Lontoo reissu osa 3: Enemmän nähtävyyksiä, vähemmän shoppailua, puburuokaa ja konsertti

Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin 6.30 aikoihin. Huomasin, että yöllä oli satanut ja edelleen tihuutti vettä. Onneksi oli kuitenkin sateenvarjot ja vettä pitävät takit mukana. Meidän oli tarkoitus mennä läheiseen pubiin eli albertiin aamupalalle. Oltiin katsottu edellisenä iltana, että aamupala tarjoillaan klo 8.00 alkaen.

Pubi ei kuitenkaan oltu auki, joten lähdettiin sitten lähimpään Starbuck-kahvilaan. Matkalla tuonne homasin lähimmän apteekin ja käytiin kysymässä saisiko panacodia vastaavaa tuotetta. Onnistuihan se ja ilman reseptiä, eikä se lääkepakkaus maksanut kuin 2 puntaa! Suomessa samanlaisesta pakkauksesta saa pulittaa toistakymmentä euroa. Starbuckissa ei sitten ollut tietynlaisia mukeja, joita oli toivottu matkalta. Sentäs sellainen hieno termosmuki löytyi tuliaisiksi. Kahvilasta ostettiin sitten leivät mukaan. Lisäksi syötiin ensimmäisenä päivänä ostettu patonkia, mandariinia ja juomana teetä + appelsiinimehua.

Aamulla huomattiin, että aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Tehtiin yhdessä päätös, että British Museum Egypti-osastoineen on pakko jättää käymättä.

Ensimmäinen kohde oli Jussin must-see kohde eli Westminster Abbey. Kirkosta räpsittiin kuvia ja käytiin siinä muistomyymälässä. Onneksi oltiin aamulla liikkeellä, joten kauhea rysis tuolla ei ollut. Meidän harmiksi siinä lähti juuri joku opastuskierros, joten pari kertaa jouduttiin rysikseen. Jussi otti itselleen englanninkielisen opastuskuulokkeen ja kertoi minulle tapahtumista. Nähtiin mm. Elisabet 1 ja hänen vihanaisensa eli Skottien Maryn haudat, Kuninkaallisten kruunajaisissa käytettävän tuolin. Kirkon sisältä olevasta kaupasta löytyi Newtonin haudasta kortti -kirkon sisällä kun ei saa kuvata. Nähtiin myös tuo hautamonumentti livenä ja tuo oli fysikkaa opiskelleelle Jussille matkan elämys. Sade oli yltynyt kirkossa kiertelyn aikana. Käytiin silti viereisessä Tescossa ostamassa pientä purtavaa ja otettiin samalla kirkoista ja parlamenttitalosta kuvia. Big Ben oli minulle pienoinen pettymys, odotin sen olevan hieman isompi.

Sen jälkeen suunnattiin Trafalgar Squarelle ja mentiin ensiksi Thamesin rantaa. Lontoon maailmanpyörässä olisi varmasti nähnyt paljon, mutta en saanut Jussia sinne houkutelluksi. Aukiolla räpsittiin sitten kuvia Lord Nelsonin Monoliitistä ja Amiriliteetin riemukaaresta. Seuraavaksi suunnattiin Charing Cross Roadille ja etsittiin Foyle´sin kirjakauppaa. Jussin äiti oli toivonut joululahjaksi kreikankielistä sanakirjaa ja tuota kirjaa ei löydy joka kaupasta. Kyselyiden jälkeen kirjakauppa löytyi yllättävän läheltä, mutta tuota kirjaa siellä ei ollut. Onneksi toinen toivekirja löytyi.

Tuolta palatessamme alkoi nälkä yllättämään. Palace Theatren vierestä löytyi sitten pubi ja mentiin sitten tuonne syömään. Jussi tilasi perinteistäkin perinteikkäämmän annoksen eli Fish and chipsit ja itse taas club sandwichin. Tosin ensiksi minulle tuotiin kalaa ja sipsejä, mutta tarjoilija tajusi mokan. Söin sitten Jussilta vähän kalaa ja ranskisia omaa ruokaa odotellessa. Pian tuotiin myös minun leipä ja lisukkeena oli myös salaattia ja ranskalaisia. Rasvasta, mutta niiiiiiin hyvää. Tuli sellainen tunne, että voisin asua Lontoossa pidemmän ajan, kierrellä eri kohteissa ja syödä pubeissa joka päivä tai ainakin viikko.

Palasimme takaisin Tafalgar Squarelle. Tuon kiertelyn aikana sadekin oli tauonnut, eikä satanut enää reissun aikana pisaraakaan. Eräästä matkamuisto myymästä ostin pienemmän karhuherra Paddingtonin lapsuudenkotiin vietäväksi. Pian tulikin sitten tuo kiertoajelubussiyhtiön bussi. Näpsittiin sitten lisää kuvia sieltä bussin yläosasta ja suunnattiin kohti minun reissun must-kohdetta eli St.Paul´s Catedralia.

