Voihan ruttaset!

Jyväskylästä kotiuduttu takaisin tänne Helsinkiin. Hiihtokilsatkin jäivät sitten siihen 1,6 kilsaan, kun käytiin toissailtana iskän kanssa katsomassa Jyp-Hifk peli. Hippoksella vai mikä se Synergia-areena se nyt onkaan oli tiivis tunnelma ja varsinkin seisomakatsomossa. Vauhdikas, tapahtuma- ja maalirikaspeli se oli. Yllättävän nopeasti sitä silmä taas tottui seuraamaan peliä livenä. Aikas hauskaa oli se, että ennen peliä muistelin seurakaverini Hatiksen kanssa, että pelaahan se Koskisen Kallekin taas Jypissä. Kummasti sitten Kalle teki tuossa ottelussa kauden kaksi ensimmäistä maaliaan :) Kivaahan se on aina suosikkijoukkueen voitto-ottelua käydä katsomasssa ;)

Eilen sitten pakattiin tavarat ja itsemme autoon. Takaisinpäin tuli muutama kassillinen enemmän tavaraa kuin mennessä. Käytiin menomatkalla tapaamassa veljäni Ylöjärven suunnalla ja samalla katsastettiin tilanne veljeni talonrakennustyömaalla. Veljeni nuoremmalla pojalla eli E:llä on vielä kirjaimet hukassa. Joulupukki oli jouluputti ja rukkaset on sitten ruttaset. Tuo ruttaset on sen verran hauska sana, että otin sen heti käytöön ;)

Tänään tuo kauppakeskus Sellon tapahtumat pisti taas miettimään elämän tärkeitä asioita ja tärkeysjärjestystä. Surullista, että tuollaisia pääsee tapahtumaan :(

Meinasi tärkein unohtua eli onnea ja menestystä vuodelle 2010!

Tonttuilua Tikkakoskella

Joulunpyhät on onnellisesti ohi. Lahjoja tuli kivasti, mm. fakiirimatto, hihatin, koru, yksi kirja (Mankellin uusin), suklaata jne. Sain myös lahjaksi kolme DVD-leffaa. Vissiin ole kasvanut aikuiseksi, kun ne leffat oli 101 Dalmatialaista, Joulutarina ja uusin Harry-Potter leffa. Vois samat leffa olla kova sana minua 20-vuotta nuoremmillekin ;)

Junamatka Jyväskylään sujui tälläkertaa ongelmitta, mitä nyt Muurame-Jyväskylä väli tultiin hiljaa ja tuossa tuli yli kymmenen minsan viivästys. Junassa taas kuulutukset ei toimineet, sentäs asemilla toimi. Kuntoiluputkikin katkesi sitten jouluna eli aattona ja joulupäivänä pidin ihan lepoa. Tapanina kävin reilun kolmen kilsan lenkin eli ns. Jyväsjoen koulun lenkin. Koulu on lakkautettu yli viisi vuotta sitten, mutta rakennus on onneksi pystyssä. Tänään kävin kävelemässä saman lenkin ja eka hiihto lenkki pariin vuoteen. Oli liian pitävät sukset, joten en uskaltanut sitten laskea sitä Tikkakoken purkkarin (pururata) ensimmäistä suhteellisen vauhdikasta ja jyrkkää alamäkeä. Kun pelkää susien tökkäävän kesken laskun, on parempi olla laskematta ja satuttamatta itseään.

Muuten lomat on kuluneet leffoja katsellessa, Tuulen viemää lukiessa, sukulaisten kanssa seurustellessa, hyvin syödessä ja saunassakin on tullut käytyä joka päivä. Viimeistään keskiviikkona sitten takaisin Helsinkiin.

Putkiseikkailu, todella iloinen yllätys ja Jouluntoivotukset!

Tänään oli pieni ihminen sitten ensimmäistä kertaa elämässään magneetti-putkessa ja oli tuo aikamoinen seikkailu. Kohtuullisen huonosti nukutun yön jälkeen lisäjännitystä elämään toi VR. On se kumma, miten lumisade voi aina yllättää, varsinkin kun sitä lunta on satanut jo päivätolkulla ja asia ollut ennustettavissa. Onneksi ehdin hyvin junalla ja N-juna oli kohtuullisen väljä. Sain myös selkääni vedoten istumapaikan.

Seuraava seikkailu oli löytää tuo mangeettikuvauspaikka. On taas muutaman kerran tullut kirottua sitä, miten huonosti ne katukyltit on kiinnitetty, ainakin täällä Helsingissä. Kysyvä ei tieltä eksy ja hyvä oli olla kartta mukana, joten ehdin tuonne magneettikuvaukseen sovitussa ajassa. Tosin varmuudeksi soitin tuosta VR-tilanteesta heille, jos vaikka olisinkin myöhästynyt.

Ei muuta kuin musaa valitsemaan ja päällysvaatteet pois. Ei ihan ollut onnistunut musavalinta tuo rentouttava klassinen. Sen verran kovaa ääntä se vekotin piti, vaikka pyysinkin laittamaan lisää volyymiä. Seuraavalla kerralla sitten vaikka Sibeluista, Bachia tai Mozartia kehiin. Ne ryminärokit jätän väliin, silloin on vaikeempi olla paikalla (menee rytmi ns. jalkoihin) ;)

Sitten se jännittämäni putkeen meno. Onneksi piti jättää myös lasisilmät pois ja hoitaja neuvoi laittamaan silmät kiinni. Ei sitten päässyt mikän ahtaanpaikan kammo tulemaan. Muutenkin oli ihan mielenkiintoinen kokemus ja ääni muistutti välillä peskukoneen linkoista ja välillä mankelia. Yllättävän nopeasti se aika meni ja kuvat onnistuivat kerralla, vaikka selässä olikin tuntemuksia ja samoin hartiat eivät oikein päässeet rentoutumaan.

Ei muuta kuin vaatteet + korut takaisin päälle ja tuloksia odottamaan + tietysti lasku. Iltapäivällä kun oli se fysiatrin vastaanotto. Puolisen tuntia siinä kesti ja sitten pääsi pieni kahlaamaan takaisin Kampin keskustaan. Kävin ihan varmuudeksi kyselemässä matkahuollosta joulupäivän linja-autoaikatauluja Helsinki-Jyväskylä välille, jos/kun tuo junaliikenne tökkii yhtä pahasti kuin tänään. Nyt on siihenkin varauduttu ;)

Foorumissa kävin sitten kahviossa syömässä katkarapuleivän. Eikös sitten sinne kahvilaan asti sisälle tullut romanikerjäläinen kuppinsa kanssa. Kyllä pisti vihaksi, kun ei saa edes kahvilassa olla noilta riesoilta rauhassa. Sanoin tuosta kahvilan myyjälle ja kuulemma yleensä saavat lähtöpassit tuolta ja sukkelaan, mutta ei aina huomaa kaikkea. Valitettavasti sai taas muutaman rovon purkkiin, mutta onneksi suurin osa ei antanut mitään. En usko, että ammattikerjäläisten tilanne paranee kolikoita antamalla, kyllä ongelma pitäisi ratkaista muulla tavalla.

Kiertelin sitten muutamassa kaupassa ja ostin huomiselle valmiiksi Jussin äidille joulukukan. Muuten en ihme kumma ostanut mitään ja yllättävän väljää oli päivällä sekä Kampissa että foorumissa.

Menin sitten Postitalon lääkärikeskukseen hyvissä ajoin ja onneksi oli se lähete tullut perille. Fysiatrilla oli edellinen potilas sisällä. Meinasi pitää lyhyen kahvitauon, mutta ottikin minut aikaisemmin vastaanotolle. En ollut itse uskaltanut katsoa tuloksia ja sanoin sen Fysiatrille. Katsottiin kuvat yhessä ja luettiin se lausunto. Alin välilevy on päässyt kuivumaan ja siinä on pieni repeämä, joka mahdollisesti painaa hermoa. Korjataan sen verran tekstiä, että ei ollut kyseessä välilevy vaan selkänikama ja kuulemma se kuivuminen tulee iän myöt. Mutta mitään rakenteellista ei kuvissa näkynyt, eikä myöskään leikkauksen tarvetta esim. halvausvaaran takia :)

Fysiatri totesi, että noilla oireilla tuo on todella hyvä ja ennakoitua parempi tulos. Tosin voihan tuolla takareidessä tai lonkassa olla joku oma ongelma, niitä kun ei nyt taidettu kuvata. Suositteli kelan selkäkuntoutus ryhmää ja sanoi, että voin esim. hiihtää oman tunnon mukaan. JEEEEEEEEEEEEEEES!!!! Täytyy sanoa, että kun pelkää pahinta, tällainen tulos on suuren suuri helpotus. Toivottavsti pääsen sitten kelien puolesta edes jonkun kilsan hiihtämään :)

Takaisin tullessa taas arvottiin junia, eli minsa ennen lähtöä kuulutettiin siirto toiseen junaan. Siinä sitten puhuin erään vanhemman herrasmiehen kanssa mm. tuosta junatilanteesta, kun on suurin osa vanhoista ja kestävät rungot + vetureista hävitetty ja myös aikoinaan käytössä olleet aurausjunat. Tosin tuossa vaiheessa ei enää ollut niin väliä, kunhan kotiin pääsi.

Kirjapuolella sain se Coetzeen Pietarin Mestarin luetuksi. Joululomalle otin sitten lukemiseksi varsinaisen rakkkausromaanien äidin ja isän sekä kunnon tiiliskiven eli Tuulen viemään. Tuosta sarjasta on ne myöhemmin julkaistut eli Scarlett ja Rhett tullut luetuksi aikaisemmin ja tietysti leffa-versio nähty joku kerta, mutta tuo kirja on jäänyt lukematta. Melkein tuhat sivua hyvää luettavaa siis tiedossa :)

Meinasi tärkein unohtua eli kaikille blolgini lukijoille haluan toivottaa oikein rauhallista ja rentoittavaa Joulua sekä liikunnan iloa, onnea ja menestystä vuodelle 2010! Kiitos myös kommenteista ja ennenkaikkea kannustuksista näinä vaikeina kuukausina, mitä blogia olen pitänyt. Jatketaan toistemme tsemppaamista ja kannustamista samaa malliin myös tulevaisuudessa ja kuten ystäväni Kaappimaratoonari totesi, ystävyys on lahja :)

Muutos lähtee omasta halusta muuttua

Tänään oli sitten tapaaminen työterveyspsykologin kanssa. Ollut jo jonkin aikaa ollut se tunne, että haluaisi muuttaa omia regoimisiia tiettyihin tilanteisiin, mutta en oikein osannut mieltää että mitä ja miten. Oli mielenkiintoista käydä keskustelemassa asioista ammattilaisen kanssa ja varmasti huomasi, että olin miettinyt tiettyjä asioita ja toisaalta en ollut miettinyt tiettyjä. Sai uusia näkökulmia ja asioita mietittäväksi seuraavaan tapaamiseen, mutta liikaa en noita asiota aio pohtia ja pyöritellä.

Työterveyslekurikin soitti siitä lähete-asiasta huomeiselle sille fysiatrille. Lupasi vielä varmistaa asian pomoltaan ja soittaa takaisin jos/kun se ei onnistu. Kun ei kerran soitta ei ole kuulunut huomenna pieni menee sitten putkeen ja sen jälkeen tumiolle.. Taitaa jäädä yöunet taas vaihteeksi vähiin. Niin ne jäi viimeyönäkin, mutta onneksi saikulla voi ottaa hyvällä omallatunnolla parin-kolmen tunnin päikkäreitä, eikä silti ole koko ilta pilalla.

Kävin vielä köpöttelemässä lumisessa maisemassa reilun kolmen kilsan lenkin. Harmittaa vaan ja paljon, kun on hiihtokelit, mutta taitaa jäädä hiihdot väliin. En kyllä ymmärrä, miten esim. Kuitusen Virpi pystyy hiihtämään moisilla selkäkivuilla tuollaisia määriä. Minulle kun kävelyssäkin on ihan tarpeeksi.

Lupaan vielä huomenna päivittää blogiani, mutta sitten pienen ihmisen blogi jää joulutauolle. Aattona mennään siis Rakkaani vanhempien ja perheen luokse tänne Helsingin Laajasaloon. Joulupäivänä reissataan sitten minun vanhempieni luokse, toisin VR-varauksella, mun vanhepieni luokse tuonne Tikkakoski-Cityyn. Sovun säilymiseksi ja hermojen parhaaksi en edes yritä kirjoittaa äiteen läppärillä tänne, ainakaan mitään pitkää juttua. Se läppärin hiiri on mulle täysi mysteeri, siis miten se saa tekstit hukatuksi jne. Ei ole tehty mun sormille moista härpäkettä.

Jos joku on blogini lukija on jo nyt lähdössä netin ulottumattomiin, haluan toivottaa oikein hyvää ja rentouttavaa Joulua!

Tehokasta asioidenhoitoa

Tänään oli herätyskello soimassa vähän ennen kasia, mutta ei sitä näköjään vapaalla osaa nukkua pidempään kuin aamukuuteen. Surffailin sittten netissä ja kirjoottelin seppolaan + lenkkariin. Heti kasilta soitin siinne magneettikuvauksiin ja sain ajan ylihuomiselle eli keskiviikolle, varasin myös alustavasti ajan keskiviikolle lähtetteen magneettikuviin kirjoittaneelle lekurille + huomiselle soittoajan työterveyslekurille, että saan lähetteen keskiviikon vastaanotolle.

Seppolan sätissä mulle jo kerottiin tuosta magneettikuvien ottamisesta. Vaikka hyvää tarkoittivat, tuntui se enemmän peloittelulta. Minä en halua tietää mitään, sillä saan kuiteskin paniikkikohtauksen ennen keskiviikkoa. Saan sen kehitettyä pienemmistäkin asioista ;)

Tämä flikka on vähän sellaanen nopeakäänteinen noissa asioissa, eli kun jotakin otan työn alle, se yleensä sitten pitää saada tehdyksi heti eikä viidestoistapäivä. On rakkaalla välillä kestämistä mun säätämisissä, höpinöissä ja vauhdissa -varsinkin ajatuksen juoksu on välillä sellaisella tasolla, että vaihdan sujuvasti aihetta kesken lauseen.. Yrittää nyt raukkaparka pysyä tuossa mukana, kun välillä itsekin tipun kärryltä ;)

Illemmalla kävin sitten viemässä kirjoja kirjastoon ja lainasin uusia tilalle. Operaatio Puksun-kirjaston pelastamiseksi siis jatkuu niin kauan kunnes asiasta tulee täysi varmuus. Iskias on ollut tänään parempi, tosin siitä painavan repun raahamisesta se otti vähän itseensä. Lisäksi uusi lääke eli arcoxia vaikuttaa tehokkaammalta ja hellävaraisempi pakille kun Burana 600.

Soitin myös myöhästyneet ninpparionnittelut pienelle kummipojalleni (5-v). Pahoittelin hajamielisyyttä johon hän totesi; "älä täti sure, ei kaikkien tarvitse muistaa". On se jotenkin lohdullista, kun noin pieni poika noin sanoo. Vissiin muitakin hajamieliä suvussa :O Muutekin tulee osuvia kommentteja tuolta suunnalta. Meidän huusholliin on jäänyt elämään pienemmän veljen eli E:n versio eräästä kirosanasta. Sopii hyvin urheilijoille välillä kirota tyyliin: "Voi pastan pasta", varsinkin jos/kun alkaa pastansyönti tökkimään ;) Saa ihan vapaasti ottaa käyttöön.

Lunta tulvillaan

Tänään saatiin sitten tänne pääkapunkiseudulle lunta ja kunnolla. Kiva oli illemmalla käydä kävelemässä hiljaisilla kaduilla kuin suurin osa ihmisistä oli tekemässä lahjaostoksia tai muuten olivat sisällä. Makea fiilis on käydä ulkona kunnon myräkkäkelillä, vaikka hermot siitä ei hirveesti tykäneetkään.

Aamupäivällä katselin sitten urheilua töllöstä. Ihan ihme tuomio se Aikuin hylkäys oli, Petra on tehnyt paljon törkeempiä kiilauksia ilman varotuksia. Toivottavasti suomen vastaprotesti menee läpi. Virpi oli vähän pettymys, Riitta-Liisa ja Riikka yllättivät. Miesten hiihdossa suomalaislla oli huono päivä, tiedä sitten oliko kalustossa vika vai odotukset Davosin jälkeen liian korkealla. Onneksi olympialaisiin on vielä vähän aikaa.

Kovalevyltä sain katsottua yhden jakson aikoinaan kertynyttä Lifeä + yhdessä Jussin kanssa katsottiin yksi dokkari ja jatkettiin eilen aloitettua leffaa (Mainio vuosi).

