Olipas taas yö

Eilen Aikun hienon hiihdon jälkeen piti mennä untenmaille, mutta vatsa oli asiasta eri mieltä eli tuli jonkinlainen kramppi/venähdys/rehvädys jo sängyssä maatessa. Ei auttanut muuta kuin nousta ylös ja yrittää löytää vähiten kivulias asema. Taisi myös tulla ummetusta samalla ja tuli sitten pitkästä aikaa puhuttua norjaa (tai joidenkin mielestä tanskaa) suureen valkoiseen puhelimeen.

Ei meinannut kipu millään laantua, joten harkitsin jo päivytykseen menoa ja soitinkin neuvontasarjaan. Sen verran pahin kipu kuitenkin laantui, että pystyin muutaman tunnin nukkumaan. Ihan kiva juttu, että unirytmi meni näin loman lopuksi sekaisin.

Heräsin sitten itsekseni viideltä ja katsomaan Suomen pelin. Olipas aikamoinen ottelu ja tokan erän jälkeen näytti pahalta. Onneksi kolmannessa erässä joukkue heräsi ja otti sen pronssimitalin. Hieno juttu :)

Illan kisoasta sen verran, että miesten 50 kilsalta en hirveesti odottanut. Sentäs kolmikko hiihti maaliin asti. Muutenkin oli paljon tylsempi kisa kuin naisten päätösmatka. Omalta osalta kisojen seuraaminen loppuu tähän. Lätkän finaalia ei ole enää innostusta eikä näköjään energiaa katsottua.

Päivällä tuli sitten otettua päikkärit. Piti mennä tänän salille, mutta vatsan kipuilu esti ne haaveet. Sain sentäs tehtyä reilun tunnin mittaisen kävelylenkin. Tiestö oli aikas mielenkiintoisessa kunnossa eli osittain sohjoja ja loskaa ja osittain todella jäistä pääkallokeliä. Lisäksi loppumatkasta räntäsade vaan yltyi ja olin kotona ihan litimärkä. Lenkin aikana vatsa, selkä ja takareisi ilmoittivat olemassaolostaan.

Huomenna sitten taas vaihteeksi duuniin. Katsotaan, miten hyvin vr:n lähiliikenne kulkee. Salille en taida vielä uskaltaa mennä, vaan annan tuon vatsan toipua tuosta vaivasta. Jos ei vaiva päivän/parin sisällä mene ohi, sitten on pakko mennä taas vaihteeksi lääkärille.

Olympialaiset ja loma kohta takana

Vähiin käy ennenkuin loppuu eli viimeisiä viedään Olympailaisten suhteen ja samoin lomakin on lopullaan. Onneksi maaliskuun lopussa on seuraava loma tiedossa :)

Miesten jääkiekkopeliä en sitten pitkään katsonut. Jenkkien 2-0 maalin jälkeen ei muuta kuin nukkumaan, eikä tarvinnut tuota päätöstä harmitella. Toivottavasti pronssipelissä on sisuuntunut leijonamiehistö.

Tuli sitten toinen mitali hiihdosta. Aikamoista pokeria Aikku pelasi, mutta hyvältä pronssi maistui. Samoin todella hyvältä maistui Puolan Justiinan kultamitali, sitä tuli jo vähän tuuleteltua :) Hieno kisa tuo naisten 30 kilsaa oli ja toivottavasti myös miesten 50 km:n kisa olisi yhtä tapahtumarikas eikä mitään tylsää kyttäystä.

Aamulla oli aikainen herätys, kun vanhempani lähtivät Kanarian lämpöön. Lento oli kuulemma lähtenyt ajoissa, tosin Ranskan lakon (siis oman tulkintani mukaan lähinnä lennonjohdon lakko) joutuivat lentämään Britannian ilmatilan kautta ja oli välilasku tankkauksen takia Portugalissa. Hyvin olivat päässeet perille ja lämmintä piisaa.

Kuntoilumielessä käveltiin marketeille tuonne Mamille. Kiva oli keli, kun oli kelikin vaihteeksi pulssan puolella. Takasinpäin ei sentäs viitsinyt kantamuksia kokomatkaa raahata eli osan matkaa tultiin junalla. Kertyi tuosta joku kolmisenkilsaa kävelyä. Illemmalla tein vielä pt:n ja fyssarin antamat jumpat. Hyvin saa noita ohjelmia yhdistelmällä koko kropalle liikettä ja kokoajan kroppa tuntuu ottavan treeniä vastaan paremmin. Lisäksi tuon jumpan jälkeen on jotenkin helpompi myös venytellä. Jotenkin tuo venyttelyiden tekeminen kotona on ollut minulle vaikeaa. Pitää vissiin jatkossakin tehdä joku jumppaliike ennen venyttelyjä.

Muutenkin on ollut kiva huomata, että lomasta ja kisoista huolimatta paino on lähtenyt hitaasti, mutta varmasti laskusuuntaan. Kummasti sitä tuostakin on saanut lisäenergiaa ja motivaatiota. Tästä on hyvä jatkaa :)

Kotitöitä

Tänään aamulla taas kisoja katsomaan. Hienosti oli suomalasiet naiset luistelleet ja taas tehtiin olympiahistoriaa eli Laura oli 6. ja Kiira 11. Hieno nousu molemmilta ja varsinkin Lauran suoritus parhaana eurooppalaisena oli upea.

Muuten päivä on mennyt kotitöitä tehdessä eli lähinnä siivous- ja järjestelyoperaatiossa. Kylläpäs sitä pölyä taas kummasti on kertynyt ja nyt tavarakin taas löytyvät helpommin. Vanhempani tulevat yökylään ja jatkavat huomenna matkaa etelän lämpöön eli Kanrialle. Blogiani päivitän seuraavan kerran vasta huomenna.

Vesiliikuntaa ja penkkiurheilua

Aamulla heräsin sopivasti katsomaan Suomi-Tsekki pelistä vikan erän ja näin siis kaikki maalit. Oli aikas kiva alku päivälle tuo voitto. Ruotsin ja Slovakian peliä en jaksanut katsoa vaan menin ottamaan päikkärit. Jostain syystä en tarkastanut tuota tilannetta kuin vasta iltapäivällä ja fiilis vaan parani. Kuulemma naamakirjaan oli perustettu ryhmä, että hävisiko ruotsi tahallaan ;)

Aamupäivällä suuntasin Mäkelänrinteen uimahalliin. Vihdoinkin ostamani vesijuoksvyö sai kasteen eli tunnin verran tuli vesijuoksua. Sain olla aluksi tuolla vesijuoksuradalla (kaksi eri rataa käytössä) vähän aikaa yksin eikä muutenkaan tungosta ollut tuossa altaassa, sillä parhaimmillaan meitä taisi olla viisi vesijuoksijaa. Vieresellä radalla oli neljä vanhempaa herrasmiestä uimassa ja treenasivat myös vesipallon heittoja. Kuulemma yli 40-vuotta olivat sitä pelanneet ja se kyllä näkyi hettojen helppoutena. Tosin en ole koskaan varsinaista vesipallopeliä tai muita treenejä nähnyt, joten vertailukohtaa ei ole.

Lisäksi tuo jälkeen kokeilin vähän uimista ja aikamoista räpiköintiä se oli ja hengitystekiikasta ei hajuakaan. Edellisestä uintikerrasta oli jo tovi aikaa ja sekin taisi olla mökkirannassa. Muutenkin kroppa oli jo vähän väsynyt tuosta vesijuoksusta ja mm. takareidessä ja selässä oli tuntemuksia. Samalla tuli testattu uimalaseja eli sellaiset silmälasien päällelaitettava malli. Vahvuuksilla olevia uimalaseja kun ei ollut stokkan valikoimissa kuin miinus vitoseen asti ja ne ei mulle riitä. Ihan kohtuullisesti nuo lasit toimi, mutta taisi käyttäjässsä olla vika, kun vettä pääsi laseihin. Seuraavalla kerralla teen räpiköinnit ensin ja vesijuoksun sitten lopuksi.

Tuo jälkeen kotiin evästelemään. Tälläkertaa vr:n lähiliikenne pelasi hyvin ja aikataulussa molempiin suuntiin. Tosin en viitsinyt ruuhka-aikaan mennä. Toivottavasti ensi viikolla päästäisiin normaaliaikatauluun ja myös vältyttäisiin bussilakolta.

Olympialaisista tulee sitten vaihteeksi mitaleita eli naisten viestistä ja naisten jääkiekosta pronssia :) Nyt on mitalitila jo kolme, mutta ennemmäkin saa tulla ja mielellään myös se kultainen mitali.

Muutoksia suunnitelmiin

Aamulla taas sai miettiä kisoja. Yhdistetyssä ei tullut sitä joukkuekisan mitalia. Naisluistelijoille mitali olisi ollut aikamoinen ihme ja jo kymppisakki on kova saavutus. Lauralla näyttää kisahermot pitävän paremmin kuin Kiiralla. Vielä on vapaaohjelma luistelematta ja tilanne voi muuttua.

Jääkiekossa oli pari yllätystä lähellä, kun Tsekki joutui koville Latvian kanssa ja Slovakia Norjan. Jäivät silti yllätykseksi moiset. Vähän näyttää siltä, että alppihiihdossakin alkaa mitalit olla turhan kaukana. Miesten viestissä tuli sentäs kunniakas viides tila kaikkien kompurointien jälkeen. En silti viideeltäkympiltä mitään odota.

Tänään olisi ollut ohjelmassa treeni pt:n kanssa. Ei sitten tullut tuosta oikeastaan mitään, kun PT oli puolestaan sairastuvalla kylkiluun murtumien takia. Näytti/selitti muutaman minulle epäselväksi jääneen liikkeen, mutta muuten tein sen ohjelman itse. Muutenkin keskusteltiin tuosta tilanteesta ja todettiin, että maltilla mennään. Yritetään saada kroppaan liikettä, mutta jos joku liike tuntuu liian pahalta, sitä tehdään vain ihan muutaman kerran ja esim. joka toinen päivä.

