimeiset tavarat laukkuihin, vaateet päälle ja tavarat roskiin. Oli vähän tarkoitus vielä syömättä jäänyt patonki + puoliksi juotu limu Jakelle, mutta nyt ei ehditty. Samoin epähuomiossa jäi tipit jättämättä siivoojille. Olisi pitänyt tajuta laittaa ne edellisenä iltana. Sentäs osan pikkuhiluista tajusin laittaa vastaanotossa olevaan SOS- lapsikylälle osoitettuun keräyslipakseen.

Hotellin vastaanoton henkilö otti ne avaimet lennosta ja sitten suunnilleen työnsi meidät taksiin. A & A oli jo odottamassa ja Jake sai vielä jäädä nukkumaan. Piti vielä vähän kysellä niistä istumapaikoista. Sen verran huono ja huimaava olo oli, että en edes pystynyt ajattelemaan matkustamista selkä menosuuntaan. Oli porukka sen verran väsynyt ja kipeä, että tuli vähän sanomista puolin ja tosin. Onneksi kaikki tajusivat, että en tuota kiusallani tehnyt vaan olin saanut flunssan ja ihan tukossa.

Oli sen verran aikainen aamu, että taksimatka sujui todella vauhdikkaasti ja oltiin ennen kentällä hyvissä ajoin ennen aamukuutta. Koska oltiin se Chek-in tehty, mentiin jonottamaan matkalaukku-tiskille. Jonkin verran oli jonoa ja taisi jollain olla jotain ongelmia, mutta kohtuullisen nopeasti jono veti. Matkalaukussa oli sen verran paljon tavaraa, että oli siihen sitten laitettu Hevy-tarrra. Olihan siellä mm. pari Jaken antamaa kirjaa jne., mutta ei sentään ylittänyt mitään painorajaa. Sinänsä hyvin, kun oli vain yksi iso laukku kahdelle henkilölle. A & A-kaksikolla oli molemmilla omat matkalaukut ja tietääkseni ihan hyvin tavaraa molemmilla.

Seuraavaksi turvatarkastukseen. Olin Helsingissä saanut taas hyvän opin eli tajusin ottaa pikkulaukun ja penaalin pois repusta ja otin kaikki vyöt jne. Lontoon kentällä tuo turvatarkastus on kuitenkin perusteellisempi ja muut meidän porukasta tunnusteltiin "käsikopelolla, mutta ei ihmeekseni minua. Koska oli aikainen aamu ja vielä flunssainen olo, uusi eilen ostamani huppari oli todella hyvä valinta matkalle. Muutamasta syystä en ottanut takkia matkalle mukaan ja se oli näin jälkiviisaana sanottuna virhe. Olisin ehkä voinut säästyä flunssalta, jos olisi ollut takki ja/tai edes joku kaulahuivi suojana.

Tuon jälkeen käytiin sitten Tax Freessä ostoksilla. Vieläkään ei osattu ostaa alkomahoolia oikeaa määrää, mutta saatiin se luvattu tuliaisiksi tarkoitettu gini-pullo ostetuksi. Lisäksi otettiin vähän karkkia ja Lentokentän Harrod´s- myymälästä teetä. On vielä edellisen reissun teet osittain juomatta, pitäähän sitä varastoa täydentää. Aamiainen ostettiin sitten Starbukc-kahvilasta eli leipää, hedelmiä ja lämmintä juotavaa. Sai sitten sisko A sen haluamansa kahvila-aamiaisen. Kaikkea ei jaksettu syödä, vaan otettiin evääksi koneeseen. Jussi kävi vähän kiertelemässä ja osti pyynnöstäni kentän apteekista varmuudeksi toiset lentokonekorvatulpat. Samoin Sisko A kävi jaloittelemassa. Minä ja äiti A vahdittiin sillä aikaa muiden laukkuja.

Sen verran aikaa oli kulunut, olikin jo aika lähteä kohti konetta ja taululle tuli ilmoitus "Boarding". Muut kokeneemmat matkustajat olisivat voineet vielä jäädä vähäksi aikaa, mutta tämä suhteellisen noviisi halusi olla hyvissä ajoin. Päästiin koneeseen istumaan ilman mitään jonotusta ja sain taas ikkunapaikan. Jussin viereen tuli naishenkilö ja hänellä joko oli liikaa hajustetta tai sitten pullo hajonnut/korkki irronnut jostain putelista. Korvatulpat sain laitettua Jussin avustuksella, sillä yhden ihmisen on hankala samaan aikaan pitää toisella kädellä sekä nenästä ja korvasta kiinni ja toisella kädellä laittaa ne korvatulpat. Menomatkasta viisastuneena en työntänyt niitä korvatulppia liian syvälle.

Lento lähti ajallaan ja nyt ei ollut niin lentäjällä raskas kaasujalka kun tullessa. Nosun jälkeen pyysin lentoemännältä huovan ja tyynyn, että pystyin vähän torkkumaan. Muutenkin siitä tuuletuslaiteesta vähän pääsi vuotamaan kylmää ilmaa, joten oli hyvä laittaa jaloille lämmintä peittoa. Minun takanani matkustanut henkilö joko kääntyili koko ajan tai teki jotain vastaavaa, sillä tunsin muutaman iskun selkänojassa. Sen verran väsynyt ja kipeä olin, että sanoin Jussille siitä. Tyyliin, jos tuo ei lopu, minä pistän sen loppumaan. Taisi kyseinen henkilö joko itse hoksata sen tai sitten kuulla keskustelun, sillä ei enää pahemmin tullut iskuja selkänojaan.

Sain myös luetuksi sitä mukaani ottamaa Adicen kirjaa eteenpäin, mutta en saanut luetuksi sitä kokonaan matkan aikana. Lisäksi syötiin ne kahvilasta tilatut leivät jne. loppuun ja juotiin vettä. Lentokone alkoi pudottaa lentokorkeutta ja eikö korvat menneet lukkoon. Ei mikään kiva tunne, varsinkin kun oli ne korvatulpat korvissa. Pidin kuitenkin tulpat korvissa, sillä kipu oli siedettävä ja ajattelin korvien lukkiintumisen menevän ohi vuorokauden aikana. Koneesta päästiin pois ja nyt ensimmäisten joukossa, sillä istuttiin etupäässä.

Tullista läpi ja laukkuja odottamaan. Saatiin jonkin aikaa niitä odottaa ja huomattiin, että edellisiltä lennoilta oli jäänyt jonkin verran matkalaukkuja siihen hihnan viereen ja porukka jonotti selvittämään asiaan. Matkalaukut tulivat ajallaan ja sitten tuloaulaan. Vastaan tuli ultratapahtumista tuttu huoltaja H.M (uteliaille sen verran voin paljastaa, että kyseessä on nimimerkki tassuttelijan huoltaja) . Muutama sana tuli hänen kanssaan vaihdettua. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa, terveisiä vaan, jos luet tätä.

Jussin isä oli meitä odottamassa parkkipaikalla. Heillä kun on tila-auto, joten hyvin mahtuu usean henkilö matkatavaratkin siihen. Jussi ajoi sitten meidät lentokentältä kotiin ja muut lähtivät eteenpäin. Kotona sitten väsyneenä yritin lepäillä ja olotila muuttui vain tukkoiseksi eikä korvatkaan auenneet illan aikana. Saatiin myös purettua suurin osa matkatavaroista päivän aikana Onneksi tajusin soittaa ja varata lääkäriajan työterveyteen seuraavaksi aamuksi.

Reissu oli minusta loppujen lopuksi onnistunut eli nähtiin paljon uusia paikkoja ja oli kiva nähdä myös niitä paikkoja paremmin, missä tuli aikaisemmin käytyä. On se Lontoo niin iso kaupunki, että vieläkään ei ehditty kaikissa paikoissa, kuten Towerin Linnassa ja British Musemissa käydä, eikä myöskään missään musikaalissa. Ainoat miinukset siitä, että yritti ehkä nähdä liikaa noin lyhyessä ajassa ja eniten fiilistä pilasi ne sairastumiset.

Iso kiitos A & A:lle matkaseurasta koko matkan ajan, samoin menomatkalla meitä opastaneelle T:lle , veli Jakelle sekä tietysti rakkaalle matkakumppanilleni Jussille. Aika näyttää, mihin seuraava ulkomaanmatka suuntautuu. Välttämättä se ei ole Lontoo, eikä myöskään Tallinna tai Tukholma.

Kiitos myös sinulle, jos jaksoit lukea koko megaraportin läpi. Kommentteja saa laittaa, jos huvittaa.

Lontoon reissu osa 3 kävelyä, valokuvausta, shoppailua ja nähtävyyksiä ma 25.4.2011.

