Junamatkailun ihanuutta!

Tänään oli ohjelmassa synttärireissu Tampereen suuntaan. Aamulla oli pakkasta rapsakat 17 astetta ja se pisti miettimään taas tuota VR:n luotettavuutta. Luottavasti silti matkaan ja lähijuna tuli ajoissa meidän asemalle ja ajoissa oltiin myös Hesan rautatieasemalla. Tapettiin siinä jonkinverran aikaa, sillä seuraavalla junavuorolla olisi vaihtoaika jäänyt vähän turhan täpärälle.

Näytti tilanne lupaavalta, sillä meidän junavuoroa puolituntia aikasemmin lähtenyt bendolino lähti ajoillaan. Tilanne muuttui vähitellen eli ei tälläkään kertaa selvitty ilman ylimääräisiä episodeja. Ensiksi lähtöraiteelle syttyi valo opastintaulun ylättävän myöhässä ja vähän ihmettelin, ettei junaa jo näy raiteella. Yleensä kun tulevat n. kymmenisen minsaa ennen lähtöö. Pian kuulutettiin, että juna on vieläkin huoltoraiteella ja saapumisesta ilmoitetaan myöhemmin. Kun jun saapui noin kymmenen minsaa myöhässä, ajattelin mielessäni, että toivottavasti päästiin näin vähällä.

Ei näköjään tuo toivomus auttanut. Junassa jo istuessa ja lähtöä odotellessa tuli kuulutus eli veturi vaihtoon ja toinen veturi haettiin varikolta asti. Tilanne kuulosti niin huvittavalta, että tuolle vaan naureskeltiin ja sanottiin sitä, että uutinen olisi ollut se, jos ju. Tosin juna oli menossa Ouluun asti, joten pidemmänmatkalaisia tilanne ei niin hirveästi naurattanut. Kolmevarttia juna jäi sitten lähdössä jälkeen. Onneksi junassa oli lämmintä.

Riihimäelle asti päästiin ilman mitään suurempia ongelmia, tosin yksi ylimääräinen ja tosin nopea pysähdys tuli tuolla välillä. Riihimäellä ihmettelin sitä, että miksi ei tulluktaan sitä nopeaa pysähdystä. Pasilasta ja Tikkurilasta juna pysähtyi suhteellisen lyhyen ajan. Pian tuli tuttu kuulutus eli veturia joudutaan mahdollisesti vaihtamaan toistamiseen. En kyllä muista toista kertaa, että on tuolla välillä jouduttu vaihtamaan kahdesti veturia ilman mitään ajolankavikaa.

Ihan kivat fiilikset oli soitella asiasta eteenpäin, sillä oli vielä autokyyti synttärisankareiden ja muun juhlaseurueen luokse. Mielessä käväisi jo ajatus, että näinkä tässä tulee isompikin viivästys. Onneksi tuli pian kuulutus, että toinen ja aikatalun mukaan tuntia myöhemmin lähtenyt juna ohittaa meidät. Tosin se juna meni vain Tampereelle asti. Iso lössi siirtyi sitten tuohon toiseen junaan. Saatiin sentäs istumapaikat, vaikka ei sentäs vierekkäisiä. Toinen junavuoro oli vain muutaman minuutin myöhässä Tampereella ko. junan aikatalustaan, mutta alkuperäiseen matkaan myöhästymistä tuli yli tunti. Uuden juna-asetuksen mukaan yli tunnin kaukoliikenteen matkan myöhästymisestä määräasemalla saa hakea hyvitystä ja hakemus tuli jo tehtyä ja myös lähetettyä. VR:n nettisivuilta tuo hakemus löytyy helposti.

Tamperella ei muuta kuin autokyytiin ja jatkettiin matkaa päivänsankareiden ja muun juhlaväen luokse. Matkalla tehtiin yksi pysähdys eli haettiin minulle ja Jussille pientä purtavaa. Löydettiin hyvi perille, tosin äitee ja isä olivat tuolla aikaisemmin käyneet, minä ja Jussi ei. Synttärisankarit olivat jo ovella vastassa ja oli tieto kiirinyt jo muillekin eli minkätakia vähän tullaan myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Tosin kutsussa oli lukenut, että juhlat ovat klo 13.00 alkaen.

