On tosiaan aikamoinen viikko takana. Töissä tilanne on se, että päällekkäin ainakin viisi yhtä tärkeää ja kiireellistä työtehtävää + pari lääkärissä käyntiä osui tälle viikolle. Tulevalle viikolle ei ole ihan samanlaista paikasta toiseen hyppäämistä edessä, mutta muuten työtehtävien osalta tilanne jatkuu samana.
Olen nyt yrittänyt vähän hallita tuota aikaa eli päättänyt jo aamulla/edellisenä päivänä ko. päivän työtehtävät. Ihan kohtuullisesti on tuo vielä pitänyt. Tuollaisen hyppyviikon ja tehtävien takia tahtoo vaan stressikerroin olla matalalla ja perjantaina iltapäivällä sattui töissä yksi todella ikävä episodi, jossa kärsijänä on ollut eniten eräs asiakas. Sen enenpää en tuosta itse tapahtumasta kerro. Jokainen voi tosin arvata, että tuota episodia puidaan vielä ainakin tulevalla viikolla. Myönnän, että myös omassa käytöksessä olisi voinut petrata ja kyllä tuo on vaikuttanut ainakin tämän viikonlopun fiiliksiin. Joskus tulee tehtyä ylilyöntejä ja yritän oppia taas tästä tapahtuneesta.
Eilen tuli vietettyä muutama tunti Maailma Kylässä tapahtumassa. Virheellisesti edellisessä tekstissä kirjotiin eli tarkoitus ei ollut varsinaisesti kummien hankkiminen vaan toiminnan esitteleminen. Jotenkin tuo Plan on onnistunut varastamaan huomion, vaikka suomessa toimivista järjestöistä SOS-Lapsikylällä on eniten lapsikummimaita maailmalla (yli 70 eri valtiota) ja lisäksi SOS-Lapsikylä on toiminut Suomessa jo 1960-luvulta, kun Plan tuli vasta muistaakseni vuonna 1999.
Suomessa ei ole lainsaadännöllisesti mahdollista ottaa tuota kautta kummilasta, vaan tuetaan SOS-lapiskylä työtä. Käytännössä siis tarjotaan SOS-lapsikyliin/nuorisokotiin/korttelikotiin huostaanotettujen lasten ja nuorten + heidän sijasvanhempiensa tukemista esim. trerapialla, harrastusmahdollisuuksilla jne.
Jos kiinnostaa joko vapaaehtoistoiminta, kummilapsitoiminta tai vaikka kertalahjoitus, kannatta käydä ko. järjeston sivuilla. Itse maksan kummimaksua SOS-lapsikylään Suomen toimintaan.
Yllättävän paljon ihmiset tulivat kyselemään/juttelemaan toiminnasta ja vuorossa mukanani ollut ko. järjestön edustaja sai vielä pitää enemmän priiffausta. Muutama vapaaiehtoinen saatiin, esitetteitä + lehtiä lähti mukaan ja vielä joku kolikko kilahti keräyslipakseen.
Paljon oli lauantaina ko. tapahtumassa porukkaa. Onnistui bongaamaan muutaman julkkisen eli Ben Zyskowiczisin ja Rahime vaimon näin poistuvan alueelta ja taas Satu Silvo + Reidar Palmgren tulivat teltan ohitse itse alueelle. Harmi, kun eivät jääneet meidän teltalle juttelemaan. Ainakin yksi kuva minusta otettiin, kääk.
Jalassa oli uudet viikolla ostamani Reebokin Easy tone-lenkkarit. Ei ehkä mikään viisas veto pistää uusia kenkiä jalkaa. Illalla ja varsinkin aamulla oli taas hermot kireällä eli ainakin jalkapohjassa ja siinä valeiskiaksessa tuntui ja kunnolla. Saas nähdä, jääkö nuo "perseenkiinteytyslenkkarit" hasardiostoiseksi. Jos jatkuvassa käytössä tulee vastaavia oireita, ei ne sitten ole mun kengät.
Tänään vaivoista huolimatta kävin salilla. Ei se mitään herkkua ollut, kun muiden vaivojen päälle tuli vielä hermokivut. Ei välttämätttä hermokipujen suhteen viisas veto, mutta pään puolesta tuo auttoi vähän purkamaan patoutmia.
Muuten ollut ns. lepoviikonloppu, kun on ollut ja on tulossa ohjelmaa. Eilen tuli avattua grillikausi eli tehtiin possunliha-vihannes-herkkusieni-nektariini vartaita ja lisäksi vielä grillattua maissia. Itse grilli ei tosiaan ole koolla pilattu, mutta aikaa se on nähnyt jo muutaman vuosikymmenen. Edelleen toimiva vehe, mitä sitä uutta ostamaan, eikä tähän kämpään viitsi edes isompaa hankkia.
Tänään seurattiin Monacon formula-kisaa. Oli kyllä todellinen hermoja raastava kisa kaikkine tapahtumineen. Onneksi suosikki kuski vuotti, vaikka välillä näytti pahalta. Toivottavasti Viipurin poika Petrov selviytyy seuraavaan kisaan ja samaa tietysti toivon aika-ajossa loukkaantuneelle Perezille.
Kirjoista sain Harper Leen upean mestariteoksen Kuin surmaisi satakielen luetuksi jo viime viikolla. Pysähdyttävän upea lukuelämys.Klassikkolinjan katkaisi yksi tämänhetken parhaimmista dekkareista eli Norjan mestarillinen Jo Nesbjön uusin suomennettu Panssarisydän. Ei turhaan ole tuotakaan kirjaa kehuttu jopa kaikkienaikojen parhaaksi dekkariksi. Kirjalistoista päivitystä eli BBC 39/100 ja Keskisuomalainen edelleen 56/100.
Sitten vielä yksi juttu eli oli se jääkiekon MM-kulta hieno asia. Torille en yksinkertaiseksi jaksanut lähteä, enkä muutenkaan pidä tuollaisesta väenpaljoudesta. Turha näin jälkikäteen on enää ottaa kantaa niihin tapahtumiin, mitä on ollut tapetilla sen enenpää kuin ylilyöntejä on tehty puolin ja toisin.
Löytyi myös viikonloppuna se minulle parhaiten sopiva laji eli juoksussa, ainakin maratoneille, puhutaan tankkauksesta. Eräs tuttu juoksufoorumilla lanseerasi myötätuntotankkauksen. Minä siis tankkailen myötätunnosta, kun en enää hölköttele -juoksemaan en edes oppinut.
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
torstai 26. toukokuuta 2011
Lyhyt päivitys
Sen verran on kiirettä pitänyt, että en ole ehtinyt tänne kirjoittamaan.
Tänään olin kuulontutkimuksessa ja kuulo on ihan hyvä. Hieman oikeassa korvassa korkeilla taajuuksilla tuli pudotusta, mutta kuitenkin rajoja hipoen mentiin läpi.
Astmassa on pef-seurannassa toka viikko menossa. Ei nuo tulokset ole liikahtaneet suuntaan tai toiseen otti avaavia tai ei. Spirometriaan tuli varatuksi aika ja se on kesäkuussa.
Sain eilen palautetta, että mun blogia ei pääse niin helposti kommentoimaan. Nyt vähän muutin asetuksia. Saa laittaa viestiä tulemaan, jos ei vieläkäään pääse kommentoimaan. En tiedä aiheuttaako ongemia tämä selain (tulikettu) vai joku muu juttu.
Huomenna taas akupunktioon ja lauantaina maailma kylässä tapahtumassa on tarkoitus piipahtaa ja vielä tarkemmin SOS-lapsikylän kojussa ollaan mukana talkoilemassa. Vielä jos saisi jonkun kummin värvätyksi ;)
Seuraava teksti paremmalla ajalla.
Tänään olin kuulontutkimuksessa ja kuulo on ihan hyvä. Hieman oikeassa korvassa korkeilla taajuuksilla tuli pudotusta, mutta kuitenkin rajoja hipoen mentiin läpi.
Astmassa on pef-seurannassa toka viikko menossa. Ei nuo tulokset ole liikahtaneet suuntaan tai toiseen otti avaavia tai ei. Spirometriaan tuli varatuksi aika ja se on kesäkuussa.
Sain eilen palautetta, että mun blogia ei pääse niin helposti kommentoimaan. Nyt vähän muutin asetuksia. Saa laittaa viestiä tulemaan, jos ei vieläkäään pääse kommentoimaan. En tiedä aiheuttaako ongemia tämä selain (tulikettu) vai joku muu juttu.
Huomenna taas akupunktioon ja lauantaina maailma kylässä tapahtumassa on tarkoitus piipahtaa ja vielä tarkemmin SOS-lapsikylän kojussa ollaan mukana talkoilemassa. Vielä jos saisi jonkun kummin värvätyksi ;)
Seuraava teksti paremmalla ajalla.
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Viisuja, järjestelyvimmaa ja muuta.
Joku lukija varmaan saattoi arvata, että edellinen teksti oli kirjotettu samaan aikaan viisujen kanssa. Yöllä ja vielä kipeänä kirjoitettu teksti sisältä varmaan miljooja kirjoitusvirhettä -ajatusvirheistä puhumattakaan. En jaksa nyt käydä tuota edellistä tekstiä läpi, joten ei kannata tarkertua liian moniin asioihin.
Aikamoista eurohumppaa oli liian moni biiseistä. Tälläkertaa oli paljon poikapoppareita ja yllättävän hyvin niillä miljoonakertaa kuulluilla biiseillä pärjäsi. Tuolle pistelaskusysteemille pitäisi tehdä jotain... Loppuun asti en tuota pistelaskua jaksanut katsoa. Paratiisi Oskarilta odotin vähän parempaa menestystä, ei tosiaan ollut huonommasta päästä se biisi. Onneksi sentäs media arvosti ja ainakin norjalaiset täyden pisteen edestä :)
Edellisestä tekstistä unohtui se, että olen saanut jonkun kummallisen järjestelyvimman. Vissiin kevätaurinko ja lähestyvä putkiremppa on hyvä motivaattori. Tavaroita on tullut järkättyä uusille paikoille, siivottua normaalia useammin ja ennenkaikkea olen yrittänyt karsia tavaramärää eli osa mennyt ihan roskikseen tai kierrätykseen ja osan olen antanut eteenpäin tutuille. Tuossa tavaroiden antamisessa on ollut mielessä se, että en ole väkisin kenellekkään mitään tyrkyttänyt. Ennemmin ollut meilessä se, mikä on kenellekin tarpeen ja/tai mistä kyseinen henkilö tykkää.
Yllättävän helppoa tuo karsiminen on ollut, kun olen malttanut pitää liiat tunteet pois. Tosin en nyt ole tarkoituksella antanut mitää sellaista, mistä en ole ollut valmis luopumaan ja osalla tavaroista saattaa olla jopa muutakin kuin tunnearvoa. Tykkän liikaa kauniista esineistä, joten ei minusta mitään minimalistia tekemälläkään saa. Lisäksi olen ollut pienestä pitäen enemmän sellainen keräilijäluonne eli tykkään kerätä esim. jotain tiettyä sarjaa oli sitten kyse kirjoista tai vaikka tuikkuastioista.
Järjestelyvimmassa päätin mm. viedä vihdoin vanhat jääkiekkolehdet keräykseen. Kun ei tuntunut kukaan huolivan niitä edes ilmaiseksi, päätin tehdä tilaa muulle. Tosin sentäs ne ihan ensimmäiset numerot jätin muistoksi, minulla kun on tuon lehden ihan ensimmäinen numero. Ehkä sillä vielä joskus on jotain arvoa. Samoin karsin ja järjestelin muita lehtiä ja lehtileikkeitä. Aku Ankkoja en sentäs pois heittänyt, vaikka oli parista lehdestä tuplanumero. Ennemmin laitan niitäkin eteenpäin.
