Onneksi on perjantai!

Tänään työmatkat sujuivat ilman mitään ongelmia eli junat ja bussit kulkivat aikataulussa. Aamulla oli tosin vaikeuksia saada itseään liikkeelle, tainnut joku keväväsymys iskeä.

Töissä sain tehtyä sentäs pari oikaisuvaatimusta, että sain jotain tilastoitua sekä rustattua muutaman kirjeen. Piti mennä parin työkaverin kanssa kävelemään tyky-tunnille, mutta ei sitten ollut minun lisäkseni kuin vain yksi lähtijä. Talon tyky-sääntöjen mukaan kävelylenkillä pitää olla vähintään kolme henkilöä. Toisaalta hyvä juttu, sillä koipi taas kiukutteli. Varasin sitten ajan parin henkilön suosittelemalle fysioterapeuttille eli Jukka Kankaalle. Jos saisi nuo lonkkakivut vihdoin kuriin ja samoin jotain selvitystä noille nikamien nivellukoille.

Korvasin tuon tyky-kävelyn sitten sillä, että jäin bussista pois pari pysäkkiä aikasemmin. Ulkona oli ihanan aurinkoinen kevätsää. Tosin itselläni oli vähän liikaa vaatetta päällä. Muutenkin huvitti katsoa ruuhkaista kehä ykköstä, varmaan osa olisi päässyt kävellen/juoten nopeammin perille ja saanut samalla vielä pakokaasuilla höyöstettyä ulkoilmaa.

Kotona en hirvesti jaksanut mitään kotitöitä tehdä, mitän nyt pakollisen ruuanlaiton. Kovalevyltä sain sentäs yhden tallennuksen katsottua loppuun ja päikkäritkin tuli taas nukuttua.

Huomenna tai oikeastaan vasta lauantain ja sunnuntain välisenä yönä vanhempani palaavat lomareissulta Kanarialta. Katkonainen yö taas tiedossa.

Töitä ja lomasuunnitelmia

Tänään oli taas kiva aamu, kun sai katsella ennen töihinlähtöä luistelua. Minusta Evgeni Plushenko olisi ansainnut kultamitalinsa ennemmin kuin se jenkki, mutta toisin kävi.

Tosin muuten tuntemukset eivät olleet kovin kivat, sillä kaksi päivää tein kiltisti pt:n antamia liikkeitä ja sitten iski kivut. Ei eilen illalla meinanut tulla nukkumisesta mitään ja muutenkin tuli nukutuksi katkonaisesti. Aikamoiset kivut olivat aamulla ja aamupäivällä, mutta päivänaikana kivut vähenivät.

Töissä sain tänään tehtyä pariin työläämpään tapaukseen päätökset, pari selvitettävää asiaa ja myös niitä ns. rutiinitapauksia. Oli kiva vaihteeksi tehdä noita rutiinijuttuja, kun ei tarvinnut jokaista miettiä/kysyä. Ruokapöytäkeskusteluissa oli sitten esillä palkkakeskustelu ja se, että nyt olisi vihdoin väläytetty lakkouhkaa. En minä nyt halua mihikään lakkoon mennä, mutta vähän voisi työnantajataho miettiä, mitä edes lähtee ehdottamaan.

Olisi vaan mielenkiintoista nähdä, mitä työnantajataho tekisi, jos/kun lakko tulisi. Tässä alkuvuonna kun on ollut jo pari asiaa, mitkä ovat työllistäneet todella paljon ja mihin ei näköjään oltu sittenkään osattu varautua riittävän hyvin. Kuitenkin nuo perinteiset kevään kiireiset ajat ovat vasta edessäpäin.

Iltapäivällä piti olla tyhy-tunti eli hierojalla käynti, mutta hieroja oli sairastunut ja aika peruuntui. Harmi juttu, mutta eihän tuolle mitään voi. Olisi vaan tehnyt jaloille hyvää tuo hieronta.