Huomenna pitää sitten herätä vähän ennen kasia ja yrittää saada se magneettikuvaus tulevalle viikolle. Muistin vielä aamulla, että tänään on pienen kummipoikani nimpparit, mutta en muistanut päivän aikana enää soittaa. Onnea vaan B:lle :)

Lisäys.. Tänään tuli 50 päivää siitä kun tämä tauti diagnostisoitiin (1.11). Samalla päivällä lähti käyntiin lenkkivihossa marraskuntoiluputki eli yhtäjaksoisesti tai osittain liikuntaa joka päivä vähintään 30 minsaa. Vaivoista ja vastuksista huolimatta olen kuntoillut putkeen tuon 50 päivää. Tiedä onko se "pohjan akan" jääräpäisyyttä vai tyhmyyttä, mutta nuo pienet liikkumumishetket ovat kyllä parantaneet vaivaa enemmän kuin paikallaan oleminen ja tietysti myös nupille on ollut tärkeää päästä edes vähäksi aikaa ulos neljän seinän sisältä. Ei ne kilometrimäärät ja vauhdit päätähuimaa, mutta mitä väliä... Kuntoilut jatkuu toivottavasti yhtäjaksoisena jouluun asti ja sitten voi hyvällä omallatunnolla pitää jonkun lepopäivän, jos siltä tuntuu.

Hermojen ehdoilla

Tänään sain taas tuota "operaatio Jouluksi kovalevylle-tilaa" edistettyä eli kolme tunnin tallennusta, joista siis kaksi seuraamaani sarjaa (Despikset + Mentalisti) ja aloitettiin katsomaan Mainio vuosi-leffaa. Tänään ei tullut mitään kovalevylle, eli kummasti tuli tilaa tuonne.

Järkeiltiin aamulla tuota kauppareissua, että turha on lähteä tuonne Malmin Cittariin hermoja ja rahaa kuluttamaan, kun ei olla ensi viikolla kovin montaa päivää kotosalla. Käytiin siis Puksun Alepassa. Samalla reissulla ostin loton + casino-arvan. Lotto on vielä tarkistuttamatta, mutta Casinosta voitin huikean 7 euron voiton. Saa sitten käydä ostamassa uuden arvan ja jää pari egeä voittoa ;) Lotostakin tuli joltain kierrokselta vihdoinkin neljä oikein ja 11 egee.

Tuolla summalla ostin itselleni uuden föönin Clasulta, kun edellisetä yli kymmenen vuotta kestäneestä alkaa teho hiipua. Vien sen sitten porukoitten mökille varafööniksi. Minen tosin pahemmin kotona tuota föönäilyä harrasta, mutta esim. uimahallilla tuo on aika kiva olla mukana. Uimista tai vesijuoksua en tosin pahemmin harrasta, kun ei oikein atoopikon iho tahdo kestää tuota kloorivettä ja muutenkin menee nenä ihan tukkoon niillä reissuilla. Mökkirannassa "privapiitsillä" on paljon mukavampi pulikoida, mutta ei ole pahemmin parina edellisenä juhannuksena kelit suosineet + viimeksi oli rakkaan äitini juhlat juhannuksena.

Kauppareissun lisäksi piti tehdä jatkoksi vielä kävelylenkki, mutta ei hermosto nyt kestä pahemmin noita pieniäkään ylä- tai alamäkiä. Iskiaksen tai hermopuristuksen osalta on siis palattu samaan tilanteeseen kuin oltiin lokakuun lopussa Endunrancen Varalan syysleirin aikoihin tosin sillä erotuksella, että nyt tiedän mistä on kyse + olen menossa sinne magneettikuviin. Hermojen ehdoilla mennään vielä pitkään ja toivottavasti ei enää tulisi kovin montaa takapakkia. Välillä on huumori ollut koetuksella ja hymykin hukassa, mutta tänään oli tuon suhteen parempi päivä :) Nyt ei auta hötkyillä vaan odottaa tutkimukset ja tulokset ja toivoa parasta.

Tieto ei aina lisää tuskaa

Tänään aamulla menin työpaikkalekurille. Olin liikkeellä vr-varauksella, mutta hyvin toimi lähijunaliikenne tänään. Lääkäri sitten taas ihmetteli, kun tulin puhumaan useasta kuin yhdestä vaivasta, sain lähetteen selkä- ja korvaspesialistille, työterveypsykologille + mulla oli aikaisemmin työterveysfyssarin kanssa sovittu aika. Saikkua sain sitten vuoden loppuun asti. Lisäksi sain Burana 600:n tilalle toista särkylääkettä + uusittua relaksantti reseptin.

Kävin töissä kääntymässä eli vein sairalomatodistuksen ja samalla peruutin osan lomasta, kun osui saikku päälle. Lisäksi tein työaikakirjaukset + muut tilastot ajantasalle. Samalla reissulla sain tilaamani tupperin tuotteet, kun työkaverini järjesti tuon tilaisuuden. Itse en tosin Lontoonreissun takia päässyt varsinaiseen esittelyyn. Oli seutulipussa tunnin aika ehtiä takaisin ja hyvin siinä onnistuin. Tänään oli myös lippujentarkastajia liikenteessä, onneksi en mennyt pummilla :)

Tuolta matka jatkui takaisin keskustaan, kun sain tälle päivälle ajat sekä selkä- että korvaspesialistille. Kävin välillä syömässä + ostoksilla ja nähtiin Jussin kanssa kaupungilla. Hän otti mun tupperit kannettavaksi. Fysiarti oli puolisentuntia myöhässä, onneksi oli kirja mukana. Tosin hermot siitä odottamisesta ja istumisesta ei oikein tykänneet. Katsoi todella tarkkaan mun tilanteen ja väänteli välillä kroppaa aikas surutta. Huomasi saman kuin muut, että varon liikaa. Kuten arvelinkin mennään suoraan magneettikuviin. Harmi, kun en hokannut soittaa tuonne aikaisemmin. Täytyy maanantaina yrittää saada aika ensi viikolle, muuten menee tammikuulle.

Seuraavaksi ilmottauduin korvalekurille ja kävin välillä apoteekissa ostamassa respetilääkkeet + lentomatkalle tarvittavat korvatulpat. Korvalekurille ajoissaolemisesta oli hyötyä eli otti mut sitten etuajassa sisään. Kuunteli tilanteen ja katsoi korvat, kurkunpään, suun, poskiontelon, nenän. Mitään hälyyttävää ei löytynyt. Oikeassa korvassa oli vähän punoitusta, mutta suurin syy korvien lukkiintumiseen taitaa olla purennassa ja hampaiden nirskuttamisessa. Oli se helpotus, että tuohonkin löytyi syy, eikä tarvinnut turhaan syödä antibiootteja.

Jotenkin tämä tilanteen selkiintyminen vaikutti myös henkisellä puolla erittäin paljon. Tuntui kuin stressi ja raskas taakka olisi hetkeissä pyyhkäisty pois. Ei siis aina tieto lisää tuskaa vaan ennemmin poistaa turhaa epätietoisuutta ja selkeyttää tilannetta. Valoa tunnelin päässä on siis näkyvissä :)

Illalla kuuntelin mm. Matti Salmisen ja Polyteknikkojen kuoron joululevyä. On muuten hienoja sanoituksia esim. noissa joululauluissa, kannattaa joskus kuunnella niitä ajatuksella.

Vähiin käy ennenkuin loppuu

Tänään oli suurella todennäköisyydellä pienen ihmisen viimenen työpäivä tämän vuoden puolella. Veikkaan, että edes paatuneinkaan työterveyslekuri ei voi olla mun vaivoihin kirjoittamatta saikkua ja sitten pukkaa jo lomat päälle. Näillä näkymin loppiaisen jälkeen olisi pitäisi palata takaisin kokeilemaan, miltä tuntuu työnteko. Toivottavasti lekuri määräisi minut nyt tutkimuksiin, niin pääsisi selvyyttä tilanteen suhteen. Ei tämä jatkuva 600-buranan, panacodin ja lihasrekaksanttien syönti tee hyvää fysiikalle eikä psyykkeelle. Samoin pitäisi saada selvyyttä tuohon poskiontelo tilanteeseen.

Lisää tuskaa tilanteeseen toi se, kun työkaverini kertoi tyttönsä koulukiusaamisesta ja ihan järkyttävää se on nykypäivänä. Onneksi asiat saatiin nyt esille ja puututtiin. Tuo toisaalta nosti omat kouluajat esille. Kun on sen kiusaamispaskan joutunut itse kokemaan, aikana jolloin asioihin ei erittäin suurella todennäköisyydellä puututtu, vaan seliteltiin, että "pojat on poikia" eikä "haukku haavaa tee"-tyyliin. Kummasti sitä muuten puututtiin, jos sattui olemaan "ressukat" huonommista perheistä... Tosin heidän piti todistaa sitten oma porukkaan kuulumisensa kiusaamalla toisia( lue siis mm. minua). Sen siaan, jos olit vähän normaalista perheestä, etkä litsannut, asioille ei tehty mitään. On muuten aikamoisesta suonsilmästä nostettu tätä itsetuntoa ja tuo operaatio jatkuu varmasti koko loppuelämän. Puhukaa ja puuttukaa, jos joku joutuu kiusatuksi, ei kenenkään ole hyvä jäädä näissä asioissa yksin!

Tänän san taas kuulla, että eräs ihana kolleega poistuu eläkkeelle. Taas poistuu talosta valtava määrä tietotaitoa, josta toivottavasti saatiin edes osa siirrettyä eteenpäin. Onnea ja menestystä vaan hänelle ansaituille eläkepäiville!

Kirjoista sain Le Clélion Autiomaan luetuksi. Nyt siirytään Afrikasta ja Ranskasta seikkailemaan Coetzeen mukana pietariin eli kirjastosta lainattu Pietarin mestari on seuraavaksi lukuvuorossa.

Pakkasetkin hellittivät eli alle kymmentä astetta oli tänään. Tosin äitee soitti ja kertoi, ettei Jyväskylässä ole vielä hiihtokelit. Ei se minuu haittaa, kun en taida uskaltaa tämän vaivani kanssa edes hiihtää ainakaan Tikakkoski-cityn purkkarilla. Enkä myöskään taida uskaltaa tehdä tapaninpäivänä perinteistä Särkimäen kävelylenkkiä.

Ei edelleenkään niin hyvä päivä

Tänään sentäs lähiliikenne pelasi kohtuullisesti. Tosin iskias ei tästä kylmästä ja koulutuksista istumisesta tykkää hyvää vaan äityi tänään todella pahaksi. Nyt on tullut takapakkia ja pahasti ja ollaan suunnilleen samassa tilanteesssa kun marraskuussa kun tauti silloin todettiin. Lisäksi korvissa on taas lukkoisuutta, joten taitaa myös poskiontelot olla tukossa. Vielä kun huomisen jaksaisi töissä kituuttaa, niin perjantaina pääsee sitten lekurille ja ehkä sitten loppuvuodeki saikulle + lomalle.

Tänään jäi siis koulutus kesken, enkä myöskään viitsinyt mennä infotilaisuuteen istumaan tuon vaivan takia. Kävin sentäs joulukaffeilla tai itseasiassa hain itselleni + muutamalle ryhmäläiselle joulutortun. Sain nyt sen yhden listauksen tehtyä ja samoin rästissä olleita töitä parempaan suuntaan. Huomenna pitäisi yrittää saada tehtyä rästejä mahdollisimman paljon.

Ei illalla pahemmin huvittanut hermoja enenpää kiusata, joten jätin suosiolla köpöttelylenkit väliin. Saatiin sentäs digiboksin kovalevyltä pari tallennusta katsottua.

Lisäys... Pitäsköhän pitää tästä kirjoittelusta taukoa, kun tuntuu olevan aikamosta ruikutusta melkein joka teksti. Ei vaan jaksa tässä tilanteessa olla se iloinen ja kannustava Santta.

Ei niin hyvä päivä

Tänään oli niitä päiviä, että olisi ollut parree jäädä kotiin nukkumaan. Aamulla manasin taas vr:n lähiliikennettä. Opastaulut eivät näytä viivästyksiä kuin korkeintaan silloin kun juna on asemalla ja lisäksi kuulutkset tulevat viiveellä ja sen verran hiljaisella, ettei mitään kuule.

Töissä oli siis kokopäivän koulutusta ja tiivistä istumista.. Lisäksi kesken koulutuksen tuki palohälyytys, kun ilmastoremppamiehet eivät olleet muistaneet ottaa hälyjä pois päältä. Ei paljon naurattanut mennä sisävaatteilla pakkaseen palelemaan. On muuten viimeinen kerta, kun koulutukseen pakkasilla menen ilman, että on takki jne. jossain koulutustilan lähistöllä. Ei oikein iskias tykännyt tuosta kylmästä ja istumisesta, joten piti jättää vika esitys kuuntelematta.

Sain sentäs lasketettua uuden verokortin ensi vuodelle, kun se helmikuussa voimaantuleva ei kuitenkaan pidä paikkaansa ja sain kortin voimaan heti vuoden alusta. Lisäksi sain sovituksi hammaslääkärimaksun siirtämisen ensi vuodelle ilman mitään viivästysseuraamuksia ja olihan tänään tilipäivä -tosin suurin osa tilistä taas katosi jonnekkin.

Riti rati ralla, tuli talvihalla

Jostain senkärangasta olevasta biisivarastosta tuli tuo kappale mieleen tänä aamuna, kun katsoin ulos ja mittariin. Ei nyt olis heti kerralla tarvinnut mennä yli kymmeneen pakkasasteeseen. Meinasin paleltua ulkona, kun en muistanut niitä viisiä välivillahousuja kaivaa kaapinpohjalta..

Töissä päivän asia oli tammikuun vuorolista. Ei ollut sitten pomo hokannut laittaa viestiä, että on tekemässä vuorolistaa, joten laittakaa koulutukset, lomat ja muut tiedossa olevat poissaolot ennenkuin hän tekee vuorolistan. Nyt meni turhaksi puliveivaamiseksi ja viestien lähettämiseksi tuon vuorolistan takia. Ehkäpä hän muistaa sitten seuraavalla kerralla.

Töiden jälkeen oli sitten pt-tapaaminen. Kävi niinkun ajattelinkin eli iskias on pahentunut eikä pystytty tekemään kovin pitkää treeniä. Nyt on tämän ekan sopparin kaikki vuorot on käytetty, mutta eiköhän me jatketa sopimusta. Saisi vähän varmuutta kuntoutukseen ja uskallusta tehdä liikkeitä, nyt kun arastelen turhaan.

Huomenna ja keskiviikkona on ihan tarpeeksi koittelemusta kokopäivän koulutuksissa, saas nähdä miten kireenä hermot on sen jälkeen..

Lisäys.. Sain tuon käviämäärälaskurin lisätyksi. Kiitos vaan Heermanin Mikaelille ja Takalan Miikalle neuvoista.

Lucian päivä

Aamulla taas heräsin pirteänä flikkana puoli seiskalta. Kuuntelin musiikkia ja katsoin kovalevyltä eilisen Selkkareiden toisen finaalijakson, taas kerran väärä voittaja...

Päivällä käytiin Jussin vanhempien luona vierailemassa Laajasalossa ja myös veli oli paikalla. Pieniä ei tälläkertaa nähty, mutta onneksi Jouluun ei ole pitkä aika. Takaisin päästiin autokyydillä.

Tänän saatiin katsottua kovalevyltä pois Syriana-leffa. Mielenkiintoinen aihe länsikultturin ja muslimeiden ristiriidoista ja kulttuurieroista + poliittisesta vallasta ja ennenkaikkea öljykenttien hallinnasta. Tuollaisia leffoja lisää.

Illalla laitoin sitten muutaman kynttilän palamaan torjumaan tätä pimeyttä. Tosin uloskin oli satanut vähän lunta, jees :) Lisäksi kävin kävelemässä lyhyen lenkin.

Saas nähdä, miten iskias kestää ensi viikon duunissa. Varsinkin kun tiistaina ja keskiviikkona on kokopäivän koulutustilaisuudet ja tiettävästi tiivistä ohjelmaa + istumista tiedossa.

Kansalaisaktiivisuutta ja muuta asiointia.

Tänään heräsin taas vähän kuuden jälkeen aamulla. Torkuin sitten soffalla ja sain kovalevyltä katsottua yhden jakson Pakoa sekä kuuntelin musaa. Jussi lähti Esport Areenaan juoksemaan yhteislenkkiä parin Endurancelaisen kanssa. Pietu sai samalla neuvoja tulevalle E24:lle ja toivottavasti Von Mähönen pääsee kaksikon huoltajaksi, kun olen itse yleishuollossa.

Itse lähdin tuonne kirjastoon, kun oli Pukinmäen kirjaston sulkemista vastustava tilaisuus. Hyvin oli porukkaa paikalla, mutta enemmänkin olisi mahtunut ja samoin mediaväkeä odotettiin paikalle. Paikallaolleet valtuutetut lupasivat, että yhtään kirjastoa ei Helsingistä suljeta tai ainakaan kolmea kirjastoa samalta alueelta. Toivottavasti ovat sanojen mittaisia kavereita.

Sen jälkeen kävin apteekissa viemässä vanhaksi menneen reseptiyskänlääkkeen ja ostin maitohappobakteereja. Lisäksi palautin K-rautaan hävitettäväksi viimeyönä pudonneen led-jouluvalosysteemin, kun lasitus meni tuhannen säpäleiksi. Pakkauksessa oli ohje, että sähkölaitetta ei saa laittaa tavisroskiin.

