Oli tosiaan sellainen viikonloppu, jota ei kukaan meistä paikalla olleista ja hänet tunteneista olisi vielä halunnut vuosiin kokea eli kummitätini hautajaisreissu.
Ei ole hirveästi voimia, eikä myöskään haluja kirjoittaa kovin paljon viikonlopun tapahtumista. Se jääköön meidän paikallaolijoiden yhteiseksi muistoksi. Sen verran voin kuitenkin kertoa, että varsinkin siunastilaisuudessa papin puhe oli todella koskettavava ja tuskin kenelläkään tuossa vaiheessa pysyi silmäkulmat kuivina.
Tuli sentäs nähtyä sukulaisia ja varsinkin pieniä serkkujeni lapsia tulee nähtyä etäisyyden takia vähän turhan harvoin. Toivottavasti seuraavan kerran nähdään iloisemmissa merkeissä. Oli silti hienoa nähdä teidät kaikki ja vielä kerran terveiset & kiitokset ihan jokaiselle. Erityisesti jaksamista serkuilleni J:lle ja P:lle.
Junassa istumista tuli viikonlopun aikana jotain 9,5 tuntia ja vielä joku reilu kolmisen tuntia autossa istumista. Tulipahn taas reissattua ihan kiitettävästi.
Matkalukemiseksi valitsema Kiran Desain Menetyksen perintö oli sitten joko liian ohut kirja (560 sivua) tai liian nopealukuinen, kun sain sen tänän paluumatkalla luetuksi suunnilleen silloin kun saavuttiin Tampereelle. Desain kirja oli hyvä kuvus sekä nykypäivän elämästä Intiassa että myös maan historiasta ja samalla myös eri aikakausien suhtautumisesta siirtolaisuuteen tai ulkomaalaistaustaisiin opiskelijoihin. Ei ole ajatukset hirveästi vuosisatojen kuluessa muuttuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi julkaistaa vasta sen jälkeen, kun olen ne hyväksynyt.