Loppuloman kuulumisia

Nopeasti se menee eli nyt lähes neljä viikkoa kestänyt kesäloma. Oli varmaan reiluun kymmeneen vuoteen pisin yhtäjaksoinen kesäloma, mutta olisi sitä voinut hyvin jatkaa toisen mokoman. Toisaalta on se mukava lasku töihin, kun tällä viikolla ei ole kuin pari työpäivää.

Loppuloma vietettiin ihan kotosalla, koska Jussilla alkoi työt juhannuksen jälkeisellä viikolla. Pari päivää hän tosin oli saikulla, kun venäytti selkänsä. Kuntoiltua sain jonkin verran, mutta enemmänkin olisi voinut tehdä. On ainakin tullut käytyä satsissa salilla useammin kuin vuosi sitten tähän aikaan. Kuntoilut ovat olleet lähinnä fillarointia, kävelyä ja kuntosalilla hikoilua.

Toissa viikonloppuna avasin tämän vuoden huolto- ja talkoilun eli oli jo edellisessä tekstissä mainitsemassa Bodominjärven ultra intervallissa huoltajana. Tämä ultramuoto on kehitetty Norjassa ja nyt siis rantautui suomeen. Osallistujia oli lopulta alle 20, kun tuli pari viimehetken peruutusta. Oli kiva, rento ja pienimuotoinen tapahtuma. Kerrankin ehti kisan aikana talkoolaiset jutella juoksijoiden kanssa. Tuli nähtyä sekä vanhoja tuttuja ja myös tavattua uusia tuttaivia + muutama nimimerkki tuolta Juoksufoorumilta sai kasvot.

Aurinkoakin sain todella hyvin ja huolimatta 30-kertoimisesta aurinkorasvasta onnistuin polttamaan mm. kädet, kasvot ja niskat. Toinen huono juttu oli se, että ei tajuttu riittävn ajoissa katsoa, oliko mökissä kenties lämmitys päällä. Ei meinannut siinä kuumuudessa tulla nukkumisesta mitään ja vuorokauden aikana sain nukutuksi ehkä joku 45 minsaa... Onneksi lomalla oli aikaa nukkua univelat pois.

Viime viikolla käytiin myös leffassa eli uusin ja viimeisin Harry Potter. Yksi parhaista ellei paras Potter-filmatisointi. Välillä juoni on vähän liian laahaava ja välillä oli taas jätetty tärkeitä juonenkäänteitä pois, nyt oli kaikki oleellinen mukana ja sopivasti kokoajan tapahtumia.

Tässä alkuviikolla kanavasurffailessa huomasin, että maikkarin leffalta tuli yksi klassikkoelokuva eli Atlantin valli murtuu. Pakko oli tuo hieno elokuva katsoa, kun en muista sitä aikaisemmin nähneeni. Yllättävän hyvin on aikaa kestänyt ja todella näkemisen arvoinen leffa. Tuli lähdettyä kuntoilemaan vähän turhan myöhään, mutta oli hyvä syy sille.

Lomalla olen saanut myös luetuksi paljon kirjoja. Vaikka on tullut luetuksi toistakymmentä kirjaa, ei lukemattomien kirjojen määrä ole kirjahyllystä pahemmin pienentynyt, kiitos mm. työpaikan kesäkirjakeräyksen, alennusmyyntien ja antikvariaattisen kirjakauppojen. Taitaa olla yli 70 lukematonta kirjaa omassa kijahyllyssä, eikä se siitä tunnu paljon vähenevän.

Tänä kesänä en pahemmin ole mitän raskaita klassikoita lukenut. Klassikoiksi voi toisaalta mainita lukemani Rudyard Kiplingin Viidakkoseikkailu, Caroll Lewiain Liisan seikkailut ihmemaassa (Liisa ihmemaassa) tai Richard Adamsin Ruohometsän kansaa. Ruohometsän kansaa eli jänisten seikkailut on vielä vaiheessa. Ihan mielenkiintoista lukea näin aikuisiällä lasten ja nuorten klassikoita, saa ihan erilaisen elämyksen kuin nuorempana. Lisäksi tuohon genreen sopi hyvin pari Ilkka Remensen nuorten-kirjaa eli Draculan Ratsu ja Operatio Solaris. Hyvin on Remes osannut kirjoittaa nuorille tarkoitettuja seikkailuja ja kyllä niitäkin voi näin vanhenpana lukea.

Lisäksi tuli luetuksi muutama joidenkin mielestä höppäkirja eli työpaikan kirjakeräyksestä bongaamani Lauren Weisbergerin Haluan Harry Wistonin. Kirjailijan tunnetuin kirja on muotielämän sijoittunut Pahoilainen pukeutuu Pradaan. Samaa sarjaa on myös kirja-alesta ostamani Candance Bushellin Sinkkuelämää kirja. En ollut tuotakaan lukenut ja muistelin, että se olisi ollut kirjalistalla. Nämä kaksi kirjaa lähtivät lainaksi Jussin siskolle tulevalle Kreikan lomareissulle.

Uusi tuttavuus oli Gaile Parkin ja hänen ihanan elämänmyönteinen Kigalin kakkukauppa. Turhaan ei ole sanottu, että Mma Ramotswe-kirjojen fanit pitävät myös kakkumestarki Angelista. Ei kannata lukea tuota näkäisenä. Ihana kirja ja jatkoakin on jo suomennettu.

Dekkareista luin Ruth Rendellin vanhempaa tuotantoa eli Vain lasta pirunkuva pelottaa. Lisäksi aloitin viimeisinä työpäivinä Agatha Christien Helmeilevä kuolema. Rendelliä en kovin paljon ole aikaisemmin lukenut ja siksi tiesin etten tuota kirjaa ollut aikasemmin lukenut. Christien kirjojen osalta oli kiva tavata uusi ennenlukematon tuttavuus. Dekkarifaneille molemmat ovat takuuvarmaa valintaa.

Remeksen lisäksi luin jo alkulomalla Kari Hotakaisen Ihmisen osa. Ei minusta niin hersyvän hauska kuin esim. Juoksuhaudantie, mutta toisaalta parempi kuin Iisakin kirkko. Hyviä oivalluksia ihmisen elämästä ja elämäntarinan myymisen hinnasta.

Tuli sitä yksi vakavamman sarjan kirja lomalla luetuksi eli ranskalaisen Philippe Claudelin Harmaat sielut. Sodan aikana aikana tapahtuneet pikkututön ja suositun opettajattaren murhat pistävät pienen kylän sekaisin. Tuomion oikeellisuudesta voi olla montaa mieltä. Ei ole turhaan palkittu tämä kirja. Kirjailijan toinen suomennettu kirja eli Varjojen raportti odottaa lukuvuoroaan nyt syksymmällä.

Lisäys.. en näköjään muistanutkaan kaikkia lomalla lukemiani kirjoja, sen verran monta niitä oli. Pari lisäystä sopii hyvin tuohon Claudelin Harmaat sielut kirjan perään eli ensimmäinen on hienon ja palkitun kertojan Joyce Carol Oatesin tiheätunnelmainen Kosto, rakkaustarina. Toinen on norjalaisen Per Pettersonin Kirottu ajan katoava virta. Ei ole turhaa myös Pettersonin tuotantoa kiitelty ja palkittu.

Toinen tällähetkellä keskeneräinen kirja on myös työpaikan kirjakeräyksestä mukaan tarttunut Raija Orasen Etusivun enkeli. Taisi Oranen tarkoituksella kirjoittaa kuin puhdasta kaunokirjallisuutta. Nopealukuinen, mutta tähänmennessä suhteellisen ennatta-arvattavissa ollut kirja.

Täytyykin päivittää ne kirjalistat ja nostaa ne tälle sivulle, kun ovat pääseet tippumaan aika alas. Ne sitten seuraavassa tekstissä.

Lopuksi oikein hyvää kesänjatkoa kaikille ja hyvää lomaa kaikille lomalaisille. Toivottavasti saatte nauttia yhtä hyvistä ja vaihtelevistä keleistä kuin minä.

Maailma kylässä ja muuta härdelliä

On tosiaan aikamoinen viikko takana. Töissä tilanne on se, että päällekkäin ainakin viisi yhtä tärkeää ja kiireellistä työtehtävää + pari lääkärissä käyntiä osui tälle viikolle. Tulevalle viikolle ei ole ihan samanlaista paikasta toiseen hyppäämistä edessä, mutta muuten työtehtävien osalta tilanne jatkuu samana.

