Loppuloman kuulumisia

Nopeasti se menee eli nyt lähes neljä viikkoa kestänyt kesäloma. Oli varmaan reiluun kymmeneen vuoteen pisin yhtäjaksoinen kesäloma, mutta olisi sitä voinut hyvin jatkaa toisen mokoman. Toisaalta on se mukava lasku töihin, kun tällä viikolla ei ole kuin pari työpäivää.

Loppuloma vietettiin ihan kotosalla, koska Jussilla alkoi työt juhannuksen jälkeisellä viikolla. Pari päivää hän tosin oli saikulla, kun venäytti selkänsä. Kuntoiltua sain jonkin verran, mutta enemmänkin olisi voinut tehdä. On ainakin tullut käytyä satsissa salilla useammin kuin vuosi sitten tähän aikaan. Kuntoilut ovat olleet lähinnä fillarointia, kävelyä ja kuntosalilla hikoilua.

Toissa viikonloppuna avasin tämän vuoden huolto- ja talkoilun eli oli jo edellisessä tekstissä mainitsemassa Bodominjärven ultra intervallissa huoltajana. Tämä ultramuoto on kehitetty Norjassa ja nyt siis rantautui suomeen. Osallistujia oli lopulta alle 20, kun tuli pari viimehetken peruutusta. Oli kiva, rento ja pienimuotoinen tapahtuma. Kerrankin ehti kisan aikana talkoolaiset jutella juoksijoiden kanssa. Tuli nähtyä sekä vanhoja tuttuja ja myös tavattua uusia tuttaivia + muutama nimimerkki tuolta Juoksufoorumilta sai kasvot.

Aurinkoakin sain todella hyvin ja huolimatta 30-kertoimisesta aurinkorasvasta onnistuin polttamaan mm. kädet, kasvot ja niskat. Toinen huono juttu oli se, että ei tajuttu riittävn ajoissa katsoa, oliko mökissä kenties lämmitys päällä. Ei meinannut siinä kuumuudessa tulla nukkumisesta mitään ja vuorokauden aikana sain nukutuksi ehkä joku 45 minsaa... Onneksi lomalla oli aikaa nukkua univelat pois.

Viime viikolla käytiin myös leffassa eli uusin ja viimeisin Harry Potter. Yksi parhaista ellei paras Potter-filmatisointi. Välillä juoni on vähän liian laahaava ja välillä oli taas jätetty tärkeitä juonenkäänteitä pois, nyt oli kaikki oleellinen mukana ja sopivasti kokoajan tapahtumia.

Tässä alkuviikolla kanavasurffailessa huomasin, että maikkarin leffalta tuli yksi klassikkoelokuva eli Atlantin valli murtuu. Pakko oli tuo hieno elokuva katsoa, kun en muista sitä aikaisemmin nähneeni. Yllättävän hyvin on aikaa kestänyt ja todella näkemisen arvoinen leffa. Tuli lähdettyä kuntoilemaan vähän turhan myöhään, mutta oli hyvä syy sille.

Lomalla olen saanut myös luetuksi paljon kirjoja. Vaikka on tullut luetuksi toistakymmentä kirjaa, ei lukemattomien kirjojen määrä ole kirjahyllystä pahemmin pienentynyt, kiitos mm. työpaikan kesäkirjakeräyksen, alennusmyyntien ja antikvariaattisen kirjakauppojen. Taitaa olla yli 70 lukematonta kirjaa omassa kijahyllyssä, eikä se siitä tunnu paljon vähenevän.