Salille menin junalla ja oli juna suhteellisen hyvin aikataulussa ja väljä. Takaisin tullessa ei junaa näkynyt raiteella, joten suuntasin bussille. Tuli sitten kuulutus muuttuneesta lähtöraiteesta, mutta en viitsinyt enää lähteä sinnesuuntaan. Onhan tuo bussilinja hitaampi, mutta voi olla ettei tuo juna olisi ajoillaan lähtenyt ja olisi ollut täynnä.

Kirjoista sain Dan Brownin Kadonnut Symboli-kirjan luetuksi. Ihan kohtuullinen tuo oli, tosin intensiteetti oli aikaisemmista kirjoista tippunut. Tuo oli ehkä hyväkin juttu. Muuten tuo loppu meni jo vähän selittelyksi. Nyt lukuvuorossa on se eilen kirjastossa uusimassa käymäni kiinalaisen nobelistin Gao Xingjianin Vapaan miehen raamattu.

Lomakin on jo puolessa välissä ja lomapäivät menee taas liian nopeasti. Toisaalta on tullut otettua aika hyvin etäisyyttä työasoihin.

Lumimyräkkää

Oli tänään taas vaihteeksi lumimyräkkä päivä. Sain sentäs itseni liikkeelle, kun piti kirjastoon palauttaa kirjoja ja samalla lainasin uusia. Aikamoista taaperrusta tuo oli, kun jalkakäytäviä aurataan todella huonosti. Yhdelle jalkakäytävälle oli ilmestynyt lumikinos. En sitten viitsinyt sen kinoksen ylitse kiivetä vaan kiersin ajotien laitaa pitkin.

Kirjastossa sain kuulla, että yksi kirja oli ollut liian monta kertaa lainassa. Meinasin ottaa sen kirjan mukaan, mutta en sitten ottanut. Ei auttanut kuin tehdä toinen lenkki ja sen tehin vähän mutkan kautta. Tulipahan ainakin kävelyä tälle päivälle.

Muuten ohjelmassa oli töllön katselua, musiikin kuuntelua ja päiväunia. Jussikin aloitti sitten samassa konsernissa päivätyön puolella ja eka päivä oli heti 9-tuntinen ja vielä tuossa myräkässä. Toisaalta nyt unirytmi paranee meillä molemmilla ja Jussikin saa tehdä työt valoisan aikaan + viikonloput on vapaat.

Kisojakin on seurattu. Yhdistetyn joukkuekisassa voisi se toinen mitsku tulla, mutta vaatii kaikilta onnistunutta hiihtoa. Naisten taitoluistelussa mitali olisi jo todella kovan luokan suoritus samoin jo viiden parhaan joukkoon pääsemine. Toisaalta yllätyksiä on taitoluistelussakin sattunut.

Huomenna taas treeni pt:n kanssa. Pitääkin lähteä hyvissä ajoin, kun kelit on mitä on ja liikenne takkuaa. Tuli tänään ilmottautua myös uintikurssille, toisin on vain yhden kerran mittainen. Uimakoulut kun oli ehtineet alkaa. Jos vaikka kesällä tai syksyllä menisi tuonne.

Lomailua

Aamulla taas ylös katsomaan kisoja ja lätkää. Oli huonot fiikikset ennen tuota ottelua, eikä siinä mitenkään hyvin käynyt. Hieman minua huvitti nuo Ruotsin median sepkulaatiot tahallisesta tappiosta muka helpomman jatko-ohjelman takia. Ei minusta seuraavassa pelissä todennäköisesti vastaan tuleva Tsekki mikän helppo vastus ole ja muutenkaan suomen peli mitenkään toimivaa ole ollut, päinvastoin.

Nyt illemmalla tuli katsottua lisää. Mäkihypyun joukkuekisassa tuli taas vaihteeksi neljäs tila ja parispinteissä Riitta-Liisa hiihti tasollaa, mutta Sarasojan Riikan paukut eivät vielä riittäneet noin kovassa rypistyksessä kuin puolitoistakierrosta. Miesten osalta tuo finaalipaikka oli tähänmennessä yksi Suomen joukkueen iloisimpia yllätyksiä.

Tänään oli ohjelmassa käynti salilla. Menin sinne suosiolla bussilla, kun vr:n liikennettä oltiin supistettu. Nyt näköjään saisi lähiliikenteen matkakortteihinkin alennusta, mutta ei tietystikkään koske HSL:n (entiset HKL ja YTV) kuukausilippuja. Ihme ja kumma, eli vihdoinkin liikenneministeri reagoi asiiaan jotenkin. Ei tämäntyylisiä kelejä ole ollut kuin kolmisen kuukautta, joten ihmetyttää moinen hidas reagointi asioihin. No ei tuo ole ainoa taho, mistä vastauksien saanti ja asioihin reagointi kestää luvattoman pitkään...

Salilla tein kuntopyörällä ja pt:n + fyssarin antamia liikkeitä. Kuntopyöräillessä nostatin vähän hikeä pintaan, kun viikonloppu meni nössöillessä, mutta en silti antanyt sykkeiden liikaa nousta. Ihan kivaa tuo välillä on ottaa koneesta vähän tehoja irti. PT:n antamat liikkeet tein edelleen ilman mitään painoja. Pari liikettä tein sellaisilla paineilmavastus laitteilla, muutaman liikkeen jumppakepin ja -pallon avustuksella ja suurimman osan ihan vaan oman kropan vastuksella. Siinäkin on ihan tarpeeksi. Kun on muutaman liikkeen jättänyt pois/tehnyt vaan joka toinen päivä/vähemmän sarjoja, on kropassakin tuntunut ihan kohtuulliselta. Tosin saattaa tämä lomailukin vaikuttaa asiaan.

Muuten päivän ohjelmaan kuului taas kovalevyltä ohjelmien ja leffojen katselu (siis on pari leffaa kesken) ja päikkärit. Kirjoista Ban Brownin uusinta eli Kadonnutta Symboliakin sain tänään luetuksi hyvin eteenpäin. Huomenna pitäisi sen verran ulkoilla, että kävisi viemässä kirjat kirjastoon.

Netissä surffaillessa törmäsin myös ikävän uutiseen tuolla Juoksufoorumilla eli viikonlopun Heiskan maratonille matkalla ollut foorumilainen on menentynyt. Osanottoni suruun ja paljon voimia ja jaksamista kaikille sukulaisille ja tuttaville.

Nöissöilyä

Tuli taas loman kunniaksi kunnon pakkaset ja myräkät. Eilen pakkanen ei laskenut alle 15 asteen, joten annoin itselleni luvan ottaa iisisti. Turha sitä moiseen pakkaseen mennä itseään palelluttamaan ja iskiasta pahennuttamaan. Tänään pakkanen vähän hellitti, mutta lunta tuli ja ennenkaikkea tuuli oli edelleen aikas kova. Sain sentäs tänään käytyä ulkoilemassa ehkä noin parikymmentä minsaa.

Niinhän ne jotkut sanoo, että liikkuminen ulkona on vain pukeutumiskysymys, mutta mulle pakkanen käy helposti keuhkoihin eikä muutenkaan nämä hermovaivat tykkää kylmästä. Olen sentäs saanut PT:n antamia jumppaliikkeitä tehtyä. Tosin siitäkin sain itselleni jonkilaisen kriisin. Itse olisin halunut lähteä sille linjalle, että vähennän kipulääkkeitä ja liikun sen mukaan. Jos/kun mun pitää jumpata joka päivä, sitten pitää taas ottaa kipulääkkeitä enemmän että pystyy esim. nukkumaan. Täytyy tämä asia ottaa esille trainerin kanssa eli olisiko vieläkin maltillisempi linja parempi. Edelleenkään ei ole sellainen fiilis, että kaikki olisi korpassa kunnossa.

Olympialaisissa suomalaisen vähämitalisuus jatkuu. Mäkihyppy meni miten meni ja ennen meisten hiihtokisan alkua iski sitten väsy ja päätin mennä suosiolla nukkumaan. Ei tuo päätös aamulla kisan kommentteja netistä ja tekstitv:stä luettaessani harmittanut yhtään. Mielelläni olisin tuota päätöstä harmitellut.

Päivällä sain myös soitettua pitkällä sairaslomalla olevalle kolleegalle. Hän kun oli yksi heistä, jotka soittivat minulle kun itse olin saikulla. Itsestä tuo tuntui todella hyvältä, että joku soittaa tai muuten ottaa yhteyttä, kun meneee huonosti. Joskus ihan pienikin ele voi pelastaa koko päivän.

Samoin kummitädiltäni oli tullut vietiä. Kiitos vaan viestistä ja terveisiä sinne täältä hankien keskeltä sinne Australian helteisiin keleihin. Me voitas antaa sinne vähän sadetta ja ottaa teiltä vaikka kymmenen astetta lämpöä ;) Ei tämä minun keileni mitään kirjakieltä ole ja varmasti luetunymmärtäminen on vähän vaikeaa.

Muuten ohjelmassa on ollut Olympialaisten seuraamisen lisäksi muutakin tv:n katselua sekä suorana että kovalevyltä, musiikin kuuntelua ja lukemista. Lisäksi päikkäreitä (eli päiväunia) on tullut otetuksi. Huomenna taas jännitetään Leijonien peliä ja kyllä nyt ruottalaaset pitäs voittaa. Ei mitään paineita ;) Onneksi on lomaa, niin ei tartte huolehtia töihinmenosta.

Töitä ja lomasuunnitelmia

Tänään oli taas kiva aamu, kun sai katsella ennen töihinlähtöä luistelua. Minusta Evgeni Plushenko olisi ansainnut kultamitalinsa ennemmin kuin se jenkki, mutta toisin kävi.

Tosin muuten tuntemukset eivät olleet kovin kivat, sillä kaksi päivää tein kiltisti pt:n antamia liikkeitä ja sitten iski kivut. Ei eilen illalla meinanut tulla nukkumisesta mitään ja muutenkin tuli nukutuksi katkonaisesti. Aikamoiset kivut olivat aamulla ja aamupäivällä, mutta päivänaikana kivut vähenivät.

