Putkiseikkailu, todella iloinen yllätys ja Jouluntoivotukset!

Tänään oli pieni ihminen sitten ensimmäistä kertaa elämässään magneetti-putkessa ja oli tuo aikamoinen seikkailu. Kohtuullisen huonosti nukutun yön jälkeen lisäjännitystä elämään toi VR. On se kumma, miten lumisade voi aina yllättää, varsinkin kun sitä lunta on satanut jo päivätolkulla ja asia ollut ennustettavissa. Onneksi ehdin hyvin junalla ja N-juna oli kohtuullisen väljä. Sain myös selkääni vedoten istumapaikan.

Seuraava seikkailu oli löytää tuo mangeettikuvauspaikka. On taas muutaman kerran tullut kirottua sitä, miten huonosti ne katukyltit on kiinnitetty, ainakin täällä Helsingissä. Kysyvä ei tieltä eksy ja hyvä oli olla kartta mukana, joten ehdin tuonne magneettikuvaukseen sovitussa ajassa. Tosin varmuudeksi soitin tuosta VR-tilanteesta heille, jos vaikka olisinkin myöhästynyt.

Ei muuta kuin musaa valitsemaan ja päällysvaatteet pois. Ei ihan ollut onnistunut musavalinta tuo rentouttava klassinen. Sen verran kovaa ääntä se vekotin piti, vaikka pyysinkin laittamaan lisää volyymiä. Seuraavalla kerralla sitten vaikka Sibeluista, Bachia tai Mozartia kehiin. Ne ryminärokit jätän väliin, silloin on vaikeempi olla paikalla (menee rytmi ns. jalkoihin) ;)

Sitten se jännittämäni putkeen meno. Onneksi piti jättää myös lasisilmät pois ja hoitaja neuvoi laittamaan silmät kiinni. Ei sitten päässyt mikän ahtaanpaikan kammo tulemaan. Muutenkin oli ihan mielenkiintoinen kokemus ja ääni muistutti välillä peskukoneen linkoista ja välillä mankelia. Yllättävän nopeasti se aika meni ja kuvat onnistuivat kerralla, vaikka selässä olikin tuntemuksia ja samoin hartiat eivät oikein päässeet rentoutumaan.

Ei muuta kuin vaatteet + korut takaisin päälle ja tuloksia odottamaan + tietysti lasku. Iltapäivällä kun oli se fysiatrin vastaanotto. Puolisen tuntia siinä kesti ja sitten pääsi pieni kahlaamaan takaisin Kampin keskustaan. Kävin ihan varmuudeksi kyselemässä matkahuollosta joulupäivän linja-autoaikatauluja Helsinki-Jyväskylä välille, jos/kun tuo junaliikenne tökkii yhtä pahasti kuin tänään. Nyt on siihenkin varauduttu ;)

Foorumissa kävin sitten kahviossa syömässä katkarapuleivän. Eikös sitten sinne kahvilaan asti sisälle tullut romanikerjäläinen kuppinsa kanssa. Kyllä pisti vihaksi, kun ei saa edes kahvilassa olla noilta riesoilta rauhassa. Sanoin tuosta kahvilan myyjälle ja kuulemma yleensä saavat lähtöpassit tuolta ja sukkelaan, mutta ei aina huomaa kaikkea. Valitettavasti sai taas muutaman rovon purkkiin, mutta onneksi suurin osa ei antanut mitään. En usko, että ammattikerjäläisten tilanne paranee kolikoita antamalla, kyllä ongelma pitäisi ratkaista muulla tavalla.

Kiertelin sitten muutamassa kaupassa ja ostin huomiselle valmiiksi Jussin äidille joulukukan. Muuten en ihme kumma ostanut mitään ja yllättävän väljää oli päivällä sekä Kampissa että foorumissa.