Olen nyt yrittänyt vähän hallita tuota aikaa eli päättänyt jo aamulla/edellisenä päivänä ko. päivän työtehtävät. Ihan kohtuullisesti on tuo vielä pitänyt. Tuollaisen hyppyviikon ja tehtävien takia tahtoo vaan stressikerroin olla matalalla ja perjantaina iltapäivällä sattui töissä yksi todella ikävä episodi, jossa kärsijänä on ollut eniten eräs asiakas. Sen enenpää en tuosta itse tapahtumasta kerro. Jokainen voi tosin arvata, että tuota episodia puidaan vielä ainakin tulevalla viikolla. Myönnän, että myös omassa käytöksessä olisi voinut petrata ja kyllä tuo on vaikuttanut ainakin tämän viikonlopun fiiliksiin. Joskus tulee tehtyä ylilyöntejä ja yritän oppia taas tästä tapahtuneesta.

Eilen tuli vietettyä muutama tunti Maailma Kylässä tapahtumassa. Virheellisesti edellisessä tekstissä kirjotiin eli tarkoitus ei ollut varsinaisesti kummien hankkiminen vaan toiminnan esitteleminen. Jotenkin tuo Plan on onnistunut varastamaan huomion, vaikka suomessa toimivista järjestöistä SOS-Lapsikylällä on eniten lapsikummimaita maailmalla (yli 70 eri valtiota) ja lisäksi SOS-Lapsikylä on toiminut Suomessa jo 1960-luvulta, kun Plan tuli vasta muistaakseni vuonna 1999.

Suomessa ei ole lainsaadännöllisesti mahdollista ottaa tuota kautta kummilasta, vaan tuetaan SOS-lapiskylä työtä. Käytännössä siis tarjotaan SOS-lapsikyliin/nuorisokotiin/korttelikotiin huostaanotettujen lasten ja nuorten + heidän sijasvanhempiensa tukemista esim. trerapialla, harrastusmahdollisuuksilla jne.

Jos kiinnostaa joko vapaaehtoistoiminta, kummilapsitoiminta tai vaikka kertalahjoitus, kannatta käydä ko. järjeston sivuilla. Itse maksan kummimaksua SOS-lapsikylään Suomen toimintaan.

Yllättävän paljon ihmiset tulivat kyselemään/juttelemaan toiminnasta ja vuorossa mukanani ollut ko. järjestön edustaja sai vielä pitää enemmän priiffausta. Muutama vapaaiehtoinen saatiin, esitetteitä + lehtiä lähti mukaan ja vielä joku kolikko kilahti keräyslipakseen.

Paljon oli lauantaina ko. tapahtumassa porukkaa. Onnistui bongaamaan muutaman julkkisen eli Ben Zyskowiczisin ja Rahime vaimon näin poistuvan alueelta ja taas Satu Silvo + Reidar Palmgren tulivat teltan ohitse itse alueelle. Harmi, kun eivät jääneet meidän teltalle juttelemaan. Ainakin yksi kuva minusta otettiin, kääk.

Jalassa oli uudet viikolla ostamani Reebokin Easy tone-lenkkarit. Ei ehkä mikään viisas veto pistää uusia kenkiä jalkaa. Illalla ja varsinkin aamulla oli taas hermot kireällä eli ainakin jalkapohjassa ja siinä valeiskiaksessa tuntui ja kunnolla. Saas nähdä, jääkö nuo "perseenkiinteytyslenkkarit" hasardiostoiseksi. Jos jatkuvassa käytössä tulee vastaavia oireita, ei ne sitten ole mun kengät.

Tänään vaivoista huolimatta kävin salilla. Ei se mitään herkkua ollut, kun muiden vaivojen päälle tuli vielä hermokivut. Ei välttämätttä hermokipujen suhteen viisas veto, mutta pään puolesta tuo auttoi vähän purkamaan patoutmia.

Muuten ollut ns. lepoviikonloppu, kun on ollut ja on tulossa ohjelmaa. Eilen tuli avattua grillikausi eli tehtiin possunliha-vihannes-herkkusieni-nektariini vartaita ja lisäksi vielä grillattua maissia. Itse grilli ei tosiaan ole koolla pilattu, mutta aikaa se on nähnyt jo muutaman vuosikymmenen. Edelleen toimiva vehe, mitä sitä uutta ostamaan, eikä tähän kämpään viitsi edes isompaa hankkia.

Tänään seurattiin Monacon formula-kisaa. Oli kyllä todellinen hermoja raastava kisa kaikkine tapahtumineen. Onneksi suosikki kuski vuotti, vaikka välillä näytti pahalta. Toivottavasti Viipurin poika Petrov selviytyy seuraavaan kisaan ja samaa tietysti toivon aika-ajossa loukkaantuneelle Perezille.

Kirjoista sain Harper Leen upean mestariteoksen Kuin surmaisi satakielen luetuksi jo viime viikolla. Pysähdyttävän upea lukuelämys.Klassikkolinjan katkaisi yksi tämänhetken parhaimmista dekkareista eli Norjan mestarillinen Jo Nesbjön uusin suomennettu Panssarisydän. Ei turhaan ole tuotakaan kirjaa kehuttu jopa kaikkienaikojen parhaaksi dekkariksi. Kirjalistoista päivitystä eli BBC 39/100 ja Keskisuomalainen edelleen 56/100.

Sitten vielä yksi juttu eli oli se jääkiekon MM-kulta hieno asia. Torille en yksinkertaiseksi jaksanut lähteä, enkä muutenkaan pidä tuollaisesta väenpaljoudesta. Turha näin jälkikäteen on enää ottaa kantaa niihin tapahtumiin, mitä on ollut tapetilla sen enenpää kuin ylilyöntejä on tehty puolin ja toisin.

Löytyi myös viikonloppuna se minulle parhaiten sopiva laji eli juoksussa, ainakin maratoneille, puhutaan tankkauksesta. Eräs tuttu juoksufoorumilla lanseerasi myötätuntotankkauksen. Minä siis tankkailen myötätunnosta, kun en enää hölköttele -juoksemaan en edes oppinut.

Loma- ja matkasuunnitelmia, käsitöitä ja muuta

Nyt on vihdoin loman aika ja tuli kyllä tarpeeseen. Minusta olisi saanut olla kevätloma, mutta ei näköjään ainakaan tällepäivälle sitä suotu. On taas tullut lunta yön aikana, just kun kevyenliikenteenväylilläkin alkoi olemaan kunnolla asfaltti paljastunut. Toisaalta on ainakin kivan valkoista, kun oli jo aika likaisenharmaata se lumi.

Pääsiäislomaakin ollaan suunniteltu ja vaihteeksi on vuorossa matka Lontooseen ja käydään samalla tapaamassa Oxfordissa opiskelevaa Jussin veljeä. Kiva taas päästä reissuun vähän pitemmälle ja eiköhän sitä tule taas nähtyä sellaisia kohteita, mitkä jäivät edellisellä reissulla näkemättä. Samalla pääsee vähän kuninkaallisten häätunnelmia aistimaa, ne kun ovat seuraavana viikonloppuna.

Flunssakin on onneksi helpottumassa, mitä nyt edelleen on pientä kröhää. Edellisissä verikoikeissa ei ilmennyt mitään uutta, saas nähdä, mitä viime viikon torstaina otettujen verikoikeiden tilanne on. Astmahoitajalle en vielä ole aikaa varannut, kun pitää saada yskä rauhoittumaan ennen tuonne menoa.

Viime viikolla oli myös taloyhtiön yhtiökokous ja nyt näyttä siltä, että putkiremppa alkaisi jo nyt syksyllä. Ensi kuussa on asiasta asukasinfo, missä kerrotaan asiasta enemmän. Olin jo vähän miettinyt kesäloman ajankohtaa, mutta taitaa sekin muuttua, jos putkiremppa alkaakin jo esim. elokuussa.

Käsitöistä sen verran, että nyt on päästy taas tuon ikuisuusprojektiksi ristimäni villapaidan kutomisen makuun ja hyvin on kuvioita syntynyt. Mitä nyt on välillä joutunut muutaman puikollisen purkamaan. Kohta ollaa takakappaleessa kädentien suulla. Nyt en kovin helposti koko takakappaletta pura, vaan siirryn etukappaleeseen.

Kirjoista Michel Tournierin Kolmen kuninkaan kumarrus tuli luetuksi. Kirja kertoo Raamatun luomiskertomuksesta mainituista kolmesta itämään tietäjästä. Minusta yllättää vähälle huomiolle Suomessa on kyseinen kirjailija ja kirja jänyt. Tosin Lasse Lehtinen on omassa kirjallisuusbogissaan maininnut Tournierin Kolmen kuninkaan kumarruksen yhdeksi nykyajan klassikoksi.

Vielä loppuun niistä kuvista... En ole onnistunut/muistanut siirtää niitä lupaamiani kuvia tänne blogiin tai linkiksi. Jos vaikka samalla siirtäisi jonkun kuvan edelliseltä Lontoon-reissulta.