Taisi lepopäivä töistä ja lääkityksen lisääminen tehdä hyvää iskiakselle, sillä tänään ei hermoja ole juilinut niiiin paljon kuin esim. eilen tai toissailtana.

Elämän koulua

Eilen sitten katkesi illalla kameliselkä tämän iskiaksen ja työstressin suhteen ja Rakas joutui sijaiskärsiäksi. Pieni kina puhdisti myös iltaa ja oli pakko myöntään itselleen, että nyt on asioiden pakko muuttua tai muuten käy huonosti. Tänään kävin esimieheni kanssa keskusetelemassa työtilanteesta. Saatiin hyvässä hengessä keskusteltua ja sovittua asioista + aikataulusta. Edelleen olen liian tunnollinen noissa työasioissa ja otan turhaan asioista stressiä. Olisi pitänyt hokata käydä tuo keskustelu jo alkuviikosta, ettei tilanne olisi päässyt noin pahaksi. Turha jossiltella ja nyt mennään näillä.

Aamupäivä meni koulutuksessa ja iltapäivällä sain tehtyä rästejä. Lisäksi yksi kolleega otti koiruuksensa mukaan töihin ja oli se söpö sekarotuinen otus :) Iskiaksen kanssa palataan kovempaan lääkitykseen. Toivottavasti ensi viikon lekurillakäynti pistää asioihin vähän vauhtia ja saisin lähetteen magneettikuviin. Saikkua en nyt kaipaa, mutta kyllä tuo istuminen ottaa koville.

Illalla huomasin, että nyt on psyyke paremmassa kuosissa ja tietynlainen uupumus poissa. Ehkä tästäkin episoidista otan jotakin toivottavasti jotain opikseni ja elämänmittainen koulu jatkuu.

Ai niin.. Tänä aamuna oli aika tehokas herätys tuo Jyväskylän Tourulan Neste-huoltoaseman tulipalo. Piti soittaa vanhemmille tilannetiedotus. Kuulemma Äiti ei enää aja siitä ohi töihin. Kaikenmaailman varkaita on liikkellä ja tulee heille vielä aikamoiset korvaukset. Onneksi taidettiin välttyä henkilövahingoilta.

Viikonloppuna täytyy sitten seurata Em-maastoja tuolta Irlannin maalta, kun kuulemma tulee telkkarista. Toivottavasti ei olisi kovin mutakeli siellä. Lisäksi täytyy käydä huomenna Puksun kirjastossa, kun on se sulkemista vastustava tilaisuus.

Huumori koetuksella ja Picasso-näyttely

Töissä oli tänään vähemmän sähläyspäivä ja valitettavasti puhelinkin pelasi normaalisti. On vaan aikamoista stressaavaa ja hajoittavaa, kun on kolmessa asiassa jäljessä tavotteista ja tällä viikolla ei ole yhtään kokonaista työpäivää paneutua asioihin. Huomennakin menee aamupäivä koulutuksessa. Voi olla, että nyt täytyy pyytää apua tähän tilanteeseen tai sitten vaan tehdä itselle selväksi, että teen ensiksi tietyt asiat loppuun ja sitten siirryn toisiin asioihin.

Lisäksi iskiaskin on äitymässä, joten täytyy nyt jättää jumpat ainakin tältä illalta väliin ja lisätä kipulääkkeiden ottamista, tylsää.

Töiden jälkeen oli siten Ateneumissa Picasso näyttely eli pääsin yhdistyksen kautta tuonne. Aluksi oli puolen tunnin yleisesittely auditoriossa ja sen jälkeen kierrettiin omaa tahtia näyttelyä. En hokannut mennä heti ykköskerrokseen vaan lähdin väärästä päästä. Kiersin kakkoskerroksen Picassopuolen ja kolmannen kerroksen peruskokoelman. Hienoja teoksia tuli nähdyksi, mutta en jaksanut enää kiertää sitä ykköskerrosta. Tuon jälkeen korttihamstraaja iski eli tuli Ateneumin kirjakaupasta ostettua muuuutama kortti. Osa itselle muistoksi ja osa meni sitten korttivarastoon tulevia tapahtumia varten.

Lisäksi ruokkiksella kävin ostamassa pari pokkaria tai toisen sain ilmaiseksi, kun tuli pokkaripassi täyteen. Kirjat ovat Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani ja Vicky Myronin Kirjastokissa. Tuo Kirjastokissa meni eräälle työkaverilleni lainaksi. Sain häneltä takaisin lainaamani Mma Ramotswe kirjan. Itse sain kirjastoista lainaamista kirjoista Ian McEwanin kirjan Amsterdam luettua. Seuraavaksi lukuvuorossa viime vuoden kirjallisuuden nobelin voittaneen on J.M.G. Le Clézion Autiomaa.

Sähläyspäivä

Tänään oli töissä varsinainen sähläyspäivä. Ensimmäiseksi kuulin, että ei kaikilla meidän ryhmäläisillä toimi puhelimet. Mun piti sitten mennä puoliltapäivin pariksi tunniksi puhelimeen. Puhelin näytti ihan kiltisti, että olin sarjaan kirjautunut. Pomo sitten soitti mulle puolen tunnin jälkeen, että oletko muuten sarjassa. Olin minä, mutta joku bugi oli päässyt siihen päivitykseen. Ihmettelin jo, että kumman hiljainen se puhelin on. Miedän vaihteenhoitajalla kesti vähän aikaa, ennenkuin ehti resetoinnin tekemään. Vitsailin sitten, että voin jatkossakin olla puhelimessa silloin, kun ei puhelin toimi ;)

Muuten sitten purin tavarat parista muuttolaatikosta ja järjestin ne suunnilleen paikoilleen. Lossin seiniä en jaksanut kokonaan tapiseerata julisteilla, korteilla ja ohjeilla. Ei sitä ankeeta harmaata loossinseinää jaksa tuijottaa. Täytyy tehdä lopputapiseeraus sitten huomenna, jos vaan ehtii ja viitsii. Lisäksi neuvoin erään sovelluksen kanssa meidän yhtä lähitukihenkilöä, tosin en muistanut kaikkia koodeja itsekään.. Sain myös työrästejä tehdyksi..

Ilmastointiremppa oli yhtä onnistunut kuin aikaisempi eli jokaisen rempan jälkeen meidän maisemassa on kylmempää ja vetoisempaa kuin ennnen remppaa. Onneksi minun nykyiseen loosiin ei sentäs vielä alkanut pahemmin hujuttamaaa. Jos se sen tekee, haen lekurilta todistuksen, että pääsen mahdollisimman vähävetoiseen huoneeseen.

Illalla kävin vielä reilun kolmen kilsan mittaisen kävelylenkin. Hieman tuntui taas hermot ottaneen itseensä eilisestä treenistä ja tämäpäiväisestä töissä sähläyksestä. Juttelin myös serkkunikanssa. Oli kummitytön "muumipaketti" tullut perille, tosin isosikko oli ominut ne hepat. Nipparinnittelut vaan serkkutyttö A:lle ja hänen pienemmälle tytölle eli kummityttö A:lle sinne Oulun suuntaan ja terkkuja myös isälle ja isosikko M:lle + tietysti kaikille muille sukulaisille.

Koulutusta ja treenit alkaa nollista

Töissä meni sitten koko päivä koulutuksessa. On se tosi kivaa, kun kahden päivän koulutus puretaan meille päivässä. Ohjelma oli siis todella tiivis, mutta silti oli vähän ongelmia aikataulun kautta. Lisäksi kaikista asiantuntijoista ei vaan ole kouluttajiksi, ainakaan ison yleisön edessä. Ihan en loppuunasti voinut olla, kun alkoi yskityttämään ja hermotkin muistuttivat itsestään.

Tänään oli mun muuttolaatikot, tietokone ja puhelin muutettu takaisin omalle paikalle. Oli taas vaihteeksi ilmastointiremppa onnistunut eli edelleen puhaltaa liian kylmää ja mm. minun paikka oli kylmempi kuin ennen remppaa. Toivottavasti ei ala pahasti hujuttamaan se veto, muuten on taas paikanvaihto edessä. En vaan voi istua vetoisissa paikoissa. Yhden laatikollisen sain tavaroita puretuksi, mutta pari jäi huomiseen.

Tänään en pahemmin ehtinyt lähijunapysäkkien välejä kävellä, sillä oli viidenaikoihin treffit pt:n kanssa Satsin uusimmassa eli Tikkurilan keskuksessa. Vaikutti todella viihtyisältä ja hienolta paikalta.

Katsottiin tilanne eli lähdetään ihan nollatilanteesta. Pitää saada rankaan liikettä, ryhtiä parannettua ja muutenkin saada virheliikkeitä kuriin. Ei ole helppoa lähteä muuttamaan jo ihan perusjuttuja yli kolmekymppisenä. Mutta lupasi auttaa mua parhaani mukaan tässä kuntoutus-urakassa. Sovittiin seuraava tapaaminen ensi viikolle ja tehdään sitten seuraavat kahdeksan kertaa koskeva jatkosopimus.

On se hyvä kuitenkin käydä sellaisen kaverin ohjauksessa, joka jo tuntee mun liikuntahistoriaa ja luonnetta, vaikka kävisinkin samalla työterveyfyssarilla. Rahaahan tuonne menee, mutta tuskin töypaikkakaan kovin monta fysikaalista hoitoa tai lähetettä esim. omt-fyssarille korvaa.

Alkulämmittelynä siis 10 minsaa kuntopyörällä ja sitten salin puoella katsottiin mm. rangankeirto liikkeitä ja tein lopuksi työterveysfyssarin antamat liikkeet. Tälläviikolla olen saanut tuon jumpan tehtyä jokapäivänä, hyvä minä :) Palautetta Pt:ltä tuli siitä, että varon ehkä liikaakin. Ei sekään tee selälle ja takareidelle hyvää. Mutta parempi olla vähän varoivainen, kun ruveta tekemään liian kovaa treeniä. Vähän hermot ja lihakset ovat nyt illalla tuntuilleet, pitää taas ottaa buranan lisäksi panacodi, että pystyy nukkumaan.

Illalla sitten kokkasin meille sapuskaksi pastaa ja katsottiin kovalevyltä uusintana tuleva suosikkisarja eli taistelutoverit sekä vähän hauskempi komedia eli rillit huurussa. Nyt katsoin toisella korvalla tuota futista ja näyttää maaleja tulevan. Tässä pelissä olen kyllä Bajerin poikien puolella.

Töitä ja vieraita

Kuten eilen arvelinkin, en tänään ollut herätyskellon soidessa kuuden aikoihin yhtä pirteä kuin viikonloppuna. Aamupäivä meni sitten puhelinvuorossa ja ihan kiitettävästi se soi. Muut meidän ryhmästä pääsivät muuttamaan ilmastointirempan valmistuttua omaan maisemaan, minä sovin muuttopäivän huomiseksi. Huomenna kun on kokopäivän koulutusta, joten voivat ihan rauhassa muuttaa ne tavarat, koneen ja puhelimen huomenna. Iltapäivä meni sitten rästiin jääneitä rekkarointeja tehdessä.

Päivällä myös PT viestitteli tulevista treeneistä ja sovittiin seuraava tapaaminen huomenna. Samalla pääsen näkemään Satsin Tikkurilan salin. Varmaan menee suunnitelmat tuon aijotun ohjelman osalta ja myös viikko-ohjelman myötä uusiksi, mutta huomenna ollaan viisaampia

Töistä lähdin harvinaisen aikasin eli jo kolmelta, onneksi on liukuva työaika. Vein ensiksi kummityttöni nimpparilahjan postiin ja sitten kotiin järkkäämään. Viiden aikoihin Jussin sisko, hänen miehensä, vaavi ja iinu-koira tulivat kylään. Oli pieni poika kasvanut viimenäkemän ja tälläkertaa oli iloisella tuulella ja esitteli ylä-ääniään. Iinu-koira oli taas tutun innokas meikäläisen nähdessää, on jotenkin väsyneen ja masentuneen oloinen, kun ei ole enää perheen ainoa "vauva". Kiva oli nähdä ja jutella pitkästä aikaa livenä ja sain vihdoin ne Lontoon tuliaiset annettua.

Nyt pitäis vielä muistaa ja viitsiä tehdä ne fyssarin antamat jumppa- ja venyttelyliikkeet. Ihan jokapäivä en ole noita jaksanut, viitsinyt tai muistanut tehdä, mutta yritän edelleen tehdä tuosta hyvän tavan. Ei joku vartin kevyt jumppa- ja venyttelytuokio illan päätteeksi tee yhtään pahaa, päinvastoin. Sain myös tänään varatuksi seuraavan ajan työterveysfyssarille. Yritin myös varata ajan tukipohjallisten tarkastukseen ja mahdollisten uusien tekoon, mutta ei ollut ko. herralla vielä ensi vuodelle aikoja.

Lorvimista ja puuhastelua

Noihin kahteen sanaa tiivistyy aika hyvin tämän itsenäsyyspäivän aikataulu. Aamulla heräsin taas pirteänä aamukuudelta. Huomenna varmaan olen samaan aikaan ihan rättiväsynyt, mutta en näköjään viikonloppuna. Jussi käänsi vaan kylkeä, kun hiippailin olkkariin ja katsoin mm. kovalevyltä pari tallennusta.
Lorvailin sitten reilusti iltapäivän puolelle, ennenkuin sain itseni liikkeelle ja tein kuuden kilsan mittaisen kävelylenkin. Kiva oli kävellä hämärtyvässä illassa. Sen jälkeen piti sitten vähän leipoa, kun Jussin sisko miehensä ja ennenkaikkea pienen Beben kanssa tulevat kylään huomenna ja toivottavasti myös Iinu-koira on mukana.

Sain myös ne joulukortit kirjoitettua tänään ja paketoin viimeiset joululahjat. Tietty katsoin paraatia ja Linnan juhlaa. Tuntematon sotilas jäi tälläkertaa viimeiseen puoleen tuntiin ja samoin katsoin osittain sen Lindmanin Etulinjan edessä. Tuli vaan mieleen, että taitaa olla ainoa kirja, joka minulta on varatettu, tuo Linnan Tuntematon sotilas. En edes muistanut tuota tapahtumaa ennenkuin tuli asiasta äidin kanssa puhe. Toivottavasti kirja meni tarpeeseen ja löysi hyvän kodin. Minäkin sain siitä uuden tai oikeastaan vahemman version Jussin äidiltä. Tuota kirjaa ei kyllä voi ottaa millekkään matkalle mukaan, on se sen verran arvokkaan ja kuluneen näköinen kirja.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille blogini lukijoille!

Sotiemme veteraaneille niin rintamalla kuin kotijoukoissa suuri kiitos kaikesta siitä uhrauksesta, minkä annoitte tämän maan eteen.

Kiirettä piisaa

Piti eilen tänne kirjoitella, mutta meni pakki illalla sekaisin ja menin ottamaan päikkäreitä. Jussi herätti minut sitten klo 23.00 aikoihin, joten päätin parhaimmaksi vaihtaa yöppärin päälle ja jatkaa unia.

Eilen kauppareissulla tuli mm. Seppolasta ja Lenkkarista tuttu ultraaja ja tänä syksynä reilusti kolme tuntia alittanut nimimerkki Free vastaan. Oli kiva vaihtaa muutama sana sitten Wihan-kilometrien.

Tänään nousin sitten aamulla kuuden jälkeen. On se kumma, kun ei viikonloppunakaan osaa tuon pidempään nukkua. Kuuntelin musaa ja katselin kovalevylle pois viikolla kertyneitä tallennuksia. Kumman väsynyt olo ollut tällä viikolla. Vissiin se kaamosmasennus iskenyt nyt joulukuun alussa...

Onnistuin lorvimaan iltapäivälle ennenkuin lähdin liikkeelle. Kävelin tuonne Malmin kauppakeskukseen tai ensiksi Poliisille, kun menee passi ensi vuonna vanhaksi. Ei kuulemma passiasioita käsitellä enää Malmilla, eikä hakemuksiakaan ole enää olemassa vaan ne kirjataan silloin kuin ne saapuvat. Lisäksi Malmin posti oli kiinni lauantaina, enkä enää muistanut cittarista takaisintullessa käydä Puksun asiamiespostissa eli ärrällä. Ensi viikolla kun on pienen kummityttöni A:n nimipäivät. Toivottavasti tuo paketti ehtii perille, jos/kun sen maanantaina postitan. Terveisiä vaan sinne Ouluun :)

Huomenna pitäis sitten kirjoittaa joulukortit, sitten onkin suurin osa Jouluvalmisteluista tehty. Jouluaattona kun ollaan Jussin vanhempien luona tuolla Laajasalossa siis Helsingissä ja Joulupäivänä lähdetään sitten mun vanhenpieni luokse Jyväskylään. Ei siis tartte tehdä mitään ruokia tai leivonnaisia, kun pääsee valmiisin pöytiin. Kaikki jotka tietää äitini sapuskat, tietää että herkkuja on monenenlaista. Eikä Jussin perheessä pahemmin kakkokseksi jäädä, on vaan vähän erilaisia herkkuja tuolla.