Menin sitten Postitalon lääkärikeskukseen hyvissä ajoin ja onneksi oli se lähete tullut perille. Fysiatrilla oli edellinen potilas sisällä. Meinasi pitää lyhyen kahvitauon, mutta ottikin minut aikaisemmin vastaanotolle. En ollut itse uskaltanut katsoa tuloksia ja sanoin sen Fysiatrille. Katsottiin kuvat yhessä ja luettiin se lausunto. Alin välilevy on päässyt kuivumaan ja siinä on pieni repeämä, joka mahdollisesti painaa hermoa. Korjataan sen verran tekstiä, että ei ollut kyseessä välilevy vaan selkänikama ja kuulemma se kuivuminen tulee iän myöt. Mutta mitään rakenteellista ei kuvissa näkynyt, eikä myöskään leikkauksen tarvetta esim. halvausvaaran takia :)

Fysiatri totesi, että noilla oireilla tuo on todella hyvä ja ennakoitua parempi tulos. Tosin voihan tuolla takareidessä tai lonkassa olla joku oma ongelma, niitä kun ei nyt taidettu kuvata. Suositteli kelan selkäkuntoutus ryhmää ja sanoi, että voin esim. hiihtää oman tunnon mukaan. JEEEEEEEEEEEEEEES!!!! Täytyy sanoa, että kun pelkää pahinta, tällainen tulos on suuren suuri helpotus. Toivottavsti pääsen sitten kelien puolesta edes jonkun kilsan hiihtämään :)

Takaisin tullessa taas arvottiin junia, eli minsa ennen lähtöä kuulutettiin siirto toiseen junaan. Siinä sitten puhuin erään vanhemman herrasmiehen kanssa mm. tuosta junatilanteesta, kun on suurin osa vanhoista ja kestävät rungot + vetureista hävitetty ja myös aikoinaan käytössä olleet aurausjunat. Tosin tuossa vaiheessa ei enää ollut niin väliä, kunhan kotiin pääsi.

Kirjapuolella sain se Coetzeen Pietarin Mestarin luetuksi. Joululomalle otin sitten lukemiseksi varsinaisen rakkkausromaanien äidin ja isän sekä kunnon tiiliskiven eli Tuulen viemään. Tuosta sarjasta on ne myöhemmin julkaistut eli Scarlett ja Rhett tullut luetuksi aikaisemmin ja tietysti leffa-versio nähty joku kerta, mutta tuo kirja on jäänyt lukematta. Melkein tuhat sivua hyvää luettavaa siis tiedossa :)

Meinasi tärkein unohtua eli kaikille blolgini lukijoille haluan toivottaa oikein rauhallista ja rentoittavaa Joulua sekä liikunnan iloa, onnea ja menestystä vuodelle 2010! Kiitos myös kommenteista ja ennenkaikkea kannustuksista näinä vaikeina kuukausina, mitä blogia olen pitänyt. Jatketaan toistemme tsemppaamista ja kannustamista samaa malliin myös tulevaisuudessa ja kuten ystäväni Kaappimaratoonari totesi, ystävyys on lahja :)

Muutos lähtee omasta halusta muuttua

Tänään oli sitten tapaaminen työterveyspsykologin kanssa. Ollut jo jonkin aikaa ollut se tunne, että haluaisi muuttaa omia regoimisiia tiettyihin tilanteisiin, mutta en oikein osannut mieltää että mitä ja miten. Oli mielenkiintoista käydä keskustelemassa asioista ammattilaisen kanssa ja varmasti huomasi, että olin miettinyt tiettyjä asioita ja toisaalta en ollut miettinyt tiettyjä. Sai uusia näkökulmia ja asioita mietittäväksi seuraavaan tapaamiseen, mutta liikaa en noita asiota aio pohtia ja pyöritellä.

