Tänään oli suurella todennäköisyydellä pienen ihmisen viimenen työpäivä tämän vuoden puolella. Veikkaan, että edes paatuneinkaan työterveyslekuri ei voi olla mun vaivoihin kirjoittamatta saikkua ja sitten pukkaa jo lomat päälle. Näillä näkymin loppiaisen jälkeen olisi pitäisi palata takaisin kokeilemaan, miltä tuntuu työnteko. Toivottavasti lekuri määräisi minut nyt tutkimuksiin, niin pääsisi selvyyttä tilanteen suhteen. Ei tämä jatkuva 600-buranan, panacodin ja lihasrekaksanttien syönti tee hyvää fysiikalle eikä psyykkeelle. Samoin pitäisi saada selvyyttä tuohon poskiontelo tilanteeseen.
Lisää tuskaa tilanteeseen toi se, kun työkaverini kertoi tyttönsä koulukiusaamisesta ja ihan järkyttävää se on nykypäivänä. Onneksi asiat saatiin nyt esille ja puututtiin. Tuo toisaalta nosti omat kouluajat esille. Kun on sen kiusaamispaskan joutunut itse kokemaan, aikana jolloin asioihin ei erittäin suurella todennäköisyydellä puututtu, vaan seliteltiin, että "pojat on poikia" eikä "haukku haavaa tee"-tyyliin. Kummasti sitä muuten puututtiin, jos sattui olemaan "ressukat" huonommista perheistä... Tosin heidän piti todistaa sitten oma porukkaan kuulumisensa kiusaamalla toisia( lue siis mm. minua). Sen siaan, jos olit vähän normaalista perheestä, etkä litsannut, asioille ei tehty mitään. On muuten aikamoisesta suonsilmästä nostettu tätä itsetuntoa ja tuo operaatio jatkuu varmasti koko loppuelämän. Puhukaa ja puuttukaa, jos joku joutuu kiusatuksi, ei kenenkään ole hyvä jäädä näissä asioissa yksin!
Tänän san taas kuulla, että eräs ihana kolleega poistuu eläkkeelle. Taas poistuu talosta valtava määrä tietotaitoa, josta toivottavasti saatiin edes osa siirrettyä eteenpäin. Onnea ja menestystä vaan hänelle ansaituille eläkepäiville!
Kirjoista sain Le Clélion Autiomaan luetuksi. Nyt siirytään Afrikasta ja Ranskasta seikkailemaan Coetzeen mukana pietariin eli kirjastosta lainattu Pietarin mestari on seuraavaksi lukuvuorossa.
Pakkasetkin hellittivät eli alle kymmentä astetta oli tänään. Tosin äitee soitti ja kertoi, ettei Jyväskylässä ole vielä hiihtokelit. Ei se minuu haittaa, kun en taida uskaltaa tämän vaivani kanssa edes hiihtää ainakaan Tikakkoski-cityn purkkarilla. Enkä myöskään taida uskaltaa tehdä tapaninpäivänä perinteistä Särkimäen kävelylenkkiä.
Tänä aamuna pakkaset olivat palanneet, ainakin hetkiseksi. Kaipa tämä tästä helpottaa taas.
VastaaPoistaKiusaaminen niin kouluissa kuin muualla on vakava ongelma. Se on väärin ja siihen on puututtava ja se on estettävä. Meidän aikuisten apua kuitenkin tarvitaan. Ja kaiken keskellä olisi myös muistettava, että apua joskus tarvitsee eniten hän, joka sitä vähiten näyttää ansaitsevan. Kiusattu tarvitsee kaiken mahdollisen tuen, jotta selviää kokemuksistaan ja niiden tuottamista henkisistä vaurioista, jotka saattavat seurata mukana aikuisikään asti. Tilanteessa on kuitenkin tarpeen myös yrittää muuttaa kiusaajan toimintatapoja ja asenteita toisia ihmisiä kohtaan, ja siinä hän puolestaan tarvitsee apua.
Vaikeita kysymyksiä nämä ovat, kun kohteena ovat elämän perusarvot: turvallisuus, oikeudenmukaisuus, vastuuntunto ja toisaalta myös ihmisen itsemääräämisoikeus.
Näin kirjoitti
KM
Pakkanen tosiaan kiristyi tänäaamuna eikä lauhtui kuiten ennusteet lupasivat.
VastaaPoistaKyllä ne kiusaamisen jäljet vaikuttavat varmaan monilla kiusatuilla pitkään ja nostavat kummasti päätään silloin kun tulee muita vaikeuksia ainakin omalta osaltani.
Ei tosiaan ole mitään yhtä ja helppoa ratkaisua näihin tilaiteisiin. Yleensä vaan se, että asioihin ei puututa, pahentaa tilannetta.
Ei ihme, että esim. nuorten itsetuhoisuus on lisääntymässä, kun on mm. koulukuraattoreita vähennetty. Kuin ei ole sitä tukihenkilöä, kenelle käydä juttelemassa asioista, eikä opettajatkaan kaikkea huomaa/halua huomata, ollaan aika pahassa tilanteessa.