Lisäys... Olen muuttanut tuota kommentointikäytäntöä. Nyt pääsee kommentoimaan myös ei-bloggerin jäsenet, mutta kaikki kommentit näukyvät vasta hyväksynnän jälkeen. Mieluummin kommentit nimimerkillä.

Ei hotsittanut mennä salille

Tänään meni töissä aamupäivä sitten siinä työryhmän palaverissa. Tämä Flikka taas onnistui välillä rönsyilemään asioissa, joten piti muiden palauttaa mut ruotuun. Pitäsköhän seuraavaan palaveriin ottaa mukaan teippiä suun eteen laitettavaksi ;) Saatiin sitten kartoitus sovittua ja samoin seuraavat kaksi palaveria ensi vuoden puolella. Lisäksi sovittiin parin meidän ryhmäläisen kanssa välipalaveri parin viikon kuluttua.

Iltapäivällä tein taas rästejä ja sain eräässä tilastossa kurottua kiinni sitä, että olen jäljessä tavoitetta. Piti lähteä tänään vähän aikaisemmin salille, mutta aikeeksi jäi. Ilmastointirempan loppumisesta tuli infoa, eli päästään loppusiivouksen jälkeen muuttamaan takain koti-maisemaan :) Todennäköisesti maanantaina tai tiistaina on muuttopäivä. Mulle sopisi tiistai paremmin, kun silloin on kokopäivän koulutusta...

Töistälähtiessäni olin sen verran sippi, että en jaksanut mennä salille kuntopyörää polkemaan vaan suuntasin kotiin. Tein sitten illemmalla sen verran pitkän kävelylenkin että ainakin kuusi kilsaa tuli tänään liikuttua. Saa tuolla salilla taas aikaa viettää ja voisi mun PT ottaa myös joskus yhteyttä. Pari viestiä saa riittää ja nyt odotan hänen siirtoaan. Tosin taitaa ensi viikollakin olla kohta illat varattuja, kun maanantaina tulee vierata ja keskiviikkona menen Picasso näyttelyyn.

En myöskään malttanut olla laittamatta pientä summaa tuohon sepon tallin jolupata-keräykseen, tilipäivänä olisi tarkoitus laittaa vähän isompi summa.

Pitkästä aikaa kirjastossa

Tänään töissä oli aamupäivällä taas vaihteeksi koulutusta. Onneksi muistin viimeviikosta, että tuolla atk-koulutustilassa on kylmää ja vetoisaa ja otin suosiolla villahuivin + ranteenlämmittimet mukaan. Shaaalia en sentäs tarvinnut. Sen verran olen vetoisissa paikoissa istunut ja kärsinyt, että on tuo varavaatevarasto tarpeellinen töissä. Iltapäivä meni sitten paria sotkutapausta selvitellessä. Toinen tosin jäi vielä vaiheeseen, kun asiakas lupasi toimittaa lisäselvityksen.

Ilokseni huomattiin, että meidän ryhmän ilmastointirempassa olleen maiseman "eristysmuovit" oli purettu tänään. Oli kyllä likaista ja pölyistä siellä, mutta piti käydä katsomassa omaa paikka. Toivottavasti päästäisiin muuttamaan sinne jo tällä viikolla. Lisäksi kuulin osastopäälliköltä, että olin valittu yhteen työryhmään, mihin ilmottauduinkin. Ensimmäinen tapaaminen on ehkä huomenna.


Huomasin, että Juoksufoorumille tai siis Sepon talliin on perustetu perinteinen joulupata-potti. Pitää tuohon muistaa osallistua. Tänään sain ostettua junaliput joulupäivälle tuonne Jyväskylään. Onneksi Jussi sai ne pari lomapäivää, niin päästään tuonne jouluna. Toivottavasti myös tämä iskias sen verran rauhottuisi ja tulisi lunta, että pääsisi edes jonkun kilsan hiihtämään.

Töistä lähtiessäni kävin sitten Pasilan ärrällä ostamassa sen Marskin merkin. Vuosi tai pari sitten ostin itselleni sen sotaveteraaniheijastimen, joten tuo jatkoi samaa sarjaa. Hieno idea pistää nuo löytyneet merkit myyntiin veteraanien hyväksi, eikä 20 euroa minusta ole paha hinta.

Päätin sitten tuon kirjaston sulkemista vastustavan vetoomuksen lisäksi lisätä kirjastossa käyntiä ja tänään kävin sitten Puksun kirjastossa. Tuolta löytyi vino pino kirjoja, jota olen vähän divareista metsästänyt. Ei mun tartte kaikkia kirjoja itse ostaa vaan nyt tuetaan vaihteeksi kirjastoa. Kuulemma lauantaina on kirjastossa joku tempaus puolenpäivän aikaan, pitää sitten tehdä uusi reissu. Aika outo idea on se, että kirjaston vuokrissa säästätään. Puksun kirjasto kuitenkin sijaitsee koulukeskuksessa ja varmasti esim. oppilaat käyttävät tuota kirjastoa. Toivottavasti alueen asukkaat aktivoituisivat tuon kirjaston suhteen.

Lisäys: siis Kirjaston tapahtuma on lauantaina 12.12 n klo 12.00. Mulla taitaa olla sisäinen kalenteri marraskuun saikkujen ja Lontoon reissun takia sekaisin. Enköhän ennen tuota päivää ehdi jonkun kirjastosta lainaamani kijan lukea.

Kymmenen vuotta pääkaupunkiseudulla

Tänään tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun aloitin työt täällä pääkaupunkiseudulla ja muutin tänne tuolta nykysestä Jyväskylästä. Tai no, taisin muuttaa osan tavaroista jo edellisenä viikonloppuna. Ensimmäisen viikon asuin tätini ja hänen perheensä luona Kirkkonummella. Kiitos vaan heille :)

Sitten pääsin muuttamaan vuokrakämpään Espoon perukoille eli Kivenlahteen. Ei tosiaa ensimmäinen kerta, kun asuin yksin. Se kämppä oli ollut jollain tutkijalla vuokralla ja oli kyllä todella siivoton. Sillä oltaisiin saatettu päästä tuohon Sillä siisti-ohjelmaan.

Olin siis kaverini kehotuksesta hakenut töihin tänne, kun Jyväskylän seudulla olisin saanut olla kesät töissä ja talvella muutaman kuukauden työttämänä. Ei okein napannut tuollainen järjestely. Ei minua hirveästi ollut pääkaupunkiseutu houkuttanut, mutta ajattelin käydä kokeilemassa, miltä täällä asuminen tuntuu. Työsopimuskin oli 6 kk:n määräaikaisuus ja kyllä siinä ajassa näkee, viihtyykö vai ei. Tuo sopeutuminen on itsestään kiinni ja näköjään tänne sitä on tullut juututtua ja seitsämän kuukauden jälkeen sain sitten vakituisen viran.

Työtehtävät ovat muuttuneet, samoin ohjelmistot ja menetelmät. Lisäski yksi kaksivaiheinen ja iso organisaatiomuutos on takana ja samoin työpaikan fyysinen muutto. Talon sisällä on sitten tullut vaihdettua paikkaa syystä tai toisesta ainakin toistakymmentä kertaa.

Paljon on tässä ajassa ehtinyt tapahtua niin työpaikalla kuin ihmissuhteissa. Ei sitten tullut minusta sitä vanhaapiikaa, kuten joskus vitsailin. Vaan löytyi Rakas minun elämään vähän sen jälkeen kun ostin tämän asunnon täältä Helsingin puolelta. Jussi asui Hoasin asunnoissa tuolla kehä 1:n toisella puolella, joten ei ollut pitkä matka treffeille :)

Sukulaisissa on tapahtunut muutoksia eli mummoni ja vanhin enoni ovat siirtyneet ajasta iäisuuteen. Toisaalta veljeni ja hänen avovaimonsa ovat saaneet pojat ja lisäksi serkkuni ovat saaneet tuossa ajassa ainakin neljä lasta tuossa, joista yksi on kummityttöni A. Terveisiä vaan sinne Pohjois-Pohjanmaalle.

Samoin vanhemmilla olleet koirat ja varsinaiset perheenjäsenet eli N ja V elävät muistoissa.

Olen myös kuulunut eränäisiin nettiyhteisöihin ja paljon on tullut viestejä kirjotettua tuonne netin uumeniin. Osa yhteisöistä on hajonnut ja foorumit kadonneet bittiavaruuteen, mutta aina on löytynyt uusia tilalle. Ystäviä ja kavereita on tullut ja osan kanssa pidetään yhteyttä, osa on syystä tai toisesta jääneet vähemmälle tai loppuneet kokonaan.

Yksi asia vielä täytyy nostaa esille, eli tämä minun lyhyt ja vähemmän kunniakas hölköttely-ura. Kolme puolikasta ja se yksi maraton tuli raahustettua läpi. Edelleen ihmettelen, miten näillä koivilla on jaksettu edetä yhtäjaksoiseti 42 kilsaa 195 metriä. Aikaa meni ja paljon, mutta en ollut viimeinen. Aikeet toisesta maratonista kaatuivat koipivaivaan ja taisi tämä iskias olla viimeisiä niittejä noille hölköttelyhaaveille, aika näyttää.

Sitten tähän päivään. Vähänkö teki hyvää, kun pääsin reilun kuukauden tauon jälkeen salille. Kuntopyörällä (sellaisella nojatuolimallilla) poljin kevyesti 12 minsaa ja sykkeetkin pysyi aisoissa. Lisäksi tein osan fyssarin antamista liikkeistä ja vähän venyttelin + kävin saunassa ja suihkussa. En viitsinyt ottaa omaa saunavuoroa, joten tuo oli kivaa vaihtelua. Lisäksi työmatkakävelyä tuli tänään ainakin 3.6 kilsaa. Jos vaikka huomenna tunnustelisi olotilaa ja sitten ylihuomenna uudestaan salille.

Ai niin.. Lenkkivihon marraskuntoiluputki on ollut todella kova menenestys. Hienoa ollut lukea viestejä, että tämä perustamani ryhmä on innostanut tosia liikkumaan ja oli se itselekin jonkinlainen motivaattori tämän vaikean marraskuun ajan. Samasta aiheesta laiton eräälle itseään kuntouttamassa olleelle henkilölle vedon. Hänen loppuraporttiaan odotan, mutta taisi selvitä kunnialla läpi. Tsemppiä vaan sinne suuntaa, jos/kun tätä blogia luet!

Vaihteeksi parempia uutisia

Aamulla suuntasin työterveyteen ensiksi fyssarille ja sitten influenssarokotukseen. Olin itsekin myöhässä, mutta niin oli lähijunaliikennekin. Soitin suosiolla Pasilan Tervestaloon, että tulen myöhästymään. Sovittiin myös, että menen suoraan fyssarille Kymmenisen minsaa olin myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

Fyssari kyseli historiaa ja sitten tutkimuksia. Huomasi heti selässä vinoutuman ja sen, että mun jalat on eriparia eli vasen on pidempi kuin oikea. Myös nilkkojen virheasento (lättäjalat) aiheuttaa oireita polviin ja sitäkautta ehkä myös hermostoon. Fyssari kehui mun sitkeyttä kuntoiluun ja siihen, että olen tehnyt köpöttelyjä enkä jäänyt vällyjenalle makaamaan. Sain vihreeta valoa kevyen kuntosaliharjoittelun aloittamiseen ja kotiläksyksi muutaman jumppaliikkeen ja hermovenytyksiä. Lisäksi tukipohjalliset käyttöön ja vähän heti. Tammikuussa sitten uusi tapaaminen. Tuollaiset uutiset nosti kummasti fiilistä :) Pitääkin muistaa huomenna soittaa aika, että tarkistetaan nuo tukipohjalliset ajantasalle.

Sen jälkeen sitten ottamaan se influenssarokotus, jota olin komekertaa lykännyt. Terkkari kehui mun huumorintajua vaikeukuksien suhteen. Sanoin, että välillä on huumori ollut aika kortilla. Lisäksi vie lekurille mun buranareseptin uusittavaksi (saan sen huomenna tai torstaina) ja katsoi korvat. Molemmissa korvissa on lievää tulehdusta, joten ei ihme ollut se tukkoisuus ja lukkoisuuden tunne. Nyt vaan pitää pitää kädet korvia myöten ristissä, että pääsisi tuosta lentsukierteestä ohi ja että iskias pysyisi kurissa. Olisi se kiva fiilis päästä kuntoilemaan ilman suuria kremppoja.

Töissä oli vielä aamupäivällä palkka- ja kehityskeskustelut. Hyvässä hengessä meni tuo keskustelu ja päästiin yksimielisyyteen niin palkkauksen perusteista kuin kehityskohteista. Ei siis aamupäivällä tullut hirveesti varsinaisia töitä tehdyksi.

Iltapäivällä tein taas rästiin jääneitä töitä pois. Tosin tein samalla myös muiden vieläkin vanhempia rästejä. On se vaan vähän skitso olo, kun on kolmessa eri tehtävässä kertynyt noita rästejä tuon sairastelun takia. Mutta minkäs sitä vaivoille ja sairasteluille voi.

Töistä lähtiessäni tarkistin muuutaman kerran, että pankkikortti on mukana. En ihan pian halua uusiksi tuota perjantaista sähläystä.. Kaupan ja apteekin kautta kotiin, mutta ei suorinta reittiä. Nyt on onneksi marraskuu takana ja huomenna saa pitää luvan kanssa lepopäivän. Tosin voi olla, että otan salivaatteet mukaan ja menen kokeilemaan kuntopyörällä polkemista ja teen salilla ne fyssarin antamat läksyt.

Vetoomus

Kävin tänään Pukinmäen apteekissa hakemasa reseptiyskänlääkkeen ja huomasin siellä yhden tärkeän vetoomuksen. Minulla on mennyt ihan ohi juttu, että Puksun kirjasto aiotaan sulkea. Itse allekirjoitin tuon vetoomuksen kirjaston sulkemista vastaan ja toivon kaikkien blogiani lukevien, joiden on mahdollista, käydä kirjoittamassa nimi tuohon vetoomukseen! Meiltä vietiin jo terveyskeskus Malmille, joten nyt saa riisto riittää!!!!

Jos joku haluaa osallistua, mutta ei itse pääse, voin käydä kirjoittamassa nimen ja paikkakunnan listaan! Kunhan vaan saan viestiä jollain tavalla.

Lisäys... Itse aion myös lisätä lainaamista Puksun kirjastossa ja taidan aloittaa tuon jo tällä viikolla! Toimii ehkä tehokkaammin kun pelkkä vetoomuksen allekirjoittaminen.

Iskias iski takaisin ja fiilikset sen mukaiset!

VAROITUS: Tämä teksti sisältää itsesäälissä rypemistä!

Oli sitten eilen illalla tuon hermokivun jälkeen fiilikset jossain ja syvällä. Eikä tänä aamuna fiilikset olleet parantuneet. Vielä kun tuli taivaantäydeltä vettä, olotila oli kaikkea muuta kuin positiivinen. Aamupäivällä piti pitää sellainen puolentunnin masisteluhetki eli ei muuta kuin sänkyyn vällyjen alle itseääliin rypemään. Helpotti hetkeksi oloa.

Päivällä siten järkkäsin osan vaatteista ja mm. polkupyöräkypärän uuteen vaatekaappiin, samoin verhot ja pöytäliinat saivat paikan uudessa kaapissa. Nyt on liinavaatekaapissa enemmän tilaa lakanoille ja pyyhkeille. Häärääminen ja hermokipu pistää mun pinnan aika lyhyeksi ja Jussi joutui kyllä aika pahasti sijaiskärsiäksi. On mun rakas kiltti ja kärsivällinen mies, kun kestää noin hyvin mun kiukuttelut : ) Äidin ja Isän kanssa olisin kyllä saanut jo muuuutaman riidan tuossa ajassa ja fiiliksissä aikaiseksi ;) Suku on tietyssä asiossa pahin...

Lähdin sitten tekemään kävelylenkkiä, mutta jäi taas tyngäksi eli joku 2,5 kilsaa ja aikaa meni reilut 30 minsaa. Eli paluu kuukauden takaisiin tuntemuksiin on totta. Pitää tuohon burana ja antibioottikuuriin lisätä taas vaihteeksi panacodit. On tässä marraskuussa ollut ihan uskomattoman paskaa tuuria minulla eli iskiaksessa ja letsussa kärvistelyä vuoron perään. Fiilikset on taas tyyliä eniten vituttaa kaikki!!! Sorry mutsi nämä kiroilut, kun ei pääse edes kuntoilemalla purkamaan pahaaoloaan, eikä viitsi Jussillekkaan hirveesti kiuktella, puran sitten pahaaoloani tänne!

Onneksi sentäs Hannu Manninen teki hienon paluun yhdistetyn piiriin. Kova kaveri on, kun pystyy heti palaamaan huipulle. Hienoa!

Lisäys: Samoin Sanna Kullbergin hieno ennätys Firentzen maralla vaikean loukkaantumisen ja kauden jälkeen oli hieno uutinen :) Hyvä kaima!

