Tieto ei aina lisää tuskaa

Tänään aamulla menin työpaikkalekurille. Olin liikkeellä vr-varauksella, mutta hyvin toimi lähijunaliikenne tänään. Lääkäri sitten taas ihmetteli, kun tulin puhumaan useasta kuin yhdestä vaivasta, sain lähetteen selkä- ja korvaspesialistille, työterveypsykologille + mulla oli aikaisemmin työterveysfyssarin kanssa sovittu aika. Saikkua sain sitten vuoden loppuun asti. Lisäksi sain Burana 600:n tilalle toista särkylääkettä + uusittua relaksantti reseptin.

Kävin töissä kääntymässä eli vein sairalomatodistuksen ja samalla peruutin osan lomasta, kun osui saikku päälle. Lisäksi tein työaikakirjaukset + muut tilastot ajantasalle. Samalla reissulla sain tilaamani tupperin tuotteet, kun työkaverini järjesti tuon tilaisuuden. Itse en tosin Lontoonreissun takia päässyt varsinaiseen esittelyyn. Oli seutulipussa tunnin aika ehtiä takaisin ja hyvin siinä onnistuin. Tänään oli myös lippujentarkastajia liikenteessä, onneksi en mennyt pummilla :)

Tuolta matka jatkui takaisin keskustaan, kun sain tälle päivälle ajat sekä selkä- että korvaspesialistille. Kävin välillä syömässä + ostoksilla ja nähtiin Jussin kanssa kaupungilla. Hän otti mun tupperit kannettavaksi. Fysiarti oli puolisentuntia myöhässä, onneksi oli kirja mukana. Tosin hermot siitä odottamisesta ja istumisesta ei oikein tykänneet. Katsoi todella tarkkaan mun tilanteen ja väänteli välillä kroppaa aikas surutta. Huomasi saman kuin muut, että varon liikaa. Kuten arvelinkin mennään suoraan magneettikuviin. Harmi, kun en hokannut soittaa tuonne aikaisemmin. Täytyy maanantaina yrittää saada aika ensi viikolle, muuten menee tammikuulle.

Seuraavaksi ilmottauduin korvalekurille ja kävin välillä apoteekissa ostamassa respetilääkkeet + lentomatkalle tarvittavat korvatulpat. Korvalekurille ajoissaolemisesta oli hyötyä eli otti mut sitten etuajassa sisään. Kuunteli tilanteen ja katsoi korvat, kurkunpään, suun, poskiontelon, nenän. Mitään hälyyttävää ei löytynyt. Oikeassa korvassa oli vähän punoitusta, mutta suurin syy korvien lukkiintumiseen taitaa olla purennassa ja hampaiden nirskuttamisessa. Oli se helpotus, että tuohonkin löytyi syy, eikä tarvinnut turhaan syödä antibiootteja.

Jotenkin tämä tilanteen selkiintyminen vaikutti myös henkisellä puolla erittäin paljon. Tuntui kuin stressi ja raskas taakka olisi hetkeissä pyyhkäisty pois. Ei siis aina tieto lisää tuskaa vaan ennemmin poistaa turhaa epätietoisuutta ja selkeyttää tilannetta. Valoa tunnelin päässä on siis näkyvissä :)

Illalla kuuntelin mm. Matti Salmisen ja Polyteknikkojen kuoron joululevyä. On muuten hienoja sanoituksia esim. noissa joululauluissa, kannattaa joskus kuunnella niitä ajatuksella.

Elämän koulua

Eilen sitten katkesi illalla kameliselkä tämän iskiaksen ja työstressin suhteen ja Rakas joutui sijaiskärsiäksi. Pieni kina puhdisti myös iltaa ja oli pakko myöntään itselleen, että nyt on asioiden pakko muuttua tai muuten käy huonosti. Tänään kävin esimieheni kanssa keskusetelemassa työtilanteesta. Saatiin hyvässä hengessä keskusteltua ja sovittua asioista + aikataulusta. Edelleen olen liian tunnollinen noissa työasioissa ja otan turhaan asioista stressiä. Olisi pitänyt hokata käydä tuo keskustelu jo alkuviikosta, ettei tilanne olisi päässyt noin pahaksi. Turha jossiltella ja nyt mennään näillä.