Päivitystä

Kiva on ollut huomata, että blogiani on käyty lukemassa ja muutama kommenttikin on tullut.

Joku varmaan ihmettelee, että miksi en ole E24:lla talkoilemassa. Ilmoittautunut olin talkoisiin. Syynä tuohon poisjääntiin oli perjantaina aamulla iskenyt flunssa. En halunnut lähteä Areenalle muita tartuttamaan, eikä varmaan juoksijoistakaan olisi tuntunut kivalta, että joku olisi yskinyt täynnä juotavaa ja syötävää täynnä olevan huoltopöydän takana.

Lisäksi tuo ns. valeiskias paheni viikon aikana ja piti taas ottaa troppia, että on pystynyt mm. nukkumaan. Keskiviikon hierontakaan ei tilannetta parantanut, ennemmin päinvastoin. Säädettävästä työpäydästä on ollut apua siihen, että on töissä pystynyt olemaan paremmin. Perjantaina piti käydä hakemassa työterveydestä lisää troppeja. Toivottavasti vaiva tokenisi tai sitten pitää hakeutua taas tarkempiin tutkimuksiin. Harmittaa vaan, kun pitää näiden vaivojen takia ottaa taas kuntoilut iisimmin.

Jussi sentäs lähti meidän huushollista tuonne Areenalle erään juoksijan omaksi huoltajaksi ja oli nähnyt siellä itsensä Timo Soinin. Hän oli tuolla ihan vapaa-ajalla ja olivat vaihtaneet muutaman sanan mm. torstaina tulleesta Hjalliksen kanssa ohjelmasta. Oli kuulemma antoisa keskustelu.

Töissä hommat jatkuu toistaiseksi entisellään, muuttojen aikatalut ja uudet paikat on tiedossa.

Lisäksi ensi viikolla on vihdoin uuden tiimin tutustumispalaveri ja sovitaan mm. pelisäännöistä, palavereiden ajankohdista jne.. Pari kertaa olen käynyt uuden pomon juttusilla ja ihan mukavalta henkilöltä hän vaikuttaa. Voi olla ihan hyvä juttu, että pomo vaihtui. Sen näkee sitten aikanaan, mutta alku vaikuttaa lupaavalta.

Kirjoittelen taas joskus, jos siltä tuntuu.. Nyt takaisin lepämään.

Muutoksia suunnitelmiin

Aamulla taas sai miettiä kisoja. Yhdistetyssä ei tullut sitä joukkuekisan mitalia. Naisluistelijoille mitali olisi ollut aikamoinen ihme ja jo kymppisakki on kova saavutus. Lauralla näyttää kisahermot pitävän paremmin kuin Kiiralla. Vielä on vapaaohjelma luistelematta ja tilanne voi muuttua.

Jääkiekossa oli pari yllätystä lähellä, kun Tsekki joutui koville Latvian kanssa ja Slovakia Norjan. Jäivät silti yllätykseksi moiset. Vähän näyttää siltä, että alppihiihdossakin alkaa mitalit olla turhan kaukana. Miesten viestissä tuli sentäs kunniakas viides tila kaikkien kompurointien jälkeen. En silti viideeltäkympiltä mitään odota.

Tänään olisi ollut ohjelmassa treeni pt:n kanssa. Ei sitten tullut tuosta oikeastaan mitään, kun PT oli puolestaan sairastuvalla kylkiluun murtumien takia. Näytti/selitti muutaman minulle epäselväksi jääneen liikkeen, mutta muuten tein sen ohjelman itse. Muutenkin keskusteltiin tuosta tilanteesta ja todettiin, että maltilla mennään. Yritetään saada kroppaan liikettä, mutta jos joku liike tuntuu liian pahalta, sitä tehdään vain ihan muutaman kerran ja esim. joka toinen päivä.

Salille menin junalla ja oli juna suhteellisen hyvin aikataulussa ja väljä. Takaisin tullessa ei junaa näkynyt raiteella, joten suuntasin bussille. Tuli sitten kuulutus muuttuneesta lähtöraiteesta, mutta en viitsinyt enää lähteä sinnesuuntaan. Onhan tuo bussilinja hitaampi, mutta voi olla ettei tuo juna olisi ajoillaan lähtenyt ja olisi ollut täynnä.

Kirjoista sain Dan Brownin Kadonnut Symboli-kirjan luetuksi. Ihan kohtuullinen tuo oli, tosin intensiteetti oli aikaisemmista kirjoista tippunut. Tuo oli ehkä hyväkin juttu. Muuten tuo loppu meni jo vähän selittelyksi. Nyt lukuvuorossa on se eilen kirjastossa uusimassa käymäni kiinalaisen nobelistin Gao Xingjianin Vapaan miehen raamattu.

Lomakin on jo puolessa välissä ja lomapäivät menee taas liian nopeasti. Toisaalta on tullut otettua aika hyvin etäisyyttä työasoihin.

Junamatkailun ihanuutta!

Tänään oli ohjelmassa synttärireissu Tampereen suuntaan. Aamulla oli pakkasta rapsakat 17 astetta ja se pisti miettimään taas tuota VR:n luotettavuutta. Luottavasti silti matkaan ja lähijuna tuli ajoissa meidän asemalle ja ajoissa oltiin myös Hesan rautatieasemalla. Tapettiin siinä jonkinverran aikaa, sillä seuraavalla junavuorolla olisi vaihtoaika jäänyt vähän turhan täpärälle.

Näytti tilanne lupaavalta, sillä meidän junavuoroa puolituntia aikasemmin lähtenyt bendolino lähti ajoillaan. Tilanne muuttui vähitellen eli ei tälläkään kertaa selvitty ilman ylimääräisiä episodeja. Ensiksi lähtöraiteelle syttyi valo opastintaulun ylättävän myöhässä ja vähän ihmettelin, ettei junaa jo näy raiteella. Yleensä kun tulevat n. kymmenisen minsaa ennen lähtöö. Pian kuulutettiin, että juna on vieläkin huoltoraiteella ja saapumisesta ilmoitetaan myöhemmin. Kun jun saapui noin kymmenen minsaa myöhässä, ajattelin mielessäni, että toivottavasti päästiin näin vähällä.

Ei näköjään tuo toivomus auttanut. Junassa jo istuessa ja lähtöä odotellessa tuli kuulutus eli veturi vaihtoon ja toinen veturi haettiin varikolta asti. Tilanne kuulosti niin huvittavalta, että tuolle vaan naureskeltiin ja sanottiin sitä, että uutinen olisi ollut se, jos ju. Tosin juna oli menossa Ouluun asti, joten pidemmänmatkalaisia tilanne ei niin hirveästi naurattanut. Kolmevarttia juna jäi sitten lähdössä jälkeen. Onneksi junassa oli lämmintä.

Riihimäelle asti päästiin ilman mitään suurempia ongelmia, tosin yksi ylimääräinen ja tosin nopea pysähdys tuli tuolla välillä. Riihimäellä ihmettelin sitä, että miksi ei tulluktaan sitä nopeaa pysähdystä. Pasilasta ja Tikkurilasta juna pysähtyi suhteellisen lyhyen ajan. Pian tuli tuttu kuulutus eli veturia joudutaan mahdollisesti vaihtamaan toistamiseen. En kyllä muista toista kertaa, että on tuolla välillä jouduttu vaihtamaan kahdesti veturia ilman mitään ajolankavikaa.

Ihan kivat fiilikset oli soitella asiasta eteenpäin, sillä oli vielä autokyyti synttärisankareiden ja muun juhlaseurueen luokse. Mielessä käväisi jo ajatus, että näinkä tässä tulee isompikin viivästys. Onneksi tuli pian kuulutus, että toinen ja aikatalun mukaan tuntia myöhemmin lähtenyt juna ohittaa meidät. Tosin se juna meni vain Tampereelle asti. Iso lössi siirtyi sitten tuohon toiseen junaan. Saatiin sentäs istumapaikat, vaikka ei sentäs vierekkäisiä. Toinen junavuoro oli vain muutaman minuutin myöhässä Tampereella ko. junan aikatalustaan, mutta alkuperäiseen matkaan myöhästymistä tuli yli tunti. Uuden juna-asetuksen mukaan yli tunnin kaukoliikenteen matkan myöhästymisestä määräasemalla saa hakea hyvitystä ja hakemus tuli jo tehtyä ja myös lähetettyä. VR:n nettisivuilta tuo hakemus löytyy helposti.

Tamperella ei muuta kuin autokyytiin ja jatkettiin matkaa päivänsankareiden ja muun juhlaväen luokse. Matkalla tehtiin yksi pysähdys eli haettiin minulle ja Jussille pientä purtavaa. Löydettiin hyvi perille, tosin äitee ja isä olivat tuolla aikaisemmin käyneet, minä ja Jussi ei. Synttärisankarit olivat jo ovella vastassa ja oli tieto kiirinyt jo muillekin eli minkätakia vähän tullaan myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Tosin kutsussa oli lukenut, että juhlat ovat klo 13.00 alkaen.