Takapakkia osa xxx

Tänään aamulla en taas saanut nukutuksi pitkään, joten nousin joskun seiskan aikoihin ylös. Aamulla sitten lueskelin netistä, päivitin blogia ja katsoin kovalevyltä pois yhden tallenuksen.

Aamu oli sateinen, mutta lähdettiin silti kävellen kauppaan tuonne Malmille eli ostettiin sapuskaa ja mulle uusi fillarikypärä. Edellinen kun tippui hattuhyllyltä eteisen laattalattialle ja hajosi.

Takaisin sitten junalla, kun ei niitä täpötäisiä ja painavia reppuja viitsi paria kilsaa roudata. Söin sitten evääksi sämpylää ja lähdin toiselle kävelylenkille. Piti tehdä vielä seillainen 8-9 kilsanen lenkki, mutta haaveeksi jäi. Jo alkumatkasta hermot muistuttivat menosta ja kesken lenkin oli pakko lyhentää lenkkiä ja yrittää pudottaa vauhtia. Silti viimeinen kilsa oli taas tuskaista taapeertamista. Täytyy ennen nukumaanmenoa ottaa taas yksi panacod, että saa hermokivuilta nukutuksi. Fiilikset on taas jostain ja syvällä :( Onneksi kohta tämä marraskuu on ohi ja saa levätätä vaikka koko kuun. Nyt nämä viimeiset päivät yritetään sinnitellään tuossa marraskuntoiluputkessa ja menään taas koiven ehdoilla.

Oivalluksia ja sähläyksiä

Eilen aamulla lähdin sitten töihin sen verran myöhään, että meinasi tulla kiire tai itseasiassa tuli vähän kiire sinne koulutukseen. Olihan se kiva olla ohjemistokoulutuksessa, kun ei edes ns. opetusympäristössä päässyt omilla tunnareilla mitään tekemän. Onneksi pääsin sitten vierihoitoon ja muutaman kohdan itsekin kokeilemaan. Tarvitsenn varmasti tukiopetusta, kun tuo ojelma tulee varsinaisesti käyttöön. Sen verran oudoksi se kuitenkin jäi. Muutenkin tykkään tuollaisista kokopäivän koulutuksissa, missä on puolentoistatunnin ruokkis ja koulutus loppuu reilusti suunniteltua aikasemmin ;)

Töistä lähtiessäni kävelin sitten sille toisiksi lähimmälle juna-asemalle. Saa samalla kuntoilua ja säästää rahaa, kun en seutulippua osta. Tosin nyt tarttee tutustua tuohon työmatkalippu-uudistukseen. Jos se kohta on kannattavampi, sitten vaihdan siihen. Vielä ole suostunut yhdestä välistä kaksinkeirtaista lipunhintaa maksamaan. Tosin tänä vuonna on tullut ostettua tuolla lipun arvo-puolelle noita seutulippuja enemmän kuin aikaisempina vuosina.

Junassa sitten iski paniikki, kun huomasin pankkikortin jääneen työihin. Ei muuta kuin Kantsussa pois junassa ja takaisn Myrtsiin. Ovista ei pääse enää viiden aikoihin sisälle kuin ovikoodilla, enkä sitä koodilappua löytänyt mistään. Menin sitten pääovelle odottamaan, josko joku tulisi päästämään sisää. Tuskastuin odotteluun ja soitin vartialle. Tosin se meni sinne hälyytykseen. Onneksi kolleega tuli just ovesta ulos, niin pääsin hakemaan sen kortin. Onneksi se kortti myös löytyi lukossa olleesta laatikostosta. Täytyy myöntää, että iski jo aikamoinen paniikki, jos olisi tuota korttia pitänyt lähteä kuolettamaan.

Vartialiikkeen tyyppi oli saapunut, mutta eri ovelle. Annoin kaverille leikilläni palautetta, että kerrankin kun olis tarvittu, olit väärällä ovella. No onneksi selvittiin säikähdyksellä. Ei muuta kuin takaisin kotiin kaupan kautta.

Siinä kauppamatkalla hokasin soittaa Jussille ja kysyä, että josko tuon tullessani perhepitsan. Jussi, hänen isänsä ja veljensä olivat kasaamassa sitä vaatekaappia. Oli aika työläs se projekti. Kaappi on taattua pohjalaasta laatua Ylistaroost! Hieno siitä tuli. Jos jotakin kiinnostaa, voi vakka netissä käydä askon sivuilla ja etsiä Sara-komero. Nelisen tuntia sen vaatekaapin kasaaminen oli kestänyt. Tosin ihan vielä se ei valmiiksi tullut, eli hyllyjen kannattimet ja ne vaatetangot puuttuvat. Pitäähän se lisäksi pyyhkiä puupölystä. Ne kananttimet näytti olevan aikas heppoisia, joten voi olla että käydään ostamassa tukevammat.

Jussi oli saanut muutakin aikaiseksi eilen, kun tuota vaatekaappi operaatiota. Oli sitten käynyt kolmannen kerran siellä kultasepänliikkeessä ja sai nyt ne ylimääräiset rahat takaisin ihan ilman mitään ongelmia. Soittivat myös tälle myyjälle ja kaikki pahoittelivat tilannetta. Tuo koru kun on ihan uusi malli ja meille sen myynyt henkilö luuli, että lisäosa maksaa erikseen. Nyt varmaan tuli asia myös hänelle selville, että niin se ei ollut. Virheitä sattuu kaikille, pääasia on se, että ne pystytään korjaamaan.

Lisäksi lasitusliikkeen eli Lumonilta oli käyneet katsomassa niitä parvekelaseja. Totesivat saman, minkä isäni tätä asuntoa ostettaessa eli heidän laseistaan ei ole kyse. Ongelma on se, ettei niissä ole minkään lasitusfirman leimaa tai tarraa. Tämä Lumonin kaveri oli antanut yhden firman nimen, mikä korjaa vanhoja parvekelaseja ja jolta voisi löytyä myös varaosia. Soitin tilanteesta isännöitsijälle. Hän otti tuon firman nimen ylös ja aikoo edelleen selvittää asiaa. Hyvä, että tilanne edistyy.

Sain uusimman Mma. Ramotswe kirjan eli Oivallinen aviomies luetuksi. Tuo kirja lähtee sitten lainaksi ainakin yhdelle työkaverilleni. Afrikasta nojatuolimatkailu siirtyy nyt Venetsiaan eli Donna Leonin uusin Ystävä sä lapsien tuli eilen aloitetuksi. Myös Leonin kirja meneee ainakin parille työkaverilleni lainaksi, kunhan vaan saan sen luetuksi.

Illalla oli noista episoidesta sen verran väsynyt, että en enää erillistä kävelylenkkiä saanut tehtyä, enkä myöskään jaksanut blogia kirjoittaa. Taisi olla toinen tai kolmas päivä, kun nuo osittaiset työmatkakävelyt pelastaa marraskuntoiluputken. Saa nyt nähdä, miten tuossa käy. Lantun kanssa meillä on ollut tiukkaakin tiukempi kisa. On se kumma, kun ei meinaa melkein eläkeläiselle tai eläkeellä oleville nuoremmat millään pärjätä. Täyyy nostaa hattua noille teräsmummoille- ja vaareille kuten tuolla lenkkivihon marraskuntoilijoissa on. Voi kun itse olisi tuossa iässä pystyisi moisiin suorituksiin.

Vaihteeksi töissä

Tänään sitten pitkästä aikaa töissä. Toivottavasti tämä sairastelu olisi tässä ja ehtisin tehdä tässä kuussa edes yhteensä seitsemän työpäivää.

Viime yö meni sitten valvoessa. Työasiat ja ennenkaikkea liian lämmin peitto + patteri valvottivat. Ehkä joku pari-kolme tuntia tuli nukutuksi. Aamulla sitten eväät reppuun ja muistin myös ottaa kellokortin mukaan. Työmatka meni hyvin, tosin kävelyt tuntui keuhkoissa.

Työterveyslekuri sitten mokasi eilen ja pahasti. Mulla oli koko ajan mielikuva, että työterveysfyssari ja influenssarokotus on vasta perjantaina. Ei tuo lekuri sitten oikaissut ollenkaan, että se olisi ollut tänään. Fyssari sitten soitti aamulla ja kysyi, olenko tulossa. Onneksi näki tilanteen eli olen ollut saikulla ja muutenkin kuuli äänestä, että olen vielä toipilas. Siirrettiin sitten tuo aika maanantaille. Hän myös peruutti tuon terkkariajan ja menen nyt ottamaan sen rokotuksenkin maanantaina. Fyssari oli myös niin ystävällinen ja inhimillinen, ettei laskuttanut mua tuosta käymättäjääneestä kerrasta.

Ilmastointiremppa etenee meidän kerroksessa ja tietty mun vaatekaappi oli ihan toisella puolella ja tuonne saisi kiertää tuhottoman pitkään. Otin siitä hengarin takkia varten ja sandaalit. Onneksi toisella ja lähempänä nykyistä väliakaista paikkaa oli tyhjiä vaatekaappeja, joten otin nyt väliaikaisesti sieltä yhden käyttöön.

Se hyöty tästä saikusta on ollut, että evakkoaika tuolla täpötäydessä maisemassa on lyhentynyt kummasti. Jos kaikki menee hyvin, parin viikon kuluttua päästään muuttamaan takaisin omaan toistaseksi puolityhjään ja rauhalliseen maisemaan.

Tarjosin sitten tiimikavereilleni tuliaskarkit ja lisäksi vein noita myös kahdelle viime vuonna meidän tiimissä olleelle "kiertolaiselle" sekä yhdelle vähän aikaa naapuriloossissa istuneelle kolleegalle. Edelleen on helppo tehdä heidän kanssa yhteistyötä, vaikka he eivät samoja tehtäviä teekään.

Aamulla sitten lueskelin myös työmailit. Yllättävän vähän niitä oli tullut. Lisäksi sain tehtyä muutaman rästin jääneen työtehtävän ja aloitin läpikäymän yhtä listausta. Huomenna on sitten kokopäivä koulutusta tiedossa.

Iltapäivällä taistelin sitten väsymystä vastaan ja kolmen aikaan oli pakko luovuttaa. Onneksi on liukuva työaika. Lähdin vireiseen kauppakeskukseen ja ostin ne puuttuvat joululahjat + lähetin kummitädeilleni joulupaketit. Lisäksi selvisi toisesta kultasepän liikkeestä, että meitä on laskutettu liikaa. Eivät suostuneet tänään purkamaan kauppaa. Tosin kotona huomattiin, että tuossa hinnassa on mukana myös korvikset. Niitä korviksia ei edes ostettu eikä haluttu, joten nyt niitten on pakko purkaa osittain kauppa tai muuten asia menee eteenpäin.

Ilmastointirempasta tuli mieleen, että tänään oli huoltoyhtiö miehet käyneet korjaamassa tuon kylppärin rämisevän jutun eli vaihtoivat uuden tai putsasivat vanhan ja laittoivat sen keskemmälle. Lisäksi katsoivat ne parvekelasitukset. Jussille oli sitten soittaneet tuolta lasitusfirmasta eli huomenna tulee jo sieltä asti porukkaa katsomaan. Toivottavasti on oikeasta lasitusfirmasta kyse.

Illalla veljeni avovaimo viestitteli, että paketti ja kortti oli tullut perille. Pojat olivat tykänneet niistä Tuomas-veturi puvuista. Toivottavasti on oikean kokoiset. Lisäksi se Lontoon kortti eli kaksikerrosbussi oli ollut varsinkin pienemmän suosikki. Mitenköhän mua ei yhtään yllättänyt, että pojat moisista voisivat tykätä ;)

Veljekset olivat tänään taas temppukoulussa eli siis sirkuskoulussa. Lisäksi käyvät ainakin muskarissa ja vanhempi pelaa futista. Pienemmällä on kuulemma omat pelit kentänlaidalla. Hienoa, että pojat saavat harrastaa ja että vanhemmat jaksavat kuskata ja kannustaa. Se on sivuseikka, että tuleeko heistä uhreilijoita vai harrastajia, mutta ainakin on annettu mahdollisuuksia. Tuossa iässä (5 ja 2-vuotiaat) toivottavasti mennään vielä enemmän leikkimielellä kuin harrastetaan niin vakavissaan. On ne sellaisia vauhtiveljeksiä :) Endun Varalan lerillä olleet varmaan mustaavat nämä inkkarimajojen kiipeilymestarit.

Illalla otin kolemen vartin tirsat ja tein komen kilsan kävelylenkin. Lisäksi katsottiin kovalevyltä myytinmurtajat. Sapuskana oli muussia ja lohikalapuikkoja + tein itselleni pienen salaatin. On muuten hyvä ja kevyt vahtoehto noille perinteisille kalapuikoille tuo lohiversio ja toimii yllättävän hyvin.

Huomenna on onneksi perjantai :) Jos vaan saisin nykyisen liksan tai pikkaaisen pienemmän, voisin ruveta tekemään tällaisa kahden tai kolmen päivän työviikkoja. Saahan sitä aina haaveilla moisesta ;)

Sairaslomalaisen sekalaisia pohdintoja osa 2

Ei sitten kasattu eilen tuota vaatekaappia. Jo pelkkien laatikoiden siirtessä huomasi, että ne tämä sairastelu on kyllä vienyt voimaa ja paljon tästä flikasta. Pitää pyytää apujoukkoja tuohon kasaamiseen eli todennäkösesti Jussin isä ja veli tulevat avuksi, minä olen sitten korkeintaan päällysnaisena ;)

Menin sitten nukkumaan eilen kympin aikoihin, mutta alkoi taas yskittää. Nousin sitten ylös ja katsoin vikat kymmenen minsaa eilisestä herkkusieniliigan matsista eli Barca-Inter. Molemmat ovat suosikkejani, joten ei ollut niin väliä voittajasta. Liverpoolin tippuminen tässävaiheessa harmittaa.

Tämä minun penkkiurheiluus on saanut kyllä aika monesti ihmetystä ei niin tutusta henkilöistä. Sukulaiset tuohon ovat jo tottuneet. Taitaa tämäkin olla perintöä isältä, muistikuvia jo varhaisesta lapsuudesta on mm. urheilulähetysten seuranta ja urheiluruutu. Olin isäni mukana ollut joskus 1970-luvulla katsomassa Kärppien matsia (isälläni oli kausikortti) ja kuulemma ihmetellyt, miksi kaikki sedät huutaa. Myöhemmin en ole tuota ihmetellyt vaan huutanut itsekin lätkämatseissa.

Lätkän suhteen JYP on mulle suosikkijoukkue ja hyvänä kakkosena tulee Kärpät. Myös muut SM-liigan pikkuseurat, kuten HPK, SaiPa ja KalPa saavat sympatiapisteitä. Pääkaupunkiseudun joukkueista jos joku pitää valita, sitten se on Blues. Narrit on narreja ja ifkin rantaruottalaiset ei mua koskaan ole säväyttäneet. Muutenkin mun veljeni pelasi lätkää silloin vielä Tikassa, oli ne aikoja, kun luonnonjääporukka voitti alue- ja piirimestaruuksia, vaikka vastassa oli halli ja tekojääjoukkueita + veljeni porukka oli vielä ainoa, jossa oli kahta ikäluokkaa mukana. Nykyisin tuo jengi on TikKi tai vastaava.

Myös penkkiurheilun suhteen olen aikalailla kaikkiruokainen, kuten myös musiikin ja kirjojen. Sen siaan varsinaisen ruuan suhteen tunnustan olevani nirsoilija. Toisaalta, jos en tähän ikään mennessä ole oppinut tykkäämään esim. sipulista, ei sitä tartte enää syödä, ainakaan omassa taloudessa.

Aamulla sitten heräsin joskus seiskan aikoihin. Aina olen ollut tällainen aamunvirkku ihminen ja erittäin harvoin herään ysin jälkeen. Joskus tietty saattaa tulla niitä aamuja, kun ei jaksa tai viitti nousta sängystä ylös, vaikka hereillä onkin.

Tuli sitten taas otettua päivän lääkeannos eli iskiakseen 600 burana ja tähän lentsuun antibiootti ja kolmioyskänlääkettä. Jostain syystä tuo määrätty sir ephedrin-niminen yskänlääke vaan ärsyttää mun yskää. Soitin sitten terveystaloon ja pyysin lekurin soittamaan mulle takaisin. Hänen kun piti jo aikaisemmin ilmoitella tuosta perjantaisesta influenssarokotuksesta siis miten tämä lentsuilu siihen vaikuttaa.

Lekuri sitten soitti just silloin, kun oltiin lähdössä Jussin kanssa kaupungille. Ei siinä mitään, mutta meinas mennä hermot siihen jaaritteluun. Onneksi kuiteskin saatiin asiat sovituksi ja saan mennä ottamaan sen influessarokotteen. Saan myös perjantaina tuttuun ja tehokkaaseen yskänlääkeeseen reseptin. Samalla reissulla puhun myös työfyssarin kanssa ergonomiasta siis tuohon iskiakseen liittyen.

