Lontoon reissu osa 2: Nähtävyyksiä, shoppailua ja roskaruokaa

Aamulla heräsin sitten suomen aikaan kuudelta eli paikallista aikaa neljältä. Kävin vessa ja vähän aikaa torkahdin, mutta kuudelta paikallista aikaa laitoin sitten lukuvalon ja luin lehteä. Onneksi otin mukaan pari lehteä, olisi muuten kirjat tullut äkkiä luetuksi. Vähän ennen klo seiskaa Jussikin suostui nousemaan. Aamupalaksi syötiin sitten edellisenä iltana ostettu seesaminsiemenbagel ja itse otin vähän patonkia, mandariinia ja juotiin teetä + appelsiinimehua. Vähän ennen kasia lähdettiin sitten liikkeelle.

Ensimmäiseksi mentiin ihan lähellä olevan Westminster Chappelin (siis paljon pienempi kuin tämä kuuluisa Westminster Abbey) ohitse, tällä kertaa ei vielä tuosta kirkosta otettu kuvia, mutta myöhemmin sitten. Ensimmäinen varsinainen kohde oli erittäin lähellä hotellia ollut Buckingham Palace eli siis Kuninkaallisten asunto. Näytti Ellu olleen kotona, kun oli lippu tangossa. Olihan se hieno rakennus ja varsinkin ne portit oli upeat, mutta tuollaisessa pytingissä kyllä eksyisi helposti ja siivottavaa riittää kokonaiselle armeejalle. Myös aukiolla olevasta Victoria-memorial patsaasta tuli otettua kuvia.

Toiseksi suunnattiin Wellingtonin aukion suuntaan eli käveltiin greenparkin ja palatsin puutarhan vierustaa. Oli muuten todella upean aurinkoinen syyskeli koko päivän. Matkalla aukiolle räpsiittiin muutama kuva syksyisestä Lontoosta ja paikallisesta ruskasta. Wellingtonin aukiolla otettiin sitten kuvia tietysti siitä paikallisten riemukaaresta, muutamasta muistomerkistä sekä itse Waterloon taistelun sankarista.

Kolmantena kohti Hyde Parkkia ja Dianan muistoksi tehtyä aluetta. Matkalla puistoon alikulkutunnelissa oli kaksi koditonta koiransa kanssa. Jussi sitten tahtoi antaa heille muutaman kolikon, kun näyttivät ihan kunnollisilta henkilöiltä. Jos kerran Jussi haluaa muutaman kolikon antaa, en minä pistä sitä vastaan. Puistossa sitten huomattiin muutama prinsessa Dianan memorial walk kyltti ja lähdettiin kulkemaan muistomerkille niitä pitkin. Mentiin mm. ihanan ruusutarhan läpi. Jostain kumman syystä noita laattoja ei enää ollut tuon ruusupuutarhan toisessa päässä, mutta jatkettiin silti matkaa. Pian tulikin serpentine-järvi vastaan, joten oikealla puolella oltiin. Järven rataa jatkettiin sitten eteenpäin. Järvessä bongattiin ainakin hanhia -oli ne pulleita otuksia Hesan sorsiin verrattuna. Myös pari uimaria kävivät järvessä pulahtamassa.

Dianan muistomerkki oli ehkä reissun suurimpia pettymyksiä. Tosin en päässyt tuonne sisään, kun ei se ollut auki. Toisaalta vieressä ollut Isis -lintupatsas oli upea. Sitten suunnattiin kohti Albert-memorialia. Nuo kaksi muistomerkkiä kun ovat todella lähellä toisiaan. Matkalla tuonne Jussi kävi vessassa. Itse en sitten viitsinyt penkille istahtaa, kun näytti sen verran savi/mutavelliltä se penkin alusta. Albert-memorial oli kyllä komein näkemämme kuninkaallisten muistomerkki, ei kyllä Victoria ollut isäpappansa muistomerkki. Jopa Jussi totesi, että kannatti tuonne asti kävellä. Samalla tuli myös kuvattua tien toiselle puolella oleva The Royal Albert Hall. Upea rakennus sekin.

Riitti sitten aamupäiväksi nähtävyydet eli suunnattiin erästä pientä ja tuntematonta kulmakauppaa kohti ;) No ei vaan eli Harroldsille kannattaa mennä tutustumaan jo ihan nähtävyytenä. Hieman oli tuonnekin käveltävää, kun ei uskallettu sentäs liikaa katuja oikoa. Harrodsilla olitiin sopivasti klo kymmeneltä eli juuri avaamisaikaan. Sisällä käytiin lähinnä makeispuolella, tuolta ostin Harrods-mukin ja -teetä sekä Leonidas lumiukkoaiheisen joulusuklaan. Pienen neuvonnan jälkeen löytyi myös se "turisti-puoti" eli Sovernies-osasto. Tuo lienee Harrodsin osastoista kohtuuhintaisin. tuolta mukaan tarttui yksi joululahja sekä itselle ainakin hauska ja taitettava kankainen kauppakassi, kynäsetti sekä Harrods-aiheinen Karhuherra Paddingon. Itse kun olen pienenä flikkana nukkunut Paddington lakanoissa (äiti/täti teki ne minulle ja veljelleni), joten tuo karhuherra on tosiaan ollut monien unien vartija ja minulle tärkeä. Ensimmäisen kerran visa vinkui tuolla reissulla.

