Shoppailua kuntoutuksen, kuntoilun ja kirjojen merkissä

Tänään oli taas vaihteeksi erittäin kylmä päivä. Aamulla pakkasta oli jo jotain -16 astetta ja lisäksi viima päälle. Ohjelmassa oli siis tapaaminen ortopedi Matti Kyyrän kanssa tukipohjallisten merkeissä. Hän teki minulle edelliset tukipohjalliset nelisen vuotta sitten ja kerran olin käynyt niitä näyttämässä.

Pakkasesta huolimatta toteutin suunnitelmani eli kävelin rautatieasemalta tuonne Helsingin Urheilulääkäriasemalle ja vielä takaisin. Kun on tarpeeksi vaatetta päällä, ei pakkanen ja viima pääse niin pahasti puremaan. Välillä tuntui, että oli jo liikaa päällä, sen verran hiki tuki kävellessä.

Tukipohjallisiten osalta tultiin sellaiseen lopputulokseen, että tarvitsen uudet ja paremmin jalkojen virhesentoja korjaavat pohjalliset. On nuo edelliset pohjalliset hyvin toimineet ja niillä tuli aikoinaan yksi maraton ja kolme puolikasta + muutama lenkki hölköteltyä, ollut jalassa monilla huoltourakoissa, sekä muissa kuntoiluissa. Kun kerran eivät ihan puhkikuluneet ole, aion pitää vanhoja pohjallisia edelleen käytössä. Ei sitten tartte jatkuvasti vaihtaa pohjallisia kengistä toisiin. On ne uudet pohjalliset vähän oudon tuntuiset varsinkin jalkapohjassa. Ortopedi sanoi, että kannattaa totutella niitä muutama viikko. Jos tuntuu edelleen ihmeelliseltä, sitten ottaa yhteyttä. Toivottavasti uusien pohjallisen myötä aikaisemmin kipuilleet päkiätkin paranisivat.

Takaisin tullessa kävin yhdessä antikvariaattisessa kirjakaupassa ihan vaan katsomassa. Tuolta tarttui mukaan pari kirjaa ja lisäksi suuren suomalaisen kirjakerhon alesta vähän enemmän kirjoja. Stokkalta ostin uudet jummpatrikoot, kun vihdoin löytyi mulle sopivat ja vielä tarjouksessa, vesijuoksuvyön ja uimalastit, jotka voi laittaa silmälasien päälle. Oli ne vesijuoksutossut loppuneet ja kuulemma niitä ei edes kannata tässä tilanteessa ostaa. Tulee selälle ihan erilailla vääntöä ja voi olla turhan rajua selälle. Myyjä sanoi, että kuin on vuoden verran säännöllisesti juossut sen vyön kanssa, sitten voi ostaa tuollaiset. Oli taas kerran kiva todeta, että asiantuntevat myyjät osaavat kertoa nuo asiat, eivätkä tyrkytä tuollaisia tuotteita ensikertalaisille tai muuten vaivasta toipuville.

Oli Mäkelänrinteeltäkin tullut palautetta siitä tiistaisesta vesijuoksu-hässäkästä. Asialliseen palautteeseen sain asiallisen vastauksen ja tuon viestin mukaan aikovat ottaa valvojien kanssa asian esille ja kysyä, miksei tuohon tilanteeseen puututtu jämäkämmin. Voihan se olla, että heille se on jokapäivästä nähdä tuollaisia läheltäpiti-tilanteita.

Sain tuolla reissulla myös sen Tuulen viemän luetuksi. Aloitin sitten lukemaan yhden tänään ostamani kirjan eli Paul Austerin Yksinäisyyden äärellä. Austerin kirjoja en ennen ole lukenut, puolisolta eli Siri Huvstedilta olen lukenut sen esikoisteoksen (Kaikki mitä rakastin) ja lisäksi pari muuta suomennettua Sirin kirjaa odottaa lukuvuoroaan.

Toivottavasti nuo pakkaset nyt hellittävät vaikka kymmenellä asteella ja että vr:n lähiliikenne palautuisi normaaliksi maanantaina. Lomat on kohta lusittu ja paluu duuniin edessä. Tosin hirveesti ei ole ollut töihin ikävä, joten voisi jatkaa lomailua vaikka toiset kolme viikkoa ;) Tosin onneksi helmikuulle on suunnitelmissa seuraava lomaviikko ja sitten toinen mokoma maaliskuulle.

Töitä ja vieraita

Kuten eilen arvelinkin, en tänään ollut herätyskellon soidessa kuuden aikoihin yhtä pirteä kuin viikonloppuna. Aamupäivä meni sitten puhelinvuorossa ja ihan kiitettävästi se soi. Muut meidän ryhmästä pääsivät muuttamaan ilmastointirempan valmistuttua omaan maisemaan, minä sovin muuttopäivän huomiseksi. Huomenna kun on kokopäivän koulutusta, joten voivat ihan rauhassa muuttaa ne tavarat, koneen ja puhelimen huomenna. Iltapäivä meni sitten rästiin jääneitä rekkarointeja tehdessä.