Töissä sain tänään tehtyä pariin työläämpään tapaukseen päätökset, pari selvitettävää asiaa ja myös niitä ns. rutiinitapauksia. Oli kiva vaihteeksi tehdä noita rutiinijuttuja, kun ei tarvinnut jokaista miettiä/kysyä. Ruokapöytäkeskusteluissa oli sitten esillä palkkakeskustelu ja se, että nyt olisi vihdoin väläytetty lakkouhkaa. En minä nyt halua mihikään lakkoon mennä, mutta vähän voisi työnantajataho miettiä, mitä edes lähtee ehdottamaan.

Olisi vaan mielenkiintoista nähdä, mitä työnantajataho tekisi, jos/kun lakko tulisi. Tässä alkuvuonna kun on ollut jo pari asiaa, mitkä ovat työllistäneet todella paljon ja mihin ei näköjään oltu sittenkään osattu varautua riittävän hyvin. Kuitenkin nuo perinteiset kevään kiireiset ajat ovat vasta edessäpäin.

Iltapäivällä piti olla tyhy-tunti eli hierojalla käynti, mutta hieroja oli sairastunut ja aika peruuntui. Harmi juttu, mutta eihän tuolle mitään voi. Olisi vaan tehnyt jaloille hyvää tuo hieronta.

Töistä lähdin vähän aikaisemmin ja mun junat kulki aikataulussa. Onneksi en lähtenyt mihinkään reissunpäälle, sillä oli tungosta pasilassa. VR:llä oli taas pahoja vaikeuksia ja vielä hiihtolomaviikon kunniaksi.

Itsellänikin alkoi siis viikon talviloma ja se menee ennenkaikkea olympialaisia katsoessa.

Penkkiurheilua, työntekoa ja kuntoilua

Aamulla taas heräsin ennen herätyskellon soittoa. Kun ei uni tullut, nousin juuri soipivasti ylös katsomaan lumilautailun finaalia. Tulihan se ensimmäinen mitsku näistä kisoista. Onnea Peetu! Hiihdossa nihkeä meno jatkuu, mutta toivottavasti nyt noita mitaleja alkaisi tulla vähän enemmän.

Töissä meni aamupäivä pari sotkutapausta selvitettyä ja iltapäivä koulutuksessa. Sain tuon koulutuksen jälkeen sentäs muutaman tapauksen tehdyksi ja samoin selvyyden pariin juttuun. Tosin kahden tapauksen osalta päätöksen rustaaminen jäi huomiselle.

Töiden jälkeen suuntasin salille. Alkulämmittelyn tein pitkästä aikaa crosstrainerilla eli vartin verran. Sen verran kevyt oli vastus, että sain sykkeetkin pidettyä minun tasolleni kohtuullisen hyvin kurissa eli alle 140:n. Salin puolella tein sitten PT:n antaman ohjelman, tosin pari liikettä ei auennut. Kysyinkin niistä häneltä maililla, mutat ei kiireiltään ehtinyt vastaamaan. Piti tehdä nuo liikeet ihan omalla painolla ja esim. jumppakepin avulla. Ei vaan huvittanut tehdä muutamaa liikettä niin, joten tein sitten ne painevastuslaitteilla. Sopimus tosin oli, että tällä viikolla ei lisäpainoja laiteta. Saattaa tosin vipunostot olla sellainen liike, mihin otan esim. kilon puntit seuraavalla kerralla.

Osan liikkeistä tein jumppapallon avustuksella ja tietysti myös jumppamatolla. Loppuun vielä venyttelyt. Nyt alkaa kropassa olemaan taas tuntemuksia treeneistä. Täytyy huomenna kuulostella tilannetta ja tarvittaessa ottaa iisimmin.

Illalla tuttu ohjelma eli sapuskaa, töllön katselua ja netissä surffaamista. Kirjojen suhteen Tokarzukin Päivän talo, yön talo on nyt luettu. Hieno ja ajatuksia herättävä kirja tuo on.

Piti sitten aloittaa seuraava kirja eli muutama sivu tuli luetuksi vaihteeksi omasta kirjavarastosta eli Dan Brownin uusin Kadonnut symboli. Mielenkiinolla odotan, minkälaista seikkailua ja millä vauhdilla tälläkertaa on tiedossa. Kyseisen herran ainakin suomennetuissa versioissa taso on vaihdellut ja paljon.

Huomenna ei pitäisi olla mitään ylimääräistä ohjelmaa työissä, mitä nyt käyn tyhy-tunnilla hierojalla. Tosin saattaa tuo lähestyvä loma olla hieman mielessä ;)

Hyydyttää

Tänään aamulla oli tällätalvelle melkein uutisen arvoinen asia eli lähiliikenne toimi aikataulussa ja ehdin ilman mitään sählinkejä aikataulussa töihin.

Aamupäivällä sain tehtyä muutaman rekkaroinnin ja ruokkisen jälkeen piti jatkaa niitä. Tuli kuitenkin pyyntö mennä kaveriksi asiakaspalveluun. Oma vuoro olisi alkanut klo 12.00, mutta menin sinne jotain 11.40 aikoihin. Iltapäivä menikin sitten tiiviisti tuolla asiakaspalvelussa, edes kahvitaukoa en ehtinyt pitää, mutta kerran piti käydä hotelli helpotuksessa. Parhaimmillaan meidän osaston porukkaa oli tuolla samaan aikaan kolme kolleegaa, kun normaalisti on 1-2 henkilöä. Ei ole näköjään missään suunnitelmissa osattu ottaa huomioon tätä asiakaspalvelun lisääntymistä. Jotain 15.40 aikohin lähdin pois tuolta, mutta pian tuli kutsu takaisin ja viimeinen asiakas lähti joskus 16.35 aikohin.

Ei sinänsä ole mitään tuota vastaan, mutta kun tuo venähtänyt vuoro ei näy missään vuorokalentereissa jne. Lisäksi on tuo sen verran hyydyttävää hommaa, että sai viimeisten asiakkaiden kanssa tosissaan skarpata että sai edes sinnepäin kerrottua oikein asiat. Onneksi suhtautuivat hyytmiseen huumorilla ja hyvällä asenteella.

Kotimatkalla ensimmäinen juna tuli aikataulussa. Sain kolleegalta kuulla, että on taas jotain teknisiä ongelmia ja junat myöhästelevät 20-30 minsaa. Ei muuta kuin suunnitelmat uusiksi ja vaihto bussiin. Bussi tuli juuri sopivasti eli piti ottaa pieni spurtti. Onneksi kehä veti hyvin ja pääsin kotiin.

Kotona olin niin sippi, että ensimmäiseksi piti ottaa päikkärit. Sen jälkeen ohjelmassa oli ruokailu ja suihku. Tälläkertaa sai rakkaani kokata sapuskaa. Nyt sitten katsotaan toisella korvalla kisoja. Naisten syöksylaskussa oli jo kärkilaskijoiden osalta pari pahannäköistä ulosajoa. On se kumma, kun arvokisoihin laitetaan liian vaativa rata ja muutenkin kun on tällakaudella tullut paljon loukkaantumisia. Ihmettelen suuresti, jos tuolle asialle ei mitään tämän kauden jälkeen tehdä.

Naislejonat pääsivät mitalipeleihin. Ei se mitään loistokasta peliä ollut, mutta tärkeä voitto tuli ja se riittää. Miesten osalta alku näyttää vakuuttavalta.

Pitäis vielä jossain vaiheessa jaksaa tehdä pt:n läksyksi antamat liikkeet tai edes osa niistä. Saas nähdä kuinka käy.

Pitkästä aikaa treeni PT:n kanssa

Tänään aamulla töihin taas bussi ja juna yhdistelmällä, kun en ihan ehtinyt siihen lähiliikennejunaan.

Töissä taas eräs asiakas soitti ja kiirehti asian käsittelyä. Tuota asiaa ei vaan voikkaan käsitellä niin nopeasti, sillä piti selvittää muutama asia ja kysyä niistä vielä asiakkaalta. Saas nähdä, mitä hän vastaa tuohon kirjeeseen. Muuten oli vuorossa puhelinvuoro ja puhelin soi kiitettävästi. Tuli tuoltakin pari selviettävää tapausta. Sain myös jonkinverran tehtyä niitä asioita, mitä ajatelinkin, mutta en niin paljon kuin suunnittelin. Kun en urakkapalkalla töissä ole, ei sitä jaksa/pysty päivästä/kuukaudesta/vuodesta toiseen painamaan samalla teholla duunissa.

Oli myös eilen käynyt mulle pieni lapsus, eli pari laskua unohdin maksaa. Toivottavasti ei päivän myöhästymisestä mitään isoja sanktioita tule. Sain myös työterveyslekurin kiinni ja myönsi sen, että liian aikaisin haettiin sitä kelan kuntoutusta. Oli siis saanut saman päätöksen kuin minä. Nyt siis varamaan aikaa työterveysfyssarille, josko saisi uusia liikkeitä ja vinkkejä.

Töistä sitten suuntasin salille ja ohjelmassa oli treenit pt:n kanssa. Tänään olin todella täsmällinen eli minutilleen oikeassa ajassa. Vein myös tuonne eilen saamani ja maksamani liikuntasetelit, eli nyt on taas 1,5 kk:n maksut maksettu noilla.

Treenin aluksi tein 5 minsaa kuntopyörällä ja oli vuorossa keppijumppaa. Tehtiin pääsääntöisesti liikkuvuusharjoituksia sekä myös rangankiertoja. Tuttuja liikkeitä oli suurin osa, mutta pitää nyt aktivoitua jumppaamaan myös kotona päivittäin. Tuntemuksia ja kireyksiä on koko kropassa ja edelleen ei polvet oikein tahdo tykätä kyykyistä. Tuon treenin jälkeen tein vielä 10 minsaa kuntopyörällä, selälle fyssarin jumpat, vatsiksia sekä venyttelyt.