Tänä kesänä en pahemmin ole mitän raskaita klassikoita lukenut. Klassikoiksi voi toisaalta mainita lukemani Rudyard Kiplingin Viidakkoseikkailu, Caroll Lewiain Liisan seikkailut ihmemaassa (Liisa ihmemaassa) tai Richard Adamsin Ruohometsän kansaa. Ruohometsän kansaa eli jänisten seikkailut on vielä vaiheessa. Ihan mielenkiintoista lukea näin aikuisiällä lasten ja nuorten klassikoita, saa ihan erilaisen elämyksen kuin nuorempana. Lisäksi tuohon genreen sopi hyvin pari Ilkka Remensen nuorten-kirjaa eli Draculan Ratsu ja Operatio Solaris. Hyvin on Remes osannut kirjoittaa nuorille tarkoitettuja seikkailuja ja kyllä niitäkin voi näin vanhenpana lukea.

Lisäksi tuli luetuksi muutama joidenkin mielestä höppäkirja eli työpaikan kirjakeräyksestä bongaamani Lauren Weisbergerin Haluan Harry Wistonin. Kirjailijan tunnetuin kirja on muotielämän sijoittunut Pahoilainen pukeutuu Pradaan. Samaa sarjaa on myös kirja-alesta ostamani Candance Bushellin Sinkkuelämää kirja. En ollut tuotakaan lukenut ja muistelin, että se olisi ollut kirjalistalla. Nämä kaksi kirjaa lähtivät lainaksi Jussin siskolle tulevalle Kreikan lomareissulle.

Uusi tuttavuus oli Gaile Parkin ja hänen ihanan elämänmyönteinen Kigalin kakkukauppa. Turhaan ei ole sanottu, että Mma Ramotswe-kirjojen fanit pitävät myös kakkumestarki Angelista. Ei kannata lukea tuota näkäisenä. Ihana kirja ja jatkoakin on jo suomennettu.

Dekkareista luin Ruth Rendellin vanhempaa tuotantoa eli Vain lasta pirunkuva pelottaa. Lisäksi aloitin viimeisinä työpäivinä Agatha Christien Helmeilevä kuolema. Rendelliä en kovin paljon ole aikaisemmin lukenut ja siksi tiesin etten tuota kirjaa ollut aikasemmin lukenut. Christien kirjojen osalta oli kiva tavata uusi ennenlukematon tuttavuus. Dekkarifaneille molemmat ovat takuuvarmaa valintaa.

Remeksen lisäksi luin jo alkulomalla Kari Hotakaisen Ihmisen osa. Ei minusta niin hersyvän hauska kuin esim. Juoksuhaudantie, mutta toisaalta parempi kuin Iisakin kirkko. Hyviä oivalluksia ihmisen elämästä ja elämäntarinan myymisen hinnasta.

Tuli sitä yksi vakavamman sarjan kirja lomalla luetuksi eli ranskalaisen Philippe Claudelin Harmaat sielut. Sodan aikana aikana tapahtuneet pikkututön ja suositun opettajattaren murhat pistävät pienen kylän sekaisin. Tuomion oikeellisuudesta voi olla montaa mieltä. Ei ole turhaan palkittu tämä kirja. Kirjailijan toinen suomennettu kirja eli Varjojen raportti odottaa lukuvuoroaan nyt syksymmällä.

Lisäys.. en näköjään muistanutkaan kaikkia lomalla lukemiani kirjoja, sen verran monta niitä oli. Pari lisäystä sopii hyvin tuohon Claudelin Harmaat sielut kirjan perään eli ensimmäinen on hienon ja palkitun kertojan Joyce Carol Oatesin tiheätunnelmainen Kosto, rakkaustarina. Toinen on norjalaisen Per Pettersonin Kirottu ajan katoava virta. Ei ole turhaa myös Pettersonin tuotantoa kiitelty ja palkittu.

Toinen tällähetkellä keskeneräinen kirja on myös työpaikan kirjakeräyksestä mukaan tarttunut Raija Orasen Etusivun enkeli. Taisi Oranen tarkoituksella kirjoittaa kuin puhdasta kaunokirjallisuutta. Nopealukuinen, mutta tähänmennessä suhteellisen ennatta-arvattavissa ollut kirja.

