Aamulla suuntasin työterveyteen ensiksi fyssarille ja sitten influenssarokotukseen. Olin itsekin myöhässä, mutta niin oli lähijunaliikennekin. Soitin suosiolla Pasilan Tervestaloon, että tulen myöhästymään. Sovittiin myös, että menen suoraan fyssarille Kymmenisen minsaa olin myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.
Fyssari kyseli historiaa ja sitten tutkimuksia. Huomasi heti selässä vinoutuman ja sen, että mun jalat on eriparia eli vasen on pidempi kuin oikea. Myös nilkkojen virheasento (lättäjalat) aiheuttaa oireita polviin ja sitäkautta ehkä myös hermostoon. Fyssari kehui mun sitkeyttä kuntoiluun ja siihen, että olen tehnyt köpöttelyjä enkä jäänyt vällyjenalle makaamaan. Sain vihreeta valoa kevyen kuntosaliharjoittelun aloittamiseen ja kotiläksyksi muutaman jumppaliikkeen ja hermovenytyksiä. Lisäksi tukipohjalliset käyttöön ja vähän heti. Tammikuussa sitten uusi tapaaminen. Tuollaiset uutiset nosti kummasti fiilistä :) Pitääkin muistaa huomenna soittaa aika, että tarkistetaan nuo tukipohjalliset ajantasalle.
Sen jälkeen sitten ottamaan se influenssarokotus, jota olin komekertaa lykännyt. Terkkari kehui mun huumorintajua vaikeukuksien suhteen. Sanoin, että välillä on huumori ollut aika kortilla. Lisäksi vie lekurille mun buranareseptin uusittavaksi (saan sen huomenna tai torstaina) ja katsoi korvat. Molemmissa korvissa on lievää tulehdusta, joten ei ihme ollut se tukkoisuus ja lukkoisuuden tunne. Nyt vaan pitää pitää kädet korvia myöten ristissä, että pääsisi tuosta lentsukierteestä ohi ja että iskias pysyisi kurissa. Olisi se kiva fiilis päästä kuntoilemaan ilman suuria kremppoja.
Töissä oli vielä aamupäivällä palkka- ja kehityskeskustelut. Hyvässä hengessä meni tuo keskustelu ja päästiin yksimielisyyteen niin palkkauksen perusteista kuin kehityskohteista. Ei siis aamupäivällä tullut hirveesti varsinaisia töitä tehdyksi.
Iltapäivällä tein taas rästiin jääneitä töitä pois. Tosin tein samalla myös muiden vieläkin vanhempia rästejä. On se vaan vähän skitso olo, kun on kolmessa eri tehtävässä kertynyt noita rästejä tuon sairastelun takia. Mutta minkäs sitä vaivoille ja sairasteluille voi.
Töistä lähtiessäni tarkistin muuutaman kerran, että pankkikortti on mukana. En ihan pian halua uusiksi tuota perjantaista sähläystä.. Kaupan ja apteekin kautta kotiin, mutta ei suorinta reittiä. Nyt on onneksi marraskuu takana ja huomenna saa pitää luvan kanssa lepopäivän. Tosin voi olla, että otan salivaatteet mukaan ja menen kokeilemaan kuntopyörällä polkemista ja teen salilla ne fyssarin antamat läksyt.
maanantai 30. marraskuuta 2009
Vetoomus
Kävin tänään Pukinmäen apteekissa hakemasa reseptiyskänlääkkeen ja huomasin siellä yhden tärkeän vetoomuksen. Minulla on mennyt ihan ohi juttu, että Puksun kirjasto aiotaan sulkea. Itse allekirjoitin tuon vetoomuksen kirjaston sulkemista vastaan ja toivon kaikkien blogiani lukevien, joiden on mahdollista, käydä kirjoittamassa nimi tuohon vetoomukseen! Meiltä vietiin jo terveyskeskus Malmille, joten nyt saa riisto riittää!!!!
Jos joku haluaa osallistua, mutta ei itse pääse, voin käydä kirjoittamassa nimen ja paikkakunnan listaan! Kunhan vaan saan viestiä jollain tavalla.
Lisäys... Itse aion myös lisätä lainaamista Puksun kirjastossa ja taidan aloittaa tuon jo tällä viikolla! Toimii ehkä tehokkaammin kun pelkkä vetoomuksen allekirjoittaminen.
Jos joku haluaa osallistua, mutta ei itse pääse, voin käydä kirjoittamassa nimen ja paikkakunnan listaan! Kunhan vaan saan viestiä jollain tavalla.
Lisäys... Itse aion myös lisätä lainaamista Puksun kirjastossa ja taidan aloittaa tuon jo tällä viikolla! Toimii ehkä tehokkaammin kun pelkkä vetoomuksen allekirjoittaminen.
sunnuntai 29. marraskuuta 2009
Iskias iski takaisin ja fiilikset sen mukaiset!
VAROITUS: Tämä teksti sisältää itsesäälissä rypemistä!
Oli sitten eilen illalla tuon hermokivun jälkeen fiilikset jossain ja syvällä. Eikä tänä aamuna fiilikset olleet parantuneet. Vielä kun tuli taivaantäydeltä vettä, olotila oli kaikkea muuta kuin positiivinen. Aamupäivällä piti pitää sellainen puolentunnin masisteluhetki eli ei muuta kuin sänkyyn vällyjen alle itseääliin rypemään. Helpotti hetkeksi oloa.
Päivällä siten järkkäsin osan vaatteista ja mm. polkupyöräkypärän uuteen vaatekaappiin, samoin verhot ja pöytäliinat saivat paikan uudessa kaapissa. Nyt on liinavaatekaapissa enemmän tilaa lakanoille ja pyyhkeille. Häärääminen ja hermokipu pistää mun pinnan aika lyhyeksi ja Jussi joutui kyllä aika pahasti sijaiskärsiäksi. On mun rakas kiltti ja kärsivällinen mies, kun kestää noin hyvin mun kiukuttelut : ) Äidin ja Isän kanssa olisin kyllä saanut jo muuuutaman riidan tuossa ajassa ja fiiliksissä aikaiseksi ;) Suku on tietyssä asiossa pahin...
Lähdin sitten tekemään kävelylenkkiä, mutta jäi taas tyngäksi eli joku 2,5 kilsaa ja aikaa meni reilut 30 minsaa. Eli paluu kuukauden takaisiin tuntemuksiin on totta. Pitää tuohon burana ja antibioottikuuriin lisätä taas vaihteeksi panacodit. On tässä marraskuussa ollut ihan uskomattoman paskaa tuuria minulla eli iskiaksessa ja letsussa kärvistelyä vuoron perään. Fiilikset on taas tyyliä eniten vituttaa kaikki!!! Sorry mutsi nämä kiroilut, kun ei pääse edes kuntoilemalla purkamaan pahaaoloaan, eikä viitsi Jussillekkaan hirveesti kiuktella, puran sitten pahaaoloani tänne!
Onneksi sentäs Hannu Manninen teki hienon paluun yhdistetyn piiriin. Kova kaveri on, kun pystyy heti palaamaan huipulle. Hienoa!
Lisäys: Samoin Sanna Kullbergin hieno ennätys Firentzen maralla vaikean loukkaantumisen ja kauden jälkeen oli hieno uutinen :) Hyvä kaima!
Oli sitten eilen illalla tuon hermokivun jälkeen fiilikset jossain ja syvällä. Eikä tänä aamuna fiilikset olleet parantuneet. Vielä kun tuli taivaantäydeltä vettä, olotila oli kaikkea muuta kuin positiivinen. Aamupäivällä piti pitää sellainen puolentunnin masisteluhetki eli ei muuta kuin sänkyyn vällyjen alle itseääliin rypemään. Helpotti hetkeksi oloa.
Päivällä siten järkkäsin osan vaatteista ja mm. polkupyöräkypärän uuteen vaatekaappiin, samoin verhot ja pöytäliinat saivat paikan uudessa kaapissa. Nyt on liinavaatekaapissa enemmän tilaa lakanoille ja pyyhkeille. Häärääminen ja hermokipu pistää mun pinnan aika lyhyeksi ja Jussi joutui kyllä aika pahasti sijaiskärsiäksi. On mun rakas kiltti ja kärsivällinen mies, kun kestää noin hyvin mun kiukuttelut : ) Äidin ja Isän kanssa olisin kyllä saanut jo muuuutaman riidan tuossa ajassa ja fiiliksissä aikaiseksi ;) Suku on tietyssä asiossa pahin...
Lähdin sitten tekemään kävelylenkkiä, mutta jäi taas tyngäksi eli joku 2,5 kilsaa ja aikaa meni reilut 30 minsaa. Eli paluu kuukauden takaisiin tuntemuksiin on totta. Pitää tuohon burana ja antibioottikuuriin lisätä taas vaihteeksi panacodit. On tässä marraskuussa ollut ihan uskomattoman paskaa tuuria minulla eli iskiaksessa ja letsussa kärvistelyä vuoron perään. Fiilikset on taas tyyliä eniten vituttaa kaikki!!! Sorry mutsi nämä kiroilut, kun ei pääse edes kuntoilemalla purkamaan pahaaoloaan, eikä viitsi Jussillekkaan hirveesti kiuktella, puran sitten pahaaoloani tänne!
Onneksi sentäs Hannu Manninen teki hienon paluun yhdistetyn piiriin. Kova kaveri on, kun pystyy heti palaamaan huipulle. Hienoa!
Lisäys: Samoin Sanna Kullbergin hieno ennätys Firentzen maralla vaikean loukkaantumisen ja kauden jälkeen oli hieno uutinen :) Hyvä kaima!
lauantai 28. marraskuuta 2009
Takapakkia osa xxx
Tänään aamulla en taas saanut nukutuksi pitkään, joten nousin joskun seiskan aikoihin ylös. Aamulla sitten lueskelin netistä, päivitin blogia ja katsoin kovalevyltä pois yhden tallenuksen.
Aamu oli sateinen, mutta lähdettiin silti kävellen kauppaan tuonne Malmille eli ostettiin sapuskaa ja mulle uusi fillarikypärä. Edellinen kun tippui hattuhyllyltä eteisen laattalattialle ja hajosi.
Takaisin sitten junalla, kun ei niitä täpötäisiä ja painavia reppuja viitsi paria kilsaa roudata. Söin sitten evääksi sämpylää ja lähdin toiselle kävelylenkille. Piti tehdä vielä seillainen 8-9 kilsanen lenkki, mutta haaveeksi jäi. Jo alkumatkasta hermot muistuttivat menosta ja kesken lenkin oli pakko lyhentää lenkkiä ja yrittää pudottaa vauhtia. Silti viimeinen kilsa oli taas tuskaista taapeertamista. Täytyy ennen nukumaanmenoa ottaa taas yksi panacod, että saa hermokivuilta nukutuksi. Fiilikset on taas jostain ja syvällä :( Onneksi kohta tämä marraskuu on ohi ja saa levätätä vaikka koko kuun. Nyt nämä viimeiset päivät yritetään sinnitellään tuossa marraskuntoiluputkessa ja menään taas koiven ehdoilla.
Aamu oli sateinen, mutta lähdettiin silti kävellen kauppaan tuonne Malmille eli ostettiin sapuskaa ja mulle uusi fillarikypärä. Edellinen kun tippui hattuhyllyltä eteisen laattalattialle ja hajosi.
Takaisin sitten junalla, kun ei niitä täpötäisiä ja painavia reppuja viitsi paria kilsaa roudata. Söin sitten evääksi sämpylää ja lähdin toiselle kävelylenkille. Piti tehdä vielä seillainen 8-9 kilsanen lenkki, mutta haaveeksi jäi. Jo alkumatkasta hermot muistuttivat menosta ja kesken lenkin oli pakko lyhentää lenkkiä ja yrittää pudottaa vauhtia. Silti viimeinen kilsa oli taas tuskaista taapeertamista. Täytyy ennen nukumaanmenoa ottaa taas yksi panacod, että saa hermokivuilta nukutuksi. Fiilikset on taas jostain ja syvällä :( Onneksi kohta tämä marraskuu on ohi ja saa levätätä vaikka koko kuun. Nyt nämä viimeiset päivät yritetään sinnitellään tuossa marraskuntoiluputkessa ja menään taas koiven ehdoilla.
Oivalluksia ja sähläyksiä
Eilen aamulla lähdin sitten töihin sen verran myöhään, että meinasi tulla kiire tai itseasiassa tuli vähän kiire sinne koulutukseen. Olihan se kiva olla ohjemistokoulutuksessa, kun ei edes ns. opetusympäristössä päässyt omilla tunnareilla mitään tekemän. Onneksi pääsin sitten vierihoitoon ja muutaman kohdan itsekin kokeilemaan. Tarvitsenn varmasti tukiopetusta, kun tuo ojelma tulee varsinaisesti käyttöön. Sen verran oudoksi se kuitenkin jäi. Muutenkin tykkään tuollaisista kokopäivän koulutuksissa, missä on puolentoistatunnin ruokkis ja koulutus loppuu reilusti suunniteltua aikasemmin ;)
Töistä lähtiessäni kävelin sitten sille toisiksi lähimmälle juna-asemalle. Saa samalla kuntoilua ja säästää rahaa, kun en seutulippua osta. Tosin nyt tarttee tutustua tuohon työmatkalippu-uudistukseen. Jos se kohta on kannattavampi, sitten vaihdan siihen. Vielä ole suostunut yhdestä välistä kaksinkeirtaista lipunhintaa maksamaan. Tosin tänä vuonna on tullut ostettua tuolla lipun arvo-puolelle noita seutulippuja enemmän kuin aikaisempina vuosina.
Junassa sitten iski paniikki, kun huomasin pankkikortin jääneen työihin. Ei muuta kuin Kantsussa pois junassa ja takaisn Myrtsiin. Ovista ei pääse enää viiden aikoihin sisälle kuin ovikoodilla, enkä sitä koodilappua löytänyt mistään. Menin sitten pääovelle odottamaan, josko joku tulisi päästämään sisää. Tuskastuin odotteluun ja soitin vartialle. Tosin se meni sinne hälyytykseen. Onneksi kolleega tuli just ovesta ulos, niin pääsin hakemaan sen kortin. Onneksi se kortti myös löytyi lukossa olleesta laatikostosta. Täytyy myöntää, että iski jo aikamoinen paniikki, jos olisi tuota korttia pitänyt lähteä kuolettamaan.
Vartialiikkeen tyyppi oli saapunut, mutta eri ovelle. Annoin kaverille leikilläni palautetta, että kerrankin kun olis tarvittu, olit väärällä ovella. No onneksi selvittiin säikähdyksellä. Ei muuta kuin takaisin kotiin kaupan kautta.
Siinä kauppamatkalla hokasin soittaa Jussille ja kysyä, että josko tuon tullessani perhepitsan. Jussi, hänen isänsä ja veljensä olivat kasaamassa sitä vaatekaappia. Oli aika työläs se projekti. Kaappi on taattua pohjalaasta laatua Ylistaroost! Hieno siitä tuli. Jos jotakin kiinnostaa, voi vakka netissä käydä askon sivuilla ja etsiä Sara-komero. Nelisen tuntia sen vaatekaapin kasaaminen oli kestänyt. Tosin ihan vielä se ei valmiiksi tullut, eli hyllyjen kannattimet ja ne vaatetangot puuttuvat. Pitäähän se lisäksi pyyhkiä puupölystä. Ne kananttimet näytti olevan aikas heppoisia, joten voi olla että käydään ostamassa tukevammat.
Jussi oli saanut muutakin aikaiseksi eilen, kun tuota vaatekaappi operaatiota. Oli sitten käynyt kolmannen kerran siellä kultasepänliikkeessä ja sai nyt ne ylimääräiset rahat takaisin ihan ilman mitään ongelmia. Soittivat myös tälle myyjälle ja kaikki pahoittelivat tilannetta. Tuo koru kun on ihan uusi malli ja meille sen myynyt henkilö luuli, että lisäosa maksaa erikseen. Nyt varmaan tuli asia myös hänelle selville, että niin se ei ollut. Virheitä sattuu kaikille, pääasia on se, että ne pystytään korjaamaan.
Lisäksi lasitusliikkeen eli Lumonilta oli käyneet katsomassa niitä parvekelaseja. Totesivat saman, minkä isäni tätä asuntoa ostettaessa eli heidän laseistaan ei ole kyse. Ongelma on se, ettei niissä ole minkään lasitusfirman leimaa tai tarraa. Tämä Lumonin kaveri oli antanut yhden firman nimen, mikä korjaa vanhoja parvekelaseja ja jolta voisi löytyä myös varaosia. Soitin tilanteesta isännöitsijälle. Hän otti tuon firman nimen ylös ja aikoo edelleen selvittää asiaa. Hyvä, että tilanne edistyy.
Sain uusimman Mma. Ramotswe kirjan eli Oivallinen aviomies luetuksi. Tuo kirja lähtee sitten lainaksi ainakin yhdelle työkaverilleni. Afrikasta nojatuolimatkailu siirtyy nyt Venetsiaan eli Donna Leonin uusin Ystävä sä lapsien tuli eilen aloitetuksi. Myös Leonin kirja meneee ainakin parille työkaverilleni lainaksi, kunhan vaan saan sen luetuksi.
Illalla oli noista episoidesta sen verran väsynyt, että en enää erillistä kävelylenkkiä saanut tehtyä, enkä myöskään jaksanut blogia kirjoittaa. Taisi olla toinen tai kolmas päivä, kun nuo osittaiset työmatkakävelyt pelastaa marraskuntoiluputken. Saa nyt nähdä, miten tuossa käy. Lantun kanssa meillä on ollut tiukkaakin tiukempi kisa. On se kumma, kun ei meinaa melkein eläkeläiselle tai eläkeellä oleville nuoremmat millään pärjätä. Täyyy nostaa hattua noille teräsmummoille- ja vaareille kuten tuolla lenkkivihon marraskuntoilijoissa on. Voi kun itse olisi tuossa iässä pystyisi moisiin suorituksiin.
Töistä lähtiessäni kävelin sitten sille toisiksi lähimmälle juna-asemalle. Saa samalla kuntoilua ja säästää rahaa, kun en seutulippua osta. Tosin nyt tarttee tutustua tuohon työmatkalippu-uudistukseen. Jos se kohta on kannattavampi, sitten vaihdan siihen. Vielä ole suostunut yhdestä välistä kaksinkeirtaista lipunhintaa maksamaan. Tosin tänä vuonna on tullut ostettua tuolla lipun arvo-puolelle noita seutulippuja enemmän kuin aikaisempina vuosina.
