Töitä ja lomasuunnitelmia

Tänään oli taas kiva aamu, kun sai katsella ennen töihinlähtöä luistelua. Minusta Evgeni Plushenko olisi ansainnut kultamitalinsa ennemmin kuin se jenkki, mutta toisin kävi.

Tosin muuten tuntemukset eivät olleet kovin kivat, sillä kaksi päivää tein kiltisti pt:n antamia liikkeitä ja sitten iski kivut. Ei eilen illalla meinanut tulla nukkumisesta mitään ja muutenkin tuli nukutuksi katkonaisesti. Aikamoiset kivut olivat aamulla ja aamupäivällä, mutta päivänaikana kivut vähenivät.

Töissä sain tänään tehtyä pariin työläämpään tapaukseen päätökset, pari selvitettävää asiaa ja myös niitä ns. rutiinitapauksia. Oli kiva vaihteeksi tehdä noita rutiinijuttuja, kun ei tarvinnut jokaista miettiä/kysyä. Ruokapöytäkeskusteluissa oli sitten esillä palkkakeskustelu ja se, että nyt olisi vihdoin väläytetty lakkouhkaa. En minä nyt halua mihikään lakkoon mennä, mutta vähän voisi työnantajataho miettiä, mitä edes lähtee ehdottamaan.

Olisi vaan mielenkiintoista nähdä, mitä työnantajataho tekisi, jos/kun lakko tulisi. Tässä alkuvuonna kun on ollut jo pari asiaa, mitkä ovat työllistäneet todella paljon ja mihin ei näköjään oltu sittenkään osattu varautua riittävän hyvin. Kuitenkin nuo perinteiset kevään kiireiset ajat ovat vasta edessäpäin.

Iltapäivällä piti olla tyhy-tunti eli hierojalla käynti, mutta hieroja oli sairastunut ja aika peruuntui. Harmi juttu, mutta eihän tuolle mitään voi. Olisi vaan tehnyt jaloille hyvää tuo hieronta.

Töistä lähdin vähän aikaisemmin ja mun junat kulki aikataulussa. Onneksi en lähtenyt mihinkään reissunpäälle, sillä oli tungosta pasilassa. VR:llä oli taas pahoja vaikeuksia ja vielä hiihtolomaviikon kunniaksi.

Itsellänikin alkoi siis viikon talviloma ja se menee ennenkaikkea olympialaisia katsoessa.

Erilainen työpäivä

Tänään oli pitkästä aikaa niitä päiviä, että en saanut varsinaisia työtehtäviä tehdyksi oikeastaan ollenkaan. Aamulla oli tapaaminen psykologin kanssa ja tuli taas puhuttua kaikenlaisista asioista. Sain tälläkin kertaa hyviä pointteja ja läksyjä mm. tuohon painonhallintaan.

Aamulla oli vihdoinkin suhteellisen normaalissa aikataulussa tullut juna ja vielä kaksirunkoinen eli mahtui hyvin sisään ja istumaan :) Hieman vaan huvitti tuo kuulutus Pasilassa, kun kuuluttivat että kaikki junat on myöhässä. Se olisi ollut uutinen tänä talvena, että junat olisivat olleet aikataulussa ;) Toinen junayhteys oli lähtiessään jo kuutisenminsaa myöhässä ja vielä kantsussa meni jarrutus pitkäksi eli toinen runko ei päässyt laiturille. Siinä piti kuulutella ja etsiä peruutusvaihdetta ja taisi juna jäädä myöhään ainakin toisen kuusi minsaa. Mikäs siinä, kun ei tuo minun kellokortin saldooni vaikuttanut, lääkärissä kun saa käydä työajalla.

Töissä en pahemmin ehtinyt olla työpöydän äärellä. Kolme kirjettä tuli rustatua ennen ruokkista ja sitten olikin aika sulkea masiina. Iltapäivällä kun oli oraganisaatiouudistusinfotilaisuus Hakaniemessä. Menin junalla keskustaan ja kävelin hakikseen. Tuo infotilaisuus oli todella puuduttava, eikä ollut edes mitään kaffe-tarjoilua. Oli hieman vaikeuksia yhdellä jos toisellakin pysyä hereillä.

Tuo tilaisuus loppui noin vartti ennen aikojaan. Oli sitten treffit rakkaani kanssa Hakiksessa. Käytiin syömässä ja sitten mentiin tuonne Kaisaniemen KodinAnttilan loppuunmyyntiin. Olisi pitänyt mennä tuonne aikaisemmin, sillä oli tosiaan viimeisiä viedään meininki. Pari suojaruukkua ja yhden aalto-sarjan tuikkukynttiläastian ja väriltään mattavalkoisen. Eihän noita tuikkukippoja ole yhtään entuudestaan ei ;)

Käytiin myös Mikonkadun intterissä ja ostettiin mulle sukat, kun niitä käytän edelleen salilla, jumpissa ja spinussa. Jussille ostettiin addun lyhyet juoksukalsarit.

Tänään kävin pitkästä aikaa satsissa. Piti olla treenit pt:n kanssa, mutta kuulemma se alkaakin vasta ensi viikolla. Sovittiin huomiselle kartoituskäynti eli vaan haastattelu. En oikein sikainfluenssapiikin jäkeen uskalla tehdä oikeastaan mitään kuntoiluja. Tänään sain tehtyä vaihteeksi muuta kuntoilua kuin kävelyä eli 25 minsaa kuntopyörällä ja matkaa mittarin mukaan kertyi 7 kilsaa femman vastuksella. Lisäksi tein rangankiertoliikkeitä, selälle fyssarin antamat likkeet, vatsalihasliikkeitä sekä tietysti venyttelin ja kävin saunassa.