Työterveyslekurikin soitti siitä lähete-asiasta huomeiselle sille fysiatrille. Lupasi vielä varmistaa asian pomoltaan ja soittaa takaisin jos/kun se ei onnistu. Kun ei kerran soitta ei ole kuulunut huomenna pieni menee sitten putkeen ja sen jälkeen tumiolle.. Taitaa jäädä yöunet taas vaihteeksi vähiin. Niin ne jäi viimeyönäkin, mutta onneksi saikulla voi ottaa hyvällä omallatunnolla parin-kolmen tunnin päikkäreitä, eikä silti ole koko ilta pilalla.

Kävin vielä köpöttelemässä lumisessa maisemassa reilun kolmen kilsan lenkin. Harmittaa vaan ja paljon, kun on hiihtokelit, mutta taitaa jäädä hiihdot väliin. En kyllä ymmärrä, miten esim. Kuitusen Virpi pystyy hiihtämään moisilla selkäkivuilla tuollaisia määriä. Minulle kun kävelyssäkin on ihan tarpeeksi.

Lupaan vielä huomenna päivittää blogiani, mutta sitten pienen ihmisen blogi jää joulutauolle. Aattona mennään siis Rakkaani vanhempien ja perheen luokse tänne Helsingin Laajasaloon. Joulupäivänä reissataan sitten minun vanhempieni luokse, toisin VR-varauksella, mun vanhepieni luokse tuonne Tikkakoski-Cityyn. Sovun säilymiseksi ja hermojen parhaaksi en edes yritä kirjoittaa äiteen läppärillä tänne, ainakaan mitään pitkää juttua. Se läppärin hiiri on mulle täysi mysteeri, siis miten se saa tekstit hukatuksi jne. Ei ole tehty mun sormille moista härpäkettä.

Jos joku on blogini lukija on jo nyt lähdössä netin ulottumattomiin, haluan toivottaa oikein hyvää ja rentouttavaa Joulua!

Tehokasta asioidenhoitoa

Tänään oli herätyskello soimassa vähän ennen kasia, mutta ei sitä näköjään vapaalla osaa nukkua pidempään kuin aamukuuteen. Surffailin sittten netissä ja kirjoottelin seppolaan + lenkkariin. Heti kasilta soitin siinne magneettikuvauksiin ja sain ajan ylihuomiselle eli keskiviikolle, varasin myös alustavasti ajan keskiviikolle lähtetteen magneettikuviin kirjoittaneelle lekurille + huomiselle soittoajan työterveyslekurille, että saan lähetteen keskiviikon vastaanotolle.

Seppolan sätissä mulle jo kerottiin tuosta magneettikuvien ottamisesta. Vaikka hyvää tarkoittivat, tuntui se enemmän peloittelulta. Minä en halua tietää mitään, sillä saan kuiteskin paniikkikohtauksen ennen keskiviikkoa. Saan sen kehitettyä pienemmistäkin asioista ;)

Tämä flikka on vähän sellaanen nopeakäänteinen noissa asioissa, eli kun jotakin otan työn alle, se yleensä sitten pitää saada tehdyksi heti eikä viidestoistapäivä. On rakkaalla välillä kestämistä mun säätämisissä, höpinöissä ja vauhdissa -varsinkin ajatuksen juoksu on välillä sellaisella tasolla, että vaihdan sujuvasti aihetta kesken lauseen.. Yrittää nyt raukkaparka pysyä tuossa mukana, kun välillä itsekin tipun kärryltä ;)

Illemmalla kävin sitten viemässä kirjoja kirjastoon ja lainasin uusia tilalle. Operaatio Puksun-kirjaston pelastamiseksi siis jatkuu niin kauan kunnes asiasta tulee täysi varmuus. Iskias on ollut tänään parempi, tosin siitä painavan repun raahamisesta se otti vähän itseensä. Lisäksi uusi lääke eli arcoxia vaikuttaa tehokkaammalta ja hellävaraisempi pakille kun Burana 600.