Täytyykin päivittää ne kirjalistat ja nostaa ne tälle sivulle, kun ovat pääseet tippumaan aika alas. Ne sitten seuraavassa tekstissä.

Lopuksi oikein hyvää kesänjatkoa kaikille ja hyvää lomaa kaikille lomalaisille. Toivottavasti saatte nauttia yhtä hyvistä ja vaihtelevistä keleistä kuin minä.

Loma- ja matkasuunnitelmia, käsitöitä ja muuta

Nyt on vihdoin loman aika ja tuli kyllä tarpeeseen. Minusta olisi saanut olla kevätloma, mutta ei näköjään ainakaan tällepäivälle sitä suotu. On taas tullut lunta yön aikana, just kun kevyenliikenteenväylilläkin alkoi olemaan kunnolla asfaltti paljastunut. Toisaalta on ainakin kivan valkoista, kun oli jo aika likaisenharmaata se lumi.

Pääsiäislomaakin ollaan suunniteltu ja vaihteeksi on vuorossa matka Lontooseen ja käydään samalla tapaamassa Oxfordissa opiskelevaa Jussin veljeä. Kiva taas päästä reissuun vähän pitemmälle ja eiköhän sitä tule taas nähtyä sellaisia kohteita, mitkä jäivät edellisellä reissulla näkemättä. Samalla pääsee vähän kuninkaallisten häätunnelmia aistimaa, ne kun ovat seuraavana viikonloppuna.

Flunssakin on onneksi helpottumassa, mitä nyt edelleen on pientä kröhää. Edellisissä verikoikeissa ei ilmennyt mitään uutta, saas nähdä, mitä viime viikon torstaina otettujen verikoikeiden tilanne on. Astmahoitajalle en vielä ole aikaa varannut, kun pitää saada yskä rauhoittumaan ennen tuonne menoa.

Viime viikolla oli myös taloyhtiön yhtiökokous ja nyt näyttä siltä, että putkiremppa alkaisi jo nyt syksyllä. Ensi kuussa on asiasta asukasinfo, missä kerrotaan asiasta enemmän. Olin jo vähän miettinyt kesäloman ajankohtaa, mutta taitaa sekin muuttua, jos putkiremppa alkaakin jo esim. elokuussa.

Käsitöistä sen verran, että nyt on päästy taas tuon ikuisuusprojektiksi ristimäni villapaidan kutomisen makuun ja hyvin on kuvioita syntynyt. Mitä nyt on välillä joutunut muutaman puikollisen purkamaan. Kohta ollaa takakappaleessa kädentien suulla. Nyt en kovin helposti koko takakappaletta pura, vaan siirryn etukappaleeseen.

Kirjoista Michel Tournierin Kolmen kuninkaan kumarrus tuli luetuksi. Kirja kertoo Raamatun luomiskertomuksesta mainituista kolmesta itämään tietäjästä. Minusta yllättää vähälle huomiolle Suomessa on kyseinen kirjailija ja kirja jänyt. Tosin Lasse Lehtinen on omassa kirjallisuusbogissaan maininnut Tournierin Kolmen kuninkaan kumarruksen yhdeksi nykyajan klassikoksi.

Vielä loppuun niistä kuvista... En ole onnistunut/muistanut siirtää niitä lupaamiani kuvia tänne blogiin tai linkiksi. Jos vaikka samalla siirtäisi jonkun kuvan edelliseltä Lontoon-reissulta.

Olipas taas yö

Eilen Aikun hienon hiihdon jälkeen piti mennä untenmaille, mutta vatsa oli asiasta eri mieltä eli tuli jonkinlainen kramppi/venähdys/rehvädys jo sängyssä maatessa. Ei auttanut muuta kuin nousta ylös ja yrittää löytää vähiten kivulias asema. Taisi myös tulla ummetusta samalla ja tuli sitten pitkästä aikaa puhuttua norjaa (tai joidenkin mielestä tanskaa) suureen valkoiseen puhelimeen.