Aamupäivä meni koulutuksessa ja iltapäivällä sain tehtyä rästejä. Lisäksi yksi kolleega otti koiruuksensa mukaan töihin ja oli se söpö sekarotuinen otus :) Iskiaksen kanssa palataan kovempaan lääkitykseen. Toivottavasti ensi viikon lekurillakäynti pistää asioihin vähän vauhtia ja saisin lähetteen magneettikuviin. Saikkua en nyt kaipaa, mutta kyllä tuo istuminen ottaa koville.

Illalla huomasin, että nyt on psyyke paremmassa kuosissa ja tietynlainen uupumus poissa. Ehkä tästäkin episoidista otan jotakin toivottavasti jotain opikseni ja elämänmittainen koulu jatkuu.

Ai niin.. Tänä aamuna oli aika tehokas herätys tuo Jyväskylän Tourulan Neste-huoltoaseman tulipalo. Piti soittaa vanhemmille tilannetiedotus. Kuulemma Äiti ei enää aja siitä ohi töihin. Kaikenmaailman varkaita on liikkellä ja tulee heille vielä aikamoiset korvaukset. Onneksi taidettiin välttyä henkilövahingoilta.

Viikonloppuna täytyy sitten seurata Em-maastoja tuolta Irlannin maalta, kun kuulemma tulee telkkarista. Toivottavasti ei olisi kovin mutakeli siellä. Lisäksi täytyy käydä huomenna Puksun kirjastossa, kun on se sulkemista vastustava tilaisuus.

Vaihteeksi töissä

Tänään sitten pitkästä aikaa töissä. Toivottavasti tämä sairastelu olisi tässä ja ehtisin tehdä tässä kuussa edes yhteensä seitsemän työpäivää.

Viime yö meni sitten valvoessa. Työasiat ja ennenkaikkea liian lämmin peitto + patteri valvottivat. Ehkä joku pari-kolme tuntia tuli nukutuksi. Aamulla sitten eväät reppuun ja muistin myös ottaa kellokortin mukaan. Työmatka meni hyvin, tosin kävelyt tuntui keuhkoissa.

Työterveyslekuri sitten mokasi eilen ja pahasti. Mulla oli koko ajan mielikuva, että työterveysfyssari ja influenssarokotus on vasta perjantaina. Ei tuo lekuri sitten oikaissut ollenkaan, että se olisi ollut tänään. Fyssari sitten soitti aamulla ja kysyi, olenko tulossa. Onneksi näki tilanteen eli olen ollut saikulla ja muutenkin kuuli äänestä, että olen vielä toipilas. Siirrettiin sitten tuo aika maanantaille. Hän myös peruutti tuon terkkariajan ja menen nyt ottamaan sen rokotuksenkin maanantaina. Fyssari oli myös niin ystävällinen ja inhimillinen, ettei laskuttanut mua tuosta käymättäjääneestä kerrasta.

Ilmastointiremppa etenee meidän kerroksessa ja tietty mun vaatekaappi oli ihan toisella puolella ja tuonne saisi kiertää tuhottoman pitkään. Otin siitä hengarin takkia varten ja sandaalit. Onneksi toisella ja lähempänä nykyistä väliakaista paikkaa oli tyhjiä vaatekaappeja, joten otin nyt väliaikaisesti sieltä yhden käyttöön.

Se hyöty tästä saikusta on ollut, että evakkoaika tuolla täpötäydessä maisemassa on lyhentynyt kummasti. Jos kaikki menee hyvin, parin viikon kuluttua päästään muuttamaan takaisin omaan toistaseksi puolityhjään ja rauhalliseen maisemaan.

