Putkiseikkailu, todella iloinen yllätys ja Jouluntoivotukset!

Tänään oli pieni ihminen sitten ensimmäistä kertaa elämässään magneetti-putkessa ja oli tuo aikamoinen seikkailu. Kohtuullisen huonosti nukutun yön jälkeen lisäjännitystä elämään toi VR. On se kumma, miten lumisade voi aina yllättää, varsinkin kun sitä lunta on satanut jo päivätolkulla ja asia ollut ennustettavissa. Onneksi ehdin hyvin junalla ja N-juna oli kohtuullisen väljä. Sain myös selkääni vedoten istumapaikan.

Seuraava seikkailu oli löytää tuo mangeettikuvauspaikka. On taas muutaman kerran tullut kirottua sitä, miten huonosti ne katukyltit on kiinnitetty, ainakin täällä Helsingissä. Kysyvä ei tieltä eksy ja hyvä oli olla kartta mukana, joten ehdin tuonne magneettikuvaukseen sovitussa ajassa. Tosin varmuudeksi soitin tuosta VR-tilanteesta heille, jos vaikka olisinkin myöhästynyt.

Ei muuta kuin musaa valitsemaan ja päällysvaatteet pois. Ei ihan ollut onnistunut musavalinta tuo rentouttava klassinen. Sen verran kovaa ääntä se vekotin piti, vaikka pyysinkin laittamaan lisää volyymiä. Seuraavalla kerralla sitten vaikka Sibeluista, Bachia tai Mozartia kehiin. Ne ryminärokit jätän väliin, silloin on vaikeempi olla paikalla (menee rytmi ns. jalkoihin) ;)

Sitten se jännittämäni putkeen meno. Onneksi piti jättää myös lasisilmät pois ja hoitaja neuvoi laittamaan silmät kiinni. Ei sitten päässyt mikän ahtaanpaikan kammo tulemaan. Muutenkin oli ihan mielenkiintoinen kokemus ja ääni muistutti välillä peskukoneen linkoista ja välillä mankelia. Yllättävän nopeasti se aika meni ja kuvat onnistuivat kerralla, vaikka selässä olikin tuntemuksia ja samoin hartiat eivät oikein päässeet rentoutumaan.

Ei muuta kuin vaatteet + korut takaisin päälle ja tuloksia odottamaan + tietysti lasku. Iltapäivällä kun oli se fysiatrin vastaanotto. Puolisen tuntia siinä kesti ja sitten pääsi pieni kahlaamaan takaisin Kampin keskustaan. Kävin ihan varmuudeksi kyselemässä matkahuollosta joulupäivän linja-autoaikatauluja Helsinki-Jyväskylä välille, jos/kun tuo junaliikenne tökkii yhtä pahasti kuin tänään. Nyt on siihenkin varauduttu ;)

Foorumissa kävin sitten kahviossa syömässä katkarapuleivän. Eikös sitten sinne kahvilaan asti sisälle tullut romanikerjäläinen kuppinsa kanssa. Kyllä pisti vihaksi, kun ei saa edes kahvilassa olla noilta riesoilta rauhassa. Sanoin tuosta kahvilan myyjälle ja kuulemma yleensä saavat lähtöpassit tuolta ja sukkelaan, mutta ei aina huomaa kaikkea. Valitettavasti sai taas muutaman rovon purkkiin, mutta onneksi suurin osa ei antanut mitään. En usko, että ammattikerjäläisten tilanne paranee kolikoita antamalla, kyllä ongelma pitäisi ratkaista muulla tavalla.

Kiertelin sitten muutamassa kaupassa ja ostin huomiselle valmiiksi Jussin äidille joulukukan. Muuten en ihme kumma ostanut mitään ja yllättävän väljää oli päivällä sekä Kampissa että foorumissa.

Menin sitten Postitalon lääkärikeskukseen hyvissä ajoin ja onneksi oli se lähete tullut perille. Fysiatrilla oli edellinen potilas sisällä. Meinasi pitää lyhyen kahvitauon, mutta ottikin minut aikaisemmin vastaanotolle. En ollut itse uskaltanut katsoa tuloksia ja sanoin sen Fysiatrille. Katsottiin kuvat yhessä ja luettiin se lausunto. Alin välilevy on päässyt kuivumaan ja siinä on pieni repeämä, joka mahdollisesti painaa hermoa. Korjataan sen verran tekstiä, että ei ollut kyseessä välilevy vaan selkänikama ja kuulemma se kuivuminen tulee iän myöt. Mutta mitään rakenteellista ei kuvissa näkynyt, eikä myöskään leikkauksen tarvetta esim. halvausvaaran takia :)

Fysiatri totesi, että noilla oireilla tuo on todella hyvä ja ennakoitua parempi tulos. Tosin voihan tuolla takareidessä tai lonkassa olla joku oma ongelma, niitä kun ei nyt taidettu kuvata. Suositteli kelan selkäkuntoutus ryhmää ja sanoi, että voin esim. hiihtää oman tunnon mukaan. JEEEEEEEEEEEEEEES!!!! Täytyy sanoa, että kun pelkää pahinta, tällainen tulos on suuren suuri helpotus. Toivottavsti pääsen sitten kelien puolesta edes jonkun kilsan hiihtämään :)

Takaisin tullessa taas arvottiin junia, eli minsa ennen lähtöä kuulutettiin siirto toiseen junaan. Siinä sitten puhuin erään vanhemman herrasmiehen kanssa mm. tuosta junatilanteesta, kun on suurin osa vanhoista ja kestävät rungot + vetureista hävitetty ja myös aikoinaan käytössä olleet aurausjunat. Tosin tuossa vaiheessa ei enää ollut niin väliä, kunhan kotiin pääsi.

Kirjapuolella sain se Coetzeen Pietarin Mestarin luetuksi. Joululomalle otin sitten lukemiseksi varsinaisen rakkkausromaanien äidin ja isän sekä kunnon tiiliskiven eli Tuulen viemään. Tuosta sarjasta on ne myöhemmin julkaistut eli Scarlett ja Rhett tullut luetuksi aikaisemmin ja tietysti leffa-versio nähty joku kerta, mutta tuo kirja on jäänyt lukematta. Melkein tuhat sivua hyvää luettavaa siis tiedossa :)

Meinasi tärkein unohtua eli kaikille blolgini lukijoille haluan toivottaa oikein rauhallista ja rentoittavaa Joulua sekä liikunnan iloa, onnea ja menestystä vuodelle 2010! Kiitos myös kommenteista ja ennenkaikkea kannustuksista näinä vaikeina kuukausina, mitä blogia olen pitänyt. Jatketaan toistemme tsemppaamista ja kannustamista samaa malliin myös tulevaisuudessa ja kuten ystäväni Kaappimaratoonari totesi, ystävyys on lahja :)