Ei meinannut kipu millään laantua, joten harkitsin jo päivytykseen menoa ja soitinkin neuvontasarjaan. Sen verran pahin kipu kuitenkin laantui, että pystyin muutaman tunnin nukkumaan. Ihan kiva juttu, että unirytmi meni näin loman lopuksi sekaisin.

Heräsin sitten itsekseni viideltä ja katsomaan Suomen pelin. Olipas aikamoinen ottelu ja tokan erän jälkeen näytti pahalta. Onneksi kolmannessa erässä joukkue heräsi ja otti sen pronssimitalin. Hieno juttu :)

Illan kisoasta sen verran, että miesten 50 kilsalta en hirveesti odottanut. Sentäs kolmikko hiihti maaliin asti. Muutenkin oli paljon tylsempi kisa kuin naisten päätösmatka. Omalta osalta kisojen seuraaminen loppuu tähän. Lätkän finaalia ei ole enää innostusta eikä näköjään energiaa katsottua.

Päivällä tuli sitten otettua päikkärit. Piti mennä tänän salille, mutta vatsan kipuilu esti ne haaveet. Sain sentäs tehtyä reilun tunnin mittaisen kävelylenkin. Tiestö oli aikas mielenkiintoisessa kunnossa eli osittain sohjoja ja loskaa ja osittain todella jäistä pääkallokeliä. Lisäksi loppumatkasta räntäsade vaan yltyi ja olin kotona ihan litimärkä. Lenkin aikana vatsa, selkä ja takareisi ilmoittivat olemassaolostaan.

Huomenna sitten taas vaihteeksi duuniin. Katsotaan, miten hyvin vr:n lähiliikenne kulkee. Salille en taida vielä uskaltaa mennä, vaan annan tuon vatsan toipua tuosta vaivasta. Jos ei vaiva päivän/parin sisällä mene ohi, sitten on pakko mennä taas vaihteeksi lääkärille.

Muutoksia suunnitelmiin

Aamulla taas sai miettiä kisoja. Yhdistetyssä ei tullut sitä joukkuekisan mitalia. Naisluistelijoille mitali olisi ollut aikamoinen ihme ja jo kymppisakki on kova saavutus. Lauralla näyttää kisahermot pitävän paremmin kuin Kiiralla. Vielä on vapaaohjelma luistelematta ja tilanne voi muuttua.

Jääkiekossa oli pari yllätystä lähellä, kun Tsekki joutui koville Latvian kanssa ja Slovakia Norjan. Jäivät silti yllätykseksi moiset. Vähän näyttää siltä, että alppihiihdossakin alkaa mitalit olla turhan kaukana. Miesten viestissä tuli sentäs kunniakas viides tila kaikkien kompurointien jälkeen. En silti viideeltäkympiltä mitään odota.

Tänään olisi ollut ohjelmassa treeni pt:n kanssa. Ei sitten tullut tuosta oikeastaan mitään, kun PT oli puolestaan sairastuvalla kylkiluun murtumien takia. Näytti/selitti muutaman minulle epäselväksi jääneen liikkeen, mutta muuten tein sen ohjelman itse. Muutenkin keskusteltiin tuosta tilanteesta ja todettiin, että maltilla mennään. Yritetään saada kroppaan liikettä, mutta jos joku liike tuntuu liian pahalta, sitä tehdään vain ihan muutaman kerran ja esim. joka toinen päivä.

Salille menin junalla ja oli juna suhteellisen hyvin aikataulussa ja väljä. Takaisin tullessa ei junaa näkynyt raiteella, joten suuntasin bussille. Tuli sitten kuulutus muuttuneesta lähtöraiteesta, mutta en viitsinyt enää lähteä sinnesuuntaan. Onhan tuo bussilinja hitaampi, mutta voi olla ettei tuo juna olisi ajoillaan lähtenyt ja olisi ollut täynnä.