Synttärit menivät tutun kaavan mukaan eli kynttilät puhallettiin, kakkua ja muita herkkuja nautittiin, esiteltiin leluja ja myös vähän leikittin sekä tietysti yleistä seurustelua. Tuli myös ensimämäisen kerran tavattua erään serkkupoikani tyttöystävä. Mukavanoloinen flikka P on ja toivottavasti nähdään useamminkin kerran samoissa/muissa vastaavissa tapaamisissa kaksikko J&P. Onnea, rakkauta ja kaikkea hyvää teidän suhteeseen!

Onneksi ei sentäs otettu tuntia aikasempaa lähtöä, sillä ehdittiin olla pidempään pienten kanssa ja taisi myös kyseinen juna olla lähdössä melkein tunnin myöhässä. Paluumatka sujui ongelmitta. Matkalla luin tuota viikolla aloittamaani Olga Tokarcukin kirjaa Päivä talo, yön talo sekä tuli pitkästä aikaa otettua torkut junassa. Kotona oltiin seiskan aikaan illalla.

Illalla katselin telkkaria ja kokkasin eli ruokana lohta ja perunoita. Lisäksi myös Olympialaisia on tullut seurattua ja netissä surffailtua. Ahosen Jannella jatkui tuo neljänsien sijojen putki, toivottavasti menisi sitten suurmäessä tuo rikki ja tulisi se kaivattu henkilökohtainen mitali Jannelle. Yhdistetyssä on hyvät saumat mitaliin, mutta ampumahiihtäjät ovat olleet vaisuja. Tiedä sitä, jaksaako yhdistetyn hiihtoa sittenkään katsoa.

Ensi viikko vielä duunia ja sitten pääsee katsomaan enemmän kisoja, jos vaan jaksaa ;) Huomenna sitten hierojalle ja jos saisi sen selän nivellukon vihdoin auki.

Ei hirveesti huvittaisi

kirjoittaa tänne mitään, kun ajatukset pyörii taas vaihteeksi ikävien asioiden ympärillä. Eräs asia on niiiin vaiheessa, että en viitsi tämän tänne enenpää kirjoittaa, vaikka mieli tekisi. Toivon vaan, että saisin pyytämäni vastineet ja muut mahdolliset kommentit ko. asiasta mahdollisimman pian ja ennenkaikkea asian käsitellyksi loppuun hyvässä hengessä.

Eilisestä sikainfluenssapiikistä selvittiin suuhun tulleen pahan maun lisksi pienellä kuumeilulla. Otin illalla suosiolla yhden kipulääkkeen ja sain kohtuullisen hyvin nukutuksi.

Työmatkat sujuivat tänään hyvin ja samoin työpäivä. Tosin muutama ohjelma välillä tökki ja iltapäivän koulutuksessa mentiin aikas ripeää tahtia. Aamupäivällä kävin juttelemassa siitä työergonomiajutussa ja sain vihreätä valoa sen suhteen.

Töistä tullessani odotti kelan kirje. Koska oli ohut kirje aavistin pahinta ja aavistuis osoi oikeaan eli hylkäävä päätös kuntoutukselle tuli. Pitää siis ottaa yhteyttä työterveyteen ja mennä sitäkautta johonkin avokuntoutukseen. Sinänsä mielenkiintoinen päätös, kun en hakemuksessani maininnut avo- tai laitoskuntoutusta, vaan annoin Kelan katsoa, mikä on minulle sopivin kurssi. Tietääkseni työterveys ei mitään varsinaista avokuntoutusta järjestä. Kuulemma siitä päätöksestä ei voi valittaa, mutta ajattelin silti tiedustella asiasta ja kysyä neuvoa jatkoa varten.

Ei tälle tilanteelleni oiken auta kuin nauraa, sen verran paljon on taas tullut paskaa niskaan viimeaikoina. Eikä tuo Kelankaan päätös pahempia tunnerektioita aiheuttanut tai siis ihmetystä. Onneksi sentäs on ihania ihmisiä olemassa, jotka jaksavat kannustaa, tsempata ja olla tukena. Kiitos teille kaikille :)

Eiköhän viikonlopun pienten näkeminen eli lauantaina rakkaani siskonpojan ja sunnuntaina minun veljenpoikeni synttärireissu siirrä ajatuksia parempiin asioihin. Samoin tietysti kohta alkavat olympialaiset ja loma.

Kirjoista sen verran, että Olli Jalosen hieno kuvaus seikkailusta maailmanympäri ja ihmiskohtaloista ja elmän sattumanvarasuudesta eli 14 solmua Greenwichiin tuli tänään luetuksi lopuun. Ei siis ollut ko. kirja turhaan ehdolla Finladia kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2008. Itse kyllä pidin Jalosen kirjasta enemmän kuin Sofi Oksasen Puhdistuksesta. Minusta tuo ei ollut edes paras Oksasen kirjoista.

Seuraavaksi lukuvuorossa on vaihteeksi kirjaston kirja eli puolalaisen Olga Tokarchukin Päivän talo, yön talo. Kyseisen kirjailijalta olen lukenut aiksemmin teoksen Alku ja muut ajat. Se oli ihanan unenomainen kirja, vaikka käsittelikin vaikeita asioita. Odotukset ovat siis korkealla tämän aikaisemmin suomennentun teoksen suhteen.

Puuhastelua ja rötväilyä

Tänään heräsin taas virkeänä kasin aikoihin. Vaivat on menossa parempaan suuntaan, sillä todella pitkästä aikaa selvisin eilen vain yhdellä särkylääkkeellä eli ei tarvinnut ottaa illalla toista lääkettä. Tänäänkin otin särkylääkkeen vasta puolenpäivän aikoihin. Katsotaan, josko sitä edelleen ei tarvitsisi ottaa sitä toista särkylääkettä.

Aamulla sain vihdoin vaiheessa olleen leffan eli Tyttö ja helmikorvakorun katsotuksi kovalevyltä. Samoin yhden kokonaisen jakson Mentalistia sekä Pakoa vajaan jakson verran. Surffasin myös netissä ja eri foorumeilla.

Aamupäivällä oli vuorossa myös operaati mullanvaihto. Ihan kohtuullisesti tuo onnistui, mutta en siltikään mikään viherpeukalo tai multasormi ole kuten äitini. Pitää toista viherkasvia vielä parantaa, mutta en jaksa tehdä sitä tänään.

Toinen operaatio oli siivous. Vaivojen takia en ole pystynyt hirveästi pölyjä pyyhkimää ja kuitenkin kirjoja oli kertynyt jonkinmoinen pino, mitkä piti laittaa omalle paikalleen kirjahyllyyn. Tuli kerrankin kunnolla siivottua myös kirjahylly. Hieman koipi ja selkä otti tuosta itseensä, mutta ei niin pahasti kuin viikkositten.

Muuten päivä meni rötväillessä eli kirjaa lukiessa, päikkärit nukuttua, netissä notkuessa ja töllöä katsellessa. Ulkona kävin sen verran, että vein ne vanhat mullat biojäteastiaan. Lisäksi tuli taas käytettyä tuota fakiiri/piikkimattoa.

Kirjoista sen verran, että Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissä on nyt luettu ja pienen arpomisen jälkeen lukuvuorossa on edelleen omista kirjoista Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin.

Sain myös tiedon ensi viikonlopun veljenpoikeni synttäreistä. Pojilla kun on ikäeroa 5 päivää vaille 3-vuotta eli molempien synttärit on siis tulossa. Vanhempi pojista täyttää 6-v eli kummipoikani menee syksyllä eskariin ja nuorempi sitten 3-vuotta. Lahjat on siis hankittu ja samoin junaliput Tampereelle. Sieltä vielä autokyydillä juhlapaikalle, mutta jätetään tarkempi paikka kertomatta. Vauhtia ja hauskoja juttuja on varmasti tiedossa :)

Huomenna on taas työpäivä, tosin hokasin, että pari viikkoa duunia ja sitten viikko lomaa olympialaisten katseluun :)

Pöperikköä

Tänään aamulla oli taas vaihteeksi käynti työterveyslekurilla. Piti mennä tonnekin bussilla, mutta en pääsyt lähtemään tarpeeksi ajoissa, joten menin sitten junalla. Oli taas tuo lähijuna aikalailla täynnä, mutta nyt sentäs kaikki mahtui kyytiin.

