Elämä jatkuu

Eilisen shokkiuutisen jälkeen sain kuitenkin kohtuulliset yöunet. Aamulla oli vielä fiilikset aika alamaissa, enkä oikein mitään saanut tehdyksi.

Aikamoisen jaakobinpainin käivin itseni kanssa, että lähteäkkö katsomaan tuota kodin lähistöllä olevaa puolimaran kisaa. Tuli tuonne lähdettyä ja sain sitten vähäksi aikaa ajatukset muualle. Koska oltiin hyvissä ajoin liikenteessä, tuli vähän käveltyä tuota kevyenliikenteenväylää ja katsottua edelleen tulvivaa Vantaanjokea.

Ei ainakaan täällä Pukinmäen päässä kisa pahemmin katsojia kerännyt. Jäätiin sitten tuohon puolimaratoonareiden kääntöpaikalle ja samalla tuli vähän autettua liikenteenvalvojia ja varoiteltua muita kulkijoita juoksijoista. Muutama tuttu tuli myös juoksijoiden joukosta bongattua. Parisen tuntia siinä vierähti.

Iltasella katsoin sitten tallennuksia kovalevyltä ja suoraan töllöstä. Kirjosita tuli jo viikolla luettua loppuun Toni Morrisonin Minun kansani, minun rakkaani. Olihan se mielenkiintoista luettavaa, mutta varsinkin loppupuolen menneisyyden haamun jutut meni vähän ehkä ylitaiteelliseksi minun makuun. Tuli sitten aloitettua eilen aamupäivällä kirjastosta lainaamistani kirjoista Alicia McDerrmotin Hurmaava mies. Valittavasti nyt vähän turhankin omakohtainen kirja, kun tuossa muistellaan vainajan elämää, vaikka kauniilla tavalla kirjoitettu "hiljaisten mestariteos" ainakin kansitekstin mukaan tuo on.

Kaikesta huolimatta elämä jatkuu ja jostain on vaan kaivettava jaksamista mm. tulevaan työviikoon. Tuska helpottuu aikanaan, mutta muistot kummitädistäni elävät vielä pitkään. Täytyy vaan olla armollinen itselleen ja antaa surun nyt tulla, kun on sen aika.