Osan tavaroista (toim. huom. käytän tuota siis tässää tekstissä yleissanana varsinaisesta tavarasta, vaatteista ja kirjoista) hyväntekeväisyyteen. Kohteeksi on valikoitunut ainakin Hope-niminrn yhdistys. Sen verran pienikokoinen henkilö olen pituussunnassa, että eiköhän osa vaatekaapin kutistama vaate sinne kelpaa ja samoin muutama kirjahyllyssä oleva nuoriso-osaston kirja on sinne tarkoitus lahjoittaa. Pitäis vaan saada vielä pari kirjaa luetuksi ja vielä roudata tavarat paikanpäälle. Siinä onkin sitten kiva urakka julkisilla.
Muut vermeet vien varmaan pelastusarmeijalle. Sen dokkarin jälkeen on ollut uff:n toiminta hieman boikotissa, ehkä vien sinne ne, mitä muualle ei huolita. Aika näyttää, miten tässä projektissa käy.
Kirjojen karsimisen ja uudelleen järkkämisen myötä mm. lasiovelliseen senkkiin vapatui kirjahyllystä pari hyllyllistä tilaa muille tavaroille. Sai nyt valokuvia parille hyllylle ja astiakaapin perukoilta pääsi lisää astioita vitriinikaappiin.
Lisäksi olen tosiaan pessyt mm. makkarin ja olkkarin verhot, mutta ikkunoiden pesuun ei innostus ole vielä riittänyt. Ikkunoiden karmit tuli sentäs pyyhittyä. Ikkunoiden pesu kun on minusta vaatteiden korjausompelun lisäksi vihoviimeisintä hommaa. Toisaalta ei sitä viitsi tällä huonolla tasapainolla edes pestä ikkunoita, voi käydä huonosti ;) Tiedän, että on osittain tekosyy, mutta ei täysin.
Muutaman kerran tuon järjestelyvimman aikana ja/tai muuissa tilanteissa on ihan oikeasti alkanut huippaamaan ja kun muutenkin on jo ennestään huono tasapainoaisti. Ei oikein ole pahemmin uskaltanut pyöräälläkkän, kun jokun parin-kolmen kilsan kävelylenkin jälkeen on ihan tajupoissa. Tiedän että on mulla muutenkin ilman tauteja rapakunto, mutta nyt se kunto on rapistunut jonnekin rapavellitasolle. Ei ruikuteta enenpää vaikka mieli tekisi, täytyy vaan yrittää sinnitellä ja mennä päivän kunnon mukaan.
Jos nyt yrittäisi jatkossakin kiinnittää huomiota tuohon tavaramäärään ja laittaa tavaroita kiertoon useammin. Tosin projektin aikana tuli sittarrssa mariskooli-kampaja ja oli ihan pakko noita pari hankkia. Jossain vaiheessa olin niitä jokatapauksessa ajatellut pari ostaa, joten oli jotenkin järkevää ostaa niitä puoleen hintaan. Muuten yritän pitää keräilyvimmaa kurissa ennenkuin tuo putkiremppa on takana.
Kun teitäsi tarkemmin kuin "joskus syksyllä" tuon rempan ajankohdan, voisi alkaa etsimään väliaikasta asuntoa. Jos joku tietää Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaisen kämpän, mitä vuokrataan myös lyhyelle ajalle, saa ottaa yhteyttä. Mielellään tietysti hyvät joukkoliikenneyhteydet, kun ei ole autoa. Asunnon koolla ei ole väliä, kyllä sitä kolme-neljä kuukautta voi lusia pienessä asunnossa. Lemmikkielämmiä meillä ei ole, tupakkaa ei polteta ja alkoholin suhteen kulutus on enemmän kuin kohtuullista. Jo ihan vaikka kuukausi/parikin auttaisi kummasti tilannetta, ei tarvitsisi koko aikaa asua toisten nurkissa.
Ei minulla ole mitään omia tai Jussin sukulaisia vastaan eli ei sinänsä tuo toisten nurkissa asuminen haittaa. Toisaalta sen verran pitkään olen ns. omassa taloudessa asunut ja tottunut tiettyihin rutiineihin, että tuosta voi tulla jossainvaiheessa ongelma. Minun tuntevat tietävät myös pinnani pituuden tai ennemmin lyhyyden. On se pinna vähän pidentynyt vuosien myötä ja malttia on tullut vähän lisää, mutta ei tarpeeksi. Kolme-neljä kuukautta on sen verran pitkä aika, että itseni tuntien tulee vielä sanomista. Tietysti, olisi tuossa hyvä tilaisuus testata ja kehittää omaa luonnetta.
Nyt sitten se aurinkokin katosi jonnekin, joten on hyvä päivä oleskella sisällä ja ottaa päikkärit, että jaksaa illalla katsoa lätkää. Go Leijonat Go!!!
Aikamoista eurohumppaa oli liian moni biiseistä. Tälläkertaa oli paljon poikapoppareita ja yllättävän hyvin niillä miljoonakertaa kuulluilla biiseillä pärjäsi. Tuolle pistelaskusysteemille pitäisi tehdä jotain... Loppuun asti en tuota pistelaskua jaksanut katsoa. Paratiisi Oskarilta odotin vähän parempaa menestystä, ei tosiaan ollut huonommasta päästä se biisi. Onneksi sentäs media arvosti ja ainakin norjalaiset täyden pisteen edestä :)
Edellisestä tekstistä unohtui se, että olen saanut jonkun kummallisen järjestelyvimman. Vissiin kevätaurinko ja lähestyvä putkiremppa on hyvä motivaattori. Tavaroita on tullut järkättyä uusille paikoille, siivottua normaalia useammin ja ennenkaikkea olen yrittänyt karsia tavaramärää eli osa mennyt ihan roskikseen tai kierrätykseen ja osan olen antanut eteenpäin tutuille. Tuossa tavaroiden antamisessa on ollut mielessä se, että en ole väkisin kenellekkään mitään tyrkyttänyt. Ennemmin ollut meilessä se, mikä on kenellekin tarpeen ja/tai mistä kyseinen henkilö tykkää.
Yllättävän helppoa tuo karsiminen on ollut, kun olen malttanut pitää liiat tunteet pois. Tosin en nyt ole tarkoituksella antanut mitää sellaista, mistä en ole ollut valmis luopumaan ja osalla tavaroista saattaa olla jopa muutakin kuin tunnearvoa. Tykkän liikaa kauniista esineistä, joten ei minusta mitään minimalistia tekemälläkään saa. Lisäksi olen ollut pienestä pitäen enemmän sellainen keräilijäluonne eli tykkään kerätä esim. jotain tiettyä sarjaa oli sitten kyse kirjoista tai vaikka tuikkuastioista.
Järjestelyvimmassa päätin mm. viedä vihdoin vanhat jääkiekkolehdet keräykseen. Kun ei tuntunut kukaan huolivan niitä edes ilmaiseksi, päätin tehdä tilaa muulle. Tosin sentäs ne ihan ensimmäiset numerot jätin muistoksi, minulla kun on tuon lehden ihan ensimmäinen numero. Ehkä sillä vielä joskus on jotain arvoa. Samoin karsin ja järjestelin muita lehtiä ja lehtileikkeitä. Aku Ankkoja en sentäs pois heittänyt, vaikka oli parista lehdestä tuplanumero. Ennemmin laitan niitäkin eteenpäin.
Osan tavaroista (toim. huom. käytän tuota siis tässää tekstissä yleissanana varsinaisesta tavarasta, vaatteista ja kirjoista) hyväntekeväisyyteen. Kohteeksi on valikoitunut ainakin Hope-niminrn yhdistys. Sen verran pienikokoinen henkilö olen pituussunnassa, että eiköhän osa vaatekaapin kutistama vaate sinne kelpaa ja samoin muutama kirjahyllyssä oleva nuoriso-osaston kirja on sinne tarkoitus lahjoittaa. Pitäis vaan saada vielä pari kirjaa luetuksi ja vielä roudata tavarat paikanpäälle. Siinä onkin sitten kiva urakka julkisilla.
Muut vermeet vien varmaan pelastusarmeijalle. Sen dokkarin jälkeen on ollut uff:n toiminta hieman boikotissa, ehkä vien sinne ne, mitä muualle ei huolita. Aika näyttää, miten tässä projektissa käy.
Kirjojen karsimisen ja uudelleen järkkämisen myötä mm. lasiovelliseen senkkiin vapatui kirjahyllystä pari hyllyllistä tilaa muille tavaroille. Sai nyt valokuvia parille hyllylle ja astiakaapin perukoilta pääsi lisää astioita vitriinikaappiin.
Lisäksi olen tosiaan pessyt mm. makkarin ja olkkarin verhot, mutta ikkunoiden pesuun ei innostus ole vielä riittänyt. Ikkunoiden karmit tuli sentäs pyyhittyä. Ikkunoiden pesu kun on minusta vaatteiden korjausompelun lisäksi vihoviimeisintä hommaa. Toisaalta ei sitä viitsi tällä huonolla tasapainolla edes pestä ikkunoita, voi käydä huonosti ;) Tiedän, että on osittain tekosyy, mutta ei täysin.
Muutaman kerran tuon järjestelyvimman aikana ja/tai muuissa tilanteissa on ihan oikeasti alkanut huippaamaan ja kun muutenkin on jo ennestään huono tasapainoaisti. Ei oikein ole pahemmin uskaltanut pyöräälläkkän, kun jokun parin-kolmen kilsan kävelylenkin jälkeen on ihan tajupoissa. Tiedän että on mulla muutenkin ilman tauteja rapakunto, mutta nyt se kunto on rapistunut jonnekin rapavellitasolle. Ei ruikuteta enenpää vaikka mieli tekisi, täytyy vaan yrittää sinnitellä ja mennä päivän kunnon mukaan.
Jos nyt yrittäisi jatkossakin kiinnittää huomiota tuohon tavaramäärään ja laittaa tavaroita kiertoon useammin. Tosin projektin aikana tuli sittarrssa mariskooli-kampaja ja oli ihan pakko noita pari hankkia. Jossain vaiheessa olin niitä jokatapauksessa ajatellut pari ostaa, joten oli jotenkin järkevää ostaa niitä puoleen hintaan. Muuten yritän pitää keräilyvimmaa kurissa ennenkuin tuo putkiremppa on takana.
Kun teitäsi tarkemmin kuin "joskus syksyllä" tuon rempan ajankohdan, voisi alkaa etsimään väliaikasta asuntoa. Jos joku tietää Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaisen kämpän, mitä vuokrataan myös lyhyelle ajalle, saa ottaa yhteyttä. Mielellään tietysti hyvät joukkoliikenneyhteydet, kun ei ole autoa. Asunnon koolla ei ole väliä, kyllä sitä kolme-neljä kuukautta voi lusia pienessä asunnossa. Lemmikkielämmiä meillä ei ole, tupakkaa ei polteta ja alkoholin suhteen kulutus on enemmän kuin kohtuullista. Jo ihan vaikka kuukausi/parikin auttaisi kummasti tilannetta, ei tarvitsisi koko aikaa asua toisten nurkissa.
Ei minulla ole mitään omia tai Jussin sukulaisia vastaan eli ei sinänsä tuo toisten nurkissa asuminen haittaa. Toisaalta sen verran pitkään olen ns. omassa taloudessa asunut ja tottunut tiettyihin rutiineihin, että tuosta voi tulla jossainvaiheessa ongelma. Minun tuntevat tietävät myös pinnani pituuden tai ennemmin lyhyyden. On se pinna vähän pidentynyt vuosien myötä ja malttia on tullut vähän lisää, mutta ei tarpeeksi. Kolme-neljä kuukautta on sen verran pitkä aika, että itseni tuntien tulee vielä sanomista. Tietysti, olisi tuossa hyvä tilaisuus testata ja kehittää omaa luonnetta.
Nyt sitten se aurinkokin katosi jonnekin, joten on hyvä päivä oleskella sisällä ja ottaa päikkärit, että jaksaa illalla katsoa lätkää. Go Leijonat Go!!!
lauantai 14. toukokuuta 2011
Elämän vuoristorataa
Otsikosta voi arvata, että taistelu tätä keleen tautia vastaan jatkuu. Nyt on muuten voitettu kanta, mutta edelleen yskä vaivaa ja lisäksi uutena vaivana on tullut korvat.
