keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Lontoon reissu osa 4. ti 26.4.2011 Paluumatka flunssaisena ja korvat lukossa.

En saanut tuotakaan yötä kovin hyvin nukuttua, kun lihakset kipulivat ja oli vilunut olo. Meillä oli kännyssä herätys vähän ennen hotellin herätystä. Piti olla aikaa hyvin selvitä ajoissa vastaanottoon, mutta eikös viimehetkellä iskenyt molemmille vessahätä. Muut jo soittivat, että taksi on tullut, joten kiireellä viimeiset tavarat laukkuihin, vaateet päälle ja tavarat roskiin. Oli vähän tarkoitus vielä syömättä jäänyt patonki + puoliksi juotu limu Jakelle, mutta nyt ei ehditty. Samoin epähuomiossa jäi tipit jättämättä siivoojille. Olisi pitänyt tajuta laittaa ne edellisenä iltana. Sentäs osan pikkuhiluista tajusin laittaa vastaanotossa olevaan SOS- lapsikylälle osoitettuun keräyslipakseen.

Hotellin vastaanoton henkilö otti ne avaimet lennosta ja sitten suunnilleen työnsi meidät taksiin. A & A oli jo odottamassa ja Jake sai vielä jäädä nukkumaan. Piti vielä vähän kysellä niistä istumapaikoista. Sen verran huono ja huimaava olo oli, että en edes pystynyt ajattelemaan matkustamista selkä menosuuntaan. Oli porukka sen verran väsynyt ja kipeä, että tuli vähän sanomista puolin ja tosin. Onneksi kaikki tajusivat, että en tuota kiusallani tehnyt vaan olin saanut flunssan ja ihan tukossa.

Oli sen verran aikainen aamu, että taksimatka sujui todella vauhdikkaasti ja oltiin ennen kentällä hyvissä ajoin ennen aamukuutta. Koska oltiin se Chek-in tehty, mentiin jonottamaan matkalaukku-tiskille. Jonkin verran oli jonoa ja taisi jollain olla jotain ongelmia, mutta kohtuullisen nopeasti jono veti. Matkalaukussa oli sen verran paljon tavaraa, että oli siihen sitten laitettu Hevy-tarrra. Olihan siellä mm. pari Jaken antamaa kirjaa jne., mutta ei sentään ylittänyt mitään painorajaa. Sinänsä hyvin, kun oli vain yksi iso laukku kahdelle henkilölle. A & A-kaksikolla oli molemmilla omat matkalaukut ja tietääkseni ihan hyvin tavaraa molemmilla.

Seuraavaksi turvatarkastukseen. Olin Helsingissä saanut taas hyvän opin eli tajusin ottaa pikkulaukun ja penaalin pois repusta ja otin kaikki vyöt jne. Lontoon kentällä tuo turvatarkastus on kuitenkin perusteellisempi ja muut meidän porukasta tunnusteltiin "käsikopelolla, mutta ei ihmeekseni minua. Koska oli aikainen aamu ja vielä flunssainen olo, uusi eilen ostamani huppari oli todella hyvä valinta matkalle. Muutamasta syystä en ottanut takkia matkalle mukaan ja se oli näin jälkiviisaana sanottuna virhe. Olisin ehkä voinut säästyä flunssalta, jos olisi ollut takki ja/tai edes joku kaulahuivi suojana.

Tuon jälkeen käytiin sitten Tax Freessä ostoksilla. Vieläkään ei osattu ostaa alkomahoolia oikeaa määrää, mutta saatiin se luvattu tuliaisiksi tarkoitettu gini-pullo ostetuksi. Lisäksi otettiin vähän karkkia ja Lentokentän Harrod´s- myymälästä teetä. On vielä edellisen reissun teet osittain juomatta, pitäähän sitä varastoa täydentää. Aamiainen ostettiin sitten Starbukc-kahvilasta eli leipää, hedelmiä ja lämmintä juotavaa. Sai sitten sisko A sen haluamansa kahvila-aamiaisen. Kaikkea ei jaksettu syödä, vaan otettiin evääksi koneeseen. Jussi kävi vähän kiertelemässä ja osti pyynnöstäni kentän apteekista varmuudeksi toiset lentokonekorvatulpat. Samoin Sisko A kävi jaloittelemassa. Minä ja äiti A vahdittiin sillä aikaa muiden laukkuja.