Harrodsilta päästiin nopeasti ulos ja seuraavaksi oli tarkoitus suunnata hotellille. No siinä kaupannurkilla käteen lyötiin sitten mäkkärin kupongit. Eli parilla tai kolmella punnalla sai hampurilaisen (big mac/kana/kala) sekä keskikokoiset ranskalaiset. Tarjous oli voimassa vain tänään ja siinä Harrodsin vieressä olevassa mäkkärissä. Ei muuta kuin sinne syömään. Itse otin kanahampurilaisen ja Jussi otti Fisun. Tuo Kanapurilainen oli nappivalinta. Juomana meillä oli ihan vaan vettä. Otettiin siis vesipullo mukaan, kun kierreltiin kaupungilla.

Mäkkärin jälkeen käytiin vielä GAP:N liikkessä ja sieltä ostin yhden ihanan t-paidan. Tuon t-paidan lisäksi ostin itselleni Lontoosta vian pyjamahousut + kaksi huivia. Matkalla hotelille alkoi sitten tuttu hermokipu. En tietysti hokannut ottaa Panacodeja mukaan, enkä heti kysyä apua tilanteeseen, mutta tuosta sitten lisää myöhemmin. Huomasin myös mm. korttiliikkeen, joten ostin tuolta muutaman Lontoo aiheisen kortin sekä vaan pari postimerkkiä.

Hotellin lähistöllä huomasin, että tuollahan on Mark&Spenserin liike (siis ei se kuuluisin ko. ketjun liikkeestä), joten eikun sinne. Jussille ostin tuolta joululahjaksi (itse valitsi) boxereita, sekä muuten tuliaisiksi Jussin siskon pojalle sekä työkaverini tytölle sellaisen body-setin -7 bodya sai 8 punnalla (1 punta = 1,1 euroa) sekä veljenpojilleni sellaiset Tuomas-veturi oloasut. Jo toinen Visa-ostos.

Matkalla hotellille otettiin sitten kuvia vielä hotellin lähellä olleesta ihanasta ja pienestä rakennuksesta siinä luki seuraavaa: "This School founded 1688 eli kyseessä on Blewcoat Schoolin rakennus, jossa on nykyisin viehättävä lahjatavarakauppa. Kyseessä oli siis köyhille suunnattu koulu ja todennäköisesti St-Jamesin alueen ensimmäisiä kunnallisia poikakouluja. Tosin wikin mukaan kyseinen rakennus on rakennettu 1700-luvulla. Voihan se olla, että aikaisempi rakennus on tuhoutunut tai muuten pitänyt uudistaa. Jos vaan mahdollista, kannattaa vierailla ko. rakennuksessa.

Hotellilla sitten levättiin vähän aikaa ja mietittiin, mitä seuraavaksi. Mun koiven tilanne ei ollut parantunut, mutta pohjalaaset eivät kovin helposti luovuta, joten päätettiin sitten lähteä shoppailemaan Oxford-Streetin suuntaan. Matkalla taas muutama kuva ja mentiin hitaasti, mutta varmasti Matkalla sitten huomattiin kiertoajelufirman esite-bussi. Ihmeteltiin mielessämme jo aikaisemmin kiertoajelun suolaista hintaa eli 25 puntaa/henkilö. Selvisi sitten esittelystä, että bussilippu on voimassa kaksi vuorokautta ja noita busseja voi käyttää siirtymisestä paikasta toiseen. Tosin viimeinen bussi lähtee n. klo 17.00 aikoihin. Lisäksi hintaan kuuluu risteily Thamesilta. Ostettiin sitten ne liput, mutta ei heti hypätty bussiin. Ostoskadulle päästessäni bongasin heti lahjatavarakaupan ja Liverpoolin huivin. Tietystihän se oli pakko ostaa. Ostin myös hauskan hiirimaton töihin (töissä ollut Liverpoolin The Copista kaverini ostama hiirimatto hajosi) sekä Liverpoolin avaimenperän. Liikkeessä olisi ollut myös sinitakkinen Karhuherra Paddingon, mutta kyllä se Harrodsin vihreätakkinen nalle on mulle kuitenkin rakas.