Treenistä jäi sellainen tuntu, että iskiasvaivat ovat helpottaneet todella paljon. Silti yritän maltillisesti lisätä kuormitusta, etten liian kovalla treenillä pahenna vaivoja ja takaisin sairastuvalle. Saas nähdä, miten tuo onnistuu, kun malttia on mulle annettu tietyissä asioissa liian vähän. Jos vaan tuosta sikapiikistä ei mitään pahempia seuraamuksia tule, seuraavan treenin salilla voisi tehdä lauantaina.

Puuhastelua ja rötväilyä

Tänään heräsin taas virkeänä kasin aikoihin. Vaivat on menossa parempaan suuntaan, sillä todella pitkästä aikaa selvisin eilen vain yhdellä särkylääkkeellä eli ei tarvinnut ottaa illalla toista lääkettä. Tänäänkin otin särkylääkkeen vasta puolenpäivän aikoihin. Katsotaan, josko sitä edelleen ei tarvitsisi ottaa sitä toista särkylääkettä.

Aamulla sain vihdoin vaiheessa olleen leffan eli Tyttö ja helmikorvakorun katsotuksi kovalevyltä. Samoin yhden kokonaisen jakson Mentalistia sekä Pakoa vajaan jakson verran. Surffasin myös netissä ja eri foorumeilla.

Aamupäivällä oli vuorossa myös operaati mullanvaihto. Ihan kohtuullisesti tuo onnistui, mutta en siltikään mikään viherpeukalo tai multasormi ole kuten äitini. Pitää toista viherkasvia vielä parantaa, mutta en jaksa tehdä sitä tänään.

Toinen operaatio oli siivous. Vaivojen takia en ole pystynyt hirveästi pölyjä pyyhkimää ja kuitenkin kirjoja oli kertynyt jonkinmoinen pino, mitkä piti laittaa omalle paikalleen kirjahyllyyn. Tuli kerrankin kunnolla siivottua myös kirjahylly. Hieman koipi ja selkä otti tuosta itseensä, mutta ei niin pahasti kuin viikkositten.

Muuten päivä meni rötväillessä eli kirjaa lukiessa, päikkärit nukuttua, netissä notkuessa ja töllöä katsellessa. Ulkona kävin sen verran, että vein ne vanhat mullat biojäteastiaan. Lisäksi tuli taas käytettyä tuota fakiiri/piikkimattoa.

Kirjoista sen verran, että Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissä on nyt luettu ja pienen arpomisen jälkeen lukuvuorossa on edelleen omista kirjoista Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin.

Sain myös tiedon ensi viikonlopun veljenpoikeni synttäreistä. Pojilla kun on ikäeroa 5 päivää vaille 3-vuotta eli molempien synttärit on siis tulossa. Vanhempi pojista täyttää 6-v eli kummipoikani menee syksyllä eskariin ja nuorempi sitten 3-vuotta. Lahjat on siis hankittu ja samoin junaliput Tampereelle. Sieltä vielä autokyydillä juhlapaikalle, mutta jätetään tarkempi paikka kertomatta. Vauhtia ja hauskoja juttuja on varmasti tiedossa :)

Huomenna on taas työpäivä, tosin hokasin, että pari viikkoa duunia ja sitten viikko lomaa olympialaisten katseluun :)

Takkuista menoa raiteilla

Joopa joo eli jatkan blogissani kirjoitusta vr:n lähiliikenteestä. On se sen verran tuskaista ja takkuista. Tänään aamulla oli lähellä tilanne, että en mahtunut junaa. Ei tainnut kaikki meidän lähijuna-asemalta mahtua ja itsekin pääsin seisomaan portaisiin. Seuraavalla asemalla peräti siihen vaunuosastoon asti. Tuon takia juna oli aikataulusta myöhässä varmaan reilut kymmenen minsaa.

Toinen juna tuli ajallaan ja oli väljä, mutta oli lipuntarkastajat liikenteessä. Ei hitsit tuota menoa eli junia ei pysytä ajamaan ja ovat muutenkin kokoajan myöhässä, mutta lipuntarkastajat liikenteessä. Minä jo kysyin asiasta tarkastajilta ja samoin ainakin toinen henkilö yhtyi kysymykseeni. Voisi lipuntarjastajat olla poikkeusliikenteen aikana poissa junista ja vaikka toimistotöissä, asiakaspalvelussa tai sitten vaikka sulattamassa jäätyneitä junia.

Töissä oli aamupäivällä koulutusta. Oli hyvä ja mielenkiintoinen koulutus. Paljon oli tosin vanhan kertausta, mutta eri näkökulmata kuin aikasemmin ja hyvä tietopaketti tuo oli. Muutenkin kouluttaja oli todella selkeä ja toi myös käytännön esimerkkejä. Iltapäivällä tein rekkarointeja. Lisäksi tuli yhdestä asiasta selvityspyyntö tutulta kolleegalta Jyväskylästä. Tuon asian selvittäminen jäi toisin huomiseen, kun oli asiantuntija lähtenyt kotiin.

Iltapäivällä tein sitten rekkarointeja. Kotimatka oli taas sitten sarjassamme todella takkuista. Juna oli jo lähtiessään vartin myöhässä ja sitten seistiin varman 40 minsaa Pohjois-Haagan ja Huopalahden välillä. Kuulutukset eivät kuuluneet tai kuuluivat huonosti, mutta joku oli jäänyt junan alle. Ihmeteltiin vaan sitä, että miksi tuo juna ei voinut peruttaa takaisin Pohjois-Haagaan. Siitä olisi päässyt bussilla kotiin. Normaalisti tuo matka kestää 10 minsaa nyt yli tunnin!!! Kun kerran aikaraja täyttyi, lähtee nyt korvausvaatimus VR:lle. Ihmettelen, että miksi ministeri Vehviläinen tai joku muu ministeri/kansanedustaja ei ole tehnyt tuosta tilanteesta aloitetta. Ruotsissa paikallinen liikenneministeri noisti asian esille ja vaati sitä, että junien on kuljettava talvella eli lumessa ja pakkasessa.