Kotosalla tuli syötyä tälläkertaa pakastepastaa eli apetitin lohipastaa, katsottua töllöä ja surffailtua netissä. Olympialaisista sen verran, että ennen kisaa olisin tuskin usknut olevani noin pettynyt pikaluistelun viidenteen sijaa. Harmittavan lähelle mitali jäi, mutta onneksi on toinen matka jäljellä.

Nivellukot auki

Tänään aamulla lähijunat kulkivat hyvin ja toinen yhteys oli jopa sopivasti myöhässä eli ehdin siihen edelliseen junaa. Kerrankin kävi tuon suhteen tuuri ;)

Töissä sain tehdyksi tälle päivälle suunnitelmani asiat ja pari muutakin työasiaa. Yhdestä tapauksesta pitää kysyä vielä huomenna lisää tukihenkilöltä. Myös Kelasta soitettiin tänään kuntoustuspäätöksestä. Sain tarvitsemani perusteet tuolle päätökselle eli ensiksi katsotaan työterveysfysioterapian ja -ergonomian parantaminen ja jos ne eivät auta, sitten voi hakea uudestaan tuohon kuntoutukseen.

Tänään tuli lähdettyä pitkästä aikaa aikasemmin töistä, sillä ohjelmassa oli hieronta ja se selän nivellukon avaaminen. Sen suhteen reissu oli turha, sillä lukko oli auennut itsestään. Hieroja epäili, että esim. piikkimatto ja myös lepo ovat rentouttaneet selän lihakset ja lukko on siis päässyt itsestään auki. Muutenkin selkä, niskat ja hartiat tuntuivat pitkästä aikaa ja edelliseiin kertoihin verrattuna suhteellisen aukinaisilta ja hieronnassa pystyi jopa rentoutumaan ja vähän nauttimaan. Tosin löytyi niitä kipeitäkin kohtia, mm. nuo alaselän lihakset (istumalihakset).

Pyysin myös hieromaan kasvojen lihakset eli ns. purentalihakset. Oli aikas kireellä ne ja kivasti lähti kivut säteilemään. Lopuksi hieroja avasi nivellukot ranteista ja nilkoista. Ei muuten ole tuolla suomen urheiluhierojaopistolla pahat hinnat, vaikka kävisikin ammatinharjoittajilla eli 45 minsaa 28 euroa. Oppilashieronta on vielä halvempaa.

Kotona piti sitten ottaa päikkärit. Ruokana tänään oli työkaverilta kopioitu yhdistelmä eli pinaattilettuja ja banaania. On muuten yllättävän toimiva yhdistelmä suolaista ja makeaa. Kannattaa kokeilla.

Sain myös katsottua kovalevyltä pari tallennusta eli siis pari jaksoa Pakoa. Tosin toinen oli ollut jo jonkin aikaa kesken ja toinen jakso muistettiin ottaa talteen vain osittain.

Olympialaisiakin on tullut seurattua ja pieni pettymys on tähänmennessä suomalaisten suoritus ollut. Mutta äkkiä se yksi mitali voi kääntää suuntaa toiseen. Paljon tsemppiä kaikille suomalaisille urheilijoille ja myös taustajoukoille! Kovia tuloksia ja ennätysparannuksia on myös mm. yleisurheilun puolella tullut. Onnittelut vaan kaikille, jos nyt joku sattuu tätä blogia lukemaan :)

Junamatkailun ihanuutta!

Tänään oli ohjelmassa synttärireissu Tampereen suuntaan. Aamulla oli pakkasta rapsakat 17 astetta ja se pisti miettimään taas tuota VR:n luotettavuutta. Luottavasti silti matkaan ja lähijuna tuli ajoissa meidän asemalle ja ajoissa oltiin myös Hesan rautatieasemalla. Tapettiin siinä jonkinverran aikaa, sillä seuraavalla junavuorolla olisi vaihtoaika jäänyt vähän turhan täpärälle.

Näytti tilanne lupaavalta, sillä meidän junavuoroa puolituntia aikasemmin lähtenyt bendolino lähti ajoillaan. Tilanne muuttui vähitellen eli ei tälläkään kertaa selvitty ilman ylimääräisiä episodeja. Ensiksi lähtöraiteelle syttyi valo opastintaulun ylättävän myöhässä ja vähän ihmettelin, ettei junaa jo näy raiteella. Yleensä kun tulevat n. kymmenisen minsaa ennen lähtöö. Pian kuulutettiin, että juna on vieläkin huoltoraiteella ja saapumisesta ilmoitetaan myöhemmin. Kun jun saapui noin kymmenen minsaa myöhässä, ajattelin mielessäni, että toivottavasti päästiin näin vähällä.

Ei näköjään tuo toivomus auttanut. Junassa jo istuessa ja lähtöä odotellessa tuli kuulutus eli veturi vaihtoon ja toinen veturi haettiin varikolta asti. Tilanne kuulosti niin huvittavalta, että tuolle vaan naureskeltiin ja sanottiin sitä, että uutinen olisi ollut se, jos ju. Tosin juna oli menossa Ouluun asti, joten pidemmänmatkalaisia tilanne ei niin hirveästi naurattanut. Kolmevarttia juna jäi sitten lähdössä jälkeen. Onneksi junassa oli lämmintä.

Riihimäelle asti päästiin ilman mitään suurempia ongelmia, tosin yksi ylimääräinen ja tosin nopea pysähdys tuli tuolla välillä. Riihimäellä ihmettelin sitä, että miksi ei tulluktaan sitä nopeaa pysähdystä. Pasilasta ja Tikkurilasta juna pysähtyi suhteellisen lyhyen ajan. Pian tuli tuttu kuulutus eli veturia joudutaan mahdollisesti vaihtamaan toistamiseen. En kyllä muista toista kertaa, että on tuolla välillä jouduttu vaihtamaan kahdesti veturia ilman mitään ajolankavikaa.

Ihan kivat fiilikset oli soitella asiasta eteenpäin, sillä oli vielä autokyyti synttärisankareiden ja muun juhlaseurueen luokse. Mielessä käväisi jo ajatus, että näinkä tässä tulee isompikin viivästys. Onneksi tuli pian kuulutus, että toinen ja aikatalun mukaan tuntia myöhemmin lähtenyt juna ohittaa meidät. Tosin se juna meni vain Tampereelle asti. Iso lössi siirtyi sitten tuohon toiseen junaan. Saatiin sentäs istumapaikat, vaikka ei sentäs vierekkäisiä. Toinen junavuoro oli vain muutaman minuutin myöhässä Tampereella ko. junan aikatalustaan, mutta alkuperäiseen matkaan myöhästymistä tuli yli tunti. Uuden juna-asetuksen mukaan yli tunnin kaukoliikenteen matkan myöhästymisestä määräasemalla saa hakea hyvitystä ja hakemus tuli jo tehtyä ja myös lähetettyä. VR:n nettisivuilta tuo hakemus löytyy helposti.

Tamperella ei muuta kuin autokyytiin ja jatkettiin matkaa päivänsankareiden ja muun juhlaväen luokse. Matkalla tehtiin yksi pysähdys eli haettiin minulle ja Jussille pientä purtavaa. Löydettiin hyvi perille, tosin äitee ja isä olivat tuolla aikaisemmin käyneet, minä ja Jussi ei. Synttärisankarit olivat jo ovella vastassa ja oli tieto kiirinyt jo muillekin eli minkätakia vähän tullaan myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Tosin kutsussa oli lukenut, että juhlat ovat klo 13.00 alkaen.

Synttärit menivät tutun kaavan mukaan eli kynttilät puhallettiin, kakkua ja muita herkkuja nautittiin, esiteltiin leluja ja myös vähän leikittin sekä tietysti yleistä seurustelua. Tuli myös ensimämäisen kerran tavattua erään serkkupoikani tyttöystävä. Mukavanoloinen flikka P on ja toivottavasti nähdään useamminkin kerran samoissa/muissa vastaavissa tapaamisissa kaksikko J&P. Onnea, rakkauta ja kaikkea hyvää teidän suhteeseen!

Onneksi ei sentäs otettu tuntia aikasempaa lähtöä, sillä ehdittiin olla pidempään pienten kanssa ja taisi myös kyseinen juna olla lähdössä melkein tunnin myöhässä. Paluumatka sujui ongelmitta. Matkalla luin tuota viikolla aloittamaani Olga Tokarcukin kirjaa Päivä talo, yön talo sekä tuli pitkästä aikaa otettua torkut junassa. Kotona oltiin seiskan aikaan illalla.

Illalla katselin telkkaria ja kokkasin eli ruokana lohta ja perunoita. Lisäksi myös Olympialaisia on tullut seurattua ja netissä surffailtua. Ahosen Jannella jatkui tuo neljänsien sijojen putki, toivottavasti menisi sitten suurmäessä tuo rikki ja tulisi se kaivattu henkilökohtainen mitali Jannelle. Yhdistetyssä on hyvät saumat mitaliin, mutta ampumahiihtäjät ovat olleet vaisuja. Tiedä sitä, jaksaako yhdistetyn hiihtoa sittenkään katsoa.

Ensi viikko vielä duunia ja sitten pääsee katsomaan enemmän kisoja, jos vaan jaksaa ;) Huomenna sitten hierojalle ja jos saisi sen selän nivellukon vihdoin auki.

Penkkiurheilua, kuntoilua ja kyläilyä

Aamulla heräsin sitten seiskan aikoihin katsomaan olympialaiseten avajaisia. En siis jaksanut pistää aamulla neljältä kelloa soimaan. Ikävä uutinen tuli jo ennen kisaa, kun georgialainen kelkkailija kuoli todella hurjannäköisessä tapahtumassa. Georgian joukkueen sisääntulon mustine nauhoine onnistuin missaamaan, mutta tuo minuutin hiljainen hetki on yski omista olympialaisten penkkiurheilukokemuksista koskettavimmista ellei jopa koskettavin. Näistä kisoista minulle jää mieleen tämä ikävä tapahtuma kuiten jäi esim. Atlantan kisoista pommi-juttu. Munchenin kisojen aikaan olin sen verran pieni tyttö, että en sitä ikävää episodia voi sanoa samallailla kokeneeni.