Viime viikolla sain korviin ensimmäisen anbioottikuurin ja lähetteen korvalääkäriin. Korvalääkärin mukaan ongelma on siitä, että nielusta päin tärykalvossa ei tapahdu mitään liikettä. Sain lähetteen kuulontutkimukseen. Ensimmäinen antibioottikuuri loppui sitten tiistaina ja eikös torstai iltana alkaneet korvat vaivata. Onneksi oli varattu muutenkin aika perjantai aamulle lääkäriin ja sain uuden kuurin päälle + samalla vielä akupuntion niska-hartia seudulle. Ärsyttää ja paljon, kun ei pysty pahemmin kuntoilemaan kun alkaa yskittämään, huippaamaan ja/tai iskee flunssa.
Töissä olen sentäs pystynyt olemaan ilman saikkua. Koulutukset on suurinpiirtein käyty läpi ja muutenkin on ollut kiiruusta töissä. Ihana oli seurata meidän ryhmän kesätyöntekijöiden intoa palaverissa ja siinä tuli kaikille hyvä olo. Lisäksi sain minun nykyiseltä pomolta kiitosta aloitteellisuudesta ja omasta kehittämissuunnasta. Vielä paremmalta tuntui ne kehut, kun entiseltä pomolta tuli lähinnä moitetta vastaavista asioista.
Viime viikonloppuna käytiin Jussin vanhempien luona ja vietiin perinteisenen äitenpäiväkukka. Muita ei ehditty nähkemään, kun oli kiirus katsomaan formuloita ja lätkää. Tiistaina käytiin sitten katsomassa, oliko Roihuvuoruoressa sijaitsevassa japanilaisessa puutarhassa kirsikat kukassa. Ei vielä ollut, mutta törmättiin Jussin siskonmieheen ja Pieneen L-poikaan samalla reissulla. L:llä oli Mumin ostama Oxford-huppari päällä. Pieni heräsi juuri unilta ja oli hieman äitiä ikävä.
Tänään sitten suunnattiin tuonne Tampereen seudulle veljeni ja hänen avoivaimonsa synttäreille. Vietiin samalla Lontoon reissun tuliaiset sekä vanhemmille että varsinkin veljenpojille. Yllättäen aamulla taas junaliikenne tökki, mutta ehdittiin sekä ostamaan liput että hyvin junaa. Eilen kun ei vielä viitsinyt junalippuja ostaa, kun ei tiennyt mihin suuntaan tämä minun tauti menee. Juna lähti jotain 10 minsaa myöhässä, mutta saatiin aikataulusta kiinni.
Sovitusti oli mun vanhemmat vastassa ja matka jatkui kohti juhlapaikkaa. Käytiin Elovainion kauppakeskuksessa purilaisella. Paikalla oli myös aamulehden esitelijä ja pienen juttelun jälkeen hän osottautui Juoksu & Hiihto lehdestä tutuksi Jari Hemmiläksi. Oli otettu, kun penkkiurheilijat tunnistivat hänet.
Ehdittiin hyvin juhapailalle. Paikalla oli myös veljeni avovaimon isovanhemmat eli siltä puolelta neljä sukupolvea. Kiva oli nähdä pitkästä aikaa varsinkin M & K, edellisesta tapaamisesta oli kulunut jo varmaan pari-kolme vuotta. Yllättäen varsinkin kummipoikani B tykkäsi Dino-aiheisista tuliaisista ja pikkuveli E taas enemmän autoista. Yksi B:n saama kirja sai tuomion, tämä on kuin koulukirja, kun oli mummo ostanut harjoituskirjan ;)
Veljelleni keksin tosi omaperäisen lahjan eli K-raudan lahjakortin. On siinä talon viimeistelyssä. Poikien äidille ostetiin kukka pihalle ja saatiin ihastella hienoja tuliaisia Sveitsistä. Terveisiä kaikille ja oli kiva nähdä & vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa!
Muuten illat on menneet penkkiurheillessa. Hieman olin skeptinen lätkäjoukkueen otteista, mutta mieleellään olen ollut väärässä. Pitkäaikanen suosikkini jo Jypin ajoilta eli Immosen Jarkko pelaa elämänsä turnausta ja Granlundin uskomottoman kypsät otteet ja varsikin tuon välieräpelin ilmaveivi oli uskomaton. Vielä kun Ruotsi kaatuu, voi elämä!
Idolsin voitto ratkesi. Kaksi suosikkia finaalista ja yksi jo alkukarsintojen suosikki eli Martti voitti minusta ansaitusti. Jotkut väittivät tuota tylsäksi tuotantoikaudeksi, mutta jos on jo valmiiksi hyvä laulaja & esiintyjä, ei sitä tarvise kovinkaan suuria nousuja kisan aikana tehdä.
Kirjojakin on tässä parin viikon aikana tullut muutama luetuksi. Noista edellisestä postauksesta mainituista tuli luetuksi se Roald Dahlin Jaakko ja Jättipersikka sekä Doris Lessingin upean järkyttävä Viides lapsi. Klassikkolinja seuraavissa eli luetuksi tuli myös lainakirja William Coldingin Kärpästen herra ja omasta kirjahyllystä Nikolai Gogolin Kuolleet sielut. Kun on klassikko-putkeen päästy, päätin jatkaa samaa putkea eli seuraavana vuorossa on Harper Leen Kuin surmaisi satakielen.
Noista mainitsemistani kirjalistista päivitystä eli BBC:n osalta 38/100 ja keskisuomalaisen osalta jo 56/100. Muutama muu noilla mainittu kirja on joko kirjahyllyssä odottamassa luokuvuoroa ja yksi on minulla lainassa.
Viime viikolla sain korviin ensimmäisen anbioottikuurin ja lähetteen korvalääkäriin. Korvalääkärin mukaan ongelma on siitä, että nielusta päin tärykalvossa ei tapahdu mitään liikettä. Sain lähetteen kuulontutkimukseen. Ensimmäinen antibioottikuuri loppui sitten tiistaina ja eikös torstai iltana alkaneet korvat vaivata. Onneksi oli varattu muutenkin aika perjantai aamulle lääkäriin ja sain uuden kuurin päälle + samalla vielä akupuntion niska-hartia seudulle. Ärsyttää ja paljon, kun ei pysty pahemmin kuntoilemaan kun alkaa yskittämään, huippaamaan ja/tai iskee flunssa.
Töissä olen sentäs pystynyt olemaan ilman saikkua. Koulutukset on suurinpiirtein käyty läpi ja muutenkin on ollut kiiruusta töissä. Ihana oli seurata meidän ryhmän kesätyöntekijöiden intoa palaverissa ja siinä tuli kaikille hyvä olo. Lisäksi sain minun nykyiseltä pomolta kiitosta aloitteellisuudesta ja omasta kehittämissuunnasta. Vielä paremmalta tuntui ne kehut, kun entiseltä pomolta tuli lähinnä moitetta vastaavista asioista.
Viime viikonloppuna käytiin Jussin vanhempien luona ja vietiin perinteisenen äitenpäiväkukka. Muita ei ehditty nähkemään, kun oli kiirus katsomaan formuloita ja lätkää. Tiistaina käytiin sitten katsomassa, oliko Roihuvuoruoressa sijaitsevassa japanilaisessa puutarhassa kirsikat kukassa. Ei vielä ollut, mutta törmättiin Jussin siskonmieheen ja Pieneen L-poikaan samalla reissulla. L:llä oli Mumin ostama Oxford-huppari päällä. Pieni heräsi juuri unilta ja oli hieman äitiä ikävä.
Tänään sitten suunnattiin tuonne Tampereen seudulle veljeni ja hänen avoivaimonsa synttäreille. Vietiin samalla Lontoon reissun tuliaiset sekä vanhemmille että varsinkin veljenpojille. Yllättäen aamulla taas junaliikenne tökki, mutta ehdittiin sekä ostamaan liput että hyvin junaa. Eilen kun ei vielä viitsinyt junalippuja ostaa, kun ei tiennyt mihin suuntaan tämä minun tauti menee. Juna lähti jotain 10 minsaa myöhässä, mutta saatiin aikataulusta kiinni.
Sovitusti oli mun vanhemmat vastassa ja matka jatkui kohti juhlapaikkaa. Käytiin Elovainion kauppakeskuksessa purilaisella. Paikalla oli myös aamulehden esitelijä ja pienen juttelun jälkeen hän osottautui Juoksu & Hiihto lehdestä tutuksi Jari Hemmiläksi. Oli otettu, kun penkkiurheilijat tunnistivat hänet.
Ehdittiin hyvin juhapailalle. Paikalla oli myös veljeni avovaimon isovanhemmat eli siltä puolelta neljä sukupolvea. Kiva oli nähdä pitkästä aikaa varsinkin M & K, edellisesta tapaamisesta oli kulunut jo varmaan pari-kolme vuotta. Yllättäen varsinkin kummipoikani B tykkäsi Dino-aiheisista tuliaisista ja pikkuveli E taas enemmän autoista. Yksi B:n saama kirja sai tuomion, tämä on kuin koulukirja, kun oli mummo ostanut harjoituskirjan ;)
Veljelleni keksin tosi omaperäisen lahjan eli K-raudan lahjakortin. On siinä talon viimeistelyssä. Poikien äidille ostetiin kukka pihalle ja saatiin ihastella hienoja tuliaisia Sveitsistä. Terveisiä kaikille ja oli kiva nähdä & vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa!
Muuten illat on menneet penkkiurheillessa. Hieman olin skeptinen lätkäjoukkueen otteista, mutta mieleellään olen ollut väärässä. Pitkäaikanen suosikkini jo Jypin ajoilta eli Immosen Jarkko pelaa elämänsä turnausta ja Granlundin uskomottoman kypsät otteet ja varsikin tuon välieräpelin ilmaveivi oli uskomaton. Vielä kun Ruotsi kaatuu, voi elämä!
Idolsin voitto ratkesi. Kaksi suosikkia finaalista ja yksi jo alkukarsintojen suosikki eli Martti voitti minusta ansaitusti. Jotkut väittivät tuota tylsäksi tuotantoikaudeksi, mutta jos on jo valmiiksi hyvä laulaja & esiintyjä, ei sitä tarvise kovinkaan suuria nousuja kisan aikana tehdä.
Kirjojakin on tässä parin viikon aikana tullut muutama luetuksi. Noista edellisestä postauksesta mainituista tuli luetuksi se Roald Dahlin Jaakko ja Jättipersikka sekä Doris Lessingin upean järkyttävä Viides lapsi. Klassikkolinja seuraavissa eli luetuksi tuli myös lainakirja William Coldingin Kärpästen herra ja omasta kirjahyllystä Nikolai Gogolin Kuolleet sielut. Kun on klassikko-putkeen päästy, päätin jatkaa samaa putkea eli seuraavana vuorossa on Harper Leen Kuin surmaisi satakielen.
Noista mainitsemistani kirjalistista päivitystä eli BBC:n osalta 38/100 ja keskisuomalaisen osalta jo 56/100. Muutama muu noilla mainittu kirja on joko kirjahyllyssä odottamassa luokuvuoroa ja yksi on minulla lainassa.
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Sairaslomaa, lääkäreissä käyntiä, häiden seuraamista, vapunviettoa, töitä ja lisää sairaslomaa
Niinhän siinä sitten kävi, eli iski kunnon flunssa tuliaisiksi Lontoosta. Keskiviikkona soitin jo esimiehelleni, että tuskin tulen tänään töihin ja taisi olla joku asiakaspalvelu vuoro. Lääkäri sitten katsoi tilanteen eli oli pientä lämpöä, korvissa jäykkyyttä ja muutenkin tulossa. Lääkäri kirjoitti Cirrus-merkkisen lääkkeen ja antoi loppuviikon saikkua. Apteekin ja kaupan kautta kotiin toipumaan. Loppupäivä meni lepäilleissä eli torkkuessa, töllöä katsellessa ja vähän netissä surffaillessa.