Päivällä myös PT viestitteli tulevista treeneistä ja sovittiin seuraava tapaaminen huomenna. Samalla pääsen näkemään Satsin Tikkurilan salin. Varmaan menee suunnitelmat tuon aijotun ohjelman osalta ja myös viikko-ohjelman myötä uusiksi, mutta huomenna ollaan viisaampia

Töistä lähdin harvinaisen aikasin eli jo kolmelta, onneksi on liukuva työaika. Vein ensiksi kummityttöni nimpparilahjan postiin ja sitten kotiin järkkäämään. Viiden aikoihin Jussin sisko, hänen miehensä, vaavi ja iinu-koira tulivat kylään. Oli pieni poika kasvanut viimenäkemän ja tälläkertaa oli iloisella tuulella ja esitteli ylä-ääniään. Iinu-koira oli taas tutun innokas meikäläisen nähdessää, on jotenkin väsyneen ja masentuneen oloinen, kun ei ole enää perheen ainoa "vauva". Kiva oli nähdä ja jutella pitkästä aikaa livenä ja sain vihdoin ne Lontoon tuliaiset annettua.

Nyt pitäis vielä muistaa ja viitsiä tehdä ne fyssarin antamat jumppa- ja venyttelyliikkeet. Ihan jokapäivä en ole noita jaksanut, viitsinyt tai muistanut tehdä, mutta yritän edelleen tehdä tuosta hyvän tavan. Ei joku vartin kevyt jumppa- ja venyttelytuokio illan päätteeksi tee yhtään pahaa, päinvastoin. Sain myös tänään varatuksi seuraavan ajan työterveysfyssarille. Yritin myös varata ajan tukipohjallisten tarkastukseen ja mahdollisten uusien tekoon, mutta ei ollut ko. herralla vielä ensi vuodelle aikoja.

Vaihteeksi parempia uutisia

Aamulla suuntasin työterveyteen ensiksi fyssarille ja sitten influenssarokotukseen. Olin itsekin myöhässä, mutta niin oli lähijunaliikennekin. Soitin suosiolla Pasilan Tervestaloon, että tulen myöhästymään. Sovittiin myös, että menen suoraan fyssarille Kymmenisen minsaa olin myöhässä alkuperäisestä aikataulusta.

Fyssari kyseli historiaa ja sitten tutkimuksia. Huomasi heti selässä vinoutuman ja sen, että mun jalat on eriparia eli vasen on pidempi kuin oikea. Myös nilkkojen virheasento (lättäjalat) aiheuttaa oireita polviin ja sitäkautta ehkä myös hermostoon. Fyssari kehui mun sitkeyttä kuntoiluun ja siihen, että olen tehnyt köpöttelyjä enkä jäänyt vällyjenalle makaamaan. Sain vihreeta valoa kevyen kuntosaliharjoittelun aloittamiseen ja kotiläksyksi muutaman jumppaliikkeen ja hermovenytyksiä. Lisäksi tukipohjalliset käyttöön ja vähän heti. Tammikuussa sitten uusi tapaaminen. Tuollaiset uutiset nosti kummasti fiilistä :) Pitääkin muistaa huomenna soittaa aika, että tarkistetaan nuo tukipohjalliset ajantasalle.

Sen jälkeen sitten ottamaan se influenssarokotus, jota olin komekertaa lykännyt. Terkkari kehui mun huumorintajua vaikeukuksien suhteen. Sanoin, että välillä on huumori ollut aika kortilla. Lisäksi vie lekurille mun buranareseptin uusittavaksi (saan sen huomenna tai torstaina) ja katsoi korvat. Molemmissa korvissa on lievää tulehdusta, joten ei ihme ollut se tukkoisuus ja lukkoisuuden tunne. Nyt vaan pitää pitää kädet korvia myöten ristissä, että pääsisi tuosta lentsukierteestä ohi ja että iskias pysyisi kurissa. Olisi se kiva fiilis päästä kuntoilemaan ilman suuria kremppoja.

Töissä oli vielä aamupäivällä palkka- ja kehityskeskustelut. Hyvässä hengessä meni tuo keskustelu ja päästiin yksimielisyyteen niin palkkauksen perusteista kuin kehityskohteista. Ei siis aamupäivällä tullut hirveesti varsinaisia töitä tehdyksi.

Iltapäivällä tein taas rästiin jääneitä töitä pois. Tosin tein samalla myös muiden vieläkin vanhempia rästejä. On se vaan vähän skitso olo, kun on kolmessa eri tehtävässä kertynyt noita rästejä tuon sairastelun takia. Mutta minkäs sitä vaivoille ja sairasteluille voi.

Töistä lähtiessäni tarkistin muuutaman kerran, että pankkikortti on mukana. En ihan pian halua uusiksi tuota perjantaista sähläystä.. Kaupan ja apteekin kautta kotiin, mutta ei suorinta reittiä. Nyt on onneksi marraskuu takana ja huomenna saa pitää luvan kanssa lepopäivän. Tosin voi olla, että otan salivaatteet mukaan ja menen kokeilemaan kuntopyörällä polkemista ja teen salilla ne fyssarin antamat läksyt.