Lomat lusittu

Menipäs tuo kolme viikkoa nopeasti. Ihan vähän käy kateeksi esim. Keniassa pari kuukautta leireilijöitä, mutta vain vähän ;) Ei ole näillä palkoilla + asuntolainoilla varaa pitää noin pitkä lomia, ellei sitten passiteta saikulle.

Viime yö meni taas huonommilla unilla. Alkaa vissiin tuo työhönpaluua stressaamaan tai sitten pitkästä aikaa ottamani relaksantti teki unesta ns. koiranunta. Aamullakin oli kummallinen olo, mutta sain silti itseni liikkeelle. Jussi meni edellä tuonne satsin Hertsikan keskukseen ja minä menin perässä. Kokeilin tänään crosstrainerilla polkemista ja puoli tuntia tuli tehdyksi. Ihan kohtuullisen hyvin koipi ja selkä tuon kesti. Lisäksi tein vähän vatsoja ja selälle fyssarin neuvomia liikkeitä sekä venyttelyt.

Piti tuolta Hertsikasta mennä kyläilemään Jussin vanhempien luokse Laajasaloon. Jussi sinne menikin, mutta mulle iski aikamoinen päänsärky tuon treenin jälkeen. Kun föönin hurinakin alkaa sattumaan korvissa, silloin on parree mennä kotiin lepäämään. Kotona viritin sitten piikkimaton selän alle ja katsoin hiihtoja.

Naisten kisan loppuratkaisut jäi näkemässä. Onneksi Puolan Justiina oli sen verran kova täti, että ei itkijä-Petra vienyt sentäs voittoa. Aikku taisteli hyvin, mutta soirtui eilen väärään suhkseen, Riitta-Liisa oli tasaisen varma, mutta suurin yllättäjä oli ehdottomasti Riikka. Varsinkin eilisen kisan loppu oli upeeta katsottavaa ja palkintokorokepaikka yllättävän lähellä.

Miehissä Heikkis Matti on aikas yksin. Onkohan Jauhojärvi taas onnistunut treenaamaan liian kovaa. Hyvä päätös silti jättää keirtue kesken ja saada palautusaikaa tuleviin kisoihin. Onneksi voitto meni Lukasille, eikä kyttääjä-Petterille. Oli norski kyllä sippi sen nousun jälkeen samoin Heikkisen poika.

Sain myös kovalevyltä katsottua joskus aikoinaan tulleen Hotelli Ruanda-leffan. Onneksi on vielä olemassa ihmisiä, jotka ovat itse valmiit kuolemaan pelastaakseen muiden hengen. Kyllä hävetti tuo ulkomaalaisten ajattelu tilanteesta. Ei mikään ihme, että esim. Jenkkien sotaretket tuolla lähi-idässä menevät miten menevät.

Toinen juttu mikä minua suuresti on taas viime aikoina ihmettänyt, on ihmisten suhtautuminen tuohon Suurin pudottaja-ohjelmaan. Kummasti taas syyllistetään ja ihmetellän ihmisiä, jotka ovat päästäneet itsensä moisiin painoihin. Veikkaan, että suurin osa ihmettelijöistä on heitä, joilla paino pysyy kurissa, syö mitä tahansa. Ei tuollaisella syyllistämisellä ja ihmettelyllä saada mitän rakentavaa aikaan. Ei siihen tarvita sen kummenpaa syytä kuin se, että välillä tulee vaikeita tilanteita, toiset ryyppää, toiset häviävät rahansa ja toiset syövät huonosti.

Ennemin pitäisi ihmetellä sitä, että miksi noin ylipainoiset ihmiset pistetään heti noin kovaan räkkiin. Jokainen voi mielessään kuvitella, miltä reilusti ylipainoisena tuntuu esim. reipas kävely ylämäkeen, juoksemisesta puhumattakaan. Tietysti tuon ohjelman tavoite on kannustaa toisia lahduttamaan ja muuttamaan elämäntavat pysyvästi. Joillekin kilpailijoista saattaa toisin raha olla tärkeämpi asia kuin pysyvät muutokset elintavoissa.

Ei Roomaakaan päivässä rakennettu, joten tärkeämpää on päivittäiset valinnat ja niiden muuttaminen vähitellen. Samoin liikuntaakin olisi parempi lisätä vähitellen tai muuten on nopeasti telakalla, kuten minulle syksyllä kävi. Toivonsin, että tuo syyllistäminen ja ihmettely vähenisi ja tajuttaisiin siirtyä kannustamiseen. Itselläni tulee tuo operaatio painonhallinta olemaan koko elämäni kestävä projekti. Välillä mennyt paremmin ja välillä huonommin. Nyt kun on päässyt paremmin liikunnan makuun, voisi seuraavaksi ryhdistäytyä tuon syömisen suhteen.