Lekuri kirjoitti pyynnöstäni ja kuuliaisesti sen tarvittavan lausunnon säädettävää sähköpöytää varten ja lisäksi uusi Arcoxian reseptin. Tälläkertaa hokasin pyytää tuota lääkettä enemmän ja nyt riittäkin tuota muutamaksi kuukaudeksi. Juteltiin myös muista vaivoista. Ensi viikolla on vaan pari käyntiä työterveydessä eli psykologin juttutuokio + taas vaihteeksi yksi erikoislääkäri. Lisäksi työpaikalla on sikainfluenssarokotus.

Toinen juna oli kivan väljä, mutta tuon poikkeuaikataulun takia olisin normaalisti myöhästynyt taas töistä. Onneksi lääkärikäynnit saa leimata "matka sisään"-koodilla, niin ei mennyt noita tunteja firman piikkiin. Ainakin pari kolleegaa tosin myöhästyi tänään töistä muutaman minuutin. Minkäs sille voi, jos junat ei kulje ajallaan.

Töissä kävin sitten heti ensimmäiseksi juttelemassa pomon kanssa työtilanteestani ja siitä, miksi yksi työtehtvä ei ole tavoitteessa. Tiesi hyvin taustani (pitkät saikut, lomat ja muut työhtehtävät) ja sovittiin myös pelisäännöt tuon tilanteen parantamiseksi. Toivottavasti maaliskuussa saisi tosiaan työrauhaa ko. tehtävälle, mutta sen näkee sitten. Tänään sain sentäs parilla tapauksella otettua tuota tilannetta kiinni.

Lisäksi soitin Kelalle, kun oli tullut muistutuskije siitä kuntoutushakemuksesta. Oli käynyt vähän niinkuin itsellenikin joskus töissä eli kirje lähti edellisenä päivänä ja hakemus saapui seuraavana päivänä. Onneksi oli tuo hakemukseni sisällä, niin ei tarvinnut itse sitä rustata. Kelan virkalija myönsi, että sopivan kuntoutuksen löytyminen on välillä todella haasteellista ;)

Töistä lähdin sitten tänään mulle aikasin eli neljän aikoihin. Menin junalla Pohjois-Haagaan ja eilisen tyyliin bussilla kotiin. Piti jäädä aikasemmalla pysäkillä kuin eilen, mutta vahingossa jäin pari pysäkkiä ennen. Toisaalta tuo oli onnekas sattuma, sillä tuli sitten enemmän liikuntaa tälle päivälle. Käytiin vielä erikseen kauppareissu kävellen.

Huomenna vaihteeksi testataan, miten koipi kestää istumista eli mennään rakkaani leffaan katsomaan Havukka-Ahon ajattelija. Toivottavasti on edes puoliksi yhtä hyvä kuin kirja-versio.

Ai niin... meinasi jo otskion aihe unohtua eli oli taas jalkakäytävät tänään aikamoista pöperikköä. Varsinkin Pasilassa isot ja paljon käytössä olevat jalkakäytävät ovat joka kerta tänä talvena olleet todella ala-arvoisessa kunnossa. Kaikista älyttömin tilanne oli ihan kotitalon edestä. Oli käyty ajamassa lunta maankaatopaikalle,m utta isojen autojen jälkeen oli jalkakäytävät todella pahassa kunnossa. Luulisi, että tuollaisen jälkeen ei olisi ollut kovin suuri vaiva aurata ne jalkakäytävät parempaan kuntoon. Muutenkin osassa paikassa jalkakäytävät ovat kutistuneet n. 20 cm:n levyisiksi poluiksi, eikä jalkakäytävän ja kadun välistä koroketta enää erota. Tämä talvi tulee vielä kalliiksi monille tiedenylläpidosta vastaaville taholle.

Takkuista menoa raiteilla

Joopa joo eli jatkan blogissani kirjoitusta vr:n lähiliikenteestä. On se sen verran tuskaista ja takkuista. Tänään aamulla oli lähellä tilanne, että en mahtunut junaa. Ei tainnut kaikki meidän lähijuna-asemalta mahtua ja itsekin pääsin seisomaan portaisiin. Seuraavalla asemalla peräti siihen vaunuosastoon asti. Tuon takia juna oli aikataulusta myöhässä varmaan reilut kymmenen minsaa.

Toinen juna tuli ajallaan ja oli väljä, mutta oli lipuntarkastajat liikenteessä. Ei hitsit tuota menoa eli junia ei pysytä ajamaan ja ovat muutenkin kokoajan myöhässä, mutta lipuntarkastajat liikenteessä. Minä jo kysyin asiasta tarkastajilta ja samoin ainakin toinen henkilö yhtyi kysymykseeni. Voisi lipuntarjastajat olla poikkeusliikenteen aikana poissa junista ja vaikka toimistotöissä, asiakaspalvelussa tai sitten vaikka sulattamassa jäätyneitä junia.

Töissä oli aamupäivällä koulutusta. Oli hyvä ja mielenkiintoinen koulutus. Paljon oli tosin vanhan kertausta, mutta eri näkökulmata kuin aikasemmin ja hyvä tietopaketti tuo oli. Muutenkin kouluttaja oli todella selkeä ja toi myös käytännön esimerkkejä. Iltapäivällä tein rekkarointeja. Lisäksi tuli yhdestä asiasta selvityspyyntö tutulta kolleegalta Jyväskylästä. Tuon asian selvittäminen jäi toisin huomiseen, kun oli asiantuntija lähtenyt kotiin.

Iltapäivällä tein sitten rekkarointeja. Kotimatka oli taas sitten sarjassamme todella takkuista. Juna oli jo lähtiessään vartin myöhässä ja sitten seistiin varman 40 minsaa Pohjois-Haagan ja Huopalahden välillä. Kuulutukset eivät kuuluneet tai kuuluivat huonosti, mutta joku oli jäänyt junan alle. Ihmeteltiin vaan sitä, että miksi tuo juna ei voinut peruttaa takaisin Pohjois-Haagaan. Siitä olisi päässyt bussilla kotiin. Normaalisti tuo matka kestää 10 minsaa nyt yli tunnin!!! Kun kerran aikaraja täyttyi, lähtee nyt korvausvaatimus VR:lle. Ihmettelen, että miksi ministeri Vehviläinen tai joku muu ministeri/kansanedustaja ei ole tehnyt tuosta tilanteesta aloitetta. Ruotsissa paikallinen liikenneministeri noisti asian esille ja vaati sitä, että junien on kuljettava talvella eli lumessa ja pakkasessa.

Austerin Sattumuksia Brooklynissä on nyt aloitettu ja on todella hauska kirja :)

Ikskiasvaivat tulevat ja menevät, mutta kipuilee edelleen päivittäin. Tämänpäiväinen hieroja piti peruttaa, kun oli lentsuinen olo. En viitsinyt ottaa riskiä mistään sydänlihastulehduksesta.

Helpompi päivä

Tänään ei sitten mitään yllättäviä kramppeja tullut aamulla ja muutenkin kivut alkavat pikkuhiljaa helpottamaan. VR oli siirtynyt supistettuun aikataluun, mutta nyt saai sentäs tietoa junien aikatalustakin ja muutenkin liikenne kulki aikailailla aikataulussa.

Töissä tein taas rekkarointeja ja iltapäivällä oli sitten koulutusta. Tuo koulutus oli ennemmin kertausta ja taas huomasin, että on ohjeet turhan ristiriitaisia. Yritin tuoda tuon ristiriidan esille, mutta ei nämä kouluttajat sitä tajunneet. Täytyy sen toisen koulutuksen pitäneelle henkilölle laittaa viestiä tästä ristiriidasta. Yritä siinä nyt sitten sompailla, kun yhdessä ohjeessa sanotaan yhtä ja toisessa toista.

Huomenna on taas lisää koulutusta ja myuös hierojalla käynti. Jos vaan ei iske nyt lentsu päälle ja saisi tuon selän pahan lukon auki.

Tänään jatkui myös E24:n jälkipyykki. Jos tuota keskustelua on seurannut, niin varmaan tietää sen polttavimman puheenaiheen. Varmasti otettiin tuosta opiksi puolin ja toisin. Jälkiviisaus on tietysti vähän tyhmää, mutta onneksi kyseinen juoksija tajuttiin ohjata radalta sivuun ennenkuin olisi sattunut mitään vakavampaa.

Myllylän Mikakin sitten tunnustui Epon käytön. Kerrankin otti vastuun tekemisistään, eikä antanut mitään "nimettömiä" vihjeitä tyyliin on nähnyt Epoa joukkuekaveri X.X:n huoneessa tai muuta vastaavaa. Noiden doping-jupakoiden myötä on mennyt maku moisesta Myllylästä.

Wallanderin Rauhattoman miehen sain luetuksi ja seuraavaksi vuorossa on siis Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissä.

