Lontoon reissu osa 4: Viimeiset nähtävyydet ja ostokset sekä kotimatka

Viimeinen aamu oli pilvinen, mutta ei sateinen. Ensimmäiseksi pakattiin laukut suunnilleen valmiiksi. Ihmettelin jo, että mitkä Jussin housut kaappiin oli jäänyt, mutta ne oli mun varafarkut. Ei tarvinnut pakata varamatkalaukkuun mitään, sen verran tilava se iso laukku on. Varamatkalaukun lisäksi jäi käyttämättä ainakin lenkkarit. Olin ottanut ne lähinnä varakengiksi ja sitä varten, jos kävisin hotellin salilla kuntopyörää polkemassa. Jäi sitten tuo, samoin kuin hotellin sauna-osasto näkemättä.

Oltiin edellisenä iltana katsottu, että hotellin lähellä olevasta italialaisesta raflasta saa brittiaamiaisen ja se tarjoillaan jo klo 7.00 alkaen. Vähän seiskan jälkeen suunnattiin sitten tuonne. Aamiainen maksoin n. 4puntaa/lärvi ja sisälsi 2 toast-leipää, kananmunan, pekonia, makkaran ja joko papua tai tomaatin + teetä/kahvia. Minä otin tuon setin tomaatilla ja Jussi pavulla. Lisäksi tilasin itselleni veden, kun oli se tee niiin tuhottoman kuumaa. Tuollaisella aamiaisella jaksaa muuten yllättävän pitkälle. Olisi hotellissakin ollut aamiainen, mutta sen hinta oli yli kymmenen euroa/aamu/hlö. Onneksi ei tuota tai mitään ruokapakettia otettu, se olisi ollut aikas sitovaa.

Otettiin myös siitä läheisestä Kappelista kuvia, samoin vielä siitä koulurakennuksesta. Seuraavaksi mentiin sitten sinne Victorian bussiasemalle. Matkalla bongattiin mm. Little Ben rakennus. Tuli myös vasta nyt huomattua, että niitä Victorian asemia on todella kaksi. Metro- ja juna- asema on siis paljon lähempänä hotlaa kuin tuo bussiasema. Ostettiin tuolta bussiasemalta liput klo 11.30 lentokentälle lähtevään bussiin.

Tuolta takaisin hotellille, kun iski veskihätä... Hotellin lähellä huomasin, että siinä oli pari asunnotonta yöpymässä. Pyysin Jussilta (hänellä oli kolikot) molemmille annettavaksi kolikot. Laiton ne niihin makuualustoille. Saavat sitten ostaa vaikka vähän aamupalaa niillä. Tiedän, että tuo ei ratkaise tilannetta, mutta itselle tuli tuosta hyvä mieli. Hotellilta vikan kerran bussiasemalle lähdettäessä oli toinen kaveri heräämässä ja imetteli sitä kolikkoa. Toisella oli oma kolikko tallessa eli onnistuin tuossa ilman herättämistä unesta.

Seuraavaksi lähdettiin kiertämään tuo hotellin lähellä ollut St.James Park. Ensiksi sinne kuningattaren palatsille ja sitten puiston reunaa kohti Amiraliteetin riemukaarta. Yritettiin olla ripeitä, sillä puiston kiertoon ei ollut hirveästi aikaa. Otettiin kuvia puistosta ja Amiriliteetin puolella mm. James Cookin patsaasta, siitä riemukaaresta, Amiraliteetin rakennuksesta, parista muusta patsaasta sekä pienestä ja ihanasta pienestä mökistä (cottage). Puiston toista reunustaa hotellille palatessamme pari turistia kysyi meiltä tietä Buckinghamin Palatsille. Oli hieman huvittava tilanne, kun itsekin oltiin turisteja, mutta osattiin neuvoa oikea suunta. Toinen vielä kysyi, että mikä puisto se on. Näytettiin, että tien toisella puolella on opastaulu.

Hotellilla sitten kiireesti vessaan ja viimeiset tavarat reppuihin ja laukkuihin. Otin takin vuorelle (onneksi on irtovuorellinen takki) vielä muovipussin ja laitoin siihen Jussin hanskat ja oman kaulabasminan. Jussi meni edeltä hisseille ja minä tulin perässä. Hotellin aulassa ei ollut kuin yksi virkailija palvelemassa sisään- ja uloskirjautumista. Onneksi siihen tuli pian lisää henkilöä ja saatiin se uloskirjautuminen nopeasti tehtyä. Jätettiin huoneeseen siivoajille vähän tippejä, kun oli kertynyt kolikoita. Samoin myös mm. pubissa ja aamupalapaikassa tuli tippiä jätetyksi.

