Näköjään sitä on moni jo aikaisemmin huomannut, että työ on yksi hyvä lääke suruun. Kummasti sitä töissä pystyi tuon suru-uutisen työntämään taka-alalle, kun piti keskittyä muihin asioihin. Sanoin tuosta tapahtumasta silti esimiehelleni, että ei tarvitse ihmetellä tilannetta ja samoin parille kolleegalleni.
Töissä ei sen ihmeenpää tänään tapahtunut, joten ei siitä sen enenpää. Hieman taisi jäädä unet vähille viikonlopun aikana, kun oli töissä varsinkin iltapäivällä todella vaikeata pysyä hereillä.
Töiden jälkeen suuntasin sitten salille. Alkuun kevyesti parikymmentä minsaa kuntopyörällä kohtuullista vauhtia ja sen jälkeen salille. Yksi laite oli rikki, joten pitääkin muistaa kysyä keskiviikon tapaamisessa korvaava liike siihen. Muuten sain tuon treenin tehtyä suunnitellusti ja loppuun venyttelyt.
Kotiin sitten pienen mutkan kautta. Sain taas vähän katsottua tallennuksia kovalevyltä, kun viikonloppuna jäi ne vähän vähemmälle. Muuten normaaleita askareita eli kokkausta ja netissä surffailua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaa vasta sen jälkeen, kun olen ne hyväksynyt.