Töistä lähdin vähän aikaisemmin ja mun junat kulki aikataulussa. Onneksi en lähtenyt mihinkään reissunpäälle, sillä oli tungosta pasilassa. VR:llä oli taas pahoja vaikeuksia ja vielä hiihtolomaviikon kunniaksi.

Itsellänikin alkoi siis viikon talviloma ja se menee ennenkaikkea olympialaisia katsoessa.

Vaihteeksi lunta

Oli taas yönaikana tullut vaihteeksi lunta ja kunnolla, vaikka sitä ei tähämennessä ole satanut yhtään. Kyllä minä lumesta tykkään, mutta liika on liikaa. Auraukset on edelleen jostain ja syvältä. Lisäksi tänään pari peltilehmää oli parkissa jalkakäytävällä ja toinen haittasi pahasti aurausta. Ei voi kuin ihmetellä tätä nykymenoa.

Kehä oli tukossa, joten menin taas juna + juna yhdistelmällä töihin. Oli taas eka juna vain yksirunkoinen (normaalisti kaksi) ja tunnelma oli kuin jossain suurkaupunginmerossa. Ei mikään kiva fiilis, kun vaivaista tönitään ja tuupitaan. No annoin minäkin takaisin samalla mitalla parille tuuppijalle, kun jäin junasta pois. Onneksi toinen juna oli sitten väljempi.

Töissä oli taas vuorossa rekkari + postivuoro. Tuli taas erikoisia tapauksia ja huonosti täytettyjä lomakkeita vastaan, mutta niistäkin selvittiin. Lisäksi yksi kolleega palasi pitkältä saikulta tänään töihin ekaa kertaa tämän vuoden puolella. Ei ollut tosin hän kunnossa, joten voi olla että ei tilanne kovin pitkään jatku. Lisäksi toinen meidän ryhmäläinen oli saanut parin kuukauden saikkua.

On se kumma, kun pomot ihmettelevät saikkujen määrää ja syytkin on tiedossa, mutta missään ei kuitenkaan ole mitään vikaa ja tilanne hallinnassa. Veikkaan, että tilanne ei valitettavasti tule tuosta yhtään paranemaan. Katsotaan nyt, miten oma ergonomia-asia etenee eli riittääkö lekurin lausunto, vai pitääkö hankkia vielä fyssarilta kirjallinen lausunto. Aikamoista byrokratiaa tuo on. Kuulemma kunnon ergonomia on kallista, mutta ei se sairaslomilla oleminenkaan työnantajille mitään halpaa lystiä ole.

Tulin siis kotiin juna ja bussi yhdistelmällä. Kehä ykkönen veti ja muutenkin oli kulkuneuvoissa väljää. Jäin nyt sillä edellisellä ja oikealla pysäkillä pois eli tuli siis samalla tehtyä päivän kuntoilut työmatkakävelyiden muodossa.

Huomiselle riittää ohjelmaa, sillä aamulla on taas psygologin kanssa juttutuokio, iltapäivällä organisaatiouudistus-info ja vaihteeksi jossain muualla kuin omassa talossa. Eihän siitä edellisestä organisaatiouudistuksesten kakkosvaiheesta ole aikaa kuin pari vuotta ja nyt siis on myös kakkosvaihetulossa. Se Jotenkin tuntuu tämä uudistusta uudistuksen takia turhalta. Nyt kun ollaan saatu asiat edes jollaintavalla rullaamaan, pistetään taas pakka auki. Ei tarvise kummoinennkaan meedio olla eli ennustettavissa on vanhojen haavojen aukirepismistä, riitojen, kaunojen ja eripuran nousemista pintaan. Niin se oli edellisessäkin muutoksessa. Osa tosin oli aiheellista, mutta suurin osa aiheellista. Muutenkin epäilen edelleen, että tuo uudistus ei tule yhtään parantamaan meidän talon sisäistä ilmapiiriä. Sekin alkaa olla todella huolestuttavalla tasolla, vaikka ilmapiirikyselyiden tulosten mukaan tilanne on muka hyvä. Saa noita tilastoja väännellä ja käännellä miten tahtoo ja samoin uskoa moisiin tuloksiin jos/kun niin haluaa.