Austerin Sattumuksia Brooklynissä on nyt aloitettu ja on todella hauska kirja :)

Ikskiasvaivat tulevat ja menevät, mutta kipuilee edelleen päivittäin. Tämänpäiväinen hieroja piti peruttaa, kun oli lentsuinen olo. En viitsinyt ottaa riskiä mistään sydänlihastulehduksesta.

Uudet ja vanhat vaivat riesana

Oli sitten taas sarjassamme erilainen aamu tänään. Aamulla herätessäni oli vaan koivet ja selkä kipetä. Vessa tuli sitten vastsaan kunnon kramppi ja todella tuskainen olo. Vähän tuo tilanne pelästytti, että joko suolisto on sanonut lääkkeiden syönnin takia sopimuksen irti. Ei muuta kuin vähän aikaa istuskelua ja sitten takaisin makuulle. Onneksi tuo pahin kipu meni ohi ja sain jopa aamupalan normaalisti syötyä. Tosin kaikki vähänkin makea tökki ja aiheutti yökötystä, kuten juotavan jogurtin tuoksu.

Ei muuta kuin raahautumaan töihin ja lähijuna-asemalle vähän ysin jälkeen. Sama vanha laulu eli vr:n lähiliikenne ja tiedotuksen puute oli ongelmana. Pari junaa pyyhki ohi, kun sai omaa junaa venata sellaisen vartin. Pasilassa katsoin ensiksi, että ehdin liukumien puitteissa töihin, mutta oli toisen junayhteyden osalta yksi junavuoro peruutti ja toinen myöhässä. Kerrankin oli maanantaina myöhemmin liikkeellä ja myöhästyin myös liukumasta jotain 10 minsaa. En tosin ollut ainoa, jolle noin pääsi tapahtumaan. Ei mennyt kuin tänään jotain 25 minsaa vr:n piikkiin.

Töissä selitin tuon tilanteen esimiehelleni. Samoin piti selvittää muutama perjantaina työnalle jäänyt tapaus. Kaikki saatiin hoidetuksi, ja kiiteltiin neuvoista ja hyvästä palvelusta. Tosin yksi asiakas ei tuntunut hyväksyvän sitä, että ei tehtykään asioita viranpuolesta vaan annoin hänelle neuvon miten tuossa tilanteessa toimia ja mikä meillä on yleinen käytäntö. Tuntui vaan se asenne ikävältä, kun on itse laiminlyönyt tilanteensa ja olisi ollut aikaa korjata tuo laiminlyönti monta kuukautta. Vain ihan poikkeustapauksissa voidaan tuo tilanne oikaista viranpuolesta ja silloinkin yleensä pitää olla meidän virhe tai joku muu painava syy. Tuossa tapauksessa sellaista ei ollut. Aina välillä tuollailailla suhtautuva henkilöitä mahtuu joukkoon ja niihin alkaa jo tottua..

Työpäivän aikana selvitettiin myös mun ergonomia-asiaa. Niihän siinä kävi, että ei vaihtoetoista toimivaa systeemiä löytynyt. Varasin sitten ajan työterveyslekurille, että saan sen kirjallisen suosituksen sähköpöytää varten. Muuten päivän aikana vaivat vaihtelivat, mutta onneksi tuo vatsakipu hellitti.

Täytyy myöntää, että tuli myös luettua vähän noita E24:n raportteja ja muutenkin ajatukset pyörivät tuon kisan ympärillä. Töihin keskittyminen oli vähän vaikeaa tänään.

Töistä lähtiessäni ensimmäinen junayhteys tuli aikataulun mukaan, mutta toinen sitten oli jotain kymmenisen misaa myöhässä. Huomenna on sitten poikkeusaikataulu, joten pitää lähteä viimeistään kasilta kotoa. Eikä meillä joka aamu ole liukumaa kympisksi, vaan se on vain maanantaina. Muulloin se on 9.30

Henning Mankellin Rauhaton mies on saatu luetuksi ja seuraavaksi luen todennäköisesti Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissä. Yksi kolleega kehui tuota kirjaa todella hauskaksi.

Tiet kuin perunapeltoa ja siitä ei vaivat tykänneet

Aamulla herätessä oli hyvä fiilis ja kivutkin tuntuivat hellittäneen. Onneksi otin sentäs normaalisti aamulla kipulääkkeet. Työmatkalla sain huomata, että jalkakäytäviä ei ole pahemmin aurattu ja lauhtumisen vuoksi osa lumesta oli polkeentunut irtolumeksi ja oli kuin perunapellossa olisi tarponut. Sitten se tapahtui eli työmatkan kävelyosuuden pahimmassa ylämäessä alkoi ihan yllättäen sekä koivet että selkä juilimaan ja pahasti. Fiilikset laski samantien 100 % ja tilanne ärsytti täpöllä.

Töissä oli pakko tutustua uusiin ohjeisiin, että selviää ensi viikon asiakaspalveluvuoroista. Kävin myös asiakaspalvelussa kertaamassa yhtä ohjelmaa ja uutta juttua, kun tuon asian espertti ja kouluttaja oli tänään siellä. Onneksi on mukava henkilö ja suhtautui hyvin siihen, että halusin itse tulla sinne tekemään ja samalla oppimaan. Voi olla, että tartten kuiteskin maanantaina apua, sen verran isoja ne uudistukset on, sen näkee sitten.