Junassa sitten iski paniikki, kun huomasin pankkikortin jääneen työihin. Ei muuta kuin Kantsussa pois junassa ja takaisn Myrtsiin. Ovista ei pääse enää viiden aikoihin sisälle kuin ovikoodilla, enkä sitä koodilappua löytänyt mistään. Menin sitten pääovelle odottamaan, josko joku tulisi päästämään sisää. Tuskastuin odotteluun ja soitin vartialle. Tosin se meni sinne hälyytykseen. Onneksi kolleega tuli just ovesta ulos, niin pääsin hakemaan sen kortin. Onneksi se kortti myös löytyi lukossa olleesta laatikostosta. Täytyy myöntää, että iski jo aikamoinen paniikki, jos olisi tuota korttia pitänyt lähteä kuolettamaan.
Vartialiikkeen tyyppi oli saapunut, mutta eri ovelle. Annoin kaverille leikilläni palautetta, että kerrankin kun olis tarvittu, olit väärällä ovella. No onneksi selvittiin säikähdyksellä. Ei muuta kuin takaisin kotiin kaupan kautta.
Siinä kauppamatkalla hokasin soittaa Jussille ja kysyä, että josko tuon tullessani perhepitsan. Jussi, hänen isänsä ja veljensä olivat kasaamassa sitä vaatekaappia. Oli aika työläs se projekti. Kaappi on taattua pohjalaasta laatua Ylistaroost! Hieno siitä tuli. Jos jotakin kiinnostaa, voi vakka netissä käydä askon sivuilla ja etsiä Sara-komero. Nelisen tuntia sen vaatekaapin kasaaminen oli kestänyt. Tosin ihan vielä se ei valmiiksi tullut, eli hyllyjen kannattimet ja ne vaatetangot puuttuvat. Pitäähän se lisäksi pyyhkiä puupölystä. Ne kananttimet näytti olevan aikas heppoisia, joten voi olla että käydään ostamassa tukevammat.
Jussi oli saanut muutakin aikaiseksi eilen, kun tuota vaatekaappi operaatiota. Oli sitten käynyt kolmannen kerran siellä kultasepänliikkeessä ja sai nyt ne ylimääräiset rahat takaisin ihan ilman mitään ongelmia. Soittivat myös tälle myyjälle ja kaikki pahoittelivat tilannetta. Tuo koru kun on ihan uusi malli ja meille sen myynyt henkilö luuli, että lisäosa maksaa erikseen. Nyt varmaan tuli asia myös hänelle selville, että niin se ei ollut. Virheitä sattuu kaikille, pääasia on se, että ne pystytään korjaamaan.
Lisäksi lasitusliikkeen eli Lumonilta oli käyneet katsomassa niitä parvekelaseja. Totesivat saman, minkä isäni tätä asuntoa ostettaessa eli heidän laseistaan ei ole kyse. Ongelma on se, ettei niissä ole minkään lasitusfirman leimaa tai tarraa. Tämä Lumonin kaveri oli antanut yhden firman nimen, mikä korjaa vanhoja parvekelaseja ja jolta voisi löytyä myös varaosia. Soitin tilanteesta isännöitsijälle. Hän otti tuon firman nimen ylös ja aikoo edelleen selvittää asiaa. Hyvä, että tilanne edistyy.
Sain uusimman Mma. Ramotswe kirjan eli Oivallinen aviomies luetuksi. Tuo kirja lähtee sitten lainaksi ainakin yhdelle työkaverilleni. Afrikasta nojatuolimatkailu siirtyy nyt Venetsiaan eli Donna Leonin uusin Ystävä sä lapsien tuli eilen aloitetuksi. Myös Leonin kirja meneee ainakin parille työkaverilleni lainaksi, kunhan vaan saan sen luetuksi.
Illalla oli noista episoidesta sen verran väsynyt, että en enää erillistä kävelylenkkiä saanut tehtyä, enkä myöskään jaksanut blogia kirjoittaa. Taisi olla toinen tai kolmas päivä, kun nuo osittaiset työmatkakävelyt pelastaa marraskuntoiluputken. Saa nyt nähdä, miten tuossa käy. Lantun kanssa meillä on ollut tiukkaakin tiukempi kisa. On se kumma, kun ei meinaa melkein eläkeläiselle tai eläkeellä oleville nuoremmat millään pärjätä. Täyyy nostaa hattua noille teräsmummoille- ja vaareille kuten tuolla lenkkivihon marraskuntoilijoissa on. Voi kun itse olisi tuossa iässä pystyisi moisiin suorituksiin.
torstai 26. marraskuuta 2009
Vaihteeksi töissä
Tänään sitten pitkästä aikaa töissä. Toivottavasti tämä sairastelu olisi tässä ja ehtisin tehdä tässä kuussa edes yhteensä seitsemän työpäivää.
Viime yö meni sitten valvoessa. Työasiat ja ennenkaikkea liian lämmin peitto + patteri valvottivat. Ehkä joku pari-kolme tuntia tuli nukutuksi. Aamulla sitten eväät reppuun ja muistin myös ottaa kellokortin mukaan. Työmatka meni hyvin, tosin kävelyt tuntui keuhkoissa.
Työterveyslekuri sitten mokasi eilen ja pahasti. Mulla oli koko ajan mielikuva, että työterveysfyssari ja influenssarokotus on vasta perjantaina. Ei tuo lekuri sitten oikaissut ollenkaan, että se olisi ollut tänään. Fyssari sitten soitti aamulla ja kysyi, olenko tulossa. Onneksi näki tilanteen eli olen ollut saikulla ja muutenkin kuuli äänestä, että olen vielä toipilas. Siirrettiin sitten tuo aika maanantaille. Hän myös peruutti tuon terkkariajan ja menen nyt ottamaan sen rokotuksenkin maanantaina. Fyssari oli myös niin ystävällinen ja inhimillinen, ettei laskuttanut mua tuosta käymättäjääneestä kerrasta.
Ilmastointiremppa etenee meidän kerroksessa ja tietty mun vaatekaappi oli ihan toisella puolella ja tuonne saisi kiertää tuhottoman pitkään. Otin siitä hengarin takkia varten ja sandaalit. Onneksi toisella ja lähempänä nykyistä väliakaista paikkaa oli tyhjiä vaatekaappeja, joten otin nyt väliaikaisesti sieltä yhden käyttöön.
Se hyöty tästä saikusta on ollut, että evakkoaika tuolla täpötäydessä maisemassa on lyhentynyt kummasti. Jos kaikki menee hyvin, parin viikon kuluttua päästään muuttamaan takaisin omaan toistaseksi puolityhjään ja rauhalliseen maisemaan.
Tarjosin sitten tiimikavereilleni tuliaskarkit ja lisäksi vein noita myös kahdelle viime vuonna meidän tiimissä olleelle "kiertolaiselle" sekä yhdelle vähän aikaa naapuriloossissa istuneelle kolleegalle. Edelleen on helppo tehdä heidän kanssa yhteistyötä, vaikka he eivät samoja tehtäviä teekään.
Aamulla sitten lueskelin myös työmailit. Yllättävän vähän niitä oli tullut. Lisäksi sain tehtyä muutaman rästin jääneen työtehtävän ja aloitin läpikäymän yhtä listausta. Huomenna on sitten kokopäivä koulutusta tiedossa.
Iltapäivällä taistelin sitten väsymystä vastaan ja kolmen aikaan oli pakko luovuttaa. Onneksi on liukuva työaika. Lähdin vireiseen kauppakeskukseen ja ostin ne puuttuvat joululahjat + lähetin kummitädeilleni joulupaketit. Lisäksi selvisi toisesta kultasepän liikkeestä, että meitä on laskutettu liikaa. Eivät suostuneet tänään purkamaan kauppaa. Tosin kotona huomattiin, että tuossa hinnassa on mukana myös korvikset. Niitä korviksia ei edes ostettu eikä haluttu, joten nyt niitten on pakko purkaa osittain kauppa tai muuten asia menee eteenpäin.
Ilmastointirempasta tuli mieleen, että tänään oli huoltoyhtiö miehet käyneet korjaamassa tuon kylppärin rämisevän jutun eli vaihtoivat uuden tai putsasivat vanhan ja laittoivat sen keskemmälle. Lisäksi katsoivat ne parvekelasitukset. Jussille oli sitten soittaneet tuolta lasitusfirmasta eli huomenna tulee jo sieltä asti porukkaa katsomaan. Toivottavasti on oikeasta lasitusfirmasta kyse.
Illalla veljeni avovaimo viestitteli, että paketti ja kortti oli tullut perille. Pojat olivat tykänneet niistä Tuomas-veturi puvuista. Toivottavasti on oikean kokoiset. Lisäksi se Lontoon kortti eli kaksikerrosbussi oli ollut varsinkin pienemmän suosikki. Mitenköhän mua ei yhtään yllättänyt, että pojat moisista voisivat tykätä ;)
Veljekset olivat tänään taas temppukoulussa eli siis sirkuskoulussa. Lisäksi käyvät ainakin muskarissa ja vanhempi pelaa futista. Pienemmällä on kuulemma omat pelit kentänlaidalla. Hienoa, että pojat saavat harrastaa ja että vanhemmat jaksavat kuskata ja kannustaa. Se on sivuseikka, että tuleeko heistä uhreilijoita vai harrastajia, mutta ainakin on annettu mahdollisuuksia. Tuossa iässä (5 ja 2-vuotiaat) toivottavasti mennään vielä enemmän leikkimielellä kuin harrastetaan niin vakavissaan. On ne sellaisia vauhtiveljeksiä :) Endun Varalan lerillä olleet varmaan mustaavat nämä inkkarimajojen kiipeilymestarit.
Illalla otin kolemen vartin tirsat ja tein komen kilsan kävelylenkin. Lisäksi katsottiin kovalevyltä myytinmurtajat. Sapuskana oli muussia ja lohikalapuikkoja + tein itselleni pienen salaatin. On muuten hyvä ja kevyt vahtoehto noille perinteisille kalapuikoille tuo lohiversio ja toimii yllättävän hyvin.
Huomenna on onneksi perjantai :) Jos vaan saisin nykyisen liksan tai pikkaaisen pienemmän, voisin ruveta tekemään tällaisa kahden tai kolmen päivän työviikkoja. Saahan sitä aina haaveilla moisesta ;)
Viime yö meni sitten valvoessa. Työasiat ja ennenkaikkea liian lämmin peitto + patteri valvottivat. Ehkä joku pari-kolme tuntia tuli nukutuksi. Aamulla sitten eväät reppuun ja muistin myös ottaa kellokortin mukaan. Työmatka meni hyvin, tosin kävelyt tuntui keuhkoissa.
Työterveyslekuri sitten mokasi eilen ja pahasti. Mulla oli koko ajan mielikuva, että työterveysfyssari ja influenssarokotus on vasta perjantaina. Ei tuo lekuri sitten oikaissut ollenkaan, että se olisi ollut tänään. Fyssari sitten soitti aamulla ja kysyi, olenko tulossa. Onneksi näki tilanteen eli olen ollut saikulla ja muutenkin kuuli äänestä, että olen vielä toipilas. Siirrettiin sitten tuo aika maanantaille. Hän myös peruutti tuon terkkariajan ja menen nyt ottamaan sen rokotuksenkin maanantaina. Fyssari oli myös niin ystävällinen ja inhimillinen, ettei laskuttanut mua tuosta käymättäjääneestä kerrasta.
Ilmastointiremppa etenee meidän kerroksessa ja tietty mun vaatekaappi oli ihan toisella puolella ja tuonne saisi kiertää tuhottoman pitkään. Otin siitä hengarin takkia varten ja sandaalit. Onneksi toisella ja lähempänä nykyistä väliakaista paikkaa oli tyhjiä vaatekaappeja, joten otin nyt väliaikaisesti sieltä yhden käyttöön.
Se hyöty tästä saikusta on ollut, että evakkoaika tuolla täpötäydessä maisemassa on lyhentynyt kummasti. Jos kaikki menee hyvin, parin viikon kuluttua päästään muuttamaan takaisin omaan toistaseksi puolityhjään ja rauhalliseen maisemaan.
Tarjosin sitten tiimikavereilleni tuliaskarkit ja lisäksi vein noita myös kahdelle viime vuonna meidän tiimissä olleelle "kiertolaiselle" sekä yhdelle vähän aikaa naapuriloossissa istuneelle kolleegalle. Edelleen on helppo tehdä heidän kanssa yhteistyötä, vaikka he eivät samoja tehtäviä teekään.
Aamulla sitten lueskelin myös työmailit. Yllättävän vähän niitä oli tullut. Lisäksi sain tehtyä muutaman rästin jääneen työtehtävän ja aloitin läpikäymän yhtä listausta. Huomenna on sitten kokopäivä koulutusta tiedossa.
Iltapäivällä taistelin sitten väsymystä vastaan ja kolmen aikaan oli pakko luovuttaa. Onneksi on liukuva työaika. Lähdin vireiseen kauppakeskukseen ja ostin ne puuttuvat joululahjat + lähetin kummitädeilleni joulupaketit. Lisäksi selvisi toisesta kultasepän liikkeestä, että meitä on laskutettu liikaa. Eivät suostuneet tänään purkamaan kauppaa. Tosin kotona huomattiin, että tuossa hinnassa on mukana myös korvikset. Niitä korviksia ei edes ostettu eikä haluttu, joten nyt niitten on pakko purkaa osittain kauppa tai muuten asia menee eteenpäin.
Ilmastointirempasta tuli mieleen, että tänään oli huoltoyhtiö miehet käyneet korjaamassa tuon kylppärin rämisevän jutun eli vaihtoivat uuden tai putsasivat vanhan ja laittoivat sen keskemmälle. Lisäksi katsoivat ne parvekelasitukset. Jussille oli sitten soittaneet tuolta lasitusfirmasta eli huomenna tulee jo sieltä asti porukkaa katsomaan. Toivottavasti on oikeasta lasitusfirmasta kyse.
Illalla veljeni avovaimo viestitteli, että paketti ja kortti oli tullut perille. Pojat olivat tykänneet niistä Tuomas-veturi puvuista. Toivottavasti on oikean kokoiset. Lisäksi se Lontoon kortti eli kaksikerrosbussi oli ollut varsinkin pienemmän suosikki. Mitenköhän mua ei yhtään yllättänyt, että pojat moisista voisivat tykätä ;)
Veljekset olivat tänään taas temppukoulussa eli siis sirkuskoulussa. Lisäksi käyvät ainakin muskarissa ja vanhempi pelaa futista. Pienemmällä on kuulemma omat pelit kentänlaidalla. Hienoa, että pojat saavat harrastaa ja että vanhemmat jaksavat kuskata ja kannustaa. Se on sivuseikka, että tuleeko heistä uhreilijoita vai harrastajia, mutta ainakin on annettu mahdollisuuksia. Tuossa iässä (5 ja 2-vuotiaat) toivottavasti mennään vielä enemmän leikkimielellä kuin harrastetaan niin vakavissaan. On ne sellaisia vauhtiveljeksiä :) Endun Varalan lerillä olleet varmaan mustaavat nämä inkkarimajojen kiipeilymestarit.
Illalla otin kolemen vartin tirsat ja tein komen kilsan kävelylenkin. Lisäksi katsottiin kovalevyltä myytinmurtajat. Sapuskana oli muussia ja lohikalapuikkoja + tein itselleni pienen salaatin. On muuten hyvä ja kevyt vahtoehto noille perinteisille kalapuikoille tuo lohiversio ja toimii yllättävän hyvin.
Huomenna on onneksi perjantai :) Jos vaan saisin nykyisen liksan tai pikkaaisen pienemmän, voisin ruveta tekemään tällaisa kahden tai kolmen päivän työviikkoja. Saahan sitä aina haaveilla moisesta ;)
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Sairaslomalaisen sekalaisia pohdintoja osa 2
Ei sitten kasattu eilen tuota vaatekaappia. Jo pelkkien laatikoiden siirtessä huomasi, että ne tämä sairastelu on kyllä vienyt voimaa ja paljon tästä flikasta. Pitää pyytää apujoukkoja tuohon kasaamiseen eli todennäkösesti Jussin isä ja veli tulevat avuksi, minä olen sitten korkeintaan päällysnaisena ;)
Menin sitten nukkumaan eilen kympin aikoihin, mutta alkoi taas yskittää. Nousin sitten ylös ja katsoin vikat kymmenen minsaa eilisestä herkkusieniliigan matsista eli Barca-Inter. Molemmat ovat suosikkejani, joten ei ollut niin väliä voittajasta. Liverpoolin tippuminen tässävaiheessa harmittaa.
Tämä minun penkkiurheiluus on saanut kyllä aika monesti ihmetystä ei niin tutusta henkilöistä. Sukulaiset tuohon ovat jo tottuneet. Taitaa tämäkin olla perintöä isältä, muistikuvia jo varhaisesta lapsuudesta on mm. urheilulähetysten seuranta ja urheiluruutu. Olin isäni mukana ollut joskus 1970-luvulla katsomassa Kärppien matsia (isälläni oli kausikortti) ja kuulemma ihmetellyt, miksi kaikki sedät huutaa. Myöhemmin en ole tuota ihmetellyt vaan huutanut itsekin lätkämatseissa.
Lätkän suhteen JYP on mulle suosikkijoukkue ja hyvänä kakkosena tulee Kärpät. Myös muut SM-liigan pikkuseurat, kuten HPK, SaiPa ja KalPa saavat sympatiapisteitä. Pääkaupunkiseudun joukkueista jos joku pitää valita, sitten se on Blues. Narrit on narreja ja ifkin rantaruottalaiset ei mua koskaan ole säväyttäneet. Muutenkin mun veljeni pelasi lätkää silloin vielä Tikassa, oli ne aikoja, kun luonnonjääporukka voitti alue- ja piirimestaruuksia, vaikka vastassa oli halli ja tekojääjoukkueita + veljeni porukka oli vielä ainoa, jossa oli kahta ikäluokkaa mukana. Nykyisin tuo jengi on TikKi tai vastaava.
Myös penkkiurheilun suhteen olen aikalailla kaikkiruokainen, kuten myös musiikin ja kirjojen. Sen siaan varsinaisen ruuan suhteen tunnustan olevani nirsoilija. Toisaalta, jos en tähän ikään mennessä ole oppinut tykkäämään esim. sipulista, ei sitä tartte enää syödä, ainakaan omassa taloudessa.
Aamulla sitten heräsin joskus seiskan aikoihin. Aina olen ollut tällainen aamunvirkku ihminen ja erittäin harvoin herään ysin jälkeen. Joskus tietty saattaa tulla niitä aamuja, kun ei jaksa tai viitti nousta sängystä ylös, vaikka hereillä onkin.
Tuli sitten taas otettua päivän lääkeannos eli iskiakseen 600 burana ja tähän lentsuun antibiootti ja kolmioyskänlääkettä. Jostain syystä tuo määrätty sir ephedrin-niminen yskänlääke vaan ärsyttää mun yskää. Soitin sitten terveystaloon ja pyysin lekurin soittamaan mulle takaisin. Hänen kun piti jo aikaisemmin ilmoitella tuosta perjantaisesta influenssarokotuksesta siis miten tämä lentsuilu siihen vaikuttaa.
