Lauantaina aamuna suunnattiin kohti Esport Areenaa. Koska päästiin autokyydillä tuonne, piti Areenalla olla ysiltä eli kyyti lähti Puksun ABC:ltä klo 9.30. Juoksemaan tullut rakkaani eli Jussi tuli myös samassa autokyydissä, kun julkisilla olisi pitänyt lähteä vain puoli tuntia myöhemmin ja mennä kahdella kulkuneuvolla
Ysiltä aamulla oltiin sitten areenalla. Ensiksi laitettiin kisakanslia pystyyn ja olin vähänaikaa siellä juoksijoita vastaanottamassa. Eli merkitsin nimen listaan ja annoin juoksijoille kirjekuoren, missä oli numerolappu, chippi ja hakaneula sekä tietysti hienot kisapaidat. Kisaajilla oli hienot mustat, mutta talkoolaisilla hipeyttä herättäneet vaaleanpunaiset. M.H. saa tuosta kuulla ja pitkään, ei mitään Sakuran-punaisia enää seuraavaan kisaan vaan sitten vaikka vihreät tai ihan oikean punaiset paidat.
Siinä puoli yhdentoista aikaan siirryin sitten siirryin huoltosuoralle tuttuun huolto- ja keittiöpäällikön hommiin. Onneksi tavaroiden kantajia oli tarpeeksi, niin sain säästettyä selkääni.
Hommaa helpotti paljon myös se, että oli tänä vuonna toinen huoltopäällikkö, niin ei yksin tarvinnut vastata koko urakasta kuten viimevuonna joutui tekemään.. Nopeasti saatiin homma rullaamaan eli urkkajuomat sekoitettua sekä tarjottava kiinteä purtava esille. Tosin alussa ei ihan kaikkia tarjottavia pistetty esille, vaan tarjottavia lisättiin ja vaihdettiin kisan aikana. Nopeasti ja kivuttomasti meni myös tuo tehtävien jako ja kisan aikana myös tehtävien opastus. Itse oli sekä juoma- että ruokahuollossa ja tietysti keittiön puolella suurimmat urakat olivat kiinteät ruuat eli 2X pastaa kastikkeineen ja aamulla puuro.
Itse kilpailussa oli paljon dramatiikkaa tänä vuonna, pahimpana tietysti johtaneelle J.K:lle sattunut ikävä väsähtäminen ja siten kilpailun "keskeyttäminen". Aikaperusteisia kisoja ei varsinaisesti voi keskeyttää, sillä tulos tulee kun etenee vaikka metrin. Apeaksi tuo vakavalta näyttänyt tilanne veti.
Alkuillasta oli tunnelmaa latistanut minun osalta myös Jussin päätös jättää leikki kesen. Kun 8-9 tunnin jälkeen alkaa tulla tunne, että lepoa ei ole ollut tarpeeksi alla ja voimavarat ovat ihan minimissä. Ei siinä mitään järkeä ole jatkaa kisaa. Helpolla ei silti Jussia päästetty luovuttamaan ja neuvottelun jälkeen saatiin mies vielä muutama kierros kiertämään.
Tällä kertaa myös huoltopäällikkö sai kokea karusti, kun iskiasvaiva paheni ilman mitään ennakkovaroitusta ja vielä lepotauolla. Sen verran kova hermokipu iski, että nukkumisesta ei tullut mitään, ei vaikka otti särkylääkettä ja kokeili hierontaa. Parin tunnin jälkeen totesin tilanteen.
Pikainen palaveri toisen huoltopäällikön eli M.L:n ja yleisjohtaja A.A:n kanssa tilanteestani. Lupasin hoitaa velvollisuuteni eli olla mukana aamupuuron keittoon asti. Tosin noiden vaivojen ja vähäisen unen takia tuntui, että olen kohta enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Huomasin myös sen, että aloin varomaan tuota kipeää puolta ja tuollaiset virheasennot eivät kiputilanteessa tee hyvää vaan saattavat pahentaa asiaa.
Puuro saatiin keitetyksi ja tarjolle. Lehmälohjan ultralelegenda The numeroukko onneksi kyyditsi minut kotiin, niin ei tarvinnut kolmen ison kassin kanssa lähteä julkisilla/taksilla liikenteeseen.
Tuossa kilpailussa tapasin myös kaksi jossain määrin julkisuudesta tuttua henkilöä. Tämän vuoden suojelija eli Juha Mieto ei päässyt paikalle, mutta viimevuoden kilpailun suojelija eli ulkoministeri Alexander Stubb oli katsomassa kisaa. Muutaman sanan hänen kanssaan vaihdoin, kuten tein vuosi sitten.
Toinen henkilö, kenen kanssa vaihdon muutaman sanan oli Tuomo "toho" Lehtinen. Tuomo oli huoltamassa tässä kisassa parhaasta miesten suomalaissuorituksesta vastanneesta seurakaveriaan Jari Soikkelia. Olisi varmaan Katajalla kovia ultraajia, jos vaan Soikkeli saisi tuon ultravillityksen muihin "tartutettua" ;) Onnittelut vaan Jarille pronssista ja siitä, että pidit nyt krekut takanasi :) Kiitos Tuomolle juttuseutasta ja tsempeistä ja onnittelut myös huoltajalle onnistuneesta suorituksesta :)
Kotona olin aamulla klo 7.30 aikoihin eli 20-tuntia tuli Areenalla oltua ja koko reissussa 21 tuntia. Aluksi tuntui, että aika menee nopeasti, mutta aamulla kello tuntui matelevan. Aamulla yritin mennä heti nukkumaan, mutta ei siitä mitään tullut. Otin lisää särkylääkettä ja söin. Yllättäen olin sitten nukahtanut soffalle ja 3-4 tunnin päikkärit tuli otettua.
Kilpailun jälkeen kävin seuraamassa lopullisia tuloksia ja kovaa oli menty, varsinkin naisissa. Kilpailun yksi suurin ennakkosuosikki eli jaappanin Sumie Inagaki oli tehnyt hienon sisäratojen 24-vuorokauden ME:n ja voitti samalla koko kisan. Enduranden Outi Siimes teki samassa kisassa uuden sisäatojen SE:n ja ensimmäisenä suomalaisnaisena yli 210 km. Edellisetkin pari ennätystä oli Outin nimissä. Onnea myös Outille.
Muitakin kovia taisteluita nähtiin. Esimerkiksi Tompon Jarilla meni kilpailun ensimmäisellä puoliskolla pahasti jumiin. Silti mies sinnitteli loppuun asti ja pääsi lähelle 200 km:n viivaa. Ei ainakaan päästä jää Tompolla ultrakisat kiinni, se nähtiin jo edellisissä Spartatloneissa. Lisää taisteluista eli raportteja voi lukea mm. juoksufoorumin ultrat-osion viestiketjusta.
Onnittelut kaikille viikonloppuna Esportissa ultranneille, olette te hurjia! Radalta ennen aikojaan poistuneille tai muuten suorituksiinsa pettyneille tsemppiä ja sympatiaa. Ei muuta kuin palautumaan kisasta ja sitten kohti uusia haasteita.
Suuren suuri kiitos myös kaikille talkoissa olleille, ilman talkooporukkaa tuosta kisasta ei olisi tullut yhtään mitään:) Itse yritän parannella vaivat sellaiseen kuntoon, että pystyn olemaan paikalla koko kisan ajan. Saas nyt nähdä, miten esim. keväällä olevan Endurancen järjestämän Suomi-Juoksun kanssa käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaa vasta sen jälkeen, kun olen ne hyväksynyt.