Sunnuntain ja maanantain välinen yö tuli nukutuksi todella huonosti. Jo nukkumaan mennessä tiesin, että ilmaa on mahassa ja jalat kovilla päivän kävelyistä. Edellisenä iltana suihkutin jaloille kylmää, rasvasin ja otin lihasrelaksantin sekä vatsalle rennie-merkkisen närästyslääkkeen. Varsinkin tuo vatsa piti minut hereillä ja sai rampata aamuyön aikana muutaman kerran vessassa. Jalat oli vähän levossa toipuneet, mutta kun laittoi kengät jalkaan tiesi eilen saaneen liikuntaa.

Ei ollut helppoa myöskään Jussin sisarruksilla, sillä Jake-veli kärsi edelleen flunssasta ja nukkui vielä + sisko A oli sairastanut joko nopeaan ja ärhäkkään vatsatautiin tai sitten jonkinlaiseen ruokamyrkytykseen. Lähdettiin joskus aikaisin aamulla paikallista aikaa Jussin kanssa liikkeelle ja Jussin äiti A tuli mukaan ostamaan aamiaista itselleen ja vei mukanaan toipilaille aamiaista.

Hotellin lähistöllä aamiaispaikaksi valikoitui Caffe Nero-ketjun kahvila. Itse ostin pienen sämpylän, teetä ja puoliksi syötiin mantelitäytteinen croisantti. Tuosta tuli tällä matkalla meidän suosikki, mutta ennen kaikkea tuo tee oli todella hyvää. Voin sanoa, että se tavallinen haudutettu tee + vähän sokeria oli yksi parhaimmista teestä, mitä olen koskaan juonut. Suosittelen kaikille kokeilemaan tuota ketjua. Jussin äiti palasi hotellille hoivaamaan toipilaita ja me jatkettiin eteenpäin.

Lähdettiin kävelemään Thamesin rantaa pitkin parlamenttiaukiota ja Westmister Abbey-kirkkoa. Käveliin myös Victoria Enbankment-nimisessä puutarhassa ja siellä Jussi huomasi pienen Enbankment-nimisen kahvilan ihan Kleopatran Neulaa vastapäätä. Jussi halusi mennä tällä reissulla perinteiselle Britti-aamiaiselle. Sain myös maistaa vähän sitä makkaraa, kananmunaa ja pekonia. Tuo paikka näytti olevan myös paikallisten mieleen, sillä porukkaa tuli ja meni koko ajan.

Otettiin tuosta kahvilasta kuva . Tietysti kuvattiin myös Kleopatran neula sfinkseineen. Jatkettiin matkaa Thamesin vartta pitkin ja välillä otettiin kuvia. Vastaan tai ohitse meni kokoajan armeijan pukuihin pukeutuneita henkilöitä, mutta ei siihen kiinnitetty vielä niin kovasti huomiota.

Hevosvartiossa oli juuri vahdinvaihto menossa, mutta siitä ei ihan ehditty nähdä tai ottaa kuvia. Tuli kuvattua sentäs hevosvartijan poliisi hevosen selässä ja pääsin myös pienen odottamin jälkeen poseeraamaan. Edellisellä kerralla onnistuttiin missaamaan pääministerin asunrakennuksena tunnettu "10. Downing street". Se rakennus on itsessään muurien suojassa, mutta poliisi sentäs uskalsi poseerata.

Parlamenttiaukiolla ja kirkon luona porukkaa riitti todella tungokseen asti, kun taisi olla joku pääisiäisen ja/tai armejan juhlatilaisuus menossa. Mannerheimintien ruuhkat on pientä tuohon rysikseen verrattuna. Westmister Abbeyn luona minulle kävi todella hyvä tuuri, sillä huomasin Kuninkaallisen vartiokaartin punatakkisen ja karhunkarvahattuisen miehen (hänellä oli trumpetti kädessä eli todennäköisesti soittokuntaa). Pyysin, että pääsenkö samaan kuvaan hänen kanssaan ja sanoin oleva turisti. Varmaan oli hänellä kuuma niissä vermeissä ja ehkä myös kiire, mutta suostui yhteiskuvaan.

Kirkon edessä oli myös porukkaa teltoissa. Osa taisi olla jo hääturisteja, mutta riitti niitä sodanvastustajia. Winston Churchillin patsasaskin tuli kuvattua samoin myös Parlamenttitalo, Westminster Abbey ja pieni St. Margaret's-kirkko monelta eri kantilta. Patsaista kuvaan pääsi oli ainakin Rickhard Leijonamieli, parin muun kuningkaan patsas ja orjuudesta luopumisen muistomerkki.

Tiedusteltiin muun porukan tilannetta ja olivat vielä hotellilla toipumassa. Päätettiin sitten Jussin kanssa jatkaa matkaa edellisen reissun hotellin lähistöllä olevaa ostoskeskusta ja siellä olevaa Mark & Spencer-liikettä. Tuolta löytyikin hyvin minulle vaatetta tai muuta ostoslistalla ollutta asustetta, kuten sininen peruskauluspaita, musta hame, farkkuihin vyö ja olkalaukku. Jussi sovitti muutamia housuja, mutta ei löytänyt mieleistä mallia. Tuossa liikkeessä oli vielä edellisellä reissulla lastenvaate-osasto, mutta se oli nyt karsittu pois valikoimasta.

Liikkeen ruoka-puolelta ostin hedelmäsalaatin ja sitä syödessä saatiin tieto muusta porukasta. Jake ja veljesten äiti olivat tekemässä pikkuhiljaa lähtöä hotellilta kohti luonnonhistoriallista museota. Me suunnattiin sitten kohti Victorian metroasemaa ja museota. Oltiin tuolla sen verran hyvissä ajoin, että ehdittiin vähän herkutella crepesillä ja odotella heitä museon pihalla. Kun porukka oli kasassa, lähdettiin jonottamaan. Jono oli kohtuullisen mittainen ja veti hyvin eli alle kymmenen minuutin odotuksen jälkeen oltiin sisällä museossa. Tosin yhden perheen piti etuilla, tosin vähän hidastin heidän etenemistään. Museossa oli hyvin tilaa liikkua, vaikka porukkaa oli kohtuullisesti.

Varmasti pienten sukulaislasten kanssa olisi saanut museosta ja varsinkin dino-osastosta paljon irti, mutta oli tuolla paljon nähtävää ja koettavaa myös aikuisille. Tuli sitten tuolta ostettua parille dino-fanille tuliaisia, kuten tarrakirjaa ja koulu/esikoulu-tarviketta. Itselleni ostin muistoksi pari korttia ja jääkaappimagneetin sekä Jussille Darwinin Beagle alus-aiheisen avaimenperän.
Museossa katsottiin dinojen lisäksi mm. nisäkäsosasto sinivalaineen, lintuja, uusi tutkimuskeskus ja tulivuori/maanjäristys osastot. Vaikka museon perusnäyttelyyn on ilmainen sisäänpääsy, menee rahaa helposti eri lahjoituspisteissä kerättäviin merkkeineen ja ennen kaikkea museon myymälöihin.

Museon jälkeen oli porukalla nälkä eli käytiin syömässä pubissa. Jussin kanssa tilattiin yhdessä iso "alkuruokalautanen" eli makkaraa, kanaa, lohkoperunoita, valkosipulileipää ja nachoja. Hyvin tuolla annoksella lähti nälkä meiltä molemmilta. Ruokailun jälkeen soitettiin sitten hotelliin sisko A:lle. Hän oli sen verran toipunut, että halusi lähteä shoppailemaan, mutta ei yksin. Mentiin siis koko porukka hotellille ja saatiin vietyä samalla aamupäivän aikana kertyneet ostokset hotellille. Ehti siinä käydä vähän toiletissa ja/tai huilata ennen uutta reissua.
Taas parilla metrolla päästiin Lontoon ja ehkä koko Euroopan tunnetuimmalle ostoskadulle eli Oxford streetille.

Minä, Jussi ja Jake lähdettiin ensiksi kohti Disney Storea ja A & A suuntasivat sitten Primark-nimiseen kauppaan. Jaken opastuksella lähdettiin Bond streetin metroasemalta etsimään tuota Disneyn-liikettä. Jake oli muutama viikko sitten käynyt kyseisessä liikkeessä ja sanoi muistavansa sen. Aika nopeasti minulle tuli tunne, että mentiin väärän suuntaan. Muutkin myöntyvät siihen, kun tuli Oxford Circusin metroasema vastaan. Oltiin edellisenä päivänä kävelty sieltä vastapäiseen suuntaan, mutta ei oltu nähty Disneyn liikettä. Ei muuta käännös tulosuuntaa.