Olin joskus teini-ikäisenä lukenut Sir Christopher Wrenistä ja vanhan St.Paulin katedraalin palosta + uuden rakentamisesta jonkun kirjan. En todellakaan muista tuon kirjan nimeä, mutta siitä asti minulle on ollut ISO HAAVE nähdä tuo upea rakennus. Jo Katedraalin ulkopuolella olin todella liikuttunut ja sisälle astuessani tunne vain voimistui. Tuo on mykistävän kauniin upea rakennus. Olin vain hiljaa ja ihailin näkymiä kirkon sisällä. Kävimme myös alakerran kryptassa ja nähtiin Wellingtonin, Nelssonin ja tietysti Wrenin haudat sekä tietysti piti ostaa muutama kortti tai sellainen korttivihkon ko. katedraalista, samoin jääkaappimagneetti ja pinssi.
Takaisin kryptassa noustessamme oli hiljainen hetki ja rukoiltiin Isä meidän enkuksi ja kuultiin herran siunaus. Pappi pyysi sitten tulemaan keskustelemaan, jos on jotain mielenpäällä.

Minun oli pakko mennä puhumaan siitä, mitä tämä rakennus minulle merkitsi ja onneksi oli Jussi tulkkina. Pappi oli todella otettu tuosta palautteesta. Kysyi, mistäpäin oltiin ja kertoi haluavansa joskus tulla käymään Baltian maissa ja Skandinaviassa. Toivottavasti tulee. Lopuksi toivotettiin vielä herran siunausta puolin ja toisin. Seuraavaksi kiivettiin sinne kupoliin. Se oli yllättävän raskasta tällaiselle huonokuntoiselle henkilölle ja lisäksi raskas pubi-ruoka ei ehkä ole paras ruoka ennen tuota operaatiota. Ensimmäisen kerran korkealle kiivettäessä tuli minulle huimauskohtaus. Oltaisiin voitu kiivetä katolle asti ottamaan kuvia, mutta parempi olla vaivaamatta kopea liikaa ja tultiin alas. Lopuksi vielä lahjoitettiin muutama kolikko kirkon hyväksi menevään keräykseen. Myös Jussille tämä paikka oli hieno kokemus. Minulle tuo on ehdottomasti kaunein rakennus, missä olen koskaan vieraillut ja voi olla, ettei tuota mielipidettä minun osaltani kovin helposti muuteta. Olen aina rakastanut historiallisia rakennuksia ja myös kirkkohistoriaa.

St.Paulilta jatkettiin sitten kiertoajelua eli mentiin mm. London Bridgen yli ja saatiin hyviä kuvia Tower Bridgestä, samoin mentiin tuon Tower Brigen yli ja tietysti Towerin linnan ohi. Linnan edellä olevat rakennustelineet ja puut estivät hyvien kuvien saamisen. Myös Parlamenttirakennus tuli kuvattua. Meidän piti jäädä bussisa tietyllä pysäkillä, mutta jostain syystä bussi ei mennyt opaskartan mukaista reittiä. Pian huomattiin lähipubi eli Albert ja sitten vaan pysäkkinappulaa. Mentiin alakertaan bussin ollessa liikkeellä ja meinasin teloa itseni. Onneksi taisin saada vain mustelman. Jäätiin sitten pois Buckinghamin Palacen luota.

Sieltä sitten hotellille ja syötiin vähän sapuskaa + vaihdettiin vaatteet iltaa varten. Illalla oli ohjelmassa joululahjaksi Jussin äidiltä saatu London Symphony Orchestra:n konsertti The Barbiganissa. Ohjelmistossa oli Mendelssohnin viulukonsertto ja Mahlerin Sinfonia nro 10. Meitä kiinnosti enemmän tuo Mendelssohn.

Seuraava operaatio oli sitten suuntaaminen metrolle ja mentiin lähimmälle eli St.Jamesin asemalle. Metroasema löytyi helposti, mutta oikeastaan metrolippujen osto oli varsinainen operaatio. On se kumma, että lippuja voi ostaa asemalta vain automaateista ja pitää olla tasaraha. Saatiin sentäs avulias virkailija avuksi. Vaikka käytiin vaihtamassa sopivankokoista rahaa, ei se automaatti meinannut huolia meidän kolikoita. Onneksi toisella virkailijalla oli sitten vaihtokolikko ja saatiin liput ostetuksi sekä neuvo, mihin suuntaan pitää mennä.

