Lontoon reissu osa 1: Matkustuspäivä 18.11.2009

Herätyskello oli soimassa 7.30 aikoihin, mutta tämä flikka heräsi jo ensimmäisen kerran jo yöllä ja joskus 6.30 aikoihin nousin ylös. Yllättävän hyvin sain nukutuksi, sillä yleensä tahtoo yöunet mennä jo siitä, että pitää lähteä junalla Jyväskylään, tuonne on kuitenkin reissattu aika monta kertaa enemmän kuin Lontooseen.

Suurin osa tavaroista oltiin pakattu jo illalla, joten aamulla oli enää pientä hienosäätöä. Matkaan lähti siis yksi iso matkalaukku (joka sisällä oli varalta kaksi pienenpää laukkua) sekä molemmilla reput. Jussin isä tuli viemään meidät kentälle n. 9.30 aikoihin. Helsingin kentällä oltiin siis klo 10.00 ja heti lähtöselvitykseen. Varsinaisesti olin tuon lähtöselvityksen tehnyt edellisenä päivänä töissä -on muuten helppoa tehdä netissä, mutta en hokannut sitä, että matkalaukkutarran olisi voinut tulostaa siitä automaatista. Nopeasti jono eteni ja saatiin laukku reissuun.

Siitä sitten mentiin suoraan terminaalin puolelle.. Vähän aikaa kierreltiin siellä ja katsottiin mm. kirjakaupan tarjontaa. Jussi kun ei sitten muistanut ottaa kirjaa mukaan. Eipä sitä kirjaa pahemmin ehtinyt/jaksanut lukea kuin koneessa ja onneksi oli mennen tullen lehtiä tarjolla. Tuntia ennen lähtöä mentiin sitten turvatarkatukseen. Kokeneena matkustajana Jussi sitten unohti tyhjentää mm. lompakon housuntaskuista ja joutui heti tutkittavaksi. Hieman mua huvitti tuo tilanne

Blue 1:n MD -9 kone oli aikaslailla täynnä. Osa tietysti oli liikemiehiä ja osa turisteja. Tietysti myös Finskin lakko vaikutti tuohon. Koneessa istuessa tuli sitten tieto, että Lontoon suunnalla on paha myrsky ja ennen kaikkea kova tuuli ja lähtö viivästyy n. tunnin. Kuulemma parhaiten saadaan lupa, kun ollaan lähtövalmiudessa. Jouduttiin sitten siirtymään siitä terminaalin luota odottamaan väliaikaiseen parkkiin lähtöä. Mielessä ajattelin, että voi kele, nyt perilläoloaika lyhenee ja paljon. Ei se tunti loppujenlopuksi niin paljon tee, mutta olisi ollut kiva päästä valoisaan aikaan hotlalle (siitä sitten myöhemmin). Vajaan tunnin odottamisen jälkeen päästiin sitten reissuun, pelkäsin korvien lukkiintuvan, joten purkka oli kova sana. En uskaltanut katsoa ikkunasta ulos, sen verran kauan (yli 15-vuotta) oli edellisestä lentomatkasta aikaa.

Nousu sujui ongelmitta ja uskalsin katsella maisemia ja tietysti ihailla pilviä. Luin myös matkalle mukaan ottamani toisen kirjan loppuun lennon aikana. Lisäksi kärrystä ostettiin yksi patonki puoliksi ja appelsiinimehua + pringles-tuubi. Teetä ja vettä saatiin ilmaiseksi. Minulle myös lentokoon vessa eli "komero" oli aikamoinen kokemus. Ekaksi en edes uskonut, että sinne mahtuu. Toisella kertaa uskaltaudun sisään, mutta en sitten löytänyt sitä vessan-vedintä (seinässä painike/lattialla poljin) ja kutsuin epähuomiossa lentoemännän paikalle.

Vessareissun jälkeen alkoi sitten lentomatkan ja ehkä koko reissun pahin kärsimys. Oli jo ennen reissua pientä lentsua ja muutenkin aika ollut ongelmia korvien kanssa. Ihan yhtäkkiä alkoi kauhea kipu molemmissa korvissa ja tuntui, että pää räjähtää ja pian. Onneksi saatiin lentoemännältä sellaiset "mikki-hiiret" eli ensiksi kuumaa ja sitten toisin päin ne mukit korville tasaamaan paineet. Laskeutumista en pahemmin nähnyt, kun piti ottaa rillit pois. Laskeutuminen meni hyvin, toisin oltiin reilu tunti myöhässä aikataulussa...

Ei muuta kuin koneesta ulos, tosin meinasin ensiksi jäädä jumiin siihen penkkiin. Onneksi Jussi otti mun repun ja itse sain ottaa vain takin + olkalaukun (siis tuo olin alunperin repussa) mukaan koneeseen. Matkalla sitten takki päälle ja reppu selkään. Hieman on kokoja lentokentissä, sillä Lontoon puolella sai jo ennen tullitarkastusta kävellä satoja metrejä. Me päästiin läpi ihan ongelmitta, mutta edessäni passijonossa ollut mustaihoinen mieshenkilö joutui odottamaan -liekkö sitten väärennetyllä passilla liikenteessä.