Ensimmäisenä Marble Archin kohti mennessä huomasin GAP-ketjun liikkeen. Olin jo jonkun aikaa halunnut toisen samanlaiset t-paidan, minkä ostin edellisellä reissulla ja lisäksi uuden gollege-hupparin. Nyt ei sitten ollut samanväristä Gapin logolla olevaa t-paitaa, mutta löysin kuitenkin hyvän vaihtoehdon ja varsinkin se huppari on todella hyvä ostos. Sain myös kehuja Jakelta siitä, että olen nopea ostoksilla kävijä eli tiedän, mitä haluan.

Seuraavaksi tultiin paikkaan, missä piti olla se Disneyn liike, mutta ei näkynyt mitään vaan vain remontissa oleva talo. Oli hieman huonoa tuuria, että kolmisen viikkoa sitten sama liike oli vielä ollut auki, eikä silloin ollut mitään tietoa asiakkaille remontista. Se oli tiedossa, että sekä Picadilly Circusilla että Govet Gardenissa oli Disneyn liike. Ajateltiin, että ehdittäisiin käydä vielä toisessa liikkeessä.

Jatkettiin matkaa eteenpäin kohti Marble Archia ja seuraavaksi kohteeksi tuli Mark & Spencer. Tuolta ostin itselleni toisen samanlaisen aamulla ostamani kauluspaidan. Lisäksi kahdelle serkulle on tulossa perheenlisäystä eli tuleville sukulaisille vähän vaatetta. Koska olin sukulaispojille ostanut tuliaisia tuota luonnon-historiallisesta museosta ja aikaisemmin, ostin sukulaistytöille vastaavasti lisää tuliaisia tuosta liikkeestä. Lisäksi ostettiin myös Jussille lisää alusvaatetta. Tässä kaupassa meni jo vähän enenmmän aikaa, mutta ei mitenkään tolkuttomasti. Tuli tosiaan otettua korkojen kera edellisen ressun vahinko eli ostin itselleni vaatetta vain t-paidan ja pyjamahousun ja Jussille taas löytyi pajon enemmän, nyt tilanne kääntyi toisinpäin.

Soitettiin seuraavaksi A & A- kaksikolle ja kysyttiin heidän liikkeistään. Olivat juuri tulleet pois Primarkilta ja lähdössä kohta hotellille. Toivottavasti sisko A sai ostettua edes osan niistä jutuista, mitä oli suunnitellutkin ostaa. Nähtiin heidät ja ei muuta kuin kokoporukka metroon, tosin Jakelle piti ostaa metrolippu. Metromatkan aikana puhuttiin myös siitä, Jussin äidin ja samalla lennolla Lontooseen tulleen T:n tapaamissunnitelmista. Jossain vaiheessa oli puhetta, että nähtäisiin joko kaupungilla tai hotellilla. Koska meidän porukka oli sen verran kipeä ja aikataulut epäselvät, jäi tuo ostoksille meneminen koko porukalla. Tuota hotelli-juttua vielä selviteltiin.

A & A lähtivät hotellille lepäämään ja veivät samalla meidän ostokset huoneeseensa. Minä ja veljekset taas suunnattiin matka kohti Govent Gardenia ja sitä Disneyn liikettä. Löydettiin se liike pian, mutta se oli mennyt kiinni. Jonkin verran harmitti tuo huono tuuri Disneyn-liikkeen, sillä olin vähän ajatellut sieltäkin ostaa tuliaisia. Jää sitten johonkin seuraavaan reissuun, eikä rahaa mennyt niin paljon. Muuten ostettiin käteisellä, mutta nuo isoimmat ostokset (M%S ja luonnonhistoriallinen museo) maksoin visalla.

Katsottiin vähän tarkemmin tuota Govent Gardenia ja Jussi otti muutaman valokuvan. Jake halusi sitten mennä syömään jonnekin ja pian löydettiin Pitsa Hutin liike. Kysyttiin, miten kauan pitsan saamisessa menee. Tilattiin sitten yksi normaalikokoinen pitsa komeen osaan. Minua oli alkanut paleltamaan päivän aikana, joten juomaksi tilasin teetä. Sanonkin Jakelle, että onnistuit sitten tartuttamaan sen taudin minuun. Jake ei tuota uskonut, enkä vielä itsekään halunnut uskoa. Pitsa tuli luvatussa ajassa eli yllättävän nopeasti. Sen verran alkoi minulla olla alkavaa flunssaa tai väsymystä, että ei tuota rasvaista pitsaa olisi paria palaa enenpää jaksanut syödä. Lisäksi jalat olivat todella kipeät sekä tämän että edellisen päivän kävelyistä. Käytiin vielä matkamuistomyymälässä ostamassa Sisko A:n tutuilleen lupaamaa kuninkaallisiin häihin liittyvää krääsää ja Jake halusi ostaa mäkkäristä koko porukalle pehmikset tai pirtelöt. Minä tosin sanoin, että en pehmistä tai pirteöä halua, kun sen verran paleltaa.

Seuraavaksi vihdoin hotellille lepäämään ja pakkaamaan. Tehtiin lähtöselvitys vastaamalla tekstiviestiin eli saatiin paikat koneen etupuolelta ja vielä peräkkäisiltä penkkiriveiltä. Minä vein nuo A:n tutuille tarkoitetut tuliaiset ja lisäksi meidän vesipullon A&A:n huoneeseen ja taas saatiin heiltä se meidän ostoskassi. Selvisi, että perhetuttu T ja hänen tytär ja vävy eivät siten jaksaneet lähteä hotellille. Olisi kiva ollut tavata, mutta ymmärrän myös sen, että ei sitä viitsi kovin toipilaita tavata. Terveiset vaan teille, jos tätä blogia luette.

Koska lento lähti seuraavana aamulla aikaisin, tilattiin hotellin vastaanotosta sekä herätys että taksi aamulle. Saatiiin myös pakattua suurin osa tavaroista/vaatteista, vain tarpeellinen jätettiin esille. Jo nukkumaan mennessä aloin ihmettelemään minun hotellin avainta ja epäilin sen olevan jo pakattujen housujen taskussa. Onneksi Jussi muisti hyvin sen, mihin ne housut oli pakattu eikä tarvinnut purkaa kaikkia tavaroita matkalaukusta. Lisäksi otin särkylääkkeen, kun jalat kipuilivat ja oli viluinen olo. Yritin saada edes muutaman tunnin unta.

Jatkuu seuraavassa osassa.

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Lontoon reissu osa 2 Pääsiässunnuntain viettoa sekä Lontoossa että Oxfordissa

Sama juttu aamulla eli eikös vatsa herättänyt kuudelta suomen eli neljältä paikallista aikaa. Onneksi sentäs sain vähän nuokuttua tuon jälkeen, mutta kasilta suomen aikaa noustiin sitten Jussin kanssa ylös. Syötiin vähän edellisenä iltana ostettuja hedelmiä ja sitten pienelle kävelylle. A & A:n kanssa oltiin sovittu, että lähdetään aamupäivällä Oxfordiin.

Aamu oli aurinkoinen, mutta vähän tuulinen ja viileä. Otettiin sitten kuvia sekä hotellihuoneen ikkunasta että myös ulkoa. Mietittiin, että nyt olisi aikaa käydä ST. Paulin Katedraalilla, se kun oli suhteellisen lähellä meidän hotellia. Edellisellä reissulla kun ei minun vaivojen takia pahemmin pystytty kiertämään tuota kirkon ympäristöä ja muutenkin minulle oli tuolloin tärkeämpää päästä sisälle itse rakennukseen. Minusta tuo on yksi maailman kauneimmista rakennuksista, ellei jopa kaunein ja senkin takia halusin käydä myös tällä reissulla edes katsomassa katedraalia.

Nyt kierrettiin koko tuo kirkkorakennus ja saatiin hienoja kuvia. Vaikka suomalaisia on moitittu vanhojen rakennusten tai rakennusten miljöön pilaamisesta, ei Brititkään yhtään parempia ole. Jotenkin oli surullista, että vierestä löytyi törkeästi rakennettuja lasisia laatikoita, eikä vanhan ja upean rakennuksen henkeä oltu kunnioitettu. Otettiin myös kuva lähellä kirkkoa olleesta palomiesten muistomerkistä, ei saatu selvää oliko se pystytetty Lontoon palon sammuttajien muistoksi vai yleensä palomiesten kunniaksi. Jos joku tietää, saa laittaa viestiä.