Illemmalla on pitkästä aikaa treenit pt:n kanssa, kun otin sen uuden sopparin. Toivottavasti tämä kuntoutus lähtisi nyt pikkuhiljaa paremmin liikeelle. Tosin täytyy myöntää että olen itsekin tässä viimeaikoina vähän laiskistunut tuo suhteen.

Häsellys-päivä

Tänä aamuna oli taas tuntemuksia eilisen hieronnan jälkeen sekä selässä että koivissa. Onneksi tajusin eilen illalla ottaa suosiolla panacodin, että pystyn nukkumaan.

Aamulla oli jo ennen kasia tapaaminen työterveysfyssarin kanssa. Ehdin tuonne ajoissa, vaikka meinasi tulla vähän kiire. Katsottiin tilanne ja fyssari pyysi ottamaan yhteyttä meidän työsuojeluvaltuutettuun, että tultaisiin töissä katsomaan työergonomiaa. Laitoinkin viestiä hänelle ja ensi viikon tiistaila tullaan tarkastamaan tilanne. Varmistin myös työsuojeluvaltuutetulta sen, että säädettävään sähköpöytään tarvitaan oman työterveyslääkärin lausunto, pelkkä fysiatrin lausunto ei riitä.

Seuraavaksi sitten lekurin juttusille. Oltiin samaa mieltä fysiatrin lausunnosta, eli haetaan minulle kelan järjestämään selkäkuntoutukseen paikka. Lääkäri teki b-lausunnon ja pitää vielä itse käydä kelassa tekemässä hakemus. Lisäksi sain uusittua reseptit ja lääkäri kirjoitti nyt reseptin miedommalle kipuläkkeelle eli panadon fortelle. Panacod kun on aikas tujua tavaraa. Lisäksi sain myös tulehduskipugeeliä eli orudista, se kun on vahvempaa kuin reseptivapaat votarenit ja zonit.

Pääsin töihin kymmeneksi ja eikun heti yhdenn työryhmän palaveriin tai no poistin eväät jääkaappiin ja hain muistiinpanot + tulostamani paperit paikalta sekä lämpimän hihattimen. On nimittäin nuo kokoutstilat tunnetusti kylmiä paikkoja. Olin laittanut muulle porukalle tiedoksi, että tulen myöhässä palaveriin. Saatiin hyvässä hengessä käytyä asiat läpi ja nyt muutkin sai paremmin sanotuksi, kuin eilisessä oman ryhmän palaverissa. Nyt taisi vihdoinkin eräälle henkille mennä jakeluun se, että meidän työnkuva jo ihan perusasiossa on todella laaja. Hän kun on tainnut katsoa asioita vain liian suppeasta näkökulmasta. No toivottavasti tuo vaikuttaa hänen suhtautumiseensa asioissa vai oiliko tuo pelkkää sanahelinää, se jää nähtäväksi.

Sen jälkeen syömään ja sitten oman pomoni kanssa juttelemaan tuosta mahdollisesti tulevasta kuntoutuksesta ja parista muusta työasiasta. Ei siinä ehtinyt hirveesti muita töitä tehdä, kun vikat 2 h 15 minsaa piti päivystää puhelimessa. Ihan meilenkiintoisia puheluita tuli tälläkertaa ja opin taas uutta. Kun ei ole kolmen viikon aikaina tulleita kaikkia ohjeita millään ehtinyt lukea ja tuli pari suurta uudistusta + ohjelmistoa käyttöön tuossa vuodenvaihteesssa. On muuten aikas kiva tilanne mennä maanantaina tuonne asiakaspalveluun. Onneksi eräs tukihenkilö tulee huomenna näyttämään mulle toisesta ohjelmasta pari juttua ja katsotaan yhdessä ohjeet.

Ilmottauduin tänään neuvojaksi ensi viikon info-tilaisuuteen. Saas nähdä, onko tuonne tulossa tuttuja. Saan sitten tuosta tunteja hyvityksenä ja vielä suurempana kuin normaaliaikana. Aikaisemmin en tuollaisessa tilaisuudessa olekkaan ollut, joten ihan mielenkiintoinen kokemus tuo on.

