Loppuloman kuulumisia

Nopeasti se menee eli nyt lähes neljä viikkoa kestänyt kesäloma. Oli varmaan reiluun kymmeneen vuoteen pisin yhtäjaksoinen kesäloma, mutta olisi sitä voinut hyvin jatkaa toisen mokoman. Toisaalta on se mukava lasku töihin, kun tällä viikolla ei ole kuin pari työpäivää.

Loppuloma vietettiin ihan kotosalla, koska Jussilla alkoi työt juhannuksen jälkeisellä viikolla. Pari päivää hän tosin oli saikulla, kun venäytti selkänsä. Kuntoiltua sain jonkin verran, mutta enemmänkin olisi voinut tehdä. On ainakin tullut käytyä satsissa salilla useammin kuin vuosi sitten tähän aikaan. Kuntoilut ovat olleet lähinnä fillarointia, kävelyä ja kuntosalilla hikoilua.

Toissa viikonloppuna avasin tämän vuoden huolto- ja talkoilun eli oli jo edellisessä tekstissä mainitsemassa Bodominjärven ultra intervallissa huoltajana. Tämä ultramuoto on kehitetty Norjassa ja nyt siis rantautui suomeen. Osallistujia oli lopulta alle 20, kun tuli pari viimehetken peruutusta. Oli kiva, rento ja pienimuotoinen tapahtuma. Kerrankin ehti kisan aikana talkoolaiset jutella juoksijoiden kanssa. Tuli nähtyä sekä vanhoja tuttuja ja myös tavattua uusia tuttaivia + muutama nimimerkki tuolta Juoksufoorumilta sai kasvot.

Aurinkoakin sain todella hyvin ja huolimatta 30-kertoimisesta aurinkorasvasta onnistuin polttamaan mm. kädet, kasvot ja niskat. Toinen huono juttu oli se, että ei tajuttu riittävn ajoissa katsoa, oliko mökissä kenties lämmitys päällä. Ei meinannut siinä kuumuudessa tulla nukkumisesta mitään ja vuorokauden aikana sain nukutuksi ehkä joku 45 minsaa... Onneksi lomalla oli aikaa nukkua univelat pois.

Viime viikolla käytiin myös leffassa eli uusin ja viimeisin Harry Potter. Yksi parhaista ellei paras Potter-filmatisointi. Välillä juoni on vähän liian laahaava ja välillä oli taas jätetty tärkeitä juonenkäänteitä pois, nyt oli kaikki oleellinen mukana ja sopivasti kokoajan tapahtumia.

Tässä alkuviikolla kanavasurffailessa huomasin, että maikkarin leffalta tuli yksi klassikkoelokuva eli Atlantin valli murtuu. Pakko oli tuo hieno elokuva katsoa, kun en muista sitä aikaisemmin nähneeni. Yllättävän hyvin on aikaa kestänyt ja todella näkemisen arvoinen leffa. Tuli lähdettyä kuntoilemaan vähän turhan myöhään, mutta oli hyvä syy sille.

Lomalla olen saanut myös luetuksi paljon kirjoja. Vaikka on tullut luetuksi toistakymmentä kirjaa, ei lukemattomien kirjojen määrä ole kirjahyllystä pahemmin pienentynyt, kiitos mm. työpaikan kesäkirjakeräyksen, alennusmyyntien ja antikvariaattisen kirjakauppojen. Taitaa olla yli 70 lukematonta kirjaa omassa kijahyllyssä, eikä se siitä tunnu paljon vähenevän.

Tänä kesänä en pahemmin ole mitän raskaita klassikoita lukenut. Klassikoiksi voi toisaalta mainita lukemani Rudyard Kiplingin Viidakkoseikkailu, Caroll Lewiain Liisan seikkailut ihmemaassa (Liisa ihmemaassa) tai Richard Adamsin Ruohometsän kansaa. Ruohometsän kansaa eli jänisten seikkailut on vielä vaiheessa. Ihan mielenkiintoista lukea näin aikuisiällä lasten ja nuorten klassikoita, saa ihan erilaisen elämyksen kuin nuorempana. Lisäksi tuohon genreen sopi hyvin pari Ilkka Remensen nuorten-kirjaa eli Draculan Ratsu ja Operatio Solaris. Hyvin on Remes osannut kirjoittaa nuorille tarkoitettuja seikkailuja ja kyllä niitäkin voi näin vanhenpana lukea.