Piti mennä tänään parin muun työkaverin kanssa pitämään tyhy-tunti kävelylenkin muodossa. Kävin ihan suosiolla sanomassa, että nyt on pakko jättää se väliin. Ihan viisas päätös, sillä ei meinannut edes istumisesta tulla mitään ja välillä kivut oli niin kovat, että nieleminenkin sattui :( Hieman teki kotimatkalla mieli tehdä ottaa alkomahoolia tähän ketutukseen ja kirosin mielessäni tyhmyyttäni moisista vedoista. Tipaton kuitenkin pitää vielä. Onneksi en sentäs mennyt roskaruoka- ja suklaalakkkoon, siitä ei olis tullut mitään.

Kotona otin sitten ihan iisisti ja otin päikkärit + muutenkin lepäsin. Kotimatkalla hain myös apteekista eilen saamani reseptit. Parista asista pitää vielä puhua työterveyslekurin kanssa, joten varasin hänelle soittoajan.

Kohta pitää sitten siirtyä soffalle seuraamaan euroviisuja tai kuten sanoin hermotoipilaalle sopii hyvin neroviisut. Sain rumpalin roudarina ollutta veljenäni sen verran kiinni kaiken hulinan keskellä, että toivottavasti on tsempit rumpali S:lle + muulle bändille menneet perille. Unohdin sitten poistaa sen palvelunumeroeston, joten saas nähdä, miten pääsen äänestämään. Paljon tsemppiä ja hyvää esitystä "Siskoksille". Vetäkää hyvin!!!!

Hermojen ehdoilla

Tänään sain taas tuota "operaatio Jouluksi kovalevylle-tilaa" edistettyä eli kolme tunnin tallennusta, joista siis kaksi seuraamaani sarjaa (Despikset + Mentalisti) ja aloitettiin katsomaan Mainio vuosi-leffaa. Tänään ei tullut mitään kovalevylle, eli kummasti tuli tilaa tuonne.

Järkeiltiin aamulla tuota kauppareissua, että turha on lähteä tuonne Malmin Cittariin hermoja ja rahaa kuluttamaan, kun ei olla ensi viikolla kovin montaa päivää kotosalla. Käytiin siis Puksun Alepassa. Samalla reissulla ostin loton + casino-arvan. Lotto on vielä tarkistuttamatta, mutta Casinosta voitin huikean 7 euron voiton. Saa sitten käydä ostamassa uuden arvan ja jää pari egeä voittoa ;) Lotostakin tuli joltain kierrokselta vihdoinkin neljä oikein ja 11 egee.

Tuolla summalla ostin itselleni uuden föönin Clasulta, kun edellisetä yli kymmenen vuotta kestäneestä alkaa teho hiipua. Vien sen sitten porukoitten mökille varafööniksi. Minen tosin pahemmin kotona tuota föönäilyä harrasta, mutta esim. uimahallilla tuo on aika kiva olla mukana. Uimista tai vesijuoksua en tosin pahemmin harrasta, kun ei oikein atoopikon iho tahdo kestää tuota kloorivettä ja muutenkin menee nenä ihan tukkoon niillä reissuilla. Mökkirannassa "privapiitsillä" on paljon mukavampi pulikoida, mutta ei ole pahemmin parina edellisenä juhannuksena kelit suosineet + viimeksi oli rakkaan äitini juhlat juhannuksena.

Kauppareissun lisäksi piti tehdä jatkoksi vielä kävelylenkki, mutta ei hermosto nyt kestä pahemmin noita pieniäkään ylä- tai alamäkiä. Iskiaksen tai hermopuristuksen osalta on siis palattu samaan tilanteeseen kuin oltiin lokakuun lopussa Endunrancen Varalan syysleirin aikoihin tosin sillä erotuksella, että nyt tiedän mistä on kyse + olen menossa sinne magneettikuviin. Hermojen ehdoilla mennään vielä pitkään ja toivottavasti ei enää tulisi kovin montaa takapakkia. Välillä on huumori ollut koetuksella ja hymykin hukassa, mutta tänään oli tuon suhteen parempi päivä :) Nyt ei auta hötkyillä vaan odottaa tutkimukset ja tulokset ja toivoa parasta.

Tieto ei aina lisää tuskaa

Tänään aamulla menin työpaikkalekurille. Olin liikkeellä vr-varauksella, mutta hyvin toimi lähijunaliikenne tänään. Lääkäri sitten taas ihmetteli, kun tulin puhumaan useasta kuin yhdestä vaivasta, sain lähetteen selkä- ja korvaspesialistille, työterveypsykologille + mulla oli aikaisemmin työterveysfyssarin kanssa sovittu aika. Saikkua sain sitten vuoden loppuun asti. Lisäksi sain Burana 600:n tilalle toista särkylääkettä + uusittua relaksantti reseptin.

Kävin töissä kääntymässä eli vein sairalomatodistuksen ja samalla peruutin osan lomasta, kun osui saikku päälle. Lisäksi tein työaikakirjaukset + muut tilastot ajantasalle. Samalla reissulla sain tilaamani tupperin tuotteet, kun työkaverini järjesti tuon tilaisuuden. Itse en tosin Lontoonreissun takia päässyt varsinaiseen esittelyyn. Oli seutulipussa tunnin aika ehtiä takaisin ja hyvin siinä onnistuin. Tänään oli myös lippujentarkastajia liikenteessä, onneksi en mennyt pummilla :)

Tuolta matka jatkui takaisin keskustaan, kun sain tälle päivälle ajat sekä selkä- että korvaspesialistille. Kävin välillä syömässä + ostoksilla ja nähtiin Jussin kanssa kaupungilla. Hän otti mun tupperit kannettavaksi. Fysiarti oli puolisentuntia myöhässä, onneksi oli kirja mukana. Tosin hermot siitä odottamisesta ja istumisesta ei oikein tykänneet. Katsoi todella tarkkaan mun tilanteen ja väänteli välillä kroppaa aikas surutta. Huomasi saman kuin muut, että varon liikaa. Kuten arvelinkin mennään suoraan magneettikuviin. Harmi, kun en hokannut soittaa tuonne aikaisemmin. Täytyy maanantaina yrittää saada aika ensi viikolle, muuten menee tammikuulle.