Metro oli yllättävän helppo käyttää, varsinkin kun ei tarvinnut vaihtaa. Mennessä piti seistä osan matkaa, mutta tullessa saatiin istua todella tyhjässä vaunussa. Barbicanin asemalta löydettiin helposti perille ja saatiin neuvot oikealle ovelle. Ei ostettu ennen konserttia mitään juomista ja se oli virhe. Jussilla oli ollut yskää koko ajan ja myös minulle alkoi tulla lentsun oireita. Kroppa ehti jo tottua Suomen kylmempiin keleihin, kun Lontoossa oli lämmintä sellaiset 12-15 astetta.

Barbican oli yhdellä sanalla kuvattu eli kotoisa. Ei siis mikään mahtipontinen marmoria ja kultaa kimalteleva rakennus vaan taustat puusta ja penkit tietysti kangasta. Tuolla ei myöskään ollut kovin tarkkaa lippukontrollia ja takit sai tuoda sisälle saliin. Tiedä sitten mistä syystä, mutta varsinkin Jussia yskitti jo viulukonserton aikana, minuakin jonkin verran, mutta ei niin pahasti vielä. Ensimmäiseltä parvelta ja sivusta näkyi todella hyvin lavalle. Hyvin nuori viulisti selvisi tuosta urakasta ja eläytyminen sekä häneltä että kapelimestarilta oli hienoa katseltavaa. On se ihmeellinen lahja saada viulu soimaan tuolla tavalla. Eikä aploodeista meinannut tulla loppua.

Puoliajalla mietittiin, että josko lähdettäisiin pois. Mahler ei oikein ole kummankaan suosikkeja. Oli kuitenkin lahjasta kyse, joten päätettiin jäädä. Ostettiin sitten kupilliset teetä. Väliajan jälkeen jostain oli mm. meidän viereen ilmestynyt pariskunta. Joko myöhästynyt näytöksestä tai sitten tullut esim. ylemmältä parvelta. Olisi muuten säästänyt rahaa ja paljon, jos olisi ostanut halvemmat liput ja siirtynyt vahingossa paremmalle paikalle. Ei tuo tosiaan ollut mitenkään loppuunmyyty.

Toinen puolisko oli sitten varsinasta yskäkonserttia meidän osalta. Vähän kävi sääliksi vieressä istuvia. Muutenkin minua alkoi nukuttamaan ja ensimmäisen kerran ymmärrän heitä, jotka ovat jopa kuorsanneet konsertissa.. Eipähän tarvitse mennä Mahleria vähän aikaan kuuntelemaan. Muutenkin taisi kapelimestari soitattaa tuota normaalia hitaammassa temmossa, sillä tuo kesti yli tunnin. Ei jääty sitten aploodeja kuulemaan vaan lähdettiin pois, muutaman muun tehdessä samoin. Ovenpielessä ollut henkilö kommentoi jotain tilanteesta, mutta en saanut mitään selvää.

Takit kiinni ja takaisin metroasemalle. Mentiin vahingossa väärään suuntaan, mutta onneksi Moorgaten metroasema oli lähellä. Tosiaan oli vähän porukkaa metrossa. Metrosta piti sitten poistua toiseen suuntaan, sillä se meidän pääty asemasta oli suljettu. Onneksi Victoria Street oli lähellä. Jussi meinasi hakea iltapalaksi pitsaa Pizza Hutista. Itse olin bongannut lähempää Express Pizzerian, joten mentiin sinne. Otettiin ihan perus margarita-pitsa mukaan. Minulla ei ollut kovin kova nälkä, sen verran hyvin rasvainen pubiruoka vie nälän, mutta Jussille tuo upposi.
Sisäpihalla oli porukkaa juhlimassa, mutta oli niin väsynyt ja lääkkeiden (yskänlääke, burana 600 ja se Panacodia vastaava) ottamisen jälkeen olin unessa ja nopeasti.

Lontoon reissu osa 2: Nähtävyyksiä, shoppailua ja roskaruokaa

Aamulla heräsin sitten suomen aikaan kuudelta eli paikallista aikaa neljältä. Kävin vessa ja vähän aikaa torkahdin, mutta kuudelta paikallista aikaa laitoin sitten lukuvalon ja luin lehteä. Onneksi otin mukaan pari lehteä, olisi muuten kirjat tullut äkkiä luetuksi. Vähän ennen klo seiskaa Jussikin suostui nousemaan. Aamupalaksi syötiin sitten edellisenä iltana ostettu seesaminsiemenbagel ja itse otin vähän patonkia, mandariinia ja juotiin teetä + appelsiinimehua. Vähän ennen kasia lähdettiin sitten liikkeelle.

