Tänään saatiin sitten tänne pääkapunkiseudulle lunta ja kunnolla. Kiva oli illemmalla käydä kävelemässä hiljaisilla kaduilla kuin suurin osa ihmisistä oli tekemässä lahjaostoksia tai muuten olivat sisällä. Makea fiilis on käydä ulkona kunnon myräkkäkelillä, vaikka hermot siitä ei hirveesti tykäneetkään.
Aamupäivällä katselin sitten urheilua töllöstä. Ihan ihme tuomio se Aikuin hylkäys oli, Petra on tehnyt paljon törkeempiä kiilauksia ilman varotuksia. Toivottavasti suomen vastaprotesti menee läpi. Virpi oli vähän pettymys, Riitta-Liisa ja Riikka yllättivät. Miesten hiihdossa suomalaislla oli huono päivä, tiedä sitten oliko kalustossa vika vai odotukset Davosin jälkeen liian korkealla. Onneksi olympialaisiin on vielä vähän aikaa.
Kovalevyltä sain katsottua yhden jakson aikoinaan kertynyttä Lifeä + yhdessä Jussin kanssa katsottiin yksi dokkari ja jatkettiin eilen aloitettua leffaa (Mainio vuosi).
Huomenna pitää sitten herätä vähän ennen kasia ja yrittää saada se magneettikuvaus tulevalle viikolle. Muistin vielä aamulla, että tänään on pienen kummipoikani nimpparit, mutta en muistanut päivän aikana enää soittaa. Onnea vaan B:lle :)
Lisäys.. Tänään tuli 50 päivää siitä kun tämä tauti diagnostisoitiin (1.11). Samalla päivällä lähti käyntiin lenkkivihossa marraskuntoiluputki eli yhtäjaksoisesti tai osittain liikuntaa joka päivä vähintään 30 minsaa. Vaivoista ja vastuksista huolimatta olen kuntoillut putkeen tuon 50 päivää. Tiedä onko se "pohjan akan" jääräpäisyyttä vai tyhmyyttä, mutta nuo pienet liikkumumishetket ovat kyllä parantaneet vaivaa enemmän kuin paikallaan oleminen ja tietysti myös nupille on ollut tärkeää päästä edes vähäksi aikaa ulos neljän seinän sisältä. Ei ne kilometrimäärät ja vauhdit päätähuimaa, mutta mitä väliä... Kuntoilut jatkuu toivottavasti yhtäjaksoisena jouluun asti ja sitten voi hyvällä omallatunnolla pitää jonkun lepopäivän, jos siltä tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaa vasta sen jälkeen, kun olen ne hyväksynyt.