Ei sitä näköjään vapaalla osaa nukkua yhtään pidempään eli joskus kuuden aikoihin nousin ylös. Katsoin kovalevyltä tai vhs-nauhalta jotain tallennusta. Luit ihan oikein eli vielä on muutama kasetillinen leffoja noilla vanhoilla nauhoilla. Niitä leffoja aina välillä yrittää katsoa pois myös noilta vhs-kaseteilta. Osa leffoista on taas tullut otetuksi talteen digiboksin kovalevylle ja ehkä myös katsotuksi.
Ei siinä aamupäivän aikana oikein pystynyt mitään kovin vakavaa ja syvällistä leffaa katsomaan, vaan sellaista kevyttä komediaa. Suurin osa pakkaamisesta oltiin tehty edellisenä iltana, nyt vain piti enää pakata viimeiset tavarat.
Tälläkin kertaa otettiin mukaan yksi iso ruumaan menevä matkalaukku ja sinne matkalaukkuun laitettiin myös minun olkalaukku sekä molemmille koneeseen reput. Vähän yhdeen jälkeen tuli Jussin isä meitä kyyditsemän kentälle. Tälle reissulle kun lähti meidän lisäksi myös Jussin äiti ja sisko. Lisäksi vielä samalla koneella matkusti omaa tytärtään ja hänen puolisoaan tapaamaan Jussin äidin myös eläkkeellä oleva kolleega.
Ei oltu sovittu mitään varsinaista saapumisaikaa, mutta sattumalta nähtiin toisemme lentokentän lähtöselvityksessä. Muut oli tehneet selvityksen etukäteen, kun taas me jouduttiin jonottamaan. Printteri oli lakannut toimimasta, eikä hokattu vastata kännykkäviestiin.
Seuraavaksi sitten turvatarkastukseen. Muuten kaikki meni hyvin, mutta nyt sähläsin minä. Olin laittanut penaalin normaalisti reppuun sen kummenpia ajattelematta. Siellä oli sitten kahdet pikkusakset ja siitä alkoi säätäminen. Olisi pitänyt viedä joko tallelokeroon tai postittaa, mutta päätin antaa asian olla. Hieman harmitti, kun on kolmet pienet sakset menneet tässä reilun vuoden aikana.
Tuon jälkeen käytiin vähän ostoksilla. Helsinki-Vantaan taxfreestä ostettiin matkalle purkkaa ja pähkinöitä sekä itsellemme pussillinen Polly-karkkeja joskus herkuteltavaksi. Lisäksi nautittiin vähän lentoaseman kahvilassa kuoharia/mehua ja juteltiin tulevasta lennosta ja siitä, miten liikutaan Lontoossa. Oltiin etukäteen tilattu ne Oyster-Cardit eli matkakortit ja katsottu metrokartasta, että yhdellä vaihdolla pääsee ihan hotellin viereen.
Koneeseen nousussa oli pientä jonoa, mutta hyvin se veti. Ei muuta kuin tavarat paikoilleen ja edellisestä kerrasta viisastuneena lentokoneeseen tarkoitetut korvatulpat korviin. Toisen korvatulpan laitoin epähuomiossa liian syvälle, joten se piti vasta hotellilla ottaa pois korvasta pinsettien avulla. Lentäjällä oli aika raskas kaasujalka, kun ehti rullausvaiheessa kiihdytti konetta, eikä yhtään odotellut kiitoradan päässä.
Lennon aikana tuli sitten luetuksi vähän matkalle ottamaani kirjaa eli Chimamanda Ngozi Adichien läpimurtoteosta Puolikas keltaista aurinkoa. Plaza Otavamedian sivuilla (googlen kautta kirjailijan nimellä haettu) kirjasta on kerrottu seuraavasti "Nigerialaiskirjailija Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa on koskettanut lukijoita jo yli 30 maassa. Adichie kuvaa kirjassaan vaikuttavasti Nigerian sisällissodan traagisia vuosia.– Sota käytiin ennen kuin olin itse syntynyt, mutta sodan varjo ulottui pitkälle. Perheessäni eletään vieläkin ”ennen ja jälkeen sodan”, Adichie kertoo. Järkyttävän hieno kirja, suosittelen kaikille.
En tuota kirjaa ehtinyt kokonaan tuolla matkalla lukea, joten toinen mukaan ottamani kirja eli Kari Hotakaisen Ihmisen osa oli nyt turhaan mukana. Muuten lennon aikana tuli mutusteltua pähkinöitä, katsottua maisemia ja ostettiin myös puoliksi yksi ruisleipä.