Avajaisten jälkeen katsoin pois ohjelmia kovalevyltä ja kuuntelin musiikkia. Päivän ohjelmassa oli tämän viikon toinen salireissu. Tein tälläkin kertaa 25 minsaa kuntopyörällä. Vaikka vastus oli sama ja pyöränkin piti olla suunnilleen, tuntuma oli väsyneempi. Tosin tänään olin satsin hertsikan keskuksessa kuin tiistaina olin elieissä. Liekkö sekin vaikuttanut asiaan.

Salinreissulla käytiin katsomassa rakkaani siskoa perheineen ja samoin myös mummu oli paikalla. Kiva oli nähdä sitten joulun. Pieni poika oli kasvanut kovasti ja jokekteli kummasti. Myös hymy oli herkässä tällä kertaa :) Samoin Iinu-koira oli innoissaan tapaamisesta, mutta meni sitten paikalleen vahtimaan ja nukkumaan. Ennen tuolta lähtömme pieni halusi tulla sitteristä syliin ja taisi jo väsy ruveta painamaan, kun pisti päänsä tädin olkaa vasten. Äiti ja Mummu veivät pienen sitten nukkumaan.

Illalla ei sen kummempaa ohjelmaa ollut eli katsoin töllöä sekä suoraan tulleita lähetyksiä että kovalevyltä + surffasin netissä. Kuulostaa varmaan tylsältä, mutta viimeaikojen pyörrytyksen jälkeen tällainen akkujen lataaminen ja aikalisän ottaminen tiettyihin asioihin tekee hyvää. Pikkuhiljaa alkaa myös päätös tilanteeni suhteen selkiintyä. On kaikinpuolin helpompi olla ja jaksaa jo ajatella huvittavia piireitä tuossa jupakassa sekä ennenkaikkea kääntää katseen tulevaan.

Huomenna päivä menee siis suurimmaksi osaksi synttäreissussa, joten toivotan kaikille blogini lukijoille oikein hyvää ystävänpäivää :) Erityisesti iso kiitois kaikille teille, jotka ovat jaksaneet tukea, kannustaa ja tsempata minua. Ystävyys on lahjoista yksi suurin :)

Asiat ovat selkiintymässä?

Tänään oli taas aamulla lähijuna myöhässä ja vain yksirunkoinen. Onneksi tiesin, että bussi tulee kohta. Vinkkasin asiasta myös kolleegalleni ja hän oppi samalla uuden reitin. Onneksi kehä veti hyvin ja päästiin hyvin duuniin.

Aamulla soitin ensiksi sinne Kelalle ja yritin selvittää sitä päätöstä. Ei oikein neuvojakaan osannut sanoa juuta tai jaata, joten jätti sitten ko. Kelan toimistoon soittopyynnön. Kuulemma yleensä vastaavat parissa työpäivässä. Tänään ei soittoa kuulunut, joten menee tuo asia ensi viikkoon.

Lisäksi oli yksi koulutut tänään tai itseasiasa yhden koulutuksen purkutilaisuus. Itse olin siellä varsinaiessa koulutuskessa, joten ennemmin minulle vanhan kertausta. Esimiehen pyynnöstä kirjasin kouluttajalle tulleet kysymykset ja kommentit ylös ja toimitin ne sekä kyseisen koulutuksen pitäneelle henkilölle ja myös esimiehelleni. Muitakin työasioita tuli päivän aikan setvittyä ja tietysti jokaviikkoiset tilastot + työajanseurannat kerrankin tehtyä jo perjantaina.

Kotiin tulin myös juna + bussi yhdistelmällä. Rakkaani veli kävi tänään meillä piipahtamassa muutaman leffan tuomassa ja ihan sattumalta osottiin samaan aikaan tulemaan. En edes tiennyt hänen tulostaan. Lisäksi käytiin tänään myös kaupassa.

Tänään tuli myös hieman selvyyttä tuohon elisiessä kirjoituksessa mainitsemaai sotkuun. Tarkoitus on edelleen selventää tilannetta sekä laittaa asiasta ko. taholle muutama kysymys/ehdotus/toivomus. Sen enenpää ei tästä sotkusta ole tarkoitus mainita, ainakaan tälläerää.

Elämä jatkuu kaikista huolimatta ja toivottavasti tulisi välillä enemmän iloisia ja aurinkoisia uutisia kuin mitä viimeisen reilun kolmenkuukauden aikana on tullut. Voi myös olla ihan kannatettava ajatus se, että otan omasta tahdostani joksikin aikaa etäisyyttä tiettyihin asioihin ja tahoihin. Aika aikaansa kutakin, joten pistetään kapula suosiolla eteenpäin.

Edelleen tämä on minun henkilökohtainen blogini ja kirjoitan tänne omista havannositani ykistyishenkilönä ja omalla vastuulla. Kommenttejea/palutetta otan mieluiten vastaan suoraan ja keinoja on monia (blogin kommenttimahdollisuus, mailitse, yksitysviestit foorumilla...).

Ei hirveesti huvittaisi

kirjoittaa tänne mitään, kun ajatukset pyörii taas vaihteeksi ikävien asioiden ympärillä. Eräs asia on niiiin vaiheessa, että en viitsi tämän tänne enenpää kirjoittaa, vaikka mieli tekisi. Toivon vaan, että saisin pyytämäni vastineet ja muut mahdolliset kommentit ko. asiasta mahdollisimman pian ja ennenkaikkea asian käsitellyksi loppuun hyvässä hengessä.

Eilisestä sikainfluenssapiikistä selvittiin suuhun tulleen pahan maun lisksi pienellä kuumeilulla. Otin illalla suosiolla yhden kipulääkkeen ja sain kohtuullisen hyvin nukutuksi.

Työmatkat sujuivat tänään hyvin ja samoin työpäivä. Tosin muutama ohjelma välillä tökki ja iltapäivän koulutuksessa mentiin aikas ripeää tahtia. Aamupäivällä kävin juttelemassa siitä työergonomiajutussa ja sain vihreätä valoa sen suhteen.

Töistä tullessani odotti kelan kirje. Koska oli ohut kirje aavistin pahinta ja aavistuis osoi oikeaan eli hylkäävä päätös kuntoutukselle tuli. Pitää siis ottaa yhteyttä työterveyteen ja mennä sitäkautta johonkin avokuntoutukseen. Sinänsä mielenkiintoinen päätös, kun en hakemuksessani maininnut avo- tai laitoskuntoutusta, vaan annoin Kelan katsoa, mikä on minulle sopivin kurssi. Tietääkseni työterveys ei mitään varsinaista avokuntoutusta järjestä. Kuulemma siitä päätöksestä ei voi valittaa, mutta ajattelin silti tiedustella asiasta ja kysyä neuvoa jatkoa varten.

Ei tälle tilanteelleni oiken auta kuin nauraa, sen verran paljon on taas tullut paskaa niskaan viimeaikoina. Eikä tuo Kelankaan päätös pahempia tunnerektioita aiheuttanut tai siis ihmetystä. Onneksi sentäs on ihania ihmisiä olemassa, jotka jaksavat kannustaa, tsempata ja olla tukena. Kiitos teille kaikille :)

Eiköhän viikonlopun pienten näkeminen eli lauantaina rakkaani siskonpojan ja sunnuntaina minun veljenpoikeni synttärireissu siirrä ajatuksia parempiin asioihin. Samoin tietysti kohta alkavat olympialaiset ja loma.

Kirjoista sen verran, että Olli Jalosen hieno kuvaus seikkailusta maailmanympäri ja ihmiskohtaloista ja elmän sattumanvarasuudesta eli 14 solmua Greenwichiin tuli tänään luetuksi lopuun. Ei siis ollut ko. kirja turhaan ehdolla Finladia kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2008. Itse kyllä pidin Jalosen kirjasta enemmän kuin Sofi Oksasen Puhdistuksesta. Minusta tuo ei ollut edes paras Oksasen kirjoista.

Seuraavaksi lukuvuorossa on vaihteeksi kirjaston kirja eli puolalaisen Olga Tokarchukin Päivän talo, yön talo. Kyseisen kirjailijalta olen lukenut aiksemmin teoksen Alku ja muut ajat. Se oli ihanan unenomainen kirja, vaikka käsittelikin vaikeita asioita. Odotukset ovat siis korkealla tämän aikaisemmin suomennentun teoksen suhteen.

Piikitettävänä ja muuta höpinää

Näköjään yhteen päivään voi mahtua kaikenlaisia sattumaa ja tapahtumaa. Tälläkertaa menin bussi + juna yhdistelmällä, mutta nyt tökki kehä. Onneksi oli myös junat myöhässä.

Töissä sain tehtyä asioita oman suunnitelman mukaan. Kävin myös ottamassa sen työnantajan tarjoaman sikainfluenssarokotuksen. Jälkioireina normaalin pistokohdan kivun lisäksi mm. hermokivut lisääntyivät ja suuhun tuli kummallinen maku. Iltapäivällä oli myös ohjelmassa taas vaihteeksi erikoislääkärin tutkimus. Tässäkin tapauksessa selvittiin säikähdyksellä eikä tarvinuut lähteä mihinkään tähystyksiin. Tosin saamani lääke kyseiseen haavaumaan oli yllättävän kallis, eikä sitä ollut kaikissa apteekeissa edes varastossa.

Tuon jälkeen oli vielä lyhyt tapaaminen PT:n kanssa. Kartoitettiin siis tilanne ja mietittiin, minkälaista treeniä aletaan tekemään. Samoin tuo painonhallintaoperaatio on tarkoitus ottaa paremmin mukaan. Ensi viikolla alkaa sitten ne kunnon treenit.

On tässä tullut jo jonkin aikaan eräistä asiasoista huomattua taas kerran, että kiittämättömyys on monen monissa asioissa palkkana. On taas saanut miettiä omia toimintatapojaan, kun turpaan on tullut suunnasta jos toisesta. Samoin se on ongelma, jos tuot johonkin keskusteluun sen toisen näkökulman ihan yleisellä tasolla, leima on otsassa ja heti.