Kirjoista sain Dan Brownin Kadonnut Symboli-kirjan luetuksi. Ihan kohtuullinen tuo oli, tosin intensiteetti oli aikaisemmista kirjoista tippunut. Tuo oli ehkä hyväkin juttu. Muuten tuo loppu meni jo vähän selittelyksi. Nyt lukuvuorossa on se eilen kirjastossa uusimassa käymäni kiinalaisen nobelistin Gao Xingjianin Vapaan miehen raamattu.

Lomakin on jo puolessa välissä ja lomapäivät menee taas liian nopeasti. Toisaalta on tullut otettua aika hyvin etäisyyttä työasoihin.

Ei hirveesti huvittaisi

kirjoittaa tänne mitään, kun ajatukset pyörii taas vaihteeksi ikävien asioiden ympärillä. Eräs asia on niiiin vaiheessa, että en viitsi tämän tänne enenpää kirjoittaa, vaikka mieli tekisi. Toivon vaan, että saisin pyytämäni vastineet ja muut mahdolliset kommentit ko. asiasta mahdollisimman pian ja ennenkaikkea asian käsitellyksi loppuun hyvässä hengessä.

Eilisestä sikainfluenssapiikistä selvittiin suuhun tulleen pahan maun lisksi pienellä kuumeilulla. Otin illalla suosiolla yhden kipulääkkeen ja sain kohtuullisen hyvin nukutuksi.

Työmatkat sujuivat tänään hyvin ja samoin työpäivä. Tosin muutama ohjelma välillä tökki ja iltapäivän koulutuksessa mentiin aikas ripeää tahtia. Aamupäivällä kävin juttelemassa siitä työergonomiajutussa ja sain vihreätä valoa sen suhteen.

Töistä tullessani odotti kelan kirje. Koska oli ohut kirje aavistin pahinta ja aavistuis osoi oikeaan eli hylkäävä päätös kuntoutukselle tuli. Pitää siis ottaa yhteyttä työterveyteen ja mennä sitäkautta johonkin avokuntoutukseen. Sinänsä mielenkiintoinen päätös, kun en hakemuksessani maininnut avo- tai laitoskuntoutusta, vaan annoin Kelan katsoa, mikä on minulle sopivin kurssi. Tietääkseni työterveys ei mitään varsinaista avokuntoutusta järjestä. Kuulemma siitä päätöksestä ei voi valittaa, mutta ajattelin silti tiedustella asiasta ja kysyä neuvoa jatkoa varten.

Ei tälle tilanteelleni oiken auta kuin nauraa, sen verran paljon on taas tullut paskaa niskaan viimeaikoina. Eikä tuo Kelankaan päätös pahempia tunnerektioita aiheuttanut tai siis ihmetystä. Onneksi sentäs on ihania ihmisiä olemassa, jotka jaksavat kannustaa, tsempata ja olla tukena. Kiitos teille kaikille :)

Eiköhän viikonlopun pienten näkeminen eli lauantaina rakkaani siskonpojan ja sunnuntaina minun veljenpoikeni synttärireissu siirrä ajatuksia parempiin asioihin. Samoin tietysti kohta alkavat olympialaiset ja loma.

Kirjoista sen verran, että Olli Jalosen hieno kuvaus seikkailusta maailmanympäri ja ihmiskohtaloista ja elmän sattumanvarasuudesta eli 14 solmua Greenwichiin tuli tänään luetuksi lopuun. Ei siis ollut ko. kirja turhaan ehdolla Finladia kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2008. Itse kyllä pidin Jalosen kirjasta enemmän kuin Sofi Oksasen Puhdistuksesta. Minusta tuo ei ollut edes paras Oksasen kirjoista.