Lisäksi tuli luetuksi muutama joidenkin mielestä höppäkirja eli työpaikan kirjakeräyksestä bongaamani Lauren Weisbergerin Haluan Harry Wistonin. Kirjailijan tunnetuin kirja on muotielämän sijoittunut Pahoilainen pukeutuu Pradaan. Samaa sarjaa on myös kirja-alesta ostamani Candance Bushellin Sinkkuelämää kirja. En ollut tuotakaan lukenut ja muistelin, että se olisi ollut kirjalistalla. Nämä kaksi kirjaa lähtivät lainaksi Jussin siskolle tulevalle Kreikan lomareissulle.

Uusi tuttavuus oli Gaile Parkin ja hänen ihanan elämänmyönteinen Kigalin kakkukauppa. Turhaan ei ole sanottu, että Mma Ramotswe-kirjojen fanit pitävät myös kakkumestarki Angelista. Ei kannata lukea tuota näkäisenä. Ihana kirja ja jatkoakin on jo suomennettu.

Dekkareista luin Ruth Rendellin vanhempaa tuotantoa eli Vain lasta pirunkuva pelottaa. Lisäksi aloitin viimeisinä työpäivinä Agatha Christien Helmeilevä kuolema. Rendelliä en kovin paljon ole aikaisemmin lukenut ja siksi tiesin etten tuota kirjaa ollut aikasemmin lukenut. Christien kirjojen osalta oli kiva tavata uusi ennenlukematon tuttavuus. Dekkarifaneille molemmat ovat takuuvarmaa valintaa.

Remeksen lisäksi luin jo alkulomalla Kari Hotakaisen Ihmisen osa. Ei minusta niin hersyvän hauska kuin esim. Juoksuhaudantie, mutta toisaalta parempi kuin Iisakin kirkko. Hyviä oivalluksia ihmisen elämästä ja elämäntarinan myymisen hinnasta.

Tuli sitä yksi vakavamman sarjan kirja lomalla luetuksi eli ranskalaisen Philippe Claudelin Harmaat sielut. Sodan aikana aikana tapahtuneet pikkututön ja suositun opettajattaren murhat pistävät pienen kylän sekaisin. Tuomion oikeellisuudesta voi olla montaa mieltä. Ei ole turhaan palkittu tämä kirja. Kirjailijan toinen suomennettu kirja eli Varjojen raportti odottaa lukuvuoroaan nyt syksymmällä.

Lisäys.. en näköjään muistanutkaan kaikkia lomalla lukemiani kirjoja, sen verran monta niitä oli. Pari lisäystä sopii hyvin tuohon Claudelin Harmaat sielut kirjan perään eli ensimmäinen on hienon ja palkitun kertojan Joyce Carol Oatesin tiheätunnelmainen Kosto, rakkaustarina. Toinen on norjalaisen Per Pettersonin Kirottu ajan katoava virta. Ei ole turhaa myös Pettersonin tuotantoa kiitelty ja palkittu.

Toinen tällähetkellä keskeneräinen kirja on myös työpaikan kirjakeräyksestä mukaan tarttunut Raija Orasen Etusivun enkeli. Taisi Oranen tarkoituksella kirjoittaa kuin puhdasta kaunokirjallisuutta. Nopealukuinen, mutta tähänmennessä suhteellisen ennatta-arvattavissa ollut kirja.

Täytyykin päivittää ne kirjalistat ja nostaa ne tälle sivulle, kun ovat pääseet tippumaan aika alas. Ne sitten seuraavassa tekstissä.

Lopuksi oikein hyvää kesänjatkoa kaikille ja hyvää lomaa kaikille lomalaisille. Toivottavasti saatte nauttia yhtä hyvistä ja vaihtelevistä keleistä kuin minä.

Kuulumisia

Edellisestä bogipäivityksestä on taas kulunut jonkin aikaa. Oli sen verran stressaava alkukesä lähinnä töissä, että ei ollut pahemmin halua ja intoa kirjoitella blogiin mitään valitusvirsiä. Töistä selvittiin kuitenkin ihan kunnialla, tosin en muista milloin viimeksi minulla olisi ollut yli 15 tuntia plussaa... Kesäloma tuli todella tarpeeseen.

