Näytetään tekstit, joissa on tunniste fyssarin jumppa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fyssarin jumppa. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Paluu arkeen

Lomat takana joten paluu arkeen. Onneksi ei unirytmi mennyt pahemmin sekaisin, joten olin töissä suhteellisen normaaliin aikatauluun. Vr:n lähiliikenne toimi tänään normaalissa aikataulussa, mitä nyt junarunkoja oli normaalia vähemmän. Tänään sattatuin sekä aamulla että illalla töissä lähtiessäni samaan I-junaan tuttu juoksufoorumilainen eli Niilos. Kiva oli nähdä ja vaihtaa kuulumisia :)

Töissä silmäilin aluksi sähköposteja, niitä oli viikonaikana kertynyt 75 kpl. Osa viesteistä oli tuplaviestejä ja osa viimeviikon vuoroihin liittyviä, joten ne tuhosin nopeasti. Muuten en kaikkia viestejä jaksanut lukea, mutta tärkeimmät sentäs. Lisäksi sain tehtyä pari tahollaan lausunnolla ollutta oikaisuvaatimusta ja rekisteröintejä. Yllättävän nopeasti sitä pääsi työrytmiin takaisin, ihan kuin viikon loman siaan olisi ollut vain viikonloppu takana.

Työkaverini oli loman aikana tuonut tilaamani tupperin tuotteet. Tällakertaa sain kaikki purkit ja purnukat, kun edellisessä tilauksessa jäi yksi osa saamatta (sitä ei enää vamisteta). Tuo sentäs hyvitettiin tästä tilauksesta. Kun päätin, että en tuolta tilaa, eikös tarjousvihkossa ollut just pari tuotetta, mitä olen vähän ajatellut. Kaappitila on kuitenkin rajalline, joten pitää harkita. Ehkä sen juustokuvun voisi tilata.

Päivän liikuntana oli sohjossa ja iltapäivällä räntäsateessa osittaiset työmatkakävelyt. Illalla voisi taas tehdä kevyesti joitain pt:n ja fyssarin antamia liikkeitä. Tuntuu tuo vatsassa ollut kipuilukin vähenevän normaalin lihaskivuksi. Pitää silti olla varovainen, ettei sitä liikaa rasita. Muistin sentäs varata ajan työterveysfyssarille.

Huomenna sitten alkaa bussilakko ja se varmasti tietää lisäpainetta lähijuniin. Voi olla, että täytyy vaihtaa toinen juna bussiin. Onneksi ei sentäs HKL-ole lakossa mukana ja toivottavasti ei menekkään mihinkään tukilakkoihin.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Lomailua

Aamulla taas ylös katsomaan kisoja ja lätkää. Oli huonot fiikikset ennen tuota ottelua, eikä siinä mitenkään hyvin käynyt. Hieman minua huvitti nuo Ruotsin median sepkulaatiot tahallisesta tappiosta muka helpomman jatko-ohjelman takia. Ei minusta seuraavassa pelissä todennäköisesti vastaan tuleva Tsekki mikän helppo vastus ole ja muutenkaan suomen peli mitenkään toimivaa ole ollut, päinvastoin.

Nyt illemmalla tuli katsottua lisää. Mäkihypyun joukkuekisassa tuli taas vaihteeksi neljäs tila ja parispinteissä Riitta-Liisa hiihti tasollaa, mutta Sarasojan Riikan paukut eivät vielä riittäneet noin kovassa rypistyksessä kuin puolitoistakierrosta. Miesten osalta tuo finaalipaikka oli tähänmennessä yksi Suomen joukkueen iloisimpia yllätyksiä.