Seuraavaksi lukuvuorossa on vaihteeksi kirjaston kirja eli puolalaisen Olga Tokarchukin Päivän talo, yön talo. Kyseisen kirjailijalta olen lukenut aiksemmin teoksen Alku ja muut ajat. Se oli ihanan unenomainen kirja, vaikka käsittelikin vaikeita asioita. Odotukset ovat siis korkealla tämän aikaisemmin suomennentun teoksen suhteen.

Puuhastelua ja rötväilyä

Tänään heräsin taas virkeänä kasin aikoihin. Vaivat on menossa parempaan suuntaan, sillä todella pitkästä aikaa selvisin eilen vain yhdellä särkylääkkeellä eli ei tarvinnut ottaa illalla toista lääkettä. Tänäänkin otin särkylääkkeen vasta puolenpäivän aikoihin. Katsotaan, josko sitä edelleen ei tarvitsisi ottaa sitä toista särkylääkettä.

Aamulla sain vihdoin vaiheessa olleen leffan eli Tyttö ja helmikorvakorun katsotuksi kovalevyltä. Samoin yhden kokonaisen jakson Mentalistia sekä Pakoa vajaan jakson verran. Surffasin myös netissä ja eri foorumeilla.

Aamupäivällä oli vuorossa myös operaati mullanvaihto. Ihan kohtuullisesti tuo onnistui, mutta en siltikään mikään viherpeukalo tai multasormi ole kuten äitini. Pitää toista viherkasvia vielä parantaa, mutta en jaksa tehdä sitä tänään.

Toinen operaatio oli siivous. Vaivojen takia en ole pystynyt hirveästi pölyjä pyyhkimää ja kuitenkin kirjoja oli kertynyt jonkinmoinen pino, mitkä piti laittaa omalle paikalleen kirjahyllyyn. Tuli kerrankin kunnolla siivottua myös kirjahylly. Hieman koipi ja selkä otti tuosta itseensä, mutta ei niin pahasti kuin viikkositten.

Muuten päivä meni rötväillessä eli kirjaa lukiessa, päikkärit nukuttua, netissä notkuessa ja töllöä katsellessa. Ulkona kävin sen verran, että vein ne vanhat mullat biojäteastiaan. Lisäksi tuli taas käytettyä tuota fakiiri/piikkimattoa.

Kirjoista sen verran, että Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissä on nyt luettu ja pienen arpomisen jälkeen lukuvuorossa on edelleen omista kirjoista Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin.

Sain myös tiedon ensi viikonlopun veljenpoikeni synttäreistä. Pojilla kun on ikäeroa 5 päivää vaille 3-vuotta eli molempien synttärit on siis tulossa. Vanhempi pojista täyttää 6-v eli kummipoikani menee syksyllä eskariin ja nuorempi sitten 3-vuotta. Lahjat on siis hankittu ja samoin junaliput Tampereelle. Sieltä vielä autokyydillä juhlapaikalle, mutta jätetään tarkempi paikka kertomatta. Vauhtia ja hauskoja juttuja on varmasti tiedossa :)

Huomenna on taas työpäivä, tosin hokasin, että pari viikkoa duunia ja sitten viikko lomaa olympialaisten katseluun :)

Lomat lusittu

Menipäs tuo kolme viikkoa nopeasti. Ihan vähän käy kateeksi esim. Keniassa pari kuukautta leireilijöitä, mutta vain vähän ;) Ei ole näillä palkoilla + asuntolainoilla varaa pitää noin pitkä lomia, ellei sitten passiteta saikulle.

Viime yö meni taas huonommilla unilla. Alkaa vissiin tuo työhönpaluua stressaamaan tai sitten pitkästä aikaa ottamani relaksantti teki unesta ns. koiranunta. Aamullakin oli kummallinen olo, mutta sain silti itseni liikkeelle. Jussi meni edellä tuonne satsin Hertsikan keskukseen ja minä menin perässä. Kokeilin tänään crosstrainerilla polkemista ja puoli tuntia tuli tehdyksi. Ihan kohtuullisen hyvin koipi ja selkä tuon kesti. Lisäksi tein vähän vatsoja ja selälle fyssarin neuvomia liikkeitä sekä venyttelyt.