Synttärit menivät tutun kaavan mukaan eli kynttilät puhallettiin, kakkua ja muita herkkuja nautittiin, esiteltiin leluja ja myös vähän leikittin sekä tietysti yleistä seurustelua. Tuli myös ensimämäisen kerran tavattua erään serkkupoikani tyttöystävä. Mukavanoloinen flikka P on ja toivottavasti nähdään useamminkin kerran samoissa/muissa vastaavissa tapaamisissa kaksikko J&P. Onnea, rakkauta ja kaikkea hyvää teidän suhteeseen!

Onneksi ei sentäs otettu tuntia aikasempaa lähtöä, sillä ehdittiin olla pidempään pienten kanssa ja taisi myös kyseinen juna olla lähdössä melkein tunnin myöhässä. Paluumatka sujui ongelmitta. Matkalla luin tuota viikolla aloittamaani Olga Tokarcukin kirjaa Päivä talo, yön talo sekä tuli pitkästä aikaa otettua torkut junassa. Kotona oltiin seiskan aikaan illalla.

Illalla katselin telkkaria ja kokkasin eli ruokana lohta ja perunoita. Lisäksi myös Olympialaisia on tullut seurattua ja netissä surffailtua. Ahosen Jannella jatkui tuo neljänsien sijojen putki, toivottavasti menisi sitten suurmäessä tuo rikki ja tulisi se kaivattu henkilökohtainen mitali Jannelle. Yhdistetyssä on hyvät saumat mitaliin, mutta ampumahiihtäjät ovat olleet vaisuja. Tiedä sitä, jaksaako yhdistetyn hiihtoa sittenkään katsoa.

Ensi viikko vielä duunia ja sitten pääsee katsomaan enemmän kisoja, jos vaan jaksaa ;) Huomenna sitten hierojalle ja jos saisi sen selän nivellukon vihdoin auki.

Penkkiurheilua, kuntoilua ja kyläilyä

Aamulla heräsin sitten seiskan aikoihin katsomaan olympialaiseten avajaisia. En siis jaksanut pistää aamulla neljältä kelloa soimaan. Ikävä uutinen tuli jo ennen kisaa, kun georgialainen kelkkailija kuoli todella hurjannäköisessä tapahtumassa. Georgian joukkueen sisääntulon mustine nauhoine onnistuin missaamaan, mutta tuo minuutin hiljainen hetki on yski omista olympialaisten penkkiurheilukokemuksista koskettavimmista ellei jopa koskettavin. Näistä kisoista minulle jää mieleen tämä ikävä tapahtuma kuiten jäi esim. Atlantan kisoista pommi-juttu. Munchenin kisojen aikaan olin sen verran pieni tyttö, että en sitä ikävää episodia voi sanoa samallailla kokeneeni.

Avajaisten jälkeen katsoin pois ohjelmia kovalevyltä ja kuuntelin musiikkia. Päivän ohjelmassa oli tämän viikon toinen salireissu. Tein tälläkin kertaa 25 minsaa kuntopyörällä. Vaikka vastus oli sama ja pyöränkin piti olla suunnilleen, tuntuma oli väsyneempi. Tosin tänään olin satsin hertsikan keskuksessa kuin tiistaina olin elieissä. Liekkö sekin vaikuttanut asiaan.

Salinreissulla käytiin katsomassa rakkaani siskoa perheineen ja samoin myös mummu oli paikalla. Kiva oli nähdä sitten joulun. Pieni poika oli kasvanut kovasti ja jokekteli kummasti. Myös hymy oli herkässä tällä kertaa :) Samoin Iinu-koira oli innoissaan tapaamisesta, mutta meni sitten paikalleen vahtimaan ja nukkumaan. Ennen tuolta lähtömme pieni halusi tulla sitteristä syliin ja taisi jo väsy ruveta painamaan, kun pisti päänsä tädin olkaa vasten. Äiti ja Mummu veivät pienen sitten nukkumaan.

