Olipas taas yö

Eilen Aikun hienon hiihdon jälkeen piti mennä untenmaille, mutta vatsa oli asiasta eri mieltä eli tuli jonkinlainen kramppi/venähdys/rehvädys jo sängyssä maatessa. Ei auttanut muuta kuin nousta ylös ja yrittää löytää vähiten kivulias asema. Taisi myös tulla ummetusta samalla ja tuli sitten pitkästä aikaa puhuttua norjaa (tai joidenkin mielestä tanskaa) suureen valkoiseen puhelimeen.

Ei meinannut kipu millään laantua, joten harkitsin jo päivytykseen menoa ja soitinkin neuvontasarjaan. Sen verran pahin kipu kuitenkin laantui, että pystyin muutaman tunnin nukkumaan. Ihan kiva juttu, että unirytmi meni näin loman lopuksi sekaisin.

Heräsin sitten itsekseni viideltä ja katsomaan Suomen pelin. Olipas aikamoinen ottelu ja tokan erän jälkeen näytti pahalta. Onneksi kolmannessa erässä joukkue heräsi ja otti sen pronssimitalin. Hieno juttu :)

Illan kisoasta sen verran, että miesten 50 kilsalta en hirveesti odottanut. Sentäs kolmikko hiihti maaliin asti. Muutenkin oli paljon tylsempi kisa kuin naisten päätösmatka. Omalta osalta kisojen seuraaminen loppuu tähän. Lätkän finaalia ei ole enää innostusta eikä näköjään energiaa katsottua.

Päivällä tuli sitten otettua päikkärit. Piti mennä tänän salille, mutta vatsan kipuilu esti ne haaveet. Sain sentäs tehtyä reilun tunnin mittaisen kävelylenkin. Tiestö oli aikas mielenkiintoisessa kunnossa eli osittain sohjoja ja loskaa ja osittain todella jäistä pääkallokeliä. Lisäksi loppumatkasta räntäsade vaan yltyi ja olin kotona ihan litimärkä. Lenkin aikana vatsa, selkä ja takareisi ilmoittivat olemassaolostaan.

Huomenna sitten taas vaihteeksi duuniin. Katsotaan, miten hyvin vr:n lähiliikenne kulkee. Salille en taida vielä uskaltaa mennä, vaan annan tuon vatsan toipua tuosta vaivasta. Jos ei vaiva päivän/parin sisällä mene ohi, sitten on pakko mennä taas vaihteeksi lääkärille.

Sinisiä ajatuksia

Tänään heräsin taas viikonlopun tyyliin kasin aikoihin aamulla. Aamulla surffasin netissä, pelasin koneen peliä, kuuntelin musiikkia ja katsoin kovalevyltä tallennuksia. Yhtään tallennusta en saanut kokonaan katsottua, mutta ainakin tuli katsottua eteenpäin ja huomenna voisin saada tuon yhden leffan eli Tyttö ja helmikorvakoru saada katsotuksi loppuun.

Tuli myös otettua vaihteeksi päikkärit, kun viikko sitten jäi päikkärit tai yleensä unet jostain kumman syystä väliin ;) Päikkäreiden jälkeen yritin vaihtaa toiseen minulla olevaan kukkaan/vihrekasviin mullat eli saint pauliaan mullan. Itseasiassa vaihdoin jo mullan, mutta huomasin ettei ruukussa oleva uusi multa ime enää vettä. Oli sen verran vanha päiväys ja vissiin talvet partsilla eivät olleet tehneet hyvää tuolle mullalle. Leffasta palatessamme ostettiin uusi pussillinen mustaamultaa.

Iltapäivän ohjelmassa oli siis leffareissu. Ennen tuonne menoa käytiin ostamassa mm. irttareita. Olen jo muutamaan kertaan todennut, että karkkikaupat on mulle niitä paikkoja, missä en vaan pysty hillitsemään itseäni. Tänäänkin tuli ostettua aikamoinen säkki karkkia. Riittää sitten syömistä useammalle päivälle. Teen tuosta itselleni pienen haasteen eli yritän saada tuon karkkisatsin riittämään ainakin viikoksi.

Käytiin siis hakemassa varatut leffat ja leffaliput lunastetiin joululahjaksi saaduilla finnkinon joululiput (sarjaliput). Sen jälkeen mentiin syömään pitkästä aikaa Pizza Huttiin. Alkupalaksi tutut valkosipulileivät, mutta itse pitsa eli Meat Feast oli pienoinen pettymys. Olivat muuttaneet tomaattikastikkeen ja mausteden suhdetta astetta kitkerämmäksi. Varsinkin minua tuo harmitti jonkin verran. Tuossa paikassa pelaisi asiaspalvelu hyvin, sillä kassalla maksettaessa oli sama henkilö, jolle tuosta mainitsin. Hän antoi oma-alottesesti meille hyvityksen eli ei veloittanut toisesta juomasta. Hienoa asiaspalvelua tuollainen :)

Leffana oli siis Väänäsen Karin suurohjaus eli Havukka-Ahon ajattelija. Tuosta kirjan lukemisesta on kulunut jo varmaan parivuosikymmentä, mutta oli kirjan henki hyvin tavoitettu. Ihania sinisiä ajatuksia suomalaista korpifilosofointia parhaimmillaan. Kuten leffatrailerissa Korpelan Tommin esittämä maisteri toteaa; "savustettuja ajatuksia eriskummallisessa kastikkeessa". Lehtisen Kai on todella osuva valinta Konstan Pylkkeröksi ja muutenkin roolitus toimi hyvin. Tykkäsin kovasti tästä elokuvasta. Jos pitäisi tälle vuodelle valita yksi suomalainen elokuva se on joko Havukka tai Täällä Pohjantähden alle. Hienoja elokuvia molemmat, mutta ei noita voi eikä kannata tarinansakaan puolesta verrata keskenään.