Piti tuolta Hertsikasta mennä kyläilemään Jussin vanhempien luokse Laajasaloon. Jussi sinne menikin, mutta mulle iski aikamoinen päänsärky tuon treenin jälkeen. Kun föönin hurinakin alkaa sattumaan korvissa, silloin on parree mennä kotiin lepäämään. Kotona viritin sitten piikkimaton selän alle ja katsoin hiihtoja.

Naisten kisan loppuratkaisut jäi näkemässä. Onneksi Puolan Justiina oli sen verran kova täti, että ei itkijä-Petra vienyt sentäs voittoa. Aikku taisteli hyvin, mutta soirtui eilen väärään suhkseen, Riitta-Liisa oli tasaisen varma, mutta suurin yllättäjä oli ehdottomasti Riikka. Varsinkin eilisen kisan loppu oli upeeta katsottavaa ja palkintokorokepaikka yllättävän lähellä.

Miehissä Heikkis Matti on aikas yksin. Onkohan Jauhojärvi taas onnistunut treenaamaan liian kovaa. Hyvä päätös silti jättää keirtue kesken ja saada palautusaikaa tuleviin kisoihin. Onneksi voitto meni Lukasille, eikä kyttääjä-Petterille. Oli norski kyllä sippi sen nousun jälkeen samoin Heikkisen poika.

Sain myös kovalevyltä katsottua joskus aikoinaan tulleen Hotelli Ruanda-leffan. Onneksi on vielä olemassa ihmisiä, jotka ovat itse valmiit kuolemaan pelastaakseen muiden hengen. Kyllä hävetti tuo ulkomaalaisten ajattelu tilanteesta. Ei mikään ihme, että esim. Jenkkien sotaretket tuolla lähi-idässä menevät miten menevät.

Toinen juttu mikä minua suuresti on taas viime aikoina ihmettänyt, on ihmisten suhtautuminen tuohon Suurin pudottaja-ohjelmaan. Kummasti taas syyllistetään ja ihmetellän ihmisiä, jotka ovat päästäneet itsensä moisiin painoihin. Veikkaan, että suurin osa ihmettelijöistä on heitä, joilla paino pysyy kurissa, syö mitä tahansa. Ei tuollaisella syyllistämisellä ja ihmettelyllä saada mitän rakentavaa aikaan. Ei siihen tarvita sen kummenpaa syytä kuin se, että välillä tulee vaikeita tilanteita, toiset ryyppää, toiset häviävät rahansa ja toiset syövät huonosti.

Ennemin pitäisi ihmetellä sitä, että miksi noin ylipainoiset ihmiset pistetään heti noin kovaan räkkiin. Jokainen voi mielessään kuvitella, miltä reilusti ylipainoisena tuntuu esim. reipas kävely ylämäkeen, juoksemisesta puhumattakaan. Tietysti tuon ohjelman tavoite on kannustaa toisia lahduttamaan ja muuttamaan elämäntavat pysyvästi. Joillekin kilpailijoista saattaa toisin raha olla tärkeämpi asia kuin pysyvät muutokset elintavoissa.

Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, joten tärkeämpää on päivittäiset valinnat ja niiden muuttaminen vähitellen. Samoin liikuntaakin olisi parempi lisätä vähitellen tai muuten on nopeasti telakalla, kuten minulle syksyllä kävi. Toivonsin, että tuo syyllistäminen ja ihmettely vähenisi ja tajuttaisiin siirtyä kannustamiseen. Itselläni tulee tuo operaatio painonhallinta olemaan koko elämäni kestävä projekti. Välillä mennyt paremmin ja välillä huonommin. Nyt kun on päässyt paremmin liikunnan makuun, voisi seuraavaksi ryhdistäytyä tuon syömisen suhteen.