Käytiin myös kaupassa ostamassa vähän evästä matkalle ja hotelliin. Sen verran otettiin kuvia, että meinasi tulla kiire hotellille. Ehdittiin kuitenkin rauhassa ottaa mukaan Oxfordiin tarvittavat tavarat ja eikun tuubiin (Lontoon metron kutsumanimi).

Oltiin juuri edellisenä päivänä vitsailtu, että Circel-linen suora suomennos on tietysti sirkkeli-linja. Aikamoista sirkkelin ääntä ne metron jarrut pitivät, vaikka olikin eri linja kyseessä. Tuo metron vaihto Enbankmentin asemalla District-linjalta Bakerloo-linjalle oli aika sokkeloinen ja portaita riitti. Onneksi oli kokeneita metro-suunnistajia mukana ja päästiin oikeaan suuntaan. Pääsiäisen ja muistaakseni myös huoltotöiden takia tuon linja päätepysäkki oli Baddington ja tuolta asemalta lähti juna Oxfordiin.

Asema on siis tuttu siitä Karhuherra Baddingtonista. Noin aamulla oli asemalla oleva pieni matkamuistomyymälä kiinni. Mietittiin vähän sitä, että tullaanko bussilla takaisin. Britanniassa junalla matkustettaessa on meno-paluu saman päivän aikana samanhintainen kuin pelkkä meno-lippu, joten ei sitä viitsinyt turhasta maksaa. Ostettiin asemalta myös matkaevästä ja otettiin muutama kuva ennen nousemista junaan.
Juna oli noin aamulla eli vähän yli 9 paikallista aikaa puolityhjä. Matka meni sujuvasti aamiaista syödessä, jutellessa, lukiessa, torkkuessa ja otti Jussi muutaman videon Englannin maalaismaisemasta. Nähtiin myös yksi ydinvoimalalaitos junan ikkunasta ja tietysti ajatukset kääntyi mm. Japanin tapahtumiin.

Oxfordissa oli Lontootakin koleampi keli. Jussin Jake veljen piti olla meitä vastassa, mutta hän oli vasta herännyt. Jakella oli ollut koko viikko ihan kunnon nuha-kuume, joten annettiin hänen heräillä rauhassa. Ostettiin juna-asemalta liput Oxfordin kiertoajelubussiin ja ei kun kyytiin. Ei viitsitty mennä ylös palelemaan, vaan kuunneltiin kuulokkeista opasnauhaa ja katsottiin maisemaa.

Minäkin ymmärsin osittain sen englanninkielisen selostuksen, vaikka minulla onkin tuon porukan ehdottomasti huonon englanninkielen taito. Lisäksi edellinen reissu oli tuonut tiettyä varmuutta puhua englantia, enkä tainnut kertaakaan turvautua sanakirjaan. Tosin ei ne kaikki minun lauseet mitään virheetöntä englantia olleet, mutta kuitenkin tulin ymmärretyksi ja se on kuitenkin tärkeintä.

Jäätiin pois yliopiston kohdalla. Harmittavasti se pääportti oli kiinni ja samoin kirjakaupat ja matkamuisto-myymälät. Nähtiin osa yliopiston rakennuksista ja myös yliopiston lähellä olevasta Rode-Garden nimisestä puutarhasta. Ajettiin myös toinen pätkä sillä kiertoajelubussilla. Tuolla välin oli kirjakauppa ja matkamuistomyymälä auennut. Ostin muutaman Ofxord-aiheisen kortin, kirjanmerkin, pyyhekumin, jääkaappimagneetin ja tulevan kuninkaallisten häiden kunniaksi hienon tee-purkin (kirjoittajan huomio eli tätä tekstiä kirjoittaessa häät on jo olleet ja oli ne hienot :)).

Jake oli myös saapunut paikalle ja käytiin viemässä ensiksi hänen autoonsa lisää parkki-rahaa. Ruokailupaikaksi mietittiin ensiksi Jamie Oliverin Oxfordissa olevaa Italialaista ravintolaa, mutta mentiin sitten pieneen ranskalaiseen ravintolaan. Itse tilasin patongin + ranskalaiset-aterian. Luulin tilanneeni pienen aterian, mutta hyvin siitä olisi riittänyt kahdelle. Jätin toisen patongin syömättä ja niin tekivät myös saman ateria-kokonaisuuden tilanneet Jussi ja Jake.

Seuraavaksi mentiin sitten katsomaan Jaken asuntoa ja saatiin nähdä vilaus kunnon britti-maaseutua lampaineen ja olkikattoineen. Jake asuu vuokralla omakotitalon yhteyteen kunnostetussa pienessä asunnossa ja tässä asunnossa on siis pieni avokeittiö, makuu ja/tai olohuone samassa ja iso kylppäri. Ihan viihtyisä asunto. Lisäksi päästiin näkemään myös perheen takapiha, kun saa käydä siellä ja eikös isäntäperhe tullut meitä tapaamaan. Ihanan oloisia ihmisiä Pat ja Geoff ovat ja Jakella kävi kyllä tuuri päästyään sinne vuokralle. Nähtiin myös heidän isäntäperheen tytär, kolme lastenlasta ja kaksi ihanaa Jackrussell-terrieriä Dexter ja Lucy. Energisiä, vilkkaita ja silti kilttejä koiria.

Jake kävi tuomassa meidät takaisin juna-asemalle ja antoi mukaan pari kirjaa suomeen vietäväksi. Nyt saatiin odottaa junaa jo vähän kauemmin. Asemalla kuulutettiin, että kolme ensimmäistä junavaunua oli varattu jollekin porukalle ja nyt riitti porukkaa paljon enemmän kuin mennessä. Päästiin kuitenkin ihan hyvin junaan. Nyt en jaksanut kirjaa lukea ja se kirja oli oikeastaan turhaan painona tuolla Oxrordin-reissulla.

Nyt oli asemalla myös Baddigton-karhun matkamuistomyymälä auki ja piti sitä muutamalle sukulaistytölle ostaa tuliaisia + myös itselleni pieni muisto. Seuraavaksi tuubilla Oxford Circusin asemalle ja tarkoitus oli mennä shoppailemaan. Pääsiäissunnuntaina oli kuitenkin isot kaupat kiinni ja/tai menneet kiinni aikaisemmin, joten jäi shoppailut seuraavaan päivään. Käytiin ostamassa pientä purtavaa A & A Pret A Manger-ketjun paikasta. Minä ja Jussi puolestaan ostettiin KFC:stä (Kentucky fried chicken-pikaruokaketju) mukaan. Itselleni KFC:ssä suosiksi on tullut parin käyntikerran aikana popcorn-chiken ja Jussi osti Chiken-wingsejä. Evästeltiin sitten Marbe Archin kaaren luona.

Jaken oli tarkoitus tulla Lontooseen, mutta hän oli joutunut ottamaan päikkärit flunssan takia. Soitettiin sitten hänelle, että tulee suoraan hotelliin ja lähdettiin kävelemään kohti hotellia. Nyt suunnattiin ensiksi Speakers´Coneriin, kun jäi se edellisellä reissulla näkemättä. Oli muuten porukkaa sekä puhumassa että kuuntelemassa puhujia ja lisäksi puistossa piknikillä viettämässä lämmintä ja varmaan tämän vuoden ensimmäisiä hellepäiviä ellei jopa sitä ensimmäistä.

Käveltiin Hyde Parkiin poikki kohti Wellintonin Archia ja riemukaaren läpi edelleen Green Parkin läpi kohti kuninkaallisten palatsia. Puistossa oli jo alkukesä parhaimmillaan, ihanat tuoksut, kukkaloisto ja vihreys. Otettiin myös tämän päivän aikana paljon valokuvia.

Buckinghamin palatsin luona näkyi häävalmistelut eli oli tuotu tv-koppeja (kuulemma vastasi talviolympialaisten määrää) ja kaiutinkoppeja, asennettu kameroille alustoja ja tietysti huomioitu juhlaväen tarpeet muutamalla baja majalla. Lisäksi paraatikadulla Admirality Aschilla näkyi lippurivistöjä. Jatkettiin kävelyä St. James Parkin kautta ja nähtiin mm. sorsaemo poikineen, pelikaaneja ja myös yllättävän läheltä joutsen. Matka jatkui kohti hevosvartiota (Horse Cuards) ja Admiralty Archia. Pysähdyttiin James Cookin patsaalle ja otettiin muutama kuva.

Seuraavaksi suunnattiin kohti Lord Nelsonin monoliittia Trafalgar Square-aukiolle. Kierrettiin tuo patsas ja koskettiin leijonan tassuihin. Aukiolla oli myös ensi kesän Lontoon Olympialaisten laskuri ja muutaman kuninkaan patsas sekä hieno National Galleryn rakennus. Sen jälkeen kohti Strandia ja sitten Thamesin rantaa hotellille.