Illalla ei sen kummempaa ohjelmaa ollut eli katsoin töllöä sekä suoraan tulleita lähetyksiä että kovalevyltä + surffasin netissä. Kuulostaa varmaan tylsältä, mutta viimeaikojen pyörrytyksen jälkeen tällainen akkujen lataaminen ja aikalisän ottaminen tiettyihin asioihin tekee hyvää. Pikkuhiljaa alkaa myös päätös tilanteeni suhteen selkiintyä. On kaikinpuolin helpompi olla ja jaksaa jo ajatella huvittavia piireitä tuossa jupakassa sekä ennenkaikkea kääntää katseen tulevaan.

Huomenna päivä menee siis suurimmaksi osaksi synttäreissussa, joten toivotan kaikille blogini lukijoille oikein hyvää ystävänpäivää :) Erityisesti iso kiitois kaikille teille, jotka ovat jaksaneet tukea, kannustaa ja tsempata minua. Ystävyys on lahjoista yksi suurin :)

Ei hirveesti huvittaisi

kirjoittaa tänne mitään, kun ajatukset pyörii taas vaihteeksi ikävien asioiden ympärillä. Eräs asia on niiiin vaiheessa, että en viitsi tämän tänne enenpää kirjoittaa, vaikka mieli tekisi. Toivon vaan, että saisin pyytämäni vastineet ja muut mahdolliset kommentit ko. asiasta mahdollisimman pian ja ennenkaikkea asian käsitellyksi loppuun hyvässä hengessä.

Eilisestä sikainfluenssapiikistä selvittiin suuhun tulleen pahan maun lisksi pienellä kuumeilulla. Otin illalla suosiolla yhden kipulääkkeen ja sain kohtuullisen hyvin nukutuksi.

Työmatkat sujuivat tänään hyvin ja samoin työpäivä. Tosin muutama ohjelma välillä tökki ja iltapäivän koulutuksessa mentiin aikas ripeää tahtia. Aamupäivällä kävin juttelemassa siitä työergonomiajutussa ja sain vihreätä valoa sen suhteen.

Töistä tullessani odotti kelan kirje. Koska oli ohut kirje aavistin pahinta ja aavistuis osoi oikeaan eli hylkäävä päätös kuntoutukselle tuli. Pitää siis ottaa yhteyttä työterveyteen ja mennä sitäkautta johonkin avokuntoutukseen. Sinänsä mielenkiintoinen päätös, kun en hakemuksessani maininnut avo- tai laitoskuntoutusta, vaan annoin Kelan katsoa, mikä on minulle sopivin kurssi. Tietääkseni työterveys ei mitään varsinaista avokuntoutusta järjestä. Kuulemma siitä päätöksestä ei voi valittaa, mutta ajattelin silti tiedustella asiasta ja kysyä neuvoa jatkoa varten.

Ei tälle tilanteelleni oiken auta kuin nauraa, sen verran paljon on taas tullut paskaa niskaan viimeaikoina. Eikä tuo Kelankaan päätös pahempia tunnerektioita aiheuttanut tai siis ihmetystä. Onneksi sentäs on ihania ihmisiä olemassa, jotka jaksavat kannustaa, tsempata ja olla tukena. Kiitos teille kaikille :)

Eiköhän viikonlopun pienten näkeminen eli lauantaina rakkaani siskonpojan ja sunnuntaina minun veljenpoikeni synttärireissu siirrä ajatuksia parempiin asioihin. Samoin tietysti kohta alkavat olympialaiset ja loma.

Kirjoista sen verran, että Olli Jalosen hieno kuvaus seikkailusta maailmanympäri ja ihmiskohtaloista ja elmän sattumanvarasuudesta eli 14 solmua Greenwichiin tuli tänään luetuksi lopuun. Ei siis ollut ko. kirja turhaan ehdolla Finladia kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2008. Itse kyllä pidin Jalosen kirjasta enemmän kuin Sofi Oksasen Puhdistuksesta. Minusta tuo ei ollut edes paras Oksasen kirjoista.