Soitin myös myöhästyneet ninpparionnittelut pienelle kummipojalleni (5-v). Pahoittelin hajamielisyyttä johon hän totesi; "älä täti sure, ei kaikkien tarvitse muistaa". On se jotenkin lohdullista, kun noin pieni poika noin sanoo. Vissiin muitakin hajamieliä suvussa :O Muutekin tulee osuvia kommentteja tuolta suunnalta. Meidän huusholliin on jäänyt elämään pienemmän veljen eli E:n versio eräästä kirosanasta. Sopii hyvin urheilijoille välillä kirota tyyliin: "Voi pastan pasta", varsinkin jos/kun alkaa pastansyönti tökkimään ;) Saa ihan vapaasti ottaa käyttöön.

Tieto ei aina lisää tuskaa

Tänään aamulla menin työpaikkalekurille. Olin liikkeellä vr-varauksella, mutta hyvin toimi lähijunaliikenne tänään. Lääkäri sitten taas ihmetteli, kun tulin puhumaan useasta kuin yhdestä vaivasta, sain lähetteen selkä- ja korvaspesialistille, työterveypsykologille + mulla oli aikaisemmin työterveysfyssarin kanssa sovittu aika. Saikkua sain sitten vuoden loppuun asti. Lisäksi sain Burana 600:n tilalle toista särkylääkettä + uusittua relaksantti reseptin.

Kävin töissä kääntymässä eli vein sairalomatodistuksen ja samalla peruutin osan lomasta, kun osui saikku päälle. Lisäksi tein työaikakirjaukset + muut tilastot ajantasalle. Samalla reissulla sain tilaamani tupperin tuotteet, kun työkaverini järjesti tuon tilaisuuden. Itse en tosin Lontoonreissun takia päässyt varsinaiseen esittelyyn. Oli seutulipussa tunnin aika ehtiä takaisin ja hyvin siinä onnistuin. Tänään oli myös lippujentarkastajia liikenteessä, onneksi en mennyt pummilla :)

Tuolta matka jatkui takaisin keskustaan, kun sain tälle päivälle ajat sekä selkä- että korvaspesialistille. Kävin välillä syömässä + ostoksilla ja nähtiin Jussin kanssa kaupungilla. Hän otti mun tupperit kannettavaksi. Fysiarti oli puolisentuntia myöhässä, onneksi oli kirja mukana. Tosin hermot siitä odottamisesta ja istumisesta ei oikein tykänneet. Katsoi todella tarkkaan mun tilanteen ja väänteli välillä kroppaa aikas surutta. Huomasi saman kuin muut, että varon liikaa. Kuten arvelinkin mennään suoraan magneettikuviin. Harmi, kun en hokannut soittaa tuonne aikaisemmin. Täytyy maanantaina yrittää saada aika ensi viikolle, muuten menee tammikuulle.

Seuraavaksi ilmottauduin korvalekurille ja kävin välillä apoteekissa ostamassa respetilääkkeet + lentomatkalle tarvittavat korvatulpat. Korvalekurille ajoissaolemisesta oli hyötyä eli otti mut sitten etuajassa sisään. Kuunteli tilanteen ja katsoi korvat, kurkunpään, suun, poskiontelon, nenän. Mitään hälyyttävää ei löytynyt. Oikeassa korvassa oli vähän punoitusta, mutta suurin syy korvien lukkiintumiseen taitaa olla purennassa ja hampaiden nirskuttamisessa. Oli se helpotus, että tuohonkin löytyi syy, eikä tarvinnut turhaan syödä antibiootteja.

Jotenkin tämä tilanteen selkiintyminen vaikutti myös henkisellä puolla erittäin paljon. Tuntui kuin stressi ja raskas taakka olisi hetkeissä pyyhkäisty pois. Ei siis aina tieto lisää tuskaa vaan ennemmin poistaa turhaa epätietoisuutta ja selkeyttää tilannetta. Valoa tunnelin päässä on siis näkyvissä :)

Illalla kuuntelin mm. Matti Salmisen ja Polyteknikkojen kuoron joululevyä. On muuten hienoja sanoituksia esim. noissa joululauluissa, kannattaa joskus kuunnella niitä ajatuksella.