Vaikka oli aikataulu tiedossa, meinasi tulla kiire bussille. Sen verran muutamaan liikennevaloon jäätiin, eikä Jussi hokannut mennä yhdestä risteyksestä samaan suuntaan kuin minä. Menin sitten vähän jalan uhallakin tavallista nopeammin ja ehdittiin juuri ja juuri bussiin. Ei jäänyt edes minsaa pelivaraa.
Kiva oli menomatkalla lentokentälle huomata tuttuja paikkoja mm. Harrods ja nähtiin myös ei niin tuttuja rakennuksia. Matka lento-asemalle kesti melkein tunnin, sen verran kova ruuhka oli Cityssä. Tosin toiseen suuntaan oli vieläkin kovempi ruuhka. Oli varmaan ainakin Kehä 1:n mittainen autoletka menossa Lontoon Cityn suuntaan.

Lentoasemalla vielä varmistettiin se, mistä terminaalista Blue 1:n koneen lähtevät eli kolmosterminaalistahan se meni. Sitten taas käveltiin ainakin se kilsa tuolta ykkösterminaalista kolmoseen. Mentiin heti tekemään lähtöselvitys sellaiselle automaatille ja valittiin paikat koneesta + tulostettiin tarra matkalaukkuun. Samalla jätettiin matkalaukku koneeseen vietäväksi.

Siirryttiin sitten terminaalin puolelle. Mentiin toiseen kerrokseen ja ihmeteltiin vähän kauppojen vähyyttä. Ostettiin tuolta yksi puolenlitran pullollinen kolaa juotavaksi ennen turvatarkastukseen menoa, sekä mm. sudokulehti ja Jussin isälle tuliaisiksi pari menthol-savukerasiaa. Jussille ja eräälle sukulaiselleni ostin joululahjaksi solmiot ja itselleni kaksi huivia Tie Rack -nimisestä liikkeestä. Olen yrittänyt etsiä tietynlaisia ja suhteellisen edullisia huiveja huonolla menestyksellä. Nyt kun osui kaksi mieluista ja toisen sai puoleen hintaan, ostin sitten samalla kertaa kaksi. Ei tarvitse niitä enää etsiä.

Kierreltiin vähän terminaalia ja mentiin sitten istumaan vähän rauhallisempaan paikkaan. Vastapäätä oli Bagel Street liike. Kävin katsomassa, että siellä on 2 punnan kanapatonki, kun koneessa vastaavanlainen kinkkupatonki maksoi kolme/neljä euroa. Syötiin sitten se patonki. Noin tuntia ennen lähtöä siirryttiin turvatarkastukseen. Tuolla olikin tarkempaa kuin Hesassa, sillä esim. minun piti ottaa neuletakki pois vaikka ne napit oli muovia. Ei sentäs meidän pitänyt ottaa kenkiä pois. Tällä kertaa Jussikin muisti tyhjentää taskunsa ;)

Turvatarkastus meni ok ja nyt vasta hokattiin, että Lontoossa kaikki on toisin eli paljon liikkeitä löytyi tuolta puolelta. Mentiin sitten yhteen kauppaan ostamaan viimeisiä tuliaisia/joululahjoja eli alkomahoolia, itsellemme ostettiin sellainen bayleys-lajitelma pullojuttu (neljää eri makua oli siis samassa paketissa), sekä pari After Eight-konvehtirasiaa. Toisen jouluksi ja toisen minun duunipaikalle, kunhan joskus sinne pääsen. Saatiin kaupanpäällisiksi hauska nalle puoleen hintaan.

Käytiin myös Hamlinsin lelukaupassa ja ihailtiin sellaisia liikkuvia eläimiä (mm. possu, pupu, koira ja kissa). Olisin halunnut sen possun, mutta olisi vienyt liikaa tilaa. Viereisestä levykaupasta tarttui sentäs muutama levy mukaan eli Stingin uusin, Anderea Bocellin levy ja Bon Jovin parhaat. Tuon viimeisen valitsin siksi, kun sai kaksi levyä kahdeksalla punnalla. Sting ei kuulunut niihin. Olisi tuolla ollut vaikka kuinka paljon liikkeitä ja rahaa olisi saanut menemään Chanelille, Diorille jne. Oli kuitenkin liikaa meidän budjetille. Jussi meni vessaan ja itse jäin istumaan. Aloin jo hermoilla, missä hän viipyy, sillä koneeseenkin pitäisi päästä.

Tietysti lähtöportti oli kaukana ja matkaa oli muutama sata metriä. Portti oli sulkeutumassa eli kohta olisi tullut viimeiset kuulutukset, mutta onneksi ehdittiin hyvin. Heti koneeseen noustuamme selitettiin tilanne lentoemännille eli pyydettiin niitä tippoja minun korvienlukkoisuuteen. Lupasivat tuoda niitä. Kone oli nyt ihan puolityhjä eli varmaan finskin lakon loppuminen ja se, että oli lauantai (siis ei ollut liikemiehiä) vaikutti tilanteeseen.

Otin repustani lukemista, pienen olkalaukun ja sellaisen saalin, sekä purkkapaketin ja terminaalin puolelta ostamani vesipuollon. Jussi laittoi sitten minun repun sinne ylös laukkulokeroon. Nuo kun tahtoo olla tällaiselle melkein alamittaiselle sintille turhan korkealla. Muovipussit ja Jussin reppu mahtuvat jalkatilaan penkin alle.