Vielä yksi juttu, eli jos/kun näette tässä blogissa sellaista tekstiä, minkä voisi kirjoittaa toisin tai editoida, mielummin rohkeasti viestiä suoraan minulle eikä minkään välikäsien kautta. No jos on helpompaa kirjoittaa mutkien kautta, en sitäkään voi tietysti kieltää.

Täsmennän sen verran, että tämä on minun henkilökohtainen blogi ja kirjoitan asioista yksityshenkilönä, jos/kun se on jotain lukijalta unohtunut. Jos olen jollekin henkilölle/taholle aiheuttanut teksteilläni mielipahaa, pyydän anteeksi.

Erilainen työpäivä

Tänään oli pitkästä aikaa niitä päiviä, että en saanut varsinaisia työtehtäviä tehdyksi oikeastaan ollenkaan. Aamulla oli tapaaminen psykologin kanssa ja tuli taas puhuttua kaikenlaisista asioista. Sain tälläkin kertaa hyviä pointteja ja läksyjä mm. tuohon painonhallintaan.

Aamulla oli vihdoinkin suhteellisen normaalissa aikataulussa tullut juna ja vielä kaksirunkoinen eli mahtui hyvin sisään ja istumaan :) Hieman vaan huvitti tuo kuulutus Pasilassa, kun kuuluttivat että kaikki junat on myöhässä. Se olisi ollut uutinen tänä talvena, että junat olisivat olleet aikataulussa ;) Toinen junayhteys oli lähtiessään jo kuutisenminsaa myöhässä ja vielä kantsussa meni jarrutus pitkäksi eli toinen runko ei päässyt laiturille. Siinä piti kuulutella ja etsiä peruutusvaihdetta ja taisi juna jäädä myöhään ainakin toisen kuusi minsaa. Mikäs siinä, kun ei tuo minun kellokortin saldooni vaikuttanut, lääkärissä kun saa käydä työajalla.

Töissä en pahemmin ehtinyt olla työpöydän äärellä. Kolme kirjettä tuli rustatua ennen ruokkista ja sitten olikin aika sulkea masiina. Iltapäivällä kun oli oraganisaatiouudistusinfotilaisuus Hakaniemessä. Menin junalla keskustaan ja kävelin hakikseen. Tuo infotilaisuus oli todella puuduttava, eikä ollut edes mitään kaffe-tarjoilua. Oli hieman vaikeuksia yhdellä jos toisellakin pysyä hereillä.

Tuo tilaisuus loppui noin vartti ennen aikojaan. Oli sitten treffit rakkaani kanssa Hakiksessa. Käytiin syömässä ja sitten mentiin tuonne Kaisaniemen KodinAnttilan loppuunmyyntiin. Olisi pitänyt mennä tuonne aikaisemmin, sillä oli tosiaan viimeisiä viedään meininki. Pari suojaruukkua ja yhden aalto-sarjan tuikkukynttiläastian ja väriltään mattavalkoisen. Eihän noita tuikkukippoja ole yhtään entuudestaan ei ;)

Käytiin myös Mikonkadun intterissä ja ostettiin mulle sukat, kun niitä käytän edelleen salilla, jumpissa ja spinussa. Jussille ostettiin addun lyhyet juoksukalsarit.

Tänään kävin pitkästä aikaa satsissa. Piti olla treenit pt:n kanssa, mutta kuulemma se alkaakin vasta ensi viikolla. Sovittiin huomiselle kartoituskäynti eli vaan haastattelu. En oikein sikainfluenssapiikin jäkeen uskalla tehdä oikeastaan mitään kuntoiluja. Tänään sain tehtyä vaihteeksi muuta kuntoilua kuin kävelyä eli 25 minsaa kuntopyörällä ja matkaa mittarin mukaan kertyi 7 kilsaa femman vastuksella. Lisäksi tein rangankiertoliikkeitä, selälle fyssarin antamat likkeet, vatsalihasliikkeitä sekä tietysti venyttelin ja kävin saunassa.

Treenistä jäi sellainen tuntu, että iskiasvaivat ovat helpottaneet todella paljon. Silti yritän maltillisesti lisätä kuormitusta, etten liian kovalla treenillä pahenna vaivoja ja takaisin sairastuvalle. Saas nähdä, miten tuo onnistuu, kun malttia on mulle annettu tietyissä asioissa liian vähän. Jos vaan tuosta sikapiikistä ei mitään pahempia seuraamuksia tule, seuraavan treenin salilla voisi tehdä lauantaina.

Vaihteeksi lunta

Oli taas yönaikana tullut vaihteeksi lunta ja kunnolla, vaikka sitä ei tähämennessä ole satanut yhtään. Kyllä minä lumesta tykkään, mutta liika on liikaa. Auraukset on edelleen jostain ja syvältä. Lisäksi tänään pari peltilehmää oli parkissa jalkakäytävällä ja toinen haittasi pahasti aurausta. Ei voi kuin ihmetellä tätä nykymenoa.

Kehä oli tukossa, joten menin taas juna + juna yhdistelmällä töihin. Oli taas eka juna vain yksirunkoinen (normaalisti kaksi) ja tunnelma oli kuin jossain suurkaupunginmerossa. Ei mikään kiva fiilis, kun vaivaista tönitään ja tuupitaan. No annoin minäkin takaisin samalla mitalla parille tuuppijalle, kun jäin junasta pois. Onneksi toinen juna oli sitten väljempi.

Töissä oli taas vuorossa rekkari + postivuoro. Tuli taas erikoisia tapauksia ja huonosti täytettyjä lomakkeita vastaan, mutta niistäkin selvittiin. Lisäksi yksi kolleega palasi pitkältä saikulta tänään töihin ekaa kertaa tämän vuoden puolella. Ei ollut tosin hän kunnossa, joten voi olla että ei tilanne kovin pitkään jatku. Lisäksi toinen meidän ryhmäläinen oli saanut parin kuukauden saikkua.

On se kumma, kun pomot ihmettelevät saikkujen määrää ja syytkin on tiedossa, mutta missään ei kuitenkaan ole mitään vikaa ja tilanne hallinnassa. Veikkaan, että tilanne ei valitettavasti tule tuosta yhtään paranemaan. Katsotaan nyt, miten oma ergonomia-asia etenee eli riittääkö lekurin lausunto, vai pitääkö hankkia vielä fyssarilta kirjallinen lausunto. Aikamoista byrokratiaa tuo on. Kuulemma kunnon ergonomia on kallista, mutta ei se sairaslomilla oleminenkaan työnantajille mitään halpaa lystiä ole.

Tulin siis kotiin juna ja bussi yhdistelmällä. Kehä ykkönen veti ja muutenkin oli kulkuneuvoissa väljää. Jäin nyt sillä edellisellä ja oikealla pysäkillä pois eli tuli siis samalla tehtyä päivän kuntoilut työmatkakävelyiden muodossa.

Huomiselle riittää ohjelmaa, sillä aamulla on taas psygologin kanssa juttutuokio, iltapäivällä organisaatiouudistus-info ja vaihteeksi jossain muualla kuin omassa talossa. Eihän siitä edellisestä organisaatiouudistuksesten kakkosvaiheesta ole aikaa kuin pari vuotta ja nyt siis on myös kakkosvaihetulossa. Se Jotenkin tuntuu tämä uudistusta uudistuksen takia turhalta. Nyt kun ollaan saatu asiat edes jollaintavalla rullaamaan, pistetään taas pakka auki. Ei tarvise kummoinennkaan meedio olla eli ennustettavissa on vanhojen haavojen aukirepismistä, riitojen, kaunojen ja eripuran nousemista pintaan. Niin se oli edellisessäkin muutoksessa. Osa tosin oli aiheellista, mutta suurin osa aiheellista. Muutenkin epäilen edelleen, että tuo uudistus ei tule yhtään parantamaan meidän talon sisäistä ilmapiiriä. Sekin alkaa olla todella huolestuttavalla tasolla, vaikka ilmapiirikyselyiden tulosten mukaan tilanne on muka hyvä. Saa noita tilastoja väännellä ja käännellä miten tahtoo ja samoin uskoa moisiin tuloksiin jos/kun niin haluaa.

Illemmalla on pitkästä aikaa treenit pt:n kanssa, kun otin sen uuden sopparin. Toivottavasti tämä kuntoutus lähtisi nyt pikkuhiljaa paremmin liikeelle. Tosin täytyy myöntää että olen itsekin tässä viimeaikoina vähän laiskistunut tuo suhteen.

Puuhastelua ja rötväilyä

Tänään heräsin taas virkeänä kasin aikoihin. Vaivat on menossa parempaan suuntaan, sillä todella pitkästä aikaa selvisin eilen vain yhdellä särkylääkkeellä eli ei tarvinnut ottaa illalla toista lääkettä. Tänäänkin otin särkylääkkeen vasta puolenpäivän aikoihin. Katsotaan, josko sitä edelleen ei tarvitsisi ottaa sitä toista särkylääkettä.

Aamulla sain vihdoin vaiheessa olleen leffan eli Tyttö ja helmikorvakorun katsotuksi kovalevyltä. Samoin yhden kokonaisen jakson Mentalistia sekä Pakoa vajaan jakson verran. Surffasin myös netissä ja eri foorumeilla.

Aamupäivällä oli vuorossa myös operaati mullanvaihto. Ihan kohtuullisesti tuo onnistui, mutta en siltikään mikään viherpeukalo tai multasormi ole kuten äitini. Pitää toista viherkasvia vielä parantaa, mutta en jaksa tehdä sitä tänään.

Toinen operaatio oli siivous. Vaivojen takia en ole pystynyt hirveästi pölyjä pyyhkimää ja kuitenkin kirjoja oli kertynyt jonkinmoinen pino, mitkä piti laittaa omalle paikalleen kirjahyllyyn. Tuli kerrankin kunnolla siivottua myös kirjahylly. Hieman koipi ja selkä otti tuosta itseensä, mutta ei niin pahasti kuin viikkositten.