Lontooseen saavuttiin ajallaan ja taisi laskeutumien mennä vähän pitkäksi, sillä lentäjä jarrutti todella rajusti. Koska istuttiin koneen peräpuolella ihan siipien kohdalla, annettiin kiirrellisten seisoa ensiksi muutama minuutti käytävällä. Ei sitä viitsi turhaan lähteä pahimpaan rysikseen änkeemään. Päästiin ajallaan hyvin pois koneesta ja koko porukka oli taas koossa. Passitarkastuksessa oli todella lyhyet jonot ja sitten laukkuja odottamaan. Meidän ja Jussin äidin laukku oli ensimmäisten joukossa, kun taas Jussin siskon ja varsinkin äidin ystävättären laukkuja saatiin odottaa jonkin aikaa.
Seuraavaksi sitten kohti metroasemaa ja ei muuta kuin matka kohti Lontoota. Reissun ainoa vesisade osui saapumisillalle ja oli aika reipas sadekuuro. Ei siis vaihdettu ensimmäisellä mahdollisella asemalla, vaan mentiin seuraavalle, missä oli vähän paremmat katokset. Vaihto kävi vikkelästi, sillä se oli aivan viereisellä laiturilla. Ystävätär jäi pois Enbankmentin asemalla ja jatkoi sitten tyttärensä kotiin. Oli tarkoitus nähdä vielä reissulla, mutta se jäi tällä kertaa harmittavasti aikeeksi. Syyn kerron sitten eräässä seuraavassa osassa.
Me jatkettiin Templen asemalle, kun oli tiedossa, että hotelli oli aivan vieressä. Metromatka kesti melkein tunnin eli yllättävän kauan, vaikka ei ollut enää mikään ruuhka-aika. Ei muuta kuin metrosta ulos ja portaat ylös ja "Swissotel The Howard London" (hotellin virallinen nimi) oli siinä ihan kadun toisella puollella. Ulkoisesti ei näyttänyt niin pramealta kuin edellinen, mutta sisältäpäin taloa paljastui viiden tähden hotelli. Saatiin ne huoneet siis varatuksi tarjoushintaan eli halvemmalla kuin monet neljän tähden hotellit.
Vastaanotossa oli pientä sähläystä meidän huoneiden kanssa, kun oli lisähuone laitettu vahingossa meidän eikä Jussin siskon ja äidin (jatkossa kaksikko A &A) huoneeseen. Jussin veljen kun oli tarkoitus tulla pariksi yöksi Lontooseen. Meillä oli alunperin varattu huone sisäpihan puolelta. Hoteelli oli ottanut vastaan liikaa tietyn tasoisia huonevarauksia, joten onnistuttiin saamaan Thamesin puoleiset huoneet. Oli se aika makea fiilis, kun hotellin ikkunasta näkyi melkein vierestä Lontoon Silmä-maailmanpyörä, Kuninkaallinen teatteri (Royal National Theatre) ja Sea Life-merimaailma. Hieman kauempana näkyivät toiseen suuntaan Parlamenttitalo Big Ben-kellotorneineen ja toiseen suuntaan Towerin Silta. Otettiin sitten reissun ensimmäiset kuvat noista maisemista ja itse hotellihuoneesta.
Ensimmäisenä iltana oli myös ongelmia huoneena avainten suhteen ja jouduttiin pyytämään respasta apua. Onneksi tuo korjaantui illan aikana. Vähän aikaa ehti purkaa tavaroita pois matkalaukuista ja pientä ehostusta ennen ruokapaikan etsintää. Tuo sade oli sitten saapunut Lontoon keskustaan, eikä ollut kaikille omia sateenvarjoja. Onneksi löydettiin aika pian pieni italialainen ravintola (Ristorante Aurora). Otin alkupalaksi Parmankinkkuun käärittyä melonia ja päruuaksi lohipastaa. Sen verran myöhäiselle tuo ruokailu meni + oli tullut naposteltua päivän aikana, että melkein kaikki joutuivat jättämän pääruuan osittain syömättä. Harmi sinänsä, mutta ei sitä viitsinyt ihan ähkyyn syödä.
Jo ennen ruokailuun menoa oltiin nähty, että lähistöllä oli mm. kuuluisa opinajo eli King´s Gollege London ja myös yksi tunnettu nähtävyys eli kolmen eri taidenäyttelyn Somerset House. Ruokailun jälkeen sade oli tauonnut ja jatkettiin pientä kävelyä. Huomattiin sattumalta hienonnäköinen paikka eli kyseessä oli oopperasta ja markkinoista tuttu Covent Garden. Tuota paikkaa ei kukaan meidän seurueesta ollut aikaisemmin nähnyt, joten sinänsä onnistunut kohde. Vieressä sijaitsi 1.600-suunniteltu ja näyttelijöiden + teatterimaailman pyhäkkönä tunnettu St.Paulin kirkko (ST. Paul´s Church) ja Lontoon liikennemuseo (London´s Transport Museum).
Kello alkoi lähestyä paikallista aikaa eli suomen aikaa klo 2.00 aamuyöstä, kun mentiin nukkumaan. Yllättävän hyvin uni tuli silmään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaa vasta sen jälkeen, kun olen ne hyväksynyt.