Torstaina oli jo ennen matkaa varattu aika parille muulle työterveyslääkärille. Tietysti kerroin sekä nykytilanteen että syyn, miksi olin tullut sinne. Sain hyviä ohjeita ja lähetteen röntgeniin tuon vihlovan lonkan ja takareiden takia. Olin jo kävellyt jonkin matkaa kohti Pasilan asemaa, kun huomasin, että taisi rannekello unohtua siihen röntgenin pukuhuone-tilaan. Hoitaja soitti myöhemmin minulle ja sanoi tuon asian. Sanoin, että tulen joko perjantaina tai sitten ensi viikolla hakemaan sen kellon.
Myös Jussi onnistui saamaan flunssan ja eikä vielä vähän ärtsymmän version kuin minä, sillä tauti nosti hänelle kunnon kuumeen. Jussikin kävi varmuudeksi työterveydessä, vaikka olikin viime viikon lomalla. Käytiin samalla reissulla Oulunkylän Mustapekka nimisessä K-supermarketissa tekemässä viikonlopun ruokaostokset ja tulevaa vappuviikonloppua varten.
Iltapäivä meni taas levätessä, joko digiboksin kovalevyltä tai suoraan töllöstä ohjelmia katsellessa ja vähän netissä notkuessa. Edelleen korvat lukkiintuivat, oli tukkoinen olo, vilutti ja välillä taas oli tosi hikinen oli ja pyörrytti. Ei tahtoneet mitkään lääkkeet auttaa.
Perjantaina vuorossa oli astma-hoitajalla käynti ja paikkana Alppikadun Diacor. Lähdin sen verran hyvissä ajoin liikkeelle, että päätin kävellä sinne. Ei mikään viisas idea noin puolikuntoisena kävellä moista matkaa, mutta ehdin ajoissa perille. Sain siis ohjeen ja mittarin PEF-seurantaa varten, tosin en ole vielä pystynyt sitä aloittamaan, kiitos tämä taudin ja varsinkin sitkeän yskän.
Huomasin, että tuo Alppikadun Diacor on lähellä linjoja ja Hakaniemen toria. Kävin vähän siellä fiilistelemässä ja kauppahallissa ostamassa mm. vihanneksia ja hedelmiä + kuninkaallisten häiden kunniaksi sitten käsintehtyä suklaata. Metrolla keskustaan , ostin loton ja kävin myös Elielin Satsissa maksamassa fysioterapeutin laskun . Tajusin samalla peruttaa tälle viikolle vartun ajan.
Muuten päivä meni sitten kuninkaallisia häitä seuratessa. Oli kiva katsoa häitä, kun oli vain muutama päivä sitten ollut samoissa tutuissa paikoissa. Toisaalta olisi kiva ollut olla paikanpäällä, mutta kipeänä ja varsinkin se väentungos olisi ollut kova paikka minulle. Ihanat häät olivat ja se pukuloisto taas kerran upeaa katsottavaa.
Vappuviikonloppu meni sitten toipuessa ja huilatessa. Yhden siiderin nautin vappuaatto iltana ja silloin muiden lääkkeiden ottamisesta oli kulunut useampi tunti. Ei ollut mikään hyvä idea, mutta tuli kokeiltua. Sunnuntaina olotila oli jo suhteellisen normaali, eikä ollut kuumetta tai lämpöä. Kun maanantaina oli samanlainen olotila, päätin mennä töihin. Tällä viikolla on paljon tärkeitä koulutuksia ja muutenkin vähän porukkaa tekemässä vuoroja.
Aamupäivällä oli heti puhelinvuoro. Onneksi se soi vain kohtuullisesti, mutta huomasin puhumisen rasittavan kurkkua. Iltapäivällä alkoi olotila heiketä ja koulutuksessa oli jo kestämistä. Illalla mittasin itseltäni lämmön ja oli taas menossa kuumeen puolelle. Onneksi olin tajunnut jo iltapäivällä varata seuraavalle aamulle lääkärin ajan.
Tiistai aamuna soitin pomolleni ja kerroin tilanteen. Sanoin, että asiakaspalveluun en pysty menemään, vaikka olisikin muuten töissä. Lupasin ilmoittaa tilanteen, kun saan lääkäriltä tietoa. Muistin myös samalla ottaa sen kellon. Lääkäri mittasi kuumeen, tutki korvat, kuunteli keuhkot & sydämen ja katsoi kurkkuun. Korvissa on edelleen tärykalvon kohdalla jäykkyyttä ja pientä lämpöä oli. Korvien suhteen tilanne on normaalin rajoissa, mutta jo vähän huolestuttava. En silti saanut lähetettä vielä mihinkään kuulotutkimuksiin . Muuten sain lähetteen verikokeisiin ja sitten katsottiin tilanne. Verikokeissa ilmeni, että oli arvot vähän koholla. Sain sitten antibioottikuurin ja pari päivää (eli eilisen ja tämän päivän) saikkua. Olisi kirjoittanut pidemmänkin, mutta yritän mennä huomenna ja perjantaina oleviin tärkeisiin koulutuksiin.
Taas vaihteeksi apteekin kautta kotiin lepäämään. Nyt muistin ja huomasin viedä ne lääkekaapista keräämäni vanhentuneet lääkkeet apteekkiin. Flunssan suhteen tilanne on edelleen aikalailla sama, eli ei ole antibiootitkaan hirveästi parantaneet tilannetta. Välillä on jo ihan kohtuullinen olotila, mutta jonkin pienen kävelylenkin aikana/jälkeen tai kotona häärätessä (esim. ruokaa laittaessa) tulee huono olo ja olotila huononee. Yskäkin on pahentunut, eikä edes kolmioyskänlääke ole sitä auttanut. Ennemmin tuo avaava Ventoline Discus-niminen lääke tuntui auttavan . Samoin Jussi on ollut tämän viikon sairaslomalla, ei sitä fyysistä työtä uskalla, eikä kannata tehdä puolikuntoisena.
Sairasloman aikana sain myös muutaman kirjan luetuksi eli ensinnäkin loppuun sen Adicen Puolikas keltaista aurinkoa. Lisäksi lukasin Eppu Nuotion dekkarisarjan kolmannen osan Kosto. Samoin Roald Dahlin joskus ostamani Jali ja Suklaatehdas kirjan. Tänään tuli sitten kovalevyltä katsottua se Tim Burtonin leffaversio. Nyt on kesken saman kirjailijan Jaakko ja Jättipersikka kirja ja lisäksi Doris Lessingin Viides lapsi. Samoin olen jo jonkin aikaa lukenut entisen uimarin ja triathlonistin sekä nykyisin ultrajuoksuun siirtyneen Tero Hyppölän omakustanteista omaelämänkertaa 226-henkinen kantti. En viitsi tuota kirjaa ottaa mukaan matkoille, etten vaan hukkaisi sitä. Kotona taas en niin hirveästi ole viimeaikoina ehtinyt tai jaksanut lukea.
Huomenna on uusi yritys töiden suhteen. Saas nähdä, miten käy. Seuraava blokikirjoitus tulee taas joskus.
Torstaina oli jo ennen matkaa varattu aika parille muulle työterveyslääkärille. Tietysti kerroin sekä nykytilanteen että syyn, miksi olin tullut sinne. Sain hyviä ohjeita ja lähetteen röntgeniin tuon vihlovan lonkan ja takareiden takia. Olin jo kävellyt jonkin matkaa kohti Pasilan asemaa, kun huomasin, että taisi rannekello unohtua siihen röntgenin pukuhuone-tilaan. Hoitaja soitti myöhemmin minulle ja sanoi tuon asian. Sanoin, että tulen joko perjantaina tai sitten ensi viikolla hakemaan sen kellon.
Myös Jussi onnistui saamaan flunssan ja eikä vielä vähän ärtsymmän version kuin minä, sillä tauti nosti hänelle kunnon kuumeen. Jussikin kävi varmuudeksi työterveydessä, vaikka olikin viime viikon lomalla. Käytiin samalla reissulla Oulunkylän Mustapekka nimisessä K-supermarketissa tekemässä viikonlopun ruokaostokset ja tulevaa vappuviikonloppua varten.
Iltapäivä meni taas levätessä, joko digiboksin kovalevyltä tai suoraan töllöstä ohjelmia katsellessa ja vähän netissä notkuessa. Edelleen korvat lukkiintuivat, oli tukkoinen olo, vilutti ja välillä taas oli tosi hikinen oli ja pyörrytti. Ei tahtoneet mitkään lääkkeet auttaa.
Perjantaina vuorossa oli astma-hoitajalla käynti ja paikkana Alppikadun Diacor. Lähdin sen verran hyvissä ajoin liikkeelle, että päätin kävellä sinne. Ei mikään viisas idea noin puolikuntoisena kävellä moista matkaa, mutta ehdin ajoissa perille. Sain siis ohjeen ja mittarin PEF-seurantaa varten, tosin en ole vielä pystynyt sitä aloittamaan, kiitos tämä taudin ja varsinkin sitkeän yskän.
Huomasin, että tuo Alppikadun Diacor on lähellä linjoja ja Hakaniemen toria. Kävin vähän siellä fiilistelemässä ja kauppahallissa ostamassa mm. vihanneksia ja hedelmiä + kuninkaallisten häiden kunniaksi sitten käsintehtyä suklaata. Metrolla keskustaan , ostin loton ja kävin myös Elielin Satsissa maksamassa fysioterapeutin laskun . Tajusin samalla peruttaa tälle viikolle vartun ajan.
Muuten päivä meni sitten kuninkaallisia häitä seuratessa. Oli kiva katsoa häitä, kun oli vain muutama päivä sitten ollut samoissa tutuissa paikoissa. Toisaalta olisi kiva ollut olla paikanpäällä, mutta kipeänä ja varsinkin se väentungos olisi ollut kova paikka minulle. Ihanat häät olivat ja se pukuloisto taas kerran upeaa katsottavaa.
Vappuviikonloppu meni sitten toipuessa ja huilatessa. Yhden siiderin nautin vappuaatto iltana ja silloin muiden lääkkeiden ottamisesta oli kulunut useampi tunti. Ei ollut mikään hyvä idea, mutta tuli kokeiltua. Sunnuntaina olotila oli jo suhteellisen normaali, eikä ollut kuumetta tai lämpöä. Kun maanantaina oli samanlainen olotila, päätin mennä töihin. Tällä viikolla on paljon tärkeitä koulutuksia ja muutenkin vähän porukkaa tekemässä vuoroja.
Aamupäivällä oli heti puhelinvuoro. Onneksi se soi vain kohtuullisesti, mutta huomasin puhumisen rasittavan kurkkua. Iltapäivällä alkoi olotila heiketä ja koulutuksessa oli jo kestämistä. Illalla mittasin itseltäni lämmön ja oli taas menossa kuumeen puolelle. Onneksi olin tajunnut jo iltapäivällä varata seuraavalle aamulle lääkärin ajan.
Tiistai aamuna soitin pomolleni ja kerroin tilanteen. Sanoin, että asiakaspalveluun en pysty menemään, vaikka olisikin muuten töissä. Lupasin ilmoittaa tilanteen, kun saan lääkäriltä tietoa. Muistin myös samalla ottaa sen kellon. Lääkäri mittasi kuumeen, tutki korvat, kuunteli keuhkot & sydämen ja katsoi kurkkuun. Korvissa on edelleen tärykalvon kohdalla jäykkyyttä ja pientä lämpöä oli. Korvien suhteen tilanne on normaalin rajoissa, mutta jo vähän huolestuttava. En silti saanut lähetettä vielä mihinkään kuulotutkimuksiin . Muuten sain lähetteen verikokeisiin ja sitten katsottiin tilanne. Verikokeissa ilmeni, että oli arvot vähän koholla. Sain sitten antibioottikuurin ja pari päivää (eli eilisen ja tämän päivän) saikkua. Olisi kirjoittanut pidemmänkin, mutta yritän mennä huomenna ja perjantaina oleviin tärkeisiin koulutuksiin.
