Joku lukija varmaan saattoi arvata, että edellinen teksti oli kirjotettu samaan aikaan viisujen kanssa. Yöllä ja vielä kipeänä kirjoitettu teksti sisältä varmaan miljooja kirjoitusvirhettä -ajatusvirheistä puhumattakaan. En jaksa nyt käydä tuota edellistä tekstiä läpi, joten ei kannata tarkertua liian moniin asioihin.
Aikamoista eurohumppaa oli liian moni biiseistä. Tälläkertaa oli paljon poikapoppareita ja yllättävän hyvin niillä miljoonakertaa kuulluilla biiseillä pärjäsi. Tuolle pistelaskusysteemille pitäisi tehdä jotain... Loppuun asti en tuota pistelaskua jaksanut katsoa. Paratiisi Oskarilta odotin vähän parempaa menestystä, ei tosiaan ollut huonommasta päästä se biisi. Onneksi sentäs media arvosti ja ainakin norjalaiset täyden pisteen edestä :)
Edellisestä tekstistä unohtui se, että olen saanut jonkun kummallisen järjestelyvimman. Vissiin kevätaurinko ja lähestyvä putkiremppa on hyvä motivaattori. Tavaroita on tullut järkättyä uusille paikoille, siivottua normaalia useammin ja ennenkaikkea olen yrittänyt karsia tavaramärää eli osa mennyt ihan roskikseen tai kierrätykseen ja osan olen antanut eteenpäin tutuille. Tuossa tavaroiden antamisessa on ollut mielessä se, että en ole väkisin kenellekkään mitään tyrkyttänyt. Ennemmin ollut meilessä se, mikä on kenellekin tarpeen ja/tai mistä kyseinen henkilö tykkää.
Yllättävän helppoa tuo karsiminen on ollut, kun olen malttanut pitää liiat tunteet pois. Tosin en nyt ole tarkoituksella antanut mitää sellaista, mistä en ole ollut valmis luopumaan ja osalla tavaroista saattaa olla jopa muutakin kuin tunnearvoa. Tykkän liikaa kauniista esineistä, joten ei minusta mitään minimalistia tekemälläkään saa. Lisäksi olen ollut pienestä pitäen enemmän sellainen keräilijäluonne eli tykkään kerätä esim. jotain tiettyä sarjaa oli sitten kyse kirjoista tai vaikka tuikkuastioista.
Järjestelyvimmassa päätin mm. viedä vihdoin vanhat jääkiekkolehdet keräykseen. Kun ei tuntunut kukaan huolivan niitä edes ilmaiseksi, päätin tehdä tilaa muulle. Tosin sentäs ne ihan ensimmäiset numerot jätin muistoksi, minulla kun on tuon lehden ihan ensimmäinen numero. Ehkä sillä vielä joskus on jotain arvoa. Samoin karsin ja järjestelin muita lehtiä ja lehtileikkeitä. Aku Ankkoja en sentäs pois heittänyt, vaikka oli parista lehdestä tuplanumero. Ennemmin laitan niitäkin eteenpäin.
Osan tavaroista (toim. huom. käytän tuota siis tässää tekstissä yleissanana varsinaisesta tavarasta, vaatteista ja kirjoista) hyväntekeväisyyteen. Kohteeksi on valikoitunut ainakin Hope-niminrn yhdistys. Sen verran pienikokoinen henkilö olen pituussunnassa, että eiköhän osa vaatekaapin kutistama vaate sinne kelpaa ja samoin muutama kirjahyllyssä oleva nuoriso-osaston kirja on sinne tarkoitus lahjoittaa. Pitäis vaan saada vielä pari kirjaa luetuksi ja vielä roudata tavarat paikanpäälle. Siinä onkin sitten kiva urakka julkisilla.
Muut vermeet vien varmaan pelastusarmeijalle. Sen dokkarin jälkeen on ollut uff:n toiminta hieman boikotissa, ehkä vien sinne ne, mitä muualle ei huolita. Aika näyttää, miten tässä projektissa käy.
