Puuhastelua ja rötväilyä

Tänään heräsin taas virkeänä kasin aikoihin. Vaivat on menossa parempaan suuntaan, sillä todella pitkästä aikaa selvisin eilen vain yhdellä särkylääkkeellä eli ei tarvinnut ottaa illalla toista lääkettä. Tänäänkin otin särkylääkkeen vasta puolenpäivän aikoihin. Katsotaan, josko sitä edelleen ei tarvitsisi ottaa sitä toista särkylääkettä.

Aamulla sain vihdoin vaiheessa olleen leffan eli Tyttö ja helmikorvakorun katsotuksi kovalevyltä. Samoin yhden kokonaisen jakson Mentalistia sekä Pakoa vajaan jakson verran. Surffasin myös netissä ja eri foorumeilla.

Aamupäivällä oli vuorossa myös operaati mullanvaihto. Ihan kohtuullisesti tuo onnistui, mutta en siltikään mikään viherpeukalo tai multasormi ole kuten äitini. Pitää toista viherkasvia vielä parantaa, mutta en jaksa tehdä sitä tänään.

Toinen operaatio oli siivous. Vaivojen takia en ole pystynyt hirveästi pölyjä pyyhkimää ja kuitenkin kirjoja oli kertynyt jonkinmoinen pino, mitkä piti laittaa omalle paikalleen kirjahyllyyn. Tuli kerrankin kunnolla siivottua myös kirjahylly. Hieman koipi ja selkä otti tuosta itseensä, mutta ei niin pahasti kuin viikkositten.

Muuten päivä meni rötväillessä eli kirjaa lukiessa, päikkärit nukuttua, netissä notkuessa ja töllöä katsellessa. Ulkona kävin sen verran, että vein ne vanhat mullat biojäteastiaan. Lisäksi tuli taas käytettyä tuota fakiiri/piikkimattoa.

Kirjoista sen verran, että Paul Austerin Sattumuksia Brooklynissä on nyt luettu ja pienen arpomisen jälkeen lukuvuorossa on edelleen omista kirjoista Olli Jalosen 14 solmua Greenwichiin.

Sain myös tiedon ensi viikonlopun veljenpoikeni synttäreistä. Pojilla kun on ikäeroa 5 päivää vaille 3-vuotta eli molempien synttärit on siis tulossa. Vanhempi pojista täyttää 6-v eli kummipoikani menee syksyllä eskariin ja nuorempi sitten 3-vuotta. Lahjat on siis hankittu ja samoin junaliput Tampereelle. Sieltä vielä autokyydillä juhlapaikalle, mutta jätetään tarkempi paikka kertomatta. Vauhtia ja hauskoja juttuja on varmasti tiedossa :)

Huomenna on taas työpäivä, tosin hokasin, että pari viikkoa duunia ja sitten viikko lomaa olympialaisten katseluun :)

Sunnuntaipäivän viettoa

Sain viimeyön nukutuksi todella hyvin. Toimiva yhdistelmä unien suhteen tuo panacod ja lihasrelaksantti. Selässä ja jaloissa tuntui tuntemuksia. Joten piikkimatto ja jumppapallo ovat olleet kovassa käytössä.

Kovalevyltäkin sain taas katsotuksi pari ohjelmaa pois eli on omia tallennuksia katsottu tällä viikolla enemmän kuin kovalevylle on tullut. Lisäksi jatkoin yhden leffan (Tyttö ja helmikoru) katsomista. Ihan mielenkiintoista tarinaa tunnetun taulun taustasta ja joskus tuli tuo kirjakin (lainakirja) luetuksi. Sarjassamme kohtuullisia elokuvia.

Eilen tuli katsottua yksi parhaista leffoista, mitä koskaan ole nähnyt, eli Departed. Uskomattomia juonenkäänteitä alusta loppuun. Harmi, kun tämäntyylisiä isolla rahalla tehtyjä leffoja tehdään aivan liian vähän.

Tuon jumppapallolla istumisen ja juppaamisen sekä piikkimatolla makoilun lisäksi tein myös tunnin mittaisen kävelylenkin. Kadut ei nyt ihan pahinta pöperikköä olleet, mutta ei kyllä hirvesäti ollut hurraamistakaan. Tuo oli vähän liian pitkä reissu vaivoille. Mieli olisi tehnyt kävellä pidempäänkin, mutta on tuokin parempi perjantain tai eilisen lenkit.

Katsoin myös urheilua töllöstä. Hienoja yllätyksiä varsinkin Pujottelussa Leinosen Sannilta ja miesten sprinttihiihdossa Väänäsen Jesseltä :) Poutiaisen Tanjalla ei ollut paras mahdollinen päivä, mutta silti varmasti pisteet kotiin. Aikku ja Virpi olivat tasaisen varmoja, samoin Perälän Kirsi ja Mannisen Pirjo. Neljä hiihtäjää spiritin A-finaalissa, ei huono.