Seuraavaksi lukuvuorossa on vaihteeksi kirjaston kirja eli puolalaisen Olga Tokarchukin Päivän talo, yön talo. Kyseisen kirjailijalta olen lukenut aiksemmin teoksen Alku ja muut ajat. Se oli ihanan unenomainen kirja, vaikka käsittelikin vaikeita asioita. Odotukset ovat siis korkealla tämän aikaisemmin suomennentun teoksen suhteen.

Puuhastelua ja rötväilyä

Tänään heräsin taas virkeänä kasin aikoihin. Vaivat on menossa parempaan suuntaan, sillä todella pitkästä aikaa selvisin eilen vain yhdellä särkylääkkeellä eli ei tarvinnut ottaa illalla toista lääkettä. Tänäänkin otin särkylääkkeen vasta puolenpäivän aikoihin. Katsotaan, josko sitä edelleen ei tarvitsisi ottaa sitä toista särkylääkettä.

Aamulla sain vihdoin vaiheessa olleen leffan eli Tyttö ja helmikorvakorun katsotuksi kovalevyltä. Samoin yhden kokonaisen jakson Mentalistia sekä Pakoa vajaan jakson verran. Surffasin myös netissä ja eri foorumeilla.

Aamupäivällä oli vuorossa myös operaati mullanvaihto. Ihan kohtuullisesti tuo onnistui, mutta en siltikään mikään viherpeukalo tai multasormi ole kuten äitini. Pitää toista viherkasvia vielä parantaa, mutta en jaksa tehdä sitä tänään.

Toinen operaatio oli siivous. Vaivojen takia en ole pystynyt hirveästi pölyjä pyyhkimää ja kuitenkin kirjoja oli kertynyt jonkinmoinen pino, mitkä piti laittaa omalle paikalleen kirjahyllyyn. Tuli kerrankin kunnolla siivottua myös kirjahylly. Hieman koipi ja selkä otti tuosta itseensä, mutta ei niin pahasti kuin viikkositten.

Muuten päivä meni rötväillessä eli kirjaa lukiessa, päikkärit nukuttua, netissä notkuessa ja töllöä katsellessa. Ulkona kävin sen verran, että vein ne vanhat mullat biojäteastiaan. Lisäksi tuli taas käytettyä tuota fakiiri/piikkimattoa.

Kirjoista sen verran, että Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissä on nyt luettu ja pienen arpomisen jälkeen lukuvuorossa on edelleen omista kirjoista Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin.

Sain myös tiedon ensi viikonlopun veljenpoikeni synttäreistä. Pojilla kun on ikäeroa 5 päivää vaille 3-vuotta eli molempien synttärit on siis tulossa. Vanhempi pojista täyttää 6-v eli kummipoikani menee syksyllä eskariin ja nuorempi sitten 3-vuotta. Lahjat on siis hankittu ja samoin junaliput Tampereelle. Sieltä vielä autokyydillä juhlapaikalle, mutta jätetään tarkempi paikka kertomatta. Vauhtia ja hauskoja juttuja on varmasti tiedossa :)

Huomenna on taas työpäivä, tosin hokasin, että pari viikkoa duunia ja sitten viikko lomaa olympialaisten katseluun :)

Tehokasta asioidenhoitoa

Tänään oli herätyskello soimassa vähän ennen kasia, mutta ei sitä näköjään vapaalla osaa nukkua pidempään kuin aamukuuteen. Surffailin sittten netissä ja kirjoottelin seppolaan + lenkkariin. Heti kasilta soitin siinne magneettikuvauksiin ja sain ajan ylihuomiselle eli keskiviikolle, varasin myös alustavasti ajan keskiviikolle lähtetteen magneettikuviin kirjoittaneelle lekurille + huomiselle soittoajan työterveyslekurille, että saan lähetteen keskiviikon vastaanotolle.