Seuraavaksi ilmottauduin korvalekurille ja kävin välillä apoteekissa ostamassa respetilääkkeet + lentomatkalle tarvittavat korvatulpat. Korvalekurille ajoissaolemisesta oli hyötyä eli otti mut sitten etuajassa sisään. Kuunteli tilanteen ja katsoi korvat, kurkunpään, suun, poskiontelon, nenän. Mitään hälyyttävää ei löytynyt. Oikeassa korvassa oli vähän punoitusta, mutta suurin syy korvien lukkiintumiseen taitaa olla purennassa ja hampaiden nirskuttamisessa. Oli se helpotus, että tuohonkin löytyi syy, eikä tarvinnut turhaan syödä antibiootteja.

Jotenkin tämä tilanteen selkiintyminen vaikutti myös henkisellä puolla erittäin paljon. Tuntui kuin stressi ja raskas taakka olisi hetkeissä pyyhkäisty pois. Ei siis aina tieto lisää tuskaa vaan ennemmin poistaa turhaa epätietoisuutta ja selkeyttää tilannetta. Valoa tunnelin päässä on siis näkyvissä :)

Illalla kuuntelin mm. Matti Salmisen ja Polyteknikkojen kuoron joululevyä. On muuten hienoja sanoituksia esim. noissa joululauluissa, kannattaa joskus kuunnella niitä ajatuksella.

Vähiin käy ennenkuin loppuu

Tänään oli suurella todennäköisyydellä pienen ihmisen viimenen työpäivä tämän vuoden puolella. Veikkaan, että edes paatuneinkaan työterveyslekuri ei voi olla mun vaivoihin kirjoittamatta saikkua ja sitten pukkaa jo lomat päälle. Näillä näkymin loppiaisen jälkeen olisi pitäisi palata takaisin kokeilemaan, miltä tuntuu työnteko. Toivottavasti lekuri määräisi minut nyt tutkimuksiin, niin pääsisi selvyyttä tilanteen suhteen. Ei tämä jatkuva 600-buranan, panacodin ja lihasrekaksanttien syönti tee hyvää fysiikalle eikä psyykkeelle. Samoin pitäisi saada selvyyttä tuohon poskiontelo tilanteeseen.

Lisää tuskaa tilanteeseen toi se, kun työkaverini kertoi tyttönsä koulukiusaamisesta ja ihan järkyttävää se on nykypäivänä. Onneksi asiat saatiin nyt esille ja puututtiin. Tuo toisaalta nosti omat kouluajat esille. Kun on sen kiusaamispaskan joutunut itse kokemaan, aikana jolloin asioihin ei erittäin suurella todennäköisyydellä puututtu, vaan seliteltiin, että "pojat on poikia" eikä "haukku haavaa tee"-tyyliin. Kummasti sitä muuten puututtiin, jos sattui olemaan "ressukat" huonommista perheistä... Tosin heidän piti todistaa sitten oma porukkaan kuulumisensa kiusaamalla toisia( lue siis mm. minua). Sen siaan, jos olit vähän normaalista perheestä, etkä litsannut, asioille ei tehty mitään. On muuten aikamoisesta suonsilmästä nostettu tätä itsetuntoa ja tuo operaatio jatkuu varmasti koko loppuelämän. Puhukaa ja puuttukaa, jos joku joutuu kiusatuksi, ei kenenkään ole hyvä jäädä näissä asioissa yksin!

Tänän san taas kuulla, että eräs ihana kolleega poistuu eläkkeelle. Taas poistuu talosta valtava määrä tietotaitoa, josta toivottavasti saatiin edes osa siirrettyä eteenpäin. Onnea ja menestystä vaan hänelle ansaituille eläkepäiville!

Kirjoista sain Le Clélion Autiomaan luetuksi. Nyt siirytään Afrikasta ja Ranskasta seikkailemaan Coetzeen mukana pietariin eli kirjastosta lainattu Pietarin mestari on seuraavaksi lukuvuorossa.

Pakkasetkin hellittivät eli alle kymmentä astetta oli tänään. Tosin äitee soitti ja kertoi, ettei Jyväskylässä ole vielä hiihtokelit. Ei se minuu haittaa, kun en taida uskaltaa tämän vaivani kanssa edes hiihtää ainakaan Tikakkoski-cityn purkkarilla. Enkä myöskään taida uskaltaa tehdä tapaninpäivänä perinteistä Särkimäen kävelylenkkiä.

Ei edelleenkään niin hyvä päivä

Tänään sentäs lähiliikenne pelasi kohtuullisesti. Tosin iskias ei tästä kylmästä ja koulutuksista istumisesta tykkää hyvää vaan äityi tänään todella pahaksi. Nyt on tullut takapakkia ja pahasti ja ollaan suunnilleen samassa tilanteesssa kun marraskuussa kun tauti silloin todettiin. Lisäksi korvissa on taas lukkoisuutta, joten taitaa myös poskiontelot olla tukossa. Vielä kun huomisen jaksaisi töissä kituuttaa, niin perjantaina pääsee sitten lekurille ja ehkä sitten loppuvuodeki saikulle + lomalle.