Kirjojen karsimisen ja uudelleen järkkämisen myötä mm. lasiovelliseen senkkiin vapatui kirjahyllystä pari hyllyllistä tilaa muille tavaroille. Sai nyt valokuvia parille hyllylle ja astiakaapin perukoilta pääsi lisää astioita vitriinikaappiin.
Lisäksi olen tosiaan pessyt mm. makkarin ja olkkarin verhot, mutta ikkunoiden pesuun ei innostus ole vielä riittänyt. Ikkunoiden karmit tuli sentäs pyyhittyä. Ikkunoiden pesu kun on minusta vaatteiden korjausompelun lisäksi vihoviimeisintä hommaa. Toisaalta ei sitä viitsi tällä huonolla tasapainolla edes pestä ikkunoita, voi käydä huonosti ;) Tiedän, että on osittain tekosyy, mutta ei täysin.
Muutaman kerran tuon järjestelyvimman aikana ja/tai muuissa tilanteissa on ihan oikeasti alkanut huippaamaan ja kun muutenkin on jo ennestään huono tasapainoaisti. Ei oikein ole pahemmin uskaltanut pyöräälläkkän, kun jokun parin-kolmen kilsan kävelylenkin jälkeen on ihan tajupoissa. Tiedän että on mulla muutenkin ilman tauteja rapakunto, mutta nyt se kunto on rapistunut jonnekin rapavellitasolle. Ei ruikuteta enenpää vaikka mieli tekisi, täytyy vaan yrittää sinnitellä ja mennä päivän kunnon mukaan.
Jos nyt yrittäisi jatkossakin kiinnittää huomiota tuohon tavaramäärään ja laittaa tavaroita kiertoon useammin. Tosin projektin aikana tuli sittarrssa mariskooli-kampaja ja oli ihan pakko noita pari hankkia. Jossain vaiheessa olin niitä jokatapauksessa ajatellut pari ostaa, joten oli jotenkin järkevää ostaa niitä puoleen hintaan. Muuten yritän pitää keräilyvimmaa kurissa ennenkuin tuo putkiremppa on takana.
Kun teitäsi tarkemmin kuin "joskus syksyllä" tuon rempan ajankohdan, voisi alkaa etsimään väliaikasta asuntoa. Jos joku tietää Helsingissä tai pääkaupunkiseudulla kohtuuhintaisen kämpän, mitä vuokrataan myös lyhyelle ajalle, saa ottaa yhteyttä. Mielellään tietysti hyvät joukkoliikenneyhteydet, kun ei ole autoa. Asunnon koolla ei ole väliä, kyllä sitä kolme-neljä kuukautta voi lusia pienessä asunnossa. Lemmikkielämmiä meillä ei ole, tupakkaa ei polteta ja alkoholin suhteen kulutus on enemmän kuin kohtuullista. Jo ihan vaikka kuukausi/parikin auttaisi kummasti tilannetta, ei tarvitsisi koko aikaa asua toisten nurkissa.
Ei minulla ole mitään omia tai Jussin sukulaisia vastaan eli ei sinänsä tuo toisten nurkissa asuminen haittaa. Toisaalta sen verran pitkään olen ns. omassa taloudessa asunut ja tottunut tiettyihin rutiineihin, että tuosta voi tulla jossainvaiheessa ongelma. Minun tuntevat tietävät myös pinnani pituuden tai ennemmin lyhyyden. On se pinna vähän pidentynyt vuosien myötä ja malttia on tullut vähän lisää, mutta ei tarpeeksi. Kolme-neljä kuukautta on sen verran pitkä aika, että itseni tuntien tulee vielä sanomista. Tietysti, olisi tuossa hyvä tilaisuus testata ja kehittää omaa luonnetta.
Nyt sitten se aurinkokin katosi jonnekin, joten on hyvä päivä oleskella sisällä ja ottaa päikkärit, että jaksaa illalla katsoa lätkää. Go Leijonat Go!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaa vasta sen jälkeen, kun olen ne hyväksynyt.