Seuraavaksi sitten eteenpäin ostoskatua. Käytiin siinä alkuperäisessä Mark&Spencer-tavaratalossa, mutta tuolta ei mitään ostettu. Selfbidges-tavaratalo on myös näkemisen arvoinen. Tuolla käytiin lastenosastolla ja ostin serkkuni tytölle lahjaksi sellaisen Barbin koirakylpysetin, kun sitä toivoi. Kierrettiin myös elintarvikeosastolla, mutta sieltä mitään ostettu. Pian päästiin yhteen matkan kohteista eli Disney Storeen. Tuolta kun oli muuuuutama joululahjatoive. Itselleni ostin Nasun (Nalle Puh ja Tikru on jo aikaisemmin) ja Nalle-Puh sukat. Lahjaksi ostettiin mm. leijonakuningas-pehmoja, erään Nalle Puh-sarjan hamon puku sekä sellainen suloinen Nalle-Puh-vauvan potkupuku sekä tietysti Disney Storen lahjakassi. On muuten todella kestävää materiaalia se. Kolmannen kerran päivän aikana ostokset visalle. Mietittiin vielä suunnitelmia, mutta ei jatkettu ostoskatua eteenpäin vaan palattiin takaisin. Käytiin sitten matkalla bussille ostamassa KFC:ssä sellainen pieni eväsboksi. Tuosta olisi syönyt hyvin 3-4 henkilöä, mutta meitä oli vain kaksi. Otettiin tuo setti siis mukaan ja mentiin kiertoajelubussille. Hieman saatiin odottaa bussia ja ruuat ehti jäähtyä. Mentiin sitten bussilla Parlamenttiaukiolle. Kuvia ei otettu, sillä ilta alkoi hämärtyä.

Jäätiin siis Parlamentin kulmilla pois ja nähtiin vilaus mm. Big Benistä. Jos oltaisiin menty tuonne päivää aikaisemmin oltaisiin todennäköisesti käyty katsomassa Parlamentin avajaisseremoniaa (18.11). Tuolta oli yllättävän lyhyt kävelymatka hotellille. KFC:n tuotteita oli moni moittinut. Kun on tarpeeksi nälkäinen, kyllä tähän flikkaan roskaruoka uppoaa. Tosin täytyy myöntää, että ei me tuota settiä jaksettu kokonaan syödä, mutta 13 punnalla ehdottomasti sai rahoille vastinetta. Muutenkin tuo oli minulle sellainen kerran/pari elämässä juttu eli nyt on kokeiltu KCF:n sapuskat.

Sapuskan jälkeen sitten kylpyyn. Kyllähän se teki hyvää vähän aikaa, mutta olisihan se pitänyt muistaa, ettei issias lämpimästä tykkää. Vähän ajan kuluttua hermokipu vaan paheni pahenemistaan. Sain vihdoin Jussin pyydettyä kaveriksi kysymään apua respasta. Onneksi oli sanakirja mukana. Vaikka Jussi pari vuotta Losissa opiskelleena osaakin englantia paljon paremmin kuin minä oli tuo iskias-sana hänelle vieras. Muutenkin yllätyin siitä, miten hyvin itse pärjäsin englannilla ja uskalsin sitä käyttää, vaikka luulin, että olen ihan umpisurkea eikä koulunumeroni enkussa (kiitos yläasteen enkunmaikan) olleet todellakaan mitään kiidettäviä, ennemmin tyydyttäviä tai välttäviä.

Respassa selvisi, että lähistöllä olisi terveysasema, mutta se ja apteekki oli tietysti jo kiinni. Opin suosiolla, että nyt lähtee Panacodit ressulle mukaan. Onneksi sentäs hokasin ottaa Burana 600:t mukaan. Jussi kävi vielä kysymässä kylmää. Kuulemma kerroksissa on jääpala-automaatit ja huoneissa niille astiat. Jussi kävi hakemassa jääpaloja. Ei muuta kuin jäät muovipussiin ja koivelle kylmää. Hieman tuo helpotti tilannetta. Nyt jaksettiin valvoa jonnekin iltakymmeneen paikallista aikaa. Sitten uni kutsui tai niin luulin.. No joskus puolenyön aikaan selvisi se sisäpihan ihanuus eli siellä oli terassi. Heräsin siihen, kun joku emäntä puhua kailotti ja kikatti niiiiin läpitunkevalla äänellä. Oli siellä myös pari miestä, mutta heidän äänensä tuskin olisi mua herättänyt. Ei muuta kuin Jussilta lauseet valmiiksi ja soitto respaa. Kuulin myös, että ainakin joku toinen valitti samasta asiasta. Muutenkin tuo hermokipu piti valveilla, joten kovin montaa tuntia tullut nukutuksi. Siitä lisää seuraavan päivän kertomuksessa.