Huonosti nukutun yön jälkeen heräsin 6.30 aikoihin. Huomasin, että yöllä oli satanut ja edelleen tihuutti vettä. Onneksi oli kuitenkin sateenvarjot ja vettä pitävät takit mukana. Meidän oli tarkoitus mennä läheiseen pubiin eli albertiin aamupalalle. Oltiin katsottu edellisenä iltana, että aamupala tarjoillaan klo 8.00 alkaen.
Pubi ei kuitenkaan oltu auki, joten lähdettiin sitten lähimpään Starbuck-kahvilaan. Matkalla tuonne homasin lähimmän apteekin ja käytiin kysymässä saisiko panacodia vastaavaa tuotetta. Onnistuihan se ja ilman reseptiä, eikä se lääkepakkaus maksanut kuin 2 puntaa! Suomessa samanlaisesta pakkauksesta saa pulittaa toistakymmentä euroa. Starbuckissa ei sitten ollut tietynlaisia mukeja, joita oli toivottu matkalta. Sentäs sellainen hieno termosmuki löytyi tuliaisiksi. Kahvilasta ostettiin sitten leivät mukaan. Lisäksi syötiin ensimmäisenä päivänä ostettu patonkia, mandariinia ja juomana teetä + appelsiinimehua.
Aamulla huomattiin, että aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Tehtiin yhdessä päätös, että British Museum Egypti-osastoineen on pakko jättää käymättä.
Ensimmäinen kohde oli Jussin must-see kohde eli Westminster Abbey. Kirkosta räpsittiin kuvia ja käytiin siinä muistomyymälässä. Onneksi oltiin aamulla liikkeellä, joten kauhea rysis tuolla ei ollut. Meidän harmiksi siinä lähti juuri joku opastuskierros, joten pari kertaa jouduttiin rysikseen. Jussi otti itselleen englanninkielisen opastuskuulokkeen ja kertoi minulle tapahtumista. Nähtiin mm. Elisabet 1 ja hänen vihanaisensa eli Skottien Maryn haudat, Kuninkaallisten kruunajaisissa käytettävän tuolin. Kirkon sisältä olevasta kaupasta löytyi Newtonin haudasta kortti -kirkon sisällä kun ei saa kuvata. Nähtiin myös tuo hautamonumentti livenä ja tuo oli fysikkaa opiskelleelle Jussille matkan elämys. Sade oli yltynyt kirkossa kiertelyn aikana. Käytiin silti viereisessä Tescossa ostamassa pientä purtavaa ja otettiin samalla kirkoista ja parlamenttitalosta kuvia. Big Ben oli minulle pienoinen pettymys, odotin sen olevan hieman isompi.
Sen jälkeen suunnattiin Trafalgar Squarelle ja mentiin ensiksi Thamesin rantaa. Lontoon maailmanpyörässä olisi varmasti nähnyt paljon, mutta en saanut Jussia sinne houkutelluksi. Aukiolla räpsittiin sitten kuvia Lord Nelsonin Monoliitistä ja Amiriliteetin riemukaaresta. Seuraavaksi suunnattiin Charing Cross Roadille ja etsittiin Foyle´sin kirjakauppaa. Jussin äiti oli toivonut joululahjaksi kreikankielistä sanakirjaa ja tuota kirjaa ei löydy joka kaupasta. Kyselyiden jälkeen kirjakauppa löytyi yllättävän läheltä, mutta tuota kirjaa siellä ei ollut. Onneksi toinen toivekirja löytyi.
Tuolta palatessamme alkoi nälkä yllättämään. Palace Theatren vierestä löytyi sitten pubi ja mentiin sitten tuonne syömään. Jussi tilasi perinteistäkin perinteikkäämmän annoksen eli Fish and chipsit ja itse taas club sandwichin. Tosin ensiksi minulle tuotiin kalaa ja sipsejä, mutta tarjoilija tajusi mokan. Söin sitten Jussilta vähän kalaa ja ranskisia omaa ruokaa odotellessa. Pian tuotiin myös minun leipä ja lisukkeena oli myös salaattia ja ranskalaisia. Rasvasta, mutta niiiiiiin hyvää. Tuli sellainen tunne, että voisin asua Lontoossa pidemmän ajan, kierrellä eri kohteissa ja syödä pubeissa joka päivä tai ainakin viikko.