Tänään oli ohjelmassa käynti salilla. Menin sinne suosiolla bussilla, kun vr:n liikennettä oltiin supistettu. Nyt näköjään saisi lähiliikenteen matkakortteihinkin alennusta, mutta ei tietystikkään koske HSL:n (entiset HKL ja YTV) kuukausilippuja. Ihme ja kumma, eli vihdoinkin liikenneministeri reagoi asiiaan jotenkin. Ei tämäntyylisiä kelejä ole ollut kuin kolmisen kuukautta, joten ihmetyttää moinen hidas reagointi asioihin. No ei tuo ole ainoa taho, mistä vastauksien saanti ja asioihin reagointi kestää luvattoman pitkään...

Salilla tein kuntopyörällä ja pt:n + fyssarin antamia liikkeitä. Kuntopyöräillessä nostatin vähän hikeä pintaan, kun viikonloppu meni nössöillessä, mutta en silti antanyt sykkeiden liikaa nousta. Ihan kivaa tuo välillä on ottaa koneesta vähän tehoja irti. PT:n antamat liikkeet tein edelleen ilman mitään painoja. Pari liikettä tein sellaisilla paineilmavastus laitteilla, muutaman liikkeen jumppakepin ja -pallon avustuksella ja suurimman osan ihan vaan oman kropan vastuksella. Siinäkin on ihan tarpeeksi. Kun on muutaman liikkeen jättänyt pois/tehnyt vaan joka toinen päivä/vähemmän sarjoja, on kropassakin tuntunut ihan kohtuulliselta. Tosin saattaa tämä lomailukin vaikuttaa asiaan.

Muuten päivän ohjelmaan kuului taas kovalevyltä ohjelmien ja leffojen katselu (siis on pari leffaa kesken) ja päikkärit. Kirjoista Ban Brownin uusinta eli Kadonnutta Symboliakin sain tänään luetuksi hyvin eteenpäin. Huomenna pitäisi sen verran ulkoilla, että kävisi viemässä kirjat kirjastoon.

Netissä surffaillessa törmäsin myös ikävän uutiseen tuolla Juoksufoorumilla eli viikonlopun Heiskan maratonille matkalla ollut foorumilainen on menentynyt. Osanottoni suruun ja paljon voimia ja jaksamista kaikille sukulaisille ja tuttaville.

tiistai 16. helmikuuta 2010

Pitkästä aikaa treeni PT:n kanssa

Tänään aamulla töihin taas bussi ja juna yhdistelmällä, kun en ihan ehtinyt siihen lähiliikennejunaan.

Töissä taas eräs asiakas soitti ja kiirehti asian käsittelyä. Tuota asiaa ei vaan voikkaan käsitellä niin nopeasti, sillä piti selvittää muutama asia ja kysyä niistä vielä asiakkaalta. Saas nähdä, mitä hän vastaa tuohon kirjeeseen. Muuten oli vuorossa puhelinvuoro ja puhelin soi kiitettävästi. Tuli tuoltakin pari selviettävää tapausta. Sain myös jonkinverran tehtyä niitä asioita, mitä ajatelinkin, mutta en niin paljon kuin suunnittelin. Kun en urakkapalkalla töissä ole, ei sitä jaksa/pysty päivästä/kuukaudesta/vuodesta toiseen painamaan samalla teholla duunissa.

Oli myös eilen käynyt mulle pieni lapsus, eli pari laskua unohdin maksaa. Toivottavasti ei päivän myöhästymisestä mitään isoja sanktioita tule. Sain myös työterveyslekurin kiinni ja myönsi sen, että liian aikaisin haettiin sitä kelan kuntoutusta. Oli siis saanut saman päätöksen kuin minä. Nyt siis varamaan aikaa työterveysfyssarille, josko saisi uusia liikkeitä ja vinkkejä.

Töistä sitten suuntasin salille ja ohjelmassa oli treenit pt:n kanssa. Tänään olin todella täsmällinen eli minutilleen oikeassa ajassa. Vein myös tuonne eilen saamani ja maksamani liikuntasetelit, eli nyt on taas 1,5 kk:n maksut maksettu noilla.

