maanantai 15. maaliskuuta 2010

Ei sittenkään niin rankka työpäivä

Eilen illalla näköjään tämä työviikko painoi mielessä, kun en meinannut saada nukutuksi. Aamulla olin sitten taas vaihteeksi puolinukuksissa, enkä jaksanut nousta tarpeeksi ajoissa ylös ja muutenkin koneen käynnistymisessä meni vähän enemmän aikaa.

Aamupäivällä sain sentäs tehtyä yhden oikaisuvaatimuksen ja lisäksi mapitin vähän erinäisissä pinoissa lojuneita koulutusmateriaaleja + päivitin asiakaspalvelumapin sisältöä. Iltapäivä meni sitten asiakaspalvelussa. Ei ollut mikään kiva juttu, kun yksi ohjelma oli koko päivän jumissa. Yllättävän hyvin asiakkaat siihen suhtautuivat, varsinkin kun otettiin tarvittavat tiedot ylös. Ihan hyvin riitti porukkaa, tosin kaikki eivät jaksaneet/ehtineet jonottaa. Minkäs sille teet, kun työntekijöitä ja asiakaspalvelupaikkoja on rajallinen määrä. Olin varautunut olemaan tuolla jopa viiteen asti, mutta ihmeekseni jo vähän ennen neljää tuli meidän luukulle viiminen asiakas. Kiva oli päästä tuolta pois inhimilliseen aikaan. Nyt on parin päivän hengähdystauko tuolta, saas nähdä, mikä loppuviikosta on tilanne.

Huomenna olisi sitten tunnin koulutus ja pitäisi jatkaa sitä verkkokurssin opiskelua. Ainakin nyt on hiljaisempaa, kun on porukkaa lomilla ja osa myös sairaslomilla. Se työergonomiajuttu on edelleen vaiheessa, jos vaikka tälläviikolla se nitkahtaisi eteenpäin.

Töistä lähtiessäni oli sen verran valoisaa ja aurinkoista, että jäin tänään pois Oulunkylässä ja kävelin mutkankautta kotiin. Tuli samalla taas kuntoiltua ja kävelyä tuli tällepäivälle vähän yli tunti. Huomenna olisi tarkoitus mennä pitkästä aikaa kokeilemaan, miten koivet ja selkä kestää jumppaa eli core-puolituntinen tiedossa. Saas nähdä, milloin se PT-kuvio selviää, mutta eiköhän siihenkin tällä viikolla pitäisi saada jotain tietoa.

Eilen oli sitten ensimmäinen päivä sitten marraskuun alun kun en ottanut yhtään särkylääkettä :) Ei siihen mennyt kuin vähän vajaa neljä ja puolikuukautta. Vaikka korppa vielä jonkinverran kipuilee, ei silti tuollaisen kahdeksan kilsan kävelylenkin ole tietoakaan hermokivuista välillä pää ja pikkuvarvas. Enenpää en uskalla hehkuttaa, sillä aina tuollaisen jälkeen on tullut takapakkia.

Illalla sitten tutut kuviot eli sapuskaa, kirjan lukemista, netissä surffaamista ja päikkärit.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi julkaistaa vasta sen jälkeen, kun olen ne hyväksynyt.