Jalassa oli kovapohjaiset kävelykengät, joten alkoi koivet olemaan aika nuudelia. Laskin jälkikäteen, että koko päivän aikana tuli käveltyä varmasti joku 15 kilsaa ja vielä seisoskelut päälle, joten ei mikään ihmekään, että jaloissa tuntuu. Kävin suihkussa virkistäytymässä ja Jussi puolestaan kylvyssä. Jakekin oli löytänyt tiensä hotellille ja kehui tuota hotellivalintaa ja kiitteli tuliaisista (mm. ruisleipää ja remix-karkkipussi).

Seuraavaksi taas syömään ja Sisko A:n suosituksesta käytiin intialaisessa ravintolassa. Itse olin sen verran täynnä, enkä muutenkaan ole mikään kovin tulisen ruuan ystävä, että otin vain alkuruokalautasen eli lammasta, salaattia ja jogurttikastiketta. Olin vähän etukäteen ajatellut, että pääsiäisen kunniaksi syön jossain lammasta. Hyvä valinta ja sopivankokoinen annos.
Ruokailun jälkeen muut halusivat vielä kierrellä kaupungissa ja suunnaksi otettiin Picadilly Circus. Sen verran oli mun jalat kipeät, että mentiin osa matkasta bussilla. Pitäähän sitä Lontoossa perinteisellä kaksikerros-bussilla matkustaa. Oli kiva nähdä myös tuo paikka Eros-patsaineen ja samoin käytiin lähellä olevalla Leicester squarella. Tuolta tultiin takaisin hotellille metrolla ja ei muuta kuin iltapesulle ja nukkumaan.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Lontoon reissu osa 1 Matkustuspäivä 23.4.2011

Ei sitä näköjään vapaalla osaa nukkua yhtään pidempään eli joskus kuuden aikoihin nousin ylös. Katsoin kovalevyltä tai vhs-nauhalta jotain tallennusta. Luit ihan oikein eli vielä on muutama kasetillinen leffoja noilla vanhoilla nauhoilla. Niitä leffoja aina välillä yrittää katsoa pois myös noilta vhs-kaseteilta. Osa leffoista on taas tullut otetuksi talteen digiboksin kovalevylle ja ehkä myös katsotuksi.

Ei siinä aamupäivän aikana oikein pystynyt mitään kovin vakavaa ja syvällistä leffaa katsomaan, vaan sellaista kevyttä komediaa. Suurin osa pakkaamisesta oltiin tehty edellisenä iltana, nyt vain piti enää pakata viimeiset tavarat.

Tälläkin kertaa otettiin mukaan yksi iso ruumaan menevä matkalaukku ja sinne matkalaukkuun laitettiin myös minun olkalaukku sekä molemmille koneeseen reput. Vähän yhdeen jälkeen tuli Jussin isä meitä kyyditsemän kentälle. Tälle reissulle kun lähti meidän lisäksi myös Jussin äiti ja sisko. Lisäksi vielä samalla koneella matkusti omaa tytärtään ja hänen puolisoaan tapaamaan Jussin äidin myös eläkkeellä oleva kolleega.

Ei oltu sovittu mitään varsinaista saapumisaikaa, mutta sattumalta nähtiin toisemme lentokentän lähtöselvityksessä. Muut oli tehneet selvityksen etukäteen, kun taas me jouduttiin jonottamaan. Printteri oli lakannut toimimasta, eikä hokattu vastata kännykkäviestiin.

Seuraavaksi sitten turvatarkastukseen. Muuten kaikki meni hyvin, mutta nyt sähläsin minä. Olin laittanut penaalin normaalisti reppuun sen kummenpia ajattelematta. Siellä oli sitten kahdet pikkusakset ja siitä alkoi säätäminen. Olisi pitänyt viedä joko tallelokeroon tai postittaa, mutta päätin antaa asian olla. Hieman harmitti, kun on kolmet pienet sakset menneet tässä reilun vuoden aikana.

Tuon jälkeen käytiin vähän ostoksilla. Helsinki-Vantaan taxfreestä ostettiin matkalle purkkaa ja pähkinöitä sekä itsellemme pussillinen Polly-karkkeja joskus herkuteltavaksi. Lisäksi nautittiin vähän lentoaseman kahvilassa kuoharia/mehua ja juteltiin tulevasta lennosta ja siitä, miten liikutaan Lontoossa. Oltiin etukäteen tilattu ne Oyster-Cardit eli matkakortit ja katsottu metrokartasta, että yhdellä vaihdolla pääsee ihan hotellin viereen.

Koneeseen nousussa oli pientä jonoa, mutta hyvin se veti. Ei muuta kuin tavarat paikoilleen ja edellisestä kerrasta viisastuneena lentokoneeseen tarkoitetut korvatulpat korviin. Toisen korvatulpan laitoin epähuomiossa liian syvälle, joten se piti vasta hotellilla ottaa pois korvasta pinsettien avulla. Lentäjällä oli aika raskas kaasujalka, kun ehti rullausvaiheessa kiihdytti konetta, eikä yhtään odotellut kiitoradan päässä.

Lennon aikana tuli sitten luetuksi vähän matkalle ottamaani kirjaa eli Chimamanda Ngozi Adichien läpimurtoteosta Puolikas keltaista aurinkoa. Plaza Otavamedian sivuilla (googlen kautta kirjailijan nimellä haettu) kirjasta on kerrottu seuraavasti "Nigerialaiskirjailija Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa on koskettanut lukijoita jo yli 30 maassa. Adichie kuvaa kirjassaan vaikuttavasti Nigerian sisällissodan traagisia vuosia.– Sota käytiin ennen kuin olin itse syntynyt, mutta sodan varjo ulottui pitkälle. Perheessäni eletään vieläkin ”ennen ja jälkeen sodan”, Adichie kertoo. Järkyttävän hieno kirja, suosittelen kaikille.

En tuota kirjaa ehtinyt kokonaan tuolla matkalla lukea, joten toinen mukaan ottamani kirja eli Kari Hotakaisen Ihmisen osa oli nyt turhaan mukana. Muuten lennon aikana tuli mutusteltua pähkinöitä, katsottua maisemia ja ostettiin myös puoliksi yksi ruisleipä.

Lontooseen saavuttiin ajallaan ja taisi laskeutumien mennä vähän pitkäksi, sillä lentäjä jarrutti todella rajusti. Koska istuttiin koneen peräpuolella ihan siipien kohdalla, annettiin kiirrellisten seisoa ensiksi muutama minuutti käytävällä. Ei sitä viitsi turhaan lähteä pahimpaan rysikseen änkeemään. Päästiin ajallaan hyvin pois koneesta ja koko porukka oli taas koossa. Passitarkastuksessa oli todella lyhyet jonot ja sitten laukkuja odottamaan. Meidän ja Jussin äidin laukku oli ensimmäisten joukossa, kun taas Jussin siskon ja varsinkin äidin ystävättären laukkuja saatiin odottaa jonkin aikaa.

Seuraavaksi sitten kohti metroasemaa ja ei muuta kuin matka kohti Lontoota. Reissun ainoa vesisade osui saapumisillalle ja oli aika reipas sadekuuro. Ei siis vaihdettu ensimmäisellä mahdollisella asemalla, vaan mentiin seuraavalle, missä oli vähän paremmat katokset. Vaihto kävi vikkelästi, sillä se oli aivan viereisellä laiturilla. Ystävätär jäi pois Enbankmentin asemalla ja jatkoi sitten tyttärensä kotiin. Oli tarkoitus nähdä vielä reissulla, mutta se jäi tällä kertaa harmittavasti aikeeksi. Syyn kerron sitten eräässä seuraavassa osassa.

Me jatkettiin Templen asemalle, kun oli tiedossa, että hotelli oli aivan vieressä. Metromatka kesti melkein tunnin eli yllättävän kauan, vaikka ei ollut enää mikään ruuhka-aika. Ei muuta kuin metrosta ulos ja portaat ylös ja "Swissotel The Howard London" (hotellin virallinen nimi) oli siinä ihan kadun toisella puollella. Ulkoisesti ei näyttänyt niin pramealta kuin edellinen, mutta sisältäpäin taloa paljastui viiden tähden hotelli. Saatiin ne huoneet siis varatuksi tarjoushintaan eli halvemmalla kuin monet neljän tähden hotellit.