Sen verran aikaa oli kulunut, olikin jo aika lähteä kohti konetta ja taululle tuli ilmoitus "Boarding". Muut kokeneemmat matkustajat olisivat voineet vielä jäädä vähäksi aikaa, mutta tämä suhteellisen noviisi halusi olla hyvissä ajoin. Päästiin koneeseen istumaan ilman mitään jonotusta ja sain taas ikkunapaikan. Jussin viereen tuli naishenkilö ja hänellä joko oli liikaa hajustetta tai sitten pullo hajonnut/korkki irronnut jostain putelista. Korvatulpat sain laitettua Jussin avustuksella, sillä yhden ihmisen on hankala samaan aikaan pitää toisella kädellä sekä nenästä ja korvasta kiinni ja toisella kädellä laittaa ne korvatulpat. Menomatkasta viisastuneena en työntänyt niitä korvatulppia liian syvälle.

Lento lähti ajallaan ja nyt ei ollut niin lentäjällä raskas kaasujalka kun tullessa. Nosun jälkeen pyysin lentoemännältä huovan ja tyynyn, että pystyin vähän torkkumaan. Muutenkin siitä tuuletuslaiteesta vähän pääsi vuotamaan kylmää ilmaa, joten oli hyvä laittaa jaloille lämmintä peittoa. Minun takanani matkustanut henkilö joko kääntyili koko ajan tai teki jotain vastaavaa, sillä tunsin muutaman iskun selkänojassa. Sen verran väsynyt ja kipeä olin, että sanoin Jussille siitä. Tyyliin, jos tuo ei lopu, minä pistän sen loppumaan. Taisi kyseinen henkilö joko itse hoksata sen tai sitten kuulla keskustelun, sillä ei enää pahemmin tullut iskuja selkänojaan.

Sain myös luetuksi sitä mukaani ottamaa Adicen kirjaa eteenpäin, mutta en saanut luetuksi sitä kokonaan matkan aikana. Lisäksi syötiin ne kahvilasta tilatut leivät jne. loppuun ja juotiin vettä. Lentokone alkoi pudottaa lentokorkeutta ja eikö korvat menneet lukkoon. Ei mikään kiva tunne, varsinkin kun oli ne korvatulpat korvissa. Pidin kuitenkin tulpat korvissa, sillä kipu oli siedettävä ja ajattelin korvien lukkiintumisen menevän ohi vuorokauden aikana. Koneesta päästiin pois ja nyt ensimmäisten joukossa, sillä istuttiin etupäässä.

Tullista läpi ja laukkuja odottamaan. Saatiin jonkin aikaa niitä odottaa ja huomattiin, että edellisiltä lennoilta oli jäänyt jonkin verran matkalaukkuja siihen hihnan viereen ja porukka jonotti selvittämään asiaan. Matkalaukut tulivat ajallaan ja sitten tuloaulaan. Vastaan tuli ultratapahtumista tuttu huoltaja H.M (uteliaille sen verran voin paljastaa, että kyseessä on nimimerkki tassuttelijan huoltaja) . Muutama sana tuli hänen kanssaan vaihdettua. Oli kiva nähdä pitkästä aikaa, terveisiä vaan, jos luet tätä.

Jussin isä oli meitä odottamassa parkkipaikalla. Heillä kun on tila-auto, joten hyvin mahtuu usean henkilö matkatavaratkin siihen. Jussi ajoi sitten meidät lentokentältä kotiin ja muut lähtivät eteenpäin. Kotona sitten väsyneenä yritin lepäillä ja olotila muuttui vain tukkoiseksi eikä korvatkaan auenneet illan aikana. Saatiin myös purettua suurin osa matkatavaroista päivän aikana Onneksi tajusin soittaa ja varata lääkäriajan työterveyteen seuraavaksi aamuksi.

Reissu oli minusta loppujen lopuksi onnistunut eli nähtiin paljon uusia paikkoja ja oli kiva nähdä myös niitä paikkoja paremmin, missä tuli aikaisemmin käytyä. On se Lontoo niin iso kaupunki, että vieläkään ei ehditty kaikissa paikoissa, kuten Towerin Linnassa ja British Musemissa käydä, eikä myöskään missään musikaalissa. Ainoat miinukset siitä, että yritti ehkä nähdä liikaa noin lyhyessä ajassa ja eniten fiilistä pilasi ne sairastumiset.

Iso kiitos A & A:lle matkaseurasta koko matkan ajan, samoin menomatkalla meitä opastaneelle T:lle , veli Jakelle sekä tietysti rakkaalle matkakumppanilleni Jussille. Aika näyttää, mihin seuraava ulkomaanmatka suuntautuu. Välttämättä se ei ole Lontoo, eikä myöskään Tallinna tai Tukholma.

Kiitos myös sinulle, jos jaksoit lukea koko megaraportin läpi. Kommentteja saa laittaa, jos huvittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi julkaistaa vasta sen jälkeen, kun olen ne hyväksynyt.