Treenin aluksi tein 5 minsaa kuntopyörällä ja oli vuorossa keppijumppaa. Tehtiin pääsääntöisesti liikkuvuusharjoituksia sekä myös rangankiertoja. Tuttuja liikkeitä oli suurin osa, mutta pitää nyt aktivoitua jumppaamaan myös kotona päivittäin. Tuntemuksia ja kireyksiä on koko kropassa ja edelleen ei polvet oikein tahdo tykätä kyykyistä. Tuon treenin jälkeen tein vielä 10 minsaa kuntopyörällä, selälle fyssarin jumpat, vatsiksia sekä venyttelyt.

Kotosalla tuli syötyä tälläkertaa pakastepastaa eli apetitin lohipastaa, katsottua töllöä ja surffailtua netissä. Olympialaisista sen verran, että ennen kisaa olisin tuskin usknut olevani noin pettynyt pikaluistelun viidenteen sijaa. Harmittavan lähelle mitali jäi, mutta onneksi on toinen matka jäljellä.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Lomat lusittu

Menipäs tuo kolme viikkoa nopeasti. Ihan vähän käy kateeksi esim. Keniassa pari kuukautta leireilijöitä, mutta vain vähän ;) Ei ole näillä palkoilla + asuntolainoilla varaa pitää noin pitkä lomia, ellei sitten passiteta saikulle.

Viime yö meni taas huonommilla unilla. Alkaa vissiin tuo työhönpaluua stressaamaan tai sitten pitkästä aikaa ottamani relaksantti teki unesta ns. koiranunta. Aamullakin oli kummallinen olo, mutta sain silti itseni liikkeelle. Jussi meni edellä tuonne satsin Hertsikan keskukseen ja minä menin perässä. Kokeilin tänään crosstrainerilla polkemista ja puoli tuntia tuli tehdyksi. Ihan kohtuullisen hyvin koipi ja selkä tuon kesti. Lisäksi tein vähän vatsoja ja selälle fyssarin neuvomia liikkeitä sekä venyttelyt.

Piti tuolta Hertsikasta mennä kyläilemään Jussin vanhempien luokse Laajasaloon. Jussi sinne menikin, mutta mulle iski aikamoinen päänsärky tuon treenin jälkeen. Kun föönin hurinakin alkaa sattumaan korvissa, silloin on parree mennä kotiin lepäämään. Kotona viritin sitten piikkimaton selän alle ja katsoin hiihtoja.

Naisten kisan loppuratkaisut jäi näkemässä. Onneksi Puolan Justiina oli sen verran kova täti, että ei itkijä-Petra vienyt sentäs voittoa. Aikku taisteli hyvin, mutta soirtui eilen väärään suhkseen, Riitta-Liisa oli tasaisen varma, mutta suurin yllättäjä oli ehdottomasti Riikka. Varsinkin eilisen kisan loppu oli upeeta katsottavaa ja palkintokorokepaikka yllättävän lähellä.

Miehissä Heikkis Matti on aikas yksin. Onkohan Jauhojärvi taas onnistunut treenaamaan liian kovaa. Hyvä päätös silti jättää keirtue kesken ja saada palautusaikaa tuleviin kisoihin. Onneksi voitto meni Lukasille, eikä kyttääjä-Petterille. Oli norski kyllä sippi sen nousun jälkeen samoin Heikkisen poika.

Sain myös kovalevyltä katsottua joskus aikoinaan tulleen Hotelli Ruanda-leffan. Onneksi on vielä olemassa ihmisiä, jotka ovat itse valmiit kuolemaan pelastaakseen muiden hengen. Kyllä hävetti tuo ulkomaalaisten ajattelu tilanteesta. Ei mikään ihme, että esim. Jenkkien sotaretket tuolla lähi-idässä menevät miten menevät.