Ensimmäiseksi mentiin ihan lähellä olevan Westminster Chappelin (siis paljon pienempi kuin tämä kuuluisa Westminster Abbey) ohitse, tällä kertaa ei vielä tuosta kirkosta otettu kuvia, mutta myöhemmin sitten. Ensimmäinen varsinainen kohde oli erittäin lähellä hotellia ollut Buckingham Palace eli siis Kuninkaallisten asunto. Näytti Ellu olleen kotona, kun oli lippu tangossa. Olihan se hieno rakennus ja varsinkin ne portit oli upeat, mutta tuollaisessa pytingissä kyllä eksyisi helposti ja siivottavaa riittää kokonaiselle armeejalle. Myös aukiolla olevasta Victoria-memorial patsaasta tuli otettua kuvia.

Toiseksi suunnattiin Wellingtonin aukion suuntaan eli käveltiin greenparkin ja palatsin puutarhan vierustaa. Oli muuten todella upean aurinkoinen syyskeli koko päivän. Matkalla aukiolle räpsiittiin muutama kuva syksyisestä Lontoosta ja paikallisesta ruskasta. Wellingtonin aukiolla otettiin sitten kuvia tietysti siitä paikallisten riemukaaresta, muutamasta muistomerkistä sekä itse Waterloon taistelun sankarista.

Kolmantena kohti Hyde Parkkia ja Dianan muistoksi tehtyä aluetta. Matkalla puistoon alikulkutunnelissa oli kaksi koditonta koiransa kanssa. Jussi sitten tahtoi antaa heille muutaman kolikon, kun näyttivät ihan kunnollisilta henkilöiltä. Jos kerran Jussi haluaa muutaman kolikon antaa, en minä pistä sitä vastaan. Puistossa sitten huomattiin muutama prinsessa Dianan memorial walk kyltti ja lähdettiin kulkemaan muistomerkille niitä pitkin. Mentiin mm. ihanan ruusutarhan läpi. Jostain kumman syystä noita laattoja ei enää ollut tuon ruusupuutarhan toisessa päässä, mutta jatkettiin silti matkaa. Pian tulikin serpentine-järvi vastaan, joten oikealla puolella oltiin. Järven rataa jatkettiin sitten eteenpäin. Järvessä bongattiin ainakin hanhia -oli ne pulleita otuksia Hesan sorsiin verrattuna. Myös pari uimaria kävivät järvessä pulahtamassa.

Dianan muistomerkki oli ehkä reissun suurimpia pettymyksiä. Tosin en päässyt tuonne sisään, kun ei se ollut auki. Toisaalta vieressä ollut Isis -lintupatsas oli upea. Sitten suunnattiin kohti Albert-memorialia. Nuo kaksi muistomerkkiä kun ovat todella lähellä toisiaan. Matkalla tuonne Jussi kävi vessassa. Itse en sitten viitsinyt penkille istahtaa, kun näytti sen verran savi/mutavelliltä se penkin alusta. Albert-memorial oli kyllä komein näkemämme kuninkaallisten muistomerkki, ei kyllä Victoria ollut isäpappansa muistomerkki. Jopa Jussi totesi, että kannatti tuonne asti kävellä. Samalla tuli myös kuvattua tien toiselle puolella oleva The Royal Albert Hall. Upea rakennus sekin.

Riitti sitten aamupäiväksi nähtävyydet eli suunnattiin erästä pientä ja tuntematonta kulmakauppaa kohti ;) No ei vaan eli Harroldsille kannattaa mennä tutustumaan jo ihan nähtävyytenä. Hieman oli tuonnekin käveltävää, kun ei uskallettu sentäs liikaa katuja oikoa. Harrodsilla olitiin sopivasti klo kymmeneltä eli juuri avaamisaikaan. Sisällä käytiin lähinnä makeispuolella, tuolta ostin Harrods-mukin ja -teetä sekä Leonidas lumiukkoaiheisen joulusuklaan. Pienen neuvonnan jälkeen löytyi myös se "turisti-puoti" eli Sovernies-osasto. Tuo lienee Harrodsin osastoista kohtuuhintaisin. tuolta mukaan tarttui yksi joululahja sekä itselle ainakin hauska ja taitettava kankainen kauppakassi, kynäsetti sekä Harrods-aiheinen Karhuherra Paddingon. Itse kun olen pienenä flikkana nukkunut Paddington lakanoissa (äiti/täti teki ne minulle ja veljelleni), joten tuo karhuherra on tosiaan ollut monien unien vartija ja minulle tärkeä. Ensimmäisen kerran visa vinkui tuolla reissulla.