Myös huoltoyhtiöstä soitettiin aamulla. Meillä kun vessassa oleva ilmastointiluukku alkoi pitämään sellaista metakkaa, että hyvä kun nukutuksi saatiin. Laitettiin sitten paperinpala siihen, mutta unohdettiin sitten aikasemmin ilmottaa tuosta. Lisäksi puhuttiin nosta parvekelaseista, niissä kun on kiinnitys osittain pettänyt. Huoltoyhtiön miehet on tuota käyneet katsomassa ja keskusteltu isännöitsijän kanssa, mutta mitään ei vieläkään ole tapahtunut, vaikka nuo on taloyhtiön lasittamat. Tulevat sitten huomenna katsomaan tilannetta.

Onneksi ehdittiin tuohon lähijunaan, vaikka piti mennä normaalia kovempaa vauhtia. Ei oikein keuhkot tuosta tykänneet. Varmaan kiva fiilis mennä esim. cyklaamaan (siis spinua vastaavaan) pitkästä aikaa. Keuhkot huutaa hoosiannaa ja sykkeet taas pilvissä.

Kaupungilla mentiin sitten ekaksi pääpostiin. Lähetin sitten pari joulupakettia. Seuraavaksi suunistettiin suunnistajan kauppaan testaamaan Jussille niitä uusia ja kehuja Sarvoja. Vaikka Jussi meistä kahdesta onkin se kenkä-imelda, menin sitten ostamaan nuo Sarvat juolulahjaksi. Ei sitten Jussi saa niitä ennen Joulua käyttöön ;)

Tuolta mentiin sitten SSKK:lle vai mikä Suuri Kuu-kirjakauppa se nykyisin onkaan. Matkalla tuonne tuli vastaan Mikko Kivinen. Tuolta ostin pari kirjaa kummitädilleni Australiaan lähetettäväksi ja itselleni maltoin ostaa vain yhden kirjan. Pitääkin laittaa tuo postipaketti huomenna postiin. Kun kerran molemmat kummitätini ja äitini on kovia lukemaan, eihän minustakaan voinut tulla kuin lukutoukka. Nyt vasta hokasin, että pitää myös toiselle kummitädille ja ainoalle Suomessa asuvalle kummilleni kirja. Molemmat kummisetäni ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Levätkää rauhassa kummisetäni.

Tuolta sitten Stokkalle ja deli-osastolle. Sain tuonne sellaiset etukupongit, kun oli Hullujen Päivien yhdessä kuitissa oli käynyt kämmi eli myyjä antoi mulle kaupan ja oman kappaleeni. Kävin sitten palauttamasssa ohjeen mukaan tuon kuitin kauppaan ja sain tuosta hyvityksen. Delistä ostettiin sitten patongit mukaan.

Seuraavaksi sitten haettiin meidän perus-Polarit huollosta. Ne kun oli simahtaneet samaan aikaan. Samasta liikkeestä Jussi osti mulle joululahjaksi yhden korun. Tosin tuo korun hinta pisti vähän mietittytämään.. Huomenna täytyy käydä eräässä toisessa kultasepänketjussa katsomassa, miten siellä tuo koru on hinnoiteltu.

Kotona otin sitten parin tunnin päikkärit. Ei ollut tarkoitus ottaa noin pitkiä päikkäreitä. Päikkäreiden jälkeen kävin reilun tunnin mittaisella kävelylenkillä Vantaanjoki-varressa. Hieman koipi otti tuosta itseensä. En nyt taida vielä panacodia ottaa, mutta jos ottais burana 600:n ja lihasrelaksantin. Varmasti saa hyvin taas nukutuksi.

Huomenna taas pitkästä aikaa töihin. Tässä kuussa ole pahemmin tuolla käynyt eli vaivaiset neljä työpäivä on takana. Taitaa olla ennätys, jos ei lomakuukausia lasketa. Päivä menee varmasti satoja sähköposteja lukiessa ja turhia viestejä poistaessa, ellei sitten ole jotain koulutusta tiedossa.

Sairaslomalaisen sekalaisia pohdintoja

Tänään olen taas pienessä mielessä ehtinyt pohtia vaikka mitä. Yksi oli tämä blogin perustaminen ja Lontoon rapsojen kopionti (ja pahimpien kirjoitusvirheiden muokkaus) tuolta Lenkkarista. Olen myös pyytänyt kavereilta ja tutuilta lupaa noihin blogi-linkkeihin. Kaikki nyt näkyvät blogit on siis saatu lupa laittaa linkkilistaan -roudarin katsoin suostuneen, kun oli linkittänyt minun blogin omaansa ;)

Tuli muuten mieleen, että jos mulla on jonkinlainen Lenkkivihko-kirous.. Viimeksi, kun sinne kirjoittelin sain vaivaksi bursiitin ja hölköttelyt jäi siihen, lisäksi viimevuonna oli ihan samanlainen lentsukierre korvatulehduksineen ja outoine huimauksineen. Kun nyt tuonne palasin kirjottamaan, alkoi taas lentsukierre ja vielä tuo iskias. Uskaltaakohan tuolta pitää enää taukoa ja jos pidän, mitä seuraavaksi.

Oli Lontoon reissun aikana tipahtanut myös uusin Juoksija-lehti postiluukusta. Itse muista sitä tilanneeni, eikä myöskään lukenut, että se on näytelehti. Kiitos vaan jollekin ystävälliselle henkilölle, jos olet tuon tilannut. Kiva oli lehdestä lukea juttuja ja varsinkin Polarin sykemittaritehtaasta. Olen elämäni kuusi ensimmäistä vuotta asunut Säynäjäkankaitten naapurissa Kempeleen Köykkurissä. Isäni ja Professori Säynäjäkangas rakensivat talot siis samaan aikaan. Säykin nuorin lapsi on minun lapsuudenystävä ja edelleen pidätään yhteyttä -tai ainakin joulukorti lähetetään. Aikamoinen persoona tuo Säykki on, mutta ei nyt kerrota kaikkea.

Hieman myös huvittaa nämä blogsportin profiilikyselyt esim. parhaista kirjoista. Minä olen lukenut aina ja paljon, joten on vaikea nimetä yhtä tai edes top 20-kirjaa. Ehkä Top 50 tai 100 olisi mahdollista. Suurin luku-urakka on ollut kahlata läpi kaikki Päätalot. Tosin postyymisti julkaistuja kokoelmia en ole lukenut. Muita esimerkkejä lukemistani kirjoista on vaikka Taru Sormusten Herrasta + muuta Tolkienin tuotantoa,Sota & Rauha, Idiootti, Rikos & Rangastus, Sinuhe Egyptiläinen, Tuntematon Sotilas, Pohjantähti Trilogia, Jane Austinen kirjat, Myrskyluoto-sarja, Juoksuhaudantie, Coelhoja, Mankkelleita, Nesbjöön tuotantoa, Larssonin Millenum-trilogia, McEvaneita, Coezeeta, Lessingiä, Le Cleziota, Kertésejä... Tuossa on vain murto-osa lukemistani kirjoista. Raskaiden kaunokirjojen jälkeen on kiva lukea vaikka dekkareita tai vähän viihteellisempää höppäromskuja. Myös elämänkerralliset kirjat ovat kiinnostavia.

Tuli tuossa tehtyä reilu tunnin mittainen kävelylenkki. Kiva oli kävellä hämärässä Vantaanjokivarressa ja ilmakin oli sopivan kostea hengittää. Eipä ollut hirveästi muita liikkeellä.

Loppuilta menee varmaan uutta vaatekaappia kootessa. Saatiin se osittain joululahjaksi, kun ikuinen pulma säilytystilasta. Tuossa paikalla olleet mappihyllyt saatiin jos siirrettyä ennen reissua. Äiree ehdotti, että annettais ne pois. Voi olla, että ei anneta.. Mihin sitten ne kirjat ja lehtikansoit oikein mahtuu.

Kirjoitin myös mailia kummitädilleni tuonne Australiaan. Onneksi ei asu Sydneyn lähistöllä, niin ei tartte olla sydänkurkussa. Laitoin ensimmäisenä sukulaisena hänelle linkin tänne. Terveisiä vaan sinne Australiaan kummitädille. Pitääkin laittaa äireelle ja ainakin yhdelle serkulle linkit tänne ja parille kaverille..

Lisää saikkua ja PUHEKIELTO!

Kuten jo sunnuntaina aavistin, eilen työterveyslekuri dianostisoi minulta kurkunpääntulehduksen, myös molemmissa poskionteiloissa on tulehdus. Samoin myös toisessa korvassa oli tärykalvolla pieni veronpurkauma, taisi tulla siis siitä menomatkan lennosta. Pahinta on kuitenkin se, että pitää olla KYMMENEN PÄIVÄÄ PUHEKIELLOSSA. Apua, ei kyllä millään onnistu tällaiselta omituiselta höpöttäjältä.

Samalla reissulla vein lähimpään postiin eli Puksun R-kioskin asiamiespoistiin tuliaispaketin lähetettäväksi veljenpojilleni.

Eilinen päivä meni muuten lepäillessä, sättäillessä, foorumieita ja blogeja lukiessa, musiikkia kuunniellessa. Sain myös tehtyä illalla pienen kävelylenkin. Niin ja tietysti Diili tuli katsottua. Minulla oli jo ennen tuota haastatteluja tunne, että finaalissa ovat Antti ja Heidi. Vaikka Heidi vähän epäonnistuikin haastattelussa, Minna mokasi enemmän. Hjalliksen pisteet on tuon ohjelman aikana minun silmissä nousseet ja paljon.

Tuon jälkeen paketoin myös muutaman joululahjan. Ei taida olla enään kuin yksi tai korkeintaan kaksi joululahjaa hankkimatta. Kun tuon aloittaa jo joskus syys- tai lokakuussa, ei tartte pahimmissa jouluruuhkissa ja paniikissa lahjoja etsiä.

Lontoon reissu osa 4: Viimeiset nähtävyydet ja ostokset sekä kotimatka

Viimeinen aamu oli pilvinen, mutta ei sateinen. Ensimmäiseksi pakattiin laukut suunnilleen valmiiksi. Ihmettelin jo, että mitkä Jussin housut kaappiin oli jäänyt, mutta ne oli mun varafarkut. Ei tarvinnut pakata varamatkalaukkuun mitään, sen verran tilava se iso laukku on. Varamatkalaukun lisäksi jäi käyttämättä ainakin lenkkarit. Olin ottanut ne lähinnä varakengiksi ja sitä varten, jos kävisin hotellin salilla kuntopyörää polkemassa. Jäi sitten tuo, samoin kuin hotellin sauna-osasto näkemättä.

Oltiin edellisenä iltana katsottu, että hotellin lähellä olevasta italialaisesta raflasta saa brittiaamiaisen ja se tarjoillaan jo klo 7.00 alkaen. Vähän seiskan jälkeen suunnattiin sitten tuonne. Aamiainen maksoin n. 4puntaa/lärvi ja sisälsi 2 toast-leipää, kananmunan, pekonia, makkaran ja joko papua tai tomaatin + teetä/kahvia. Minä otin tuon setin tomaatilla ja Jussi pavulla. Lisäksi tilasin itselleni veden, kun oli se tee niiin tuhottoman kuumaa. Tuollaisella aamiaisella jaksaa muuten yllättävän pitkälle. Olisi hotellissakin ollut aamiainen, mutta sen hinta oli yli kymmenen euroa/aamu/hlö. Onneksi ei tuota tai mitään ruokapakettia otettu, se olisi ollut aikas sitovaa.

Otettiin myös siitä läheisestä Kappelista kuvia, samoin vielä siitä koulurakennuksesta. Seuraavaksi mentiin sitten sinne Victorian bussiasemalle. Matkalla bongattiin mm. Little Ben rakennus. Tuli myös vasta nyt huomattua, että niitä Victorian asemia on todella kaksi. Metro- ja juna- asema on siis paljon lähempänä hotlaa kuin tuo bussiasema. Ostettiin tuolta bussiasemalta liput klo 11.30 lentokentälle lähtevään bussiin.

Tuolta takaisin hotellille, kun iski veskihätä... Hotellin lähellä huomasin, että siinä oli pari asunnotonta yöpymässä. Pyysin Jussilta (hänellä oli kolikot) molemmille annettavaksi kolikot. Laiton ne niihin makuualustoille. Saavat sitten ostaa vaikka vähän aamupalaa niillä. Tiedän, että tuo ei ratkaise tilannetta, mutta itselle tuli tuosta hyvä mieli. Hotellilta vikan kerran bussiasemalle lähdettäessä oli toinen kaveri heräämässä ja imetteli sitä kolikkoa. Toisella oli oma kolikko tallessa eli onnistuin tuossa ilman herättämistä unesta.

Seuraavaksi lähdettiin kiertämään tuo hotellin lähellä ollut St.James Park. Ensiksi sinne kuningattaren palatsille ja sitten puiston reunaa kohti Amiraliteetin riemukaarta. Yritettiin olla ripeitä, sillä puiston kiertoon ei ollut hirveästi aikaa. Otettiin kuvia puistosta ja Amiriliteetin puolella mm. James Cookin patsaasta, siitä riemukaaresta, Amiraliteetin rakennuksesta, parista muusta patsaasta sekä pienestä ja ihanasta pienestä mökistä (cottage). Puiston toista reunustaa hotellille palatessamme pari turistia kysyi meiltä tietä Buckinghamin Palatsille. Oli hieman huvittava tilanne, kun itsekin oltiin turisteja, mutta osattiin neuvoa oikea suunta. Toinen vielä kysyi, että mikä puisto se on. Näytettiin, että tien toisella puolella on opastaulu.

Hotellilla sitten kiireesti vessaan ja viimeiset tavarat reppuihin ja laukkuihin. Otin takin vuorelle (onneksi on irtovuorellinen takki) vielä muovipussin ja laitoin siihen Jussin hanskat ja oman kaulabasminan. Jussi meni edeltä hisseille ja minä tulin perässä. Hotellin aulassa ei ollut kuin yksi virkailija palvelemassa sisään- ja uloskirjautumista. Onneksi siihen tuli pian lisää henkilöä ja saatiin se uloskirjautuminen nopeasti tehtyä. Jätettiin huoneeseen siivoajille vähän tippejä, kun oli kertynyt kolikoita. Samoin myös mm. pubissa ja aamupalapaikassa tuli tippiä jätetyksi.

Vaikka oli aikataulu tiedossa, meinasi tulla kiire bussille. Sen verran muutamaan liikennevaloon jäätiin, eikä Jussi hokannut mennä yhdestä risteyksestä samaan suuntaan kuin minä. Menin sitten vähän jalan uhallakin tavallista nopeammin ja ehdittiin juuri ja juuri bussiin. Ei jäänyt edes minsaa pelivaraa.
Kiva oli menomatkalla lentokentälle huomata tuttuja paikkoja mm. Harrods ja nähtiin myös ei niin tuttuja rakennuksia. Matka lento-asemalle kesti melkein tunnin, sen verran kova ruuhka oli Cityssä. Tosin toiseen suuntaan oli vieläkin kovempi ruuhka. Oli varmaan ainakin Kehä 1:n mittainen autoletka menossa Lontoon Cityn suuntaan.

Lentoasemalla vielä varmistettiin se, mistä terminaalista Blue 1:n koneen lähtevät eli kolmosterminaalistahan se meni. Sitten taas käveltiin ainakin se kilsa tuolta ykkösterminaalista kolmoseen. Mentiin heti tekemään lähtöselvitys sellaiselle automaatille ja valittiin paikat koneesta + tulostettiin tarra matkalaukkuun. Samalla jätettiin matkalaukku koneeseen vietäväksi.

Siirryttiin sitten terminaalin puolelle. Mentiin toiseen kerrokseen ja ihmeteltiin vähän kauppojen vähyyttä. Ostettiin tuolta yksi puolenlitran pullollinen kolaa juotavaksi ennen turvatarkastukseen menoa, sekä mm. sudokulehti ja Jussin isälle tuliaisiksi pari menthol-savukerasiaa. Jussille ja eräälle sukulaiselleni ostin joululahjaksi solmiot ja itselleni kaksi huivia Tie Rack -nimisestä liikkeestä. Olen yrittänyt etsiä tietynlaisia ja suhteellisen edullisia huiveja huonolla menestyksellä. Nyt kun osui kaksi mieluista ja toisen sai puoleen hintaan, ostin sitten samalla kertaa kaksi. Ei tarvitse niitä enää etsiä.