Taas vaihteeksi apteekin kautta kotiin lepäämään. Nyt muistin ja huomasin viedä ne lääkekaapista keräämäni vanhentuneet lääkkeet apteekkiin. Flunssan suhteen tilanne on edelleen aikalailla sama, eli ei ole antibiootitkaan hirveästi parantaneet tilannetta. Välillä on jo ihan kohtuullinen olotila, mutta jonkin pienen kävelylenkin aikana/jälkeen tai kotona häärätessä (esim. ruokaa laittaessa) tulee huono olo ja olotila huononee. Yskäkin on pahentunut, eikä edes kolmioyskänlääke ole sitä auttanut. Ennemmin tuo avaava Ventoline Discus-niminen lääke tuntui auttavan . Samoin Jussi on ollut tämän viikon sairaslomalla, ei sitä fyysistä työtä uskalla, eikä kannata tehdä puolikuntoisena.
Sairasloman aikana sain myös muutaman kirjan luetuksi eli ensinnäkin loppuun sen Adicen Puolikas keltaista aurinkoa. Lisäksi lukasin Eppu Nuotion dekkarisarjan kolmannen osan Kosto. Samoin Roald Dahlin joskus ostamani Jali ja Suklaatehdas kirjan. Tänään tuli sitten kovalevyltä katsottua se Tim Burtonin leffaversio. Nyt on kesken saman kirjailijan Jaakko ja Jättipersikka kirja ja lisäksi Doris Lessingin Viides lapsi. Samoin olen jo jonkin aikaa lukenut entisen uimarin ja triathlonistin sekä nykyisin ultrajuoksuun siirtyneen Tero Hyppölän omakustanteista omaelämänkertaa 226-henkinen kantti. En viitsi tuota kirjaa ottaa mukaan matkoille, etten vaan hukkaisi sitä. Kotona taas en niin hirveästi ole viimeaikoina ehtinyt tai jaksanut lukea.
Huomenna on uusi yritys töiden suhteen. Saas nähdä, miten käy. Seuraava blokikirjoitus tulee taas joskus.
Lontoon reissu osa 4. ti 26.4.2011 Paluumatka flunssaisena ja korvat lukossa.
En saanut tuotakaan yötä kovin hyvin nukuttua, kun lihakset kipulivat ja oli vilunut olo. Meillä oli kännyssä herätys vähän ennen hotellin herätystä. Piti olla aikaa hyvin selvitä ajoissa vastaanottoon, mutta eikös viimehetkellä iskenyt molemmille vessahätä. Muut jo soittivat, että taksi on tullut, joten kiireellä viimeiset tavarat laukkuihin, vaateet päälle ja tavarat roskiin. Oli vähän tarkoitus vielä syömättä jäänyt patonki + puoliksi juotu limu Jakelle, mutta nyt ei ehditty. Samoin epähuomiossa jäi tipit jättämättä siivoojille. Olisi pitänyt tajuta laittaa ne edellisenä iltana. Sentäs osan pikkuhiluista tajusin laittaa vastaanotossa olevaan SOS- lapsikylälle osoitettuun keräyslipakseen.
Hotellin vastaanoton henkilö otti ne avaimet lennosta ja sitten suunnilleen työnsi meidät taksiin. A & A oli jo odottamassa ja Jake sai vielä jäädä nukkumaan. Piti vielä vähän kysellä niistä istumapaikoista. Sen verran huono ja huimaava olo oli, että en edes pystynyt ajattelemaan matkustamista selkä menosuuntaan. Oli porukka sen verran väsynyt ja kipeä, että tuli vähän sanomista puolin ja tosin. Onneksi kaikki tajusivat, että en tuota kiusallani tehnyt vaan olin saanut flunssan ja ihan tukossa.
Oli sen verran aikainen aamu, että taksimatka sujui todella vauhdikkaasti ja oltiin ennen kentällä hyvissä ajoin ennen aamukuutta. Koska oltiin se Chek-in tehty, mentiin jonottamaan matkalaukku-tiskille. Jonkin verran oli jonoa ja taisi jollain olla jotain ongelmia, mutta kohtuullisen nopeasti jono veti. Matkalaukussa oli sen verran paljon tavaraa, että oli siihen sitten laitettu Hevy-tarrra. Olihan siellä mm. pari Jaken antamaa kirjaa jne., mutta ei sentään ylittänyt mitään painorajaa. Sinänsä hyvin, kun oli vain yksi iso laukku kahdelle henkilölle. A & A-kaksikolla oli molemmilla omat matkalaukut ja tietääkseni ihan hyvin tavaraa molemmilla.
Seuraavaksi turvatarkastukseen. Olin Helsingissä saanut taas hyvän opin eli tajusin ottaa pikkulaukun ja penaalin pois repusta ja otin kaikki vyöt jne. Lontoon kentällä tuo turvatarkastus on kuitenkin perusteellisempi ja muut meidän porukasta tunnusteltiin "käsikopelolla, mutta ei ihmeekseni minua. Koska oli aikainen aamu ja vielä flunssainen olo, uusi eilen ostamani huppari oli todella hyvä valinta matkalle. Muutamasta syystä en ottanut takkia matkalle mukaan ja se oli näin jälkiviisaana sanottuna virhe. Olisin ehkä voinut säästyä flunssalta, jos olisi ollut takki ja/tai edes joku kaulahuivi suojana.
Tuon jälkeen käytiin sitten Tax Freessä ostoksilla. Vieläkään ei osattu ostaa alkomahoolia oikeaa määrää, mutta saatiin se luvattu tuliaisiksi tarkoitettu gini-pullo ostetuksi. Lisäksi otettiin vähän karkkia ja Lentokentän Harrod´s- myymälästä teetä. On vielä edellisen reissun teet osittain juomatta, pitäähän sitä varastoa täydentää. Aamiainen ostettiin sitten Starbukc-kahvilasta eli leipää, hedelmiä ja lämmintä juotavaa. Sai sitten sisko A sen haluamansa kahvila-aamiaisen. Kaikkea ei jaksettu syödä, vaan otettiin evääksi koneeseen. Jussi kävi vähän kiertelemässä ja osti pyynnöstäni kentän apteekista varmuudeksi toiset lentokonekorvatulpat. Samoin Sisko A kävi jaloittelemassa. Minä ja äiti A vahdittiin sillä aikaa muiden laukkuja.
Sen verran aikaa oli kulunut, olikin jo aika lähteä kohti konetta ja taululle tuli ilmoitus "Boarding". Muut kokeneemmat matkustajat olisivat voineet vielä jäädä vähäksi aikaa, mutta tämä suhteellisen noviisi halusi olla hyvissä ajoin. Päästiin koneeseen istumaan ilman mitään jonotusta ja sain taas ikkunapaikan. Jussin viereen tuli naishenkilö ja hänellä joko oli liikaa hajustetta tai sitten pullo hajonnut/korkki irronnut jostain putelista. Korvatulpat sain laitettua Jussin avustuksella, sillä yhden ihmisen on hankala samaan aikaan pitää toisella kädellä sekä nenästä ja korvasta kiinni ja toisella kädellä laittaa ne korvatulpat. Menomatkasta viisastuneena en työntänyt niitä korvatulppia liian syvälle.
Lento lähti ajallaan ja nyt ei ollut niin lentäjällä raskas kaasujalka kun tullessa. Nosun jälkeen pyysin lentoemännältä huovan ja tyynyn, että pystyin vähän torkkumaan. Muutenkin siitä tuuletuslaiteesta vähän pääsi vuotamaan kylmää ilmaa, joten oli hyvä laittaa jaloille lämmintä peittoa. Minun takanani matkustanut henkilö joko kääntyili koko ajan tai teki jotain vastaavaa, sillä tunsin muutaman iskun selkänojassa. Sen verran väsynyt ja kipeä olin, että sanoin Jussille siitä. Tyyliin, jos tuo ei lopu, minä pistän sen loppumaan. Taisi kyseinen henkilö joko itse hoksata sen tai sitten kuulla keskustelun, sillä ei enää pahemmin tullut iskuja selkänojaan.
Sain myös luetuksi sitä mukaani ottamaa Adicen kirjaa eteenpäin, mutta en saanut luetuksi sitä kokonaan matkan aikana. Lisäksi syötiin ne kahvilasta tilatut leivät jne. loppuun ja juotiin vettä. Lentokone alkoi pudottaa lentokorkeutta ja eikö korvat menneet lukkoon. Ei mikään kiva tunne, varsinkin kun oli ne korvatulpat korvissa. Pidin kuitenkin tulpat korvissa, sillä kipu oli siedettävä ja ajattelin korvien lukkiintumisen menevän ohi vuorokauden aikana. Koneesta päästiin pois ja nyt ensimmäisten joukossa, sillä istuttiin etupäässä.
Tullista läpi ja laukkuja odottamaan. Saatiin jonkin aikaa niitä odottaa ja huomattiin, että edellisiltä lennoilta oli jäänyt jonkin verran matkalaukkuja siihen hihnan viereen ja porukka jonotti selvittämään asiaan. Matkalaukut tulivat ajallaan ja sitten tuloaulaan. Vastaan tuli ultratapahtumista tuttu huoltaja H.M (uteliaille sen verran voin paljastaa, että kyseessä on nimimerkki tassuttelijan huoltaja) . Muutama sana tuli hänen kanssaan vaihdettua. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa, terveisiä vaan, jos luet tätä.
Jussin isä oli meitä odottamassa parkkipaikalla. Heillä kun on tila-auto, joten hyvin mahtuu usean henkilö matkatavaratkin siihen. Jussi ajoi sitten meidät lentokentältä kotiin ja muut lähtivät eteenpäin. Kotona sitten väsyneenä yritin lepäillä ja olotila muuttui vain tukkoiseksi eikä korvatkaan auenneet illan aikana. Saatiin myös purettua suurin osa matkatavaroista päivän aikana Onneksi tajusin soittaa ja varata lääkäriajan työterveyteen seuraavaksi aamuksi.
Reissu oli minusta loppujen lopuksi onnistunut eli nähtiin paljon uusia paikkoja ja oli kiva nähdä myös niitä paikkoja paremmin, missä tuli aikaisemmin käytyä. On se Lontoo niin iso kaupunki, että vieläkään ei ehditty kaikissa paikoissa, kuten Towerin Linnassa ja British Musemissa käydä, eikä myöskään missään musikaalissa. Ainoat miinukset siitä, että yritti ehkä nähdä liikaa noin lyhyessä ajassa ja eniten fiilistä pilasi ne sairastumiset.
Iso kiitos A & A:lle matkaseurasta koko matkan ajan, samoin menomatkalla meitä opastaneelle T:lle , veli Jakelle sekä tietysti rakkaalle matkakumppanilleni Jussille. Aika näyttää, mihin seuraava ulkomaanmatka suuntautuu. Välttämättä se ei ole Lontoo, eikä myöskään Tallinna tai Tukholma.
Kiitos myös sinulle, jos jaksoit lukea koko megaraportin läpi. Kommentteja saa laittaa, jos huvittaa.
Hotellin vastaanoton henkilö otti ne avaimet lennosta ja sitten suunnilleen työnsi meidät taksiin. A & A oli jo odottamassa ja Jake sai vielä jäädä nukkumaan. Piti vielä vähän kysellä niistä istumapaikoista. Sen verran huono ja huimaava olo oli, että en edes pystynyt ajattelemaan matkustamista selkä menosuuntaan. Oli porukka sen verran väsynyt ja kipeä, että tuli vähän sanomista puolin ja tosin. Onneksi kaikki tajusivat, että en tuota kiusallani tehnyt vaan olin saanut flunssan ja ihan tukossa.
Oli sen verran aikainen aamu, että taksimatka sujui todella vauhdikkaasti ja oltiin ennen kentällä hyvissä ajoin ennen aamukuutta. Koska oltiin se Chek-in tehty, mentiin jonottamaan matkalaukku-tiskille. Jonkin verran oli jonoa ja taisi jollain olla jotain ongelmia, mutta kohtuullisen nopeasti jono veti. Matkalaukussa oli sen verran paljon tavaraa, että oli siihen sitten laitettu Hevy-tarrra. Olihan siellä mm. pari Jaken antamaa kirjaa jne., mutta ei sentään ylittänyt mitään painorajaa. Sinänsä hyvin, kun oli vain yksi iso laukku kahdelle henkilölle. A & A-kaksikolla oli molemmilla omat matkalaukut ja tietääkseni ihan hyvin tavaraa molemmilla.