Harrodsilta päästiin nopeasti ulos ja seuraavaksi oli tarkoitus suunnata hotellille. No siinä kaupannurkilla käteen lyötiin sitten mäkkärin kupongit. Eli parilla tai kolmella punnalla sai hampurilaisen (big mac/kana/kala) sekä keskikokoiset ranskalaiset. Tarjous oli voimassa vain tänään ja siinä Harrodsin vieressä olevassa mäkkärissä. Ei muuta kuin sinne syömään. Itse otin kanahampurilaisen ja Jussi otti Fisun. Tuo Kanapurilainen oli nappivalinta. Juomana meillä oli ihan vaan vettä. Otettiin siis vesipullo mukaan, kun kierreltiin kaupungilla.

Mäkkärin jälkeen käytiin vielä GAP:N liikkessä ja sieltä ostin yhden ihanan t-paidan. Tuon t-paidan lisäksi ostin itselleni Lontoosta vian pyjamahousut + kaksi huivia. Matkalla hotelille alkoi sitten tuttu hermokipu. En tietysti hokannut ottaa Panacodeja mukaan, enkä heti kysyä apua tilanteeseen, mutta tuosta sitten lisää myöhemmin. Huomasin myös mm. korttiliikkeen, joten ostin tuolta muutaman Lontoo aiheisen kortin sekä vaan pari postimerkkiä.

Hotellin lähistöllä huomasin, että tuollahan on Mark&Spenserin liike (siis ei se kuuluisin ko. ketjun liikkeestä), joten eikun sinne. Jussille ostin tuolta joululahjaksi (itse valitsi) boxereita, sekä muuten tuliaisiksi Jussin siskon pojalle sekä työkaverini tytölle sellaisen body-setin -7 bodya sai 8 punnalla (1 punta = 1,1 euroa) sekä veljenpojilleni sellaiset Tuomas-veturi oloasut. Jo toinen Visa-ostos.

Matkalla hotellille otettiin sitten kuvia vielä hotellin lähellä olleesta ihanasta ja pienestä rakennuksesta siinä luki seuraavaa: "This School founded 1688 eli kyseessä on Blewcoat Schoolin rakennus, jossa on nykyisin viehättävä lahjatavarakauppa. Kyseessä oli siis köyhille suunnattu koulu ja todennäköisesti St-Jamesin alueen ensimmäisiä kunnallisia poikakouluja. Tosin wikin mukaan kyseinen rakennus on rakennettu 1700-luvulla. Voihan se olla, että aikaisempi rakennus on tuhoutunut tai muuten pitänyt uudistaa. Jos vaan mahdollista, kannattaa vierailla ko. rakennuksessa.

Hotellilla sitten levättiin vähän aikaa ja mietittiin, mitä seuraavaksi. Mun koiven tilanne ei ollut parantunut, mutta pohjalaaset eivät kovin helposti luovuta, joten päätettiin sitten lähteä shoppailemaan Oxford-Streetin suuntaan. Matkalla taas muutama kuva ja mentiin hitaasti, mutta varmasti Matkalla sitten huomattiin kiertoajelufirman esite-bussi. Ihmeteltiin mielessämme jo aikaisemmin kiertoajelun suolaista hintaa eli 25 puntaa/henkilö. Selvisi sitten esittelystä, että bussilippu on voimassa kaksi vuorokautta ja noita busseja voi käyttää siirtymisestä paikasta toiseen. Tosin viimeinen bussi lähtee n. klo 17.00 aikoihin. Lisäksi hintaan kuuluu risteily Thamesilta. Ostettiin sitten ne liput, mutta ei heti hypätty bussiin. Ostoskadulle päästessäni bongasin heti lahjatavarakaupan ja Liverpoolin huivin. Tietystihän se oli pakko ostaa. Ostin myös hauskan hiirimaton töihin (töissä ollut Liverpoolin The Copista kaverini ostama hiirimatto hajosi) sekä Liverpoolin avaimenperän. Liikkeessä olisi ollut myös sinitakkinen Karhuherra Paddingon, mutta kyllä se Harrodsin vihreätakkinen nalle on mulle kuitenkin rakas.