Jo lentokentällä huomasi tuon kansainvälisyyden, sillä vastaan tuli muutama turbaanipäinen lentokentän työntekijä. Ei tuollaisia pahemmin Helsingin katukuvassa näy. Vaikka ei ihan ensimmäisenä oltu lentokoneesta ulos päästy, silti jouduttiin odottamaan laukkuja jonkin aikaa. Aika nopeasti ne tuli ja meidän laukku oli ihan ensimmäisten joukossa. Ei muuta kuin bussiterminaalia kohti. SAS:n + allianssi oli siis kolmosterminaalissa ja bussiterminaali tietysti ykkösessä, joten lisää kävelyä tuli ainakin kilsa, mutta bussiasemalle selvittiin. Pienen ihmettelyn jälkeen mentiin ostamaan bussilippua. Saatiin kuulla, että ehkä klo 15.30 paikallista aikaa (siis kaksi tuntia suomen aikaa jäljessä) lähtisi bussi kohti Victoria-Stationia (hotelli kun on noilla suunnilla). Virkailija myi varmuudeksi liput klo 16.30 lähtevään bussiin. Onneksi bussi tuli klo 15.40 aikoihin ja päästiin tuohon bussiin -ei ollut pahemmin muita matkustajia.

Matkalla sitten flikan pää pyöri kuin telkällä ;) Ensimmäisessä mutkassa havaitsin mm. lehmiä laitumella. Jos Helsinki-Vantaan näkymiä kuvataan ei niin kaupunkimaisiksi, hieman huvitti tuo maalaismaisuus minua. Matkalla ihailin mm. niitä ihania savupiippuja, joita aikaisemmin olen nähnyt vain leffoissa, pieniä kirkkoja, palatseja jne. Bussimatka kesti n. 50 minsaa..

Victorian bussiasemalta lähdettiin sitten suunnistamaan hotellille. Opaskirjasta olin katsonut, että matkaa ei ole paljon, mutta ei tietysti hokattu, että noita Victorian asemia on kaksi ja se lähempänä oleva asema on juna- ja metroasema. Lisäksi oli tullut jo hämärä, väsytti, oli nälkä ja tietysti uusi ympäristö hieman pelotti. Jussi ei edes minun mieliksi suostunut kysymään suuntaa, joten taisi tulla reissun ainoa kiukkukohtaus matkalla hotellille, kun tuntui ettei tuo matka ikinä lopu. Jussi arveli myöhemmin, että tuo matka oli ainakin kilsan. Sitä kun on varautunut muutaman sadan metrin matkaan, tuntuu tuo lisämatka uudessa paikassa ja oudossa ympäristössä turhauttavan pitkältä.

Hotellille (Crowne Placa London St.James Park) selvittiin kuitenkin kunnialla ja ei muuta kuin respasta hakemaan avainta. Huone oli Brittiläisittäin toisessa eli suomalaisittain kolmannessa kerroksessa. Tuo hotelli on ulkopuolelta ja netin kuvista paljon hienompi, mutta paikanpäällä selvisi, että se on ihana pittoreski -vanha rakennus kun on kyseessä. Huone oli sisäpihan puolella. Rauhalliselta tuo sisäpiha tuolloin vaikutti, mutta totuus selvisi myöhemmin... Vähänaikaa lepäiltiin tutustuttiin huoneeseen (siis oli oma kylppäri) ja vaatekaapissa mm. vedenkeitin ja kassakaappi sekä purettiin tavarat laukuista.

Päätettiin sitten lähteä syömään ja hieman tutustumaan ympäristöön. Syömään mentiin sitten hotellin omaan ravintolaan eli Bistro 51:een. Tuli sitten ensimmäisenä iltana syötyä reissun kallein annos ja ainoa tuossa hotellissa. Minun pihvi pippurikastikkeella ja ranskalaisilla oli takuuvarma nappivalinta. Jussin täytetty possu muussilla ja siiderikastikkeella ei ehkä niin hyvin uponnut. Kierrettiin sitten kortteli ja käytiin paikallisessa kaupassa eli sainsburyssä ostamassa aamupalatarvikkeet ja tietysti Cherry-kolaa. On muuten nuo limsat tuolla suunnalla aika paljon halvempia kuin kotosuomessa ja Alepan-kokoisesta kaupasta löytyy ihan erilainen valikoima.

Ei muuta kuin takaisin hotellille. Sitten oli vuorossa operaatio suihku. Seuraavalla kerralla tiedän, että kannattaa tutustua namiskoihin ennen kuin menee itse suihkuun. Oli vähän hakemista, kun ensiksi tuli jääkylmää ja sitten tulikuumaa vettä, mutta lopulta löytyi säätönappi ja sopivan lämpöistä vettä.

Yritettiin valvoa vähän pidempään, mutta klo 21 paikallista aikaa (eli 23 Suomen aikaa) oli pakko antaa periksi ja ruveta nukkumaan. Taisi uni tulla todella nopeasti. Lisää seuraavassa osassa.