Seuraavaksi turvatarkastukseen. Olin Helsingissä saanut taas hyvän opin eli tajusin ottaa pikkulaukun ja penaalin pois repusta ja otin kaikki vyöt jne. Lontoon kentällä tuo turvatarkastus on kuitenkin perusteellisempi ja muut meidän porukasta tunnusteltiin "käsikopelolla, mutta ei ihmeekseni minua. Koska oli aikainen aamu ja vielä flunssainen olo, uusi eilen ostamani huppari oli todella hyvä valinta matkalle. Muutamasta syystä en ottanut takkia matkalle mukaan ja se oli näin jälkiviisaana sanottuna virhe. Olisin ehkä voinut säästyä flunssalta, jos olisi ollut takki ja/tai edes joku kaulahuivi suojana.
Tuon jälkeen käytiin sitten Tax Freessä ostoksilla. Vieläkään ei osattu ostaa alkomahoolia oikeaa määrää, mutta saatiin se luvattu tuliaisiksi tarkoitettu gini-pullo ostetuksi. Lisäksi otettiin vähän karkkia ja Lentokentän Harrod´s- myymälästä teetä. On vielä edellisen reissun teet osittain juomatta, pitäähän sitä varastoa täydentää. Aamiainen ostettiin sitten Starbukc-kahvilasta eli leipää, hedelmiä ja lämmintä juotavaa. Sai sitten sisko A sen haluamansa kahvila-aamiaisen. Kaikkea ei jaksettu syödä, vaan otettiin evääksi koneeseen. Jussi kävi vähän kiertelemässä ja osti pyynnöstäni kentän apteekista varmuudeksi toiset lentokonekorvatulpat. Samoin Sisko A kävi jaloittelemassa. Minä ja äiti A vahdittiin sillä aikaa muiden laukkuja.
Sen verran aikaa oli kulunut, olikin jo aika lähteä kohti konetta ja taululle tuli ilmoitus "Boarding". Muut kokeneemmat matkustajat olisivat voineet vielä jäädä vähäksi aikaa, mutta tämä suhteellisen noviisi halusi olla hyvissä ajoin. Päästiin koneeseen istumaan ilman mitään jonotusta ja sain taas ikkunapaikan. Jussin viereen tuli naishenkilö ja hänellä joko oli liikaa hajustetta tai sitten pullo hajonnut/korkki irronnut jostain putelista. Korvatulpat sain laitettua Jussin avustuksella, sillä yhden ihmisen on hankala samaan aikaan pitää toisella kädellä sekä nenästä ja korvasta kiinni ja toisella kädellä laittaa ne korvatulpat. Menomatkasta viisastuneena en työntänyt niitä korvatulppia liian syvälle.
Lento lähti ajallaan ja nyt ei ollut niin lentäjällä raskas kaasujalka kun tullessa. Nosun jälkeen pyysin lentoemännältä huovan ja tyynyn, että pystyin vähän torkkumaan. Muutenkin siitä tuuletuslaiteesta vähän pääsi vuotamaan kylmää ilmaa, joten oli hyvä laittaa jaloille lämmintä peittoa. Minun takanani matkustanut henkilö joko kääntyili koko ajan tai teki jotain vastaavaa, sillä tunsin muutaman iskun selkänojassa. Sen verran väsynyt ja kipeä olin, että sanoin Jussille siitä. Tyyliin, jos tuo ei lopu, minä pistän sen loppumaan. Taisi kyseinen henkilö joko itse hoksata sen tai sitten kuulla keskustelun, sillä ei enää pahemmin tullut iskuja selkänojaan.
Sain myös luetuksi sitä mukaani ottamaa Adicen kirjaa eteenpäin, mutta en saanut luetuksi sitä kokonaan matkan aikana. Lisäksi syötiin ne kahvilasta tilatut leivät jne. loppuun ja juotiin vettä. Lentokone alkoi pudottaa lentokorkeutta ja eikö korvat menneet lukkoon. Ei mikään kiva tunne, varsinkin kun oli ne korvatulpat korvissa. Pidin kuitenkin tulpat korvissa, sillä kipu oli siedettävä ja ajattelin korvien lukkiintumisen menevän ohi vuorokauden aikana. Koneesta päästiin pois ja nyt ensimmäisten joukossa, sillä istuttiin etupäässä.
Tullista läpi ja laukkuja odottamaan. Saatiin jonkin aikaa niitä odottaa ja huomattiin, että edellisiltä lennoilta oli jäänyt jonkin verran matkalaukkuja siihen hihnan viereen ja porukka jonotti selvittämään asiaan. Matkalaukut tulivat ajallaan ja sitten tuloaulaan. Vastaan tuli ultratapahtumista tuttu huoltaja H.M (uteliaille sen verran voin paljastaa, että kyseessä on nimimerkki tassuttelijan huoltaja) . Muutama sana tuli hänen kanssaan vaihdettua. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa, terveisiä vaan, jos luet tätä.
Jussin isä oli meitä odottamassa parkkipaikalla. Heillä kun on tila-auto, joten hyvin mahtuu usean henkilö matkatavaratkin siihen. Jussi ajoi sitten meidät lentokentältä kotiin ja muut lähtivät eteenpäin. Kotona sitten väsyneenä yritin lepäillä ja olotila muuttui vain tukkoiseksi eikä korvatkaan auenneet illan aikana. Saatiin myös purettua suurin osa matkatavaroista päivän aikana Onneksi tajusin soittaa ja varata lääkäriajan työterveyteen seuraavaksi aamuksi.
Reissu oli minusta loppujen lopuksi onnistunut eli nähtiin paljon uusia paikkoja ja oli kiva nähdä myös niitä paikkoja paremmin, missä tuli aikaisemmin käytyä. On se Lontoo niin iso kaupunki, että vieläkään ei ehditty kaikissa paikoissa, kuten Towerin Linnassa ja British Musemissa käydä, eikä myöskään missään musikaalissa. Ainoat miinukset siitä, että yritti ehkä nähdä liikaa noin lyhyessä ajassa ja eniten fiilistä pilasi ne sairastumiset.
Iso kiitos A & A:lle matkaseurasta koko matkan ajan, samoin menomatkalla meitä opastaneelle T:lle , veli Jakelle sekä tietysti rakkaalle matkakumppanilleni Jussille. Aika näyttää, mihin seuraava ulkomaanmatka suuntautuu. Välttämättä se ei ole Lontoo, eikä myöskään Tallinna tai Tukholma.
Kiitos myös sinulle, jos jaksoit lukea koko megaraportin läpi. Kommentteja saa laittaa, jos huvittaa.
Lontoon reissu osa 3 kävelyä, valokuvausta, shoppailua ja nähtävyyksiä ma 25.4.2011.
Sunnuntain ja maanantain välinen yö tuli nukutuksi todella huonosti. Jo nukkumaan mennessä tiesin, että ilmaa on mahassa ja jalat kovilla päivän kävelyistä. Edellisenä iltana suihkutin jaloille kylmää, rasvasin ja otin lihasrelaksantin sekä vatsalle rennie-merkkisen närästyslääkkeen. Varsinkin tuo vatsa piti minut hereillä ja sai rampata aamuyön aikana muutaman kerran vessassa. Jalat oli vähän levossa toipuneet, mutta kun laittoi kengät jalkaan tiesi eilen saaneen liikuntaa.
Ei ollut helppoa myöskään Jussin sisarruksilla, sillä Jake-veli kärsi edelleen flunssasta ja nukkui vielä + sisko A oli sairastanut joko nopeaan ja ärhäkkään vatsatautiin tai sitten jonkinlaiseen ruokamyrkytykseen. Lähdettiin joskus aikaisin aamulla paikallista aikaa Jussin kanssa liikkeelle ja Jussin äiti A tuli mukaan ostamaan aamiaista itselleen ja vei mukanaan toipilaille aamiaista.
Hotellin lähistöllä aamiaispaikaksi valikoitui Caffe Nero-ketjun kahvila. Itse ostin pienen sämpylän, teetä ja puoliksi syötiin mantelitäytteinen croisantti. Tuosta tuli tällä matkalla meidän suosikki, mutta ennen kaikkea tuo tee oli todella hyvää. Voin sanoa, että se tavallinen haudutettu tee + vähän sokeria oli yksi parhaimmista teestä, mitä olen koskaan juonut. Suosittelen kaikille kokeilemaan tuota ketjua. Jussin äiti palasi hotellille hoivaamaan toipilaita ja me jatkettiin eteenpäin.
Lähdettiin kävelemään Thamesin rantaa pitkin parlamenttiaukiota ja Westmister Abbey-kirkkoa. Käveliin myös Victoria Enbankment-nimisessä puutarhassa ja siellä Jussi huomasi pienen Enbankment-nimisen kahvilan ihan Kleopatran Neulaa vastapäätä. Jussi halusi mennä tällä reissulla perinteiselle Britti-aamiaiselle. Sain myös maistaa vähän sitä makkaraa, kananmunaa ja pekonia. Tuo paikka näytti olevan myös paikallisten mieleen, sillä porukkaa tuli ja meni koko ajan.
Otettiin tuosta kahvilasta kuva . Tietysti kuvattiin myös Kleopatran neula sfinkseineen. Jatkettiin matkaa Thamesin vartta pitkin ja välillä otettiin kuvia. Vastaan tai ohitse meni kokoajan armeijan pukuihin pukeutuneita henkilöitä, mutta ei siihen kiinnitetty vielä niin kovasti huomiota.
Hevosvartiossa oli juuri vahdinvaihto menossa, mutta siitä ei ihan ehditty nähdä tai ottaa kuvia. Tuli kuvattua sentäs hevosvartijan poliisi hevosen selässä ja pääsin myös pienen odottamin jälkeen poseeraamaan. Edellisellä kerralla onnistuttiin missaamaan pääministerin asunrakennuksena tunnettu "10. Downing street". Se rakennus on itsessään muurien suojassa, mutta poliisi sentäs uskalsi poseerata.
Parlamenttiaukiolla ja kirkon luona porukkaa riitti todella tungokseen asti, kun taisi olla joku pääisiäisen ja/tai armejan juhlatilaisuus menossa. Mannerheimintien ruuhkat on pientä tuohon rysikseen verrattuna. Westmister Abbeyn luona minulle kävi todella hyvä tuuri, sillä huomasin Kuninkaallisen vartiokaartin punatakkisen ja karhunkarvahattuisen miehen (hänellä oli trumpetti kädessä eli todennäköisesti soittokuntaa). Pyysin, että pääsenkö samaan kuvaan hänen kanssaan ja sanoin oleva turisti. Varmaan oli hänellä kuuma niissä vermeissä ja ehkä myös kiire, mutta suostui yhteiskuvaan.
Kirkon edessä oli myös porukkaa teltoissa. Osa taisi olla jo hääturisteja, mutta riitti niitä sodanvastustajia. Winston Churchillin patsasaskin tuli kuvattua samoin myös Parlamenttitalo, Westminster Abbey ja pieni St. Margaret's-kirkko monelta eri kantilta. Patsaista kuvaan pääsi oli ainakin Rickhard Leijonamieli, parin muun kuningkaan patsas ja orjuudesta luopumisen muistomerkki.
Tiedusteltiin muun porukan tilannetta ja olivat vielä hotellilla toipumassa. Päätettiin sitten Jussin kanssa jatkaa matkaa edellisen reissun hotellin lähistöllä olevaa ostoskeskusta ja siellä olevaa Mark & Spencer-liikettä. Tuolta löytyikin hyvin minulle vaatetta tai muuta ostoslistalla ollutta asustetta, kuten sininen peruskauluspaita, musta hame, farkkuihin vyö ja olkalaukku. Jussi sovitti muutamia housuja, mutta ei löytänyt mieleistä mallia. Tuossa liikkeessä oli vielä edellisellä reissulla lastenvaate-osasto, mutta se oli nyt karsittu pois valikoimasta.