Toinen juttu mikä minua suuresti on taas viime aikoina ihmettänyt, on ihmisten suhtautuminen tuohon Suurin pudottaja-ohjelmaan. Kummasti taas syyllistetään ja ihmetellän ihmisiä, jotka ovat päästäneet itsensä moisiin painoihin. Veikkaan, että suurin osa ihmettelijöistä on heitä, joilla paino pysyy kurissa, syö mitä tahansa. Ei tuollaisella syyllistämisellä ja ihmettelyllä saada mitän rakentavaa aikaan. Ei siihen tarvita sen kummenpaa syytä kuin se, että välillä tulee vaikeita tilanteita, toiset ryyppää, toiset häviävät rahansa ja toiset syövät huonosti.

Ennemin pitäisi ihmetellä sitä, että miksi noin ylipainoiset ihmiset pistetään heti noin kovaan räkkiin. Jokainen voi mielessään kuvitella, miltä reilusti ylipainoisena tuntuu esim. reipas kävely ylämäkeen, juoksemisesta puhumattakaan. Tietysti tuon ohjelman tavoite on kannustaa toisia lahduttamaan ja muuttamaan elämäntavat pysyvästi. Joillekin kilpailijoista saattaa toisin raha olla tärkeämpi asia kuin pysyvät muutokset elintavoissa.

Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, joten tärkeämpää on päivittäiset valinnat ja niiden muuttaminen vähitellen. Samoin liikuntaakin olisi parempi lisätä vähitellen tai muuten on nopeasti telakalla, kuten minulle syksyllä kävi. Toivonsin, että tuo syyllistäminen ja ihmettely vähenisi ja tajuttaisiin siirtyä kannustamiseen. Itselläni tulee tuo operaatio painonhallinta olemaan koko elämäni kestävä projekti. Välillä mennyt paremmin ja välillä huonommin. Nyt kun on päässyt paremmin liikunnan makuun, voisi seuraavaksi ryhdistäytyä tuon syömisen suhteen.

tiistai 8. joulukuuta 2009

Koulutusta ja treenit alkaa nollista

Töissä meni sitten koko päivä koulutuksessa. On se tosi kivaa, kun kahden päivän koulutus puretaan meille päivässä. Ohjelma oli siis todella tiivis, mutta silti oli vähän ongelmia aikataulun kautta. Lisäksi kaikista asiantuntijoista ei vaan ole kouluttajiksi, ainakaan ison yleisön edessä. Ihan en loppuunasti voinut olla, kun alkoi yskityttämään ja hermotkin muistuttivat itsestään.

Tänään oli mun muuttolaatikot, tietokone ja puhelin muutettu takaisin omalle paikalle. Oli taas vaihteeksi ilmastointiremppa onnistunut eli edelleen puhaltaa liian kylmää ja mm. minun paikka oli kylmempi kuin ennen remppaa. Toivottavasti ei ala pahasti hujuttamaan se veto, muuten on taas paikanvaihto edessä. En vaan voi istua vetoisissa paikoissa. Yhden laatikollisen sain tavaroita puretuksi, mutta pari jäi huomiseen.

Tänään en pahemmin ehtinyt lähijunapysäkkien välejä kävellä, sillä oli viidenaikoihin treffit pt:n kanssa Satsin uusimmassa eli Tikkurilan keskuksessa. Vaikutti todella viihtyisältä ja hienolta paikalta.

Katsottiin tilanne eli lähdetään ihan nollatilanteesta. Pitää saada rankaan liikettä, ryhtiä parannettua ja muutenkin saada virheliikkeitä kuriin. Ei ole helppoa lähteä muuttamaan jo ihan perusjuttuja yli kolmekymppisenä. Mutta lupasi auttaa mua parhaani mukaan tässä kuntoutus-urakassa. Sovittiin seuraava tapaaminen ensi viikolle ja tehdään sitten seuraavat kahdeksan kertaa koskeva jatkosopimus.