Seppolan sätissä mulle jo kerottiin tuosta magneettikuvien ottamisesta. Vaikka hyvää tarkoittivat, tuntui se enemmän peloittelulta. Minä en halua tietää mitään, sillä saan kuiteskin paniikkikohtauksen ennen keskiviikkoa. Saan sen kehitettyä pienemmistäkin asioista ;)

Tämä flikka on vähän sellaanen nopeakäänteinen noissa asioissa, eli kun jotakin otan työn alle, se yleensä sitten pitää saada tehdyksi heti eikä viidestoistapäivä. On rakkaalla välillä kestämistä mun säätämisissä, höpinöissä ja vauhdissa -varsinkin ajatuksen juoksu on välillä sellaisella tasolla, että vaihdan sujuvasti aihetta kesken lauseen.. Yrittää nyt raukkaparka pysyä tuossa mukana, kun välillä itsekin tipun kärryltä ;)

Illemmalla kävin sitten viemässä kirjoja kirjastoon ja lainasin uusia tilalle. Operaatio Puksun-kirjaston pelastamiseksi siis jatkuu niin kauan kunnes asiasta tulee täysi varmuus. Iskias on ollut tänään parempi, tosin siitä painavan repun raahamisesta se otti vähän itseensä. Lisäksi uusi lääke eli arcoxia vaikuttaa tehokkaammalta ja hellävaraisempi pakille kun Burana 600.

Soitin myös myöhästyneet ninpparionnittelut pienelle kummipojalleni (5-v). Pahoittelin hajamielisyyttä johon hän totesi; "älä täti sure, ei kaikkien tarvitse muistaa". On se jotenkin lohdullista, kun noin pieni poika noin sanoo. Vissiin muitakin hajamieliä suvussa :O Muutekin tulee osuvia kommentteja tuolta suunnalta. Meidän huusholliin on jäänyt elämään pienemmän veljen eli E:n versio eräästä kirosanasta. Sopii hyvin urheilijoille välillä kirota tyyliin: "Voi pastan pasta", varsinkin jos/kun alkaa pastansyönti tökkimään ;) Saa ihan vapaasti ottaa käyttöön.

Vaihteeksi töissä

Tänään sitten pitkästä aikaa töissä. Toivottavasti tämä sairastelu olisi tässä ja ehtisin tehdä tässä kuussa edes yhteensä seitsemän työpäivää.

Viime yö meni sitten valvoessa. Työasiat ja ennenkaikkea liian lämmin peitto + patteri valvottivat. Ehkä joku pari-kolme tuntia tuli nukutuksi. Aamulla sitten eväät reppuun ja muistin myös ottaa kellokortin mukaan. Työmatka meni hyvin, tosin kävelyt tuntui keuhkoissa.

Työterveyslekuri sitten mokasi eilen ja pahasti. Mulla oli koko ajan mielikuva, että työterveysfyssari ja influenssarokotus on vasta perjantaina. Ei tuo lekuri sitten oikaissut ollenkaan, että se olisi ollut tänään. Fyssari sitten soitti aamulla ja kysyi, olenko tulossa. Onneksi näki tilanteen eli olen ollut saikulla ja muutenkin kuuli äänestä, että olen vielä toipilas. Siirrettiin sitten tuo aika maanantaille. Hän myös peruutti tuon terkkariajan ja menen nyt ottamaan sen rokotuksenkin maanantaina. Fyssari oli myös niin ystävällinen ja inhimillinen, ettei laskuttanut mua tuosta käymättäjääneestä kerrasta.

Ilmastointiremppa etenee meidän kerroksessa ja tietty mun vaatekaappi oli ihan toisella puolella ja tuonne saisi kiertää tuhottoman pitkään. Otin siitä hengarin takkia varten ja sandaalit. Onneksi toisella ja lähempänä nykyistä väliakaista paikkaa oli tyhjiä vaatekaappeja, joten otin nyt väliaikaisesti sieltä yhden käyttöön.