Lekuri sitten soitti just silloin, kun oltiin lähdössä Jussin kanssa kaupungille. Ei siinä mitään, mutta meinas mennä hermot siihen jaaritteluun. Onneksi kuiteskin saatiin asiat sovituksi ja saan mennä ottamaan sen influessarokotteen. Saan myös perjantaina tuttuun ja tehokkaaseen yskänlääkeeseen reseptin. Samalla reissulla puhun myös työfyssarin kanssa ergonomiasta siis tuohon iskiakseen liittyen.
Myös huoltoyhtiöstä soitettiin aamulla. Meillä kun vessassa oleva ilmastointiluukku alkoi pitämään sellaista metakkaa, että hyvä kun nukutuksi saatiin. Laitettiin sitten paperinpala siihen, mutta unohdettiin sitten aikasemmin ilmottaa tuosta. Lisäksi puhuttiin nosta parvekelaseista, niissä kun on kiinnitys osittain pettänyt. Huoltoyhtiön miehet on tuota käyneet katsomassa ja keskusteltu isännöitsijän kanssa, mutta mitään ei vieläkään ole tapahtunut, vaikka nuo on taloyhtiön lasittamat. Tulevat sitten huomenna katsomaan tilannetta.
Onneksi ehdittiin tuohon lähijunaan, vaikka piti mennä normaalia kovempaa vauhtia. Ei oikein keuhkot tuosta tykänneet. Varmaan kiva fiilis mennä esim. cyklaamaan (siis spinua vastaavaan) pitkästä aikaa. Keuhkot huutaa hoosiannaa ja sykkeet taas pilvissä.
Kaupungilla mentiin sitten ekaksi pääpostiin. Lähetin sitten pari joulupakettia. Seuraavaksi suunistettiin suunnistajan kauppaan testaamaan Jussille niitä uusia ja kehuja Sarvoja. Vaikka Jussi meistä kahdesta onkin se kenkä-imelda, menin sitten ostamaan nuo Sarvat juolulahjaksi. Ei sitten Jussi saa niitä ennen Joulua käyttöön ;)
Tuolta mentiin sitten SSKK:lle vai mikä Suuri Kuu-kirjakauppa se nykyisin onkaan. Matkalla tuonne tuli vastaan Mikko Kivinen. Tuolta ostin pari kirjaa kummitädilleni Australiaan lähetettäväksi ja itselleni maltoin ostaa vain yhden kirjan. Pitääkin laittaa tuo postipaketti huomenna postiin. Kun kerran molemmat kummitätini ja äitini on kovia lukemaan, eihän minustakaan voinut tulla kuin lukutoukka. Nyt vasta hokasin, että pitää myös toiselle kummitädille ja ainoalle Suomessa asuvalle kummilleni kirja. Molemmat kummisetäni ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Levätkää rauhassa kummisetäni.
Tuolta sitten Stokkalle ja deli-osastolle. Sain tuonne sellaiset etukupongit, kun oli Hullujen Päivien yhdessä kuitissa oli käynyt kämmi eli myyjä antoi mulle kaupan ja oman kappaleeni. Kävin sitten palauttamasssa ohjeen mukaan tuon kuitin kauppaan ja sain tuosta hyvityksen. Delistä ostettiin sitten patongit mukaan.
Seuraavaksi sitten haettiin meidän perus-Polarit huollosta. Ne kun oli simahtaneet samaan aikaan. Samasta liikkeestä Jussi osti mulle joululahjaksi yhden korun. Tosin tuo korun hinta pisti vähän mietittytämään.. Huomenna täytyy käydä eräässä toisessa kultasepänketjussa katsomassa, miten siellä tuo koru on hinnoiteltu.
Kotona otin sitten parin tunnin päikkärit. Ei ollut tarkoitus ottaa noin pitkiä päikkäreitä. Päikkäreiden jälkeen kävin reilun tunnin mittaisella kävelylenkillä Vantaanjoki-varressa. Hieman koipi otti tuosta itseensä. En nyt taida vielä panacodia ottaa, mutta jos ottais burana 600:n ja lihasrelaksantin. Varmasti saa hyvin taas nukutuksi.
Huomenna taas pitkästä aikaa töihin. Tässä kuussa ole pahemmin tuolla käynyt eli vaivaiset neljä työpäivä on takana. Taitaa olla ennätys, jos ei lomakuukausia lasketa. Päivä menee varmasti satoja sähköposteja lukiessa ja turhia viestejä poistaessa, ellei sitten ole jotain koulutusta tiedossa.
Menin sitten nukkumaan eilen kympin aikoihin, mutta alkoi taas yskittää. Nousin sitten ylös ja katsoin vikat kymmenen minsaa eilisestä herkkusieniliigan matsista eli Barca-Inter. Molemmat ovat suosikkejani, joten ei ollut niin väliä voittajasta. Liverpoolin tippuminen tässävaiheessa harmittaa.
Tämä minun penkkiurheiluus on saanut kyllä aika monesti ihmetystä ei niin tutusta henkilöistä. Sukulaiset tuohon ovat jo tottuneet. Taitaa tämäkin olla perintöä isältä, muistikuvia jo varhaisesta lapsuudesta on mm. urheilulähetysten seuranta ja urheiluruutu. Olin isäni mukana ollut joskus 1970-luvulla katsomassa Kärppien matsia (isälläni oli kausikortti) ja kuulemma ihmetellyt, miksi kaikki sedät huutaa. Myöhemmin en ole tuota ihmetellyt vaan huutanut itsekin lätkämatseissa.
Lätkän suhteen JYP on mulle suosikkijoukkue ja hyvänä kakkosena tulee Kärpät. Myös muut SM-liigan pikkuseurat, kuten HPK, SaiPa ja KalPa saavat sympatiapisteitä. Pääkaupunkiseudun joukkueista jos joku pitää valita, sitten se on Blues. Narrit on narreja ja ifkin rantaruottalaiset ei mua koskaan ole säväyttäneet. Muutenkin mun veljeni pelasi lätkää silloin vielä Tikassa, oli ne aikoja, kun luonnonjääporukka voitti alue- ja piirimestaruuksia, vaikka vastassa oli halli ja tekojääjoukkueita + veljeni porukka oli vielä ainoa, jossa oli kahta ikäluokkaa mukana. Nykyisin tuo jengi on TikKi tai vastaava.
Myös penkkiurheilun suhteen olen aikalailla kaikkiruokainen, kuten myös musiikin ja kirjojen. Sen siaan varsinaisen ruuan suhteen tunnustan olevani nirsoilija. Toisaalta, jos en tähän ikään mennessä ole oppinut tykkäämään esim. sipulista, ei sitä tartte enää syödä, ainakaan omassa taloudessa.
Aamulla sitten heräsin joskus seiskan aikoihin. Aina olen ollut tällainen aamunvirkku ihminen ja erittäin harvoin herään ysin jälkeen. Joskus tietty saattaa tulla niitä aamuja, kun ei jaksa tai viitti nousta sängystä ylös, vaikka hereillä onkin.
Tuli sitten taas otettua päivän lääkeannos eli iskiakseen 600 burana ja tähän lentsuun antibiootti ja kolmioyskänlääkettä. Jostain syystä tuo määrätty sir ephedrin-niminen yskänlääke vaan ärsyttää mun yskää. Soitin sitten terveystaloon ja pyysin lekurin soittamaan mulle takaisin. Hänen kun piti jo aikaisemmin ilmoitella tuosta perjantaisesta influenssarokotuksesta siis miten tämä lentsuilu siihen vaikuttaa.
Lekuri sitten soitti just silloin, kun oltiin lähdössä Jussin kanssa kaupungille. Ei siinä mitään, mutta meinas mennä hermot siihen jaaritteluun. Onneksi kuiteskin saatiin asiat sovituksi ja saan mennä ottamaan sen influessarokotteen. Saan myös perjantaina tuttuun ja tehokkaaseen yskänlääkeeseen reseptin. Samalla reissulla puhun myös työfyssarin kanssa ergonomiasta siis tuohon iskiakseen liittyen.
Myös huoltoyhtiöstä soitettiin aamulla. Meillä kun vessassa oleva ilmastointiluukku alkoi pitämään sellaista metakkaa, että hyvä kun nukutuksi saatiin. Laitettiin sitten paperinpala siihen, mutta unohdettiin sitten aikasemmin ilmottaa tuosta. Lisäksi puhuttiin nosta parvekelaseista, niissä kun on kiinnitys osittain pettänyt. Huoltoyhtiön miehet on tuota käyneet katsomassa ja keskusteltu isännöitsijän kanssa, mutta mitään ei vieläkään ole tapahtunut, vaikka nuo on taloyhtiön lasittamat. Tulevat sitten huomenna katsomaan tilannetta.
Onneksi ehdittiin tuohon lähijunaan, vaikka piti mennä normaalia kovempaa vauhtia. Ei oikein keuhkot tuosta tykänneet. Varmaan kiva fiilis mennä esim. cyklaamaan (siis spinua vastaavaan) pitkästä aikaa. Keuhkot huutaa hoosiannaa ja sykkeet taas pilvissä.
Kaupungilla mentiin sitten ekaksi pääpostiin. Lähetin sitten pari joulupakettia. Seuraavaksi suunistettiin suunnistajan kauppaan testaamaan Jussille niitä uusia ja kehuja Sarvoja. Vaikka Jussi meistä kahdesta onkin se kenkä-imelda, menin sitten ostamaan nuo Sarvat juolulahjaksi. Ei sitten Jussi saa niitä ennen Joulua käyttöön ;)
Tuolta mentiin sitten SSKK:lle vai mikä Suuri Kuu-kirjakauppa se nykyisin onkaan. Matkalla tuonne tuli vastaan Mikko Kivinen. Tuolta ostin pari kirjaa kummitädilleni Australiaan lähetettäväksi ja itselleni maltoin ostaa vain yhden kirjan. Pitääkin laittaa tuo postipaketti huomenna postiin. Kun kerran molemmat kummitätini ja äitini on kovia lukemaan, eihän minustakaan voinut tulla kuin lukutoukka. Nyt vasta hokasin, että pitää myös toiselle kummitädille ja ainoalle Suomessa asuvalle kummilleni kirja. Molemmat kummisetäni ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Levätkää rauhassa kummisetäni.
Tuolta sitten Stokkalle ja deli-osastolle. Sain tuonne sellaiset etukupongit, kun oli Hullujen Päivien yhdessä kuitissa oli käynyt kämmi eli myyjä antoi mulle kaupan ja oman kappaleeni. Kävin sitten palauttamasssa ohjeen mukaan tuon kuitin kauppaan ja sain tuosta hyvityksen. Delistä ostettiin sitten patongit mukaan.
Seuraavaksi sitten haettiin meidän perus-Polarit huollosta. Ne kun oli simahtaneet samaan aikaan. Samasta liikkeestä Jussi osti mulle joululahjaksi yhden korun. Tosin tuo korun hinta pisti vähän mietittytämään.. Huomenna täytyy käydä eräässä toisessa kultasepänketjussa katsomassa, miten siellä tuo koru on hinnoiteltu.
Kotona otin sitten parin tunnin päikkärit. Ei ollut tarkoitus ottaa noin pitkiä päikkäreitä. Päikkäreiden jälkeen kävin reilun tunnin mittaisella kävelylenkillä Vantaanjoki-varressa. Hieman koipi otti tuosta itseensä. En nyt taida vielä panacodia ottaa, mutta jos ottais burana 600:n ja lihasrelaksantin. Varmasti saa hyvin taas nukutuksi.
Huomenna taas pitkästä aikaa töihin. Tässä kuussa ole pahemmin tuolla käynyt eli vaivaiset neljä työpäivä on takana. Taitaa olla ennätys, jos ei lomakuukausia lasketa. Päivä menee varmasti satoja sähköposteja lukiessa ja turhia viestejä poistaessa, ellei sitten ole jotain koulutusta tiedossa.
tiistai 24. marraskuuta 2009
Sairaslomalaisen sekalaisia pohdintoja
Tänään olen taas pienessä mielessä ehtinyt pohtia vaikka mitä. Yksi oli tämä blogin perustaminen ja Lontoon rapsojen kopionti (ja pahimpien kirjoitusvirheiden muokkaus) tuolta Lenkkarista. Olen myös pyytänyt kavereilta ja tutuilta lupaa noihin blogi-linkkeihin. Kaikki nyt näkyvät blogit on siis saatu lupa laittaa linkkilistaan -roudarin katsoin suostuneen, kun oli linkittänyt minun blogin omaansa ;)
Tuli muuten mieleen, että jos mulla on jonkinlainen Lenkkivihko-kirous.. Viimeksi, kun sinne kirjoittelin sain vaivaksi bursiitin ja hölköttelyt jäi siihen, lisäksi viimevuonna oli ihan samanlainen lentsukierre korvatulehduksineen ja outoine huimauksineen. Kun nyt tuonne palasin kirjottamaan, alkoi taas lentsukierre ja vielä tuo iskias. Uskaltaakohan tuolta pitää enää taukoa ja jos pidän, mitä seuraavaksi.
Oli Lontoon reissun aikana tipahtanut myös uusin Juoksija-lehti postiluukusta. Itse muista sitä tilanneeni, eikä myöskään lukenut, että se on näytelehti. Kiitos vaan jollekin ystävälliselle henkilölle, jos olet tuon tilannut. Kiva oli lehdestä lukea juttuja ja varsinkin Polarin sykemittaritehtaasta. Olen elämäni kuusi ensimmäistä vuotta asunut Säynäjäkankaitten naapurissa Kempeleen Köykkurissä. Isäni ja Professori Säynäjäkangas rakensivat talot siis samaan aikaan. Säykin nuorin lapsi on minun lapsuudenystävä ja edelleen pidätään yhteyttä -tai ainakin joulukorti lähetetään. Aikamoinen persoona tuo Säykki on, mutta ei nyt kerrota kaikkea.
Hieman myös huvittaa nämä blogsportin profiilikyselyt esim. parhaista kirjoista. Minä olen lukenut aina ja paljon, joten on vaikea nimetä yhtä tai edes top 20-kirjaa. Ehkä Top 50 tai 100 olisi mahdollista. Suurin luku-urakka on ollut kahlata läpi kaikki Päätalot. Tosin postyymisti julkaistuja kokoelmia en ole lukenut. Muita esimerkkejä lukemistani kirjoista on vaikka Taru Sormusten Herrasta + muuta Tolkienin tuotantoa,Sota & Rauha, Idiootti, Rikos & Rangastus, Sinuhe Egyptiläinen, Tuntematon Sotilas, Pohjantähti Trilogia, Jane Austinen kirjat, Myrskyluoto-sarja, Juoksuhaudantie, Coelhoja, Mankkelleita, Nesbjöön tuotantoa, Larssonin Millenum-trilogia, McEvaneita, Coezeeta, Lessingiä, Le Cleziota, Kertésejä... Tuossa on vain murto-osa lukemistani kirjoista. Raskaiden kaunokirjojen jälkeen on kiva lukea vaikka dekkareita tai vähän viihteellisempää höppäromskuja. Myös elämänkerralliset kirjat ovat kiinnostavia.
Tuli tuossa tehtyä reilu tunnin mittainen kävelylenkki. Kiva oli kävellä hämärässä Vantaanjokivarressa ja ilmakin oli sopivan kostea hengittää. Eipä ollut hirveästi muita liikkeellä.
Loppuilta menee varmaan uutta vaatekaappia kootessa. Saatiin se osittain joululahjaksi, kun ikuinen pulma säilytystilasta. Tuossa paikalla olleet mappihyllyt saatiin jos siirrettyä ennen reissua. Äiree ehdotti, että annettais ne pois. Voi olla, että ei anneta.. Mihin sitten ne kirjat ja lehtikansoit oikein mahtuu.
Kirjoitin myös mailia kummitädilleni tuonne Australiaan. Onneksi ei asu Sydneyn lähistöllä, niin ei tartte olla sydänkurkussa. Laitoin ensimmäisenä sukulaisena hänelle linkin tänne. Terveisiä vaan sinne Australiaan kummitädille. Pitääkin laittaa äireelle ja ainakin yhdelle serkulle linkit tänne ja parille kaverille..
Tuli muuten mieleen, että jos mulla on jonkinlainen Lenkkivihko-kirous.. Viimeksi, kun sinne kirjoittelin sain vaivaksi bursiitin ja hölköttelyt jäi siihen, lisäksi viimevuonna oli ihan samanlainen lentsukierre korvatulehduksineen ja outoine huimauksineen. Kun nyt tuonne palasin kirjottamaan, alkoi taas lentsukierre ja vielä tuo iskias. Uskaltaakohan tuolta pitää enää taukoa ja jos pidän, mitä seuraavaksi.
Oli Lontoon reissun aikana tipahtanut myös uusin Juoksija-lehti postiluukusta. Itse muista sitä tilanneeni, eikä myöskään lukenut, että se on näytelehti. Kiitos vaan jollekin ystävälliselle henkilölle, jos olet tuon tilannut. Kiva oli lehdestä lukea juttuja ja varsinkin Polarin sykemittaritehtaasta. Olen elämäni kuusi ensimmäistä vuotta asunut Säynäjäkankaitten naapurissa Kempeleen Köykkurissä. Isäni ja Professori Säynäjäkangas rakensivat talot siis samaan aikaan. Säykin nuorin lapsi on minun lapsuudenystävä ja edelleen pidätään yhteyttä -tai ainakin joulukorti lähetetään. Aikamoinen persoona tuo Säykki on, mutta ei nyt kerrota kaikkea.
Hieman myös huvittaa nämä blogsportin profiilikyselyt esim. parhaista kirjoista. Minä olen lukenut aina ja paljon, joten on vaikea nimetä yhtä tai edes top 20-kirjaa. Ehkä Top 50 tai 100 olisi mahdollista. Suurin luku-urakka on ollut kahlata läpi kaikki Päätalot. Tosin postyymisti julkaistuja kokoelmia en ole lukenut. Muita esimerkkejä lukemistani kirjoista on vaikka Taru Sormusten Herrasta + muuta Tolkienin tuotantoa,Sota & Rauha, Idiootti, Rikos & Rangastus, Sinuhe Egyptiläinen, Tuntematon Sotilas, Pohjantähti Trilogia, Jane Austinen kirjat, Myrskyluoto-sarja, Juoksuhaudantie, Coelhoja, Mankkelleita, Nesbjöön tuotantoa, Larssonin Millenum-trilogia, McEvaneita, Coezeeta, Lessingiä, Le Cleziota, Kertésejä... Tuossa on vain murto-osa lukemistani kirjoista. Raskaiden kaunokirjojen jälkeen on kiva lukea vaikka dekkareita tai vähän viihteellisempää höppäromskuja. Myös elämänkerralliset kirjat ovat kiinnostavia.