Kierreltiin vähän terminaalia ja mentiin sitten istumaan vähän rauhallisempaan paikkaan. Vastapäätä oli Bagel Street liike. Kävin katsomassa, että siellä on 2 punnan kanapatonki, kun koneessa vastaavanlainen kinkkupatonki maksoi kolme/neljä euroa. Syötiin sitten se patonki. Noin tuntia ennen lähtöä siirryttiin turvatarkastukseen. Tuolla olikin tarkempaa kuin Hesassa, sillä esim. minun piti ottaa neuletakki pois vaikka ne napit oli muovia. Ei sentäs meidän pitänyt ottaa kenkiä pois. Tällä kertaa Jussikin muisti tyhjentää taskunsa ;)

Turvatarkastus meni ok ja nyt vasta hokattiin, että Lontoossa kaikki on toisin eli paljon liikkeitä löytyi tuolta puolelta. Mentiin sitten yhteen kauppaan ostamaan viimeisiä tuliaisia/joululahjoja eli alkomahoolia, itsellemme ostettiin sellainen bayleys-lajitelma pullojuttu (neljää eri makua oli siis samassa paketissa), sekä pari After Eight-konvehtirasiaa. Toisen jouluksi ja toisen minun duunipaikalle, kunhan joskus sinne pääsen. Saatiin kaupanpäällisiksi hauska nalle puoleen hintaan.

Käytiin myös Hamlinsin lelukaupassa ja ihailtiin sellaisia liikkuvia eläimiä (mm. possu, pupu, koira ja kissa). Olisin halunnut sen possun, mutta olisi vienyt liikaa tilaa. Viereisestä levykaupasta tarttui sentäs muutama levy mukaan eli Stingin uusin, Anderea Bocellin levy ja Bon Jovin parhaat. Tuon viimeisen valitsin siksi, kun sai kaksi levyä kahdeksalla punnalla. Sting ei kuulunut niihin. Olisi tuolla ollut vaikka kuinka paljon liikkeitä ja rahaa olisi saanut menemään Chanelille, Diorille jne. Oli kuitenkin liikaa meidän budjetille. Jussi meni vessaan ja itse jäin istumaan. Aloin jo hermoilla, missä hän viipyy, sillä koneeseenkin pitäisi päästä.

Tietysti lähtöportti oli kaukana ja matkaa oli muutama sata metriä. Portti oli sulkeutumassa eli kohta olisi tullut viimeiset kuulutukset, mutta onneksi ehdittiin hyvin. Heti koneeseen noustuamme selitettiin tilanne lentoemännille eli pyydettiin niitä tippoja minun korvienlukkoisuuteen. Lupasivat tuoda niitä. Kone oli nyt ihan puolityhjä eli varmaan finskin lakon loppuminen ja se, että oli lauantai (siis ei ollut liikemiehiä) vaikutti tilanteeseen.

Otin repustani lukemista, pienen olkalaukun ja sellaisen saalin, sekä purkkapaketin ja terminaalin puolelta ostamani vesipuollon. Jussi laittoi sitten minun repun sinne ylös laukkulokeroon. Nuo kun tahtoo olla tällaiselle melkein alamittaiselle sintille turhan korkealla. Muovipussit ja Jussin reppu mahtuvat jalkatilaan penkin alle.

Nousu meni ongelmitta, vaikka vähän kelistä ja mahdollisista ilmakuopista varoitettiinkin. Katselin vähän aikaa näkymiä, mutta aika pian alkoi tulla pimeä. Ratkoin pari sudokua ja luin vähän sitä kirjaa. Tällä kertaa en jaksanut Mma. Ramotswen ja naisten etsivätoimiston nro 1:n seikkaluja lukea edes puoleen väliin. Nyt myös uskaltauduin itse vessaan ja selvisin kommelluksista. Tosin jostain syystä lavuaari ei vetänyt kunnolla. Sanoin siitä lentoemännälle ja hän tarkisti tilanteen.

Reilu tunnin ennen laskeutumista otin ne nenätipat. Ei ollut mitään miellyttävää, mutta ennemmin se kuin kärsiä uudestaan korvakipua. Tarjoiluvaunusta ei ostettu mitään, mutta makeisvaunusta ostettiin lakupiippuja. Piti myös ostaa wiener nougaata, mutta ei oltu tarpeeksi nopeita. Ostettiin sitten sitä Nordic gourmet-suklaakonvehteja (siis lakka, puolukka ja mustikkasuklaakonvehteja). Lisäksi liityttiin Blue 1/Sas:n kanta-asiakkaiksi, se kun ei mitään maksa.

Vähän ennen laskeutumista alkoi silti korvat lukkiintua ja pyysin ne "mikkihiiret" pienestä vastustelusta huolimatta sain ne. Tosin ei huomannut laittaa päälle toisia mukeja, joten kuuman veden saaminen vaatteille ei ollut kauhean kivaa.

Laskeutuminen sujui ongelmitta ja oltiin n. 10 minsaa etuajassa Helsinki-Vantaalla. Ei muuta kuin tavarat koneesta ja tuloselvitykseen. Tosin taisi lentsu viedä minulta lukukyvyn, sillä en ensiksi hokannut mihin hihnalle ne laukut tulee. Sanoin tuosta takanani tulleelle, että ossaa enää lukea numeroita suomeksi tai jotain vastaava ;) Onneksi ymmärsi sen vissiin äänestäni, että olen kipeä, sillä sanoi heti, että ollut rankka reissu.

Nopeasti se laukkukin tuli. Jussi oli soittanut äidilleen ja kysyi, onko Jussin isä vastassa meitä. Oli koko perhe eli Jussin vanhemmat ja veli. Annettiin Jussin isälle ne savukkeet tuliaisiksi. Taisi Jussin veli arvata, että löysin hänen toivomansa joululahjat. Paluumatkan aikana alkoi ääni mennä painuksiin. Päästiin nopeasti siis kotiin ja tila-autoon mahtui hyvin meidän kassit.

Kotona sitten vähän ennen ysiä. Katsoin sitten selkkarit ja sain myös purettua tavarat laukusta. Yleensä kun ne tuppaa minulla olemaan laukussa päiväkausia. Piti myös forrestin bogia ja seppolaa käydä lukemassa sekä kirjoitin lenkkariin matkaraportin ensimmäisen osan.

Yhteenveto reissusta:
Hyvää:
Lontoo ihanan ihana kaupunki, voisin vaikka muuttaa tuonne joksikin aikaa. Jussi ei tuohon kaupunkiin niin ihastunut.
Säät olivat todella suosiolliset ja ihmiset erittäin ystävällisiä ja avuliaita.
Uskallettiin liikkua sekä turistibussilla että metrolla.
Uskalsin käyttää englantia ja hyvin tulin ymmärretyksi. Tosin Jussi auttoi minua kiperimmissä tilanteissa. Oli myös hyvä olla pieni sanakirja mukana, sillä kävelevälle sanakirjalle voi tulla vieraita sanoja, kuten vaikka se iskias.
Tuli käveltyä paljon ja sitä kautta nähtyä erilailla paikkoja kuin pelkästään turistikohteita.
Nähtävyydet ja haaveista totta eli Jussille Newtonin hauta, minulle taas St.Paulin katedraali.
Syötiin myös ns. paikallista ruokaa eli pubissa ja viimeisen päivän aamupala.
Blue 1:n ja hotellin erittäin ystävällinen ja avulias henkilökunta.
Hotellin sijainti eli paljon hyviä kohteita kävelymatkan päässä.

Miinusta:
Aivan liian vähän aikaa tuollaisen kaupungin ja monien kohteiden kiertämiseen.
Menomatkan korvien lukkiintuminen ja kova kipu.
Sisäpihan terassi.
Panacodit jäi kotiin.
Barbicanin liian kuiva ilma + takit sisällä konsertisalissa.
Mahlerin nukuttava sinfonia.

Kaiken kaikkiaan plussanpuolelle jäätiin ja oli onnistunut reissu. Jos vielä joskus saisi kuvia siirrettyä johonkin julkiseen albumiin, voisin sitten linkittää ne tänne.

The End

Lontoo reissu osa 3: Enemmän nähtävyyksiä, vähemmän shoppailua, puburuokaa ja konsertti

Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin 6.30 aikoihin. Huomasin, että yöllä oli satanut ja edelleen tihuutti vettä. Onneksi oli kuitenkin sateenvarjot ja vettä pitävät takit mukana. Meidän oli tarkoitus mennä läheiseen pubiin eli albertiin aamupalalle. Oltiin katsottu edellisenä iltana, että aamupala tarjoillaan klo 8.00 alkaen.

Pubi ei kuitenkaan oltu auki, joten lähdettiin sitten lähimpään Starbuck-kahvilaan. Matkalla tuonne homasin lähimmän apteekin ja käytiin kysymässä saisiko panacodia vastaavaa tuotetta. Onnistuihan se ja ilman reseptiä, eikä se lääkepakkaus maksanut kuin 2 puntaa! Suomessa samanlaisesta pakkauksesta saa pulittaa toistakymmentä euroa. Starbuckissa ei sitten ollut tietynlaisia mukeja, joita oli toivottu matkalta. Sentäs sellainen hieno termosmuki löytyi tuliaisiksi. Kahvilasta ostettiin sitten leivät mukaan. Lisäksi syötiin ensimmäisenä päivänä ostettu patonkia, mandariinia ja juomana teetä + appelsiinimehua.

Aamulla huomattiin, että aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Tehtiin yhdessä päätös, että British Museum Egypti-osastoineen on pakko jättää käymättä.

Ensimmäinen kohde oli Jussin must-see kohde eli Westminster Abbey. Kirkosta räpsittiin kuvia ja käytiin siinä muistomyymälässä. Onneksi oltiin aamulla liikkeellä, joten kauhea rysis tuolla ei ollut. Meidän harmiksi siinä lähti juuri joku opastuskierros, joten pari kertaa jouduttiin rysikseen. Jussi otti itselleen englanninkielisen opastuskuulokkeen ja kertoi minulle tapahtumista. Nähtiin mm. Elisabet 1 ja hänen vihanaisensa eli Skottien Maryn haudat, Kuninkaallisten kruunajaisissa käytettävän tuolin. Kirkon sisältä olevasta kaupasta löytyi Newtonin haudasta kortti -kirkon sisällä kun ei saa kuvata. Nähtiin myös tuo hautamonumentti livenä ja tuo oli fysikkaa opiskelleelle Jussille matkan elämys. Sade oli yltynyt kirkossa kiertelyn aikana. Käytiin silti viereisessä Tescossa ostamassa pientä purtavaa ja otettiin samalla kirkoista ja parlamenttitalosta kuvia. Big Ben oli minulle pienoinen pettymys, odotin sen olevan hieman isompi.

Sen jälkeen suunnattiin Trafalgar Squarelle ja mentiin ensiksi Thamesin rantaa. Lontoon maailmanpyörässä olisi varmasti nähnyt paljon, mutta en saanut Jussia sinne houkutelluksi. Aukiolla räpsittiin sitten kuvia Lord Nelsonin Monoliitistä ja Amiriliteetin riemukaaresta. Seuraavaksi suunnattiin Charing Cross Roadille ja etsittiin Foyle´sin kirjakauppaa. Jussin äiti oli toivonut joululahjaksi kreikankielistä sanakirjaa ja tuota kirjaa ei löydy joka kaupasta. Kyselyiden jälkeen kirjakauppa löytyi yllättävän läheltä, mutta tuota kirjaa siellä ei ollut. Onneksi toinen toivekirja löytyi.

Tuolta palatessamme alkoi nälkä yllättämään. Palace Theatren vierestä löytyi sitten pubi ja mentiin sitten tuonne syömään. Jussi tilasi perinteistäkin perinteikkäämmän annoksen eli Fish and chipsit ja itse taas club sandwichin. Tosin ensiksi minulle tuotiin kalaa ja sipsejä, mutta tarjoilija tajusi mokan. Söin sitten Jussilta vähän kalaa ja ranskisia omaa ruokaa odotellessa. Pian tuotiin myös minun leipä ja lisukkeena oli myös salaattia ja ranskalaisia. Rasvasta, mutta niiiiiiin hyvää. Tuli sellainen tunne, että voisin asua Lontoossa pidemmän ajan, kierrellä eri kohteissa ja syödä pubeissa joka päivä tai ainakin viikko.

Palasimme takaisin Tafalgar Squarelle. Tuon kiertelyn aikana sadekin oli tauonnut, eikä satanut enää reissun aikana pisaraakaan. Eräästä matkamuisto myymästä ostin pienemmän karhuherra Paddingtonin lapsuudenkotiin vietäväksi. Pian tulikin sitten tuo kiertoajelubussiyhtiön bussi. Näpsittiin sitten lisää kuvia sieltä bussin yläosasta ja suunnattiin kohti minun reissun must-kohdetta eli St.Paul´s Catedralia.

Olin joskus teini-ikäisenä lukenut Sir Christopher Wrenistä ja vanhan St.Paulin katedraalin palosta + uuden rakentamisesta jonkun kirjan. En todellakaan muista tuon kirjan nimeä, mutta siitä asti minulle on ollut ISO HAAVE nähdä tuo upea rakennus. Jo Katedraalin ulkopuolella olin todella liikuttunut ja sisälle astuessani tunne vain voimistui. Tuo on mykistävän kauniin upea rakennus. Olin vain hiljaa ja ihailin näkymiä kirkon sisällä. Kävimme myös alakerran kryptassa ja nähtiin Wellingtonin, Nelssonin ja tietysti Wrenin haudat sekä tietysti piti ostaa muutama kortti tai sellainen korttivihkon ko. katedraalista, samoin jääkaappimagneetti ja pinssi.
Takaisin kryptassa noustessamme oli hiljainen hetki ja rukoiltiin Isä meidän enkuksi ja kuultiin herran siunaus. Pappi pyysi sitten tulemaan keskustelemaan, jos on jotain mielenpäällä.

Minun oli pakko mennä puhumaan siitä, mitä tämä rakennus minulle merkitsi ja onneksi oli Jussi tulkkina. Pappi oli todella otettu tuosta palautteesta. Kysyi, mistäpäin oltiin ja kertoi haluavansa joskus tulla käymään Baltian maissa ja Skandinaviassa. Toivottavasti tulee. Lopuksi toivotettiin vielä herran siunausta puolin ja toisin. Seuraavaksi kiivettiin sinne kupoliin. Se oli yllättävän raskasta tällaiselle huonokuntoiselle henkilölle ja lisäksi raskas pubi-ruoka ei ehkä ole paras ruoka ennen tuota operaatiota. Ensimmäisen kerran korkealle kiivettäessä tuli minulle huimauskohtaus. Oltaisiin voitu kiivetä katolle asti ottamaan kuvia, mutta parempi olla vaivaamatta kopea liikaa ja tultiin alas. Lopuksi vielä lahjoitettiin muutama kolikko kirkon hyväksi menevään keräykseen. Myös Jussille tämä paikka oli hieno kokemus. Minulle tuo on ehdottomasti kaunein rakennus, missä olen koskaan vieraillut ja voi olla, ettei tuota mielipidettä minun osaltani kovin helposti muuteta. Olen aina rakastanut historiallisia rakennuksia ja myös kirkkohistoriaa.

St.Paulilta jatkettiin sitten kiertoajelua eli mentiin mm. London Bridgen yli ja saatiin hyviä kuvia Tower Bridgestä, samoin mentiin tuon Tower Brigen yli ja tietysti Towerin linnan ohi. Linnan edellä olevat rakennustelineet ja puut estivät hyvien kuvien saamisen. Myös Parlamenttirakennus tuli kuvattua. Meidän piti jäädä bussisa tietyllä pysäkillä, mutta jostain syystä bussi ei mennyt opaskartan mukaista reittiä. Pian huomattiin lähipubi eli Albert ja sitten vaan pysäkkinappulaa. Mentiin alakertaan bussin ollessa liikkeellä ja meinasin teloa itseni. Onneksi taisin saada vain mustelman. Jäätiin sitten pois Buckinghamin Palacen luota.

Sieltä sitten hotellille ja syötiin vähän sapuskaa + vaihdettiin vaatteet iltaa varten. Illalla oli ohjelmassa joululahjaksi Jussin äidiltä saatu London Symphony Orchestra:n konsertti The Barbiganissa. Ohjelmistossa oli Mendelssohnin viulukonsertto ja Mahlerin Sinfonia nro 10. Meitä kiinnosti enemmän tuo Mendelssohn.

Seuraava operaatio oli sitten suuntaaminen metrolle ja mentiin lähimmälle eli St.Jamesin asemalle. Metroasema löytyi helposti, mutta oikeastaan metrolippujen osto oli varsinainen operaatio. On se kumma, että lippuja voi ostaa asemalta vain automaateista ja pitää olla tasaraha. Saatiin sentäs avulias virkailija avuksi. Vaikka käytiin vaihtamassa sopivankokoista rahaa, ei se automaatti meinannut huolia meidän kolikoita. Onneksi toisella virkailijalla oli sitten vaihtokolikko ja saatiin liput ostetuksi sekä neuvo, mihin suuntaan pitää mennä.

Metro oli yllättävän helppo käyttää, varsinkin kun ei tarvinnut vaihtaa. Mennessä piti seistä osan matkaa, mutta tullessa saatiin istua todella tyhjässä vaunussa. Barbicanin asemalta löydettiin helposti perille ja saatiin neuvot oikealle ovelle. Ei ostettu ennen konserttia mitään juomista ja se oli virhe. Jussilla oli ollut yskää koko ajan ja myös minulle alkoi tulla lentsun oireita. Kroppa ehti jo tottua Suomen kylmempiin keleihin, kun Lontoossa oli lämmintä sellaiset 12-15 astetta.

