Postikorttimaisemaa

Onneksi tuo eilinen koipivaiva meni ohitse yön ja illan aikana, eikä pahemmin haitannut olotilaa tänään. Jätin kuitenkin suunnitellut spinning-tunnin suosiolla väliin, sillä tuntui edelleen kireyttä molemmissa lonkan ulkokietäjissä

Illan ja yön aikana oli taas tullut vähän lunta, joten aamulla oli todella hienonnäköiset maisemat, ihan kuin jostain postikortista. Muutenkin keli oli kivan aurinkoinen koko päivän.

Töissä ei ollut mitään erikosta tänää ja sain sitä verkkokurssiakin tehtyä enteenpäin vähän enemmän kuin suunnittelin. Tosin taas menin viimehetkellä vaihtamaan vastauksen yhdessä kysymyksessä vääräksi. Yhdessä kysymyksessä taas taisin antaa vähän tarkemman vastauksen kuin mitä oli mallivastauksessa, eikä myöskään yhtä muutosta tiettyyn asiaan ollut huomioitu.

Sain myös takaisin työkaverilla lainassa olleen Hennin Mankellin todennäköisesti viimeisen Wallander-sarjan kirjan eli Rauhaton mies. Myös hän oli tykännyt tuosta kirjasta paljon. Oli muutenkin vähän enemmän kirjoja tänään mukana, kun en lauantaina ollut saanut uusituksi kaikkia minulla lainassa olevia kirjoja. Nykyisin kun kirjat saa uusia vain kolme kertaa. Kävin sitten töistä kotiin tullessani palauttamassa ja lainasin uudelleen nuo kyseiset kirjat. Samalla tuli tehtyä päivän kävelylenkkin, varsinkin kun en tullut kotiin suorinta tietä.

Oli myös mennyt viikonloppuna ohitse viesti, että minun Keniaan välikädenkautta lähettämäni "avustus" eli osa juoksuvaatteista + yhdet lenkkarit olivat päässeet perille ja osa oli jo jaettu tarvitseville. Osa siksi, että en minä nyt kaikkea sentäs raatsinut yhdellä kertaa laittaa kiertoon. Kiva oli lukea kaverista (ja saada kuvia), joka oli juossut farkuissa ja varvassandaaleissa ja hän sai nyt minun parivuotta kaapissa käyttämättömänä olleet trikoot + juoksutakin (ja eräältä toiselta henkilöltä juoksupaidan + lenkkarit). En edes yritä arvata, minkälaisen loven esim. yhdet lenkkarit tekevät tuollasuunnassa kuukausiansioita. Kiitos vaan tavaroiden roudaamisesta sinne paikanpäälle P:lle ja valittämisestä eteenpäin P:n lisäksi S:lle :)

Jos nyt joskus palaan hölkättelemään, saa aina uusia vermeitä ostettua kaupasta. On tässä jo jonkinaikaa ollut sellaiset fiilikset, että taitaa nuo hölkötelyt olla takana minun osaltani. Ei oikein paikat kestä edes muuta liikuntaa, eikä mitään erityisiä lahjoja tuon lajin suhteen ole, joten mitä sitä turhaan itseään kiusaamaan ja enemmän hajoittamaan. Muutenkin on jo pari vuotta mennyt muita lajeja tehdessä, eikä mitään hinkua paluuseen hölkkäpoluille ole ollut. Ehkä jonkunmielestä tämä tuntuu luovuttamiselta, mutta itsestäni ennemmin tosiasoiden myöntämiseltä. Ei tämä silti mikään lopullinen päätös ole, eikä sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tuollessaa.

Enhän minä joskus 10-vuotta sitten olisi välttämättä uskonut, että joskus raahustaisin maratonin läpi, mutta niin tuli tehtyä. Jotkut puhuu maratonin jälkeen onnellisuudesta, toiset masennuksesta, mutta minulle iski totaalinen tyhjyys ja ajatus siitä, että onko se maraton sittenkään niin kumma juttu ja kuitenkin niin moni siitä haavelee ja "meuhkaa". Kirjoittajan huomautus: Tiedän, että tämä sanavalinta "meuhkaa" saattaa herättää paljon intohimoa ja ehkä myös ihmetystä, mutta se on vain jäänyt itselleni niin voimakkaasti mieleen kuvaamana omia maratonin jälkeisiä fiiliskiä, eikä välttämättä millään pahalla tavalla. Jälkikäteen voi vain sanoa sanoa, että on se maraton ihmeellinen asia ja pitkä matka, mutta ultraaminen se vasta ihmeellistä onkin.