Tuli tuossa tehtyä reilu tunnin mittainen kävelylenkki. Kiva oli kävellä hämärässä Vantaanjokivarressa ja ilmakin oli sopivan kostea hengittää. Eipä ollut hirveästi muita liikkeellä.
Loppuilta menee varmaan uutta vaatekaappia kootessa. Saatiin se osittain joululahjaksi, kun ikuinen pulma säilytystilasta. Tuossa paikalla olleet mappihyllyt saatiin jos siirrettyä ennen reissua. Äiree ehdotti, että annettais ne pois. Voi olla, että ei anneta.. Mihin sitten ne kirjat ja lehtikansoit oikein mahtuu.
Kirjoitin myös mailia kummitädilleni tuonne Australiaan. Onneksi ei asu Sydneyn lähistöllä, niin ei tartte olla sydänkurkussa. Laitoin ensimmäisenä sukulaisena hänelle linkin tänne. Terveisiä vaan sinne Australiaan kummitädille. Pitääkin laittaa äireelle ja ainakin yhdelle serkulle linkit tänne ja parille kaverille..
Lisää saikkua ja PUHEKIELTO!
Kuten jo sunnuntaina aavistin, eilen työterveyslekuri dianostisoi minulta kurkunpääntulehduksen, myös molemmissa poskionteiloissa on tulehdus. Samoin myös toisessa korvassa oli tärykalvolla pieni veronpurkauma, taisi tulla siis siitä menomatkan lennosta. Pahinta on kuitenkin se, että pitää olla KYMMENEN PÄIVÄÄ PUHEKIELLOSSA. Apua, ei kyllä millään onnistu tällaiselta omituiselta höpöttäjältä.
Samalla reissulla vein lähimpään postiin eli Puksun R-kioskin asiamiespoistiin tuliaispaketin lähetettäväksi veljenpojilleni.
Eilinen päivä meni muuten lepäillessä, sättäillessä, foorumieita ja blogeja lukiessa, musiikkia kuunniellessa. Sain myös tehtyä illalla pienen kävelylenkin. Niin ja tietysti Diili tuli katsottua. Minulla oli jo ennen tuota haastatteluja tunne, että finaalissa ovat Antti ja Heidi. Vaikka Heidi vähän epäonnistuikin haastattelussa, Minna mokasi enemmän. Hjalliksen pisteet on tuon ohjelman aikana minun silmissä nousseet ja paljon.
Tuon jälkeen paketoin myös muutaman joululahjan. Ei taida olla enään kuin yksi tai korkeintaan kaksi joululahjaa hankkimatta. Kun tuon aloittaa jo joskus syys- tai lokakuussa, ei tartte pahimmissa jouluruuhkissa ja paniikissa lahjoja etsiä.
Samalla reissulla vein lähimpään postiin eli Puksun R-kioskin asiamiespoistiin tuliaispaketin lähetettäväksi veljenpojilleni.
Eilinen päivä meni muuten lepäillessä, sättäillessä, foorumieita ja blogeja lukiessa, musiikkia kuunniellessa. Sain myös tehtyä illalla pienen kävelylenkin. Niin ja tietysti Diili tuli katsottua. Minulla oli jo ennen tuota haastatteluja tunne, että finaalissa ovat Antti ja Heidi. Vaikka Heidi vähän epäonnistuikin haastattelussa, Minna mokasi enemmän. Hjalliksen pisteet on tuon ohjelman aikana minun silmissä nousseet ja paljon.
Tuon jälkeen paketoin myös muutaman joululahjan. Ei taida olla enään kuin yksi tai korkeintaan kaksi joululahjaa hankkimatta. Kun tuon aloittaa jo joskus syys- tai lokakuussa, ei tartte pahimmissa jouluruuhkissa ja paniikissa lahjoja etsiä.
lauantai 21. marraskuuta 2009
Lontoon reissu osa 4: Viimeiset nähtävyydet ja ostokset sekä kotimatka
Viimeinen aamu oli pilvinen, mutta ei sateinen. Ensimmäiseksi pakattiin laukut suunnilleen valmiiksi. Ihmettelin jo, että mitkä Jussin housut kaappiin oli jäänyt, mutta ne oli mun varafarkut. Ei tarvinnut pakata varamatkalaukkuun mitään, sen verran tilava se iso laukku on. Varamatkalaukun lisäksi jäi käyttämättä ainakin lenkkarit. Olin ottanut ne lähinnä varakengiksi ja sitä varten, jos kävisin hotellin salilla kuntopyörää polkemassa. Jäi sitten tuo, samoin kuin hotellin sauna-osasto näkemättä.
Oltiin edellisenä iltana katsottu, että hotellin lähellä olevasta italialaisesta raflasta saa brittiaamiaisen ja se tarjoillaan jo klo 7.00 alkaen. Vähän seiskan jälkeen suunnattiin sitten tuonne. Aamiainen maksoin n. 4puntaa/lärvi ja sisälsi 2 toast-leipää, kananmunan, pekonia, makkaran ja joko papua tai tomaatin + teetä/kahvia. Minä otin tuon setin tomaatilla ja Jussi pavulla. Lisäksi tilasin itselleni veden, kun oli se tee niiin tuhottoman kuumaa. Tuollaisella aamiaisella jaksaa muuten yllättävän pitkälle. Olisi hotellissakin ollut aamiainen, mutta sen hinta oli yli kymmenen euroa/aamu/hlö. Onneksi ei tuota tai mitään ruokapakettia otettu, se olisi ollut aikas sitovaa.
Otettiin myös siitä läheisestä Kappelista kuvia, samoin vielä siitä koulurakennuksesta. Seuraavaksi mentiin sitten sinne Victorian bussiasemalle. Matkalla bongattiin mm. Little Ben rakennus. Tuli myös vasta nyt huomattua, että niitä Victorian asemia on todella kaksi. Metro- ja juna- asema on siis paljon lähempänä hotlaa kuin tuo bussiasema. Ostettiin tuolta bussiasemalta liput klo 11.30 lentokentälle lähtevään bussiin.
Tuolta takaisin hotellille, kun iski veskihätä... Hotellin lähellä huomasin, että siinä oli pari asunnotonta yöpymässä. Pyysin Jussilta (hänellä oli kolikot) molemmille annettavaksi kolikot. Laiton ne niihin makuualustoille. Saavat sitten ostaa vaikka vähän aamupalaa niillä. Tiedän, että tuo ei ratkaise tilannetta, mutta itselle tuli tuosta hyvä mieli. Hotellilta vikan kerran bussiasemalle lähdettäessä oli toinen kaveri heräämässä ja imetteli sitä kolikkoa. Toisella oli oma kolikko tallessa eli onnistuin tuossa ilman herättämistä unesta.
Seuraavaksi lähdettiin kiertämään tuo hotellin lähellä ollut St.James Park. Ensiksi sinne kuningattaren palatsille ja sitten puiston reunaa kohti Amiraliteetin riemukaarta. Yritettiin olla ripeitä, sillä puiston kiertoon ei ollut hirveästi aikaa. Otettiin kuvia puistosta ja Amiriliteetin puolella mm. James Cookin patsaasta, siitä riemukaaresta, Amiraliteetin rakennuksesta, parista muusta patsaasta sekä pienestä ja ihanasta pienestä mökistä (cottage). Puiston toista reunustaa hotellille palatessamme pari turistia kysyi meiltä tietä Buckinghamin Palatsille. Oli hieman huvittava tilanne, kun itsekin oltiin turisteja, mutta osattiin neuvoa oikea suunta. Toinen vielä kysyi, että mikä puisto se on. Näytettiin, että tien toisella puolella on opastaulu.
Hotellilla sitten kiireesti vessaan ja viimeiset tavarat reppuihin ja laukkuihin. Otin takin vuorelle (onneksi on irtovuorellinen takki) vielä muovipussin ja laitoin siihen Jussin hanskat ja oman kaulabasminan. Jussi meni edeltä hisseille ja minä tulin perässä. Hotellin aulassa ei ollut kuin yksi virkailija palvelemassa sisään- ja uloskirjautumista. Onneksi siihen tuli pian lisää henkilöä ja saatiin se uloskirjautuminen nopeasti tehtyä. Jätettiin huoneeseen siivoajille vähän tippejä, kun oli kertynyt kolikoita. Samoin myös mm. pubissa ja aamupalapaikassa tuli tippiä jätetyksi.
Vaikka oli aikataulu tiedossa, meinasi tulla kiire bussille. Sen verran muutamaan liikennevaloon jäätiin, eikä Jussi hokannut mennä yhdestä risteyksestä samaan suuntaan kuin minä. Menin sitten vähän jalan uhallakin tavallista nopeammin ja ehdittiin juuri ja juuri bussiin. Ei jäänyt edes minsaa pelivaraa.
Kiva oli menomatkalla lentokentälle huomata tuttuja paikkoja mm. Harrods ja nähtiin myös ei niin tuttuja rakennuksia. Matka lento-asemalle kesti melkein tunnin, sen verran kova ruuhka oli Cityssä. Tosin toiseen suuntaan oli vieläkin kovempi ruuhka. Oli varmaan ainakin Kehä 1:n mittainen autoletka menossa Lontoon Cityn suuntaan.
Lentoasemalla vielä varmistettiin se, mistä terminaalista Blue 1:n koneen lähtevät eli kolmosterminaalistahan se meni. Sitten taas käveltiin ainakin se kilsa tuolta ykkösterminaalista kolmoseen. Mentiin heti tekemään lähtöselvitys sellaiselle automaatille ja valittiin paikat koneesta + tulostettiin tarra matkalaukkuun. Samalla jätettiin matkalaukku koneeseen vietäväksi.
Siirryttiin sitten terminaalin puolelle. Mentiin toiseen kerrokseen ja ihmeteltiin vähän kauppojen vähyyttä. Ostettiin tuolta yksi puolenlitran pullollinen kolaa juotavaksi ennen turvatarkastukseen menoa, sekä mm. sudokulehti ja Jussin isälle tuliaisiksi pari menthol-savukerasiaa. Jussille ja eräälle sukulaiselleni ostin joululahjaksi solmiot ja itselleni kaksi huivia Tie Rack -nimisestä liikkeestä. Olen yrittänyt etsiä tietynlaisia ja suhteellisen edullisia huiveja huonolla menestyksellä. Nyt kun osui kaksi mieluista ja toisen sai puoleen hintaan, ostin sitten samalla kertaa kaksi. Ei tarvitse niitä enää etsiä.
Kierreltiin vähän terminaalia ja mentiin sitten istumaan vähän rauhallisempaan paikkaan. Vastapäätä oli Bagel Street liike. Kävin katsomassa, että siellä on 2 punnan kanapatonki, kun koneessa vastaavanlainen kinkkupatonki maksoi kolme/neljä euroa. Syötiin sitten se patonki. Noin tuntia ennen lähtöä siirryttiin turvatarkastukseen. Tuolla olikin tarkempaa kuin Hesassa, sillä esim. minun piti ottaa neuletakki pois vaikka ne napit oli muovia. Ei sentäs meidän pitänyt ottaa kenkiä pois. Tällä kertaa Jussikin muisti tyhjentää taskunsa ;)
Turvatarkastus meni ok ja nyt vasta hokattiin, että Lontoossa kaikki on toisin eli paljon liikkeitä löytyi tuolta puolelta. Mentiin sitten yhteen kauppaan ostamaan viimeisiä tuliaisia/joululahjoja eli alkomahoolia, itsellemme ostettiin sellainen bayleys-lajitelma pullojuttu (neljää eri makua oli siis samassa paketissa), sekä pari After Eight-konvehtirasiaa. Toisen jouluksi ja toisen minun duunipaikalle, kunhan joskus sinne pääsen. Saatiin kaupanpäällisiksi hauska nalle puoleen hintaan.
Käytiin myös Hamlinsin lelukaupassa ja ihailtiin sellaisia liikkuvia eläimiä (mm. possu, pupu, koira ja kissa). Olisin halunnut sen possun, mutta olisi vienyt liikaa tilaa. Viereisestä levykaupasta tarttui sentäs muutama levy mukaan eli Stingin uusin, Anderea Bocellin levy ja Bon Jovin parhaat. Tuon viimeisen valitsin siksi, kun sai kaksi levyä kahdeksalla punnalla. Sting ei kuulunut niihin. Olisi tuolla ollut vaikka kuinka paljon liikkeitä ja rahaa olisi saanut menemään Chanelille, Diorille jne. Oli kuitenkin liikaa meidän budjetille. Jussi meni vessaan ja itse jäin istumaan. Aloin jo hermoilla, missä hän viipyy, sillä koneeseenkin pitäisi päästä.
Tietysti lähtöportti oli kaukana ja matkaa oli muutama sata metriä. Portti oli sulkeutumassa eli kohta olisi tullut viimeiset kuulutukset, mutta onneksi ehdittiin hyvin. Heti koneeseen noustuamme selitettiin tilanne lentoemännille eli pyydettiin niitä tippoja minun korvienlukkoisuuteen. Lupasivat tuoda niitä. Kone oli nyt ihan puolityhjä eli varmaan finskin lakon loppuminen ja se, että oli lauantai (siis ei ollut liikemiehiä) vaikutti tilanteeseen.
Otin repustani lukemista, pienen olkalaukun ja sellaisen saalin, sekä purkkapaketin ja terminaalin puolelta ostamani vesipuollon. Jussi laittoi sitten minun repun sinne ylös laukkulokeroon. Nuo kun tahtoo olla tällaiselle melkein alamittaiselle sintille turhan korkealla. Muovipussit ja Jussin reppu mahtuvat jalkatilaan penkin alle.
Nousu meni ongelmitta, vaikka vähän kelistä ja mahdollisista ilmakuopista varoitettiinkin. Katselin vähän aikaa näkymiä, mutta aika pian alkoi tulla pimeä. Ratkoin pari sudokua ja luin vähän sitä kirjaa. Tällä kertaa en jaksanut Mma. Ramotswen ja naisten etsivätoimiston nro 1:n seikkaluja lukea edes puoleen väliin. Nyt myös uskaltauduin itse vessaan ja selvisin kommelluksista. Tosin jostain syystä lavuaari ei vetänyt kunnolla. Sanoin siitä lentoemännälle ja hän tarkisti tilanteen.
Reilu tunnin ennen laskeutumista otin ne nenätipat. Ei ollut mitään miellyttävää, mutta ennemmin se kuin kärsiä uudestaan korvakipua. Tarjoiluvaunusta ei ostettu mitään, mutta makeisvaunusta ostettiin lakupiippuja. Piti myös ostaa wiener nougaata, mutta ei oltu tarpeeksi nopeita. Ostettiin sitten sitä Nordic gourmet-suklaakonvehteja (siis lakka, puolukka ja mustikkasuklaakonvehteja). Lisäksi liityttiin Blue 1/Sas:n kanta-asiakkaiksi, se kun ei mitään maksa.
Vähän ennen laskeutumista alkoi silti korvat lukkiintua ja pyysin ne "mikkihiiret" pienestä vastustelusta huolimatta sain ne. Tosin ei huomannut laittaa päälle toisia mukeja, joten kuuman veden saaminen vaatteille ei ollut kauhean kivaa.
Laskeutuminen sujui ongelmitta ja oltiin n. 10 minsaa etuajassa Helsinki-Vantaalla. Ei muuta kuin tavarat koneesta ja tuloselvitykseen. Tosin taisi lentsu viedä minulta lukukyvyn, sillä en ensiksi hokannut mihin hihnalle ne laukut tulee. Sanoin tuosta takanani tulleelle, että ossaa enää lukea numeroita suomeksi tai jotain vastaava ;) Onneksi ymmärsi sen vissiin äänestäni, että olen kipeä, sillä sanoi heti, että ollut rankka reissu.
Nopeasti se laukkukin tuli. Jussi oli soittanut äidilleen ja kysyi, onko Jussin isä vastassa meitä. Oli koko perhe eli Jussin vanhemmat ja veli. Annettiin Jussin isälle ne savukkeet tuliaisiksi. Taisi Jussin veli arvata, että löysin hänen toivomansa joululahjat. Paluumatkan aikana alkoi ääni mennä painuksiin. Päästiin nopeasti siis kotiin ja tila-autoon mahtui hyvin meidän kassit.
Kotona sitten vähän ennen ysiä. Katsoin sitten selkkarit ja sain myös purettua tavarat laukusta. Yleensä kun ne tuppaa minulla olemaan laukussa päiväkausia. Piti myös forrestin bogia ja seppolaa käydä lukemassa sekä kirjoitin lenkkariin matkaraportin ensimmäisen osan.
Yhteenveto reissusta:
Hyvää:
Lontoo ihanan ihana kaupunki, voisin vaikka muuttaa tuonne joksikin aikaa. Jussi ei tuohon kaupunkiin niin ihastunut.
Säät olivat todella suosiolliset ja ihmiset erittäin ystävällisiä ja avuliaita.
Uskallettiin liikkua sekä turistibussilla että metrolla.
Uskalsin käyttää englantia ja hyvin tulin ymmärretyksi. Tosin Jussi auttoi minua kiperimmissä tilanteissa. Oli myös hyvä olla pieni sanakirja mukana, sillä kävelevälle sanakirjalle voi tulla vieraita sanoja, kuten vaikka se iskias.
Tuli käveltyä paljon ja sitä kautta nähtyä erilailla paikkoja kuin pelkästään turistikohteita.
Nähtävyydet ja haaveista totta eli Jussille Newtonin hauta, minulle taas St.Paulin katedraali.
Syötiin myös ns. paikallista ruokaa eli pubissa ja viimeisen päivän aamupala.
Blue 1:n ja hotellin erittäin ystävällinen ja avulias henkilökunta.
Hotellin sijainti eli paljon hyviä kohteita kävelymatkan päässä.
Miinusta:
Aivan liian vähän aikaa tuollaisen kaupungin ja monien kohteiden kiertämiseen.
Menomatkan korvien lukkiintuminen ja kova kipu.
Sisäpihan terassi.
Panacodit jäi kotiin.
Barbicanin liian kuiva ilma + takit sisällä konsertisalissa.
Mahlerin nukuttava sinfonia.
Kaiken kaikkiaan plussanpuolelle jäätiin ja oli onnistunut reissu. Jos vielä joskus saisi kuvia siirrettyä johonkin julkiseen albumiin, voisin sitten linkittää ne tänne.
The End
Oltiin edellisenä iltana katsottu, että hotellin lähellä olevasta italialaisesta raflasta saa brittiaamiaisen ja se tarjoillaan jo klo 7.00 alkaen. Vähän seiskan jälkeen suunnattiin sitten tuonne. Aamiainen maksoin n. 4puntaa/lärvi ja sisälsi 2 toast-leipää, kananmunan, pekonia, makkaran ja joko papua tai tomaatin + teetä/kahvia. Minä otin tuon setin tomaatilla ja Jussi pavulla. Lisäksi tilasin itselleni veden, kun oli se tee niiin tuhottoman kuumaa. Tuollaisella aamiaisella jaksaa muuten yllättävän pitkälle. Olisi hotellissakin ollut aamiainen, mutta sen hinta oli yli kymmenen euroa/aamu/hlö. Onneksi ei tuota tai mitään ruokapakettia otettu, se olisi ollut aikas sitovaa.