Seuraavaksi sitten eteenpäin ostoskatua. Käytiin siinä alkuperäisessä Mark&Spencer-tavaratalossa, mutta tuolta ei mitään ostettu. Selfbidges-tavaratalo on myös näkemisen arvoinen. Tuolla käytiin lastenosastolla ja ostin serkkuni tytölle lahjaksi sellaisen Barbin koirakylpysetin, kun sitä toivoi. Kierrettiin myös elintarvikeosastolla, mutta sieltä mitään ostettu. Pian päästiin yhteen matkan kohteista eli Disney Storeen. Tuolta kun oli muuuuutama joululahjatoive. Itselleni ostin Nasun (Nalle Puh ja Tikru on jo aikaisemmin) ja Nalle-Puh sukat. Lahjaksi ostettiin mm. leijonakuningas-pehmoja, erään Nalle Puh-sarjan hamon puku sekä sellainen suloinen Nalle-Puh-vauvan potkupuku sekä tietysti Disney Storen lahjakassi. On muuten todella kestävää materiaalia se. Kolmannen kerran päivän aikana ostokset visalle. Mietittiin vielä suunnitelmia, mutta ei jatkettu ostoskatua eteenpäin vaan palattiin takaisin. Käytiin sitten matkalla bussille ostamassa KFC:ssä sellainen pieni eväsboksi. Tuosta olisi syönyt hyvin 3-4 henkilöä, mutta meitä oli vain kaksi. Otettiin tuo setti siis mukaan ja mentiin kiertoajelubussille. Hieman saatiin odottaa bussia ja ruuat ehti jäähtyä. Mentiin sitten bussilla Parlamenttiaukiolle. Kuvia ei otettu, sillä ilta alkoi hämärtyä.

Jäätiin siis Parlamentin kulmilla pois ja nähtiin vilaus mm. Big Benistä. Jos oltaisiin menty tuonne päivää aikaisemmin oltaisiin todennäköisesti käyty katsomassa Parlamentin avajaisseremoniaa (18.11). Tuolta oli yllättävän lyhyt kävelymatka hotellille. KFC:n tuotteita oli moni moittinut. Kun on tarpeeksi nälkäinen, kyllä tähän flikkaan roskaruoka uppoaa. Tosin täytyy myöntää, että ei me tuota settiä jaksettu kokonaan syödä, mutta 13 punnalla ehdottomasti sai rahoille vastinetta. Muutenkin tuo oli minulle sellainen kerran/pari elämässä juttu eli nyt on kokeiltu KCF:n sapuskat.

Sapuskan jälkeen sitten kylpyyn. Kyllähän se teki hyvää vähän aikaa, mutta olisihan se pitänyt muistaa, ettei issias lämpimästä tykkää. Vähän ajan kuluttua hermokipu vaan paheni pahenemistaan. Sain vihdoin Jussin pyydettyä kaveriksi kysymään apua respasta. Onneksi oli sanakirja mukana. Vaikka Jussi pari vuotta Losissa opiskelleena osaakin englantia paljon paremmin kuin minä oli tuo iskias-sana hänelle vieras. Muutenkin yllätyin siitä, miten hyvin itse pärjäsin englannilla ja uskalsin sitä käyttää, vaikka luulin, että olen ihan umpisurkea eikä koulunumeroni enkussa (kiitos yläasteen enkunmaikan) olleet todellakaan mitään kiidettäviä, ennemmin tyydyttäviä tai välttäviä.

Respassa selvisi, että lähistöllä olisi terveysasema, mutta se ja apteekki oli tietysti jo kiinni. Opin suosiolla, että nyt lähtee Panacodit ressulle mukaan. Onneksi sentäs hokasin ottaa Burana 600:t mukaan. Jussi kävi vielä kysymässä kylmää. Kuulemma kerroksissa on jääpala-automaatit ja huoneissa niille astiat. Jussi kävi hakemassa jääpaloja. Ei muuta kuin jäät muovipussiin ja koivelle kylmää. Hieman tuo helpotti tilannetta. Nyt jaksettiin valvoa jonnekin iltakymmeneen paikallista aikaa. Sitten uni kutsui tai niin luulin.. No joskus puolenyön aikaan selvisi se sisäpihan ihanuus eli siellä oli terassi. Heräsin siihen, kun joku emäntä puhua kailotti ja kikatti niiiiin läpitunkevalla äänellä. Oli siellä myös pari miestä, mutta heidän äänensä tuskin olisi mua herättänyt. Ei muuta kuin Jussilta lauseet valmiiksi ja soitto respaa. Kuulin myös, että ainakin joku toinen valitti samasta asiasta. Muutenkin tuo hermokipu piti valveilla, joten kovin montaa tuntia tullut nukutuksi. Siitä lisää seuraavan päivän kertomuksessa.

Lontoon reissu osa 1: Matkustuspäivä 18.11.2009

Herätyskello oli soimassa 7.30 aikoihin, mutta tämä flikka heräsi jo ensimmäisen kerran jo yöllä ja joskus 6.30 aikoihin nousin ylös. Yllättävän hyvin sain nukutuksi, sillä yleensä tahtoo yöunet mennä jo siitä, että pitää lähteä junalla Jyväskylään, tuonne on kuitenkin reissattu aika monta kertaa enemmän kuin Lontooseen.