Vastaanotossa oli pientä sähläystä meidän huoneiden kanssa, kun oli lisähuone laitettu vahingossa meidän eikä Jussin siskon ja äidin (jatkossa kaksikko A &A) huoneeseen. Jussin veljen kun oli tarkoitus tulla pariksi yöksi Lontooseen. Meillä oli alunperin varattu huone sisäpihan puolelta. Hoteelli oli ottanut vastaan liikaa tietyn tasoisia huonevarauksia, joten onnistuttiin saamaan Thamesin puoleiset huoneet. Oli se aika makea fiilis, kun hotellin ikkunasta näkyi melkein vierestä Lontoon Silmä-maailmanpyörä, Kuninkaallinen teatteri (Royal National Theatre) ja Sea Life-merimaailma. Hieman kauempana näkyivät toiseen suuntaan Parlamenttitalo Big Ben-kellotorneineen ja toiseen suuntaan Towerin Silta. Otettiin sitten reissun ensimmäiset kuvat noista maisemista ja itse hotellihuoneesta.

Ensimmäisenä iltana oli myös ongelmia huoneena avainten suhteen ja jouduttiin pyytämään respasta apua. Onneksi tuo korjaantui illan aikana. Vähän aikaa ehti purkaa tavaroita pois matkalaukuista ja pientä ehostusta ennen ruokapaikan etsintää. Tuo sade oli sitten saapunut Lontoon keskustaan, eikä ollut kaikille omia sateenvarjoja. Onneksi löydettiin aika pian pieni italialainen ravintola (Ristorante Aurora). Otin alkupalaksi Parmankinkkuun käärittyä melonia ja päruuaksi lohipastaa. Sen verran myöhäiselle tuo ruokailu meni + oli tullut naposteltua päivän aikana, että melkein kaikki joutuivat jättämän pääruuan osittain syömättä. Harmi sinänsä, mutta ei sitä viitsinyt ihan ähkyyn syödä.

Jo ennen ruokailuun menoa oltiin nähty, että lähistöllä oli mm. kuuluisa opinajo eli King´s Gollege London ja myös yksi tunnettu nähtävyys eli kolmen eri taidenäyttelyn Somerset House. Ruokailun jälkeen sade oli tauonnut ja jatkettiin pientä kävelyä. Huomattiin sattumalta hienonnäköinen paikka eli kyseessä oli oopperasta ja markkinoista tuttu Covent Garden. Tuota paikkaa ei kukaan meidän seurueesta ollut aikaisemmin nähnyt, joten sinänsä onnistunut kohde. Vieressä sijaitsi 1.600-suunniteltu ja näyttelijöiden + teatterimaailman pyhäkkönä tunnettu St.Paulin kirkko (ST. Paul´s Church) ja Lontoon liikennemuseo (London´s Transport Museum).

Kello alkoi lähestyä paikallista aikaa eli suomen aikaa klo 2.00 aamuyöstä, kun mentiin nukkumaan. Yllättävän hyvin uni tuli silmään.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Kiirettä on piisannut ja lomafiilistelyjä

On tässä parin viimeisen viikon aikana ollut sen verran kiireistä sekä töissä että vapaa-ajalla, että on blogin kirjoittaminenkin jäänyt taka-alalle.

Heti lomalle palattuani alkoi sitten hullut viikot ja minulla jo maanantaina... Onnistuin sitten hukkaamaan lähiliikenteen matkakorttini. Oli siinä aikamoista sydämentykytystä maanantai-illaksi ja tiistaiaamuksi, mutta onneksi kaikki kääntyi parhainpäin. Joku ystävällinen henkilö oli vienyt sen matkakortin HSL:n rautatietunnelin palvelupisteeseen. Harmi kun hän ei ollut jättänyt yhteystietoja, olisi ehdottomasti ansainnut palkinnon. Iso kiitos kuitenkin, jos vaikka satut tätä blogia lukemaan :)

Stockan Hulluilta päiviltä tuli ostettua jonkinverran ja kuitenkin enemmän sitä tarpeellista tavaraa, kuten uusi leikkuulauta ja salaattilinko. Vaatepuolta en edes katsellut, kun päätin säästää ne Lontoon-reissuun. Samalla viikonloppuna käytiin myös Kannelmäen Prisman avajaisissa.

Lisäksi lauantaina sain uudet silmä- ja aurinkolasit. Molempiin piti hieman tottua ja varsinkin näihin silmälaseihin piti käydä laittamassa säätöjä uusiksi. Kun on ensimmäiset kehyksettömät lasit, niissä on omat ongelmat mm. häikäisyn kanssa. Samalla reissulla tuli käytyä myös äänestämässä ennakkoon.

Vaalit oli aikamoinen yllätys. Kyllähän sitä Persujen isoa voittoa puhuttiin, mutta noin iso tulos oli yllätys. Samoin demareiden voitto on jonkinlainen yllätys. Oma ehdokas pääsi läpi, vaikka kyseinen puolue otti pahasti pataan.

Pahasti näyttää siltä, että Urpilaisesta tulee uusi valtiovarainministeri. Saas nähdä, mitä kivaa uutta Jutta keksii meidän ja muiden byrooiden reisaksi. Toivottavasti antaisi meille työrauhan ja mahdollisuuden tottua näihin nykyisiin ja/tai sovittuihin tuleviin uusiin organisaatioihin, ohjelmistoihin jne. Jokatapauksessa mielenkiintoinen hallitusneuvottelu on tulossa ja sini-puna-niskalta (kokkarit, demarit ja persut) se haiskantaa.

Tuli myös vaali-viikonloppuna käytyä Jussin siskon synttäreillä ja itsekin osallistuin tarjottavien tekoon eli tein lohipiirakan. Muutenkin oli hyviää tarjoittavaa taas kerran. Kiitos kaksikolle A & A.

Kirjojakin on tullut luettua muutama sitten edellisen bogipäivityksen. Edellisessä blogitekstissä mainostin Anne Svärdin kirjaa Viimeiseen hengenvetoon. Kaunis ja samalla raadollinen kasvutarina kahdesta erilaisesta kulttuurista lähtöisin olevan henkilön lapsuudesta nuoruuteen.

Seuraavaksi luin Kristina Carlsonin kirjan Herra Darwinin puutarha. Kirjan nimi viittaa siis Charles Darwinin Lajen synty-kirjan aheuttamaan kohuun ihan Darwinin kotikonnuilla. Seurakunta kummeksuus ja ihmettelee sekä kartanonherraa että varsikin hänen puutarhuriaan. Ihanan kauniisti ja runnollisesti kirjoitettu kirja.

Sitten vuorossa oli pari nobel-palkittua kirjailijaa ja ensimmäisenä J.M.G Le Clézion kirja Harhaileva tähti. Harvoja pakolaistarinoita, jossa on kerrottu sekä juutalalaisen tytön selvitymisestä toisessa maailmansodassa ilman keskitysleirille joutumista että palestiinalaisen tytön päätymistä pakolaislerille. Tytöt tapaavat keskellä tietä Palestiinassa/Israelissa. Toinen menossa vapauteen ja toinen vankeuteen. Aivan liian vähälle huomiolle on Suomessa jäänyt kirja ja ehdottomasti Le Clézio on palkintonsa ansainnut.

Toinen palkittu teos oli J.M. Coetzeen kirja Hidas mies. Tämä on Coetzeen ensimmäinen teos Nobel-palkinnon jälkeen. Ehkä tuo palkinto aiheutti jotain paineita kirjailijan suuntaan, mutta niitä ei huomaa kirjassa. Mestarillinen teos miehestä, joka joutuu kohtaamaan oman kuolemattomuutensa polkupyöräonnettomuuden jälkeen. Hienoja juonenkäänteitä, kaunista kerrontaa jne. Myös Coetzee on ehdottomasti palkintonsa ansainnut.

Seuraavaksi sitten vähän kevyempää eli Ilkka Remeksen nuorisoromaaneista oli pitkään vuoroaan odottanut osa nimeltään Hermes. Taattua, viihdyttävää ja vauhdikasta Remestä. Minusta on vaan hyvä juttu, että huippunimet kirjoittavat myös lapsille ja nuorille. Voi tosin olla, että nykyinen nettisukupolvi ei enää niin paljon lukemisesta kiinnostu.

Viimeisin kirja lukemani kirja on poliittisen satiisin suurimpia klassikkoja eli Gerge Orwellin Eläinten vallankumous. Uskomattoman tarkkanäköinen ja hykerryttävä kirja. Ei todellakaan ihme, että julkaistamisvuonna (1945) aiheutti poliittisen myrskyn. Eläimet ova tasa-arvoisia ja jotkut eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset kertoo jo paljon kirjasta ja sen sisällöstä.

BBC:n kirjalistalta on nyt luettu 36/100 ja Keskisuomalaisen listalta edelleen 54/100.