Otettiin myös siitä läheisestä Kappelista kuvia, samoin vielä siitä koulurakennuksesta. Seuraavaksi mentiin sitten sinne Victorian bussiasemalle. Matkalla bongattiin mm. Little Ben rakennus. Tuli myös vasta nyt huomattua, että niitä Victorian asemia on todella kaksi. Metro- ja juna- asema on siis paljon lähempänä hotlaa kuin tuo bussiasema. Ostettiin tuolta bussiasemalta liput klo 11.30 lentokentälle lähtevään bussiin.
Tuolta takaisin hotellille, kun iski veskihätä... Hotellin lähellä huomasin, että siinä oli pari asunnotonta yöpymässä. Pyysin Jussilta (hänellä oli kolikot) molemmille annettavaksi kolikot. Laiton ne niihin makuualustoille. Saavat sitten ostaa vaikka vähän aamupalaa niillä. Tiedän, että tuo ei ratkaise tilannetta, mutta itselle tuli tuosta hyvä mieli. Hotellilta vikan kerran bussiasemalle lähdettäessä oli toinen kaveri heräämässä ja imetteli sitä kolikkoa. Toisella oli oma kolikko tallessa eli onnistuin tuossa ilman herättämistä unesta.
Seuraavaksi lähdettiin kiertämään tuo hotellin lähellä ollut St.James Park. Ensiksi sinne kuningattaren palatsille ja sitten puiston reunaa kohti Amiraliteetin riemukaarta. Yritettiin olla ripeitä, sillä puiston kiertoon ei ollut hirveästi aikaa. Otettiin kuvia puistosta ja Amiriliteetin puolella mm. James Cookin patsaasta, siitä riemukaaresta, Amiraliteetin rakennuksesta, parista muusta patsaasta sekä pienestä ja ihanasta pienestä mökistä (cottage). Puiston toista reunustaa hotellille palatessamme pari turistia kysyi meiltä tietä Buckinghamin Palatsille. Oli hieman huvittava tilanne, kun itsekin oltiin turisteja, mutta osattiin neuvoa oikea suunta. Toinen vielä kysyi, että mikä puisto se on. Näytettiin, että tien toisella puolella on opastaulu.
Hotellilla sitten kiireesti vessaan ja viimeiset tavarat reppuihin ja laukkuihin. Otin takin vuorelle (onneksi on irtovuorellinen takki) vielä muovipussin ja laitoin siihen Jussin hanskat ja oman kaulabasminan. Jussi meni edeltä hisseille ja minä tulin perässä. Hotellin aulassa ei ollut kuin yksi virkailija palvelemassa sisään- ja uloskirjautumista. Onneksi siihen tuli pian lisää henkilöä ja saatiin se uloskirjautuminen nopeasti tehtyä. Jätettiin huoneeseen siivoajille vähän tippejä, kun oli kertynyt kolikoita. Samoin myös mm. pubissa ja aamupalapaikassa tuli tippiä jätetyksi.
Vaikka oli aikataulu tiedossa, meinasi tulla kiire bussille. Sen verran muutamaan liikennevaloon jäätiin, eikä Jussi hokannut mennä yhdestä risteyksestä samaan suuntaan kuin minä. Menin sitten vähän jalan uhallakin tavallista nopeammin ja ehdittiin juuri ja juuri bussiin. Ei jäänyt edes minsaa pelivaraa.
Kiva oli menomatkalla lentokentälle huomata tuttuja paikkoja mm. Harrods ja nähtiin myös ei niin tuttuja rakennuksia. Matka lento-asemalle kesti melkein tunnin, sen verran kova ruuhka oli Cityssä. Tosin toiseen suuntaan oli vieläkin kovempi ruuhka. Oli varmaan ainakin Kehä 1:n mittainen autoletka menossa Lontoon Cityn suuntaan.
Lentoasemalla vielä varmistettiin se, mistä terminaalista Blue 1:n koneen lähtevät eli kolmosterminaalistahan se meni. Sitten taas käveltiin ainakin se kilsa tuolta ykkösterminaalista kolmoseen. Mentiin heti tekemään lähtöselvitys sellaiselle automaatille ja valittiin paikat koneesta + tulostettiin tarra matkalaukkuun. Samalla jätettiin matkalaukku koneeseen vietäväksi.
Siirryttiin sitten terminaalin puolelle. Mentiin toiseen kerrokseen ja ihmeteltiin vähän kauppojen vähyyttä. Ostettiin tuolta yksi puolenlitran pullollinen kolaa juotavaksi ennen turvatarkastukseen menoa, sekä mm. sudokulehti ja Jussin isälle tuliaisiksi pari menthol-savukerasiaa. Jussille ja eräälle sukulaiselleni ostin joululahjaksi solmiot ja itselleni kaksi huivia Tie Rack -nimisestä liikkeestä. Olen yrittänyt etsiä tietynlaisia ja suhteellisen edullisia huiveja huonolla menestyksellä. Nyt kun osui kaksi mieluista ja toisen sai puoleen hintaan, ostin sitten samalla kertaa kaksi. Ei tarvitse niitä enää etsiä.
Kierreltiin vähän terminaalia ja mentiin sitten istumaan vähän rauhallisempaan paikkaan. Vastapäätä oli Bagel Street liike. Kävin katsomassa, että siellä on 2 punnan kanapatonki, kun koneessa vastaavanlainen kinkkupatonki maksoi kolme/neljä euroa. Syötiin sitten se patonki. Noin tuntia ennen lähtöä siirryttiin turvatarkastukseen. Tuolla olikin tarkempaa kuin Hesassa, sillä esim. minun piti ottaa neuletakki pois vaikka ne napit oli muovia. Ei sentäs meidän pitänyt ottaa kenkiä pois. Tällä kertaa Jussikin muisti tyhjentää taskunsa ;)
Turvatarkastus meni ok ja nyt vasta hokattiin, että Lontoossa kaikki on toisin eli paljon liikkeitä löytyi tuolta puolelta. Mentiin sitten yhteen kauppaan ostamaan viimeisiä tuliaisia/joululahjoja eli alkomahoolia, itsellemme ostettiin sellainen bayleys-lajitelma pullojuttu (neljää eri makua oli siis samassa paketissa), sekä pari After Eight-konvehtirasiaa. Toisen jouluksi ja toisen minun duunipaikalle, kunhan joskus sinne pääsen. Saatiin kaupanpäällisiksi hauska nalle puoleen hintaan.
Käytiin myös Hamlinsin lelukaupassa ja ihailtiin sellaisia liikkuvia eläimiä (mm. possu, pupu, koira ja kissa). Olisin halunnut sen possun, mutta olisi vienyt liikaa tilaa. Viereisestä levykaupasta tarttui sentäs muutama levy mukaan eli Stingin uusin, Anderea Bocellin levy ja Bon Jovin parhaat. Tuon viimeisen valitsin siksi, kun sai kaksi levyä kahdeksalla punnalla. Sting ei kuulunut niihin. Olisi tuolla ollut vaikka kuinka paljon liikkeitä ja rahaa olisi saanut menemään Chanelille, Diorille jne. Oli kuitenkin liikaa meidän budjetille. Jussi meni vessaan ja itse jäin istumaan. Aloin jo hermoilla, missä hän viipyy, sillä koneeseenkin pitäisi päästä.
Tietysti lähtöportti oli kaukana ja matkaa oli muutama sata metriä. Portti oli sulkeutumassa eli kohta olisi tullut viimeiset kuulutukset, mutta onneksi ehdittiin hyvin. Heti koneeseen noustuamme selitettiin tilanne lentoemännille eli pyydettiin niitä tippoja minun korvienlukkoisuuteen. Lupasivat tuoda niitä. Kone oli nyt ihan puolityhjä eli varmaan finskin lakon loppuminen ja se, että oli lauantai (siis ei ollut liikemiehiä) vaikutti tilanteeseen.
Otin repustani lukemista, pienen olkalaukun ja sellaisen saalin, sekä purkkapaketin ja terminaalin puolelta ostamani vesipuollon. Jussi laittoi sitten minun repun sinne ylös laukkulokeroon. Nuo kun tahtoo olla tällaiselle melkein alamittaiselle sintille turhan korkealla. Muovipussit ja Jussin reppu mahtuvat jalkatilaan penkin alle.
Nousu meni ongelmitta, vaikka vähän kelistä ja mahdollisista ilmakuopista varoitettiinkin. Katselin vähän aikaa näkymiä, mutta aika pian alkoi tulla pimeä. Ratkoin pari sudokua ja luin vähän sitä kirjaa. Tällä kertaa en jaksanut Mma. Ramotswen ja naisten etsivätoimiston nro 1:n seikkaluja lukea edes puoleen väliin. Nyt myös uskaltauduin itse vessaan ja selvisin kommelluksista. Tosin jostain syystä lavuaari ei vetänyt kunnolla. Sanoin siitä lentoemännälle ja hän tarkisti tilanteen.
Reilu tunnin ennen laskeutumista otin ne nenätipat. Ei ollut mitään miellyttävää, mutta ennemmin se kuin kärsiä uudestaan korvakipua. Tarjoiluvaunusta ei ostettu mitään, mutta makeisvaunusta ostettiin lakupiippuja. Piti myös ostaa wiener nougaata, mutta ei oltu tarpeeksi nopeita. Ostettiin sitten sitä Nordic gourmet-suklaakonvehteja (siis lakka, puolukka ja mustikkasuklaakonvehteja). Lisäksi liityttiin Blue 1/Sas:n kanta-asiakkaiksi, se kun ei mitään maksa.
Vähän ennen laskeutumista alkoi silti korvat lukkiintua ja pyysin ne "mikkihiiret" pienestä vastustelusta huolimatta sain ne. Tosin ei huomannut laittaa päälle toisia mukeja, joten kuuman veden saaminen vaatteille ei ollut kauhean kivaa.
Laskeutuminen sujui ongelmitta ja oltiin n. 10 minsaa etuajassa Helsinki-Vantaalla. Ei muuta kuin tavarat koneesta ja tuloselvitykseen. Tosin taisi lentsu viedä minulta lukukyvyn, sillä en ensiksi hokannut mihin hihnalle ne laukut tulee. Sanoin tuosta takanani tulleelle, että ossaa enää lukea numeroita suomeksi tai jotain vastaava ;) Onneksi ymmärsi sen vissiin äänestäni, että olen kipeä, sillä sanoi heti, että ollut rankka reissu.
Nopeasti se laukkukin tuli. Jussi oli soittanut äidilleen ja kysyi, onko Jussin isä vastassa meitä. Oli koko perhe eli Jussin vanhemmat ja veli. Annettiin Jussin isälle ne savukkeet tuliaisiksi. Taisi Jussin veli arvata, että löysin hänen toivomansa joululahjat. Paluumatkan aikana alkoi ääni mennä painuksiin. Päästiin nopeasti siis kotiin ja tila-autoon mahtui hyvin meidän kassit.
Kotona sitten vähän ennen ysiä. Katsoin sitten selkkarit ja sain myös purettua tavarat laukusta. Yleensä kun ne tuppaa minulla olemaan laukussa päiväkausia. Piti myös forrestin bogia ja seppolaa käydä lukemassa sekä kirjoitin lenkkariin matkaraportin ensimmäisen osan.
Yhteenveto reissusta:
Hyvää:
Lontoo ihanan ihana kaupunki, voisin vaikka muuttaa tuonne joksikin aikaa. Jussi ei tuohon kaupunkiin niin ihastunut.
Säät olivat todella suosiolliset ja ihmiset erittäin ystävällisiä ja avuliaita.
Uskallettiin liikkua sekä turistibussilla että metrolla.
Uskalsin käyttää englantia ja hyvin tulin ymmärretyksi. Tosin Jussi auttoi minua kiperimmissä tilanteissa. Oli myös hyvä olla pieni sanakirja mukana, sillä kävelevälle sanakirjalle voi tulla vieraita sanoja, kuten vaikka se iskias.
Tuli käveltyä paljon ja sitä kautta nähtyä erilailla paikkoja kuin pelkästään turistikohteita.
Nähtävyydet ja haaveista totta eli Jussille Newtonin hauta, minulle taas St.Paulin katedraali.
Syötiin myös ns. paikallista ruokaa eli pubissa ja viimeisen päivän aamupala.
Blue 1:n ja hotellin erittäin ystävällinen ja avulias henkilökunta.
Hotellin sijainti eli paljon hyviä kohteita kävelymatkan päässä.
Miinusta:
Aivan liian vähän aikaa tuollaisen kaupungin ja monien kohteiden kiertämiseen.
Menomatkan korvien lukkiintuminen ja kova kipu.
Sisäpihan terassi.
Panacodit jäi kotiin.
Barbicanin liian kuiva ilma + takit sisällä konsertisalissa.
Mahlerin nukuttava sinfonia.
Kaiken kaikkiaan plussanpuolelle jäätiin ja oli onnistunut reissu. Jos vielä joskus saisi kuvia siirrettyä johonkin julkiseen albumiin, voisin sitten linkittää ne tänne.
The End
perjantai 20. marraskuuta 2009
Lontoo reissu osa 3: Enemmän nähtävyyksiä, vähemmän shoppailua, puburuokaa ja konsertti
Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin 6.30 aikoihin. Huomasin, että yöllä oli satanut ja edelleen tihuutti vettä. Onneksi oli kuitenkin sateenvarjot ja vettä pitävät takit mukana. Meidän oli tarkoitus mennä läheiseen pubiin eli albertiin aamupalalle. Oltiin katsottu edellisenä iltana, että aamupala tarjoillaan klo 8.00 alkaen.
Pubi ei kuitenkaan oltu auki, joten lähdettiin sitten lähimpään Starbuck-kahvilaan. Matkalla tuonne homasin lähimmän apteekin ja käytiin kysymässä saisiko panacodia vastaavaa tuotetta. Onnistuihan se ja ilman reseptiä, eikä se lääkepakkaus maksanut kuin 2 puntaa! Suomessa samanlaisesta pakkauksesta saa pulittaa toistakymmentä euroa. Starbuckissa ei sitten ollut tietynlaisia mukeja, joita oli toivottu matkalta. Sentäs sellainen hieno termosmuki löytyi tuliaisiksi. Kahvilasta ostettiin sitten leivät mukaan. Lisäksi syötiin ensimmäisenä päivänä ostettu patonkia, mandariinia ja juomana teetä + appelsiinimehua.
Aamulla huomattiin, että aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Tehtiin yhdessä päätös, että British Museum Egypti-osastoineen on pakko jättää käymättä.
Ensimmäinen kohde oli Jussin must-see kohde eli Westminster Abbey. Kirkosta räpsittiin kuvia ja käytiin siinä muistomyymälässä. Onneksi oltiin aamulla liikkeellä, joten kauhea rysis tuolla ei ollut. Meidän harmiksi siinä lähti juuri joku opastuskierros, joten pari kertaa jouduttiin rysikseen. Jussi otti itselleen englanninkielisen opastuskuulokkeen ja kertoi minulle tapahtumista. Nähtiin mm. Elisabet 1 ja hänen vihanaisensa eli Skottien Maryn haudat, Kuninkaallisten kruunajaisissa käytettävän tuolin. Kirkon sisältä olevasta kaupasta löytyi Newtonin haudasta kortti -kirkon sisällä kun ei saa kuvata. Nähtiin myös tuo hautamonumentti livenä ja tuo oli fysikkaa opiskelleelle Jussille matkan elämys. Sade oli yltynyt kirkossa kiertelyn aikana. Käytiin silti viereisessä Tescossa ostamassa pientä purtavaa ja otettiin samalla kirkoista ja parlamenttitalosta kuvia. Big Ben oli minulle pienoinen pettymys, odotin sen olevan hieman isompi.
Sen jälkeen suunnattiin Trafalgar Squarelle ja mentiin ensiksi Thamesin rantaa. Lontoon maailmanpyörässä olisi varmasti nähnyt paljon, mutta en saanut Jussia sinne houkutelluksi. Aukiolla räpsittiin sitten kuvia Lord Nelsonin Monoliitistä ja Amiriliteetin riemukaaresta. Seuraavaksi suunnattiin Charing Cross Roadille ja etsittiin Foyle´sin kirjakauppaa. Jussin äiti oli toivonut joululahjaksi kreikankielistä sanakirjaa ja tuota kirjaa ei löydy joka kaupasta. Kyselyiden jälkeen kirjakauppa löytyi yllättävän läheltä, mutta tuota kirjaa siellä ei ollut. Onneksi toinen toivekirja löytyi.
Tuolta palatessamme alkoi nälkä yllättämään. Palace Theatren vierestä löytyi sitten pubi ja mentiin sitten tuonne syömään. Jussi tilasi perinteistäkin perinteikkäämmän annoksen eli Fish and chipsit ja itse taas club sandwichin. Tosin ensiksi minulle tuotiin kalaa ja sipsejä, mutta tarjoilija tajusi mokan. Söin sitten Jussilta vähän kalaa ja ranskisia omaa ruokaa odotellessa. Pian tuotiin myös minun leipä ja lisukkeena oli myös salaattia ja ranskalaisia. Rasvasta, mutta niiiiiiin hyvää. Tuli sellainen tunne, että voisin asua Lontoossa pidemmän ajan, kierrellä eri kohteissa ja syödä pubeissa joka päivä tai ainakin viikko.
Palasimme takaisin Tafalgar Squarelle. Tuon kiertelyn aikana sadekin oli tauonnut, eikä satanut enää reissun aikana pisaraakaan. Eräästä matkamuisto myymästä ostin pienemmän karhuherra Paddingtonin lapsuudenkotiin vietäväksi. Pian tulikin sitten tuo kiertoajelubussiyhtiön bussi. Näpsittiin sitten lisää kuvia sieltä bussin yläosasta ja suunnattiin kohti minun reissun must-kohdetta eli St.Paul´s Catedralia.
Olin joskus teini-ikäisenä lukenut Sir Christopher Wrenistä ja vanhan St.Paulin katedraalin palosta + uuden rakentamisesta jonkun kirjan. En todellakaan muista tuon kirjan nimeä, mutta siitä asti minulle on ollut ISO HAAVE nähdä tuo upea rakennus. Jo Katedraalin ulkopuolella olin todella liikuttunut ja sisälle astuessani tunne vain voimistui. Tuo on mykistävän kauniin upea rakennus. Olin vain hiljaa ja ihailin näkymiä kirkon sisällä. Kävimme myös alakerran kryptassa ja nähtiin Wellingtonin, Nelssonin ja tietysti Wrenin haudat sekä tietysti piti ostaa muutama kortti tai sellainen korttivihkon ko. katedraalista, samoin jääkaappimagneetti ja pinssi.