Tänään jäi siis koulutus kesken, enkä myöskään viitsinyt mennä infotilaisuuteen istumaan tuon vaivan takia. Kävin sentäs joulukaffeilla tai itseasiassa hain itselleni + muutamalle ryhmäläiselle joulutortun. Sain nyt sen yhden listauksen tehtyä ja samoin rästissä olleita töitä parempaan suuntaan. Huomenna pitäisi yrittää saada tehtyä rästejä mahdollisimman paljon.

Ei illalla pahemmin huvittanut hermoja enenpää kiusata, joten jätin suosiolla köpöttelylenkit väliin. Saatiin sentäs digiboksin kovalevyltä pari tallennusta katsottua.

Lisäys... Pitäsköhän pitää tästä kirjoittelusta taukoa, kun tuntuu olevan aikamosta ruikutusta melkein joka teksti. Ei vaan jaksa tässä tilanteessa olla se iloinen ja kannustava Santta.

Ei niin hyvä päivä

Tänään oli niitä päiviä, että olisi ollut parree jäädä kotiin nukkumaan. Aamulla manasin taas vr:n lähiliikennettä. Opastaulut eivät näytä viivästyksiä kuin korkeintaan silloin kun juna on asemalla ja lisäksi kuulutkset tulevat viiveellä ja sen verran hiljaisella, ettei mitään kuule.

Töissä oli siis kokopäivän koulutusta ja tiivistä istumista.. Lisäksi kesken koulutuksen tuki palohälyytys, kun ilmastoremppamiehet eivät olleet muistaneet ottaa hälyjä pois päältä. Ei paljon naurattanut mennä sisävaatteilla pakkaseen palelemaan. On muuten viimeinen kerta, kun koulutukseen pakkasilla menen ilman, että on takki jne. jossain koulutustilan lähistöllä. Ei oikein iskias tykännyt tuosta kylmästä ja istumisesta, joten piti jättää vika esitys kuuntelematta.

Sain sentäs lasketettua uuden verokortin ensi vuodelle, kun se helmikuussa voimaantuleva ei kuitenkaan pidä paikkaansa ja sain kortin voimaan heti vuoden alusta. Lisäksi sain sovituksi hammaslääkärimaksun siirtämisen ensi vuodelle ilman mitään viivästysseuraamuksia ja olihan tänään tilipäivä -tosin suurin osa tilistä taas katosi jonnekkin.

Lucian päivä

Aamulla taas heräsin pirteänä flikkana puoli seiskalta. Kuuntelin musiikkia ja katsoin kovalevyltä eilisen Selkkareiden toisen finaalijakson, taas kerran väärä voittaja...

Päivällä käytiin Jussin vanhempien luona vierailemassa Laajasalossa ja myös veli oli paikalla. Pieniä ei tälläkertaa nähty, mutta onneksi Jouluun ei ole pitkä aika. Takaisin päästiin autokyydillä.

Tänän saatiin katsottua kovalevyltä pois Syriana-leffa. Mielenkiintoinen aihe länsikultturin ja muslimeiden ristiriidoista ja kulttuurieroista + poliittisesta vallasta ja ennenkaikkea öljykenttien hallinnasta. Tuollaisia leffoja lisää.

Illalla laitoin sitten muutaman kynttilän palamaan torjumaan tätä pimeyttä. Tosin uloskin oli satanut vähän lunta, jees :) Lisäksi kävin kävelemässä lyhyen lenkin.

Saas nähdä, miten iskias kestää ensi viikon duunissa. Varsinkin kun tiistaina ja keskiviikkona on kokopäivän koulutustilaisuudet ja tiettävästi tiivistä ohjelmaa + istumista tiedossa.

Elämän koulua

Eilen sitten katkesi illalla kameliselkä tämän iskiaksen ja työstressin suhteen ja Rakas joutui sijaiskärsiäksi. Pieni kina puhdisti myös iltaa ja oli pakko myöntään itselleen, että nyt on asioiden pakko muuttua tai muuten käy huonosti. Tänään kävin esimieheni kanssa keskusetelemassa työtilanteesta. Saatiin hyvässä hengessä keskusteltua ja sovittua asioista + aikataulusta. Edelleen olen liian tunnollinen noissa työasioissa ja otan turhaan asioista stressiä. Olisi pitänyt hokata käydä tuo keskustelu jo alkuviikosta, ettei tilanne olisi päässyt noin pahaksi. Turha jossiltella ja nyt mennään näillä.

Aamupäivä meni koulutuksessa ja iltapäivällä sain tehtyä rästejä. Lisäksi yksi kolleega otti koiruuksensa mukaan töihin ja oli se söpö sekarotuinen otus :) Iskiaksen kanssa palataan kovempaan lääkitykseen. Toivottavasti ensi viikon lekurillakäynti pistää asioihin vähän vauhtia ja saisin lähetteen magneettikuviin. Saikkua en nyt kaipaa, mutta kyllä tuo istuminen ottaa koville.

Illalla huomasin, että nyt on psyyke paremmassa kuosissa ja tietynlainen uupumus poissa. Ehkä tästäkin episoidista otan jotakin toivottavasti jotain opikseni ja elämänmittainen koulu jatkuu.

Ai niin.. Tänä aamuna oli aika tehokas herätys tuo Jyväskylän Tourulan Neste-huoltoaseman tulipalo. Piti soittaa vanhemmille tilannetiedotus. Kuulemma Äiti ei enää aja siitä ohi töihin. Kaikenmaailman varkaita on liikkellä ja tulee heille vielä aikamoiset korvaukset. Onneksi taidettiin välttyä henkilövahingoilta.

Viikonloppuna täytyy sitten seurata Em-maastoja tuolta Irlannin maalta, kun kuulemma tulee telkkarista. Toivottavasti ei olisi kovin mutakeli siellä. Lisäksi täytyy käydä huomenna Puksun kirjastossa, kun on se sulkemista vastustava tilaisuus.