Spirometria ja aikaisempi pef-seuranta merkitsivät sitä, että minulla saattaa olla astma. Nyt olen aloittanut kuukauden mittaisen seurannan siitä, miten hoitava lääke muuttaa tilannetta. Suppeassa allergiatestissä löydettiin koivuallergia ja se osittain selittää kevään väsynyttä oloa. Voi olla, että syksyllä otetaan lisää testejä. Lisäksi lonkkaan (bursiittiin) pistettiin kortisonipiikki.

Aikaisemmin ostamani Reebockin Easytone lenkkarit eivät toimineet minulla ollenkaan, sillä jokaisen lenkin jälkeen tuli hermokipuja. Onneksi sain ne vaihdettua uusiin eli Brooksin Glyserineihin. Kiitos Mikonkadun Interiin hienosta palvelusta :) Hieman on nuo vaivat estäneet liikkumista ja tietysti juhannus tuli sotkemaan, mutta nyt on otettu vahinko takaisin. Tällä viikolla olen käynyt mm. kävely- ja pyöräilylenkeillä sekä eilen parin viikon jälkeen satsissa salilla. Yllättävän hyvän treenin sain tehtyä muutaman viikon ja kesäkilojen jälkeen.

Alkukesästä tuli vietettyä myös perhejuhlat, kun serkkuni N meni naimisiin. Osui alkukesän helteelle nuo häät ja hääkirkkona Oulunkylän pieni puukirkko oli kuin sauna, samoin hääpaikka eli Hämeenkylässä sijainnut pieni hääpaikka. Onnittelut N:lle ja P:lle.

Eilen saatiin toinen iloinen uutinen, kun toisen serkkuni eli P:n kumppani M sai eilen pariskunnan esikoisen. Onnittelut koko perheelle :)

Loma alkoi siis juhannuksena. Vaikka oli peloiteltu VR:n lakolla ja myrskyllä, junamatka aatonaattona Jyväskylään sujui ilman suurempia ongelmia. Tosin Jämäsässä tehtiin pidempi pysähdys, kun edellinen IC-vuoro oli hyytynyt jarruvian takia ja kyseisen junavuoron matkustajat ohjattiin myöhemmin lähteneeseen pendoliinoon. Jyväskylässä oltiin noin 10 minsaa myöhässä. Taisi olla aika täysi junavuoro vielä Jyväskylästä eteenpäin ja olla myöhässä perillä, sillä kyseinen vuoro pysähtyi ic-vuoron peruuntumisen takia useammilla asemilla.

Juhannus oli perinteinen mökkijuhannus ja tälläkertaa oli pääpainona äidinpuoleisten minua ja veljäni nuorempien serkkujen tapaaminen. Juttua, ruokaa ja juomaa riitti enemmän kuin tarpeeseen. Kiva oli myös nähdä veljeni pojat + serkkuni lapsia -parhaimmillaan paikalla oli kuusi alle kouluikäistä lasta. Laskujeni mukaan samaan aikaan paikalla oli parhaimmillaan 21 ihmistä + i koira. Lisäksi M kävi juhannuksena vielä mahassa olleen ja siis eilen syntyneen vauvan + koiransa kanssa.

Tuli myös käytyä pitkästä aikaa uimassa tai siis järvessä pariin eri otteeseen. Oli muuten kylmää vettä. Serkkuni mies M sai uida kolmikon kanssa ihan tarpeeksi... Itselleni osui palapeli- ja piirrustuskoulut. Palapelejä olen kuulemma tehnyt ihan pikkutytöstä lähtien ja se vielä menettelee, mutta piirrustuksen suhteen tuolla oli paljon taitavampia ohjaajia paikalla. Nopeasti juhannus meni ja varsinkin kalaruokia tuli syödyksi todella paljon.

Pitää vielä maita yksi episodi, eli muiden vieraiden lähdettyä huussireissulla tämä käärmekammoinen näki pitkästä aikaa kyyn. Meinasi tulla samantien housuun. Äitini otti ko. käärmeen hengiltä.... Lisäksi näin todella pitkästä aikaa sisiliskon. En kyllä muista, milloin olen mökillä sisiloskoa nähnyt.