Uudet ja vanhat vaivat riesana

Oli sitten taas sarjassamme erilainen aamu tänään. Aamulla herätessäni oli vaan koivet ja selkä kipetä. Vessa tuli sitten vastsaan kunnon kramppi ja todella tuskainen olo. Vähän tuo tilanne pelästytti, että joko suolisto on sanonut lääkkeiden syönnin takia sopimuksen irti. Ei muuta kuin vähän aikaa istuskelua ja sitten takaisin makuulle. Onneksi tuo pahin kipu meni ohi ja sain jopa aamupalan normaalisti syötyä. Tosin kaikki vähänkin makea tökki ja aiheutti yökötystä, kuten juotavan jogurtin tuoksu.

Ei muuta kuin raahautumaan töihin ja lähijuna-asemalle vähän ysin jälkeen. Sama vanha laulu eli vr:n lähiliikenne ja tiedotuksen puute oli ongelmana. Pari junaa pyyhki ohi, kun sai omaa junaa venata sellaisen vartin. Pasilassa katsoin ensiksi, että ehdin liukumien puitteissa töihin, mutta oli toisen junayhteyden osalta yksi junavuoro peruutti ja toinen myöhässä. Kerrankin oli maanantaina myöhemmin liikkeellä ja myöhästyin myös liukumasta jotain 10 minsaa. En tosin ollut ainoa, jolle noin pääsi tapahtumaan. Ei mennyt kuin tänään jotain 25 minsaa vr:n piikkiin.

Töissä selitin tuon tilanteen esimiehelleni. Samoin piti selvittää muutama perjantaina työnalle jäänyt tapaus. Kaikki saatiin hoidetuksi, ja kiiteltiin neuvoista ja hyvästä palvelusta. Tosin yksi asiakas ei tuntunut hyväksyvän sitä, että ei tehtykään asioita viranpuolesta vaan annoin hänelle neuvon miten tuossa tilanteessa toimia ja mikä meillä on yleinen käytäntö. Tuntui vaan se asenne ikävältä, kun on itse laiminlyönyt tilanteensa ja olisi ollut aikaa korjata tuo laiminlyönti monta kuukautta. Vain ihan poikkeustapauksissa voidaan tuo tilanne oikaista viranpuolesta ja silloinkin yleensä pitää olla meidän virhe tai joku muu painava syy. Tuossa tapauksessa sellaista ei ollut. Aina välillä tuollailailla suhtautuva henkilöitä mahtuu joukkoon ja niihin alkaa jo tottua..

Työpäivän aikana selvitettiin myös mun ergonomia-asiaa. Niihän siinä kävi, että ei vaihtoetoista toimivaa systeemiä löytynyt. Varasin sitten ajan työterveyslekurille, että saan sen kirjallisen suosituksen sähköpöytää varten. Muuten päivän aikana vaivat vaihtelivat, mutta onneksi tuo vatsakipu hellitti.

Täytyy myöntää, että tuli myös luettua vähän noita E24:n raportteja ja muutenkin ajatukset pyörivät tuon kisan ympärillä. Töihin keskittyminen oli vähän vaikeaa tänään.

Töistä lähtiessäni ensimmäinen junayhteys tuli aikataulun mukaan, mutta toinen sitten oli jotain kymmenisen misaa myöhässä. Huomenna on sitten poikkeusaikataulu, joten pitää lähteä viimeistään kasilta kotoa. Eikä meillä joka aamu ole liukumaa kympisksi, vaan se on vain maanantaina. Muulloin se on 9.30

Henning Mankellin Rauhaton mies on saatu luetuksi ja seuraavaksi luen todennäköisesti Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissä. Yksi kolleega kehui tuota kirjaa todella hauskaksi.

Myräkkää ja takkuista

Oli taas aamulla kunnon myräkkä eli kova tuuli joka pöllytti pakkaslunta ja reipas pakkanen. Ei tartte kovin suuri ennustaja olla, että liikenne niin maanteillä kuin kiskoilla on ihan tukossa. Kohtuullisesti Vr:n lähiliikenne silti tänään toimi, mitä nyt kymmenisen minsaa juna aamulla odotteli Käpylän ja Pasilan välillä.

Töihin pääsin ajoissa ja oli kuulemma Kehätkin ollee tukossa. Aamupäivä meni työryhmän palaverissa ja iltapäivällä tuli taas eteen kaikenlaisia sotkutapauksia. Meinas jo mennä hermot, kun tuntui että jokaisesta tapauksesta piti pyytää kollegoilta apua tai kysellä asiakkailta. Pari tapausta selvisi puhelinsoitolla, mutta yksi piti jättää odottamaan ja yhdelle rustata kirje. Sellaista se välillä on.

Illalla kävin palautatmassa pinon kirjaston kirjoja ja lainasin uusia. Tällä viikolla oli puksun kirjaston 25-vuotis juhlat ja tarjolla oli kakkukaffeet. Otin palan kuivakakkua, yhden keksin ja mukillisen mehua. Herkkujen vähentämis-projekti on edennyt suunnitelman mukaan ja yllättävän kivuttomasti. Vaaka ei tosin ole tuota vielä noteerannut, mutta rahapussissa se on tuntunut.

Kävin myös samalla reissulla kaupassa ja ostin töihin pari pussillista kuivahedelmiä ja myös persikanpaloja mehussa siis sellaisessa muovipurkissa. Ei tartte mitään tölkinavaajaa viedä töihin. Samoin Paussi-välipalakekseistä mansikkajogurtti-keksit on hyväksi testattu. On noissa edelleen energiaa, mutta ovat kuitenkin terveellisempi vaihtoehto suklaalle ja muille herkuille.

Huomenna sitten vaiheeksi aamulla lekuriin. Tosin eilen pitkällä saikulla oleva kolleegani kertoi, että hän on rampannut lääkärillä muutaman viikon aikana varmaan jo tusinan kerran ja lisää on tulossa. Onhan se hyvä, että asiat tutkitaan ja saadaan toivottavasti kivut lievemmäksi.

Tyhjänpäiväistä

Tänään oli aamulla sen verran kova pakkanen ja muutenkin kiire koulutukseen, että jäi ne työmatkakävelyt normaalia lyhyemmäksi. Olisi ollut aamulla myös ryhmän palaveri, mutta en sinne sitten ehtinyt, enkä viitsinyt vikaksi pariksikymmeneksi minsaksi mennä.
Oli kuulemma taas aikamoista "hiekkalaatikkomeininkiä" palaverissa ja varsinkin sen jälkeen. Aikaisemmin ollaan sentäs ryhmä sisällä pystytty toimimaan suhteellisen hyvässä hengessä, mutta nyt alkaa sekin rakoilla. Toisaalta ei mikään ihme, kun työmäärä on mitä on.

Päivän koulutus oli sarjassamme tyhjänpäiväistä jorinaa. Koulutajalla oli sentäs hyvä tyyli ja saatiin nauraa. Mutta ei kovin hyvää kuvaa antanut, kun ei kouluttajakaan tiennyt kaikista asiosta. Tuo koulutus ennemmin sekoitti kuin selkeytti tilannetta, vaikka kouluttajan mukaan me ollaan nyt sen suhteen ammattilaisia.

Kivan rikkoinainen tämäkin viikko on, kun huomenna on palaveri ja perjantaina vaihteeksi työterveyslekurilla käynti + puhelinvuoro. Tuollaista hypäämistä se meidän ryhmässä jatkuvasti on. Kyllä se hieman ärsyttää, kun toiset ryhmät puhuvat vapaaviikoista asiaspalvelussa. Heillä kun ei se työ muutenkaan ole sellaista sillisalaattia kuin meillä ja silti onnistuvat kokoajan työntämään meille enemmän asiakaspalveluvuoroja.

Illalla kävin sitten ostoksilla ja ostin itselleni muuutaman kirjan, sellaiset kokkipihdit ja tulevaa viikonlopun E24-kisaa varten tarviketta. Soitin myös eräälle pitkällä saikulla olevalle ryhmäkaverille. Ei ollakkaan hänen kanssaan nähty tämän vuoden puolella.

Pakkasta piisaa

Sai taas aamulla topata vaatetta päälle ja kunnolla. Onnistuin sitten ylipukeutumaan eli kun kävelen osittan työmatkat oli sitten töissä hikipäässä. On tämä aikamoista rumbaa, kun pitää töissä vaihtaa parikertaa päivässä vaatteet.

Minunpuolestani pakkaset saisi helittää jo heti. Mun tuurilla helittää vasta viikonlopuksi. Nyt ei tosin olisi ollut jostain kumman syystä väliä, vaikka viikonloppuna olisi ollut kovemmat pakkaset. Kun menee tuo viikonloppu todennäköisesti aika tiiviisti Esport Areenalla Endurancen 24-tunnin juoksun huolto- ja keittiöpäällikön tehtävissä.