Liikkeen ruoka-puolelta ostin hedelmäsalaatin ja sitä syödessä saatiin tieto muusta porukasta. Jake ja veljesten äiti olivat tekemässä pikkuhiljaa lähtöä hotellilta kohti luonnonhistoriallista museota. Me suunnattiin sitten kohti Victorian metroasemaa ja museota. Oltiin tuolla sen verran hyvissä ajoin, että ehdittiin vähän herkutella crepesillä ja odotella heitä museon pihalla. Kun porukka oli kasassa, lähdettiin jonottamaan. Jono oli kohtuullisen mittainen ja veti hyvin eli alle kymmenen minuutin odotuksen jälkeen oltiin sisällä museossa. Tosin yhden perheen piti etuilla, tosin vähän hidastin heidän etenemistään. Museossa oli hyvin tilaa liikkua, vaikka porukkaa oli kohtuullisesti.
Varmasti pienten sukulaislasten kanssa olisi saanut museosta ja varsinkin dino-osastosta paljon irti, mutta oli tuolla paljon nähtävää ja koettavaa myös aikuisille. Tuli sitten tuolta ostettua parille dino-fanille tuliaisia, kuten tarrakirjaa ja koulu/esikoulu-tarviketta. Itselleni ostin muistoksi pari korttia ja jääkaappimagneetin sekä Jussille Darwinin Beagle alus-aiheisen avaimenperän.
Museossa katsottiin dinojen lisäksi mm. nisäkäsosasto sinivalaineen, lintuja, uusi tutkimuskeskus ja tulivuori/maanjäristys osastot. Vaikka museon perusnäyttelyyn on ilmainen sisäänpääsy, menee rahaa helposti eri lahjoituspisteissä kerättäviin merkkeineen ja ennen kaikkea museon myymälöihin.
Museon jälkeen oli porukalla nälkä eli käytiin syömässä pubissa. Jussin kanssa tilattiin yhdessä iso "alkuruokalautanen" eli makkaraa, kanaa, lohkoperunoita, valkosipulileipää ja nachoja. Hyvin tuolla annoksella lähti nälkä meiltä molemmilta. Ruokailun jälkeen soitettiin sitten hotelliin sisko A:lle. Hän oli sen verran toipunut, että halusi lähteä shoppailemaan, mutta ei yksin. Mentiin siis koko porukka hotellille ja saatiin vietyä samalla aamupäivän aikana kertyneet ostokset hotellille. Ehti siinä käydä vähän toiletissa ja/tai huilata ennen uutta reissua.
Taas parilla metrolla päästiin Lontoon ja ehkä koko Euroopan tunnetuimmalle ostoskadulle eli Oxford streetille.
Minä, Jussi ja Jake lähdettiin ensiksi kohti Disney Storea ja A & A suuntasivat sitten Primark-nimiseen kauppaan. Jaken opastuksella lähdettiin Bond streetin metroasemalta etsimään tuota Disneyn-liikettä. Jake oli muutama viikko sitten käynyt kyseisessä liikkeessä ja sanoi muistavansa sen. Aika nopeasti minulle tuli tunne, että mentiin väärän suuntaan. Muutkin myöntyvät siihen, kun tuli Oxford Circusin metroasema vastaan. Oltiin edellisenä päivänä kävelty sieltä vastapäiseen suuntaan, mutta ei oltu nähty Disneyn liikettä. Ei muuta käännös tulosuuntaa.
Ensimmäisenä Marble Archin kohti mennessä huomasin GAP-ketjun liikkeen. Olin jo jonkun aikaa halunnut toisen samanlaiset t-paidan, minkä ostin edellisellä reissulla ja lisäksi uuden gollege-hupparin. Nyt ei sitten ollut samanväristä Gapin logolla olevaa t-paitaa, mutta löysin kuitenkin hyvän vaihtoehdon ja varsinkin se huppari on todella hyvä ostos. Sain myös kehuja Jakelta siitä, että olen nopea ostoksilla kävijä eli tiedän, mitä haluan.
Seuraavaksi tultiin paikkaan, missä piti olla se Disneyn liike, mutta ei näkynyt mitään vaan vain remontissa oleva talo. Oli hieman huonoa tuuria, että kolmisen viikkoa sitten sama liike oli vielä ollut auki, eikä silloin ollut mitään tietoa asiakkaille remontista. Se oli tiedossa, että sekä Picadilly Circusilla että Govet Gardenissa oli Disneyn liike. Ajateltiin, että ehdittäisiin käydä vielä toisessa liikkeessä.
Jatkettiin matkaa eteenpäin kohti Marble Archia ja seuraavaksi kohteeksi tuli Mark & Spencer. Tuolta ostin itselleni toisen samanlaisen aamulla ostamani kauluspaidan. Lisäksi kahdelle serkulle on tulossa perheenlisäystä eli tuleville sukulaisille vähän vaatetta. Koska olin sukulaispojille ostanut tuliaisia tuota luonnon-historiallisesta museosta ja aikaisemmin, ostin sukulaistytöille vastaavasti lisää tuliaisia tuosta liikkeestä. Lisäksi ostettiin myös Jussille lisää alusvaatetta. Tässä kaupassa meni jo vähän enenmmän aikaa, mutta ei mitenkään tolkuttomasti. Tuli tosiaan otettua korkojen kera edellisen ressun vahinko eli ostin itselleni vaatetta vain t-paidan ja pyjamahousun ja Jussille taas löytyi pajon enemmän, nyt tilanne kääntyi toisinpäin.
Soitettiin seuraavaksi A & A- kaksikolle ja kysyttiin heidän liikkeistään. Olivat juuri tulleet pois Primarkilta ja lähdössä kohta hotellille. Toivottavasti sisko A sai ostettua edes osan niistä jutuista, mitä oli suunnitellutkin ostaa. Nähtiin heidät ja ei muuta kuin kokoporukka metroon, tosin Jakelle piti ostaa metrolippu. Metromatkan aikana puhuttiin myös siitä, Jussin äidin ja samalla lennolla Lontooseen tulleen T:n tapaamissunnitelmista. Jossain vaiheessa oli puhetta, että nähtäisiin joko kaupungilla tai hotellilla. Koska meidän porukka oli sen verran kipeä ja aikataulut epäselvät, jäi tuo ostoksille meneminen koko porukalla. Tuota hotelli-juttua vielä selviteltiin.
A & A lähtivät hotellille lepäämään ja veivät samalla meidän ostokset huoneeseensa. Minä ja veljekset taas suunnattiin matka kohti Govent Gardenia ja sitä Disneyn liikettä. Löydettiin se liike pian, mutta se oli mennyt kiinni. Jonkin verran harmitti tuo huono tuuri Disneyn-liikkeen, sillä olin vähän ajatellut sieltäkin ostaa tuliaisia. Jää sitten johonkin seuraavaan reissuun, eikä rahaa mennyt niin paljon. Muuten ostettiin käteisellä, mutta nuo isoimmat ostokset (M%S ja luonnonhistoriallinen museo) maksoin visalla.
Katsottiin vähän tarkemmin tuota Govent Gardenia ja Jussi otti muutaman valokuvan. Jake halusi sitten mennä syömään jonnekin ja pian löydettiin Pitsa Hutin liike. Kysyttiin, miten kauan pitsan saamisessa menee. Tilattiin sitten yksi normaalikokoinen pitsa komeen osaan. Minua oli alkanut paleltamaan päivän aikana, joten juomaksi tilasin teetä. Sanonkin Jakelle, että onnistuit sitten tartuttamaan sen taudin minuun. Jake ei tuota uskonut, enkä vielä itsekään halunnut uskoa. Pitsa tuli luvatussa ajassa eli yllättävän nopeasti. Sen verran alkoi minulla olla alkavaa flunssaa tai väsymystä, että ei tuota rasvaista pitsaa olisi paria palaa enenpää jaksanut syödä. Lisäksi jalat olivat todella kipeät sekä tämän että edellisen päivän kävelyistä. Käytiin vielä matkamuistomyymälässä ostamassa Sisko A:n tutuilleen lupaamaa kuninkaallisiin häihin liittyvää krääsää ja Jake halusi ostaa mäkkäristä koko porukalle pehmikset tai pirtelöt. Minä tosin sanoin, että en pehmistä tai pirteöä halua, kun sen verran paleltaa.
Seuraavaksi vihdoin hotellille lepäämään ja pakkaamaan. Tehtiin lähtöselvitys vastaamalla tekstiviestiin eli saatiin paikat koneen etupuolelta ja vielä peräkkäisiltä penkkiriveiltä. Minä vein nuo A:n tutuille tarkoitetut tuliaiset ja lisäksi meidän vesipullon A&A:n huoneeseen ja taas saatiin heiltä se meidän ostoskassi. Selvisi, että perhetuttu T ja hänen tytär ja vävy eivät siten jaksaneet lähteä hotellille. Olisi kiva ollut tavata, mutta ymmärrän myös sen, että ei sitä viitsi kovin toipilaita tavata. Terveiset vaan teille, jos tätä blogia luette.
Koska lento lähti seuraavana aamulla aikaisin, tilattiin hotellin vastaanotosta sekä herätys että taksi aamulle. Saatiiin myös pakattua suurin osa tavaroista/vaatteista, vain tarpeellinen jätettiin esille. Jo nukkumaan mennessä aloin ihmettelemään minun hotellin avainta ja epäilin sen olevan jo pakattujen housujen taskussa. Onneksi Jussi muisti hyvin sen, mihin ne housut oli pakattu eikä tarvinnut purkaa kaikkia tavaroita matkalaukusta. Lisäksi otin särkylääkkeen, kun jalat kipuilivat ja oli viluinen olo. Yritin saada edes muutaman tunnin unta.
Jatkuu seuraavassa osassa.
Ei ollut helppoa myöskään Jussin sisarruksilla, sillä Jake-veli kärsi edelleen flunssasta ja nukkui vielä + sisko A oli sairastanut joko nopeaan ja ärhäkkään vatsatautiin tai sitten jonkinlaiseen ruokamyrkytykseen. Lähdettiin joskus aikaisin aamulla paikallista aikaa Jussin kanssa liikkeelle ja Jussin äiti A tuli mukaan ostamaan aamiaista itselleen ja vei mukanaan toipilaille aamiaista.
Hotellin lähistöllä aamiaispaikaksi valikoitui Caffe Nero-ketjun kahvila. Itse ostin pienen sämpylän, teetä ja puoliksi syötiin mantelitäytteinen croisantti. Tuosta tuli tällä matkalla meidän suosikki, mutta ennen kaikkea tuo tee oli todella hyvää. Voin sanoa, että se tavallinen haudutettu tee + vähän sokeria oli yksi parhaimmista teestä, mitä olen koskaan juonut. Suosittelen kaikille kokeilemaan tuota ketjua. Jussin äiti palasi hotellille hoivaamaan toipilaita ja me jatkettiin eteenpäin.
Lähdettiin kävelemään Thamesin rantaa pitkin parlamenttiaukiota ja Westmister Abbey-kirkkoa. Käveliin myös Victoria Enbankment-nimisessä puutarhassa ja siellä Jussi huomasi pienen Enbankment-nimisen kahvilan ihan Kleopatran Neulaa vastapäätä. Jussi halusi mennä tällä reissulla perinteiselle Britti-aamiaiselle. Sain myös maistaa vähän sitä makkaraa, kananmunaa ja pekonia. Tuo paikka näytti olevan myös paikallisten mieleen, sillä porukkaa tuli ja meni koko ajan.
Otettiin tuosta kahvilasta kuva . Tietysti kuvattiin myös Kleopatran neula sfinkseineen. Jatkettiin matkaa Thamesin vartta pitkin ja välillä otettiin kuvia. Vastaan tai ohitse meni kokoajan armeijan pukuihin pukeutuneita henkilöitä, mutta ei siihen kiinnitetty vielä niin kovasti huomiota.
