Aamulla heräsin sitten seiskan aikoihin katsomaan olympialaiseten avajaisia. En siis jaksanut pistää aamulla neljältä kelloa soimaan. Ikävä uutinen tuli jo ennen kisaa, kun georgialainen kelkkailija kuoli todella hurjannäköisessä tapahtumassa. Georgian joukkueen sisääntulon mustine nauhoine onnistuin missaamaan, mutta tuo minuutin hiljainen hetki on yski omista olympialaisten penkkiurheilukokemuksista koskettavimmista ellei jopa koskettavin. Näistä kisoista minulle jää mieleen tämä ikävä tapahtuma kuiten jäi esim. Atlantan kisoista pommi-juttu. Munchenin kisojen aikaan olin sen verran pieni tyttö, että en sitä ikävää episodia voi sanoa samallailla kokeneeni.
Avajaisten jälkeen katsoin pois ohjelmia kovalevyltä ja kuuntelin musiikkia. Päivän ohjelmassa oli tämän viikon toinen salireissu. Tein tälläkin kertaa 25 minsaa kuntopyörällä. Vaikka vastus oli sama ja pyöränkin piti olla suunnilleen, tuntuma oli väsyneempi. Tosin tänään olin satsin hertsikan keskuksessa kuin tiistaina olin elieissä. Liekkö sekin vaikuttanut asiaan.
Salinreissulla käytiin katsomassa rakkaani siskoa perheineen ja samoin myös mummu oli paikalla. Kiva oli nähdä sitten joulun. Pieni poika oli kasvanut kovasti ja jokekteli kummasti. Myös hymy oli herkässä tällä kertaa :) Samoin Iinu-koira oli innoissaan tapaamisesta, mutta meni sitten paikalleen vahtimaan ja nukkumaan. Ennen tuolta lähtömme pieni halusi tulla sitteristä syliin ja taisi jo väsy ruveta painamaan, kun pisti päänsä tädin olkaa vasten. Äiti ja Mummu veivät pienen sitten nukkumaan.
Illalla ei sen kummempaa ohjelmaa ollut eli katsoin töllöä sekä suoraan tulleita lähetyksiä että kovalevyltä + surffasin netissä. Kuulostaa varmaan tylsältä, mutta viimeaikojen pyörrytyksen jälkeen tällainen akkujen lataaminen ja aikalisän ottaminen tiettyihin asioihin tekee hyvää. Pikkuhiljaa alkaa myös päätös tilanteeni suhteen selkiintyä. On kaikinpuolin helpompi olla ja jaksaa jo ajatella huvittavia piireitä tuossa jupakassa sekä ennenkaikkea kääntää katseen tulevaan.
Huomenna päivä menee siis suurimmaksi osaksi synttäreissussa, joten toivotan kaikille blogini lukijoille oikein hyvää ystävänpäivää :) Erityisesti iso kiitois kaikille teille, jotka ovat jaksaneet tukea, kannustaa ja tsempata minua. Ystävyys on lahjoista yksi suurin :)
Tämä on pienen ihmisen havaintoja niin isoista kuin pienistä asioista.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iinu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Iinu. Näytä kaikki tekstit
lauantai 13. helmikuuta 2010
maanantai 7. joulukuuta 2009
Töitä ja vieraita
Kuten eilen arvelinkin, en tänään ollut herätyskellon soidessa kuuden aikoihin yhtä pirteä kuin viikonloppuna. Aamupäivä meni sitten puhelinvuorossa ja ihan kiitettävästi se soi. Muut meidän ryhmästä pääsivät muuttamaan ilmastointirempan valmistuttua omaan maisemaan, minä sovin muuttopäivän huomiseksi. Huomenna kun on kokopäivän koulutusta, joten voivat ihan rauhassa muuttaa ne tavarat, koneen ja puhelimen huomenna. Iltapäivä meni sitten rästiin jääneitä rekkarointeja tehdessä.
Päivällä myös PT viestitteli tulevista treeneistä ja sovittiin seuraava tapaaminen huomenna. Samalla pääsen näkemään Satsin Tikkurilan salin. Varmaan menee suunnitelmat tuon aijotun ohjelman osalta ja myös viikko-ohjelman myötä uusiksi, mutta huomenna ollaan viisaampia
Töistä lähdin harvinaisen aikasin eli jo kolmelta, onneksi on liukuva työaika. Vein ensiksi kummityttöni nimpparilahjan postiin ja sitten kotiin järkkäämään. Viiden aikoihin Jussin sisko, hänen miehensä, vaavi ja iinu-koira tulivat kylään. Oli pieni poika kasvanut viimenäkemän ja tälläkertaa oli iloisella tuulella ja esitteli ylä-ääniään. Iinu-koira oli taas tutun innokas meikäläisen nähdessää, on jotenkin väsyneen ja masentuneen oloinen, kun ei ole enää perheen ainoa "vauva". Kiva oli nähdä ja jutella pitkästä aikaa livenä ja sain vihdoin ne Lontoon tuliaiset annettua.
Nyt pitäis vielä muistaa ja viitsiä tehdä ne fyssarin antamat jumppa- ja venyttelyliikkeet. Ihan jokapäivä en ole noita jaksanut, viitsinyt tai muistanut tehdä, mutta yritän edelleen tehdä tuosta hyvän tavan. Ei joku vartin kevyt jumppa- ja venyttelytuokio illan päätteeksi tee yhtään pahaa, päinvastoin. Sain myös tänään varatuksi seuraavan ajan työterveysfyssarille. Yritin myös varata ajan tukipohjallisten tarkastukseen ja mahdollisten uusien tekoon, mutta ei ollut ko. herralla vielä ensi vuodelle aikoja.
Päivällä myös PT viestitteli tulevista treeneistä ja sovittiin seuraava tapaaminen huomenna. Samalla pääsen näkemään Satsin Tikkurilan salin. Varmaan menee suunnitelmat tuon aijotun ohjelman osalta ja myös viikko-ohjelman myötä uusiksi, mutta huomenna ollaan viisaampia
Töistä lähdin harvinaisen aikasin eli jo kolmelta, onneksi on liukuva työaika. Vein ensiksi kummityttöni nimpparilahjan postiin ja sitten kotiin järkkäämään. Viiden aikoihin Jussin sisko, hänen miehensä, vaavi ja iinu-koira tulivat kylään. Oli pieni poika kasvanut viimenäkemän ja tälläkertaa oli iloisella tuulella ja esitteli ylä-ääniään. Iinu-koira oli taas tutun innokas meikäläisen nähdessää, on jotenkin väsyneen ja masentuneen oloinen, kun ei ole enää perheen ainoa "vauva". Kiva oli nähdä ja jutella pitkästä aikaa livenä ja sain vihdoin ne Lontoon tuliaiset annettua.
Nyt pitäis vielä muistaa ja viitsiä tehdä ne fyssarin antamat jumppa- ja venyttelyliikkeet. Ihan jokapäivä en ole noita jaksanut, viitsinyt tai muistanut tehdä, mutta yritän edelleen tehdä tuosta hyvän tavan. Ei joku vartin kevyt jumppa- ja venyttelytuokio illan päätteeksi tee yhtään pahaa, päinvastoin. Sain myös tänään varatuksi seuraavan ajan työterveysfyssarille. Yritin myös varata ajan tukipohjallisten tarkastukseen ja mahdollisten uusien tekoon, mutta ei ollut ko. herralla vielä ensi vuodelle aikoja.
Tunnisteet:
bebe,
fyssarin jumppa,
Iinu,
ilmastointiremppa,
PT,
sats,
tukipohjalliset
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)