Lontoon reissukin painaa päälle ja matkakuume kasvaa. Huomenna iltapäivälla on varattu lento sinne ja takasin tullaan tiistaina. Kelejäkin piisaa ja parhaimmillaan voi olla jopa hellettä :)

Loppuun vielä oikein hyvää pääsiäistä :)

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Lomalla on aikaa hoitaa asioita

Lomaviikko on kohta takana ja osui hyvään väliin. Tosin olisin ehkä voinut pitää tuon lomaviikon aikaisemminkin, mutta kun sai yhden työvaiheen tehdyksi ja pöydän tyhjemmäksi on mukavampi lähteä lomalle.

Tuli sitten lomalla hoidettua asioita, mitä olisi normaalisti vähän vaikempi hoitaa. Maanantaina kävin vähän juttelemassa vakuutus asioista jne. ja sain tuota vakuutusmaksua pienennettyä.

Tiistaina vuorossa oli sitten silmäkääkärissä käynti. On sitten vuosien myötä likinäkö sen verran huonontunut, että oli aika uusia silmälasit. Nämä nykyiset lasit ovat olleet minulla ainakin viisi vuotta, joten on pinnoitekin päässyt kulumaan. Ei mitään ilmaista lystiä ollut, mutta sai sentäs lääkäristä kelan-korvaukset, tulpabonukset ja vielä aurinkolasit vavuuksilla kaupanpäälle. Oli aika metka tunnelma mennä tuon jälkeen ulos, kun lääkäri laittoi sitä mustuaisen laajennusainetta. Kuulemma oli silmänpohjat kunnossa ja lääkäri sanoi, että voisi harkita laser-leikkausta. Sen verran hintavaa lystiä se on, että piti jättää se tulevaisuuteen.

Keskiviikkona oli sitten vuorossa fysioterapiassa käynti. Fyssari siis sijaitsee samassa rakennuksessa, missä käyn salilla. Kartoitettiin ensiksi tilanne ja sitten hän teki minulle selän venytyksen. Sain myös itselleni jumppaliikkeitä ja ohjeen olla yliojentamatta ja lukitsematta polvia. Sen verran yliliikkuvat nivelet minulla on. Loppupäivä meni siivotessa ja paikkoja järjestettäessä, sillä äitee tuli yökylään. Hänellä kun oli torstaina ja perjantaina koulutus Espoossa ja olisi joutunut heräämään torstaina aamulla todella aikaisin.

Toirstai oli sitten loman ainoa vapaapäivä ilman mitään ohjelmaa ja tuntui hyvältä vaan olla ja ihmetellä. Loman aikana olen saanut katsottua kovalevyltä pois ohjelmia ja leffoja ja lisäksi pari muutaman vuoden takaisia (ennen tallentavaa digiboksia) vhs-kasetille otettuja leffoja. Lisäksi yksi leffa oli sellainen, mikä löytyi kovalevyltä. Muutaman ikivanhan vhs-nauhan sai heittää roskiin ja kotelot tietysti pahvinkeräykseen.

Perjantaina innostuin lisää järjestämisestä eli tuli hieman kirjahyllyä järjestettyä ja kirjoja tiivistettyä eli hieman divaripino kasvoi. Nyt vaan pitäisi malttaa noiden kirjojen suhteen, vaikka onkin muutamia hyviä uutuuskirjoja tulossa. Perjantaina käytiin myös äitini kanssa kaupungilla ostoksilla eli uudet verkkarit ja paitajakku tuli hankituksi + rispaantuneiden kengännauhojen tilalle uudet. Edelliset verkkarit on jo sen verran risaksi menneet ja muiden vaatteiden suhteen vaatekaappi kummasti muuttaa kokoa ;) Tuo paitajakku on sellainen, että sopii hyvin sekä töihin että jonkinlaisiin menohinkin. Perjantaina tuli myös isäni tänne kyläilemään.

Vanhempani olivat yön meillä ja lauantaina aamukävelylenkin ja kauppareissun jälkeen lähdettiin kyläilemään tätini (isän sisko) ja hänen perheensä luokse Kirkkonummen suuntaan. Jussikin sai taas hyvin ajotuntumaa tavallisella vaihde-autolla, kun hänen vanhemmillaan on automaatti.

Kyläreissulla tuli myös käytyä ulkona kylpemässä, heillä kun on sellainen ulkoallas. Ei se mikään uima-allas ole, mutta ei myöskän mikään puupalju. Mielenkiintoinen kokemus, tosin altaasta ylösnoustessa tuli hieman kylmä. Muuten tuli seurusteltua, syötyä ehkä vähän liiankin hyvin ja myös nestetasapainosta huolehdittiin. Kiitos isäntäväelle vieraanvaraisuudesta :)

Tänään ei ketään huvittanut lähteä pahemmin ulkolemaan vaan otettiin iisimmin ja päästiin kotiin hyvissä ajoin. Pari kirjaa sain tuolla reissulla lainaksi ja äitini lainasi yhden kirjan minulta. Viikon aikana sain luetuksi divarista ostamani Annie Proulxin kirjan Laivauutisia. Leffaversio on nähty jo aikoja sitten ja kaikki muut suomenentut Proulxin kirjat on tullut luetuksi. Leffaversio oli upea ja samoin itse kirja. Aloitin lukemaan toista kehuttua ja palkittua teosta eli ruotsalaisen Anne Svärdin kirjaa Viimeiseen hengenvetoon. Sen verran aklutekijöissä kyseinen kirja on, että en enenpää vielä siitä mainitse.

Myös käsityöt eli se ikuisuusprojekti villapaita on edennyt ihan kohtuullisesti. Sen verran on ranteet välillä kipuilleet, että on ollut pakko pitää lepopäiviä tai neuloa vain muutama puikollinen.

Huomenna pitäisi sitten palata takaisin töihin. Olisin ihan hyvin voinut jatkaa toisenkin viikon lomailua. Onneksi pian on edessä pääsiäinen ja uusi loma ja ennenkaikkea se Lontoon-reissu.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Loma- ja matkasuunnitelmia, käsitöitä ja muuta

Nyt on vihdoin loman aika ja tuli kyllä tarpeeseen. Minusta olisi saanut olla kevätloma, mutta ei näköjään ainakaan tällepäivälle sitä suotu. On taas tullut lunta yön aikana, just kun kevyenliikenteenväylilläkin alkoi olemaan kunnolla asfaltti paljastunut. Toisaalta on ainakin kivan valkoista, kun oli jo aika likaisenharmaata se lumi.

Pääsiäislomaakin ollaan suunniteltu ja vaihteeksi on vuorossa matka Lontooseen ja käydään samalla tapaamassa Oxfordissa opiskelevaa Jussin veljeä. Kiva taas päästä reissuun vähän pitemmälle ja eiköhän sitä tule taas nähtyä sellaisia kohteita, mitkä jäivät edellisellä reissulla näkemättä. Samalla pääsee vähän kuninkaallisten häätunnelmia aistimaa, ne kun ovat seuraavana viikonloppuna.

Flunssakin on onneksi helpottumassa, mitä nyt edelleen on pientä kröhää. Edellisissä verikoikeissa ei ilmennyt mitään uutta, saas nähdä, mitä viime viikon torstaina otettujen verikoikeiden tilanne on. Astmahoitajalle en vielä ole aikaa varannut, kun pitää saada yskä rauhoittumaan ennen tuonne menoa.

Viime viikolla oli myös taloyhtiön yhtiökokous ja nyt näyttä siltä, että putkiremppa alkaisi jo nyt syksyllä. Ensi kuussa on asiasta asukasinfo, missä kerrotaan asiasta enemmän. Olin jo vähän miettinyt kesäloman ajankohtaa, mutta taitaa sekin muuttua, jos putkiremppa alkaakin jo esim. elokuussa.

Käsitöistä sen verran, että nyt on päästy taas tuon ikuisuusprojektiksi ristimäni villapaidan kutomisen makuun ja hyvin on kuvioita syntynyt. Mitä nyt on välillä joutunut muutaman puikollisen purkamaan. Kohta ollaa takakappaleessa kädentien suulla. Nyt en kovin helposti koko takakappaletta pura, vaan siirryn etukappaleeseen.

Kirjoista Michel Tournierin Kolmen kuninkaan kumarrus tuli luetuksi. Kirja kertoo Raamatun luomiskertomuksesta mainituista kolmesta itämään tietäjästä. Minusta yllättää vähälle huomiolle Suomessa on kyseinen kirjailija ja kirja jänyt. Tosin Lasse Lehtinen on omassa kirjallisuusbogissaan maininnut Tournierin Kolmen kuninkaan kumarruksen yhdeksi nykyajan klassikoksi.