Juhannuksen jälkeen maanantaina lähdettin Jussi ja vanempieni kanssa enoni lainaamalla mökkiautolla (asuntoauto) kierrokselle Itä-Suomeen. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli yksi eilen eläkkeelle jääneen isäni ensimmäisistä työpaikoista eli Tuusniemen vanha meijeri. Kyseisessä tilassa toimii ainakin viehättävä kahvila ja lahjatarvamyymälä. Tutustumisen arvoinen paikka ja hyviä munkkeja tuolla oli.

Seuraavaksi pieni sightseen Kuopiossa. Opastusten kanssa oli sen verran ongelmia, että käytiin mm. Puijonlaaksossa kääntymässä ennenkuin löydettiin takaisin tielle. Sen jälkeen pysähdyttiin kauppaan Outokummussa ja käytiin samalla ruokailemassa paikallisessa pitseriassa. Itse valitsin paikallisen Outokupupitsan ja hyvää oli. Outokummussa tuli käytyä joskus aikoinaan, kun perhetuttuni asuivat aikoinaan siellä.

Ensimmäisen päivän päätöspaikka piti olla Koli. Kolilla käyntiin kääntymässä, mutta leirintapaikkaa ei löydetty (se oli suljettu). Vasta seuraavana päivänä selvisi syy eli edellisenä kesänä oli tuhopoltto tuhonnut leirintäalueen. Sen verran oli tietoa että lähin leirintäalue löytyy Juuasta (muistaakseni nimeltään Piittari). Oli aikamoista etsimistä löytää kyseinen alue, sillä opasteet vanhalla tiellä olivat aivan riittämättömät. Lisäksi kyseinen tie oli todella huonossa kunnossa. Meni usko ja käännyttiin takaisin. Käytiin paikalliselta ABC:lta kysymässä asiasta ja löydettiin suorempaa reittiä leirintäalueelle. Pieni ja rauhallinen paikka tuo oli. Sanitettittilat eivät nyt mitään luksusta olleet, mutta ajoivat asiansa.

Sen verran väsynyttä porukkaa oli, että pienen iltapalan ja iltapesun jäkeen mentiin nukkumaan. Minä ja Jussi yläkerran "kabiiniin" ja vanhempani nukkuivat alakerran "käännettävässä sängyssä". Seuraavana aamuna vessahätä herätti minut jo viideltä ja joutui koko konkkaronkka heräämään. Oli aikamoinen urkakka tälläiselta lyhyjtkalaiselta päästä kabiinista ensiksi alas ja vielä takaisin ylös. Onneksi ei ollut mitään kameraan ikuistamassa tilanteita, sillä olisi tullut aikamoisia hupivideoita...

Aamulla käytiin suihkussa ja syötiin aamupala. Piti sitä seillä Kolin huipulla käydä. Vaikka osan matkasta meninkin hissillä, sai silti rappusia kavuta ihan kivasti. Edellisen kerran olen käynyt Kolilla joskus 1970-luvun loppupuolella alle kouluikäisenä eikä pahemmin ollut muistikuvaa siitä. Jussille tuo oli ensimmäinen visiitti Kolilla. Alaspäintultaessa hississä samaan aikaan taisi olla Kaisa Varis. Ei kysytty asiaa häneltä, mutta oli ihan hänen näköinen hiihtäjätär. Oli siellä Kolilla muitakin korkeanpaikan leirin viettäjiä.

Seuraava pysädyspaikka oli Kerimäki ja ihasteltiin sitä vanhaa puukirkkoa. Tuollakin olin käynyt joksus pienenä samoin kuin Heinäveden luostareissa. Kummastakaan ei ollut mitän muistikuvaa ja Hienävesi jäi tällä reissulla käymättä. Lisäksi pieni evästely. Sen jälkeen suunnattiin Savonlinnaan ja käytiin perhetutuilla kylässä. Isäni aikoinaan opiskeli Savonlinnassa konemestariksi ja asui eräässä perheessä. Siitä lähtien ollaan pidetty yhteyttä puolin ja toisin. Harmikseni heidän äitinsä kuoli muutama vuosi sitten, mutta hyvät muistot hänestä jäivät. Oli todella kiva käydä pitkästä aikaa tuolla kylässä ja jutella asioista. Sai Jussi myös kuulla perheen kartinajoista ja mm. Häkkisen + Salon junnuajoista ja Räikkösen ensimmäisistä kisoista.