Suurin osa tavaroista oltiin pakattu jo illalla, joten aamulla oli enää pientä hienosäätöä. Matkaan lähti siis yksi iso matkalaukku (joka sisällä oli varalta kaksi pienenpää laukkua) sekä molemmilla reput. Jussin isä tuli viemään meidät kentälle n. 9.30 aikoihin. Helsingin kentällä oltiin siis klo 10.00 ja heti lähtöselvitykseen. Varsinaisesti olin tuon lähtöselvityksen tehnyt edellisenä päivänä töissä -on muuten helppoa tehdä netissä, mutta en hokannut sitä, että matkalaukkutarran olisi voinut tulostaa siitä automaatista. Nopeasti jono eteni ja saatiin laukku reissuun.

Siitä sitten mentiin suoraan terminaalin puolelle.. Vähän aikaa kierreltiin siellä ja katsottiin mm. kirjakaupan tarjontaa. Jussi kun ei sitten muistanut ottaa kirjaa mukaan. Eipä sitä kirjaa pahemmin ehtinyt/jaksanut lukea kuin koneessa ja onneksi oli mennen tullen lehtiä tarjolla. Tuntia ennen lähtöä mentiin sitten turvatarkatukseen. Kokeneena matkustajana Jussi sitten unohti tyhjentää mm. lompakon housuntaskuista ja joutui heti tutkittavaksi. Hieman mua huvitti tuo tilanne

Blue 1:n MD -9 kone oli aikaslailla täynnä. Osa tietysti oli liikemiehiä ja osa turisteja. Tietysti myös Finskin lakko vaikutti tuohon. Koneessa istuessa tuli sitten tieto, että Lontoon suunnalla on paha myrsky ja ennen kaikkea kova tuuli ja lähtö viivästyy n. tunnin. Kuulemma parhaiten saadaan lupa, kun ollaan lähtövalmiudessa. Jouduttiin sitten siirtymään siitä terminaalin luota odottamaan väliaikaiseen parkkiin lähtöä. Mielessä ajattelin, että voi kele, nyt perilläoloaika lyhenee ja paljon. Ei se tunti loppujenlopuksi niin paljon tee, mutta olisi ollut kiva päästä valoisaan aikaan hotlalle (siitä sitten myöhemmin). Vajaan tunnin odottamisen jälkeen päästiin sitten reissuun, pelkäsin korvien lukkiintuvan, joten purkka oli kova sana. En uskaltanut katsoa ikkunasta ulos, sen verran kauan (yli 15-vuotta) oli edellisestä lentomatkasta aikaa.

Nousu sujui ongelmitta ja uskalsin katsella maisemia ja tietysti ihailla pilviä. Luin myös matkalle mukaan ottamani toisen kirjan loppuun lennon aikana. Lisäksi kärrystä ostettiin yksi patonki puoliksi ja appelsiinimehua + pringles-tuubi. Teetä ja vettä saatiin ilmaiseksi. Minulle myös lentokoon vessa eli "komero" oli aikamoinen kokemus. Ekaksi en edes uskonut, että sinne mahtuu. Toisella kertaa uskaltaudun sisään, mutta en sitten löytänyt sitä vessan-vedintä (seinässä painike/lattialla poljin) ja kutsuin epähuomiossa lentoemännän paikalle.

Vessareissun jälkeen alkoi sitten lentomatkan ja ehkä koko reissun pahin kärsimys. Oli jo ennen reissua pientä lentsua ja muutenkin aika ollut ongelmia korvien kanssa. Ihan yhtäkkiä alkoi kauhea kipu molemmissa korvissa ja tuntui, että pää räjähtää ja pian. Onneksi saatiin lentoemännältä sellaiset "mikki-hiiret" eli ensiksi kuumaa ja sitten toisin päin ne mukit korville tasaamaan paineet. Laskeutumista en pahemmin nähnyt, kun piti ottaa rillit pois. Laskeutuminen meni hyvin, toisin oltiin reilu tunti myöhässä aikataulussa...

Ei muuta kuin koneesta ulos, tosin meinasin ensiksi jäädä jumiin siihen penkkiin. Onneksi Jussi otti mun repun ja itse sain ottaa vain takin + olkalaukun (siis tuo olin alunperin repussa) mukaan koneeseen. Matkalla sitten takki päälle ja reppu selkään. Hieman on kokoja lentokentissä, sillä Lontoon puolella sai jo ennen tullitarkastusta kävellä satoja metrejä. Me päästiin läpi ihan ongelmitta, mutta edessäni passijonossa ollut mustaihoinen mieshenkilö joutui odottamaan -liekkö sitten väärennetyllä passilla liikenteessä.