On se hyvä kuitenkin käydä sellaisen kaverin ohjauksessa, joka jo tuntee mun liikuntahistoriaa ja luonnetta, vaikka kävisinkin samalla työterveyfyssarilla. Rahaahan tuonne menee, mutta tuskin töypaikkakaan kovin monta fysikaalista hoitoa tai lähetettä esim. omt-fyssarille korvaa.

Alkulämmittelynä siis 10 minsaa kuntopyörällä ja sitten salin puoella katsottiin mm. rangankeirto liikkeitä ja tein lopuksi työterveysfyssarin antamat liikkeet. Tälläviikolla olen saanut tuon jumpan tehtyä jokapäivänä, hyvä minä :) Palautetta Pt:ltä tuli siitä, että varon ehkä liikaakin. Ei sekään tee selälle ja takareidelle hyvää. Mutta parempi olla vähän varoivainen, kun ruveta tekemään liian kovaa treeniä. Vähän hermot ja lihakset ovat nyt illalla tuntuilleet, pitää taas ottaa buranan lisäksi panacodi, että pystyy nukkumaan.

Illalla sitten kokkasin meille sapuskaksi pastaa ja katsottiin kovalevyltä uusintana tuleva suosikkisarja eli taistelutoverit sekä vähän hauskempi komedia eli rillit huurussa. Nyt katsoin toisella korvalla tuota futista ja näyttää maaleja tulevan. Tässä pelissä olen kyllä Bajerin poikien puolella.

maanantai 7. joulukuuta 2009

Töitä ja vieraita

Kuten eilen arvelinkin, en tänään ollut herätyskellon soidessa kuuden aikoihin yhtä pirteä kuin viikonloppuna. Aamupäivä meni sitten puhelinvuorossa ja ihan kiitettävästi se soi. Muut meidän ryhmästä pääsivät muuttamaan ilmastointirempan valmistuttua omaan maisemaan, minä sovin muuttopäivän huomiseksi. Huomenna kun on kokopäivän koulutusta, joten voivat ihan rauhassa muuttaa ne tavarat, koneen ja puhelimen huomenna. Iltapäivä meni sitten rästiin jääneitä rekkarointeja tehdessä.

Päivällä myös PT viestitteli tulevista treeneistä ja sovittiin seuraava tapaaminen huomenna. Samalla pääsen näkemään Satsin Tikkurilan salin. Varmaan menee suunnitelmat tuon aijotun ohjelman osalta ja myös viikko-ohjelman myötä uusiksi, mutta huomenna ollaan viisaampia

Töistä lähdin harvinaisen aikasin eli jo kolmelta, onneksi on liukuva työaika. Vein ensiksi kummityttöni nimpparilahjan postiin ja sitten kotiin järkkäämään. Viiden aikoihin Jussin sisko, hänen miehensä, vaavi ja iinu-koira tulivat kylään. Oli pieni poika kasvanut viimenäkemän ja tälläkertaa oli iloisella tuulella ja esitteli ylä-ääniään. Iinu-koira oli taas tutun innokas meikäläisen nähdessää, on jotenkin väsyneen ja masentuneen oloinen, kun ei ole enää perheen ainoa "vauva". Kiva oli nähdä ja jutella pitkästä aikaa livenä ja sain vihdoin ne Lontoon tuliaiset annettua.

Nyt pitäis vielä muistaa ja viitsiä tehdä ne fyssarin antamat jumppa- ja venyttelyliikkeet. Ihan jokapäivä en ole noita jaksanut, viitsinyt tai muistanut tehdä, mutta yritän edelleen tehdä tuosta hyvän tavan. Ei joku vartin kevyt jumppa- ja venyttelytuokio illan päätteeksi tee yhtään pahaa, päinvastoin. Sain myös tänään varatuksi seuraavan ajan työterveysfyssarille. Yritin myös varata ajan tukipohjallisten tarkastukseen ja mahdollisten uusien tekoon, mutta ei ollut ko. herralla vielä ensi vuodelle aikoja.