Eilen Aikun hienon hiihdon jälkeen piti mennä untenmaille, mutta vatsa oli asiasta eri mieltä eli tuli jonkinlainen kramppi/venähdys/rehvädys jo sängyssä maatessa. Ei auttanut muuta kuin nousta ylös ja yrittää löytää vähiten kivulias asema. Taisi myös tulla ummetusta samalla ja tuli sitten pitkästä aikaa puhuttua norjaa (tai joidenkin mielestä tanskaa) suureen valkoiseen puhelimeen.
Ei meinannut kipu millään laantua, joten harkitsin jo päivytykseen menoa ja soitinkin neuvontasarjaan. Sen verran pahin kipu kuitenkin laantui, että pystyin muutaman tunnin nukkumaan. Ihan kiva juttu, että unirytmi meni näin loman lopuksi sekaisin.
Heräsin sitten itsekseni viideltä ja katsomaan Suomen pelin. Olipas aikamoinen ottelu ja tokan erän jälkeen näytti pahalta. Onneksi kolmannessa erässä joukkue heräsi ja otti sen pronssimitalin. Hieno juttu :)
Illan kisoasta sen verran, että miesten 50 kilsalta en hirveesti odottanut. Sentäs kolmikko hiihti maaliin asti. Muutenkin oli paljon tylsempi kisa kuin naisten päätösmatka. Omalta osalta kisojen seuraaminen loppuu tähän. Lätkän finaalia ei ole enää innostusta eikä näköjään energiaa katsottua.
Päivällä tuli sitten otettua päikkärit. Piti mennä tänän salille, mutta vatsan kipuilu esti ne haaveet. Sain sentäs tehtyä reilun tunnin mittaisen kävelylenkin. Tiestö oli aikas mielenkiintoisessa kunnossa eli osittain sohjoja ja loskaa ja osittain todella jäistä pääkallokeliä. Lisäksi loppumatkasta räntäsade vaan yltyi ja olin kotona ihan litimärkä. Lenkin aikana vatsa, selkä ja takareisi ilmoittivat olemassaolostaan.
Huomenna sitten taas vaihteeksi duuniin. Katsotaan, miten hyvin vr:n lähiliikenne kulkee. Salille en taida vielä uskaltaa mennä, vaan annan tuon vatsan toipua tuosta vaivasta. Jos ei vaiva päivän/parin sisällä mene ohi, sitten on pakko mennä taas vaihteeksi lääkärille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaa vasta sen jälkeen, kun olen ne hyväksynyt.