Se hyöty tästä saikusta on ollut, että evakkoaika tuolla täpötäydessä maisemassa on lyhentynyt kummasti. Jos kaikki menee hyvin, parin viikon kuluttua päästään muuttamaan takaisin omaan toistaseksi puolityhjään ja rauhalliseen maisemaan.

Tarjosin sitten tiimikavereilleni tuliaskarkit ja lisäksi vein noita myös kahdelle viime vuonna meidän tiimissä olleelle "kiertolaiselle" sekä yhdelle vähän aikaa naapuriloossissa istuneelle kolleegalle. Edelleen on helppo tehdä heidän kanssa yhteistyötä, vaikka he eivät samoja tehtäviä teekään.

Aamulla sitten lueskelin myös työmailit. Yllättävän vähän niitä oli tullut. Lisäksi sain tehtyä muutaman rästin jääneen työtehtävän ja aloitin läpikäymän yhtä listausta. Huomenna on sitten kokopäivä koulutusta tiedossa.

Iltapäivällä taistelin sitten väsymystä vastaan ja kolmen aikaan oli pakko luovuttaa. Onneksi on liukuva työaika. Lähdin vireiseen kauppakeskukseen ja ostin ne puuttuvat joululahjat + lähetin kummitädeilleni joulupaketit. Lisäksi selvisi toisesta kultasepän liikkeestä, että meitä on laskutettu liikaa. Eivät suostuneet tänään purkamaan kauppaa. Tosin kotona huomattiin, että tuossa hinnassa on mukana myös korvikset. Niitä korviksia ei edes ostettu eikä haluttu, joten nyt niitten on pakko purkaa osittain kauppa tai muuten asia menee eteenpäin.

Ilmastointirempasta tuli mieleen, että tänään oli huoltoyhtiö miehet käyneet korjaamassa tuon kylppärin rämisevän jutun eli vaihtoivat uuden tai putsasivat vanhan ja laittoivat sen keskemmälle. Lisäksi katsoivat ne parvekelasitukset. Jussille oli sitten soittaneet tuolta lasitusfirmasta eli huomenna tulee jo sieltä asti porukkaa katsomaan. Toivottavasti on oikeasta lasitusfirmasta kyse.

Illalla veljeni avovaimo viestitteli, että paketti ja kortti oli tullut perille. Pojat olivat tykänneet niistä Tuomas-veturi puvuista. Toivottavasti on oikean kokoiset. Lisäksi se Lontoon kortti eli kaksikerrosbussi oli ollut varsinkin pienemmän suosikki. Mitenköhän mua ei yhtään yllättänyt, että pojat moisista voisivat tykätä ;)

Veljekset olivat tänään taas temppukoulussa eli siis sirkuskoulussa. Lisäksi käyvät ainakin muskarissa ja vanhempi pelaa futista. Pienemmällä on kuulemma omat pelit kentänlaidalla. Hienoa, että pojat saavat harrastaa ja että vanhemmat jaksavat kuskata ja kannustaa. Se on sivuseikka, että tuleeko heistä uhreilijoita vai harrastajia, mutta ainakin on annettu mahdollisuuksia. Tuossa iässä (5 ja 2-vuotiaat) toivottavasti mennään vielä enemmän leikkimielellä kuin harrastetaan niin vakavissaan. On ne sellaisia vauhtiveljeksiä :) Endun Varalan lerillä olleet varmaan mustaavat nämä inkkarimajojen kiipeilymestarit.

Illalla otin kolemen vartin tirsat ja tein komen kilsan kävelylenkin. Lisäksi katsottiin kovalevyltä myytinmurtajat. Sapuskana oli muussia ja lohikalapuikkoja + tein itselleni pienen salaatin. On muuten hyvä ja kevyt vahtoehto noille perinteisille kalapuikoille tuo lohiversio ja toimii yllättävän hyvin.

Huomenna on onneksi perjantai :) Jos vaan saisin nykyisen liksan tai pikkaaisen pienemmän, voisin ruveta tekemään tällaisa kahden tai kolmen päivän työviikkoja. Saahan sitä aina haaveilla moisesta ;)