Nousu meni ongelmitta, vaikka vähän kelistä ja mahdollisista ilmakuopista varoitettiinkin. Katselin vähän aikaa näkymiä, mutta aika pian alkoi tulla pimeä. Ratkoin pari sudokua ja luin vähän sitä kirjaa. Tällä kertaa en jaksanut Mma. Ramotswen ja naisten etsivätoimiston nro 1:n seikkaluja lukea edes puoleen väliin. Nyt myös uskaltauduin itse vessaan ja selvisin kommelluksista. Tosin jostain syystä lavuaari ei vetänyt kunnolla. Sanoin siitä lentoemännälle ja hän tarkisti tilanteen.

Reilu tunnin ennen laskeutumista otin ne nenätipat. Ei ollut mitään miellyttävää, mutta ennemmin se kuin kärsiä uudestaan korvakipua. Tarjoiluvaunusta ei ostettu mitään, mutta makeisvaunusta ostettiin lakupiippuja. Piti myös ostaa wiener nougaata, mutta ei oltu tarpeeksi nopeita. Ostettiin sitten sitä Nordic gourmet-suklaakonvehteja (siis lakka, puolukka ja mustikkasuklaakonvehteja). Lisäksi liityttiin Blue 1/Sas:n kanta-asiakkaiksi, se kun ei mitään maksa.

Vähän ennen laskeutumista alkoi silti korvat lukkiintua ja pyysin ne "mikkihiiret" pienestä vastustelusta huolimatta sain ne. Tosin ei huomannut laittaa päälle toisia mukeja, joten kuuman veden saaminen vaatteille ei ollut kauhean kivaa.

Laskeutuminen sujui ongelmitta ja oltiin n. 10 minsaa etuajassa Helsinki-Vantaalla. Ei muuta kuin tavarat koneesta ja tuloselvitykseen. Tosin taisi lentsu viedä minulta lukukyvyn, sillä en ensiksi hokannut mihin hihnalle ne laukut tulee. Sanoin tuosta takanani tulleelle, että ossaa enää lukea numeroita suomeksi tai jotain vastaava ;) Onneksi ymmärsi sen vissiin äänestäni, että olen kipeä, sillä sanoi heti, että ollut rankka reissu.

Nopeasti se laukkukin tuli. Jussi oli soittanut äidilleen ja kysyi, onko Jussin isä vastassa meitä. Oli koko perhe eli Jussin vanhemmat ja veli. Annettiin Jussin isälle ne savukkeet tuliaisiksi. Taisi Jussin veli arvata, että löysin hänen toivomansa joululahjat. Paluumatkan aikana alkoi ääni mennä painuksiin. Päästiin nopeasti siis kotiin ja tila-autoon mahtui hyvin meidän kassit.

Kotona sitten vähän ennen ysiä. Katsoin sitten selkkarit ja sain myös purettua tavarat laukusta. Yleensä kun ne tuppaa minulla olemaan laukussa päiväkausia. Piti myös forrestin bogia ja seppolaa käydä lukemassa sekä kirjoitin lenkkariin matkaraportin ensimmäisen osan.

Yhteenveto reissusta:
Hyvää:
Lontoo ihanan ihana kaupunki, voisin vaikka muuttaa tuonne joksikin aikaa. Jussi ei tuohon kaupunkiin niin ihastunut.
Säät olivat todella suosiolliset ja ihmiset erittäin ystävällisiä ja avuliaita.
Uskallettiin liikkua sekä turistibussilla että metrolla.
Uskalsin käyttää englantia ja hyvin tulin ymmärretyksi. Tosin Jussi auttoi minua kiperimmissä tilanteissa. Oli myös hyvä olla pieni sanakirja mukana, sillä kävelevälle sanakirjalle voi tulla vieraita sanoja, kuten vaikka se iskias.
Tuli käveltyä paljon ja sitä kautta nähtyä erilailla paikkoja kuin pelkästään turistikohteita.
Nähtävyydet ja haaveista totta eli Jussille Newtonin hauta, minulle taas St.Paulin katedraali.
Syötiin myös ns. paikallista ruokaa eli pubissa ja viimeisen päivän aamupala.
Blue 1:n ja hotellin erittäin ystävällinen ja avulias henkilökunta.
Hotellin sijainti eli paljon hyviä kohteita kävelymatkan päässä.

Miinusta:
Aivan liian vähän aikaa tuollaisen kaupungin ja monien kohteiden kiertämiseen.
Menomatkan korvien lukkiintuminen ja kova kipu.
Sisäpihan terassi.
Panacodit jäi kotiin.
Barbicanin liian kuiva ilma + takit sisällä konsertisalissa.
Mahlerin nukuttava sinfonia.

Kaiken kaikkiaan plussanpuolelle jäätiin ja oli onnistunut reissu. Jos vielä joskus saisi kuvia siirrettyä johonkin julkiseen albumiin, voisin sitten linkittää ne tänne.

The End