Huomenna, jos vaan vaivat suo, on töissä todennäköisesti kiireellinen päivä. Illalla vielä E24:n palaveri Areenalla. Voi siis olla, että päivitän blogia seuraavan kerran vasta tiistaina. En myöskään pääse huomenna kovin aikaisin lukemaan ja hyväksymään kommentteja, vaan nekin tulevat viiveellä.

Lomat lusittu

Menipäs tuo kolme viikkoa nopeasti. Ihan vähän käy kateeksi esim. Keniassa pari kuukautta leireilijöitä, mutta vain vähän ;) Ei ole näillä palkoilla + asuntolainoilla varaa pitää noin pitkä lomia, ellei sitten passiteta saikulle.

Viime yö meni taas huonommilla unilla. Alkaa vissiin tuo työhönpaluua stressaamaan tai sitten pitkästä aikaa ottamani relaksantti teki unesta ns. koiranunta. Aamullakin oli kummallinen olo, mutta sain silti itseni liikkeelle. Jussi meni edellä tuonne satsin Hertsikan keskukseen ja minä menin perässä. Kokeilin tänään crosstrainerilla polkemista ja puoli tuntia tuli tehdyksi. Ihan kohtuullisen hyvin koipi ja selkä tuon kesti. Lisäksi tein vähän vatsoja ja selälle fyssarin neuvomia liikkeitä sekä venyttelyt.

Piti tuolta Hertsikasta mennä kyläilemään Jussin vanhempien luokse Laajasaloon. Jussi sinne menikin, mutta mulle iski aikamoinen päänsärky tuon treenin jälkeen. Kun föönin hurinakin alkaa sattumaan korvissa, silloin on parree mennä kotiin lepäämään. Kotona viritin sitten piikkimaton selän alle ja katsoin hiihtoja.

Naisten kisan loppuratkaisut jäi näkemässä. Onneksi Puolan Justiina oli sen verran kova täti, että ei itkijä-Petra vienyt sentäs voittoa. Aikku taisteli hyvin, mutta soirtui eilen väärään suhkseen, Riitta-Liisa oli tasaisen varma, mutta suurin yllättäjä oli ehdottomasti Riikka. Varsinkin eilisen kisan loppu oli upeeta katsottavaa ja palkintokorokepaikka yllättävän lähellä.

Miehissä Heikkis Matti on aikas yksin. Onkohan Jauhojärvi taas onnistunut treenaamaan liian kovaa. Hyvä päätös silti jättää keirtue kesken ja saada palautusaikaa tuleviin kisoihin. Onneksi voitto meni Lukasille, eikä kyttääjä-Petterille. Oli norski kyllä sippi sen nousun jälkeen samoin Heikkisen poika.

Sain myös kovalevyltä katsottua joskus aikoinaan tulleen Hotelli Ruanda-leffan. Onneksi on vielä olemassa ihmisiä, jotka ovat itse valmiit kuolemaan pelastaakseen muiden hengen. Kyllä hävetti tuo ulkomaalaisten ajattelu tilanteesta. Ei mikään ihme, että esim. Jenkkien sotaretket tuolla lähi-idässä menevät miten menevät.

Toinen juttu mikä minua suuresti on taas viime aikoina ihmettänyt, on ihmisten suhtautuminen tuohon Suurin pudottaja-ohjelmaan. Kummasti taas syyllistetään ja ihmetellän ihmisiä, jotka ovat päästäneet itsensä moisiin painoihin. Veikkaan, että suurin osa ihmettelijöistä on heitä, joilla paino pysyy kurissa, syö mitä tahansa. Ei tuollaisella syyllistämisellä ja ihmettelyllä saada mitän rakentavaa aikaan. Ei siihen tarvita sen kummenpaa syytä kuin se, että välillä tulee vaikeita tilanteita, toiset ryyppää, toiset häviävät rahansa ja toiset syövät huonosti.

Ennemin pitäisi ihmetellä sitä, että miksi noin ylipainoiset ihmiset pistetään heti noin kovaan räkkiin. Jokainen voi mielessään kuvitella, miltä reilusti ylipainoisena tuntuu esim. reipas kävely ylämäkeen, juoksemisesta puhumattakaan. Tietysti tuon ohjelman tavoite on kannustaa toisia lahduttamaan ja muuttamaan elämäntavat pysyvästi. Joillekin kilpailijoista saattaa toisin raha olla tärkeämpi asia kuin pysyvät muutokset elintavoissa.

Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, joten tärkeämpää on päivittäiset valinnat ja niiden muuttaminen vähitellen. Samoin liikuntaakin olisi parempi lisätä vähitellen tai muuten on nopeasti telakalla, kuten minulle syksyllä kävi. Toivonsin, että tuo syyllistäminen ja ihmettely vähenisi ja tajuttaisiin siirtyä kannustamiseen. Itselläni tulee tuo operaatio painonhallinta olemaan koko elämäni kestävä projekti. Välillä mennyt paremmin ja välillä huonommin. Nyt kun on päässyt paremmin liikunnan makuun, voisi seuraavaksi ryhdistäytyä tuon syömisen suhteen.