Itse Olavinlinnassa ei ehditty käymään, vaikka ohitse mentiinkin. Se vähän harmitti, sillä olisi ollut kiva käydä myös siellä. Seuraavaksi otettiin suunnaksi Lappeenranta. Ennen seuraavan leirintäpaikan etsimistä käytiin ABC-Viipurinportissa ruuokailemassa. Jos en ihan väärin nähnyt, taisi myös huippusuunnistaja Anni-Maija Ficke olla tuolla ruokalemassa.

Ei mennyt seuraavakaan leirintäalueen etsiminen ihan suunnitellusti. Ensimmäinen vaihtoehto oli Tapalsaaressa sijaitseva Hotellialue Saimaanranta, jossa olin käynyt edellisen kerran hiihtolomalla vuonna 1986. Siitä reissusta oli jäänyt kivoja muistoja. Nyt nähtiin se, miten rapistunut paikka Saimaanranta oli. Saimaanrannasta lisätietoa täältä: http://www.saimaanranta.fi/

Ei ollut siellä enää camping-aluetta, vaikka aikoinaan oli. Lisäksi nettisivuilla väitetään, että respa on auki koko ajan. Ei muuten ollut ainakaan juhannuksen jälkeen, mutta siitä myöhemmin. Isäki tietojen mukaan läheisellä armeija-alueella oli leirintäkeskus Siniset aallot. En tiedä, olisiko pitänyt varata etukäteen, sillä puomi alueelle oli kiinni. Ei muuta kuin kääntää auto ja asuntoautohan on todella helppo käntää.

Yritettiin vielä kysyä majoitusta Saimaanrannasta, mutta se oli mennyt kiinni klo 21. Pitääkin laittaa tuonne palautetta, sillä nettisivujen mukaan pitäisi olla auki koko yön. Ymmärtäähän se, että turhauttavaa olla koko yö vastaanotossa, jos vierata ei käy. Silti pitäisi olla nettisivuilla ajantasaista tietoa.

Lähdettiin sitten taikaisin Lappeenrantaan ja eteenpäin. Meinattiin ensiksi, että josko tultaisiin jo tiistaina Helsinkiin asti. Jonkin matkaa Lappeenrannasta eteläänpäin huomasin, että porukka alkaa olla väsynyttä. Sattumalta Taavetissa (Luumäki) huomasin leirintäalueen kyltin, eikä ollut mitään kymmenen kilsan matkaa sinne. Mietittiin mitä tehdä ja sanoin, että kuski (isäni) saa tehdä päätöksen.

Mentiin tsekkaamaan leirintäalue. Piti vielä pieni kunniakierros tehdä, sillä yöllä vastaanotto oli läheisellä Teboililla. Hyvä ja toimiva systeemi, kun lähistöllä on toimiva ja koko yön aukioleva huoltsikka. Leirintäalue oli suurempi ja sanitetttitilat siistimmät. Lisäksi oli mm. keittolevyjä ja terassialu. Yöpymismaksu oli saman verran kuin edellisessä paikassa. Sen verran väsynyttä porukkaa oli, että mentiin nopeasti untenmaille. Itse en edes jaksanut ottaa mitään ilta tai ennemmin yöpalaa.

Aamulla taas kukonlaulun aikaan ensimmäinen herätys. Nyt meno kabiinista alas ja takaisin ylös sujui jo rutiinilla ilman ylimääräisiä säläyksiä. Sen verran väsynyttä sakkia oli, että liikkeelle päästiin tuntia myöhemmin kuin edellisenä päivänä. Lisäksi jostain syystä sulake paloi asuntoautosta, eikä vedenkeitin enää toiminut. Ei sitten muistettu/tajuttu keittää vettä kaasulla vaan hitaammalla keittoleidellä. Oli hieman pokassa pitämistä, kun toinen karavaanari sanoi kaasun loppuneen. Samaa sanottiin pokalla myös meidän seurueesta.