Palasimme takaisin Tafalgar Squarelle. Tuon kiertelyn aikana sadekin oli tauonnut, eikä satanut enää reissun aikana pisaraakaan. Eräästä matkamuisto myymästä ostin pienemmän karhuherra Paddingtonin lapsuudenkotiin vietäväksi. Pian tulikin sitten tuo kiertoajelubussiyhtiön bussi. Näpsittiin sitten lisää kuvia sieltä bussin yläosasta ja suunnattiin kohti minun reissun must-kohdetta eli St.Paul´s Catedralia.
Olin joskus teini-ikäisenä lukenut Sir Christopher Wrenistä ja vanhan St.Paulin katedraalin palosta + uuden rakentamisesta jonkun kirjan. En todellakaan muista tuon kirjan nimeä, mutta siitä asti minulle on ollut ISO HAAVE nähdä tuo upea rakennus. Jo Katedraalin ulkopuolella olin todella liikuttunut ja sisälle astuessani tunne vain voimistui. Tuo on mykistävän kauniin upea rakennus. Olin vain hiljaa ja ihailin näkymiä kirkon sisällä. Kävimme myös alakerran kryptassa ja nähtiin Wellingtonin, Nelssonin ja tietysti Wrenin haudat sekä tietysti piti ostaa muutama kortti tai sellainen korttivihkon ko. katedraalista, samoin jääkaappimagneetti ja pinssi.
Takaisin kryptassa noustessamme oli hiljainen hetki ja rukoiltiin Isä meidän enkuksi ja kuultiin herran siunaus. Pappi pyysi sitten tulemaan keskustelemaan, jos on jotain mielenpäällä.
Minun oli pakko mennä puhumaan siitä, mitä tämä rakennus minulle merkitsi ja onneksi oli Jussi tulkkina. Pappi oli todella otettu tuosta palautteesta. Kysyi, mistäpäin oltiin ja kertoi haluavansa joskus tulla käymään Baltian maissa ja Skandinaviassa. Toivottavasti tulee. Lopuksi toivotettiin vielä herran siunausta puolin ja toisin. Seuraavaksi kiivettiin sinne kupoliin. Se oli yllättävän raskasta tällaiselle huonokuntoiselle henkilölle ja lisäksi raskas pubi-ruoka ei ehkä ole paras ruoka ennen tuota operaatiota. Ensimmäisen kerran korkealle kiivettäessä tuli minulle huimauskohtaus. Oltaisiin voitu kiivetä katolle asti ottamaan kuvia, mutta parempi olla vaivaamatta kopea liikaa ja tultiin alas. Lopuksi vielä lahjoitettiin muutama kolikko kirkon hyväksi menevään keräykseen. Myös Jussille tämä paikka oli hieno kokemus. Minulle tuo on ehdottomasti kaunein rakennus, missä olen koskaan vieraillut ja voi olla, ettei tuota mielipidettä minun osaltani kovin helposti muuteta. Olen aina rakastanut historiallisia rakennuksia ja myös kirkkohistoriaa.
St.Paulilta jatkettiin sitten kiertoajelua eli mentiin mm. London Bridgen yli ja saatiin hyviä kuvia Tower Bridgestä, samoin mentiin tuon Tower Brigen yli ja tietysti Towerin linnan ohi. Linnan edellä olevat rakennustelineet ja puut estivät hyvien kuvien saamisen. Myös Parlamenttirakennus tuli kuvattua. Meidän piti jäädä bussisa tietyllä pysäkillä, mutta jostain syystä bussi ei mennyt opaskartan mukaista reittiä. Pian huomattiin lähipubi eli Albert ja sitten vaan pysäkkinappulaa. Mentiin alakertaan bussin ollessa liikkeellä ja meinasin teloa itseni. Onneksi taisin saada vain mustelman. Jäätiin sitten pois Buckinghamin Palacen luota.
Sieltä sitten hotellille ja syötiin vähän sapuskaa + vaihdettiin vaatteet iltaa varten. Illalla oli ohjelmassa joululahjaksi Jussin äidiltä saatu London Symphony Orchestra:n konsertti The Barbiganissa. Ohjelmistossa oli Mendelssohnin viulukonsertto ja Mahlerin Sinfonia nro 10. Meitä kiinnosti enemmän tuo Mendelssohn.