Takaisin kryptassa noustessamme oli hiljainen hetki ja rukoiltiin Isä meidän enkuksi ja kuultiin herran siunaus. Pappi pyysi sitten tulemaan keskustelemaan, jos on jotain mielenpäällä.
Minun oli pakko mennä puhumaan siitä, mitä tämä rakennus minulle merkitsi ja onneksi oli Jussi tulkkina. Pappi oli todella otettu tuosta palautteesta. Kysyi, mistäpäin oltiin ja kertoi haluavansa joskus tulla käymään Baltian maissa ja Skandinaviassa. Toivottavasti tulee. Lopuksi toivotettiin vielä herran siunausta puolin ja toisin. Seuraavaksi kiivettiin sinne kupoliin. Se oli yllättävän raskasta tällaiselle huonokuntoiselle henkilölle ja lisäksi raskas pubi-ruoka ei ehkä ole paras ruoka ennen tuota operaatiota. Ensimmäisen kerran korkealle kiivettäessä tuli minulle huimauskohtaus. Oltaisiin voitu kiivetä katolle asti ottamaan kuvia, mutta parempi olla vaivaamatta kopea liikaa ja tultiin alas. Lopuksi vielä lahjoitettiin muutama kolikko kirkon hyväksi menevään keräykseen. Myös Jussille tämä paikka oli hieno kokemus. Minulle tuo on ehdottomasti kaunein rakennus, missä olen koskaan vieraillut ja voi olla, ettei tuota mielipidettä minun osaltani kovin helposti muuteta. Olen aina rakastanut historiallisia rakennuksia ja myös kirkkohistoriaa.
St.Paulilta jatkettiin sitten kiertoajelua eli mentiin mm. London Bridgen yli ja saatiin hyviä kuvia Tower Bridgestä, samoin mentiin tuon Tower Brigen yli ja tietysti Towerin linnan ohi. Linnan edellä olevat rakennustelineet ja puut estivät hyvien kuvien saamisen. Myös Parlamenttirakennus tuli kuvattua. Meidän piti jäädä bussisa tietyllä pysäkillä, mutta jostain syystä bussi ei mennyt opaskartan mukaista reittiä. Pian huomattiin lähipubi eli Albert ja sitten vaan pysäkkinappulaa. Mentiin alakertaan bussin ollessa liikkeellä ja meinasin teloa itseni. Onneksi taisin saada vain mustelman. Jäätiin sitten pois Buckinghamin Palacen luota.
Sieltä sitten hotellille ja syötiin vähän sapuskaa + vaihdettiin vaatteet iltaa varten. Illalla oli ohjelmassa joululahjaksi Jussin äidiltä saatu London Symphony Orchestra:n konsertti The Barbiganissa. Ohjelmistossa oli Mendelssohnin viulukonsertto ja Mahlerin Sinfonia nro 10. Meitä kiinnosti enemmän tuo Mendelssohn.
Seuraava operaatio oli sitten suuntaaminen metrolle ja mentiin lähimmälle eli St.Jamesin asemalle. Metroasema löytyi helposti, mutta oikeastaan metrolippujen osto oli varsinainen operaatio. On se kumma, että lippuja voi ostaa asemalta vain automaateista ja pitää olla tasaraha. Saatiin sentäs avulias virkailija avuksi. Vaikka käytiin vaihtamassa sopivankokoista rahaa, ei se automaatti meinannut huolia meidän kolikoita. Onneksi toisella virkailijalla oli sitten vaihtokolikko ja saatiin liput ostetuksi sekä neuvo, mihin suuntaan pitää mennä.
Metro oli yllättävän helppo käyttää, varsinkin kun ei tarvinnut vaihtaa. Mennessä piti seistä osan matkaa, mutta tullessa saatiin istua todella tyhjässä vaunussa. Barbicanin asemalta löydettiin helposti perille ja saatiin neuvot oikealle ovelle. Ei ostettu ennen konserttia mitään juomista ja se oli virhe. Jussilla oli ollut yskää koko ajan ja myös minulle alkoi tulla lentsun oireita. Kroppa ehti jo tottua Suomen kylmempiin keleihin, kun Lontoossa oli lämmintä sellaiset 12-15 astetta.
Barbican oli yhdellä sanalla kuvattu eli kotoisa. Ei siis mikään mahtipontinen marmoria ja kultaa kimalteleva rakennus vaan taustat puusta ja penkit tietysti kangasta. Tuolla ei myöskään ollut kovin tarkkaa lippukontrollia ja takit sai tuoda sisälle saliin. Tiedä sitten mistä syystä, mutta varsinkin Jussia yskitti jo viulukonserton aikana, minuakin jonkin verran, mutta ei niin pahasti vielä. Ensimmäiseltä parvelta ja sivusta näkyi todella hyvin lavalle. Hyvin nuori viulisti selvisi tuosta urakasta ja eläytyminen sekä häneltä että kapelimestarilta oli hienoa katseltavaa. On se ihmeellinen lahja saada viulu soimaan tuolla tavalla. Eikä aploodeista meinannut tulla loppua.
Puoliajalla mietittiin, että josko lähdettäisiin pois. Mahler ei oikein ole kummankaan suosikkeja. Oli kuitenkin lahjasta kyse, joten päätettiin jäädä. Ostettiin sitten kupilliset teetä. Väliajan jälkeen jostain oli mm. meidän viereen ilmestynyt pariskunta. Joko myöhästynyt näytöksestä tai sitten tullut esim. ylemmältä parvelta. Olisi muuten säästänyt rahaa ja paljon, jos olisi ostanut halvemmat liput ja siirtynyt vahingossa paremmalle paikalle. Ei tuo tosiaan ollut mitenkään loppuunmyyty.
Toinen puolisko oli sitten varsinasta yskäkonserttia meidän osalta. Vähän kävi sääliksi vieressä istuvia. Muutenkin minua alkoi nukuttamaan ja ensimmäisen kerran ymmärrän heitä, jotka ovat jopa kuorsanneet konsertissa.. Eipähän tarvitse mennä Mahleria vähän aikaan kuuntelemaan. Muutenkin taisi kapelimestari soitattaa tuota normaalia hitaammassa temmossa, sillä tuo kesti yli tunnin. Ei jääty sitten aploodeja kuulemaan vaan lähdettiin pois, muutaman muun tehdessä samoin. Ovenpielessä ollut henkilö kommentoi jotain tilanteesta, mutta en saanut mitään selvää.
Takit kiinni ja takaisin metroasemalle. Mentiin vahingossa väärään suuntaan, mutta onneksi Moorgaten metroasema oli lähellä. Tosiaan oli vähän porukkaa metrossa. Metrosta piti sitten poistua toiseen suuntaan, sillä se meidän pääty asemasta oli suljettu. Onneksi Victoria Street oli lähellä. Jussi meinasi hakea iltapalaksi pitsaa Pizza Hutista. Itse olin bongannut lähempää Express Pizzerian, joten mentiin sinne. Otettiin ihan perus margarita-pitsa mukaan. Minulla ei ollut kovin kova nälkä, sen verran hyvin rasvainen pubiruoka vie nälän, mutta Jussille tuo upposi.
Sisäpihalla oli porukkaa juhlimassa, mutta oli niin väsynyt ja lääkkeiden (yskänlääke, burana 600 ja se Panacodia vastaava) ottamisen jälkeen olin unessa ja nopeasti.
Pubi ei kuitenkaan oltu auki, joten lähdettiin sitten lähimpään Starbuck-kahvilaan. Matkalla tuonne homasin lähimmän apteekin ja käytiin kysymässä saisiko panacodia vastaavaa tuotetta. Onnistuihan se ja ilman reseptiä, eikä se lääkepakkaus maksanut kuin 2 puntaa! Suomessa samanlaisesta pakkauksesta saa pulittaa toistakymmentä euroa. Starbuckissa ei sitten ollut tietynlaisia mukeja, joita oli toivottu matkalta. Sentäs sellainen hieno termosmuki löytyi tuliaisiksi. Kahvilasta ostettiin sitten leivät mukaan. Lisäksi syötiin ensimmäisenä päivänä ostettu patonkia, mandariinia ja juomana teetä + appelsiinimehua.
Aamulla huomattiin, että aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Tehtiin yhdessä päätös, että British Museum Egypti-osastoineen on pakko jättää käymättä.
Ensimmäinen kohde oli Jussin must-see kohde eli Westminster Abbey. Kirkosta räpsittiin kuvia ja käytiin siinä muistomyymälässä. Onneksi oltiin aamulla liikkeellä, joten kauhea rysis tuolla ei ollut. Meidän harmiksi siinä lähti juuri joku opastuskierros, joten pari kertaa jouduttiin rysikseen. Jussi otti itselleen englanninkielisen opastuskuulokkeen ja kertoi minulle tapahtumista. Nähtiin mm. Elisabet 1 ja hänen vihanaisensa eli Skottien Maryn haudat, Kuninkaallisten kruunajaisissa käytettävän tuolin. Kirkon sisältä olevasta kaupasta löytyi Newtonin haudasta kortti -kirkon sisällä kun ei saa kuvata. Nähtiin myös tuo hautamonumentti livenä ja tuo oli fysikkaa opiskelleelle Jussille matkan elämys. Sade oli yltynyt kirkossa kiertelyn aikana. Käytiin silti viereisessä Tescossa ostamassa pientä purtavaa ja otettiin samalla kirkoista ja parlamenttitalosta kuvia. Big Ben oli minulle pienoinen pettymys, odotin sen olevan hieman isompi.
Sen jälkeen suunnattiin Trafalgar Squarelle ja mentiin ensiksi Thamesin rantaa. Lontoon maailmanpyörässä olisi varmasti nähnyt paljon, mutta en saanut Jussia sinne houkutelluksi. Aukiolla räpsittiin sitten kuvia Lord Nelsonin Monoliitistä ja Amiriliteetin riemukaaresta. Seuraavaksi suunnattiin Charing Cross Roadille ja etsittiin Foyle´sin kirjakauppaa. Jussin äiti oli toivonut joululahjaksi kreikankielistä sanakirjaa ja tuota kirjaa ei löydy joka kaupasta. Kyselyiden jälkeen kirjakauppa löytyi yllättävän läheltä, mutta tuota kirjaa siellä ei ollut. Onneksi toinen toivekirja löytyi.
Tuolta palatessamme alkoi nälkä yllättämään. Palace Theatren vierestä löytyi sitten pubi ja mentiin sitten tuonne syömään. Jussi tilasi perinteistäkin perinteikkäämmän annoksen eli Fish and chipsit ja itse taas club sandwichin. Tosin ensiksi minulle tuotiin kalaa ja sipsejä, mutta tarjoilija tajusi mokan. Söin sitten Jussilta vähän kalaa ja ranskisia omaa ruokaa odotellessa. Pian tuotiin myös minun leipä ja lisukkeena oli myös salaattia ja ranskalaisia. Rasvasta, mutta niiiiiiin hyvää. Tuli sellainen tunne, että voisin asua Lontoossa pidemmän ajan, kierrellä eri kohteissa ja syödä pubeissa joka päivä tai ainakin viikko.
Palasimme takaisin Tafalgar Squarelle. Tuon kiertelyn aikana sadekin oli tauonnut, eikä satanut enää reissun aikana pisaraakaan. Eräästä matkamuisto myymästä ostin pienemmän karhuherra Paddingtonin lapsuudenkotiin vietäväksi. Pian tulikin sitten tuo kiertoajelubussiyhtiön bussi. Näpsittiin sitten lisää kuvia sieltä bussin yläosasta ja suunnattiin kohti minun reissun must-kohdetta eli St.Paul´s Catedralia.
Olin joskus teini-ikäisenä lukenut Sir Christopher Wrenistä ja vanhan St.Paulin katedraalin palosta + uuden rakentamisesta jonkun kirjan. En todellakaan muista tuon kirjan nimeä, mutta siitä asti minulle on ollut ISO HAAVE nähdä tuo upea rakennus. Jo Katedraalin ulkopuolella olin todella liikuttunut ja sisälle astuessani tunne vain voimistui. Tuo on mykistävän kauniin upea rakennus. Olin vain hiljaa ja ihailin näkymiä kirkon sisällä. Kävimme myös alakerran kryptassa ja nähtiin Wellingtonin, Nelssonin ja tietysti Wrenin haudat sekä tietysti piti ostaa muutama kortti tai sellainen korttivihkon ko. katedraalista, samoin jääkaappimagneetti ja pinssi.
Takaisin kryptassa noustessamme oli hiljainen hetki ja rukoiltiin Isä meidän enkuksi ja kuultiin herran siunaus. Pappi pyysi sitten tulemaan keskustelemaan, jos on jotain mielenpäällä.
Minun oli pakko mennä puhumaan siitä, mitä tämä rakennus minulle merkitsi ja onneksi oli Jussi tulkkina. Pappi oli todella otettu tuosta palautteesta. Kysyi, mistäpäin oltiin ja kertoi haluavansa joskus tulla käymään Baltian maissa ja Skandinaviassa. Toivottavasti tulee. Lopuksi toivotettiin vielä herran siunausta puolin ja toisin. Seuraavaksi kiivettiin sinne kupoliin. Se oli yllättävän raskasta tällaiselle huonokuntoiselle henkilölle ja lisäksi raskas pubi-ruoka ei ehkä ole paras ruoka ennen tuota operaatiota. Ensimmäisen kerran korkealle kiivettäessä tuli minulle huimauskohtaus. Oltaisiin voitu kiivetä katolle asti ottamaan kuvia, mutta parempi olla vaivaamatta kopea liikaa ja tultiin alas. Lopuksi vielä lahjoitettiin muutama kolikko kirkon hyväksi menevään keräykseen. Myös Jussille tämä paikka oli hieno kokemus. Minulle tuo on ehdottomasti kaunein rakennus, missä olen koskaan vieraillut ja voi olla, ettei tuota mielipidettä minun osaltani kovin helposti muuteta. Olen aina rakastanut historiallisia rakennuksia ja myös kirkkohistoriaa.
St.Paulilta jatkettiin sitten kiertoajelua eli mentiin mm. London Bridgen yli ja saatiin hyviä kuvia Tower Bridgestä, samoin mentiin tuon Tower Brigen yli ja tietysti Towerin linnan ohi. Linnan edellä olevat rakennustelineet ja puut estivät hyvien kuvien saamisen. Myös Parlamenttirakennus tuli kuvattua. Meidän piti jäädä bussisa tietyllä pysäkillä, mutta jostain syystä bussi ei mennyt opaskartan mukaista reittiä. Pian huomattiin lähipubi eli Albert ja sitten vaan pysäkkinappulaa. Mentiin alakertaan bussin ollessa liikkeellä ja meinasin teloa itseni. Onneksi taisin saada vain mustelman. Jäätiin sitten pois Buckinghamin Palacen luota.
Sieltä sitten hotellille ja syötiin vähän sapuskaa + vaihdettiin vaatteet iltaa varten. Illalla oli ohjelmassa joululahjaksi Jussin äidiltä saatu London Symphony Orchestra:n konsertti The Barbiganissa. Ohjelmistossa oli Mendelssohnin viulukonsertto ja Mahlerin Sinfonia nro 10. Meitä kiinnosti enemmän tuo Mendelssohn.
Seuraava operaatio oli sitten suuntaaminen metrolle ja mentiin lähimmälle eli St.Jamesin asemalle. Metroasema löytyi helposti, mutta oikeastaan metrolippujen osto oli varsinainen operaatio. On se kumma, että lippuja voi ostaa asemalta vain automaateista ja pitää olla tasaraha. Saatiin sentäs avulias virkailija avuksi. Vaikka käytiin vaihtamassa sopivankokoista rahaa, ei se automaatti meinannut huolia meidän kolikoita. Onneksi toisella virkailijalla oli sitten vaihtokolikko ja saatiin liput ostetuksi sekä neuvo, mihin suuntaan pitää mennä.
Metro oli yllättävän helppo käyttää, varsinkin kun ei tarvinnut vaihtaa. Mennessä piti seistä osan matkaa, mutta tullessa saatiin istua todella tyhjässä vaunussa. Barbicanin asemalta löydettiin helposti perille ja saatiin neuvot oikealle ovelle. Ei ostettu ennen konserttia mitään juomista ja se oli virhe. Jussilla oli ollut yskää koko ajan ja myös minulle alkoi tulla lentsun oireita. Kroppa ehti jo tottua Suomen kylmempiin keleihin, kun Lontoossa oli lämmintä sellaiset 12-15 astetta.
Barbican oli yhdellä sanalla kuvattu eli kotoisa. Ei siis mikään mahtipontinen marmoria ja kultaa kimalteleva rakennus vaan taustat puusta ja penkit tietysti kangasta. Tuolla ei myöskään ollut kovin tarkkaa lippukontrollia ja takit sai tuoda sisälle saliin. Tiedä sitten mistä syystä, mutta varsinkin Jussia yskitti jo viulukonserton aikana, minuakin jonkin verran, mutta ei niin pahasti vielä. Ensimmäiseltä parvelta ja sivusta näkyi todella hyvin lavalle. Hyvin nuori viulisti selvisi tuosta urakasta ja eläytyminen sekä häneltä että kapelimestarilta oli hienoa katseltavaa. On se ihmeellinen lahja saada viulu soimaan tuolla tavalla. Eikä aploodeista meinannut tulla loppua.
Puoliajalla mietittiin, että josko lähdettäisiin pois. Mahler ei oikein ole kummankaan suosikkeja. Oli kuitenkin lahjasta kyse, joten päätettiin jäädä. Ostettiin sitten kupilliset teetä. Väliajan jälkeen jostain oli mm. meidän viereen ilmestynyt pariskunta. Joko myöhästynyt näytöksestä tai sitten tullut esim. ylemmältä parvelta. Olisi muuten säästänyt rahaa ja paljon, jos olisi ostanut halvemmat liput ja siirtynyt vahingossa paremmalle paikalle. Ei tuo tosiaan ollut mitenkään loppuunmyyty.
Toinen puolisko oli sitten varsinasta yskäkonserttia meidän osalta. Vähän kävi sääliksi vieressä istuvia. Muutenkin minua alkoi nukuttamaan ja ensimmäisen kerran ymmärrän heitä, jotka ovat jopa kuorsanneet konsertissa.. Eipähän tarvitse mennä Mahleria vähän aikaan kuuntelemaan. Muutenkin taisi kapelimestari soitattaa tuota normaalia hitaammassa temmossa, sillä tuo kesti yli tunnin. Ei jääty sitten aploodeja kuulemaan vaan lähdettiin pois, muutaman muun tehdessä samoin. Ovenpielessä ollut henkilö kommentoi jotain tilanteesta, mutta en saanut mitään selvää.