Muuten päivä meni rötväillessä eli kirjaa lukiessa, päikkärit nukuttua, netissä notkuessa ja töllöä katsellessa. Ulkona kävin sen verran, että vein ne vanhat mullat biojäteastiaan. Lisäksi tuli taas käytettyä tuota fakiiri/piikkimattoa.

Kirjoista sen verran, että Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissä on nyt luettu ja pienen arpomisen jälkeen lukuvuorossa on edelleen omista kirjoista Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin.

Sain myös tiedon ensi viikonlopun veljenpoikeni synttäreistä. Pojilla kun on ikäeroa 5 päivää vaille 3-vuotta eli molempien synttärit on siis tulossa. Vanhempi pojista täyttää 6-v eli kummipoikani menee syksyllä eskariin ja nuorempi sitten 3-vuotta. Lahjat on siis hankittu ja samoin junaliput Tampereelle. Sieltä vielä autokyydillä juhlapaikalle, mutta jätetään tarkempi paikka kertomatta. Vauhtia ja hauskoja juttuja on varmasti tiedossa :)

Huomenna on taas työpäivä, tosin hokasin, että pari viikkoa duunia ja sitten viikko lomaa olympialaisten katseluun :)

Sinisiä ajatuksia

Tänään heräsin taas viikonlopun tyyliin kasin aikoihin aamulla. Aamulla surffasin netissä, pelasin koneen peliä, kuuntelin musiikkia ja katsoin kovalevyltä tallennuksia. Yhtään tallennusta en saanut kokonaan katsottua, mutta ainakin tuli katsottua eteenpäin ja huomenna voisin saada tuon yhden leffan eli Tyttö ja helmikorvakoru saada katsotuksi loppuun.

Tuli myös otettua vaihteeksi päikkärit, kun viikko sitten jäi päikkärit tai yleensä unet jostain kumman syystä väliin ;) Päikkäreiden jälkeen yritin vaihtaa toiseen minulla olevaan kukkaan/vihrekasviin mullat eli saint pauliaan mullan. Itseasiassa vaihdoin jo mullan, mutta huomasin ettei ruukussa oleva uusi multa ime enää vettä. Oli sen verran vanha päiväys ja vissiin talvet partsilla eivät olleet tehneet hyvää tuolle mullalle. Leffasta palatessamme ostettiin uusi pussillinen mustaamultaa.

Iltapäivän ohjelmassa oli siis leffareissu. Ennen tuonne menoa käytiin ostamassa mm. irttareita. Olen jo muutamaan kertaan todennut, että karkkikaupat on mulle niitä paikkoja, missä en vaan pysty hillitsemään itseäni. Tänäänkin tuli ostettua aikamoinen säkki karkkia. Riittää sitten syömistä useammalle päivälle. Teen tuosta itselleni pienen haasteen eli yritän saada tuon karkkisatsin riittämään ainakin viikoksi.

Käytiin siis hakemassa varatut leffat ja leffaliput lunastetiin joululahjaksi saaduilla finnkinon joululiput (sarjaliput). Sen jälkeen mentiin syömään pitkästä aikaa Pizza Huttiin. Alkupalaksi tutut valkosipulileivät, mutta itse pitsa eli Meat Feast oli pienoinen pettymys. Olivat muuttaneet tomaattikastikkeen ja mausteden suhdetta astetta kitkerämmäksi. Varsinkin minua tuo harmitti jonkin verran. Tuossa paikassa pelaisi asiaspalvelu hyvin, sillä kassalla maksettaessa oli sama henkilö, jolle tuosta mainitsin. Hän antoi oma-alottesesti meille hyvityksen eli ei veloittanut toisesta juomasta. Hienoa asiaspalvelua tuollainen :)

Leffana oli siis Väänäsen Karin suurohjaus eli Havukka-Ahon ajattelija. Tuosta kirjan lukemisesta on kulunut jo varmaan parivuosikymmentä, mutta oli kirjan henki hyvin tavoitettu. Ihania sinisiä ajatuksia suomalaista korpifilosofointia parhaimmillaan. Kuten leffatrailerissa Korpelan Tommin esittämä maisteri toteaa; "savustettuja ajatuksia eriskummallisessa kastikkeessa". Lehtisen Kai on todella osuva valinta Konstan Pylkkeröksi ja muutenkin roolitus toimi hyvin. Tykkäsin kovasti tästä elokuvasta. Jos pitäisi tälle vuodelle valita yksi suomalainen elokuva se on joko Havukka tai Täällä Pohjantähden alle. Hienoja elokuvia molemmat, mutta ei noita voi eikä kannata tarinansakaan puolesta verrata keskenään.

Pöperikköä

Tänään aamulla oli taas vaihteeksi käynti työterveyslekurilla. Piti mennä tonnekin bussilla, mutta en pääsyt lähtemään tarpeeksi ajoissa, joten menin sitten junalla. Oli taas tuo lähijuna aikalailla täynnä, mutta nyt sentäs kaikki mahtui kyytiin.

Lekuri kirjoitti pyynnöstäni ja kuuliaisesti sen tarvittavan lausunnon säädettävää sähköpöytää varten ja lisäksi uusi Arcoxian reseptin. Tälläkertaa hokasin pyytää tuota lääkettä enemmän ja nyt riittäkin tuota muutamaksi kuukaudeksi. Juteltiin myös muista vaivoista. Ensi viikolla on vaan pari käyntiä työterveydessä eli psykologin juttutuokio + taas vaihteeksi yksi erikoislääkäri. Lisäksi työpaikalla on sikainfluenssarokotus.

Toinen juna oli kivan väljä, mutta tuon poikkeuaikataulun takia olisin normaalisti myöhästynyt taas töistä. Onneksi lääkärikäynnit saa leimata "matka sisään"-koodilla, niin ei mennyt noita tunteja firman piikkiin. Ainakin pari kolleegaa tosin myöhästyi tänään töistä muutaman minuutin. Minkäs sille voi, jos junat ei kulje ajallaan.

Töissä kävin sitten heti ensimmäiseksi juttelemassa pomon kanssa työtilanteestani ja siitä, miksi yksi työtehtvä ei ole tavoitteessa. Tiesi hyvin taustani (pitkät saikut, lomat ja muut työhtehtävät) ja sovittiin myös pelisäännöt tuon tilanteen parantamiseksi. Toivottavasti maaliskuussa saisi tosiaan työrauhaa ko. tehtävälle, mutta sen näkee sitten. Tänään sain sentäs parilla tapauksella otettua tuota tilannetta kiinni.

Lisäksi soitin Kelalle, kun oli tullut muistutuskije siitä kuntoutushakemuksesta. Oli käynyt vähän niinkuin itsellenikin joskus töissä eli kirje lähti edellisenä päivänä ja hakemus saapui seuraavana päivänä. Onneksi oli tuo hakemukseni sisällä, niin ei tarvinnut itse sitä rustata. Kelan virkalija myönsi, että sopivan kuntoutuksen löytyminen on välillä todella haasteellista ;)

Töistä lähdin sitten tänään mulle aikasin eli neljän aikoihin. Menin junalla Pohjois-Haagaan ja eilisen tyyliin bussilla kotiin. Piti jäädä aikasemmalla pysäkillä kuin eilen, mutta vahingossa jäin pari pysäkkiä ennen. Toisaalta tuo oli onnekas sattuma, sillä tuli sitten enemmän liikuntaa tälle päivälle. Käytiin vielä erikseen kauppareissu kävellen.

Huomenna vaihteeksi testataan, miten koipi kestää istumista eli mennään rakkaani leffaan katsomaan Havukka-Ahon ajattelija. Toivottavasti on edes puoliksi yhtä hyvä kuin kirja-versio.

Ai niin... meinasi jo otskion aihe unohtua eli oli taas jalkakäytävät tänään aikamoista pöperikköä. Varsinkin Pasilassa isot ja paljon käytössä olevat jalkakäytävät ovat joka kerta tänä talvena olleet todella ala-arvoisessa kunnossa. Kaikista älyttömin tilanne oli ihan kotitalon edestä. Oli käyty ajamassa lunta maankaatopaikalle,m utta isojen autojen jälkeen oli jalkakäytävät todella pahassa kunnossa. Luulisi, että tuollaisen jälkeen ei olisi ollut kovin suuri vaiva aurata ne jalkakäytävät parempaan kuntoon. Muutenkin osassa paikassa jalkakäytävät ovat kutistuneet n. 20 cm:n levyisiksi poluiksi, eikä jalkakäytävän ja kadun välistä koroketta enää erota. Tämä talvi tulee vielä kalliiksi monille tiedenylläpidosta vastaaville taholle.

Toistai on toivoa täynnä tai sitten ei.

Tänään jatkui tuo vr:n poikkeusliikenne ja myös minä tein työmatkan suhteen poikkeusjärjestelyjä. Enpäs kerro tarkemmin mitä, ettei seppolan yhteen ketjuun tule annetuksi vihjettä ;)

Töissä oli aamupäivällä puhelinvuoro ja oli taas kaikenlaisia puheluita. Yksi asiakas puhui todella "hoono soome", että minulla oli todella vaikea saada selville sitä, mitä hän tarkoitti. Loppujen lopuksi luulen ymmärtäneeni sen, mitä hän tarkoitti. Pari-kolme puhelua piti myös yhdistää etenepäin.

Ruokkiksella kolleegani tuli sitten kysymään, että oletko lukenut esimiehen viestiä. Yhdessä työasiassa kun olen tavotteissa jäljessä ja pomo haluaa siitä jutella siis että mistä se johtuu. Hieman huvitti tuo viesti, sillä olen samasta aiheesta hänen kanssaan jutellut viimeksi alkuviikosta ja tasan tarkaan tietää tilänteen. Jos kyseistä tehtävää pitää ruveta tekemään, sitten se tarkoittaa sitä, että niille pitää olla enemmän aikaa. Ensi viikolla ei taida olla yhtän täyttä päivää ilman jotain koulutusta, asiaspalveluvuoroa tai lekurillakäyntiä. Kun en muutenkaan ole sataprosenttisessa kunnossa, en voi itseltäni vaatia sataprosenttista työpanosta.