Seuraava operaatio oli sitten suuntaaminen metrolle ja mentiin lähimmälle eli St.Jamesin asemalle. Metroasema löytyi helposti, mutta oikeastaan metrolippujen osto oli varsinainen operaatio. On se kumma, että lippuja voi ostaa asemalta vain automaateista ja pitää olla tasaraha. Saatiin sentäs avulias virkailija avuksi. Vaikka käytiin vaihtamassa sopivankokoista rahaa, ei se automaatti meinannut huolia meidän kolikoita. Onneksi toisella virkailijalla oli sitten vaihtokolikko ja saatiin liput ostetuksi sekä neuvo, mihin suuntaan pitää mennä.
Metro oli yllättävän helppo käyttää, varsinkin kun ei tarvinnut vaihtaa. Mennessä piti seistä osan matkaa, mutta tullessa saatiin istua todella tyhjässä vaunussa. Barbicanin asemalta löydettiin helposti perille ja saatiin neuvot oikealle ovelle. Ei ostettu ennen konserttia mitään juomista ja se oli virhe. Jussilla oli ollut yskää koko ajan ja myös minulle alkoi tulla lentsun oireita. Kroppa ehti jo tottua Suomen kylmempiin keleihin, kun Lontoossa oli lämmintä sellaiset 12-15 astetta.
Barbican oli yhdellä sanalla kuvattu eli kotoisa. Ei siis mikään mahtipontinen marmoria ja kultaa kimalteleva rakennus vaan taustat puusta ja penkit tietysti kangasta. Tuolla ei myöskään ollut kovin tarkkaa lippukontrollia ja takit sai tuoda sisälle saliin. Tiedä sitten mistä syystä, mutta varsinkin Jussia yskitti jo viulukonserton aikana, minuakin jonkin verran, mutta ei niin pahasti vielä. Ensimmäiseltä parvelta ja sivusta näkyi todella hyvin lavalle. Hyvin nuori viulisti selvisi tuosta urakasta ja eläytyminen sekä häneltä että kapelimestarilta oli hienoa katseltavaa. On se ihmeellinen lahja saada viulu soimaan tuolla tavalla. Eikä aploodeista meinannut tulla loppua.
Puoliajalla mietittiin, että josko lähdettäisiin pois. Mahler ei oikein ole kummankaan suosikkeja. Oli kuitenkin lahjasta kyse, joten päätettiin jäädä. Ostettiin sitten kupilliset teetä. Väliajan jälkeen jostain oli mm. meidän viereen ilmestynyt pariskunta. Joko myöhästynyt näytöksestä tai sitten tullut esim. ylemmältä parvelta. Olisi muuten säästänyt rahaa ja paljon, jos olisi ostanut halvemmat liput ja siirtynyt vahingossa paremmalle paikalle. Ei tuo tosiaan ollut mitenkään loppuunmyyty.
Toinen puolisko oli sitten varsinasta yskäkonserttia meidän osalta. Vähän kävi sääliksi vieressä istuvia. Muutenkin minua alkoi nukuttamaan ja ensimmäisen kerran ymmärrän heitä, jotka ovat jopa kuorsanneet konsertissa.. Eipähän tarvitse mennä Mahleria vähän aikaan kuuntelemaan. Muutenkin taisi kapelimestari soitattaa tuota normaalia hitaammassa temmossa, sillä tuo kesti yli tunnin. Ei jääty sitten aploodeja kuulemaan vaan lähdettiin pois, muutaman muun tehdessä samoin. Ovenpielessä ollut henkilö kommentoi jotain tilanteesta, mutta en saanut mitään selvää.
Takit kiinni ja takaisin metroasemalle. Mentiin vahingossa väärään suuntaan, mutta onneksi Moorgaten metroasema oli lähellä. Tosiaan oli vähän porukkaa metrossa. Metrosta piti sitten poistua toiseen suuntaan, sillä se meidän pääty asemasta oli suljettu. Onneksi Victoria Street oli lähellä. Jussi meinasi hakea iltapalaksi pitsaa Pizza Hutista. Itse olin bongannut lähempää Express Pizzerian, joten mentiin sinne. Otettiin ihan perus margarita-pitsa mukaan. Minulla ei ollut kovin kova nälkä, sen verran hyvin rasvainen pubiruoka vie nälän, mutta Jussille tuo upposi.
Sisäpihalla oli porukkaa juhlimassa, mutta oli niin väsynyt ja lääkkeiden (yskänlääke, burana 600 ja se Panacodia vastaava) ottamisen jälkeen olin unessa ja nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaa vasta sen jälkeen, kun olen ne hyväksynyt.