Huumori koetuksella ja Picasso-näyttely

Töissä oli tänään vähemmän sähläyspäivä ja valitettavasti puhelinkin pelasi normaalisti. On vaan aikamoista stressaavaa ja hajoittavaa, kun on kolmessa asiassa jäljessä tavotteista ja tällä viikolla ei ole yhtään kokonaista työpäivää paneutua asioihin. Huomennakin menee aamupäivä koulutuksessa. Voi olla, että nyt täytyy pyytää apua tähän tilanteeseen tai sitten vaan tehdä itselle selväksi, että teen ensiksi tietyt asiat loppuun ja sitten siirryn toisiin asioihin.

Lisäksi iskiaskin on äitymässä, joten täytyy nyt jättää jumpat ainakin tältä illalta väliin ja lisätä kipulääkkeiden ottamista, tylsää.

Töiden jälkeen oli siten Ateneumissa Picasso näyttely eli pääsin yhdistyksen kautta tuonne. Aluksi oli puolen tunnin yleisesittely auditoriossa ja sen jälkeen kierrettiin omaa tahtia näyttelyä. En hokannut mennä heti ykköskerrokseen vaan lähdin väärästä päästä. Kiersin kakkoskerroksen Picassopuolen ja kolmannen kerroksen peruskokoelman. Hienoja teoksia tuli nähdyksi, mutta en jaksanut enää kiertää sitä ykköskerrosta. Tuon jälkeen korttihamstraaja iski eli tuli Ateneumin kirjakaupasta ostettua muuuutama kortti. Osa itselle muistoksi ja osa meni sitten korttivarastoon tulevia tapahtumia varten.

Lisäksi ruokkiksella kävin ostamassa pari pokkaria tai toisen sain ilmaiseksi, kun tuli pokkaripassi täyteen. Kirjat ovat Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani ja Vicky Myronin Kirjastokissa. Tuo Kirjastokissa meni eräälle työkaverilleni lainaksi. Sain häneltä takaisin lainaamani Mma Ramotswe kirjan. Itse sain kirjastoista lainaamista kirjoista Ian McEwanin kirjan Amsterdam luettua. Seuraavaksi lukuvuorossa viime vuoden kirjallisuuden nobelin voittaneen on J.M.G. Le Clézion Autiomaa.

Kymmenen vuotta pääkaupunkiseudulla

Tänään tuli kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun aloitin työt täällä pääkaupunkiseudulla ja muutin tänne tuolta nykysestä Jyväskylästä. Tai no, taisin muuttaa osan tavaroista jo edellisenä viikonloppuna. Ensimmäisen viikon asuin tätini ja hänen perheensä luona Kirkkonummella. Kiitos vaan heille :)

Sitten pääsin muuttamaan vuokrakämpään Espoon perukoille eli Kivenlahteen. Ei tosiaa ensimmäinen kerta, kun asuin yksin. Se kämppä oli ollut jollain tutkijalla vuokralla ja oli kyllä todella siivoton. Sillä oltaisiin saatettu päästä tuohon Sillä siisti-ohjelmaan.

Olin siis kaverini kehotuksesta hakenut töihin tänne, kun Jyväskylän seudulla olisin saanut olla kesät töissä ja talvella muutaman kuukauden työttämänä. Ei okein napannut tuollainen järjestely. Ei minua hirveästi ollut pääkaupunkiseutu houkuttanut, mutta ajattelin käydä kokeilemassa, miltä täällä asuminen tuntuu. Työsopimuskin oli 6 kk:n määräaikaisuus ja kyllä siinä ajassa näkee, viihtyykö vai ei. Tuo sopeutuminen on itsestään kiinni ja näköjään tänne sitä on tullut juututtua ja seitsämän kuukauden jälkeen sain sitten vakituisen viran.

Työtehtävät ovat muuttuneet, samoin ohjelmistot ja menetelmät. Lisäski yksi kaksivaiheinen ja iso organisaatiomuutos on takana ja samoin työpaikan fyysinen muutto. Talon sisällä on sitten tullut vaihdettua paikkaa syystä tai toisesta ainakin toistakymmentä kertaa.

Paljon on tässä ajassa ehtinyt tapahtua niin työpaikalla kuin ihmissuhteissa. Ei sitten tullut minusta sitä vanhaapiikaa, kuten joskus vitsailin. Vaan löytyi Rakas minun elämään vähän sen jälkeen kun ostin tämän asunnon täältä Helsingin puolelta. Jussi asui Hoasin asunnoissa tuolla kehä 1:n toisella puolella, joten ei ollut pitkä matka treffeille :)

Sukulaisissa on tapahtunut muutoksia eli mummoni ja vanhin enoni ovat siirtyneet ajasta iäisuuteen. Toisaalta veljeni ja hänen avovaimonsa ovat saaneet pojat ja lisäksi serkkuni ovat saaneet tuossa ajassa ainakin neljä lasta tuossa, joista yksi on kummityttöni A. Terveisiä vaan sinne Pohjois-Pohjanmaalle.

Samoin vanhemmilla olleet koirat ja varsinaiset perheenjäsenet eli N ja V elävät muistoissa.

Olen myös kuulunut eränäisiin nettiyhteisöihin ja paljon on tullut viestejä kirjotettua tuonne netin uumeniin. Osa yhteisöistä on hajonnut ja foorumit kadonneet bittiavaruuteen, mutta aina on löytynyt uusia tilalle. Ystäviä ja kavereita on tullut ja osan kanssa pidetään yhteyttä, osa on syystä tai toisesta jääneet vähemmälle tai loppuneet kokonaan.