Tarjosin sitten tiimikavereilleni tuliaskarkit ja lisäksi vein noita myös kahdelle viime vuonna meidän tiimissä olleelle "kiertolaiselle" sekä yhdelle vähän aikaa naapuriloossissa istuneelle kolleegalle. Edelleen on helppo tehdä heidän kanssa yhteistyötä, vaikka he eivät samoja tehtäviä teekään.

Aamulla sitten lueskelin myös työmailit. Yllättävän vähän niitä oli tullut. Lisäksi sain tehtyä muutaman rästin jääneen työtehtävän ja aloitin läpikäymän yhtä listausta. Huomenna on sitten kokopäivä koulutusta tiedossa.

Iltapäivällä taistelin sitten väsymystä vastaan ja kolmen aikaan oli pakko luovuttaa. Onneksi on liukuva työaika. Lähdin vireiseen kauppakeskukseen ja ostin ne puuttuvat joululahjat + lähetin kummitädeilleni joulupaketit. Lisäksi selvisi toisesta kultasepän liikkeestä, että meitä on laskutettu liikaa. Eivät suostuneet tänään purkamaan kauppaa. Tosin kotona huomattiin, että tuossa hinnassa on mukana myös korvikset. Niitä korviksia ei edes ostettu eikä haluttu, joten nyt niitten on pakko purkaa osittain kauppa tai muuten asia menee eteenpäin.

Ilmastointirempasta tuli mieleen, että tänään oli huoltoyhtiö miehet käyneet korjaamassa tuon kylppärin rämisevän jutun eli vaihtoivat uuden tai putsasivat vanhan ja laittoivat sen keskemmälle. Lisäksi katsoivat ne parvekelasitukset. Jussille oli sitten soittaneet tuolta lasitusfirmasta eli huomenna tulee jo sieltä asti porukkaa katsomaan. Toivottavasti on oikeasta lasitusfirmasta kyse.

Illalla veljeni avovaimo viestitteli, että paketti ja kortti oli tullut perille. Pojat olivat tykänneet niistä Tuomas-veturi puvuista. Toivottavasti on oikean kokoiset. Lisäksi se Lontoon kortti eli kaksikerrosbussi oli ollut varsinkin pienemmän suosikki. Mitenköhän mua ei yhtään yllättänyt, että pojat moisista voisivat tykätä ;)

Veljekset olivat tänään taas temppukoulussa eli siis sirkuskoulussa. Lisäksi käyvät ainakin muskarissa ja vanhempi pelaa futista. Pienemmällä on kuulemma omat pelit kentänlaidalla. Hienoa, että pojat saavat harrastaa ja että vanhemmat jaksavat kuskata ja kannustaa. Se on sivuseikka, että tuleeko heistä uhreilijoita vai harrastajia, mutta ainakin on annettu mahdollisuuksia. Tuossa iässä (5 ja 2-vuotiaat) toivottavasti mennään vielä enemmän leikkimielellä kuin harrastetaan niin vakavissaan. On ne sellaisia vauhtiveljeksiä :) Endun Varalan lerillä olleet varmaan mustaavat nämä inkkarimajojen kiipeilymestarit.

Illalla otin kolemen vartin tirsat ja tein komen kilsan kävelylenkin. Lisäksi katsottiin kovalevyltä myytinmurtajat. Sapuskana oli muussia ja lohikalapuikkoja + tein itselleni pienen salaatin. On muuten hyvä ja kevyt vahtoehto noille perinteisille kalapuikoille tuo lohiversio ja toimii yllättävän hyvin.

Huomenna on onneksi perjantai :) Jos vaan saisin nykyisen liksan tai pikkaaisen pienemmän, voisin ruveta tekemään tällaisa kahden tai kolmen päivän työviikkoja. Saahan sitä aina haaveilla moisesta ;)