Täytyy siis huomenna keskustella tästä tilanteesta ja noista vaihtoehdoista. Tänään iltapäivällä tosin tein yhden tuollasen tapauksen valmiiksi, yhdestä pitää kirjoittaa ja yhden sain melkein valmiiksi, kun ohjelma jumitti, eikä ko. ohjelman sulkeminen auttanut mitään. Konetta en enää viitsinyt buutata ja muutenkin kello oli sen verran paljon, että oli parree lähteä kotiin.

Tänään tuli viesti, että huomiselle suunniteltu työryhmän palaveri on peruttu, sillä ei ole mitään uutta kerrottavaa/palaveerattavaa. Hyvä juttu tuo on, että ei tartte turhaan moisessa istua. Aamulla silti ensimmäisenä työterveyteen ja lekurin kanssa juttelemaan ergonomiasta. Tänään oli tullut kelalta muisututs kuntoutushakemuksesta. Oli vissiin tullut ristiin mun hakemuksen kanssa, sillä olen sen kuntoutushakemusen lähettänyt viikko sitten. Täytyy huomenna soittaa tuonne ja kertoa tilanne.

Takkuista menoa raiteilla

Joopa joo eli jatkan blogissani kirjoitusta vr:n lähiliikenteestä. On se sen verran tuskaista ja takkuista. Tänään aamulla oli lähellä tilanne, että en mahtunut junaa. Ei tainnut kaikki meidän lähijuna-asemalta mahtua ja itsekin pääsin seisomaan portaisiin. Seuraavalla asemalla peräti siihen vaunuosastoon asti. Tuon takia juna oli aikataulusta myöhässä varmaan reilut kymmenen minsaa.

Toinen juna tuli ajallaan ja oli väljä, mutta oli lipuntarkastajat liikenteessä. Ei hitsit tuota menoa eli junia ei pysytä ajamaan ja ovat muutenkin kokoajan myöhässä, mutta lipuntarkastajat liikenteessä. Minä jo kysyin asiasta tarkastajilta ja samoin ainakin toinen henkilö yhtyi kysymykseeni. Voisi lipuntarjastajat olla poikkeusliikenteen aikana poissa junista ja vaikka toimistotöissä, asiakaspalvelussa tai sitten vaikka sulattamassa jäätyneitä junia.

Töissä oli aamupäivällä koulutusta. Oli hyvä ja mielenkiintoinen koulutus. Paljon oli tosin vanhan kertausta, mutta eri näkökulmata kuin aikasemmin ja hyvä tietopaketti tuo oli. Muutenkin kouluttaja oli todella selkeä ja toi myös käytännön esimerkkejä. Iltapäivällä tein rekkarointeja. Lisäksi tuli yhdestä asiasta selvityspyyntö tutulta kolleegalta Jyväskylästä. Tuon asian selvittäminen jäi toisin huomiseen, kun oli asiantuntija lähtenyt kotiin.

Iltapäivällä tein sitten rekkarointeja. Kotimatka oli taas sitten sarjassamme todella takkuista. Juna oli jo lähtiessään vartin myöhässä ja sitten seistiin varman 40 minsaa Pohjois-Haagan ja Huopalahden välillä. Kuulutukset eivät kuuluneet tai kuuluivat huonosti, mutta joku oli jäänyt junan alle. Ihmeteltiin vaan sitä, että miksi tuo juna ei voinut peruttaa takaisin Pohjois-Haagaan. Siitä olisi päässyt bussilla kotiin. Normaalisti tuo matka kestää 10 minsaa nyt yli tunnin!!! Kun kerran aikaraja täyttyi, lähtee nyt korvausvaatimus VR:lle. Ihmettelen, että miksi ministeri Vehviläinen tai joku muu ministeri/kansanedustaja ei ole tehnyt tuosta tilanteesta aloitetta. Ruotsissa paikallinen liikenneministeri noisti asian esille ja vaati sitä, että junien on kuljettava talvella eli lumessa ja pakkasessa.

Austerin Sattumuksia Brooklynissä on nyt aloitettu ja on todella hauska kirja :)

Ikskiasvaivat tulevat ja menevät, mutta kipuilee edelleen päivittäin. Tämänpäiväinen hieroja piti peruttaa, kun oli lentsuinen olo. En viitsinyt ottaa riskiä mistään sydänlihastulehduksesta.

Helpompi päivä

Tänään ei sitten mitään yllättäviä kramppeja tullut aamulla ja muutenkin kivut alkavat pikkuhiljaa helpottamaan. VR oli siirtynyt supistettuun aikataluun, mutta nyt saai sentäs tietoa junien aikatalustakin ja muutenkin liikenne kulki aikailailla aikataulussa.

Töissä tein taas rekkarointeja ja iltapäivällä oli sitten koulutusta. Tuo koulutus oli ennemmin kertausta ja taas huomasin, että on ohjeet turhan ristiriitaisia. Yritin tuoda tuon ristiriidan esille, mutta ei nämä kouluttajat sitä tajunneet. Täytyy sen toisen koulutuksen pitäneelle henkilölle laittaa viestiä tästä ristiriidasta. Yritä siinä nyt sitten sompailla, kun yhdessä ohjeessa sanotaan yhtä ja toisessa toista.

Huomenna on taas lisää koulutusta ja myuös hierojalla käynti. Jos vaan ei iske nyt lentsu päälle ja saisi tuon selän pahan lukon auki.

Tänään jatkui myös E24:n jälkipyykki. Jos tuota keskustelua on seurannut, niin varmaan tietää sen polttavimman puheenaiheen. Varmasti otettiin tuosta opiksi puolin ja toisin. Jälkiviisaus on tietysti vähän tyhmää, mutta onneksi kyseinen juoksija tajuttiin ohjata radalta sivuun ennenkuin olisi sattunut mitään vakavampaa.

Myllylän Mikakin sitten tunnustui Epon käytön. Kerrankin otti vastuun tekemisistään, eikä antanut mitään "nimettömiä" vihjeitä tyyliin on nähnyt Epoa joukkuekaveri X.X:n huoneessa tai muuta vastaavaa. Noiden doping-jupakoiden myötä on mennyt maku moisesta Myllylästä.

Wallanderin Rauhattoman miehen sain luetuksi ja seuraavaksi vuorossa on siis Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissä.

Uudet ja vanhat vaivat riesana

Oli sitten taas sarjassamme erilainen aamu tänään. Aamulla herätessäni oli vaan koivet ja selkä kipetä. Vessa tuli sitten vastsaan kunnon kramppi ja todella tuskainen olo. Vähän tuo tilanne pelästytti, että joko suolisto on sanonut lääkkeiden syönnin takia sopimuksen irti. Ei muuta kuin vähän aikaa istuskelua ja sitten takaisin makuulle. Onneksi tuo pahin kipu meni ohi ja sain jopa aamupalan normaalisti syötyä. Tosin kaikki vähänkin makea tökki ja aiheutti yökötystä, kuten juotavan jogurtin tuoksu.

Ei muuta kuin raahautumaan töihin ja lähijuna-asemalle vähän ysin jälkeen. Sama vanha laulu eli vr:n lähiliikenne ja tiedotuksen puute oli ongelmana. Pari junaa pyyhki ohi, kun sai omaa junaa venata sellaisen vartin. Pasilassa katsoin ensiksi, että ehdin liukumien puitteissa töihin, mutta oli toisen junayhteyden osalta yksi junavuoro peruutti ja toinen myöhässä. Kerrankin oli maanantaina myöhemmin liikkeellä ja myöhästyin myös liukumasta jotain 10 minsaa. En tosin ollut ainoa, jolle noin pääsi tapahtumaan. Ei mennyt kuin tänään jotain 25 minsaa vr:n piikkiin.

Töissä selitin tuon tilanteen esimiehelleni. Samoin piti selvittää muutama perjantaina työnalle jäänyt tapaus. Kaikki saatiin hoidetuksi, ja kiiteltiin neuvoista ja hyvästä palvelusta. Tosin yksi asiakas ei tuntunut hyväksyvän sitä, että ei tehtykään asioita viranpuolesta vaan annoin hänelle neuvon miten tuossa tilanteessa toimia ja mikä meillä on yleinen käytäntö. Tuntui vaan se asenne ikävältä, kun on itse laiminlyönyt tilanteensa ja olisi ollut aikaa korjata tuo laiminlyönti monta kuukautta. Vain ihan poikkeustapauksissa voidaan tuo tilanne oikaista viranpuolesta ja silloinkin yleensä pitää olla meidän virhe tai joku muu painava syy. Tuossa tapauksessa sellaista ei ollut. Aina välillä tuollailailla suhtautuva henkilöitä mahtuu joukkoon ja niihin alkaa jo tottua..

Työpäivän aikana selvitettiin myös mun ergonomia-asiaa. Niihän siinä kävi, että ei vaihtoetoista toimivaa systeemiä löytynyt. Varasin sitten ajan työterveyslekurille, että saan sen kirjallisen suosituksen sähköpöytää varten. Muuten päivän aikana vaivat vaihtelivat, mutta onneksi tuo vatsakipu hellitti.

Täytyy myöntää, että tuli myös luettua vähän noita E24:n raportteja ja muutenkin ajatukset pyörivät tuon kisan ympärillä. Töihin keskittyminen oli vähän vaikeaa tänään.

Töistä lähtiessäni ensimmäinen junayhteys tuli aikataulun mukaan, mutta toinen sitten oli jotain kymmenisen misaa myöhässä. Huomenna on sitten poikkeusaikataulu, joten pitää lähteä viimeistään kasilta kotoa. Eikä meillä joka aamu ole liukumaa kympisksi, vaan se on vain maanantaina. Muulloin se on 9.30

Henning Mankellin Rauhaton mies on saatu luetuksi ja seuraavaksi luen todennäköisesti Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissä. Yksi kolleega kehui tuota kirjaa todella hauskaksi.