Yksi asia vielä täytyy nostaa esille, eli tämä minun lyhyt ja vähemmän kunniakas hölköttely-ura. Kolme puolikasta ja se yksi maraton tuli raahustettua läpi. Edelleen ihmettelen, miten näillä koivilla on jaksettu edetä yhtäjaksoiseti 42 kilsaa 195 metriä. Aikaa meni ja paljon, mutta en ollut viimeinen. Aikeet toisesta maratonista kaatuivat koipivaivaan ja taisi tämä iskias olla viimeisiä niittejä noille hölköttelyhaaveille, aika näyttää.

Sitten tähän päivään. Vähänkö teki hyvää, kun pääsin reilun kuukauden tauon jälkeen salille. Kuntopyörällä (sellaisella nojatuolimallilla) poljin kevyesti 12 minsaa ja sykkeetkin pysyi aisoissa. Lisäksi tein osan fyssarin antamista liikkeistä ja vähän venyttelin + kävin saunassa ja suihkussa. En viitsinyt ottaa omaa saunavuoroa, joten tuo oli kivaa vaihtelua. Lisäksi työmatkakävelyä tuli tänään ainakin 3.6 kilsaa. Jos vaikka huomenna tunnustelisi olotilaa ja sitten ylihuomenna uudestaan salille.

Ai niin.. Lenkkivihon marraskuntoiluputki on ollut todella kova menenestys. Hienoa ollut lukea viestejä, että tämä perustamani ryhmä on innostanut tosia liikkumaan ja oli se itselekin jonkinlainen motivaattori tämän vaikean marraskuun ajan. Samasta aiheesta laiton eräälle itseään kuntouttamassa olleelle henkilölle vedon. Hänen loppuraporttiaan odotan, mutta taisi selvitä kunnialla läpi. Tsemppiä vaan sinne suuntaa, jos/kun tätä blogia luet!

Iskias iski takaisin ja fiilikset sen mukaiset!

VAROITUS: Tämä teksti sisältää itsesäälissä rypemistä!

Oli sitten eilen illalla tuon hermokivun jälkeen fiilikset jossain ja syvällä. Eikä tänä aamuna fiilikset olleet parantuneet. Vielä kun tuli taivaantäydeltä vettä, olotila oli kaikkea muuta kuin positiivinen. Aamupäivällä piti pitää sellainen puolentunnin masisteluhetki eli ei muuta kuin sänkyyn vällyjen alle itseääliin rypemään. Helpotti hetkeksi oloa.

Päivällä siten järkkäsin osan vaatteista ja mm. polkupyöräkypärän uuteen vaatekaappiin, samoin verhot ja pöytäliinat saivat paikan uudessa kaapissa. Nyt on liinavaatekaapissa enemmän tilaa lakanoille ja pyyhkeille. Häärääminen ja hermokipu pistää mun pinnan aika lyhyeksi ja Jussi joutui kyllä aika pahasti sijaiskärsiäksi. On mun rakas kiltti ja kärsivällinen mies, kun kestää noin hyvin mun kiukuttelut : ) Äidin ja Isän kanssa olisin kyllä saanut jo muuuutaman riidan tuossa ajassa ja fiiliksissä aikaiseksi ;) Suku on tietyssä asiossa pahin...

Lähdin sitten tekemään kävelylenkkiä, mutta jäi taas tyngäksi eli joku 2,5 kilsaa ja aikaa meni reilut 30 minsaa. Eli paluu kuukauden takaisiin tuntemuksiin on totta. Pitää tuohon burana ja antibioottikuuriin lisätä taas vaihteeksi panacodit. On tässä marraskuussa ollut ihan uskomattoman paskaa tuuria minulla eli iskiaksessa ja letsussa kärvistelyä vuoron perään. Fiilikset on taas tyyliä eniten vituttaa kaikki!!! Sorry mutsi nämä kiroilut, kun ei pääse edes kuntoilemalla purkamaan pahaaoloaan, eikä viitsi Jussillekkaan hirveesti kiuktella, puran sitten pahaaoloani tänne!

Onneksi sentäs Hannu Manninen teki hienon paluun yhdistetyn piiriin. Kova kaveri on, kun pystyy heti palaamaan huipulle. Hienoa!

Lisäys: Samoin Sanna Kullbergin hieno ennätys Firentzen maralla vaikean loukkaantumisen ja kauden jälkeen oli hieno uutinen :) Hyvä kaima!

Takapakkia osa xxx

Tänään aamulla en taas saanut nukutuksi pitkään, joten nousin joskun seiskan aikoihin ylös. Aamulla sitten lueskelin netistä, päivitin blogia ja katsoin kovalevyltä pois yhden tallenuksen.

Aamu oli sateinen, mutta lähdettiin silti kävellen kauppaan tuonne Malmille eli ostettiin sapuskaa ja mulle uusi fillarikypärä. Edellinen kun tippui hattuhyllyltä eteisen laattalattialle ja hajosi.

Takaisin sitten junalla, kun ei niitä täpötäisiä ja painavia reppuja viitsi paria kilsaa roudata. Söin sitten evääksi sämpylää ja lähdin toiselle kävelylenkille. Piti tehdä vielä seillainen 8-9 kilsanen lenkki, mutta haaveeksi jäi. Jo alkumatkasta hermot muistuttivat menosta ja kesken lenkin oli pakko lyhentää lenkkiä ja yrittää pudottaa vauhtia. Silti viimeinen kilsa oli taas tuskaista taapeertamista. Täytyy ennen nukumaanmenoa ottaa taas yksi panacod, että saa hermokivuilta nukutuksi. Fiilikset on taas jostain ja syvällä :( Onneksi kohta tämä marraskuu on ohi ja saa levätätä vaikka koko kuun. Nyt nämä viimeiset päivät yritetään sinnitellään tuossa marraskuntoiluputkessa ja menään taas koiven ehdoilla.