Sinisiä ajatuksia

Tänään heräsin taas viikonlopun tyyliin kasin aikoihin aamulla. Aamulla surffasin netissä, pelasin koneen peliä, kuuntelin musiikkia ja katsoin kovalevyltä tallennuksia. Yhtään tallennusta en saanut kokonaan katsottua, mutta ainakin tuli katsottua eteenpäin ja huomenna voisin saada tuon yhden leffan eli Tyttö ja helmikorvakoru saada katsotuksi loppuun.

Tuli myös otettua vaihteeksi päikkärit, kun viikko sitten jäi päikkärit tai yleensä unet jostain kumman syystä väliin ;) Päikkäreiden jälkeen yritin vaihtaa toiseen minulla olevaan kukkaan/vihrekasviin mullat eli saint pauliaan mullan. Itseasiassa vaihdoin jo mullan, mutta huomasin ettei ruukussa oleva uusi multa ime enää vettä. Oli sen verran vanha päiväys ja vissiin talvet partsilla eivät olleet tehneet hyvää tuolle mullalle. Leffasta palatessamme ostettiin uusi pussillinen mustaamultaa.

Iltapäivän ohjelmassa oli siis leffareissu. Ennen tuonne menoa käytiin ostamassa mm. irttareita. Olen jo muutamaan kertaan todennut, että karkkikaupat on mulle niitä paikkoja, missä en vaan pysty hillitsemään itseäni. Tänäänkin tuli ostettua aikamoinen säkki karkkia. Riittää sitten syömistä useammalle päivälle. Teen tuosta itselleni pienen haasteen eli yritän saada tuon karkkisatsin riittämään ainakin viikoksi.

Käytiin siis hakemassa varatut leffat ja leffaliput lunastetiin joululahjaksi saaduilla finnkinon joululiput (sarjaliput). Sen jälkeen mentiin syömään pitkästä aikaa Pizza Huttiin. Alkupalaksi tutut valkosipulileivät, mutta itse pitsa eli Meat Feast oli pienoinen pettymys. Olivat muuttaneet tomaattikastikkeen ja mausteden suhdetta astetta kitkerämmäksi. Varsinkin minua tuo harmitti jonkin verran. Tuossa paikassa pelaisi asiaspalvelu hyvin, sillä kassalla maksettaessa oli sama henkilö, jolle tuosta mainitsin. Hän antoi oma-alottesesti meille hyvityksen eli ei veloittanut toisesta juomasta. Hienoa asiaspalvelua tuollainen :)

Leffana oli siis Väänäsen Karin suurohjaus eli Havukka-Ahon ajattelija. Tuosta kirjan lukemisesta on kulunut jo varmaan parivuosikymmentä, mutta oli kirjan henki hyvin tavoitettu. Ihania sinisiä ajatuksia suomalaista korpifilosofointia parhaimmillaan. Kuten leffatrailerissa Korpelan Tommin esittämä maisteri toteaa; "savustettuja ajatuksia eriskummallisessa kastikkeessa". Lehtisen Kai on todella osuva valinta Konstan Pylkkeröksi ja muutenkin roolitus toimi hyvin. Tykkäsin kovasti tästä elokuvasta. Jos pitäisi tälle vuodelle valita yksi suomalainen elokuva se on joko Havukka tai Täällä Pohjantähden alle. Hienoja elokuvia molemmat, mutta ei noita voi eikä kannata tarinansakaan puolesta verrata keskenään.