Seuraavaksi mentiin Kouvolan kautta Kotkaan. Piti mennä jotain maisemareittiä, mutta missattiin se. Taas tankkaamaan paikalliselle ABC:lle. Itse olisin halunnut nähdä Langinkosken kalastusmajan, mutta mentiin sitten Ruotsinpyhtäälle Strömforsin Ruukki-alueelle. Oli hieno kohde myös tuo ja pitihän sitä lomareissulla rahaakin tuhlata mm. ovikranssiin, unisukkiin ja tuliaisiin. Kerimäeltä ja Kolilta ostin muistoksi kortteja.

Kotona Helsingissä (ke 29.6) oltiin neljän aikaan iltapäivällä eli viikko tuli vietettyä reissussa. Olisi ollut kiva käydä monissa paikoissa, mutta vajaan kolmen päivän reissussa on pakko tehdä kompromisseja. Itselleni tärkimmät kohteet olivat Koli, Kerimäen kirkko ja Savonlinna. Outokumpu, Tuusniemi ja ruukkialue olivat kivoja bonuksia.

Seuraavaa reissua varten kannattaa kuitenkin katsoa tarkemmin leirintä-alueet ja ajamiset niille, ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä. Onneksi oltiin sen verran aikuisporukalla liikkeellä, että kohtuullisesti siedettiin nuo mutkat. Toisaalta ei kannata lomilla liikaakaan lähteä suunnittelemaan asioita toisaalta jonkinnäköinen runko ja suuntaa-antava aikatalutus auttaa kummasti asiaa.

Kotona tuli otettua tirsat. Tarkoitus oli käydä illalla kävelylenkillä, mutta se jäi alkutekijöihin kun maha päätti töisin. Ilta menikin sitten vessassa rampattua.


Torstaina tulikin sitten katsottua kovalevyltä tallennuksia, fillarilenkki kauppaan Tammistoon ja vaatteiden purkamista matkalaukusta. Onneksi mitän ei unontunut/jäänyt matkalle, vaikka luulinkin lippikseni unohtuneen Outokummun pitsapaikkaan.

Eilen kävin salilla ja samalla reissulla tuli tehtyä toinen tämän kesän tavoite eli käytyä Temppeliaukion kirkossa. Samalla reissulla käytiin mm. syömässä foorumissa ja Suuren suomalaisen kirjakerhon (Suurikuu-kirjakauppa) muuttomyynnissä. Piti lähtettää vauvan saaneelle serkulleni paketti, mutta Jussi unohti ottaa ne lähetettävät jutut mukaan. Saatiin sentäs lähetetyksi Jussin veljelle Englantiin suosikki karkki- ja purkkapussit. Paketti vauvalle tuli myös lähetettyä eilen illalla Puksun asiamiespostista (R-kioski). Toivottavasti ovat mieluisia ja tarpeellisia.

Nyt voi sitten loppukesän ottaakin iisimmin, kun on tavoitteet eli Itä-Suomen kierros ja Temppeliaukion kirkko näyhty. No ei vaan, ainakin kolmeen juoksutapahtumaan olen menossa talkoisiin ja seuraava on jo viikon kuluttua järjestetävä Bodonjärven Ultraintervalli. Tsempit vaan kaikille viimeistelyihin.

Mielenkiintoista luettavaa on myös Ikäläisen Keijon projetki juosta Norgamista Hankoon eli yli 1.000 mailia noin kahdessakymmenessä vuorokaudessa. Isot tempit Keijolle juoksuun ja tietysti huoltojoukoille!!!

Kirjojakin on tullut luetuksi jonkin verran. Työpaikalla järjestettiin kesäkirja prjoketi toista kertaa eli voi viedä omia kirjoja ja/tai ottaa itselleen kirjoja. Itse vein toistakymmentä kirjaa ja yhtä lukuunottamatta kaikki menivät kiertoon. Sen yhden toinkin takaisin. Yhden kirjan sainkin jo luetuksi ja ajattelin viedä sen takaisin kiertoon. Samoin sain äidiltäni muutaman kirjan ko. keräykseen. Hyvä idea kirjojen kierrätykseen. Saa kokeilla myös muualla!!!

Muuten luetuista kirjoista enemmän seuraavassa kirjoituksessa.