Takit kiinni ja takaisin metroasemalle. Mentiin vahingossa väärään suuntaan, mutta onneksi Moorgaten metroasema oli lähellä. Tosiaan oli vähän porukkaa metrossa. Metrosta piti sitten poistua toiseen suuntaan, sillä se meidän pääty asemasta oli suljettu. Onneksi Victoria Street oli lähellä. Jussi meinasi hakea iltapalaksi pitsaa Pizza Hutista. Itse olin bongannut lähempää Express Pizzerian, joten mentiin sinne. Otettiin ihan perus margarita-pitsa mukaan. Minulla ei ollut kovin kova nälkä, sen verran hyvin rasvainen pubiruoka vie nälän, mutta Jussille tuo upposi.
Sisäpihalla oli porukkaa juhlimassa, mutta oli niin väsynyt ja lääkkeiden (yskänlääke, burana 600 ja se Panacodia vastaava) ottamisen jälkeen olin unessa ja nopeasti.
torstai 19. marraskuuta 2009
Lontoon reissu osa 2: Nähtävyyksiä, shoppailua ja roskaruokaa
Aamulla heräsin sitten suomen aikaan kuudelta eli paikallista aikaa neljältä. Kävin vessa ja vähän aikaa torkahdin, mutta kuudelta paikallista aikaa laitoin sitten lukuvalon ja luin lehteä. Onneksi otin mukaan pari lehteä, olisi muuten kirjat tullut äkkiä luetuksi. Vähän ennen klo seiskaa Jussikin suostui nousemaan. Aamupalaksi syötiin sitten edellisenä iltana ostettu seesaminsiemenbagel ja itse otin vähän patonkia, mandariinia ja juotiin teetä + appelsiinimehua. Vähän ennen kasia lähdettiin sitten liikkeelle.
Ensimmäiseksi mentiin ihan lähellä olevan Westminster Chappelin (siis paljon pienempi kuin tämä kuuluisa Westminster Abbey) ohitse, tällä kertaa ei vielä tuosta kirkosta otettu kuvia, mutta myöhemmin sitten. Ensimmäinen varsinainen kohde oli erittäin lähellä hotellia ollut Buckingham Palace eli siis Kuninkaallisten asunto. Näytti Ellu olleen kotona, kun oli lippu tangossa. Olihan se hieno rakennus ja varsinkin ne portit oli upeat, mutta tuollaisessa pytingissä kyllä eksyisi helposti ja siivottavaa riittää kokonaiselle armeejalle. Myös aukiolla olevasta Victoria-memorial patsaasta tuli otettua kuvia.
Toiseksi suunnattiin Wellingtonin aukion suuntaan eli käveltiin greenparkin ja palatsin puutarhan vierustaa. Oli muuten todella upean aurinkoinen syyskeli koko päivän. Matkalla aukiolle räpsiittiin muutama kuva syksyisestä Lontoosta ja paikallisesta ruskasta. Wellingtonin aukiolla otettiin sitten kuvia tietysti siitä paikallisten riemukaaresta, muutamasta muistomerkistä sekä itse Waterloon taistelun sankarista.
Kolmantena kohti Hyde Parkkia ja Dianan muistoksi tehtyä aluetta. Matkalla puistoon alikulkutunnelissa oli kaksi koditonta koiransa kanssa. Jussi sitten tahtoi antaa heille muutaman kolikon, kun näyttivät ihan kunnollisilta henkilöiltä. Jos kerran Jussi haluaa muutaman kolikon antaa, en minä pistä sitä vastaan. Puistossa sitten huomattiin muutama prinsessa Dianan memorial walk kyltti ja lähdettiin kulkemaan muistomerkille niitä pitkin. Mentiin mm. ihanan ruusutarhan läpi. Jostain kumman syystä noita laattoja ei enää ollut tuon ruusupuutarhan toisessa päässä, mutta jatkettiin silti matkaa. Pian tulikin serpentine-järvi vastaan, joten oikealla puolella oltiin. Järven rataa jatkettiin sitten eteenpäin. Järvessä bongattiin ainakin hanhia -oli ne pulleita otuksia Hesan sorsiin verrattuna. Myös pari uimaria kävivät järvessä pulahtamassa.
Dianan muistomerkki oli ehkä reissun suurimpia pettymyksiä. Tosin en päässyt tuonne sisään, kun ei se ollut auki. Toisaalta vieressä ollut Isis -lintupatsas oli upea. Sitten suunnattiin kohti Albert-memorialia. Nuo kaksi muistomerkkiä kun ovat todella lähellä toisiaan. Matkalla tuonne Jussi kävi vessassa. Itse en sitten viitsinyt penkille istahtaa, kun näytti sen verran savi/mutavelliltä se penkin alusta. Albert-memorial oli kyllä komein näkemämme kuninkaallisten muistomerkki, ei kyllä Victoria ollut isäpappansa muistomerkki. Jopa Jussi totesi, että kannatti tuonne asti kävellä. Samalla tuli myös kuvattua tien toiselle puolella oleva The Royal Albert Hall. Upea rakennus sekin.
Riitti sitten aamupäiväksi nähtävyydet eli suunnattiin erästä pientä ja tuntematonta kulmakauppaa kohti ;) No ei vaan eli Harroldsille kannattaa mennä tutustumaan jo ihan nähtävyytenä. Hieman oli tuonnekin käveltävää, kun ei uskallettu sentäs liikaa katuja oikoa. Harrodsilla olitiin sopivasti klo kymmeneltä eli juuri avaamisaikaan. Sisällä käytiin lähinnä makeispuolella, tuolta ostin Harrods-mukin ja -teetä sekä Leonidas lumiukkoaiheisen joulusuklaan. Pienen neuvonnan jälkeen löytyi myös se "turisti-puoti" eli Sovernies-osasto. Tuo lienee Harrodsin osastoista kohtuuhintaisin. tuolta mukaan tarttui yksi joululahja sekä itselle ainakin hauska ja taitettava kankainen kauppakassi, kynäsetti sekä Harrods-aiheinen Karhuherra Paddingon. Itse kun olen pienenä flikkana nukkunut Paddington lakanoissa (äiti/täti teki ne minulle ja veljelleni), joten tuo karhuherra on tosiaan ollut monien unien vartija ja minulle tärkeä. Ensimmäisen kerran visa vinkui tuolla reissulla.
Harrodsilta päästiin nopeasti ulos ja seuraavaksi oli tarkoitus suunnata hotellille. No siinä kaupannurkilla käteen lyötiin sitten mäkkärin kupongit. Eli parilla tai kolmella punnalla sai hampurilaisen (big mac/kana/kala) sekä keskikokoiset ranskalaiset. Tarjous oli voimassa vain tänään ja siinä Harrodsin vieressä olevassa mäkkärissä. Ei muuta kuin sinne syömään. Itse otin kanahampurilaisen ja Jussi otti Fisun. Tuo Kanapurilainen oli nappivalinta. Juomana meillä oli ihan vaan vettä. Otettiin siis vesipullo mukaan, kun kierreltiin kaupungilla.
Mäkkärin jälkeen käytiin vielä GAP:N liikkessä ja sieltä ostin yhden ihanan t-paidan. Tuon t-paidan lisäksi ostin itselleni Lontoosta vian pyjamahousut + kaksi huivia. Matkalla hotelille alkoi sitten tuttu hermokipu. En tietysti hokannut ottaa Panacodeja mukaan, enkä heti kysyä apua tilanteeseen, mutta tuosta sitten lisää myöhemmin. Huomasin myös mm. korttiliikkeen, joten ostin tuolta muutaman Lontoo aiheisen kortin sekä vaan pari postimerkkiä.
Hotellin lähistöllä huomasin, että tuollahan on Mark&Spenserin liike (siis ei se kuuluisin ko. ketjun liikkeestä), joten eikun sinne. Jussille ostin tuolta joululahjaksi (itse valitsi) boxereita, sekä muuten tuliaisiksi Jussin siskon pojalle sekä työkaverini tytölle sellaisen body-setin -7 bodya sai 8 punnalla (1 punta = 1,1 euroa) sekä veljenpojilleni sellaiset Tuomas-veturi oloasut. Jo toinen Visa-ostos.
Matkalla hotellille otettiin sitten kuvia vielä hotellin lähellä olleesta ihanasta ja pienestä rakennuksesta siinä luki seuraavaa: "This School founded 1688 eli kyseessä on Blewcoat Schoolin rakennus, jossa on nykyisin viehättävä lahjatavarakauppa. Kyseessä oli siis köyhille suunnattu koulu ja todennäköisesti St-Jamesin alueen ensimmäisiä kunnallisia poikakouluja. Tosin wikin mukaan kyseinen rakennus on rakennettu 1700-luvulla. Voihan se olla, että aikaisempi rakennus on tuhoutunut tai muuten pitänyt uudistaa. Jos vaan mahdollista, kannattaa vierailla ko. rakennuksessa.
Hotellilla sitten levättiin vähän aikaa ja mietittiin, mitä seuraavaksi. Mun koiven tilanne ei ollut parantunut, mutta pohjalaaset eivät kovin helposti luovuta, joten päätettiin sitten lähteä shoppailemaan Oxford-Streetin suuntaan. Matkalla taas muutama kuva ja mentiin hitaasti, mutta varmasti Matkalla sitten huomattiin kiertoajelufirman esite-bussi. Ihmeteltiin mielessämme jo aikaisemmin kiertoajelun suolaista hintaa eli 25 puntaa/henkilö. Selvisi sitten esittelystä, että bussilippu on voimassa kaksi vuorokautta ja noita busseja voi käyttää siirtymisestä paikasta toiseen. Tosin viimeinen bussi lähtee n. klo 17.00 aikoihin. Lisäksi hintaan kuuluu risteily Thamesilta. Ostettiin sitten ne liput, mutta ei heti hypätty bussiin. Ostoskadulle päästessäni bongasin heti lahjatavarakaupan ja Liverpoolin huivin. Tietystihän se oli pakko ostaa. Ostin myös hauskan hiirimaton töihin (töissä ollut Liverpoolin The Copista kaverini ostama hiirimatto hajosi) sekä Liverpoolin avaimenperän. Liikkeessä olisi ollut myös sinitakkinen Karhuherra Paddingon, mutta kyllä se Harrodsin vihreätakkinen nalle on mulle kuitenkin rakas.
Seuraavaksi sitten eteenpäin ostoskatua. Käytiin siinä alkuperäisessä Mark&Spencer-tavaratalossa, mutta tuolta ei mitään ostettu. Selfbidges-tavaratalo on myös näkemisen arvoinen. Tuolla käytiin lastenosastolla ja ostin serkkuni tytölle lahjaksi sellaisen Barbin koirakylpysetin, kun sitä toivoi. Kierrettiin myös elintarvikeosastolla, mutta sieltä mitään ostettu. Pian päästiin yhteen matkan kohteista eli Disney Storeen. Tuolta kun oli muuuuutama joululahjatoive. Itselleni ostin Nasun (Nalle Puh ja Tikru on jo aikaisemmin) ja Nalle-Puh sukat. Lahjaksi ostettiin mm. leijonakuningas-pehmoja, erään Nalle Puh-sarjan hamon puku sekä sellainen suloinen Nalle-Puh-vauvan potkupuku sekä tietysti Disney Storen lahjakassi. On muuten todella kestävää materiaalia se. Kolmannen kerran päivän aikana ostokset visalle. Mietittiin vielä suunnitelmia, mutta ei jatkettu ostoskatua eteenpäin vaan palattiin takaisin. Käytiin sitten matkalla bussille ostamassa KFC:ssä sellainen pieni eväsboksi. Tuosta olisi syönyt hyvin 3-4 henkilöä, mutta meitä oli vain kaksi. Otettiin tuo setti siis mukaan ja mentiin kiertoajelubussille. Hieman saatiin odottaa bussia ja ruuat ehti jäähtyä. Mentiin sitten bussilla Parlamenttiaukiolle. Kuvia ei otettu, sillä ilta alkoi hämärtyä.
Jäätiin siis Parlamentin kulmilla pois ja nähtiin vilaus mm. Big Benistä. Jos oltaisiin menty tuonne päivää aikaisemmin oltaisiin todennäköisesti käyty katsomassa Parlamentin avajaisseremoniaa (18.11). Tuolta oli yllättävän lyhyt kävelymatka hotellille. KFC:n tuotteita oli moni moittinut. Kun on tarpeeksi nälkäinen, kyllä tähän flikkaan roskaruoka uppoaa. Tosin täytyy myöntää, että ei me tuota settiä jaksettu kokonaan syödä, mutta 13 punnalla ehdottomasti sai rahoille vastinetta. Muutenkin tuo oli minulle sellainen kerran/pari elämässä juttu eli nyt on kokeiltu KCF:n sapuskat.
Sapuskan jälkeen sitten kylpyyn. Kyllähän se teki hyvää vähän aikaa, mutta olisihan se pitänyt muistaa, ettei issias lämpimästä tykkää. Vähän ajan kuluttua hermokipu vaan paheni pahenemistaan. Sain vihdoin Jussin pyydettyä kaveriksi kysymään apua respasta. Onneksi oli sanakirja mukana. Vaikka Jussi pari vuotta Losissa opiskelleena osaakin englantia paljon paremmin kuin minä oli tuo iskias-sana hänelle vieras. Muutenkin yllätyin siitä, miten hyvin itse pärjäsin englannilla ja uskalsin sitä käyttää, vaikka luulin, että olen ihan umpisurkea eikä koulunumeroni enkussa (kiitos yläasteen enkunmaikan) olleet todellakaan mitään kiidettäviä, ennemmin tyydyttäviä tai välttäviä.
Respassa selvisi, että lähistöllä olisi terveysasema, mutta se ja apteekki oli tietysti jo kiinni. Opin suosiolla, että nyt lähtee Panacodit ressulle mukaan. Onneksi sentäs hokasin ottaa Burana 600:t mukaan. Jussi kävi vielä kysymässä kylmää. Kuulemma kerroksissa on jääpala-automaatit ja huoneissa niille astiat. Jussi kävi hakemassa jääpaloja. Ei muuta kuin jäät muovipussiin ja koivelle kylmää. Hieman tuo helpotti tilannetta. Nyt jaksettiin valvoa jonnekin iltakymmeneen paikallista aikaa. Sitten uni kutsui tai niin luulin.. No joskus puolenyön aikaan selvisi se sisäpihan ihanuus eli siellä oli terassi. Heräsin siihen, kun joku emäntä puhua kailotti ja kikatti niiiiin läpitunkevalla äänellä. Oli siellä myös pari miestä, mutta heidän äänensä tuskin olisi mua herättänyt. Ei muuta kuin Jussilta lauseet valmiiksi ja soitto respaa. Kuulin myös, että ainakin joku toinen valitti samasta asiasta. Muutenkin tuo hermokipu piti valveilla, joten kovin montaa tuntia tullut nukutuksi. Siitä lisää seuraavan päivän kertomuksessa.
Ensimmäiseksi mentiin ihan lähellä olevan Westminster Chappelin (siis paljon pienempi kuin tämä kuuluisa Westminster Abbey) ohitse, tällä kertaa ei vielä tuosta kirkosta otettu kuvia, mutta myöhemmin sitten. Ensimmäinen varsinainen kohde oli erittäin lähellä hotellia ollut Buckingham Palace eli siis Kuninkaallisten asunto. Näytti Ellu olleen kotona, kun oli lippu tangossa. Olihan se hieno rakennus ja varsinkin ne portit oli upeat, mutta tuollaisessa pytingissä kyllä eksyisi helposti ja siivottavaa riittää kokonaiselle armeejalle. Myös aukiolla olevasta Victoria-memorial patsaasta tuli otettua kuvia.
Toiseksi suunnattiin Wellingtonin aukion suuntaan eli käveltiin greenparkin ja palatsin puutarhan vierustaa. Oli muuten todella upean aurinkoinen syyskeli koko päivän. Matkalla aukiolle räpsiittiin muutama kuva syksyisestä Lontoosta ja paikallisesta ruskasta. Wellingtonin aukiolla otettiin sitten kuvia tietysti siitä paikallisten riemukaaresta, muutamasta muistomerkistä sekä itse Waterloon taistelun sankarista.
Kolmantena kohti Hyde Parkkia ja Dianan muistoksi tehtyä aluetta. Matkalla puistoon alikulkutunnelissa oli kaksi koditonta koiransa kanssa. Jussi sitten tahtoi antaa heille muutaman kolikon, kun näyttivät ihan kunnollisilta henkilöiltä. Jos kerran Jussi haluaa muutaman kolikon antaa, en minä pistä sitä vastaan. Puistossa sitten huomattiin muutama prinsessa Dianan memorial walk kyltti ja lähdettiin kulkemaan muistomerkille niitä pitkin. Mentiin mm. ihanan ruusutarhan läpi. Jostain kumman syystä noita laattoja ei enää ollut tuon ruusupuutarhan toisessa päässä, mutta jatkettiin silti matkaa. Pian tulikin serpentine-järvi vastaan, joten oikealla puolella oltiin. Järven rataa jatkettiin sitten eteenpäin. Järvessä bongattiin ainakin hanhia -oli ne pulleita otuksia Hesan sorsiin verrattuna. Myös pari uimaria kävivät järvessä pulahtamassa.
Dianan muistomerkki oli ehkä reissun suurimpia pettymyksiä. Tosin en päässyt tuonne sisään, kun ei se ollut auki. Toisaalta vieressä ollut Isis -lintupatsas oli upea. Sitten suunnattiin kohti Albert-memorialia. Nuo kaksi muistomerkkiä kun ovat todella lähellä toisiaan. Matkalla tuonne Jussi kävi vessassa. Itse en sitten viitsinyt penkille istahtaa, kun näytti sen verran savi/mutavelliltä se penkin alusta. Albert-memorial oli kyllä komein näkemämme kuninkaallisten muistomerkki, ei kyllä Victoria ollut isäpappansa muistomerkki. Jopa Jussi totesi, että kannatti tuonne asti kävellä. Samalla tuli myös kuvattua tien toiselle puolella oleva The Royal Albert Hall. Upea rakennus sekin.
Riitti sitten aamupäiväksi nähtävyydet eli suunnattiin erästä pientä ja tuntematonta kulmakauppaa kohti ;) No ei vaan eli Harroldsille kannattaa mennä tutustumaan jo ihan nähtävyytenä. Hieman oli tuonnekin käveltävää, kun ei uskallettu sentäs liikaa katuja oikoa. Harrodsilla olitiin sopivasti klo kymmeneltä eli juuri avaamisaikaan. Sisällä käytiin lähinnä makeispuolella, tuolta ostin Harrods-mukin ja -teetä sekä Leonidas lumiukkoaiheisen joulusuklaan. Pienen neuvonnan jälkeen löytyi myös se "turisti-puoti" eli Sovernies-osasto. Tuo lienee Harrodsin osastoista kohtuuhintaisin. tuolta mukaan tarttui yksi joululahja sekä itselle ainakin hauska ja taitettava kankainen kauppakassi, kynäsetti sekä Harrods-aiheinen Karhuherra Paddingon. Itse kun olen pienenä flikkana nukkunut Paddington lakanoissa (äiti/täti teki ne minulle ja veljelleni), joten tuo karhuherra on tosiaan ollut monien unien vartija ja minulle tärkeä. Ensimmäisen kerran visa vinkui tuolla reissulla.