Hevosvartiossa oli juuri vahdinvaihto menossa, mutta siitä ei ihan ehditty nähdä tai ottaa kuvia. Tuli kuvattua sentäs hevosvartijan poliisi hevosen selässä ja pääsin myös pienen odottamin jälkeen poseeraamaan. Edellisellä kerralla onnistuttiin missaamaan pääministerin asunrakennuksena tunnettu "10. Downing street". Se rakennus on itsessään muurien suojassa, mutta poliisi sentäs uskalsi poseerata.
Parlamenttiaukiolla ja kirkon luona porukkaa riitti todella tungokseen asti, kun taisi olla joku pääisiäisen ja/tai armejan juhlatilaisuus menossa. Mannerheimintien ruuhkat on pientä tuohon rysikseen verrattuna. Westmister Abbeyn luona minulle kävi todella hyvä tuuri, sillä huomasin Kuninkaallisen vartiokaartin punatakkisen ja karhunkarvahattuisen miehen (hänellä oli trumpetti kädessä eli todennäköisesti soittokuntaa). Pyysin, että pääsenkö samaan kuvaan hänen kanssaan ja sanoin oleva turisti. Varmaan oli hänellä kuuma niissä vermeissä ja ehkä myös kiire, mutta suostui yhteiskuvaan.
Kirkon edessä oli myös porukkaa teltoissa. Osa taisi olla jo hääturisteja, mutta riitti niitä sodanvastustajia. Winston Churchillin patsasaskin tuli kuvattua samoin myös Parlamenttitalo, Westminster Abbey ja pieni St. Margaret's-kirkko monelta eri kantilta. Patsaista kuvaan pääsi oli ainakin Rickhard Leijonamieli, parin muun kuningkaan patsas ja orjuudesta luopumisen muistomerkki.
Tiedusteltiin muun porukan tilannetta ja olivat vielä hotellilla toipumassa. Päätettiin sitten Jussin kanssa jatkaa matkaa edellisen reissun hotellin lähistöllä olevaa ostoskeskusta ja siellä olevaa Mark & Spencer-liikettä. Tuolta löytyikin hyvin minulle vaatetta tai muuta ostoslistalla ollutta asustetta, kuten sininen peruskauluspaita, musta hame, farkkuihin vyö ja olkalaukku. Jussi sovitti muutamia housuja, mutta ei löytänyt mieleistä mallia. Tuossa liikkeessä oli vielä edellisellä reissulla lastenvaate-osasto, mutta se oli nyt karsittu pois valikoimasta.
Liikkeen ruoka-puolelta ostin hedelmäsalaatin ja sitä syödessä saatiin tieto muusta porukasta. Jake ja veljesten äiti olivat tekemässä pikkuhiljaa lähtöä hotellilta kohti luonnonhistoriallista museota. Me suunnattiin sitten kohti Victorian metroasemaa ja museota. Oltiin tuolla sen verran hyvissä ajoin, että ehdittiin vähän herkutella crepesillä ja odotella heitä museon pihalla. Kun porukka oli kasassa, lähdettiin jonottamaan. Jono oli kohtuullisen mittainen ja veti hyvin eli alle kymmenen minuutin odotuksen jälkeen oltiin sisällä museossa. Tosin yhden perheen piti etuilla, tosin vähän hidastin heidän etenemistään. Museossa oli hyvin tilaa liikkua, vaikka porukkaa oli kohtuullisesti.
Varmasti pienten sukulaislasten kanssa olisi saanut museosta ja varsinkin dino-osastosta paljon irti, mutta oli tuolla paljon nähtävää ja koettavaa myös aikuisille. Tuli sitten tuolta ostettua parille dino-fanille tuliaisia, kuten tarrakirjaa ja koulu/esikoulu-tarviketta. Itselleni ostin muistoksi pari korttia ja jääkaappimagneetin sekä Jussille Darwinin Beagle alus-aiheisen avaimenperän.
Museossa katsottiin dinojen lisäksi mm. nisäkäsosasto sinivalaineen, lintuja, uusi tutkimuskeskus ja tulivuori/maanjäristys osastot. Vaikka museon perusnäyttelyyn on ilmainen sisäänpääsy, menee rahaa helposti eri lahjoituspisteissä kerättäviin merkkeineen ja ennen kaikkea museon myymälöihin.
Museon jälkeen oli porukalla nälkä eli käytiin syömässä pubissa. Jussin kanssa tilattiin yhdessä iso "alkuruokalautanen" eli makkaraa, kanaa, lohkoperunoita, valkosipulileipää ja nachoja. Hyvin tuolla annoksella lähti nälkä meiltä molemmilta. Ruokailun jälkeen soitettiin sitten hotelliin sisko A:lle. Hän oli sen verran toipunut, että halusi lähteä shoppailemaan, mutta ei yksin. Mentiin siis koko porukka hotellille ja saatiin vietyä samalla aamupäivän aikana kertyneet ostokset hotellille. Ehti siinä käydä vähän toiletissa ja/tai huilata ennen uutta reissua.
Taas parilla metrolla päästiin Lontoon ja ehkä koko Euroopan tunnetuimmalle ostoskadulle eli Oxford streetille.
Minä, Jussi ja Jake lähdettiin ensiksi kohti Disney Storea ja A & A suuntasivat sitten Primark-nimiseen kauppaan. Jaken opastuksella lähdettiin Bond streetin metroasemalta etsimään tuota Disneyn-liikettä. Jake oli muutama viikko sitten käynyt kyseisessä liikkeessä ja sanoi muistavansa sen. Aika nopeasti minulle tuli tunne, että mentiin väärän suuntaan. Muutkin myöntyvät siihen, kun tuli Oxford Circusin metroasema vastaan. Oltiin edellisenä päivänä kävelty sieltä vastapäiseen suuntaan, mutta ei oltu nähty Disneyn liikettä. Ei muuta käännös tulosuuntaa.
Ensimmäisenä Marble Archin kohti mennessä huomasin GAP-ketjun liikkeen. Olin jo jonkun aikaa halunnut toisen samanlaiset t-paidan, minkä ostin edellisellä reissulla ja lisäksi uuden gollege-hupparin. Nyt ei sitten ollut samanväristä Gapin logolla olevaa t-paitaa, mutta löysin kuitenkin hyvän vaihtoehdon ja varsinkin se huppari on todella hyvä ostos. Sain myös kehuja Jakelta siitä, että olen nopea ostoksilla kävijä eli tiedän, mitä haluan.
Seuraavaksi tultiin paikkaan, missä piti olla se Disneyn liike, mutta ei näkynyt mitään vaan vain remontissa oleva talo. Oli hieman huonoa tuuria, että kolmisen viikkoa sitten sama liike oli vielä ollut auki, eikä silloin ollut mitään tietoa asiakkaille remontista. Se oli tiedossa, että sekä Picadilly Circusilla että Govet Gardenissa oli Disneyn liike. Ajateltiin, että ehdittäisiin käydä vielä toisessa liikkeessä.
Jatkettiin matkaa eteenpäin kohti Marble Archia ja seuraavaksi kohteeksi tuli Mark & Spencer. Tuolta ostin itselleni toisen samanlaisen aamulla ostamani kauluspaidan. Lisäksi kahdelle serkulle on tulossa perheenlisäystä eli tuleville sukulaisille vähän vaatetta. Koska olin sukulaispojille ostanut tuliaisia tuota luonnon-historiallisesta museosta ja aikaisemmin, ostin sukulaistytöille vastaavasti lisää tuliaisia tuosta liikkeestä. Lisäksi ostettiin myös Jussille lisää alusvaatetta. Tässä kaupassa meni jo vähän enenmmän aikaa, mutta ei mitenkään tolkuttomasti. Tuli tosiaan otettua korkojen kera edellisen ressun vahinko eli ostin itselleni vaatetta vain t-paidan ja pyjamahousun ja Jussille taas löytyi pajon enemmän, nyt tilanne kääntyi toisinpäin.
Soitettiin seuraavaksi A & A- kaksikolle ja kysyttiin heidän liikkeistään. Olivat juuri tulleet pois Primarkilta ja lähdössä kohta hotellille. Toivottavasti sisko A sai ostettua edes osan niistä jutuista, mitä oli suunnitellutkin ostaa. Nähtiin heidät ja ei muuta kuin kokoporukka metroon, tosin Jakelle piti ostaa metrolippu. Metromatkan aikana puhuttiin myös siitä, Jussin äidin ja samalla lennolla Lontooseen tulleen T:n tapaamissunnitelmista. Jossain vaiheessa oli puhetta, että nähtäisiin joko kaupungilla tai hotellilla. Koska meidän porukka oli sen verran kipeä ja aikataulut epäselvät, jäi tuo ostoksille meneminen koko porukalla. Tuota hotelli-juttua vielä selviteltiin.
A & A lähtivät hotellille lepäämään ja veivät samalla meidän ostokset huoneeseensa. Minä ja veljekset taas suunnattiin matka kohti Govent Gardenia ja sitä Disneyn liikettä. Löydettiin se liike pian, mutta se oli mennyt kiinni. Jonkin verran harmitti tuo huono tuuri Disneyn-liikkeen, sillä olin vähän ajatellut sieltäkin ostaa tuliaisia. Jää sitten johonkin seuraavaan reissuun, eikä rahaa mennyt niin paljon. Muuten ostettiin käteisellä, mutta nuo isoimmat ostokset (M%S ja luonnonhistoriallinen museo) maksoin visalla.
Katsottiin vähän tarkemmin tuota Govent Gardenia ja Jussi otti muutaman valokuvan. Jake halusi sitten mennä syömään jonnekin ja pian löydettiin Pitsa Hutin liike. Kysyttiin, miten kauan pitsan saamisessa menee. Tilattiin sitten yksi normaalikokoinen pitsa komeen osaan. Minua oli alkanut paleltamaan päivän aikana, joten juomaksi tilasin teetä. Sanonkin Jakelle, että onnistuit sitten tartuttamaan sen taudin minuun. Jake ei tuota uskonut, enkä vielä itsekään halunnut uskoa. Pitsa tuli luvatussa ajassa eli yllättävän nopeasti. Sen verran alkoi minulla olla alkavaa flunssaa tai väsymystä, että ei tuota rasvaista pitsaa olisi paria palaa enenpää jaksanut syödä. Lisäksi jalat olivat todella kipeät sekä tämän että edellisen päivän kävelyistä. Käytiin vielä matkamuistomyymälässä ostamassa Sisko A:n tutuilleen lupaamaa kuninkaallisiin häihin liittyvää krääsää ja Jake halusi ostaa mäkkäristä koko porukalle pehmikset tai pirtelöt. Minä tosin sanoin, että en pehmistä tai pirteöä halua, kun sen verran paleltaa.
Seuraavaksi vihdoin hotellille lepäämään ja pakkaamaan. Tehtiin lähtöselvitys vastaamalla tekstiviestiin eli saatiin paikat koneen etupuolelta ja vielä peräkkäisiltä penkkiriveiltä. Minä vein nuo A:n tutuille tarkoitetut tuliaiset ja lisäksi meidän vesipullon A&A:n huoneeseen ja taas saatiin heiltä se meidän ostoskassi. Selvisi, että perhetuttu T ja hänen tytär ja vävy eivät siten jaksaneet lähteä hotellille. Olisi kiva ollut tavata, mutta ymmärrän myös sen, että ei sitä viitsi kovin toipilaita tavata. Terveiset vaan teille, jos tätä blogia luette.
Koska lento lähti seuraavana aamulla aikaisin, tilattiin hotellin vastaanotosta sekä herätys että taksi aamulle. Saatiiin myös pakattua suurin osa tavaroista/vaatteista, vain tarpeellinen jätettiin esille. Jo nukkumaan mennessä aloin ihmettelemään minun hotellin avainta ja epäilin sen olevan jo pakattujen housujen taskussa. Onneksi Jussi muisti hyvin sen, mihin ne housut oli pakattu eikä tarvinnut purkaa kaikkia tavaroita matkalaukusta. Lisäksi otin särkylääkkeen, kun jalat kipuilivat ja oli viluinen olo. Yritin saada edes muutaman tunnin unta.
Jatkuu seuraavassa osassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)