Jää siis euroviisut ja tutun rumpalin + muiden "siskosten" esitys katsomatta. Pitääkin purkaa soneralta se palvelutekstareiden esto, että pystyy muuuuutaman tekstarin lähettämään. Vielä kun saisi jostain tietoon, mitä numeroa pitää äänestää ja mihin numeroon viesit lähettää. Tsemppiä valmisteluun koko bändille ja vetäkää vähintään samalla enrgialla ja osaamisella kuin edellinen esitys!

Töissä oli sitten esimies unohtanut päivittää vuorolistaan saikulla olevan henkilön puhelinvuoron. Kun ei mitään akuuttia kiirusta työtehtävine suhteen ole ja mun vuoro oli paikattu viime viikolla, menin sitten pariksi tunniksi. Kiitettävästi se puhelin soi, mutta ei sentäs ruuhkaksi asti ollut porukkaa. Lisäksi ei ollut tänään minulla pahemmin yhtään kiukkusta tai inhottavaa henkilöä linjalla vaan sain kaikki asiallisesti hoidettua.

Eräs asiakas jäi mieleen, kun oli jostainsyystä pettynyt/närkästynyt/kyllästynyt hoitamaan tilannetta. Asiakas antoi luvan, että saan selittää tilanteen toiselle henkilölle. Puhelun loppupuolella tämä luvanantanut henkilö tuli itse sitten puhelimeen hoitamaan asian. Kun selitin hänelle tilanteen ja sain hoidetuksi erään toisen asian, kuulosti siltä, että pettymys/närkästys/kyllästyneisyys oli poissa ja hän kiitti minua neuvosta ja asian selvittämisestä. Tuosta jäi itselleni tosi hyvä olo, että pystyin muuttamaan hänen asennettaa edes hetkeksi.

Huominen päivä meneekin sitten koulutuksessa. Ollaan naurettu tuolle tilanteelle, kun ennen koulutustilaisuuksiin tulostettiin materiaalit talon puolesta. Nyt ne pitää jokaisen tulostaa itse jos vaan muistaa ja ehtii. Tänään tosin tulostin materiaalin huomiseen koulutukseen eräälle kolleegalleni. Säästyy siinä aikaa ja vaivaa, kun yksi ottaa ne tulosteet.

Mankellin uusin Wallander eli Rauhaton mies on taattua Mankell-laatua. Tänään tuli luettua jo ekat satasivua.

Huomenna, jos hyvin käy, pitäisi tuo nettiesto töissä purkautua. Tosin, kun olen koulutuksessa en edelleenkään pääse kovin hyvin kommentteja julkaisemaan. Kommentteja saa siis esittää, mutta ne tulevat viiveellä.

Liukastelua

Tänään oli lentsu helpottanut, joten ei muuta kuin takaisin duuniin. Kuulemma mun perjantainen asikaspalveluvuoro oli hoidettu porukalle, ei siis toisten ryhmien avustuksella kuten vähän olin pyytänyt. Kovilla oltiin viime viikolla, mutta siitä selvittiin enemmän tai vähemmän kunnossa.

Töissä oli ihan normaali päivä, toisin siivooja oli kiillottanut käytävät vaarallisen liukkaaksi. Sai siis sandaaleilla luistellessa/hiihtäessä olla todella varovainen, ettei vetäse lippoja. Pitääkin huomenna jättää salomonin coretex-kengät jalkaan, niissä kun on hyvin pitävä pohja. Selkä ja koipi ottivat tuosta kyllä itseensä.

Työterveydestä soitettiin sitten siitä perjantaisesta nielunviljelytuloksesta, eikä siis ollut angiinaa. Olisin sen kyllä itsekin huomannut, jos se vaiva olisi päälle tullut. Sain myös varatuksi ajan tälle viikolle omalle työterveyslekurille.

Kirjoista sain Böllin kirjan Enkeli oli vaiti luetuksi ja aloitin vaihteeksi lukemaan oman kirjaston kirjaa ja ainoaa männäjoulun lahjakirjaa eli uusinta Henning Mankellia.

Lisäys.. Töissä jatkuu edelleen "nettisensuuri" IE:n tietoturvauhan takia. Aikaisintaan keskiviikkona tuo saadaan puretuksi, joten en edelleenkään pääse päivällä tarkistamaan ja julkaisemaan kommentteja.

Vuoristorataa

Ollakko lentsussa vai ei, siinäpä pulma. Tänään taas aamulla olo oli normaali, mutta päivän aikana tilanne on vaihdellut aikas paljonkin. Tosin kuumetta en ole tänään vielä mitannut. Huomenna teen aamulla päätöksen sen suhteen, että menenkö kokeilemaan töissä jaksamista vai haenko lisää saikkua lekurilta.

Joka tapauksessa erään toisen vaivan taika pitää mennä käymään työterveyslekurilla. Eikä kyse ei ole mistään aikaisemmin olleesta koipi- ja selkävaivasta. Nyt näyttää sitten tulevan kerralla kaikki vaivat.

Tänään piti taas odottaa ulkoilua iltapäivälle ennen kuin pakkanen lauhtui siedettäviin lukemiin. Tosin juttelin lenkin aikana äiteen kanssa ja kuulemma oli eilen illalla Jyväskylässä ollut rapsakat 28 astetta pakkasta. Kylmä tuli jo pelkästä ajatuksesta.

Aamulla sitten katselin SM-hiihtoja ja yllätyksiä ihan mitalisijoilla nähtiin. Toivottavasti saataisiin lupaavista junioreista lisää huippuhiihtäjiä ja sama pätee valitettavasti myös muissa lajeissa. Vähän tuntuu siltä, että melkein lajissa kuin lajissa, se ihan kovin kansainvälisellä tasolla pärjäävä porukka on todella kapea ja jotain tarvitsisi tehdä asioiden muuttamiseksi.

Tarkennetaan sen veran, että en syytä urheilijoita tästä tilanteesta, vaan ennemmin systeemiä. Tällä nykyisellä näyttää siltä, että tämä nykyinen tie on nyt loppuun kuljettu. Jotain tästä nykytilanteesta se, että välivuosia pitävät urheilijat palaavat helposti kansalliseen ja myös osa ihan kansaiväliseen kärkeen, kuten vaikka Sandellin Annukka, Mannisen Hannu tai Ahosen Janne. Varmasti muitakin esimerkkejä löytyy.

Toisaalta eilinen Torron Oskun upea SM on niitä hienoja uutisia :) Hieno juttu Osku, onnittelut! Poutiaisen Tanjan voitokas lasku maailmancupissa jäi sitten tällä kertaa näkemättä. Onnittelut myös Tanjalle :) Mielenkiinnolla odotan tulevia olympiavalintoja ja tietysti itse kisoja. Veikkaan, että valinnosta saadaan taas jonkinlaista kohua, mutta toivottavasti ei tehdä Multalan Sarin tapaisia mokia.

Kirjoista sain siis Proulxin Ässä Hihassa luetuksi ja nyt olen saanut luetuksi melkein kokonaan Heinrich Böllin kirjan Enkeli oli vaiti. Mielenkiintoinen ja koskettava selviytymistarina sodanjälkeisessä raunioituneessa Saksassa.

Lentsua pukkaa osa 2 eli saikkua

Aamulla oli tukkoinen olo, mutta olin silti menossa töihin. Aikeeksi se jäi, sillä lähijuna-asemalle kävellessäni oli tuntemuksia sekä kurkussa että keuhkoissa. Koska olin jo liikenteessä en palannut heti kotiin, vaan päätin soittaa työterveyteen. Pääsinkin sinne samantien siis terkkarin vastaanotolle. Pikanieluvilelyssä ei ollut angiinasta tietoakaan eli ihan tavallista lentsua tämä on.

Soitin myös esimiehelleni ja kysyin esimieheni sijaisen numeroa. Esimeiheni kun oli tämän päivän poissa. Koska kaikki kolme eli oma esimieheni, hänen sijaisensa ja terkkari olivat sitä mieltä, että menet tänään kotiin lepäämään ja potemaan tautia, oli helppo olla samaamieltä. Toivottavasti lepo tepsii ja tauti talttuisi viikonloppuna ja että en tartuta Jussia ennen ensi viikonlopun E24:ta.

Kävin tosin ennen kotiinmenoa Jussin kanssa kaupassa Käpylässä ostamassa ruokaostokset. Ei sitten tarvinnut mennä erikseen kauppaan. Muuten päivä meni lepäillessä, netissä surffaillessa, kovalevyltä tallennuksia katsoessa ja lukiessa.