Barbican oli yhdellä sanalla kuvattu eli kotoisa. Ei siis mikään mahtipontinen marmoria ja kultaa kimalteleva rakennus vaan taustat puusta ja penkit tietysti kangasta. Tuolla ei myöskään ollut kovin tarkkaa lippukontrollia ja takit sai tuoda sisälle saliin. Tiedä sitten mistä syystä, mutta varsinkin Jussia yskitti jo viulukonserton aikana, minuakin jonkin verran, mutta ei niin pahasti vielä. Ensimmäiseltä parvelta ja sivusta näkyi todella hyvin lavalle. Hyvin nuori viulisti selvisi tuosta urakasta ja eläytyminen sekä häneltä että kapelimestarilta oli hienoa katseltavaa. On se ihmeellinen lahja saada viulu soimaan tuolla tavalla. Eikä aploodeista meinannut tulla loppua.

Puoliajalla mietittiin, että josko lähdettäisiin pois. Mahler ei oikein ole kummankaan suosikkeja. Oli kuitenkin lahjasta kyse, joten päätettiin jäädä. Ostettiin sitten kupilliset teetä. Väliajan jälkeen jostain oli mm. meidän viereen ilmestynyt pariskunta. Joko myöhästynyt näytöksestä tai sitten tullut esim. ylemmältä parvelta. Olisi muuten säästänyt rahaa ja paljon, jos olisi ostanut halvemmat liput ja siirtynyt vahingossa paremmalle paikalle. Ei tuo tosiaan ollut mitenkään loppuunmyyty.

Toinen puolisko oli sitten varsinasta yskäkonserttia meidän osalta. Vähän kävi sääliksi vieressä istuvia. Muutenkin minua alkoi nukuttamaan ja ensimmäisen kerran ymmärrän heitä, jotka ovat jopa kuorsanneet konsertissa.. Eipähän tarvitse mennä Mahleria vähän aikaan kuuntelemaan. Muutenkin taisi kapelimestari soitattaa tuota normaalia hitaammassa temmossa, sillä tuo kesti yli tunnin. Ei jääty sitten aploodeja kuulemaan vaan lähdettiin pois, muutaman muun tehdessä samoin. Ovenpielessä ollut henkilö kommentoi jotain tilanteesta, mutta en saanut mitään selvää.

Takit kiinni ja takaisin metroasemalle. Mentiin vahingossa väärään suuntaan, mutta onneksi Moorgaten metroasema oli lähellä. Tosiaan oli vähän porukkaa metrossa. Metrosta piti sitten poistua toiseen suuntaan, sillä se meidän pääty asemasta oli suljettu. Onneksi Victoria Street oli lähellä. Jussi meinasi hakea iltapalaksi pitsaa Pizza Hutista. Itse olin bongannut lähempää Express Pizzerian, joten mentiin sinne. Otettiin ihan perus margarita-pitsa mukaan. Minulla ei ollut kovin kova nälkä, sen verran hyvin rasvainen pubiruoka vie nälän, mutta Jussille tuo upposi.
Sisäpihalla oli porukkaa juhlimassa, mutta oli niin väsynyt ja lääkkeiden (yskänlääke, burana 600 ja se Panacodia vastaava) ottamisen jälkeen olin unessa ja nopeasti.

Lontoon reissu osa 2: Nähtävyyksiä, shoppailua ja roskaruokaa

Aamulla heräsin sitten suomen aikaan kuudelta eli paikallista aikaa neljältä. Kävin vessa ja vähän aikaa torkahdin, mutta kuudelta paikallista aikaa laitoin sitten lukuvalon ja luin lehteä. Onneksi otin mukaan pari lehteä, olisi muuten kirjat tullut äkkiä luetuksi. Vähän ennen klo seiskaa Jussikin suostui nousemaan. Aamupalaksi syötiin sitten edellisenä iltana ostettu seesaminsiemenbagel ja itse otin vähän patonkia, mandariinia ja juotiin teetä + appelsiinimehua. Vähän ennen kasia lähdettiin sitten liikkeelle.

Ensimmäiseksi mentiin ihan lähellä olevan Westminster Chappelin (siis paljon pienempi kuin tämä kuuluisa Westminster Abbey) ohitse, tällä kertaa ei vielä tuosta kirkosta otettu kuvia, mutta myöhemmin sitten. Ensimmäinen varsinainen kohde oli erittäin lähellä hotellia ollut Buckingham Palace eli siis Kuninkaallisten asunto. Näytti Ellu olleen kotona, kun oli lippu tangossa. Olihan se hieno rakennus ja varsinkin ne portit oli upeat, mutta tuollaisessa pytingissä kyllä eksyisi helposti ja siivottavaa riittää kokonaiselle armeejalle. Myös aukiolla olevasta Victoria-memorial patsaasta tuli otettua kuvia.

Toiseksi suunnattiin Wellingtonin aukion suuntaan eli käveltiin greenparkin ja palatsin puutarhan vierustaa. Oli muuten todella upean aurinkoinen syyskeli koko päivän. Matkalla aukiolle räpsiittiin muutama kuva syksyisestä Lontoosta ja paikallisesta ruskasta. Wellingtonin aukiolla otettiin sitten kuvia tietysti siitä paikallisten riemukaaresta, muutamasta muistomerkistä sekä itse Waterloon taistelun sankarista.

Kolmantena kohti Hyde Parkkia ja Dianan muistoksi tehtyä aluetta. Matkalla puistoon alikulkutunnelissa oli kaksi koditonta koiransa kanssa. Jussi sitten tahtoi antaa heille muutaman kolikon, kun näyttivät ihan kunnollisilta henkilöiltä. Jos kerran Jussi haluaa muutaman kolikon antaa, en minä pistä sitä vastaan. Puistossa sitten huomattiin muutama prinsessa Dianan memorial walk kyltti ja lähdettiin kulkemaan muistomerkille niitä pitkin. Mentiin mm. ihanan ruusutarhan läpi. Jostain kumman syystä noita laattoja ei enää ollut tuon ruusupuutarhan toisessa päässä, mutta jatkettiin silti matkaa. Pian tulikin serpentine-järvi vastaan, joten oikealla puolella oltiin. Järven rataa jatkettiin sitten eteenpäin. Järvessä bongattiin ainakin hanhia -oli ne pulleita otuksia Hesan sorsiin verrattuna. Myös pari uimaria kävivät järvessä pulahtamassa.

Dianan muistomerkki oli ehkä reissun suurimpia pettymyksiä. Tosin en päässyt tuonne sisään, kun ei se ollut auki. Toisaalta vieressä ollut Isis -lintupatsas oli upea. Sitten suunnattiin kohti Albert-memorialia. Nuo kaksi muistomerkkiä kun ovat todella lähellä toisiaan. Matkalla tuonne Jussi kävi vessassa. Itse en sitten viitsinyt penkille istahtaa, kun näytti sen verran savi/mutavelliltä se penkin alusta. Albert-memorial oli kyllä komein näkemämme kuninkaallisten muistomerkki, ei kyllä Victoria ollut isäpappansa muistomerkki. Jopa Jussi totesi, että kannatti tuonne asti kävellä. Samalla tuli myös kuvattua tien toiselle puolella oleva The Royal Albert Hall. Upea rakennus sekin.

Riitti sitten aamupäiväksi nähtävyydet eli suunnattiin erästä pientä ja tuntematonta kulmakauppaa kohti ;) No ei vaan eli Harroldsille kannattaa mennä tutustumaan jo ihan nähtävyytenä. Hieman oli tuonnekin käveltävää, kun ei uskallettu sentäs liikaa katuja oikoa. Harrodsilla olitiin sopivasti klo kymmeneltä eli juuri avaamisaikaan. Sisällä käytiin lähinnä makeispuolella, tuolta ostin Harrods-mukin ja -teetä sekä Leonidas lumiukkoaiheisen joulusuklaan. Pienen neuvonnan jälkeen löytyi myös se "turisti-puoti" eli Sovernies-osasto. Tuo lienee Harrodsin osastoista kohtuuhintaisin. tuolta mukaan tarttui yksi joululahja sekä itselle ainakin hauska ja taitettava kankainen kauppakassi, kynäsetti sekä Harrods-aiheinen Karhuherra Paddingon. Itse kun olen pienenä flikkana nukkunut Paddington lakanoissa (äiti/täti teki ne minulle ja veljelleni), joten tuo karhuherra on tosiaan ollut monien unien vartija ja minulle tärkeä. Ensimmäisen kerran visa vinkui tuolla reissulla.

Harrodsilta päästiin nopeasti ulos ja seuraavaksi oli tarkoitus suunnata hotellille. No siinä kaupannurkilla käteen lyötiin sitten mäkkärin kupongit. Eli parilla tai kolmella punnalla sai hampurilaisen (big mac/kana/kala) sekä keskikokoiset ranskalaiset. Tarjous oli voimassa vain tänään ja siinä Harrodsin vieressä olevassa mäkkärissä. Ei muuta kuin sinne syömään. Itse otin kanahampurilaisen ja Jussi otti Fisun. Tuo Kanapurilainen oli nappivalinta. Juomana meillä oli ihan vaan vettä. Otettiin siis vesipullo mukaan, kun kierreltiin kaupungilla.

Mäkkärin jälkeen käytiin vielä GAP:N liikkessä ja sieltä ostin yhden ihanan t-paidan. Tuon t-paidan lisäksi ostin itselleni Lontoosta vian pyjamahousut + kaksi huivia. Matkalla hotelille alkoi sitten tuttu hermokipu. En tietysti hokannut ottaa Panacodeja mukaan, enkä heti kysyä apua tilanteeseen, mutta tuosta sitten lisää myöhemmin. Huomasin myös mm. korttiliikkeen, joten ostin tuolta muutaman Lontoo aiheisen kortin sekä vaan pari postimerkkiä.

Hotellin lähistöllä huomasin, että tuollahan on Mark&Spenserin liike (siis ei se kuuluisin ko. ketjun liikkeestä), joten eikun sinne. Jussille ostin tuolta joululahjaksi (itse valitsi) boxereita, sekä muuten tuliaisiksi Jussin siskon pojalle sekä työkaverini tytölle sellaisen body-setin -7 bodya sai 8 punnalla (1 punta = 1,1 euroa) sekä veljenpojilleni sellaiset Tuomas-veturi oloasut. Jo toinen Visa-ostos.

Matkalla hotellille otettiin sitten kuvia vielä hotellin lähellä olleesta ihanasta ja pienestä rakennuksesta siinä luki seuraavaa: "This School founded 1688 eli kyseessä on Blewcoat Schoolin rakennus, jossa on nykyisin viehättävä lahjatavarakauppa. Kyseessä oli siis köyhille suunnattu koulu ja todennäköisesti St-Jamesin alueen ensimmäisiä kunnallisia poikakouluja. Tosin wikin mukaan kyseinen rakennus on rakennettu 1700-luvulla. Voihan se olla, että aikaisempi rakennus on tuhoutunut tai muuten pitänyt uudistaa. Jos vaan mahdollista, kannattaa vierailla ko. rakennuksessa.

Hotellilla sitten levättiin vähän aikaa ja mietittiin, mitä seuraavaksi. Mun koiven tilanne ei ollut parantunut, mutta pohjalaaset eivät kovin helposti luovuta, joten päätettiin sitten lähteä shoppailemaan Oxford-Streetin suuntaan. Matkalla taas muutama kuva ja mentiin hitaasti, mutta varmasti Matkalla sitten huomattiin kiertoajelufirman esite-bussi. Ihmeteltiin mielessämme jo aikaisemmin kiertoajelun suolaista hintaa eli 25 puntaa/henkilö. Selvisi sitten esittelystä, että bussilippu on voimassa kaksi vuorokautta ja noita busseja voi käyttää siirtymisestä paikasta toiseen. Tosin viimeinen bussi lähtee n. klo 17.00 aikoihin. Lisäksi hintaan kuuluu risteily Thamesilta. Ostettiin sitten ne liput, mutta ei heti hypätty bussiin. Ostoskadulle päästessäni bongasin heti lahjatavarakaupan ja Liverpoolin huivin. Tietystihän se oli pakko ostaa. Ostin myös hauskan hiirimaton töihin (töissä ollut Liverpoolin The Copista kaverini ostama hiirimatto hajosi) sekä Liverpoolin avaimenperän. Liikkeessä olisi ollut myös sinitakkinen Karhuherra Paddingon, mutta kyllä se Harrodsin vihreätakkinen nalle on mulle kuitenkin rakas.

Seuraavaksi sitten eteenpäin ostoskatua. Käytiin siinä alkuperäisessä Mark&Spencer-tavaratalossa, mutta tuolta ei mitään ostettu. Selfbidges-tavaratalo on myös näkemisen arvoinen. Tuolla käytiin lastenosastolla ja ostin serkkuni tytölle lahjaksi sellaisen Barbin koirakylpysetin, kun sitä toivoi. Kierrettiin myös elintarvikeosastolla, mutta sieltä mitään ostettu. Pian päästiin yhteen matkan kohteista eli Disney Storeen. Tuolta kun oli muuuuutama joululahjatoive. Itselleni ostin Nasun (Nalle Puh ja Tikru on jo aikaisemmin) ja Nalle-Puh sukat. Lahjaksi ostettiin mm. leijonakuningas-pehmoja, erään Nalle Puh-sarjan hamon puku sekä sellainen suloinen Nalle-Puh-vauvan potkupuku sekä tietysti Disney Storen lahjakassi. On muuten todella kestävää materiaalia se. Kolmannen kerran päivän aikana ostokset visalle. Mietittiin vielä suunnitelmia, mutta ei jatkettu ostoskatua eteenpäin vaan palattiin takaisin. Käytiin sitten matkalla bussille ostamassa KFC:ssä sellainen pieni eväsboksi. Tuosta olisi syönyt hyvin 3-4 henkilöä, mutta meitä oli vain kaksi. Otettiin tuo setti siis mukaan ja mentiin kiertoajelubussille. Hieman saatiin odottaa bussia ja ruuat ehti jäähtyä. Mentiin sitten bussilla Parlamenttiaukiolle. Kuvia ei otettu, sillä ilta alkoi hämärtyä.

Jäätiin siis Parlamentin kulmilla pois ja nähtiin vilaus mm. Big Benistä. Jos oltaisiin menty tuonne päivää aikaisemmin oltaisiin todennäköisesti käyty katsomassa Parlamentin avajaisseremoniaa (18.11). Tuolta oli yllättävän lyhyt kävelymatka hotellille. KFC:n tuotteita oli moni moittinut. Kun on tarpeeksi nälkäinen, kyllä tähän flikkaan roskaruoka uppoaa. Tosin täytyy myöntää, että ei me tuota settiä jaksettu kokonaan syödä, mutta 13 punnalla ehdottomasti sai rahoille vastinetta. Muutenkin tuo oli minulle sellainen kerran/pari elämässä juttu eli nyt on kokeiltu KCF:n sapuskat.

Sapuskan jälkeen sitten kylpyyn. Kyllähän se teki hyvää vähän aikaa, mutta olisihan se pitänyt muistaa, ettei issias lämpimästä tykkää. Vähän ajan kuluttua hermokipu vaan paheni pahenemistaan. Sain vihdoin Jussin pyydettyä kaveriksi kysymään apua respasta. Onneksi oli sanakirja mukana. Vaikka Jussi pari vuotta Losissa opiskelleena osaakin englantia paljon paremmin kuin minä oli tuo iskias-sana hänelle vieras. Muutenkin yllätyin siitä, miten hyvin itse pärjäsin englannilla ja uskalsin sitä käyttää, vaikka luulin, että olen ihan umpisurkea eikä koulunumeroni enkussa (kiitos yläasteen enkunmaikan) olleet todellakaan mitään kiidettäviä, ennemmin tyydyttäviä tai välttäviä.

Respassa selvisi, että lähistöllä olisi terveysasema, mutta se ja apteekki oli tietysti jo kiinni. Opin suosiolla, että nyt lähtee Panacodit ressulle mukaan. Onneksi sentäs hokasin ottaa Burana 600:t mukaan. Jussi kävi vielä kysymässä kylmää. Kuulemma kerroksissa on jääpala-automaatit ja huoneissa niille astiat. Jussi kävi hakemassa jääpaloja. Ei muuta kuin jäät muovipussiin ja koivelle kylmää. Hieman tuo helpotti tilannetta. Nyt jaksettiin valvoa jonnekin iltakymmeneen paikallista aikaa. Sitten uni kutsui tai niin luulin.. No joskus puolenyön aikaan selvisi se sisäpihan ihanuus eli siellä oli terassi. Heräsin siihen, kun joku emäntä puhua kailotti ja kikatti niiiiin läpitunkevalla äänellä. Oli siellä myös pari miestä, mutta heidän äänensä tuskin olisi mua herättänyt. Ei muuta kuin Jussilta lauseet valmiiksi ja soitto respaa. Kuulin myös, että ainakin joku toinen valitti samasta asiasta. Muutenkin tuo hermokipu piti valveilla, joten kovin montaa tuntia tullut nukutuksi. Siitä lisää seuraavan päivän kertomuksessa.