Harrodsilta päästiin nopeasti ulos ja seuraavaksi oli tarkoitus suunnata hotellille. No siinä kaupannurkilla käteen lyötiin sitten mäkkärin kupongit. Eli parilla tai kolmella punnalla sai hampurilaisen (big mac/kana/kala) sekä keskikokoiset ranskalaiset. Tarjous oli voimassa vain tänään ja siinä Harrodsin vieressä olevassa mäkkärissä. Ei muuta kuin sinne syömään. Itse otin kanahampurilaisen ja Jussi otti Fisun. Tuo Kanapurilainen oli nappivalinta. Juomana meillä oli ihan vaan vettä. Otettiin siis vesipullo mukaan, kun kierreltiin kaupungilla.
Mäkkärin jälkeen käytiin vielä GAP:N liikkessä ja sieltä ostin yhden ihanan t-paidan. Tuon t-paidan lisäksi ostin itselleni Lontoosta vian pyjamahousut + kaksi huivia. Matkalla hotelille alkoi sitten tuttu hermokipu. En tietysti hokannut ottaa Panacodeja mukaan, enkä heti kysyä apua tilanteeseen, mutta tuosta sitten lisää myöhemmin. Huomasin myös mm. korttiliikkeen, joten ostin tuolta muutaman Lontoo aiheisen kortin sekä vaan pari postimerkkiä.
Hotellin lähistöllä huomasin, että tuollahan on Mark&Spenserin liike (siis ei se kuuluisin ko. ketjun liikkeestä), joten eikun sinne. Jussille ostin tuolta joululahjaksi (itse valitsi) boxereita, sekä muuten tuliaisiksi Jussin siskon pojalle sekä työkaverini tytölle sellaisen body-setin -7 bodya sai 8 punnalla (1 punta = 1,1 euroa) sekä veljenpojilleni sellaiset Tuomas-veturi oloasut. Jo toinen Visa-ostos.
Matkalla hotellille otettiin sitten kuvia vielä hotellin lähellä olleesta ihanasta ja pienestä rakennuksesta siinä luki seuraavaa: "This School founded 1688 eli kyseessä on Blewcoat Schoolin rakennus, jossa on nykyisin viehättävä lahjatavarakauppa. Kyseessä oli siis köyhille suunnattu koulu ja todennäköisesti St-Jamesin alueen ensimmäisiä kunnallisia poikakouluja. Tosin wikin mukaan kyseinen rakennus on rakennettu 1700-luvulla. Voihan se olla, että aikaisempi rakennus on tuhoutunut tai muuten pitänyt uudistaa. Jos vaan mahdollista, kannattaa vierailla ko. rakennuksessa.
Hotellilla sitten levättiin vähän aikaa ja mietittiin, mitä seuraavaksi. Mun koiven tilanne ei ollut parantunut, mutta pohjalaaset eivät kovin helposti luovuta, joten päätettiin sitten lähteä shoppailemaan Oxford-Streetin suuntaan. Matkalla taas muutama kuva ja mentiin hitaasti, mutta varmasti Matkalla sitten huomattiin kiertoajelufirman esite-bussi. Ihmeteltiin mielessämme jo aikaisemmin kiertoajelun suolaista hintaa eli 25 puntaa/henkilö. Selvisi sitten esittelystä, että bussilippu on voimassa kaksi vuorokautta ja noita busseja voi käyttää siirtymisestä paikasta toiseen. Tosin viimeinen bussi lähtee n. klo 17.00 aikoihin. Lisäksi hintaan kuuluu risteily Thamesilta. Ostettiin sitten ne liput, mutta ei heti hypätty bussiin. Ostoskadulle päästessäni bongasin heti lahjatavarakaupan ja Liverpoolin huivin. Tietystihän se oli pakko ostaa. Ostin myös hauskan hiirimaton töihin (töissä ollut Liverpoolin The Copista kaverini ostama hiirimatto hajosi) sekä Liverpoolin avaimenperän. Liikkeessä olisi ollut myös sinitakkinen Karhuherra Paddingon, mutta kyllä se Harrodsin vihreätakkinen nalle on mulle kuitenkin rakas.
Seuraavaksi sitten eteenpäin ostoskatua. Käytiin siinä alkuperäisessä Mark&Spencer-tavaratalossa, mutta tuolta ei mitään ostettu. Selfbidges-tavaratalo on myös näkemisen arvoinen. Tuolla käytiin lastenosastolla ja ostin serkkuni tytölle lahjaksi sellaisen Barbin koirakylpysetin, kun sitä toivoi. Kierrettiin myös elintarvikeosastolla, mutta sieltä mitään ostettu. Pian päästiin yhteen matkan kohteista eli Disney Storeen. Tuolta kun oli muuuuutama joululahjatoive. Itselleni ostin Nasun (Nalle Puh ja Tikru on jo aikaisemmin) ja Nalle-Puh sukat. Lahjaksi ostettiin mm. leijonakuningas-pehmoja, erään Nalle Puh-sarjan hamon puku sekä sellainen suloinen Nalle-Puh-vauvan potkupuku sekä tietysti Disney Storen lahjakassi. On muuten todella kestävää materiaalia se. Kolmannen kerran päivän aikana ostokset visalle. Mietittiin vielä suunnitelmia, mutta ei jatkettu ostoskatua eteenpäin vaan palattiin takaisin. Käytiin sitten matkalla bussille ostamassa KFC:ssä sellainen pieni eväsboksi. Tuosta olisi syönyt hyvin 3-4 henkilöä, mutta meitä oli vain kaksi. Otettiin tuo setti siis mukaan ja mentiin kiertoajelubussille. Hieman saatiin odottaa bussia ja ruuat ehti jäähtyä. Mentiin sitten bussilla Parlamenttiaukiolle. Kuvia ei otettu, sillä ilta alkoi hämärtyä.
Jäätiin siis Parlamentin kulmilla pois ja nähtiin vilaus mm. Big Benistä. Jos oltaisiin menty tuonne päivää aikaisemmin oltaisiin todennäköisesti käyty katsomassa Parlamentin avajaisseremoniaa (18.11). Tuolta oli yllättävän lyhyt kävelymatka hotellille. KFC:n tuotteita oli moni moittinut. Kun on tarpeeksi nälkäinen, kyllä tähän flikkaan roskaruoka uppoaa. Tosin täytyy myöntää, että ei me tuota settiä jaksettu kokonaan syödä, mutta 13 punnalla ehdottomasti sai rahoille vastinetta. Muutenkin tuo oli minulle sellainen kerran/pari elämässä juttu eli nyt on kokeiltu KCF:n sapuskat.
Sapuskan jälkeen sitten kylpyyn. Kyllähän se teki hyvää vähän aikaa, mutta olisihan se pitänyt muistaa, ettei issias lämpimästä tykkää. Vähän ajan kuluttua hermokipu vaan paheni pahenemistaan. Sain vihdoin Jussin pyydettyä kaveriksi kysymään apua respasta. Onneksi oli sanakirja mukana. Vaikka Jussi pari vuotta Losissa opiskelleena osaakin englantia paljon paremmin kuin minä oli tuo iskias-sana hänelle vieras. Muutenkin yllätyin siitä, miten hyvin itse pärjäsin englannilla ja uskalsin sitä käyttää, vaikka luulin, että olen ihan umpisurkea eikä koulunumeroni enkussa (kiitos yläasteen enkunmaikan) olleet todellakaan mitään kiidettäviä, ennemmin tyydyttäviä tai välttäviä.
Respassa selvisi, että lähistöllä olisi terveysasema, mutta se ja apteekki oli tietysti jo kiinni. Opin suosiolla, että nyt lähtee Panacodit ressulle mukaan. Onneksi sentäs hokasin ottaa Burana 600:t mukaan. Jussi kävi vielä kysymässä kylmää. Kuulemma kerroksissa on jääpala-automaatit ja huoneissa niille astiat. Jussi kävi hakemassa jääpaloja. Ei muuta kuin jäät muovipussiin ja koivelle kylmää. Hieman tuo helpotti tilannetta. Nyt jaksettiin valvoa jonnekin iltakymmeneen paikallista aikaa. Sitten uni kutsui tai niin luulin.. No joskus puolenyön aikaan selvisi se sisäpihan ihanuus eli siellä oli terassi. Heräsin siihen, kun joku emäntä puhua kailotti ja kikatti niiiiin läpitunkevalla äänellä. Oli siellä myös pari miestä, mutta heidän äänensä tuskin olisi mua herättänyt. Ei muuta kuin Jussilta lauseet valmiiksi ja soitto respaa. Kuulin myös, että ainakin joku toinen valitti samasta asiasta. Muutenkin tuo hermokipu piti valveilla, joten kovin montaa tuntia tullut nukutuksi. Siitä lisää seuraavan päivän kertomuksessa.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Lontoon reissu osa 1: Matkustuspäivä 18.11.2009
Herätyskello oli soimassa 7.30 aikoihin, mutta tämä flikka heräsi jo ensimmäisen kerran jo yöllä ja joskus 6.30 aikoihin nousin ylös. Yllättävän hyvin sain nukutuksi, sillä yleensä tahtoo yöunet mennä jo siitä, että pitää lähteä junalla Jyväskylään, tuonne on kuitenkin reissattu aika monta kertaa enemmän kuin Lontooseen.
Suurin osa tavaroista oltiin pakattu jo illalla, joten aamulla oli enää pientä hienosäätöä. Matkaan lähti siis yksi iso matkalaukku (joka sisällä oli varalta kaksi pienenpää laukkua) sekä molemmilla reput. Jussin isä tuli viemään meidät kentälle n. 9.30 aikoihin. Helsingin kentällä oltiin siis klo 10.00 ja heti lähtöselvitykseen. Varsinaisesti olin tuon lähtöselvityksen tehnyt edellisenä päivänä töissä -on muuten helppoa tehdä netissä, mutta en hokannut sitä, että matkalaukkutarran olisi voinut tulostaa siitä automaatista. Nopeasti jono eteni ja saatiin laukku reissuun.
Siitä sitten mentiin suoraan terminaalin puolelle.. Vähän aikaa kierreltiin siellä ja katsottiin mm. kirjakaupan tarjontaa. Jussi kun ei sitten muistanut ottaa kirjaa mukaan. Eipä sitä kirjaa pahemmin ehtinyt/jaksanut lukea kuin koneessa ja onneksi oli mennen tullen lehtiä tarjolla. Tuntia ennen lähtöä mentiin sitten turvatarkatukseen. Kokeneena matkustajana Jussi sitten unohti tyhjentää mm. lompakon housuntaskuista ja joutui heti tutkittavaksi. Hieman mua huvitti tuo tilanne
Blue 1:n MD -9 kone oli aikaslailla täynnä. Osa tietysti oli liikemiehiä ja osa turisteja. Tietysti myös Finskin lakko vaikutti tuohon. Koneessa istuessa tuli sitten tieto, että Lontoon suunnalla on paha myrsky ja ennen kaikkea kova tuuli ja lähtö viivästyy n. tunnin. Kuulemma parhaiten saadaan lupa, kun ollaan lähtövalmiudessa. Jouduttiin sitten siirtymään siitä terminaalin luota odottamaan väliaikaiseen parkkiin lähtöä. Mielessä ajattelin, että voi kele, nyt perilläoloaika lyhenee ja paljon. Ei se tunti loppujenlopuksi niin paljon tee, mutta olisi ollut kiva päästä valoisaan aikaan hotlalle (siitä sitten myöhemmin). Vajaan tunnin odottamisen jälkeen päästiin sitten reissuun, pelkäsin korvien lukkiintuvan, joten purkka oli kova sana. En uskaltanut katsoa ikkunasta ulos, sen verran kauan (yli 15-vuotta) oli edellisestä lentomatkasta aikaa.
Nousu sujui ongelmitta ja uskalsin katsella maisemia ja tietysti ihailla pilviä. Luin myös matkalle mukaan ottamani toisen kirjan loppuun lennon aikana. Lisäksi kärrystä ostettiin yksi patonki puoliksi ja appelsiinimehua + pringles-tuubi. Teetä ja vettä saatiin ilmaiseksi. Minulle myös lentokoon vessa eli "komero" oli aikamoinen kokemus. Ekaksi en edes uskonut, että sinne mahtuu. Toisella kertaa uskaltaudun sisään, mutta en sitten löytänyt sitä vessan-vedintä (seinässä painike/lattialla poljin) ja kutsuin epähuomiossa lentoemännän paikalle.
Vessareissun jälkeen alkoi sitten lentomatkan ja ehkä koko reissun pahin kärsimys. Oli jo ennen reissua pientä lentsua ja muutenkin aika ollut ongelmia korvien kanssa. Ihan yhtäkkiä alkoi kauhea kipu molemmissa korvissa ja tuntui, että pää räjähtää ja pian. Onneksi saatiin lentoemännältä sellaiset "mikki-hiiret" eli ensiksi kuumaa ja sitten toisin päin ne mukit korville tasaamaan paineet. Laskeutumista en pahemmin nähnyt, kun piti ottaa rillit pois. Laskeutuminen meni hyvin, toisin oltiin reilu tunti myöhässä aikataulussa...
Ei muuta kuin koneesta ulos, tosin meinasin ensiksi jäädä jumiin siihen penkkiin. Onneksi Jussi otti mun repun ja itse sain ottaa vain takin + olkalaukun (siis tuo olin alunperin repussa) mukaan koneeseen. Matkalla sitten takki päälle ja reppu selkään. Hieman on kokoja lentokentissä, sillä Lontoon puolella sai jo ennen tullitarkastusta kävellä satoja metrejä. Me päästiin läpi ihan ongelmitta, mutta edessäni passijonossa ollut mustaihoinen mieshenkilö joutui odottamaan -liekkö sitten väärennetyllä passilla liikenteessä.
Jo lentokentällä huomasi tuon kansainvälisyyden, sillä vastaan tuli muutama turbaanipäinen lentokentän työntekijä. Ei tuollaisia pahemmin Helsingin katukuvassa näy. Vaikka ei ihan ensimmäisenä oltu lentokoneesta ulos päästy, silti jouduttiin odottamaan laukkuja jonkin aikaa. Aika nopeasti ne tuli ja meidän laukku oli ihan ensimmäisten joukossa. Ei muuta kuin bussiterminaalia kohti. SAS:n + allianssi oli siis kolmosterminaalissa ja bussiterminaali tietysti ykkösessä, joten lisää kävelyä tuli ainakin kilsa, mutta bussiasemalle selvittiin. Pienen ihmettelyn jälkeen mentiin ostamaan bussilippua. Saatiin kuulla, että ehkä klo 15.30 paikallista aikaa (siis kaksi tuntia suomen aikaa jäljessä) lähtisi bussi kohti Victoria-Stationia (hotelli kun on noilla suunnilla). Virkailija myi varmuudeksi liput klo 16.30 lähtevään bussiin. Onneksi bussi tuli klo 15.40 aikoihin ja päästiin tuohon bussiin -ei ollut pahemmin muita matkustajia.
Matkalla sitten flikan pää pyöri kuin telkällä ;) Ensimmäisessä mutkassa havaitsin mm. lehmiä laitumella. Jos Helsinki-Vantaan näkymiä kuvataan ei niin kaupunkimaisiksi, hieman huvitti tuo maalaismaisuus minua. Matkalla ihailin mm. niitä ihania savupiippuja, joita aikaisemmin olen nähnyt vain leffoissa, pieniä kirkkoja, palatseja jne. Bussimatka kesti n. 50 minsaa..
Victorian bussiasemalta lähdettiin sitten suunnistamaan hotellille. Opaskirjasta olin katsonut, että matkaa ei ole paljon, mutta ei tietysti hokattu, että noita Victorian asemia on kaksi ja se lähempänä oleva asema on juna- ja metroasema. Lisäksi oli tullut jo hämärä, väsytti, oli nälkä ja tietysti uusi ympäristö hieman pelotti. Jussi ei edes minun mieliksi suostunut kysymään suuntaa, joten taisi tulla reissun ainoa kiukkukohtaus matkalla hotellille, kun tuntui ettei tuo matka ikinä lopu. Jussi arveli myöhemmin, että tuo matka oli ainakin kilsan. Sitä kun on varautunut muutaman sadan metrin matkaan, tuntuu tuo lisämatka uudessa paikassa ja oudossa ympäristössä turhauttavan pitkältä.
Hotellille (Crowne Placa London St.James Park) selvittiin kuitenkin kunnialla ja ei muuta kuin respasta hakemaan avainta. Huone oli Brittiläisittäin toisessa eli suomalaisittain kolmannessa kerroksessa. Tuo hotelli on ulkopuolelta ja netin kuvista paljon hienompi, mutta paikanpäällä selvisi, että se on ihana pittoreski -vanha rakennus kun on kyseessä. Huone oli sisäpihan puolella. Rauhalliselta tuo sisäpiha tuolloin vaikutti, mutta totuus selvisi myöhemmin... Vähänaikaa lepäiltiin tutustuttiin huoneeseen (siis oli oma kylppäri) ja vaatekaapissa mm. vedenkeitin ja kassakaappi sekä purettiin tavarat laukuista.
Päätettiin sitten lähteä syömään ja hieman tutustumaan ympäristöön. Syömään mentiin sitten hotellin omaan ravintolaan eli Bistro 51:een. Tuli sitten ensimmäisenä iltana syötyä reissun kallein annos ja ainoa tuossa hotellissa. Minun pihvi pippurikastikkeella ja ranskalaisilla oli takuuvarma nappivalinta. Jussin täytetty possu muussilla ja siiderikastikkeella ei ehkä niin hyvin uponnut. Kierrettiin sitten kortteli ja käytiin paikallisessa kaupassa eli sainsburyssä ostamassa aamupalatarvikkeet ja tietysti Cherry-kolaa. On muuten nuo limsat tuolla suunnalla aika paljon halvempia kuin kotosuomessa ja Alepan-kokoisesta kaupasta löytyy ihan erilainen valikoima.
Ei muuta kuin takaisin hotellille. Sitten oli vuorossa operaatio suihku. Seuraavalla kerralla tiedän, että kannattaa tutustua namiskoihin ennen kuin menee itse suihkuun. Oli vähän hakemista, kun ensiksi tuli jääkylmää ja sitten tulikuumaa vettä, mutta lopulta löytyi säätönappi ja sopivan lämpöistä vettä.
Yritettiin valvoa vähän pidempään, mutta klo 21 paikallista aikaa (eli 23 Suomen aikaa) oli pakko antaa periksi ja ruveta nukkumaan. Taisi uni tulla todella nopeasti. Lisää seuraavassa osassa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)