Illalla olin sitten sen verran puhki aikaisesta herätyksestä ja muutenkin, että piti ottaa puolentunnin päikkärit ennenkuin jaksoin ruveta kokkaamaan. Sapuskana hunajamarinoitua kanaa ja riisiä sekä tein itselleni pienen salaatin. Painokin näyttäisi vaan mukaan olevan laskusuunnassa.

Huomenna sitten pitkästä aikaa tyhy-tunnille. Yksi kävelyporukka kaipasi kolmatta henkilöä, joten lupasin sitten lähteä mukaan. Kiva on tuollatavalla katkaista työpäivä ja käydä välillä happihypyllä. Muutenkaan en tuolla työpaikan suunnalla ole hirveästi kävellyt kuin juna-asemilta duuniin ja yhden kerran hököttelin kotiin tuolta. Samoin fillarillakin on tullut poljettua muutaman kerran duuniin ja takaisin, mutta sekin aina samaa reittiä pitkin.

Kirjoista sain Paul Austerin Yksinäisyyden äärellä ja aloitin kirjastoista lainaamani Annie Proulxin kirjan Ässä hihassa. On muuten paras ja hauskin lukemani Proulxin kirja, ainakin alkuosa kirjasta. Ilmankos tuota kirjaa ei ole mistään divareista löytynytkään.

Muutos lähtee omasta halusta muuttua

Tänään oli sitten tapaaminen työterveyspsykologin kanssa. Ollut jo jonkin aikaa ollut se tunne, että haluaisi muuttaa omia regoimisiia tiettyihin tilanteisiin, mutta en oikein osannut mieltää että mitä ja miten. Oli mielenkiintoista käydä keskustelemassa asioista ammattilaisen kanssa ja varmasti huomasi, että olin miettinyt tiettyjä asioita ja toisaalta en ollut miettinyt tiettyjä. Sai uusia näkökulmia ja asioita mietittäväksi seuraavaan tapaamiseen, mutta liikaa en noita asiota aio pohtia ja pyöritellä.

Työterveyslekurikin soitti siitä lähete-asiasta huomeiselle sille fysiatrille. Lupasi vielä varmistaa asian pomoltaan ja soittaa takaisin jos/kun se ei onnistu. Kun ei kerran soitta ei ole kuulunut huomenna pieni menee sitten putkeen ja sen jälkeen tumiolle.. Taitaa jäädä yöunet taas vaihteeksi vähiin. Niin ne jäi viimeyönäkin, mutta onneksi saikulla voi ottaa hyvällä omallatunnolla parin-kolmen tunnin päikkäreitä, eikä silti ole koko ilta pilalla.

Kävin vielä köpöttelemässä lumisessa maisemassa reilun kolmen kilsan lenkin. Harmittaa vaan ja paljon, kun on hiihtokelit, mutta taitaa jäädä hiihdot väliin. En kyllä ymmärrä, miten esim. Kuitusen Virpi pystyy hiihtämään moisilla selkäkivuilla tuollaisia määriä. Minulle kun kävelyssäkin on ihan tarpeeksi.

Lupaan vielä huomenna päivittää blogiani, mutta sitten pienen ihmisen blogi jää joulutauolle. Aattona mennään siis Rakkaani vanhempien ja perheen luokse tänne Helsingin Laajasaloon. Joulupäivänä reissataan sitten minun vanhempieni luokse, toisin VR-varauksella, mun vanhepieni luokse tuonne Tikkakoski-Cityyn. Sovun säilymiseksi ja hermojen parhaaksi en edes yritä kirjoittaa äiteen läppärillä tänne, ainakaan mitään pitkää juttua. Se läppärin hiiri on mulle täysi mysteeri, siis miten se saa tekstit hukatuksi jne. Ei ole tehty mun sormille moista härpäkettä.

Jos joku on blogini lukija on jo nyt lähdössä netin ulottumattomiin, haluan toivottaa oikein hyvää ja rentouttavaa Joulua!