Jo lentokentällä huomasi tuon kansainvälisyyden, sillä vastaan tuli muutama turbaanipäinen lentokentän työntekijä. Ei tuollaisia pahemmin Helsingin katukuvassa näy. Vaikka ei ihan ensimmäisenä oltu lentokoneesta ulos päästy, silti jouduttiin odottamaan laukkuja jonkin aikaa. Aika nopeasti ne tuli ja meidän laukku oli ihan ensimmäisten joukossa. Ei muuta kuin bussiterminaalia kohti. SAS:n + allianssi oli siis kolmosterminaalissa ja bussiterminaali tietysti ykkösessä, joten lisää kävelyä tuli ainakin kilsa, mutta bussiasemalle selvittiin. Pienen ihmettelyn jälkeen mentiin ostamaan bussilippua. Saatiin kuulla, että ehkä klo 15.30 paikallista aikaa (siis kaksi tuntia suomen aikaa jäljessä) lähtisi bussi kohti Victoria-Stationia (hotelli kun on noilla suunnilla). Virkailija myi varmuudeksi liput klo 16.30 lähtevään bussiin. Onneksi bussi tuli klo 15.40 aikoihin ja päästiin tuohon bussiin -ei ollut pahemmin muita matkustajia.

Matkalla sitten flikan pää pyöri kuin telkällä ;) Ensimmäisessä mutkassa havaitsin mm. lehmiä laitumella. Jos Helsinki-Vantaan näkymiä kuvataan ei niin kaupunkimaisiksi, hieman huvitti tuo maalaismaisuus minua. Matkalla ihailin mm. niitä ihania savupiippuja, joita aikaisemmin olen nähnyt vain leffoissa, pieniä kirkkoja, palatseja jne. Bussimatka kesti n. 50 minsaa..

Victorian bussiasemalta lähdettiin sitten suunnistamaan hotellille. Opaskirjasta olin katsonut, että matkaa ei ole paljon, mutta ei tietysti hokattu, että noita Victorian asemia on kaksi ja se lähempänä oleva asema on juna- ja metroasema. Lisäksi oli tullut jo hämärä, väsytti, oli nälkä ja tietysti uusi ympäristö hieman pelotti. Jussi ei edes minun mieliksi suostunut kysymään suuntaa, joten taisi tulla reissun ainoa kiukkukohtaus matkalla hotellille, kun tuntui ettei tuo matka ikinä lopu. Jussi arveli myöhemmin, että tuo matka oli ainakin kilsan. Sitä kun on varautunut muutaman sadan metrin matkaan, tuntuu tuo lisämatka uudessa paikassa ja oudossa ympäristössä turhauttavan pitkältä.

Hotellille (Crowne Placa London St.James Park) selvittiin kuitenkin kunnialla ja ei muuta kuin respasta hakemaan avainta. Huone oli Brittiläisittäin toisessa eli suomalaisittain kolmannessa kerroksessa. Tuo hotelli on ulkopuolelta ja netin kuvista paljon hienompi, mutta paikanpäällä selvisi, että se on ihana pittoreski -vanha rakennus kun on kyseessä. Huone oli sisäpihan puolella. Rauhalliselta tuo sisäpiha tuolloin vaikutti, mutta totuus selvisi myöhemmin... Vähänaikaa lepäiltiin tutustuttiin huoneeseen (siis oli oma kylppäri) ja vaatekaapissa mm. vedenkeitin ja kassakaappi sekä purettiin tavarat laukuista.

Päätettiin sitten lähteä syömään ja hieman tutustumaan ympäristöön. Syömään mentiin sitten hotellin omaan ravintolaan eli Bistro 51:een. Tuli sitten ensimmäisenä iltana syötyä reissun kallein annos ja ainoa tuossa hotellissa. Minun pihvi pippurikastikkeella ja ranskalaisilla oli takuuvarma nappivalinta. Jussin täytetty possu muussilla ja siiderikastikkeella ei ehkä niin hyvin uponnut. Kierrettiin sitten kortteli ja käytiin paikallisessa kaupassa eli sainsburyssä ostamassa aamupalatarvikkeet ja tietysti Cherry-kolaa. On muuten nuo limsat tuolla suunnalla aika paljon halvempia kuin kotosuomessa ja Alepan-kokoisesta kaupasta löytyy ihan erilainen valikoima.

Ei muuta kuin takaisin hotellille. Sitten oli vuorossa operaatio suihku. Seuraavalla kerralla tiedän, että kannattaa tutustua namiskoihin ennen kuin menee itse suihkuun. Oli vähän hakemista, kun ensiksi tuli jääkylmää ja sitten tulikuumaa vettä, mutta lopulta löytyi säätönappi ja sopivan lämpöistä vettä.

Yritettiin valvoa vähän pidempään, mutta klo 21 paikallista aikaa (eli 23 Suomen aikaa) oli pakko antaa periksi ja ruveta nukkumaan. Taisi uni tulla todella nopeasti. Lisää seuraavassa osassa.