Juotuakin on tulluksi sekä kuumaa että kylmää juomaa, mutta edelleen tipaton pitää, se tiedoksi Hapolle. Tänään päätin myös aloittaa operaatio painopudotuksen ja samalla muuttaa elämäntapoja vähitellen terveellisempään suuntaan. Ei mikän helppo pesti tuo ole, mutta vähitellen. Yritän myös olla ottamatta kauheaa morkkista, jos/kun repsahdan.

Häsellys-päivä

Tänä aamuna oli taas tuntemuksia eilisen hieronnan jälkeen sekä selässä että koivissa. Onneksi tajusin eilen illalla ottaa suosiolla panacodin, että pystyn nukkumaan.

Aamulla oli jo ennen kasia tapaaminen työterveysfyssarin kanssa. Ehdin tuonne ajoissa, vaikka meinasi tulla vähän kiire. Katsottiin tilanne ja fyssari pyysi ottamaan yhteyttä meidän työsuojeluvaltuutettuun, että tultaisiin töissä katsomaan työergonomiaa. Laitoinkin viestiä hänelle ja ensi viikon tiistaila tullaan tarkastamaan tilanne. Varmistin myös työsuojeluvaltuutetulta sen, että säädettävään sähköpöytään tarvitaan oman työterveyslääkärin lausunto, pelkkä fysiatrin lausunto ei riitä.

Seuraavaksi sitten lekurin juttusille. Oltiin samaa mieltä fysiatrin lausunnosta, eli haetaan minulle kelan järjestämään selkäkuntoutukseen paikka. Lääkäri teki b-lausunnon ja pitää vielä itse käydä kelassa tekemässä hakemus. Lisäksi sain uusittua reseptit ja lääkäri kirjoitti nyt reseptin miedommalle kipuläkkeelle eli panadon fortelle. Panacod kun on aikas tujua tavaraa. Lisäksi sain myös tulehduskipugeeliä eli orudista, se kun on vahvempaa kuin reseptivapaat votarenit ja zonit.

Pääsin töihin kymmeneksi ja eikun heti yhdenn työryhmän palaveriin tai no poistin eväät jääkaappiin ja hain muistiinpanot + tulostamani paperit paikalta sekä lämpimän hihattimen. On nimittäin nuo kokoutstilat tunnetusti kylmiä paikkoja. Olin laittanut muulle porukalle tiedoksi, että tulen myöhässä palaveriin. Saatiin hyvässä hengessä käytyä asiat läpi ja nyt muutkin sai paremmin sanotuksi, kuin eilisessä oman ryhmän palaverissa. Nyt taisi vihdoinkin eräälle henkille mennä jakeluun se, että meidän työnkuva jo ihan perusasiossa on todella laaja. Hän kun on tainnut katsoa asioita vain liian suppeasta näkökulmasta. No toivottavasti tuo vaikuttaa hänen suhtautumiseensa asioissa vai oiliko tuo pelkkää sanahelinää, se jää nähtäväksi.

Sen jälkeen syömään ja sitten oman pomoni kanssa juttelemaan tuosta mahdollisesti tulevasta kuntoutuksesta ja parista muusta työasiasta. Ei siinä ehtinyt hirveesti muita töitä tehdä, kun vikat 2 h 15 minsaa piti päivystää puhelimessa. Ihan meilenkiintoisia puheluita tuli tälläkertaa ja opin taas uutta. Kun ei ole kolmen viikon aikaina tulleita kaikkia ohjeita millään ehtinyt lukea ja tuli pari suurta uudistusta + ohjelmistoa käyttöön tuossa vuodenvaihteesssa. On muuten aikas kiva tilanne mennä maanantaina tuonne asiakaspalveluun. Onneksi eräs tukihenkilö tulee huomenna näyttämään mulle toisesta ohjelmasta pari juttua ja katsotaan yhdessä ohjeet.

Ilmottauduin tänään neuvojaksi ensi viikon info-tilaisuuteen. Saas nähdä, onko tuonne tulossa tuttuja. Saan sitten tuosta tunteja hyvityksenä ja vielä suurempana kuin normaaliaikana. Aikaisemmin en tuollaisessa tilaisuudessa olekkaan ollut, joten ihan mielenkiintoinen kokemus tuo on.

Illalla olin sitten sen verran puhki aikaisesta herätyksestä ja muutenkin, että piti ottaa puolentunnin päikkärit ennenkuin jaksoin ruveta kokkaamaan. Sapuskana hunajamarinoitua kanaa ja riisiä sekä tein itselleni pienen salaatin. Painokin näyttäisi vaan mukaan olevan laskusuunnassa.

Huomenna sitten pitkästä aikaa tyhy-tunnille. Yksi kävelyporukka kaipasi kolmatta henkilöä, joten lupasin sitten lähteä mukaan. Kiva on tuollatavalla katkaista työpäivä ja käydä välillä happihypyllä. Muutenkaan en tuolla työpaikan suunnalla ole hirveästi kävellyt kuin juna-asemilta duuniin ja yhden kerran hököttelin kotiin tuolta. Samoin fillarillakin on tullut poljettua muutaman kerran duuniin ja takaisin, mutta sekin aina samaa reittiä pitkin.

Kirjoista sain Paul Austerin Yksinäisyyden äärellä ja aloitin kirjastoista lainaamani Annie Proulxin kirjan Ässä hihassa. On muuten paras ja hauskin lukemani Proulxin kirja, ainakin alkuosa kirjasta. Ilmankos tuota kirjaa ei ole mistään divareista löytynytkään.

Palloilua kaupungilla, leffassa istumista ja pallojumppaa kotona

Tänään aamulla sain taas vähän eteenpäin kovalevyiltä ohjelmia. Tosin mitään en saanut kokonaan katsotuksi. Lisäksi tuo lomalukemisprojekti eli Tuulen viemää on sen verran hyvin edistynyt, että saatan saada sen luetuksi loppuun jo huomenna.

Aamulla yritin taas selvittä vr:n aikatauluja, mutta mentiin silti "katsotaan tyylillä" tuonne. Onneksi ei sentäs tarvinnut pariakymmentä minsaa venata junaa. Käytiin ensiksi hakemassa varatut leffaliput ja sitten mentiin ostoksille. Stadiumissa oli kenkiä alessa ja meidän perheen "kenkä-Imelda" eli Jussi osti sitten yhden Kayanot lisää sekä Vomerot. On sitten kehkäpulma tulevaa E24:n kisaa varten ratkennut. Itse ostin vaan yhdet sukat mahdollisia luistelu- ja lumessatarpomista varten sekä erän tarvikkeen (eipäs paljasteta mitään Seppolan kisaajille tarkemmin). Käytiin myös Cafe Piknickissä syömässä puoliksi Clubi-leipä

Elokuva oli siis Koivusalon ohjaama Täällä Pohjantähden alla. Sanoon kriitikot mitä tahansa, mutta tuo tarina on jo niin upea ja vaikuttava, että vain todella huono ohjaaja pystyy Linnan mestarieoksen pilaamaan. Sota on aina julmaa ja edelleen tuosta Suomen kansallis-, vapaus- tai sisällissodasta (millä nimellä sitä nyt kukin haluaa mainita) puhutaan aivan liian vähän. Leffan aikana tuli monta kertaa mieleen, että ollaan me aikamoisia pullamössäjä tai kuten Fg blogissaan joskus sanoi ultrapullamössöjä. Suosittelen tuota elokuvaa kaikille jo ihan historian takia. Toivottavasti ei enää ikinä olisi suomessa moista sotatilaa, että veljet ja siskot taistlisivat toisiaan vastaan.

Tämän leffaversion lisäksi olen pari- kolme kertaa nähnyt sen tv:ssä tulleen version sekä joskus 1990-luvulla käynyt katsomassa pyynikin kesäteatterissa sekä Akselin ja Elinan että Pohjantähden Alla-näytelmän. Kirjatrilogia on tullut luettua ensimmäisen kerran jo joskus ala-asteella. Seuraavaksi menen leffateatteriin katsomaan todennäköisesti lisää kotimaista eli Havukka-ahon ajattelijan.

Kotona sain sitten vihdoin tuon jumppapallon Jussin avustuksella täytetyksi. Tuli sitten töllöä katsellessa tehtyä samalla pallojumppaa. Koipi tosin hieman otti itseensä tuosta pitkästä leffassa istumisesta. Ulkona oli sellainen viima, ettei pahemmin tehnyt illalla lähteä minnekkään tarpomaan. Lumikengät voisi olla kova sana ;)

Huomenna sitten tukipohjallisia näyttämään. Ensi viikollekin on jo pari illtaa varattu, kun tiistaina (jos kelit sallii) mennään kaappimaratoonarin kanssa kävelylenkille ja keskiviikkona on sitten hieroja-aika eli siis tehdään jotain manipulaatiota ja/tai jäsenkorjausta tuonne selkärankaan ja takareisiin. Tarkemmin tuosta sitten ensi viikolla.