Vielä loppuun niistä kuvista... En ole onnistunut/muistanut siirtää niitä lupaamiani kuvia tänne blogiin tai linkiksi. Jos vaikka samalla siirtäisi jonkun kuvan edelliseltä Lontoon-reissulta.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Flunssaa, käsitöitä ja muuta höpinää

Menneellä viikolla iski vaihteeksi flunssa, joten joiduin perumaan sekä keskiviikolle varaamani fysioterapian että perjantain akupunktion. Fyssariin sain sentäs uuden ajan varatuksi, mutta akupunktioon en.

Torstaina tuli käytyä työterveyslääkärin (ns. omalääkäri) vastaanotolla. Tälläkään kertaa en muistanut ja ehtinyt ottaa esille kaikkia asioita, mutta sentäs akuuteimmat asia tuli hoidettua. Tästä joko pitkittyneestä yskästä (vaivannut enemmän tai vähemmän koko vuoden) tai uudesta flunssasta johtuen sain sentäs lähetettä tutkimuksiin eli verikoikeisiin ja keuhko- ja poskionteloröntgeniin. Röntgenkuvissa ei onneksi mitään löytynyt, eikä myöskään verikokeista. Tosin kaikkien verikoikeiden tuloksia ei saatu valmiiksi, vaan saan ne tällä viikolla. Lisäksi napsahti sitten lähtete astmalääkärille eli pef-seurantaan ja spirometriaan, kunhan tämä yskä vaan hellittäisi. Kylkipistoksia koitetaan hoitaa tulehduskipu- ja närästyslääkkeillä.

Flunssa tosiaan paheni loppuviikosta ja aika tokkurassa olin loppuviikon töissä. Kun ei saikkua tullut, eikä kuumetta noissut + kiireinen aikataulu, pitää vaan yrittää sinnitelllä. Onneksi enää viikko ja sitten pääsee viikoksi lomailemaan. Kyllä sitä alkaa olla loman tarpeessa.

On tässä hieman matkainnostuskin noussut ja todennäköisesti tuossa pääsiaisen aikoihin on joku reissu teidossa. Tosin vielä ei varauksia olla tehty. Voi olla, että toinen reissu tulee kesällä, mutta sen suhteen on vielä kysymysiä sen verran auki, että siitä myöhemmin.

Innostuin myös pitkästä aikaa tekemään käsitöitä eli neulomaan. Jotkut kutsuvat tuota kutomiseksi.. Itselleni käsityönopettajat sanoivat, että kangasta kudotaan ja neuletta neulotaan. Tuli sitten otettua työnalle ranteenlämmittimet, missä on "peukkureikä". Lankana Novitan Isoveli-langan farkuvärinen lanka. Toisen sain neulotuksi ja toinenkin on melkein valmis. Pitää vielä päättää ne langat. Voisi vaikka laittaa kuvaa niistä joskus näkyville.

Jos sitten saisi tehtyä eteenpäin "ikuisuusprojektia" eli todella pitkään aikaan keskeneräisenä ollutta kirjoneuletta. Värejä ja kuviota riittää, joten se vaatii ihan erilaista keskittymistä. Neulominen on yllättävän kivaa ja rentouttavaa, tosin ainakin minulla ranteet on taas kovilla. Päätetyöläiselle ei välttämättä paras harrastus.

Kirjoista tuli Aikamatkustajan vaimo luetuksi tällä viikolla. Ihanaa ja sopivasti rönsyilevää perinteistä tarinankerrontaa. Ei ihme, että kyseinen kirja on listatu tulevaksi klassikoksi ja mainittu monilla listoilla kuten tuolla BBC:n kirjalistalla eli 35/100 on tämänhetken tilanne. Tuollaisia kirjoja lukee mielellään. Nyt lukuvuorossa toinen nykykirjallisuuden klassikoksi mainittu eli Michel Tournierin Kolmen kuninkaan kumarrus. Tuo kirja on vasta alkuvaiheessa, joten enemmän sitten myöhemmin.

Lisäys.. Nyt on ranteenlämmitimet valmiina ja yritän saada niistä jotain kuvia tänne.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Edellisen blogipäivityksen jälkeen on ehtinyt tapahtua kaikenlaista varsinkin maailmalla. Muslimimaailman kuohunta ja varsinkin Japanin tapahtumat ovat pistäneet mielen aika matalaksi ja hiljaiseksi. Heti kun näin kuvia Japanin tuhoista aavistelin kuolleiden määrän olevan yli 10.000 henkilöä. Mielelläni olisin ollut väärässä, mutta pahalta näyttää tilanne. Toivottavasti ydinvoimaloiden jäähdytykset saadaan sen verran toimimaan, että säästytään pahemmalta. Vaikka kuinka on kehittyntyt yhteiskunta ja rakennelmat viimeisen päälle turvalliset, ei luonon mahdolle voi mitään.

Uuten-Seelantiin tuli jo lahjoitus tehtyä. Japanin suhteen en vielä ole löytänyt esim. paikallisen punaisen ristin sivuilta lahjoitus-sivustoa. Jos joku tietä hyvän paikan lahjoittaa, ilman että suuri osa kuluista menee rahoitusyhtiöille, saa laittaa kommenttia.

Ei voi muuta todeta, kun olisi voinut synttäreitä vähän mukavemmissa fiiliksissä, mutta elämä on tällaista. Kiitos vaan muistamisesta. Eilen käytiin Jussin kanssa Fransmannissa syömässä, ei ihan ollut onnistunein keikka, kun Jussin pääruuan pihvi oli jäänyt liian raa´aksi ja muutenkin oli palana ei niin hyvästä päästä. Onneksi oli asiantunteva tarjoilija ja saatiin jälkkärit hyvityksenä

Työpaikalla on sitten muuttolaatikot (6 kpl) pakattu ja huomenna pitäsi muistaa mennä ylempään kerrokseen ja uuteen työpisteeseen. Ei se ole vuoden 2007 jälkeen kuin 8. muutto -tosin kaksi niistä oli ilmastointirempan takia. Huomenna aamupäivä menee sitten tavaroiden purkamiseen muuttolaatikoista ja järjestämiseen paikoilleen.

Eilen tuli taas vietyä repullinen kirjoja divariin. Tälläkertaa sain hillittyä itseni ja otin vaihdoissa vain kaksi kirjaa. Toinen oli Mankellin uusin ja toinen vähän vanhenpi kirja. Lukemistani kirjoista Bagdadin prinsessa eli Saddamin pitkäaikaisen rakastajattaren elämänkerta oli todella järkyttävän hyvä. Tuo kirja on nyt lainassa työkaverilla tai itseasiassa jo toisella. Myös muutama muu kirjani on lainassa joko työkavereilla, äitilläni tai Jussin äitillä.

Nyt lukuvuorossa on BBC:n kirjalistallakin mainittu Aikamatkustajan vaimo. On vähän erilaista luettavaa, mutta erittäin hyvin kirjoitettu. Viimeksi luin norjalaisen Dekkaristi JO Nesbjö:n Kukkulan kuningas-kirjan. Jännittävä ja hauska dekkari. Suomalaisita uusista kirjailijosita voisin mainita Tuomas Liuksen. Viime vuonna tuli luettua esikoiskirja Haka ja vähän aika sitten uusin eli Laittomat. Päähenkilö Pippurisen toilailulle saa tosiaan nauraa.

Samalla reissulla tuli käytyä myös toisessa antiikkiliikkessä eli Astiatavas-nimisessä liikkeessä. Arabia kun meni ja lopetti muutama vuosi Teema-sarjasta Tummanvihreän värin, eikä silloin ollut varaa kovin paljon täydentää asiastoa. Nyt täytyy sitten käydä silloin tällön ostamassa vanhempaa Kilta-sarjaa antiikkiliikkeestä. Eilisellä reissulla ei mukaan tullut kuin yksi syvä lautanen. Lisäksi tuli ostettua eräälle tutulle yllätyslahja, kun ei sitäkään sarjaa ole valmistettu enää kymmeneen vuoteen.

Urheilusta sen verran, että Jyppi meni ja voitti SM-liigan runkosarjan uudella piste-ennätyksellä, onnittelut. Samoin Kaisa Mäkäräisen hienot hiihdot ampumahiihdon MM-kisoissa lämmittävät penkkiurheilijan mieltä. Sain myös erään suomalaisen menestyneen ja uransa lopettaneen huippu-urheilujan hyvälle tuulelle, kun en voinut kysyä hänen menestyksestään. Varmasti oli vähän yllättävä keskustelu hänelle, mutta kiitteli kovasti sekä neuvoista että muutenkin keskustelusta.